Katusirkusta Oulun Päivillä

Oulun Päivien aikaan Oulussa oli tarjolla muun muassa katusirkusta kävelykatu Rotuaarilla. Sää oli kaunis ja katsojia oli tullut paikalle runsaasti.

Kanadalainen duo Les Dudes piti mukaansa tempaavan esityksen. Taiteilijat olivat pariskunta, ja ainakin minä ihastuin heidän rakkaustarinaansa, joka tuli esille esityksen aikana. Kaiken lisäksi nainen oli Oulusta lähtöisin, nykyisin pariskunta asuu Kanadassa.

Sirkusesityksessä oli kaikki tykötarpeet liikuteltavasta verhosta lähtien. Taiteilijapari esitti ohjelmanumeroita sekä yhdessä että yksin. Esitys oli vauhdikas ja yleisö selvästi nautti.

Temput olivat haastavia ja varmasti vaativat voimaa sekä hyvää kuntoa. Vaikea sanoa, mikä oli paras ohjelmanumero, mutta kuvista näkyy joitakin esimerkkejä siitä, mitä sirkusesityksessä tehtiin.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Meren äärellä Simon Wanhassa Pappilassa

Voi mikä löytö! Pääsin majoittumaan Simon Wanhan Pappilan Rantamakasiineihin. Olin odottanut ihan toisenlaista majoitusta, ja pääsinkin viihtyisään neljän henkilön mökkiin. Tilat tuntuivatkin suorastaan hulppealta yhdelle henkilölle.

Kaupallinen yhteistyö

Mökistä löytyi kaikki tarvittava keittiöineen. Makuuhuoneita oli kaksi ja tietysti myös sauna kuului varustukseen. Korkea katto toi vielä enemmän lisätilan tuntua. Sisustus oli kodikas.

Minulla oli ollut rankka päivä kaverin ikkunoita pestessä ja olin lähdössä seuraavana päivänä jatkamaan urakkaa. Niinpä en ihmeitä jaksanut illan mittaan. Kävin iltakävelyllä meren rannassa ihastelemassa puitteita ja näkymiä.

Mökiltä oli suora näköyhteys merelle. Rannassa oli uimapaikan lisäksi muun muassa lasten leikkikenttä ja makkaranpaistolaavuja kaksittainkin. Myös venesatama oli vieressä.

Mökkielämä oli rauhallista, vaikka makasiineja on kymmenen rinnakkain. Kuulinkin isännältä, että majoitus on muun muassa työmatkalaisten suosiossa. Valtaosa majoittujista tulee ulkomailta.

Omistajat Ari ja Leena tarjoavatkin henkilökohtaista palvelua matkailijoille. Arin veneellä on mahdollisuus päästä merelle ja saaristoon tutustumaan. Ruokailut ja ohjelmapalvelut järjestyvät.

Tämän lisäksi historiasta innostuneelta Arilta voi kuulla joukon tarinoita. Ja mikä parhain yllätys itselleni oli, että Ari toi minulle iltapalaksi tuoreita, juuri paistettuja maivoja. Mitä herkkua!

Itse olin kiinnostunut maankohoumapuistosta. Sehän ei ole mikään erillinen paikka, vaan koko ranta-alue Simonniemessä ja Simon kylällä kuuluu siihen. Suosittelen silti poikkeamista rantaan ja kalasatamaan, siitä saa hyvin käsitystä tästä meren rannasta.

Saunoin, rentouduin ja lepäsin illalla. Nautin mökin aamiaistarjottimesta sekä ilta- että aamupalan. Heräsin yölläkin katsomaan kaunista merinäkymää. Aamulla sitten rauhallinen herääminen ja siitä kohti päivän urakkaa. Tämä lomailu oli paikallaan!

Pieni teeseremonia Pikku Pandan teehuoneella ja teekaupassa Oulussa

Oletko tutustunut Oulun kauppahallista Kirkkokadulle muuttaneeseen Pikku Pandan teehuoneeseen ja teekauppaan? Jos et, niin käypä kurkkaamassa!

Kaupallinen yhteistyö

Itse olen armoton kahvinjuoja, ja vaikka pidän teestä, niin se on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkaan ei ollut kahvista kyse, vaan pääsin ihastelemaan kiinalaisia teelaatuja. Ja arvaapas mitä, myös kahvinjuojille sopivaa teetä löytyy!

Sen verran olen tiennyt, että on olemassa vihreää ja mustaa teetä. Nyt kuulin, että myös valkoista ja keltaista teetä löytyy. Näiden ero on valmistustavassa, joka vaikuttaa teen voimakkuuteen ja sitä myöten myös muun muassa vatsaystävällisyyteen.

Liikkeessä oli monennäköisiä astioita, jotka kuuluvat teen tarjoiluun ja teeseremonioihin. Liikkeessä sattui olemaan tuttu mies töissä, ja hän esitteli minulle muutaman teeseremonian. Kiinassa teetä juodaan pitkin päivää, ja sitä voidaan valmistaa kerralla isompi annos, johon lisätään päivän kuluessa vettä. Teen aromikkuushan myös vaihtelee valmistustavasta riippuen.

