Kummituksia Kemin Lumilinnassa

Joko olet kuullut Kemin ympärivuotisesta lumilinnasta? Lumilinna on rakennettu nyt jo 24. kerran ja ensimmäistä kertaa se alkaa toimia ympärivuotisena. Viime vuonna linnassa oli eläinteema, nyt hahmojen teemana ovat kummitukset. Ne ovat kuitenkin pikkulapsillekin sopivia, ja mekin lähdimme katsomaan ystäväni ja 6-vuotiaiden kaksosten kanssa.

Kaupallinen yhteistyö

Alueelle saavuttaessa päästään ensin ihailemaan uutta rakennusta, joka on tietysti valkoinen ja jonka kautta on sisäänkäynti itse lumilinnaan. Rakennuksesta löytyy mukavia teemaan liittyviä yksityiskohtia, mutta lähdetäänpä ensin linnaan.

Kiersimme aluksi linnan ulkopuolella, jossa pääsi näkemään mm. meren äärellä olevia majoitustiloja. Tästä sitten itse linnaan, jossa ensimmäisenä päädytään jääravintolaan. Meillä sattui mukavasti matkailijoiden puolesta vähän hiljaisempi päivä, joten oli tilaa kuvata.

Ravintolan jälkeen poikkesimme katsomassa lumihotellin huoneet. Niissä pääsi ihailemaan lämpimän näköisiä vuoteita ja kaiverrettuja kummitushahmoja. Osassa huoneita oli myös hieno valaistus.

Lopuksi käyskentelimme linnan muissa tiloissa, kuten kappelissa. Lapsille löytyi kiva liukumäki. Myös erilaisia jääveistoksia oli esillä.

Tästä siirryimme ulkopuolelle, ja kiipesimme ensin renkailla laskettavan mäen huipulle. Tässä oli näköalatasanne, josta pääsi katsomaan linnan ympäristöä ja meren suuntaan. Pojat laskivat mäkeä innoissaan.

Sitten oli aika palata sisätiloihin. Piipahdimme katsomassa yläkerran ravintolaa ja kokoustiloja, jotka näyttivät erittäin kutsuvilta ja viihtyisiltä. Tämän jälkeen oli sisätiloissa olevan Snow Experiencen vuoro. Taas päästiin ravintolaan ja jääveistoksia ihailemaan. Lapsille löytyi täältäkin mukava jääliukumäki.

No mutta, vielä piti mennä jäätelökahvilaan jäätelölle ja kahville! Kiva päätös päivälle ja saimme kauniit annokset. Kyselimme paluumatkalla, mikä oli päivässä parasta. Kuulemma juuri jäätelö ja liukumäet!

Kahvinautinnot Kofeiinikomppaniasta Oulussa

Jokin aika sitten pääsin maistamaan luomukahvia, jonka ystäväni oli hankkinut Kofeiinikomppaniasta Oulun torinrannasta. Tämä herätti kiinnostuksen käydä tutustumassa liikkeeseen.

Kofeiinikomppania sijaitsee vanhassa aitassa, joten jo miljöö on tutustumisen arvoinen. Houkuttelevia pussukoita olikin ympäriinsä ja pieneen tilaan oli saatu mahtumaan paljon.

Palvelu oli hyväntuulista ja mukavaa, ja kahvikaupassa oli myös pieni koira seuraa pitämässä. Kaupasta löytyy kahvin lisäksi iso valikoima teetä, joita pitää testailla ensi kerralla. Lisäksi on muun muassa yrttejä ja oululaista suklaata. Luonnollisesti myös erilaisia kahvinvalmistuskoneita ja teepannuja on myynnissä.

Kysyin myyjältä suosituksen kahviin. Paska kaupunni -kahvia menee paljon, mutta päädyin itse Möksämokkaan. Kahvin tuoksua saattoi nuuskutella liikkeessä, ja kun valinta oli tehty, niin pavut jauhettiin minulle valmiiksi.

Tätä sitten kotona testailemaan. Pidin vivahteikkaasta mausta ja paahtoaste 4/5 oli minun makuuni sopiva. Arjen pieniä nautintoja!

Kallen jalanjäljillä Päätalo-keskuksessa Taivalkoskella

Tuli taas käytyä Taivalkoskella sukuloimassa. Lunta oli mukavasti ja talvilomalaisia liikkeellä, matka meni kuitenkin jouhevasti.

Mietin, mitä uutta ottaisin blogikohteeksi ja päätin sitten vierailla kirjaston yhteydessä olevassa Päätalo-keskuksessa. Sukulaismies asuu aivan vieressä, mutta aiemmin ei ole tullut käytyä.

