Lounastauolla Helsingin katukuvaa

Olin viime viikolla Helsingissä kouluttautumassa ja pääsin samalle päivälle sekä kastumaan sateessa että nauttimaan auringosta. Koulutus oli Tieteiden talolla ja piipahdin aurinkoisella lounastauolla jaloittelemassa ja tutkimassa näkymiä.

Kävelin jonkin matkaa Esplanadia pitkin Kauppatorin ohi. Viime kesän hitti Sauna oli Kauppatorin laidalla. Presidentin linnassa näkyi tuttuun tapaan vartio paikalla. Kauppojen näyteikkunoissa alkaa pikkuhiljaa joulu näkyä. Vihreää nurmeakin vielä löytyi. Upeat vanhat rakennukset ovat ihastuttavia.

Aamukahvin ennätin nauttia Kampin ostoskeskuksen Espresso Housesta ja tykästyin paikkaan todella! Suuren suuret kupit kahvia sai nauttia lokoisasti sohvalla imien sisustuksen yksityiskohtia. Aina ihana pääkaupunkimme!

Taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä

Erkkola, Ainola, Halosenniemi, Kivi – mitä kaikkea Tuusulanjärveä kiertävältä Rantatieltä löytyykään! Olen kerran kesäaikaan kiertänyt järven, ja maisemat olivat todella huikaisevia. Nyt lähdimme siskoni kanssa kierrokselle Rantatielle taiteilijakoteja katsomaan.

Siskoni asuu Tuusulassa ja teimmekin ensin kierroksen siellä. Vanha kasarmialue on löytänyt uuskäyttöä ja sieltä löytyy laajalta alueelta kiehtovia rakennuksia. Käyntikohteiksi ensi kesälle jäävät muun muassa Ilmatorjuntamuseo ja Kotiseutumuseo sitä vastapäätä. Tuusulaan kannattaa poiketa! Asuntomessuthan sinne ovat myös tulossa 2020.

Aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökistä. Pieni mökki oli kiehtovassa paikassa. Sade sattui juuri kohdalle, mutta siitä huolimatta piipahdimme vielä läheisessä taiteilijakoti Erkkolan pihapiirissä.

Tästä jatkoimme Lottamuseolle, joka olisi ollut avoinnakin. Ihastelimme näkymiä Tuusulanjärvelle. Tämä kohde jää myös myöhemmälle vierailulle, sillä meillä oli nyt rajallinen aika käytettävissä.

Pääkohteemme tänään oli Halosenniemi. Tämä taiteilija Pekka Halosen erämaa-ateljee oli avoinna ja menimmekin sadetta pakoon sisätiloihin tutustumaan. Sisällä ei saanut kuvata, mutta voin taata, että paikka on käymisen arvoinen! Ihastelimme vanhaa sisustusta ja koko taloa kiertävää taidetta. Itse pidin erityisesti siitä, että tauluja oli monelta taiteilijalta, bongasin esimerkiksi Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä.

Tuusulanjärvi oli harmaa sateella, mutta Halosenniemestä poistuttuamme sää kirkastui ja järvi oli taas eri näköinen. Lähdimme jatkamaan matkaa ja kuljimme ohi Jean ja Aino Sibeliuksen Ainolan. Se jäi etäisemmin nähtäväksi, sillä alueelle pääsee vain kesäaikaan.

Poikkesimme loppumatkasta vielä Vanhankylänniemessä olevaan Vanhiksen kartanoon kahvittelemaan. Runsasta brunssiakin olisi ollut tarjolla ja sisustus oli tosi kaunis. Pihapiirissä on myös myymälä, samoin matkamme varrella olisi ollut kiva navettaputiikki.

Kulttuuripitoinen kierros, joka täytyy tehdä vielä uudelleen! Käyntikohteissa on vara valita ja maisemat ovat upeat. Matkan varrella oli myös useita kauniita villoja sekä muita kohteita, joissa emme nyt käyneet, kuten Juhani Ahon Ahola. Upeaa kansallisromantiikkaa!