Oli viehättävä seurata, kuinka teetä kaadettiin astiasta toiseen. Myös kuppikoko vaihteli: minäkin sain juoda ensin ison kupillisen ja lounaan jälkeen pienemmän. Ensimmäiseen kupilliseen tuli teelehtien lisäksi marjoja ja krysanteemeja. Ne pystyi myös juomaan teen mukana. Ja teehuoneella pystyy siis lounastamaankin, ja listalla oli erilaisia kiinalaisia annoksia.

Ystäväni otti nautaa ja minä päädyin dumplingseihin, joita oli sekä liha- että kasvistäytteisiä soija-etikkapohjaisen kastikkeen kanssa. Näitähän valmistettiin kotonani kerran vietnamilaisten ystävieni kanssa. Viisi kappaletta riitti hyvin lounaaksi. Alkuun syötiin makuvivahteikas salaatti.

Tee antaa kahvia tasaisemman pirteyden ja toki myös rauhoittavia laatuja löytyy. Kiehtovia olivat myös teekiekot ja -tiilet, joissa tee on pakattu tiiviisti helposti kuljetettavaan muotoon. Teetä voidaan pakata myös mandariinien sisään. Historiallista.

Kylläpä heräsi kokeilunhalu eri teelaatuihin! Ja kun asioit teekaupassa, niin hyödynnä ihmeessä myyjän asiantuntemusta!

Makoisat yöunet Lahden Scandicissa ja tutustumassa ammattikorkeaan

Kävin jokin aika sitten Lahdessa työmatkalla. Ajelin matkan omalla autolla työkaverini kanssa. Olin suunnitellut illalle Lahden nähtävyyksiä, mutta niinhän siinä kävi, että olin aikaisen aamuherätyksen ja ajon jälkeen aivan poikki.

Kaupallinen yhteistyö

Onneksi Lahden matkakeskuksen lähellä sijaitsevassa Scandic-hotellissa oli hyvät puitteet lepäilyyn. Puuhailin hotellihuoneessa, joka oli sisustettu mukavan maanläheiseen sävyyn. Vedenkeitin löytyi tarpeelliseen tapaan. Illalla kutsui hotellin sauna uima-altaineen. Todella virkistävää ja rentouttavaa.

Seuraavana aamuna jaksoin sitten vähän kierrellä hotellin tiloissa. Aamupala Scandicissa oli aivan harvinaisen hyvä! En ole itse vegaani, mutta kiinnitin huomiota siihen, että vegaaneille oli koottuna erikseen monipuolisen näköinen aamiainen.

Tästä sitten kohti työpäivää Lahden ammattikorkeakouluun. Lahden amk toimii aivan upeissa, uudehkoissa tiloissa. Kävimme kävelykierroksen tutustumassa tiloihin, jotka todella tekivät vaikutuksen. Lounastimme läheisessä lounas-kahvila Sinuhessa, jonka myyntivalikoimaan olin myös tyytyväinen. Mukaan tarttui kauraleipää ja leivokset. Päivä oli työn puolestakin oikein tuottoisa.

Näin ollen paljon Lahtea jäi näkemättä, mutta muutoin olin reissuun todella tyytyväinen.

 

Kiva kesäpäivä Kotieläinpuisto Arkadiassa Simossa

Ystäväni kanssa kävimme Haaparannan reissulla, ja paluumatkalle olimme suunnitelleet käynnin Simossa sijaitsevassa Kotieläinpuisto Arkadiassa. Sain tietää siitä viime kesänä, ja puisto on kiinnostanut siitä saakka.

Kaupallinen yhteistyö

Nelostieltä käännyttäessä puistoon löytyivät opasteet ja pääsimme perille. Ihmiset olivatkin jo tälle päivälle löytäneet hyvin puiston. Haimme kahvilarakennuksesta liput ja lähdimme kierrokselle.

Ensimmäisenä tuli kivannäköisiä hevosia vastaan. Tästä sitten yllättäen löytyikin eksotiikkaa, sillä samassa aitauksessa olivat kameli, jakkihärkä ja laama. Enpä arvannut ennakkoon, että törmäämme tällaisiin!

Kuumana kesäpäivänä muun muassa alpakat ottivat rennosti makoillen. Pikkualpakka oli söpö. Hauska yksityiskohta oli se, kun muutama lammas liikkui vapaana ja ne menivät, minne huvitti!

Puiston alueella oli paljon pysähdyspaikkoja sekä huvia lapsille eri tekemisen muodossa. Puistossa mahtui myös hyvin liikkumaan ja alue oli sopivan kompakti. Tunnelma oli leppoisa.

Tästä sitten kierrettiin ja nähtiin monenmoista muutakin kotieläintä. Pikku lampaita pääsi silittelemään ja muutenkin eläimet olivat seurallisia.

Lopuksi vielä jäätelölle kahvila-ravintolaan. Nautiskelimme terassilla ja totesimme, että Arkadia oli erittäin positiivinen kokemus ja sitä tullaan kyllä kaveriperheille suosittelemaan!