Kirjastolta sain pääsylipun ja minut ohjattiin näyttelyhuoneeseen. Se oli mukavan tiivis ja osa näyttelystä on vaihtuvaa. Tilan ytimessä oli näköisversio Kalle Päätalon työhuoneesta. Runsaasti ajan henkeen sopivia esineitä oli laitettu esille.

Käytettävissä oli myös multimedia-aineisto tietokoneella. Vilkaisin sieltä paria teemaa, ja asiaa oli kyllä todella runsaasti. Näyttelyyn kannattaa siis varata aikaa, jos haluaa oikein kunnolla perehtyä Kallen elämänvaiheisiin.

Minä lähdin tästä tyytyväisenä taidenäyttelyn kautta syömään. Jännä, että joka käynnillä tällä mummolapaikkakunnallani löytyy yhä uutta!

Lounastamassa Puistolassa Oulussa

Harvemmin on tullut käytyä Puistola-ravintolassa Oulussa, mutta taannoin sovimme ystäväni kanssa lounastapaamisen sinne. Arvoimme ensin, mille puolelle menemme syömään ja päädyimme sitten kahvilan puolelle keittolounaalle.

Lounaan lisukkeet olivat hyvät, salaatit olivat monipuoliset ja hieman erilaiset kuin yleensä. Keittona oli omena-sellerikeittoa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Mutta hyvää oli.

Saimme monta kärpästä yhdellä iskulla, sillä kuulumisten vaihdon lisäksi kahvin ohessa hoidimme työasioita. Joten tuottoisa tunti oli!

Meren jäällä Lumijoen Varjakassa

Meri on ihana kaikkina vuodenaikoina. En ole vielä käynyt meriladulla hiihtämässä, mutta nyt yhtenä aurinkoisena päivänä päätin lähteä Lumijoen Varjakkaan kävelylle jäälle.

Varjakka oli täynnä moottorikelkkailijoita ja pilkkijöitä. Aurinko paistoi upeasti ja lumi oli kirkkaan valkeana.

Lähelle rantaa oli tehty lapsille hoijakka. Jäälle oli helppo mennä, mutta nyt kun on ollut liukkaita kelejä, niin sielläkin oli pinta aika liukas. Sain kuitenkin tehtyä pikku kävelyn ja nauttia ympäristöstä.

Juuso-karhun taidetta Kempeleessä

Oletko käynyt Kuusamon Suurpetokeskuksessa katsomassa karhuja? Siellähän majailee taidetta tekevä Juuso-karhu.

Nyt oli luvassa harvinaista herkkua eli Juuso-karhun taidenäyttely Kempeleen Zeppeliinissä. Taulut ovat esillä vain lyhyen aikaa, joten riensin paikalle heti ensimmäisenä aukioloviikonloppuna.

Taulut olivat vieläkin hienompia kuin odotin. Väriyhdistelmät olivat kivoja ja näyttely oli hyvin rakennettu. Tauluissa oli tietysti kivoja tassunjälkiä.

Lisäksi näyttelyssä oli mahdollisuus katsoa videolta Juuson taiteen tekemistä. Pasi oli paikan päällä myös esittelemässä.

Pasi kertoikin, että Juuso-karhu voi hyvin ja on tullut isäksi. Taiteen tekeminen maistuu karhulle edelleen! Pasi toivotti vierailijat tervetulleeksi karhuja katsomaan Kuusamoon. Kierrokselle pääsee oppaan kanssa.

Ja tietysti Kempele halii!

Kulttuuria ja kahvittelua Kemissä

Kylläpä Kemistä taas löytyi uutta! Minulla oli tarve pienelle irrottavalle reissulle ja lähdin päiväksi Kemiin. Minulla oli onni saada matkaan paikallistuntemusta omaava kaveri, joka esitteli paikkoja ja kertoi historiasta.

Kemi on parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja mielestäni mukavan kokoinen liikkua. Lähdimme liikkeelle kulttuurikeskuksesta. On kätevää, kun kaikki on koottu samaan paikkaan. Rakennuksesta löytyy muun muassa kirjasto, jossa emme nyt poikenneet kirjastohistoriastani huolimatta.

Erityisesti arvostan sitä, että kulttuurikeskuksen näyttelyihin oli vapaa pääsy. Kulttuurin tulee olla kaikkien ulottuvilla. Aloitimme taidemuseosta, jossa oli näyttely vanhoista matkajulisteista ja -mainoksista. Kiehtovia ja näyttäviä! Arvostin myös tilan arkkitehtuuria. Rakennus on 80-luvulta, joten siihen kuulemma on suunnitteilla myös mahdollista remonttia.

