Viehättävä hotelli Alma Seinäjoella

Kaupallinen yhteistyö Hotelli-Ravintola Alman kanssa

Seinäjoella olen käynyt aiemminkin, mutta en ole kierrellyt siellä kaikkia nähtävyyksiä. Nyt tähän oli oiva tilaisuus, kun pääsimme miesystäväni kanssa majoittumaan Hotelli Almaan.

Alma sijaitsee ihan matkakeskuksen läheisyydessä ja sinne oli helppo löytää. Vanha päärakennus näytti viehättävältä ja lisäksi hotelliin kuuluu kaksi uutta torniosaa. Pihalla oli hyvin parkkitilaa.

Vastaanotto sijaitsi uuden tornin puolella. Lisäksi toisessa vanhaan vesitorniin rakennetussa osassa on huoneita. Itse päärakennuksesta löytyy nimettyjä jugend-huoneita.

Meidän huoneemme sijaitsi uuden tornin viidennessä kerroksessa. Ihastuin heti huoneen sisustukseen, jossa oli käytetty lempivärejäni. Ja olennainen varustus eli vedenkeitin kuului huoneeseen.

Tulimme Seinäjoelle päivällä ja kävimme ensin Ideaparkissa. Kauppakeskuksen infosta sai maskeja ja tilaa oli hyvin liikkua. Innostuin, sillä Ideaparkissa oli lempikauppani New Yorker. Sinne sitten pienille vaateostoksille!

Kävimme myös yhdessä autoliikkeessä ennen hotellille suuntaamista. Hotelliin majoituttuamme lähdimme katsomaan Jouppilanvuoren liikunta-aluetta. Sieltä löytyi mahtava elämysreitti, joka oli rakennettu esteettömäksi. Kävimme reittiä vähän matkaa Vuori-tukikohdalla. Siellä oli muun muassa korsu ja lähettyvillä sotilasesterata.

Tästä kiersimme vielä vuoren toiselle puolelle, sillä sinne oli rakennettu elämysportaat. Portaissa olikin kivasti kulkijoita. Minä en kiivennyt ihan ylös saakka, vaan ihailin tasanteelta näkymiä kaupunkiin.

Jouppilanvuoren jälkeen lähdimme tutustumaan ulkoapäin Aalto-keskukseen. Lakeuden risti -kirkko seurakuntakeskuksineen on näyttävä maamerkki. Kirjasto, teatteri, virastotalo ja kaupungintalo muodostivat näyttävän kokonaisuuden. Lisäksi vieressä oli upea Apila-kirjasto, jossa myöskään en ole käynyt. Lauantai-iltana liikkeellä ollessa rakennuksiin ei nyt päässyt sisältä tutustumaan.

Hotellissa oli jo aika syödä ja menimmekin päärakennuksessa olevaan loungeen. Ravintola olisi ollut kutsuvan näköinen, mutta koska nälkä ei ollut suuri, niin otimme lounge menusta salaatit. Ne olivatkin oikein hyvät talon leipien kera.

Itse olin vielä väsynyt syksyn työrutistuksen jälkeen. Näinpä iltaohjelmaksi riitti saunassa käynti. Saunaosasto oli todella upea, ja huomasi, että uudessa hotellissa oli panostettu yksityiskohtiin.

Aamulla alkoikin odotettu lumisade. Lunta tuli sen verran sakeasti, että jätimme keskustan aamukävelyn välistä. Nautimme kuitenkin aamupalasta päärakennuksen ravintolassa. Suuri ravintolasali oli kaunis ja näyttävä.

Seinäjoelle jäi vielä toisellekin kerralle nähtävää, mutta olimme tyytyväisiä, että yhden yön yli reissullakin ennätimme nähdä näin paljon. Ja Almassa viihdyimme mainiosti!

Taivalkoskella riittää nähtävää

Taivalkoski on minulle tuttu pitäjä, sillä mummoni asui siellä ja olen koko ikäni kulkenut Koillismaalla. Taannoin lähdimme miesystäväni ja äitini kanssa käymään sukuloimassa. Tällä reissulla olikin hyvä esitellä miehelle Taivalkosken nähtävyyksiä. Hetken kun mietin, niin löytyyhän niitä!

Ajelimme ensin Taivalvaaran hiihtokeskuksen maastoihin. Kävimme sekä rinteen juurella että päällä. Viimeksi olen joskus nuorena käynyt laskettelemassa siellä. Hyppytornilta on hyvät näkymät ja myös hotelli Herkko on matkan varrella.

Sitten suuntasimme kylälle ja Jalavan kauppaan. Siellä on viihtyisässä miljöössä monenlaista tavaraa ja pirttikahvila. Itse kiinnostuin kenkähyllystä.