 

Rennosti herkuttelemassa Zivagossa

Oulun keskustassa on rennon kiva baari-ravintola Zivago. Mielenkiinnolla odotin, miltä vindustrial-ravintola näyttää. Vietimme ystävien kanssa teatteri-iltaa ja ennen Pieleen meni -näytöstä kävimme syömässä Zivagossa.

Ilmapiiri oli heti mukavan oloinen. Aluksi sisään mentäessä oli baarin puoli ja tämän jälkeen varsinainen ravintolapuoli. Saimme nurkkapöydän kivasta paikasta ikkunan vierestä, joten katunäkymää oli mukava katsella.

Ihastelimme heti aluksi ravintolan vindustrial-tyyliä. Kivoja yksityiskohtia, tiiltä, putkia jne. oli luomassa persoonallisuutta. Kuluneen näköiset nahkapenkit olivat mukavat istua. Sisustuksessa onkin käytetty uutta ja vanhaa retrohenkisesti.

Palvelu oli hyvää ja aloitimme alkujuomilla kukin mieluisallaan, itse tietenkin kahvilla! Tämän jälkeen saimme yhteisen alkupalalautasen, jossa oli tapaksia moneen makuun. Leivitettyä kukkakaalta, chili-marinoituja katkarapuja ynnä muita napostuksia. Annos riitti hyvin kaikille ja maut olivat todella kivoja.

Pitkään mietimme, mitä ottaisimme pääruokavalikoimasta. Valitsemista oli, sillä varsinaisen pääruoan lisäksi myös lisukkeissa oli vaihtoehtoja. Päätimme, että testaamme jokainen erilaista annosta. Itse otin grillattua nieriää, jossa lisukkeena paahdetut punajuuret ja raitajuuret. Ystäväni päättivät kokeilla liharuokia, toisella karamellisoitua possua ja toisella ylikypsää häränrintaa. Tyrnäväläisiä puikulaperunoita ja kukkakaaliriisiä heillä lisukkeina.

Ruoat maistuivat mainiosti ja totesimme, että niistä saisi monenlaisia yhdistelmiä. Huomioitavaa olivat myös vintage-tyyliset astiat, jotka tekivät annoksista mielenkiintoisen näköiset.

Tämän jälkeen aterioinnin kruunasi yhteinen jälkiruokalautanen. Otimme kahvien kera maisteluun marengit mustikkamoussella, jäätelön sekä kinuskiset leipäjuustot. Ah nautintoa!

Hyvin syöneenä oli mukava lähteä teatteriin. Baarin puolikin oli täyttynyt ruokailumme aikana. Ruokaa, juomaa ja fiilistä – sitä on Zivago!

Kaiken kaikkiaan viihdyimme Zivagossa mainiosti. Ilmapiiri oli mukavan rento, ravintolassa oli rauhallista ja taustamusiikkikin miellytti. Sijainti Kirkkokadun ja Saaristonkadun kulmassa toimii hyvin. Tänne uudelleenkin!

Yhteistyöpostaus

Minnan taidekodissa odotetaan joulua

Haluaisitko kurkistaa kuvataiteilija Minna L. Immosen kotiin ja työtiloihin? Nyt se onnistuu, sillä pääsin vierailemaan Minnan luona tutustumassa joulunalustunnelmiin.

Minna onkin minulle tuttu vuosien takaa, sillä olen kerran haastatellut häntä radioon. Nyt jutustelimme vähän erityyppisesti Minnan työstä.

Minna Immonen on siis oulunsalolainen, tätä nykyä oululainen, kuvataiteilija, kuvittaja ja suunnittelija. Hänen korttinsa ovat laajasti tunnettuja ja monenikäisten suosiossa. Minnan kädenjälkeä on myös muun muasssa Arabian, Havin ja Unicefin tuotteissa. Kirjapajan kanssa Minna on tehnyt jo pitkään yhteistyötä, ja kirjastoalalla olleena tiedän, että Minnan kuvittamat runokirjat ovat aivan upeita. Nyt onkin ilmestynyt uusi kirja, josta myös kuva tässä.

