Maaginen Martinniemi

Juhannuspäivänä lähdimme koko pienen perheemme voimin käymään Haukiputaan Martinniemessä. Tämä oli nyt lähes uusi kohde, sillä olen vain muutamia kertoja liikkunut siellä.

Matkalla ohitimme ensin Asemakylän. Muistelin siskon kouluaikoja siellä. Hämärästi näytti seutu myös muutoin tutulta, muttemme ihan varmasti muistaneet, minkä vuoksi olemme siellä aiemmin käyneet.

Päätimme ajella tietä suoraan, koska päättelimme, että ennen pitkää sen täytyy mennä merenrantaan. Emme siis kääntyneet kalasatamaankaan, vaan jatkoimme jännittävää vanhaa asfaltoitua tietä ja seurasimme toista autoa!

Seutu oli kiehtovaa, siellä siellä oli useita vanhoja rakennuksia, ilmeisesti teollisuuskäytössä olleita.

Seikkailumieli kannatti, sillä päädyimme aivan huikaisevan upeaan rantaan! Mielessäni oli kajastellut yksi ranta, jossa kerran olin mukana makkaranpaistotapahtumassa. Mutta nytpä päädyimmekin aivan toisaalle.

Martinniemessä

Näkymät olivat niin upeat, että tällä kertaa minulla tuli valinnanvaikeus valita blogikuvia. Rannassa oli muitakin kuvanottajia ja kalamiesten mieleenkin paikka näytti olevan. Ilmeisesti paikka on aiemmin toiminut lastauspaikkana. Joku paikkakuntalainen varmaan tietäisikin tarkemmin historiasta.

Vanha laituri

Näkymä laiturilta

Olin todella vaikuttunut maisemista. Aivan upeaa, että suhteellisen läheltä omaa kotia löytyy näin kiehtovia paikkoja. Vielä kun merenrannat ovat lempikohteitani. Olo oli kuin olisi ulkomailla ollut, yhtään Suomen rantoja vähättelemättä.

Kauniit näkymät

Elävä maisema

Martinniemessähän järjestetään vuosittain Maakinen Martinniemi -piknik. Siihen kyllä kannattaisi joskus osallistua; kun kuvitteleekin elävää musiikkia merenrannassa. Wau!

Juhannustunnelmia Manamansalossa

Päätimme lähteä juhannusaattona käymään Oulujärvellä Manamansalossa. Ajelimme Oulusta Kajaaniin päin menevää tietä. Tien päällä oli rauhallista näin aattopäivänä.

Mukana oli pientä seikkailun makua, sillä viime käynnistä oli jo niin kauan aikaa, ettei kunnolla muistanut mitä saaressa on. Aluksi ohitimme Manamansalon Portin, jossa näytti kohtuullisen vilkkaalta.

Jatkoimme kuitenkin matkaa ja päädyimme seuraavaksi Kultahiekkojen leirintäalueelle. Siellä oli kivan vehreää ja mukavan näköistä. Ranta oli aivan upean näköinen ja sitä olisi voinut ihastella Rantaravintolastakin.

Päätimme kuitenkin siirtyä Manamansalon leirintäalueelle, jossa olemme joskus telttailleet. Matkalla ohitimme Kassu Halosen taidetalon. Se jäi nyt tutustumatta, sillä oletimme, ettei se ole juhannuksen pyhinä auki.

Matkalla leirintäalueelle maisemat vaihtelevat monimuotoisesti. Saari on muutenkin yllättävä, välillä hiekka ja meri siintävät, välillä ollaan mäntykankaalla. Leirintäalue sijaitsee Oulujärven retkeilyalueella, ja näyttipä näin juhannuksenakin olevan sekä kalamiehiä että retkeilijöitä. Leirintäalueen läheisyydessä on useita pieniä järviä, ja siellä muistelimme itsekin kalareissulla käyneemme.

Oulujärven retkeilyaluetta

Piipahdimme kahvittelemassa, jonka jälkeen kävin kävelemässä uimarannalla ja alueella. Ja johan muistui mieleen telttailu yli kymmenen vuotta sitten ja paikat alkoivat näyttää tutuilta! Alueella on hyvät puitteet, ja sehän onkin viiden tähden leirintäalue.