Tästä siirryimme historiamuseon puolelle. Tästä museosta sainkin vinkin Pakkasukossa käydessäni ja se poiki idean lähteä käymään Kemissä! Joten toivottavasti tämä kirjoitus tavoittaa intendentinkin!

Museon pystyi kiertämään aikajärjestyksessä, siispä liikkeelle muinaishistoriasta. Jonkin verran olen museoita kiertänyt, ja arvostin tämän selkeyttä ja tilasuunnittelua. Näyttely kertoi hyvin arkielämästä.

Kulttuurikeskuksesta lähdimme testaamaan Calle’s grilliä torille. Sää oli aivan loistava siirtymään kävelemällä. Grilli on kuulemma valinnut historiallisen nimen. Kaverini otti herkullisen näköisen hampurilaisen, jossa kaikki on itse tehtyä paikan päällä. Minulla oli pienempi nälkä ja päädyin bataattiranskalaisiin. Niinhän siinä kävi, että isosta annoksesta sai puolet ottaa kotiin!

Tämän jälkeen lähdimme poikkeamaan Haaparannassa. Päivä oli mukava ajella lomaliikenteestä huolimatta. Haaparannan jälkeen olikin kahvin paikka. Siispä takaisin Kemiin ja rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kahvila Herttaan! Se on kuulemma paras, vaikkakin makuasioitahan nämä ovat.

Kiersimme ensin asema-alueella olevien vanhojen rakennusten pihapiirin. Aseman seutu on elävöitynyt, sillä sieltä löytyy remontoituja juhlatiloja sekä majoitustilaa. Kahvilan miljöö olikin todella viihtyisä. Vanhan rakennuksen kauniit hirret olivat näkyvissä. Tropicana-juustokakku oli loistavaa ja kahvi maistuvaa!

Lopuksi lähdimme vielä katsomaan Kemin näköaloja kaupungintalon 13. kerroksessa sijaitsevasta Panorama-kahvilasta. Näköalatasanne olikin hieno ja pidin siitä, että siellä oli opaskyltit, joihin maamerkit oli nimetty. Tasanteelta näki sekä meren että kaupungin suuntaan, eli hyvä yleiskuva muodostui. Hienoa!

Tällainen oli päivä Kemissä, ja kyllä nähtävää jää uudelle reissullekin!

Herkuttelemassa Muhoksen Autogrillillä

Meidät kutsuttiin ystäväni kanssa tutustumaan Muhoksen Autogrillin tarjontaan. Olen toki aiemminkin siellä käynyt ja hyväksi havainnut, mutta nyt lähdettiin perehtymään vähän tarkemmin. Itse kierrän aika paljon Oulun seudun grillejä, joten vertailupohjaakin on.

Kaupallinen yhteistyö

Grilli on siistin näköinen jo ulkoapäin, parkkipaikkoja ja tilava autokaista löytyy. Tämä onkin olennainen asia, sillä vaikka kävimme lauantaina jo lounasaikaan, niin kävijöitä riitti tasaisena virtana. Yöaikaan kuulemma vielä aamukolmeltakin luukulle on usean auton jono. Älä kuitenkaan säikähdä tätä, sillä palvelu on nopeaa!

Yrittäjäpariskunta Make ja Noe olivat töissä Katjan kanssa. He kehuivat ensimmäisenä itse tehtyjä kevätkääryleitä, joita kuulemma menee aivan valtavasti. Vastikään oli tehty 400 kappaleen satsi.

Mietimme, mitä ottaisimme ja minä menin suosittelujen varassa: uusi Tukkimies-hampurilainen sekä maistiaisannos kevätkääryleitä. Ystäväni otti lempiherkkuaan kebabia.

Odotellessa joimme kahvit ja tutkailimme siistejä tiloja. Make ja Katja kertoilivat grillistä meille. He olivat todella hyväntuulisia, ystävällisiä ja palvelualttiita. Ammattiylpeys toiminnasta välittyi hyvin.

Saimme annokset ja ystäväni kehui kebabia kastikkeineen. Minä taktikoin hieman ja söin Tukkimiehestä vain puolet sekä otin loput kotiin. Hampurilainen lisukkeineen oli oikein maittavaa.

Tämän jälkeen sain annoksen kevätkääryleitä. Huomaa, että kuvassa on maistiaisannos ja normaali on suurempi. Eikä näitä suotta kehuttu, todella hyviä olivat rapeine kuorineen!

