Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html

Autiosaaren tunnelmaa Varjakansaarella Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulun Oulunsalon Varjakasta pääsee autiolle Varjakansaarelle? Yhteytenä toimii kapulalossi. Olen pitkään haaveillut saarella käynnistä, ja nyt pääsin sinne ystäväni kanssa. Saarelle oli nimittäin puuhanainen Tanja Råmanin vetämänä järjestetty illallinen ja ohjelmaa.

Lossi tuli täyteen 24 henkilöllä ja miesvoimaa löytyi kapuloimaan saarelle, jonne matka kesti noin kymmenen minuuttia. Manterekin näytti erilaiselta mereltä käsin. Perässä tuli vielä toinen lossillinen porukkaa, joten meitä oli saarella muutamia kymmeniä henkilöitä.

Aluksi käveltiin polkua, joka oli vastikään raivattu. Saarella on siis toiminut vanha saha ja silloin asukkaita saarella on ollut parisataa. Kuuntelin kävelymatkalla saaren historiaa. Löydettävissä on muun muassa vanha paloaseman torni.

Sitten alkoikin pilkottaa taloja eli saaren entisten asukkaiden sahatyöläisten koteja. Tästä päädyimme sitten vaikuttavan Konttorin edustalle. Talo oli suuri ja aluksi jäimme pihamaalle, jonne meille oli taiteilijaresidenssin taiteilijoiden toimesta järjestetty hoitoja ja ohjelmaa. Itse ennätin käydä jalkakylvyssä.

Kun koko poppoo oli saapunut Konttorille, niin pääsimme tutustumaan talon sisätiloihin. Suuria ja kauniita huoneita riitti. Ja sitten yllättäen alkoi improvisoitu tanssiperformanssi pitkin taloa! Mikä ilta ja tunnelma!

Tämän jälkeen sitten illan päätteeksi illallinen, joka koostui siis omista piknik-eväistämme.

Oli kyllä kokemus ja saari jäi houkuttamaan uudellekin käynnille!

Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!

Nostalgiaa ja perunaherkkuja Tyrnävällä

Naapurikuntani on perunapitäjä Tyrnävä. Tartuinkin tilaisuuteen, kun siellä järjestettiin Uuden perunan juhlat jokin viikko sitten. Tapahtuman ilmapiiri oli kiva ja tarjonta monipuolista. Oli musiikkia ja muuta ohjelmaa kuultavana sekä erilaisia perunaherkkuja tarjolla. Ja tietysti pöytinä toimivat perunalaatikot!

Valikoin ravintolateltan ja annos valmistettiin saman tien minulle. Maistelin tapas-tyyppisen annoksen, jossa oli perunoiden lisäksi chorizo-makkaraa ja valkosipulipikkelsiä. Samalla oli mukava jutustella vanhan tuttavani kanssa. Ilta olisi kulunut pidempäänkin.

Jatkoin kuitenkin matkaa Ängeslevän suuntaan, sillä samaan aikaan osto- ja myyntiliike Niitynmaan nostalgia järjesti oman tapahtuman. Minä, joka pidän vanhasta tavarasta, en ollut tiennyt koko liikkeen olemassaolosta!

Niitynmaalla oli näytillä muun muassa vanhoja traktoreita ja mopoja. Ja ai, miten ihastuttava itse liike oli! Samalla sai jutustella omistajan kanssa.

On hienoa, että lähikunnissa järjestetään tällaisia tapahtumia! Toivottavasti Uuden perunan juhlakin uusitaan ensi vuonna.

Elämän eliksiiriä Runnin kylpylässä

Meillä oli ystäväni ja hänen 7-vuotiaan poikansa kanssa mukava reissu Runnille. Yövyimme kylpylähotellissa, johon olimme todella tyytyväisiä sen tarjoamien monipuolisten aktiviteettien ja viihtyisien tilojen johdosta.

Ajelimme Iisalmen suuntaan kauniita maisemia ihaillen. Pysähdyimme vesistön äärellä kioskilla, jonka jälkeen suuntasimme aluksi Iisalmeen. Tutustuimme siellä Juhani Ahon museeon, jossa olen käynyt kerran aikaisemminkin. Alue on varsin viehättävä, ja kävimme kiertämässä rantasaunalta lähtevän metsäpolunkin. Kuulimme, että kesäteatteriesitykset olivat olleet suosittuja.

Tästä suuntasimme itse kohteeseen kylpylähotelli Runnille. Saimme mukavan ja tilavan huoneen, ja pääsin taas aluksi kahvinkeittoon. Tyytyväisenä olin todennut, että myös hotellin vastaanoton yhteydestä löytyi kahvio. Huoneessa oli myös ihana tilava parveke, ja nythän helle helli meitä todella. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä huoneesta löytyi viilentävä ilmalämpöpumppu. Olosuhteet siis täysin kunnossa!