Leirintäalueen ranta

Manamansalon leirintäalue

Leirintäalueen vastaanotto

Vaikka väkeä oli sekä Kultahiekoilla että täällä, niin tunnelma oli varsin rauhallinen molemmissa. Leirintäalueella odoteltiinkin varmaan jo illan elävää musiikkia, jota varten olivat laitteet valmiina.

Juhannusmusiikkia odotellessa

Lisää seikkailua olisi saanut ajamalla paluumatkan saaren eteläpuoleista tietä, jonne mentäessä olisi ollut vajaan 800 metrin lossimatka. Päätimme kuitenkin tällä kertaa palata samaa reittiä.

Paluumatkalla vielä ihastelimme yhtä hiekkarantaa sekä näkymiä Manamansalmelta. Kuinka kaunis Oulujärvi, jota myös Kainuun mereksi kutsutaan, onkaan!

Manamansalmi

Saunalautta ja Koivurannan kahvila

Tyttären kanssa kävimme kierroksella Oulussa Värtön jokirannassa. Sää oli vähän epävakainen, joten hieman oli harmaa päivä. Kauniilla säällä ehdottoman kiva uimapaikka.

Värtön ranta

Koivurannan kahvila on Oulun suosikkikohteita. Kahvila on persoonallinen ja viihtyisä. Valikoimassa on monenmoisia herkkuja ja juomia. Paikka on kesäisin hyvin suosittu ja sinne on myös helppo tulla vaikka pyörälläkin.

Koivurannan kahvila

Uusimpana juttuna Värtön rannassa on saunalautta, jota olisi kyllä kiinnostava päästä kokeilemaan. Jos esimerkiksi työpaikan virkistyspäivää tai muuta porukkatapahtumaa on järjestämässä, niin saunalautta on kyllä kiva vaihtoehto. Lautalla saa hienossa ympäristössä koko paketin eli myös tarjoilut järjestyvät.

Saunalautta

Värtöstä sitten kaunista jokivartta pitkin keskustaan. Matkan varrelta löytyy muun muassa Taidemuseo ja Tietomaa eli kauempaakin tulevien kannattaa tämä reitti kiertää!

Aito helmi Hailuoto

Jokakesäinen perinne on ollut myös visiitti Hailuotoon. Tällä kertaa ennätin juuri ennen sesongin alkua ja saarella oli varsin rauhallista.

Jo lauttamatka Oulunsalosta on elämys. Meritunnelma on parasta mitä tiedän. Pääsin kastumaankin, kun lautan keulaan tuuli juuri sopivasti! Matka kestää puolisen tuntia, joka on mukava aika katsella maisemia ja nauttia.

Matkalla Hailuotoon

Ajelin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen ja käynnistin retken lounaalla. Ravintola Luoto on yleensä ollut aivan täynnä, mutta nyt pääsin nauttimaan sen antimista päivän ensimmäisenä asiakkaana. Henkilökunnalla olikin mukavasti aikaa esitellä tarjontaa.

Ravintola Luoto

Alkupalapöytä oli loistava ja lounasannos tuotiin pöytään tarjoiltuna. Annos oli nätin näköinen ja erittäin maukasta. Eipä ihme, että paikka onkin niin suosittu!

Ravintola Luodossa

Hailuodossa on kyllä etenkin kesäaikaan valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa. Itse olen monesti lounastanut Luototalossa hotellin ravintolassa eikä sitäkään voi kuin kehua!

Lounaan jälkeen lähdin katselemaan rantamaisemia luontopolulle. Kävelypolku kiertää mukavasti rantaa tehden eri koukeroita ja kuvat puhukoot puolestaan! Majakka, kalastajakylä, hiekkadyynit, meri: eipä enempää voi kesäpäivältä toivoa.

Majakka

Kalastajakylä

Luontopolkua

Marjaniemen ranta

Luontopolun jälkeen kävin katsomassa myös Luotsihotellin luontokeskuksen näyttelyä. Siellä on saari tiivistetty elävästi ja hienosti.

Luototalon näyttely

Luodossa voi kierrellä laajemminkin ja majoitusvaihtoehtojakin on. Kylällä voi piipahtaa esimerkiksi museossa. Kylätalolla on käsityömyymälä, taidegalleria ja kahvila eli mukavan monipuolinen tarjonta.