Kyselin tietysti, mitä taiteilijalla nyt on työn alla. Tällä hetkellä on työstetty tulevana kesänä ilmestyviä kukka-aiheisia postimerkkejä. Ensi vuoden alussa ilmestyy myös kukkakalenteri, joka on ikikalenteri syntymäpäiville. Minulla on itsellänikin ollut Minnan kalentereita useita vuosia, sillä kuvitukset ovat todella viehättäviä.

Luonnollisesti joulusesonki näkyy nyt, joten joulukortit ovat työn alla. Minna on tehnyt yhteistyötä myös Puttipajan kanssa (oletteko nähneet Puttipajan ihastuttavia kynttilöitä!) ja tontut ovat nyt valloittamassa maailmaa! Minnan kädenjälkeä voi nähdä myös esim. Paletin lahjapapereissa, kasseissa, magneeteissa jne. Myös Suomi100-teemaa on hyödynnetty.

Halusin tietää, mikä Minnan työssä on hauskinta: se on vesiväreillä maalaaminen, sillä siinä on taikaa ja tunnelmaa.

Minna-Kortti on pitkään toiminut perheyritys. Minnan mies Lauri Laukkanen hoitaa täysin yrityksen pyörittämisen ja osa lapsista on myös töissä perheyrityksessä. Tällä hetkellä panostetaan voimakkaasti verkkokauppaan, sillä Minnan tuotteita ei markettien hyllyiltä löydy.

Minnan työpaja on laajentunut pikku hiljaa. Minna tykkää tehdä työtään kotona, mutta työtiloja löytyy myös piharakennuksista. Pääsin itse kurkistamaan verkkokaupan toimitilaan ja varastoon.

Pyysin Minnalta terveisiä blogini lukijoille. Minna halusi kertoa, että pitää pohjoisen luontoa ihmeellisenä ja ainutlaatuisena. Esimerkiksi revontulet ja metsä ovat hänen työnsä innoittajia.

Tällaisella saatteella Puttipajan tontut kulkevat: “Jokaisen nutun alla on pieni sydän, jonka tehtävänä on saada sinut uskomaan ripaukseen suloisinta joulusatua.”

Olin erittäin viehättynyt Minnan työstä, tuotteista ja kodista. Kauneus ja pienet yksityiskohdat olivat näkyvillä koko kodin sisustuksessa. Uskon, että tämä ympäristö todella inspiroi Minnaa työssään ja myös perheen tuki on tärkeä.

Yhteistyöpostaus

Merellisyyttä Kemissä

Odottelemme talvea ja Kemin LumiLinnaa! Piipahdin Kemin Sisäsatamassa ollessani Haaparannan reissulla. Satama-alue on laaja ja tosi kaunis, varmasti kesällä kaupunkilaisten olohuone.

Nyt oli hiljaista, mutta sitäkin idyllisempää kauniin auringonpaisteen sattuessa. Kemin LumiLinnan myymälä-toimistorakennus oli ensimmäisenä vastassa, tämän jälkeen komea Jalokivigalleria. Siellä olen joskus käynytkin, nyt tähän aikaan vuodesta on vain arkipäivisin auki.

Satamasta oli kauniit näkymät ja auringonpaiste kultasi maiseman. Rantaa pitkin kulkiessa tuli vastaan vanha perinnelaiwa Katariina laiturissa. Toisella puolella tietä taas on uusi Joulupukin Satamakonttori, sillä Kemi on Joulupukin virallinen satama.