Jo hotellin aulastakin sai kuuluisaa mineraalipitoista terveysvettä. Maku olikin todella kiinnostava ensikertalaiselle! Ei paha kuitenkaan. Lähdinkin kävellen käymään itse terveyslähteen rakennuksessa ja hotellin lähiympäristöä tutkailemassa. Alue oli monipuolinen: oli pallo- ja leikkikentät, kaunis ympäristö melontaan ja niin edelleen. Hotellin läheisyydessä oli myös siihen kuuluva komea kartanohotelli.

Piipahdin terveyslähteellä ja jatkoin siitä vielä kivalle riippusillalle. Sillan ylitse olisi vielä päässyt kiehtovalle polulle, jonka varrella oli taukopaikkoja. Nyt kuitenkin palasin hotellille vähäksi aikaa lepäämään, jonka jälkeen otinkin pyörän käyttöön ja lähdin läheiselle Saarikosken puusulkusillalle. Se oli todella hieno, ja kuulin myöhemmin, että siellä olisi voinut käydä myös kastautumassa! En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Melomallakin sillasta kuulemma pääsee läpi. Jännää!

Tämän jälkeen meillä oli vielä illalla aikaa käydä itse kylpylässä, jota tietysti olin odottanut. Kylpylä oli viihtyisä ja kompakti. Tilaa oli uida, ja erilaiset muut altaat löytyivät poreista ja suihkuista nauttimiseen. Kuumassa saunassakin oli mukava poiketa vilvoittavien vesien jälkeen.

Hotellin ravintolasta sai lounasta kattavasta buffet-pöydästä, ja illalla ystäväni kävi vielä syömässä. Hotellissa oli mukavasti tilaa, muutamia ryhmiä oli paikan päällä. Tämä oli hyvä, sillä itsekin olisimme saaneet osallistua erilaisiin ryhmäohjelmiin kuten melontaan. Kaikkea ei kuitenkaan ennättänyt tehdä, vaikka minulla olisi tehnyt mieli vielä tennistä tai lentopalloa pelaamaankin.

Aamulla ystäväni kävi vielä kylpylässä poikansa kanssa ja minä katselin maisemia huoneen parvekkeelta. Sitten olikin luvassa yllätys, sillä meille tuli kyläilemään kaverini sukulaisia! Istuimme terassilla ja he vaihtoivat vuosien kuulumiset.

Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Ajoimme eri reittiä, joka oli minulle osin uusi: Kiuruveden kautta Pyhäjärvelle ja siitä jatkettiin nelostietä. Matka tuntui lyhyeltä etenkin kun itsellä ei tarvinnut toimia kuskina lainkaan.

Totesimme, että Runnilla riittäisi ohjelmaa toiseenkin ja pidempään vierailuun!

Kaupallinen yhteistyö

Kesäistä musiikkia ja kahvittelua Oulunsalossa

Kävin Oulun Oulunsalossa uintireissulla, ja poikkesin samalla kotiseutumuseon pihapiirissä olevaan kesäkahvila Pirttiin.

Tunnelma olikin idyllinen, sillä juuri oli menossa puistopiknik, jossa soitettiin elävää musiikkia. Kuuntelin hetkisen ja piipahdin sitten kahvilla.

Kesäkahvila oli todella viehättävä vanhassa rakennuksessa. Join kahvit ja söin maistuvaa piirakkaa.

Tästä vielä musiikkia toinen hetki. Alueella ja kahvilassa kannattaa poiketa toisenkin kerran!

Tunturin kauneutta ja mukava majapaikka Syötteellä

Tiedätkö, että Oulusta on vain parin tunnin matka tunturiin eli Syötteelle? Minulle Syöte on vanha tuttu paikka, mutta nyt lähdin katsomaan sitä uusin silmin. Majoituin Tunturihotelli Iso-Syötteellä, joka oli hyvä tukikohta tutustua paikkoihin.

Olin hyvissä ajoin liikenteessä, ja ajelinkin ensi alkuun Pikku-Syötteen puolelle lounastamaan. Tästä siirryin sitten Iso-Syötteen puolelle. Matkalla poikkesin myös virkistysalueella, jossa oli muun muassa kalastus-, uinti- ja skeittausmahdollisuudet sekä lasten leikkipaikka.

Tunturihotelli olikin mitä mainioin paikka. Pidin todella paljon huoneen kahvi- ja teevarustuksesta sekä tyylikkäästä ja persoonallisesta kylpyhuoneesta. Havaitsin myös, että hotellin sängyt olivat erittäin mukavat ja hotelli itsessään persoonallinen.

Kävin iltapäivällä Syötteen kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkin. Sää oli juuri sopiva eikä hyönteisistäkään ollut haittaa. Havaitsin, että patikointi on varsin mukavaa ja rentouttavaa hommaa, joten suunnittelinkin jo uutta reissua. Anninkoskella oli hyvä taukopaikka näkymineen.