Vielä minulle tarjottiin läksiäisiksi maistuva kaakao automaatista. Se on kuulemma niin hyvää, että pakko maistaa!

Make ja muu porukka toivottavat asiakkaille herkullisia ruokahetkiä!

Ihania pellavavaatteita BYPIAS:lla Oulussa

Olen huomannut Oulussa torinrannassa käydessäni, että sinne on viime vuoden aikana ilmaantunut houkuttelevan näköinen vaatekauppa, BYPIAS. Olin nyt blogikohteita hakemassa ja päädyin torinrannassa käydessäni menemään tutustumaan liikkeeseen.

Oi kuinka kaunista vaatekaupassa oli! Silmää miellyttäviä luonnonläheisiä ja vähän pirteämpiäkin tulevan kevään värejä. Sain paikalla olevalta myyjältä esittelyn tuotteista, jonka ohessa kuvasin kauniisti aseteltuja vaatteita. Oman viehätyksensä antoi se, että liike sijaitsee vanhassa rakennuksessa, mikä näkyi kivasti sisustuksessa.

Vaatteet ovat luonnonmateriaaleista, kuten pellavasta. Luonnonläheisyys on tärkeää kotimaisen suunnittelija Pia Erlundin työssä. Vaatteet myös valmistetaan mahdollisuuksien mukaan Suomessa ja myös asusteet niihin tulevat mahdollisimman läheltä maatamme.

Pia kertoo kotisivuillaan, että rakkaus pellavaan alkoi jo nuorena: “Rakastan sen aitoa tuoksua, rouheaa pintaa ja luonnetta. Olen aina suosinut pellavaa sisustuksessa; kaikessa…”

BYPIAS-liikkeestä saa siis myös asusteet vaatteisiin. Esillä olikin esimerkiksi tosi kivoja kenkiä. Lisäksi liike myy sisustustuotteita kotiin. Pian brändi on “arjen designia”.

Myymälöitä löytyy Suomesta jo useita ja helpoiten pääset tutustumaan mallistoon verkkokaupassa. Itse sain myös kivan kuvaston mukaan.

Jäätietä Hailuotoon lounastamaan

Oletko koskaan käynyt jäätiellä? Minulla on jokavuotinen perinne vierailla Hailuodossa jäätien auki ollessa. Lähdin nyt matkaan ystäväni kanssa, jota hieman jännitti jäätiellä, sillä hän ei ollut ennen siellä käynyt.

Jäätien kuvat: Susanna Ahorinne.

Valitettavasti nyt tätä kirjoitettaessa jäätie on jouduttu sulkemaan lauhojen kelien vuoksi, mutta voit ihailla kuvia tässä postauksessa ja mennä myöhemmin käymään Luodossa.

Muista varata aurinkolasit mukaan! Vaikka reissullamme aurinko ei paistanut, niin valtava aava ja lumen kirkkaus häikäisivät silmiä. Tunnelma kymmenen kilometrin merimatkalla on ainutlaatuinen. Ystäväni kiinnitti erityisesti huomiota taivaan sinisiin sävyihin.

Ajelimme saaren läpi noin kolmekymmentä kilometriä katsomaan löytäisimmekö lounaspaikan. Hotelli ja luontokeskus eivät ole nyt talviaikaan auki. Kävimme rannassa mutkan katsomassa kalamajoja.

Kalasavustamo, Kahvila Hornantuutti sekä Ravintola Luoto olivatkin kaikki avoinna. Päädyimme Luotoon, jossa olen kerran aiemminkin käynyt lounaalla. Ilmeni, että ravintola oli ensimmäistä päivää auki tälle vuodelle ja olimme ensimmäiset asiakkaat.

Olimme jo tosi nälkäisiä ja kävimme aluksi salaattipöydän kimppuun. Maistelimme sekä valkosipulista että tervaista salaatinkastiketta Kujalan tilalta.

Sitten saimme pöytään tarjoiltuna annokset valkosipulikanaa. Molemmista tuntui, ettemme ole niin hyvää kanaa syöneet aiemmin. Lopuksi vielä kahvit päälle ja loppujutustelut yrittäjän kanssa.

Elikkäs ravintola ei ole vielä säännöllisesti auki, vaan aukiolo riippuu jäätien kunnosta. Varmimmin kannattaa silloinkin yrittää viikonloppuna ja aukiolosta tiedotetaan myös fb-sivuilla. Jäätien kunto kannattaa tarkistaa etukäteen myös.

Meillä kävi nyt hyvä onni! Matkan maisemat ovat myös ihailun arvoiset, etenkin nyt, kun lunta oli todella reilusti.