Pari kertaa olen itse LumiLinnassa käynyt, ja se on kyllä ollut upea ja monipuolinen. Odotellaan, millainen linna tälle talvelle rakentuu! Talviaikaan mielenkiintoinen kohde on myös jäänmurtaja Sampo. Ja paljon muutakin Kemistä löytyy esimerkiksi museoiden ystäville.

Idyllisiä paikkoja Oulussa

Tiedättekö mistä Oulusta saa höyrymakkaroita? Ennen lumien tuloa ajelimme Oulusta Kajaaniin päin, ja piipahdin Heikkilänsaaren taukopaikalla sekä Madekosken kioskilla.

Kioski on ihanan persoonallinen! Sen yhteydessä on pieni kirpputori, ja paikan päältä saa tosiaan pientä purtavaa, kuten höyrymakkaroita. Ja palvelu on todella mukavaa!

Heikkilänsaaren taukopaikalla on pieni pato Oulujoessa sekä veneenlaskupaikka. Paikka löytyy Oulusta päin mentäessä ennen Madekoskea.

Madekoskelta on mukava tehdä lenkki Oulujoen toiselle puolelle, josta pääsee muun muassa Sanginsuuhun. Näkymät sillalta joelle ovat mahtavat! Pitäisikin nyt talven tultua käydä katsomassa, miten maisema on muuttunut.

Superkivaa Oulussa koko perheelle

Mikä oli syysloman kohokohta? Sehän oli päivä SuperParkissa Oulussa. Tämä ideoitiin Kivitipun reissulla ystäväni kanssa, ja hänen poikansa olikin koko viikon odottanut SuperParkiin pääsyä! Minä olen aika kiva täti, kun aina keksin kaikkea lapsillekin!

Lähdimme siis yhtenä lomapäiväni kahden ystäväni ja heidän lastensa kanssa kohti Oulua ja Limingantullia. Terminaalissa ja Areenalla olen aiemmin käynyt tutustumassa ja konsertissa sekä tehnyt kierroksen SuperParkin puolellakin, mutta varsinaisena kävijänä olin nyt itsekin ensimmäistä kertaa.

Aluksi kävimme lounaalla ravintolan puolella. Hyvät ja monipuoliset valikoimat oli ja ruoat maistuivat. Lisäksi katsastin, että SuperParkista löytyy myös muun muassa etätyötila vanhemmille. Syntymäpäivän viettoonkin puisto sopii.

Meillä oli siis mukana 7-vuotias poika ja 2,5-vuotias poika. Mietin vähän etukäteen, että löytyykö pienimmäiselle sopivaa tekemistä. Havaitsimme kuitenkin heti, ettei viihtyminen ole mikään ongelma. Kaikkea mielenkiintoista ja pienellekin sopivaa löytyi, vaikka puiston aktiviteetit ovatkin vähän isommille suunnattuja.

Kiertelin ensin itsekseni puistoa, jotta sain kuvia blogiin. Väkeä oli näin lomaviikolla paljon, mutta isoissa tiloissa oli kyllä tilaa liikkua. Lapset, nuoret sekä myös aikuiset olivat innolla touhuamassa, pelaamassa ja liikkumassa.

 

Sitten palasin ystävieni seuraan ja lähdimme lasten kanssa uudelle kierrokselle. Siinäpä sitä sitten innostuttiinkin monesta jutusta. Ensin käytiin lämimässä jääkiekkoja ja sitten pelattiin pesäpalloa. Kyllä tulivat nuoruuden lempiharrastukset mieleen, pitäisiköhän niitä viritellä uudelleen!

Ihailin kovasti myös skeittareita ja skoottaajia. Upeita temppuja ja monipuoliset rampit niitä varten. Erilaisia pallopelejä kokeilimme muutakin. Itseäni olisi myös kiipeilyseinä viehättänyt. Tosi kiva päivä oli, ja SuperParkissa riittää tekemistä uusillekin käynneille!

Erityiskiitokset myös SuperParkin henkilökunnalle hyvästä ja joustavasta palvelusta!