Tästä oli hyvä palata hotellille ja käydä ravintolassa syömässä päivällinen, joksi otin maistuvan porosalaatin. Ravintolasta oli hienot maisemanäkymät, ja myös terassilta niitä pystyi ihailemaan.

Sitten oli taas vuorossa rentouttava osuus: illalla hotellin saunat, uima-allas sekä ulkoporeammeet – näköalalla tietysti! Ja ihanaan jättipyyhkeeseen oli mukava kietoutua.

Aamiainen oli harvinaisen maittava – niin hyvää munakokkelia en ole aiemmin saanut missään! Aamiaisen jälkeen kävin hotellin ympäristössä kävelemässä. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista, ja helle helli heti aamusta. Yksi nainen opasti minulle hotellin tunturimajojen läheisyydestä lähtevän maisemapatikointireitin, johon kävin tutustumassa ja hyväksi havaitsin ihan balleriina-kengilläkin!

Tästä sitten vielä Syötteen luontokeskukseen tutustumaan ennen kotimatkaa. Siinä on myös paikka, jossa kannattaa vierailla!

Olin todella tyytyväinen pieneen aktiivilomaani Syötteellä: oli sekä tekemistä että rentoutumista!

Kaupallinen yhteistyö

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Oletko käynyt kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella? Lähdimme äitini kanssa sukuloimaan Taivalkoskelle, joka onkin lähestulkoon toinen kotipitäjäni. Löysimme silti tälläkin reissulla uutta nähtävää.

Kiertelimme ensin kylällä ja poikkesimme muun muassa Taivalvaaralla. Tästä lähdimme suuntaamaan kohti Jokijärveä parinkymmenen kilometrin päähän. Ajatuksena oli käydä Saijan lomakartanossa, jossa on yksi tuttu työntekijäkin.

Ennen Saijaa kävimme katsomassa Pölkky-kesäteatterin puitteita ja täytyy todeta, että paikka oli aivan upea!

Saijassa on hyvät puitteet majoitukselle sekä erilaisille tilaisuuksille ja juhlille, itsekin olen siellä kerran hääjuhlissa ollut. Katselimme kauniina hellepäivänä ensin pihalla ja sitten kävimme kartanossa kahveilla.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Kalle Päätalon kotimökillä, mutta koska olemme aiemminkin siellä käyneet, niin nyt jätimme sisäänpääsyn.

Tulimme taas Taivalkosken kylälle, ja bongasin Yli ajan -sillan kosken lähistöllä. Siellä meni myös ihana metsäpolku, jonne saattaa olla suunnitteilla toimintaa.

Lopuksi vielä melontakeskuksessa, tosin vesi oli nyt koskessa vähänä.

Minulla on parin viikon päästä taas luvassa reissu Koillismaalle, kun majoitun Syötteellä. Pysy siis seuraajana!

Maagisessa Martinniemessä Oulussa

Oletko vielä löytänyt Martinniemeä Oulun Haukiputaalta? Kävimme siellä ensimmäistä kertaa viime kesänä, ja nyt piti lähteä toistamiseen ihmettelemään Wanhan Sataman Miljoonamöljää. Paikka on vanhaa teollisuusaluetta, ja keväällä otsikoissa olikin vanhan tehtaanpiipun purku. Viime kesänä ennätimme sen näkemään, mutta nyt ei ollut jäljellä kuin iso murskekasa.

Laivalaiturilta on hienot näkymät merelle ja majakkakin sieltä erottuu. Mukavasti löysimme taas rantaan, kun seurasimme merelle päin menevää tietä.

Palatessa piipahdimme vielä venesatamassa, jossa oli useita kalastajiakin paikalla. Laituri olikin suuri eli siitä oli helppo kalastaa.

Toisen reissun Martinniemeen teimme ystäväni kanssa kyläyhdistyksen järjestämiin kesäjuhliin. Ai että niissä oli ihana tunnelma ja paljon ihmisiä paikalla. Jututin lohisopan syönnin lomassa kyläläisiä ja näimme myös vanhoja tuttuja. Juhlia on järjestetty jo vuodesta 1985 lähtien, ja paikalle tulee paljon myös vanhoja muualle muuttaneita kyläläisiä.

Ohjelmassa oli muun muassa näyttävä tanssinäytös. Totesin tapahtuman jälkeen, että ehdottomasti ensi vuonna pitää osallistua myös Maakinen Martinniemi -pikniktapahtumaan. Sen verran mukava miljöö oli Kurtinhaudan satama ja läheinen Ukkolanranta.

Poikkesimme ystäväni kanssa vielä Iissä ja ympäristötaidepuistossa. Siitä onkin juttu viime kesältä:

Iissä ympäristötaidetta ja vanha Hamina