Lauttarannassa olikin palatessa yllättäen jonoa; saariretkeen kannattaa varata aikaa etenkin sesonkina! Rannassa voi kuitenkin kahvitella, joten aika kuluu mukavasti. Turha kiire pois jo menomatkalla ja nauttimaan luodon tunnelmasta ja maisemista!

 

Nakkulan grilli vaihtoi omistajia

Nelostiellä Temmeksen ja Rantsilan välillä kannattaa pysähtyä Nakkulan grillillä. Grilli on vaihtanut tällä viikolla omistajia ja kävimme testaamassa tarjontaa.

Nakkulan grilli

Annokset olivat vanhaan tyyliin isoja ja maittavia. Palvelu oli sujuvaa ja ympäristö siisti ja viihtyisä. Myös pihalla oli hyvin tilaa istuskella.

Grillillä on helppo piipahtaa ja se tauottaa sopivasti tasaista suoraa matkaa nelostiellä!

Oulun suosikkeja

Tyttären kanssa suunnattiin taas kauniina päivänä Ouluun kierrokselle. Ajelimme ensin Hietasaareen ja aikomuksena oli katsastaa myös lounaspaikkoja kesälle.

Ensimmäisenä tulimme Hietasaareen ja Seelariin, joka sijaitsee idyllisellä paikalla venesatamassa. Ai että oli viehättävä ympäristö!

Seelari

Venesatama

Toinen mainitsemisen arvoinen kahvi- ja lounaskohde on Villa Hannala, joka sijaitsee Toppilansaareen mentäessä. Tällä kertaa menimme toista reittiä emmekä vierailleet pihassa saakka.

Ajelimme Nallikariin ja huomasin, että sinne oli ilmaantunut joitakin uutuuskohteita. Kohokohta on tietysti Nallikarin ranta. Olimme keskipäivän aikaan liikkeellä ja rannalla oli vielä hyvin tilaa.

Nallikari

Nallikari

Itse pidän kovasti uimisesta, joten Nallikarissa tulee käytyä usein myös kylpylä Edenissä.

Eden

Jatkoimme vielä kierrosta Toppilan kautta Pateniemeen. Siellä sijaitseva sahamuseo olisi yksi käyntikohde. Toppilan alue kehittyy kovasti ja erikoisuutena ovat vanhat siilorakennukset. Toppilansaaren sillan yli mentäessä sijaitsee kiinnostavan näköinen Satamaravintola, jonka lounas on myös vielä testaamatta.

Näkymä Toppilansaaresta

Uutta ja vanhaa

Kesäkierroksille riittää siis kohteita!

Pyöräillen vanhassa Limingassa

Kauniina päivänä hyppäsin vaihteeksi pyörän selkään. Sillä oli houkuttelevinta mennä ajelulle vanhaan Liminkaan.

Kohti vanhaa Liminkaa

Tie myötäilee pienen joen vartta. Yksityiskohdat ovat kiehtovia. Siltoja pitkin pääsee Limingan Taidekoulun alueelle, ja joitakin teoksia oli pystytetty siten, että ne näkyivät myös joen toiselle puolelle.

Silta Taidekoulun alueelle

Aluksi näkyviin tulee hieno remontoitu pappilamme, joka on yhä asuntokäytössä. Tien alkuun oli ilmestynyt myös Keisarin kulttuurikuntopolun eli vanhan Limingan kohteiden kierrosesittely. Siihen kannattaa tutustua.

Pappila

Keisarin kulttuurikuntopolku

Ajelin jokivartta museoalueen ja vanhan kansakoulun ohi. Museolla on tänäkin kesänä hieno näyttely ja muuta toimintaa, mutta jätin tämän vierailun nyt toiseen päivään ja nautin ulkona olosta.

Kansakoulu museoalueella

Rakennukset ovat kiehtovia ja osaa on uudistettu kuitenkin tyyli säilyttäen. Erityisesti pidän tien loppupäässä olevasta kiviaidasta ja jokinäkymästä.