Kylällä kiersimme myös torialueen Päätalo-taidetta ja muistomerkkiä katsomassa. Jokijärvelle emme tällä reissulla lähteneet, se jää myöhempään.

Kävimme myös teollisuusalueella ja Kostonjoen lähettyvillä. Hieman piti kierrellä, kun en muistanut enää kaikkia reittejä.

No tietysti on sitten itse koski ja melontakeskus. Ajoimme melontakeskukselle parkkiin ja kävimme siitä ihastelemassa koskea ja jokea. Varmasti aika vauhdit saisi melomalla! Joen ympäristössä pääsee myös kävelemään puiston puolelta.

Syksyistä Hailuotoa ihailemassa

Olikin ensimmäinen kerta, kun kävin syysaikaan Hailuodossa. Lähdimme liikkeelle aamupäivällä, kun minulla oli arkivapaa. Näin ruuhkaakaan ei lauttarannassa ollut.

Merimatka on joka kerta elämys. Nytkin oli niin lämmintä, että ulkosalla saattoi käydä ihailemassa merinäkymää. Matka sujui nopeasti.

Suuntasimme aluksi saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Pieni jännitys oli, ovatko ravintolat ja kahvilat auki. Meillä oli kuitenkin varalta omat eväät  mukana.

Rauhallista oli. Käveleskelimme lankkupolkua pitkin kalastajakylän ohi merenrannan suuntaan. Merivesi oli todella matalalla verrattuna kesäiseen käyntiini.

Palatessa huomasimme, että Luotsihotelli oli auki. Ja vessamaksut menivät nuorten hyväksi, mikä oli hyvä idea. Parkkipaikalla oli mukava nauttia eväitä ennen matkan jatkamista.

Hailuoto on varsin kaunis syksylläkin. Paluumatkalla poikkesimme Hailuodon panimon myymälässä, josta tarttui mukaan yksi olutpullo testattavaksi. Toki nämä tuotteet on hyväksi havaittu jo aiemmin, ja mukavaa, että meiltä löytyy pienpanimoita.

Sitten jatkoimme Ulkokarvon tielle katsomaan Organum-taideteosta. Sitä en ollutkaan aiemmin nähnyt. Paikka olikin kiva, sillä sieltä löytyi myös taukotupa. Retkeilyreittejähän Hailuodossa on paljon.

Organumin kupoleista on esittelytietoa paikan päällä. Kokeilin tässä luonnollisessa äänentoistoympäristössä soittaa Thunderstruckia ja kuuluihan se. Kupoleiden sisällä piti löytää sopiva kohta, jossa puheäänenkin  sai kuulumaan.

Tässäpä sitä olikin yhdelle päiväreissulle!

Mökkeilemässä Ristijärven Saukkovaaralla

Kaupallinen yhteistyö yrityksen Ristijärven Pirtti kanssa

Oli ilo lähteä syksyisenä viikonloppuna mökkeilemään Ristijärvelle. Kainuu on lempiseutujani ja ajomatkalla sai nauttia ruskan maisemista. Nostalgista oli se, että viimeksi olen käynyt Ristijärvellä aikoja sitten mummoni kanssa kesälomareissulla.

Suuntasimme aluksi Kivikylään, joka on yksi Suomen korkeimmilla paikoilla sijaitsevista kylistä. Kyllä tie olikin nousuineen ja paluumatkalla laskuineen jännittävä! Vaaralta avautui näkymä pitkälle.

Tämän jälkeen ajoimme Ristijärven kylälle ja bongasimme muun muassa kauniin kirkon. Hiisijärven hiekatkin olisivat kiinnostaneet, mutta ne jätettiin toiseen kertaan.

Sitten olikin aika vierailla Ristijärven Pirtillä. Pirtin alue oli oikein viehättävä järven vieressä sijaitsevine leirintämahdollisuuksineen. Lomahuoneistot olivat kutsuvan näköisiä ja katettu tulisijapaikka oli upean näköinen. Jäimme kuvittelemaan sinne tulet illan pimeydessä, sillä muun ohjelman vuoksi emme ennättäneet tulla illalla katsomaan.

Pirttihän toimii ympäri vuoden. Vastaanottoon saa välittömästi saapuessaan tai sitä ennen yhteyden puhelimella, jolloin avaimen haku ja majoittuminen on joustavaa. Palvelu olikin viimeisen päälle ja saimme paljon lisäinformaatiota paikasta.

Meidän mökkimme oli Saukkovaaralla 4,5 kilometrin päässä. Saukkovaaran rinteiden päällä nimittäin sijaitsee neljä Ristijärven Pirtin hirsimökkiä. Mökit ovat rauhallisessa paikassa ja halutessaan myös leirintäalueen palveluita saa käydä käyttämässä.