Yhteistyöpostaus

Kraatterijärvi ja meteoriittikeskus – leppoisa kylpyläloma Lappajärvellä ja Tuuriakin mukana

Syyslomalla suuntasimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa Pohjanmaalle Hotelli Kivitippuun Lappajärven maisemiin. Kriteereinä lomakohteelle olivat sopiva matka sekä kylpylä. Itsellä on pitkään kiinnostanut päästä näkemään erikoinen Lappajärvi, joka on meteoriitin putoamisesta muotoutunut kraatterijärvi.

Menomatkalla pysähdyimme lounaalla Kaustisten Kansanlääkintäkeskuksessa. Se on myös kiinnostanut nähdä, sillä paikka tarjoaa myös majoitusta. Lounas oli hyvä ja ilmapiiri miellyttävän rauhallinen ja rentouttava.

Olimme hyvissä ajoin perillä Lappajärvellä ja ajelimme ensin kylän keskustaan, josta suuntasimme sitten parin kilometrin päähän kylpylähotelli Kivitippuun. Tie myötäili kauniisti järven rantamaisemia. Huomasimme heti, että paikka oli monipuolinen, sillä esimerkiksi museoalue sijoittui tien varteen. Kesäisin paikka tarjoaa vielä enemmän näkemistä, sillä Lappajärvellä on myös risteilyjä sekä lähialueella on muun muassa golfkenttä.

Kivitipussa oli mukavan rauhallista ja pääsimmekin heti majoittumaan. Huoneesta oli näkymä järvelle. Hotellin värimaailma oli kaunis viimeisimmän remontin jälkeen.

Koska meillä oli runsaasti aikaa ja ystävän lapsella oli toiveena saada reissulta uusi lelu, niin päätimme lähteä iltapäiväksi Tuuriin ja Veljekset Keskisen kyläkauppaan – siihen Suomen suurimpaan. Matka taittui mukavasti ja suuntasimme suoraan kaupan leluosastolle. Itsekin innostuin ja tein joululahjalöytöjä sieltä!

Ähtärin eläinpuistoon emme olisi ennättäneet, mutta söimme Tuurissa ja teimme ostokset. Kyläkaupassakaan ei ollut tungosta, sillä nyt oli menossa pohjoissuomalaisten syyslomaviikko. Edellisellä viikolla on varmasti säpinää riittänyt, niin kuin kylpylässäkin. Ihastelin kyläkaupassa tavaramäärien hienoa esillepanoa!

Ennätin päivän aikana tutustua Kivitipussa olevaan meteoriittikeskukseen ja sen näyttelyyn. Näyttely oli monipuolinen ja lapsia varmaan houkuttavat erilaiset mikroskoopit, joilla oli mahdollisuus tutkailla kivinäytteitä. Järvestä on löydetty myös todella ihania simpukoita.

Tuurista palattuamme ennätimme vielä iltauinnille Kivitipun kylpylään. Kylpylä ei ollut suuren suuri, mutta kaikki tarvittavat aktiviteetit löytyivät ja uinnillekin oli hyvin tilaa. Myös kylpyläosasto on remontoitu. Hyvinvointiteemaa löytyi myös myymälästä ja hoito-osastot olivat kutsuvan näköisiä.

Aamiaisen jälkeen seuraavana aamuna kävin ulkoilemassa kierroksen järven rannassa ja museoalueella. Kuvat ovat hieman aamuhämärissä otettuja, mutta edellisenä päivänä järvellä oli kauniin kuulasta.

Sitten kotimatkalle, jolla lounaspaikassa Ylivieskassa meinasi sattua pieni tapaturma, kun tipuin pari porrasta alaspäin. Ei onneksi käynyt kumminkaan! Kotimatkalla ideoitiin myös loppulomaa ja keksimmekin jännittävää ohjelmaa pienelle lomalaiselle. Tästä seuraavassa postauksessa!

 

Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.