Vanha aita jokivarressa

Leppoisa retki ja vanhasta Limingasta suuntasin takaisin kylän raitin kautta, jossa tulee ensin vastaan uusi kirjasto ja terveyskeskus. Ja löytyyhän meiltä puistoa, patsaita ja muistomerkkiäkin!

Kirjasto ja terveyskeskus

Muistomerkki kylällä

Kellon Kiviniemessä ja Virpiniemessä

Jälleen kauniina päivänä lähdimme ajelulle, tällä kertaa Oulun pohjoispuolelle Kelloon. Menimme ensin Kiviniemeen, jossa on aivan ihastuttava kalasatama.

Kiviniemessä sijaitsee suosittu Kalapuohi, josta saa monenmoisia kalatuotteita. Erityisesti lohiruusukkeet ovat jääneet mieleen, mutta löytyy toki myös esim. sekä raakaa kalaa että savukalaa.

Kiviniemen Kalapuohi

Näkymä rannassa on viehättävä, sekä itse rannalla olevat majat että veneet satamassa, ja tottakai itse meri. Oulun seudultahan löytyy myös todella monia uimarantoja meren ääreltä, niitäkin varmasti tänä kesänä vielä kierretään.

Kellon Kiviniemi

Kiviniemen kalasatamassa

Kiviniemestä suuntasimme vielä läheiseen Virpiniemeen. Siellä pääsimme taas gofltunnelmiin. Kenttä on suuri, mutta Virpiniemestä löytyy todella paljon muutakin. Se on oikea urheilukeskus kauniissa maisemassa, enkä itsekään tiedä sen kaikkia mahdollisuuksia.

Virpiniemessä

Joka tapauksessa tarjontaa on kaikkina vuodenaikoina. Pihapiirissä on kahvila-ravintola ja urheiluopisto sekä vieressä liikuntahalli. Heti parkkipaikalta pääsee maastopoluille, talvisin hiihtoladuille. Itse pidin ratsastamisesta läheisellä tallilla muutama vuosi sitten.

Tämä on varmasti etenkin monen oululaisen liikkujan mielikohde!

Golftunnelmia imemässä

Tyttären kanssa ajeltiin aurinkoisena päivänä Sankivaaraan. Se löytyy Oulusta Muhokselle päin ajettaessa joen pohjoispuolista tietä.

Sankivaarassa voi patikoida maastoreittejä. Itse olen käynyt jokivarren lähellä ratsastamassa, ja se on kyllä mitä mieluisinta puuhaa!

Päänäkymä on kuitenkin laajalle golfkentälle. Itse en tiedä golfista juuri mitään enkä ole koskaan kokeillutkaan pelaamista. Kenttä näytti kuitenkin olevan todella suosittu, ja varmasti pelaaminen onkin mitä mainiointa puuhaa komealla säällä.

Sankivaaran golfkenttää

Golf-auto

Kävimme ravintolassa kahvilla ja palvelu oli todella hyvää. Ehdottomasti jonakin päivänä tänne lounaalle!

Golf-ravintola

Suosittelen muutoinkin joen pohjoispuoleista tietä. Edemmälle ajettaessa päästään mm. Pilpasuolle, jossa on taas aivan erilaista maisemaa. Suolla kiertää mukava luontopolku.

Hole in one Sankivaarassa

Itä-Lapin lumoa

Lähdimme kera koiran ja kissan matkalle Itä-Lappiin. Aurinko alkoi sopivasti jo lähtöpäivänä paistaa ja saimmekin nauttia helteestä koko reissun ajan. Matkantekoa hieman suoraviivaisti toki se, ettei eläimiä voinut jättää kuumaan autoon.

Ajelimme Koillismaan kautta Sallaan ja pysähdyimme sukuloimassa Taivalkoskella. Tien päällä oli varsin rauhallista koko reissun ajan, ja se onkin yksi syy, miksi pidän matkustamisesta sesongin ulkopuolella.

Menomatkalla piipahdimme vielä Karhunkierroksen lähtöpisteessä Karhunkierroksen luontokeskuksessa. Siellä Ira-koira pääsi näkemään huskyja. Keskuksessa oli myös pieni luontonäyttely. Karhunkierrokselle oli lähtenyt väkeä.