Majoituimme kotoisaan mökkiin, jossa oli kaksi makuuhuonetta. Mökki oli kompaktin kokoinen ja toimivasti suunniteltu minikeittiöineen ja kylpyhuoneineen. Ikkunasta avautui näkymä vaaran laelta.

Harrastusmahdollisuudet paikassa ovat verrattomat. Suoraan mökkien takaa lähtevät uudet fatbike-reitit. Talvella Saukkovaaralla voi hiihtää ja lasketella. Hiihtoa harrastavaa miestä kiinnostivatkin erityisesti latureitit, muttemme nyt käyneet niitä pitkästi tutkimassa.

Ja voi miten mahtavalla näköalapaikalla oli nuotiopaikka tilavine laavuineen! Mietimme hetken, milloin makkaraa paistetaan, mutta päädyimme sitten jättämään sen seuraavaan aamupäivään.

Ilta meni levätessä työviikon jälkeen. Maistelimme Hailuodon panimon olutta, sillä Hailuodossa oli käyty edeltävällä viikolla ja siitäkin on postaus tulossa. Luettavaa oli myös mukana, ja rauhoittuminen oli paikallaan tässä levollisessa ympäristössä.

Aamullakin hyvin nukutun yön jälkeen vaaranäkymä avautui kauniina; säät suosivat reissuamme. Kävimme makkaranpaistossa ennen kotiinlähtöä ja nautimme maisemasta. Mökin avaimen palautus tapahtui joustavasti. Ristijärven Pirtillä voisi vierailla uudelleenkin!

Retkeilemässä Viitajärven luontopolulla Raahessa

Työt ovat kyllä nyt napanneet lähes kaiken ajan. Onneksi miesystäväni huolehtii virkistäytymisestäni ja vie minut eri luontopoluille. Kävimmekin kokonaista kolme kertaa Raahessa Viitajärven luontopolulla parin viikon aikana!

Ensimmäisellä kerralla ajelimme hiihtomajalle ja lähdimme sieltä polun opasteiden mukaan etenemään. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti arki-iltana, joten kävelimme vain noin tunnin lenkin. Eli emme käyneet ihan parin kilometrinkään päässä, vaan piti malttaa kääntyä takaisin.

Polku kulkee vaihtelevissa maastoissa ja näkemisen arvoinen on muun muassa jo lähellä alkupäätä oleva kivikko eli pirunpelto. Muutoinkin polun varrella on paljon opaskylttejä luonnosta.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli aikaa ja vaikka sää oli hieman epävakainen, niin lähdimme liikkeelle Viitajärven luontopolun toisesta päästä. Eli jätimme auton Vihannintien varteen ja löysimmekin siitä polulle. Opaskartta kertoi, että olimme 7,7 kilometrin reitin toisessa päässä, josta aikomus oli kiertää lyhyempi pätkä eli ei 5,5 kilometrin lenkkiä tälläkään kertaa.

Polku on hyvin merkitty, tosin näinpäin mennessä menimme opasteita vastasuuntaan. Pääasia kuitenkin, että polulla pysyttiin. Kunnes… risteykset ja suunnat löytyivät kyllä, mutta olisi kannattanut ottaa myös valokuva reittikartasta. Päädyimme peltotielle ja siitäpä ei ollutkaan helppo havaita, mistä polku olisi oikeaan suuntaan tullut!

Kävelimme tietä  eikä opasteita enää näkynyt. Koska suuntatuntuma oli oikea, niin jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimmekin takaisin reitille. Siinä vaiheessa olimme vähän eri kannalla siitä, minnepäin pitäisi jatkaa, jotta päästään takaisin reitin alkuun. Onneksi juuri tuli pyöräilijöitä vastaan ja he kertoivat, minne suunnata!

Tästä palattiinkin opasteiden mukaan ja eipä ihme, kun olinkin ihmetellyt infokylttien numerointia. Nyt kuitenkin reitti oli selkeä, mutta vähän pidemmästi sitä sitten käveltiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus ollut. Olisiko tullut reilu kolme kilometriä.

No tämähän jäi sitten mietityttämään, joten varasimme toisena arki-iltana enemmän aikaa. Suuntasimme jälleen hiihtomajalle ja nyt kunnianhimoisena ajatuksena oli kiertää sieltä käsin 5,5 kilometrin polku. Toinen vaihtoehtohan olisi siis ollut jatkaa 7,7 kilometrin reitti.

Menimme jonkin matkaa nopeampaa reittiä latupohjaa pitkin ja jatkoimme sitten polkua. Nyt päästiin näkemään maisemia enemmänkin. Sitten löytyi tuttuja risteyksiäkin, kun pääsimme polkujen yhdysreitille. Siellähän sitä pellon reunassa oltiin edellisellä kerralla harhauduttu! Nyt ei ollut mitään ongelmia, joten loppupäätelmä on, että kannattaa kiertää polku hiihtomajalta käsin. Tällöin nuolet johdattavat oikein eteenpäin eikä niitä tarvitse takaperoisesti katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan polku on erittäin hyvin merkitty eikä siellä pitäisi eksyä!

Artesaanipizzoja Johnny’s Heistista Oulussa

Jokin aika sitten Ouluun tuli uusi pizzeria Johnny’s Heist. Sen suosio räjähti käsiin alusta saakka. Odottelinkin aikani, ennen kuin asioin pizzeriassa.

Johnny’s Heist on ottanut käyttöön nettitilausmahdollisuuden. Niinpä minäkin kerran paikan päällä asioituani tilasin pizzat edellisenä päivänä etukäteen. Tilauksen ohessa ilmoitettiin kellonaika, jolloin pizzat saa hakea.

Pizzat olivatkin minuutilleen valmiita. Kuulin samalla vähän yrityksen historiasta. Johnny’s Heist Pizza & BBQ on aloittanut toimintansa Kokkolasta. Pizzeria on nimetty Johanneksen ja hänen amerikkalaisen vaimonsa mukaan.

Oulun Tuirassa sijaitsevasta pizzeriasta saa ainoastaan pizzoja, mutta Kokkolasta myös BBQ-ruokia. Johnny’s Heistin artesaanipizzat ovat olleet kehuttuja eivätkä ne olleetkaan pettymys. Testasimme muun muassa Special-pizzan. Pizzojen salaisuutena on oma kastike ja myös Buffalo Mozzarella -juusto oli mainio tuttavuus.

Samoilemassa Sanginjoen riistapolulla Oulussa

Tunnetko jo Oulun Sanginjoen ulkoilumaastoja? Lähdimme yhtenä syyskesäisenä viikonloppuna tutustumaan metsänvartijatila Loppulan läheisyydestä alkavalle riistapolulle.

Löysimme parkkipaikan ja polun lähtöpaikan karttoineen. Myös taukopaikka oli parkkipaikan yhteydessä eli pöytä penkkeineen. Itse polku on noin kahden kilometrin pituinen eli sen kävelemiseen kului vajaa tunti.

Maasto oli vaihtelevaa ja osin mentiin pitkospuita. Polun puolivälissä oli laavu tulentekopaikkoineen, oikein mukava vaikkakin olimme ilman eväitä liikkeellä.

Riistapolku soveltui hyvin viikonloppupäivän lenkiksi. Kulkijoita ei juuri ollut eli metsässä sai samoilla rauhassa.

Espanjalaisia makuja El Saborissa Kempeleessä

Kävimme taannoin ystäväni kanssa Kempeleen Vihiluodossa sijaitsevassa espanjalaisessa ravintolassa El Saborissa. Tämäkin paikka on pitkään kutkuttanut uteliaisuuttani ja nyt sinne lopulta päästiin.

El Sabor sijaitsee hotellin yhteydessä ja hotellin takana kulkee kiva luontopolku. Mutta voi, olin uudesta työstä niin väsynyt, että vain ruoka kiinnosti!

Sinnepä siis hotellin yläkerrassa sijaitsevaan ravintolaan tutkimaan ruokalistaa. Meidät otettiin mukavasti vastaan ja pääsimme valitsemaan pöydän syönti- ja juttuhetkeä varten.

Päädyimme molemmat kana-annoksiin. Saimme alkupalaksi leipää ja sitten tulivat annokset, jotka olivat sopivan ruokaisat. Ravintola oli viihtyisä istuskella ja syödä hyvin. Taas saatiin kuulumiset päivitettyä ja suunniteltua seuraavia käyntikohteita!

Loistavaa ohjelmaa BF Meetissä Oulussa

Autotapahtumat ovat minulle mieleen, ja olikin ilo, kun elokuussa toteutui Oulussa BF Meet -tapahtuma. Barefoot Driversin meetit ovat tarkoitettuja koko perheelle ja tapahtumaan voi kuka tahansa viedä harrasteajoneuvonsa esille.

Lähdimme miesystävän kanssa katsomaan tapahtumaa Terminaalin piha-alueelle. Paikalla olikin mukavasti sekä autoja että yleisöä. Tämäkin tapahtuma on yksi sellainen, joka tullenee itselleni perinteeksi muodostumaan.

Tänä vuonna oli järjestetty myös oheisohjelmaa. Saavuimme paikalle juuri stunt shown alkaessa. Näytöksessä oli kolme moottoripyörää eikä vauhdin hurmaa puuttunut tempuista. Mahtavaa!

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!