Karhunkierroksen luontokeskus

Pääsimme perille Sallaan, jossa meillä oli varattuna Holiday Clubin lomahuoneisto. Huoneisto oli kelomökissä ja itse pidin kovasti sisustuksesta. Eläimetkin ottivat rennosti perille päästyämme ja loikoilivat sohvilla.

Holiday Club Salla

Huoneisto oli Sallatunturilla, ja siitä oli matkaa Sallan kylälle kymmenen kilometriä. Suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Sallatunturin mökeissä ei ollut montaakaan asukasta. Revontuli-kylpylä oli vielä vuosihuollossa, mutta pääsin katsomaan sitä. Kylpylä kauniine näköaloineen vaikutti varsin rentouttavalta paikalta.

Koiran kanssa kiertelimme illalla ja Ira oli innoissaan, kun pääsi rinteen lumeen vilvoittelemaan! Hotellin lähistöllä rakennettiin uusia huoneistoja ja työmiehet yöpyivät alueella. Muutoin olikin todella rauhallista. Ira ihmetteli pihapiiriin tullutta poroa!

Sallan kirkko ja Sallatunturi

Seuraavana päivänä lähdin tutustumaan Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museoon. Heti Sallan kylälle ajaessa kotakirkko näkyi upeasti.

Museo yllätti positiivisesti ja teki vaikutuksen. Rakennus oli laaja ja näyttely eteni kronologisessa järjestyksessä.

Olin jo siirtymässä piharakennuksiin, kun museon esittelijä saapui luokseni. Hän tarjoutui esittelemään tarkemmin tarinoiden muodossa. Olisin päässyt myös vierailemaan kirkon sisällä. Jäin kuitenkin museolle kuulemaan tarinoita ja katsomaan videoita savotoista, uitosta ja Sallan jälleenrakennuksesta.

Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo

Tämän jälkeen kiersin vielä pihapiirissä olevat muut rakennukset. Tutustuin Sallan kauppatarjontaan ja ajelin takaisin mökille.

Lähdimme vielä iltapäiväajelulle Savukosken suuntaan. Kävimme Venäjän rajan tuntumassa ja näimme mielenkiintoisia maisemia. Rajalla oli hiljaista.

Venäjän rajan suunnalla

Seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa Kemijärven Vuostimoon. Vau, miten upea Kemijärvi oli! Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, niin ajelimme ensin Pelkosenniemen pienelle kylälle. Tuhannen asukkaan kunnassa oli väkeä torilla liikkeellä. Ja sieltähän se Andy McCoyn patsas löytyi!

Kylältä palasimme takaisinpäin Vuostimoon, jossa majapaikkana oli lomakylä Kuukiuru. Täälläkin olimme lähes ainoita asukkaita. Tilavan mökin takapihalle paistoi ihanasti aurinko ja eläimet nauttivat ulkoilusta. Lomakylässä oli myös nättejä huoneita varattavana, kävimme kurkkaamassa niihinkin.

Lomakylä Kuukiuru ja Andy McCoy Pelkosenniemellä

Iltapäiväajelulle läksimme Pyhälle ja Luostolle. Koska oli niin kuuma, niin en mennyt Ametistikylpylään. Olen käynyt siellä kerran ja tykkäsin todella paikasta. Toki myös Ametistikaivos olisi kiinnostava käyntikohde.

Pyhällä oli aika paljon asuntovaunuja ja palveluita tarjolla. Piipahdimmekin jäätelölle Luontokeskus Naavaan. Siellä oli varsin hieno näyttely!

Luontokeskus Naava

Seuraavana päivänä olikin kotimatkan aika. Päätimme tehdä sen Autin ja Ranuan kautta. Pienehköä tietä oli mukava ajella. Autista suosittelen lämpimästi Auttikönkäällä käymistä ja siellä olevaa Pirttikahvilaa. Emme nyt poikenneet sinne, vaan pidimme taukoa Ranualla.

Vaikka välimatkat Itä-Lapissa olivat pitkiä, niin maisemat ovat kivoja. Lisäksi pysähdyspaikkoja on tiheään matkan varrella, sillä sota-ajan muistot näkyvät sekä erilaiset vaelluskohteet.

Matkaeväänä hillat

Rauhoittava ja ihanan helteinen reissu antoi kovasti voimia!