Poikkinaintia, rajakauppaa ja joppausta – museohelmiä Torniossa

Tornio on monesti läpikulkupaikka Ruotsin puolelle, mutta nyt osoittautui, että sinne kannattaa pysähtyä ihan yön ylikin! Olimme siskoni ja hänen lapsensa kanssa viikonloppureissulla siellä.

Lähdimme lauantaina aamupäivästä kotoa liikkeelle ja olimme perillä Torniossa jo ennen puolta päivää. Suuntasimme suoraan Aineen Taidemuseoon, jota olimme jo etukäteen suunnitelleet käyntikohteeksi.

Museo sijaitsi samassa rakennuksessa kirjaston kanssa, ja Tornionlaakson maakuntamuseo oli ihan vieressä. Ostimmekin museoihin yhteislipun.

Aloitimme Aineesta. Museo oli tilava ja valoisa, ja siellä oli myös kahvila. Näyttelyn pystyi kiertämään jouhevasti salista toiseen.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvin monipuolinen, teoksia oli eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehty, kuten kuvista huomaakin. Vaikea sanoa, mikä miellytti eniten, mutta oli mukava yllätys nähdä Tove Janssonin kukkataulu, vitriineissä olevia teoksia sekä paikallisia maisemia.

Taidemuseosta siirryimme Tornionlaakson maakuntamuseoon. Se yllätti positiivisesti laajuudellaan, näyttävyydellään ja monipuolisuudellaan!

Museossa oli taitavasti yhdistetty vanhoja esineitä sekä uutta tekniikkaa. Moni esine houkutteli koskettamaan, niin taiten ne olivat esillä. Asetelmat olivat eläviä ja kauniita. Lehmä ammui navetassa ja kirjakaapista pääsi kurkistamaan vanhoja koulutavaroita. Meänkieltä pääsi kuuntelemaan murretuolissa.

Tästä syttyi kipinä, että maakuntamuseoihin kannattaisi tutustua laajemminkin muilla reissuilla. Tornionlaakson museota voi suositella myös käyntikohteeksi lasten kanssa.

Seuraavassa postauksessa iki-ihanasta majapaikastamme ja muista Tornion näkymistä!

Sitä Suomen parasta kebabbia

Ainahan raahelaiset ja me entisetkin olemme sen tienneet: Katukeittiö Take Awayn kebab on parasta! Nyt se on tunnustettukin Suomen parhaaksi.

Aiemmin Take Awayn sloganina on ollut: mistä jumalatkin ostaisi kebabbia. Tänä kesänä se sitten pääsikin testaukseen ja uutisiin, joissa se useaan otteeseen todettiin herkulliseksi.

Ystäväni kanssa lähdimme viime viikonloppuna maaseututietä ajelemaan Raaheen. Ihastelimme lehmiä ja syksyistä maisemaa matkalla. Raahessa kävimme ensin Prismassa, josta sitten teinkin kahvikuppilöydön eli Myrna-kupin.

Olimme Take Awayn pihassa juuri avautumisajan jälkeen. Paikka oli silti jo aivan täynnä, mutta sulassa sovussa odottelimme ruoka-annoksia. Palvelu oli hyväntuulista kiireestä huolimatta.

Herkullisen kebabin yhtenä salaisuutena ovat kastikkeet, etenkin Rölli on kuuluisa. Otin omaan annokseeni sitä, ja sain lisäksi valkosipulikastiketta mukaan.

Odotellessa oli mukava katsella katukeittiön touhua, kebabvartaat olivat houkuttelevan näköisiä. Henkilökunnan paitojen selkämyksessä luki tietysti Suomen parasta kebabbia.

Ja sitähän se on, ahmimme annokset jo autossa!

Paljuilua kotona

Viime viikonloppu meni mukavasti kotosalla ystävien kanssa paljuillessa. Minulla oli lainassa kylpypalju, jossa oli mukava tunnelmoida syksyisinä iltoina.

Palju on peräkärryn päällä ja siihen mahtuu kuusi henkilöä. Lämmittämisessä on oma puuhansa. Täytimme paljun vedellä edellisenä päivänä. Syyskelillä ensimmäiseen lämmitykseen meni nelisen tuntia.

Pari ystävää saapui iltapäivällä meille, ja söimme aluksi kiinalaista noutoruokaa. Tämän jälkeen sauna olikin lämmin, ja saunan kautta päästiin paljuun. Veden lämpötila oli 37 astetta, ja totesimme, että hieman olisi saanut olla lämpimämpääkin.

Paljun jälkeen uudelleen saunaan, ja siitä pienelle iltapalalle. Tähän mennessä ilta olikin jo alkanut pimentyä, ja ystävät lähtivät kotimatkalle.

Illan aikana nautimme kynttilänvalosta sekä ystävien tuomista kauniista kukista ja herkuista.

Seuraavana päivänä lämmitys vei vain pari tuntia. Yksi ystävä saapui pienen poikansa kanssa, ja menimme saman kaavan mukaan. Pientä iltapalaa, sauna ja palju. Tällä kertaa saimme nauttia 39-asteisesta vedestä. Tämän jälkeen ei enää ollut tarvetta mennä saunaan!

Tämä oli jo toinen kerta paljuilua samojen kavereiden kanssa. Suunnittelimmekin jo seuraavaa kertaa, olisiko se jo lumen tullessa!

Ira ja Killi nauttivat myös kotiviikonlopusta, rennosta kotoilusta ja seurustelusta!

Tuunattuja autoja ja hifistelyä Hötsissä

Sain lauantaina työ- ja opiskeluhommat tehtyä, ja pääsin puolilta päivin Ouluhalliin Hifi & Tuning Show -tapahtumaan eli tuttavallisemmin Hötsiin.

Paikalla oli väkeä jonoksi asti, samoin sisällä hallissa kävi kuhina. Kohderyhmä oli selvästi lähtenyt liikkeelle.

Musiikki soi ja heti sisääntulon luona pääsi ottamaan Hötsien. Tästä sitten kiertelemään messuhallia.

Autot olivat toinen toistaan upeammaksi tuunattuja ja kiiltäväksi vahattuja. Huumorinpilkettä oli useassa, samoin monenlaista persoonallisuutta. Jo kuvia ottaessani tiesin, että näistä tulee vaikea valita blogiin. Päätinkin nyt sitten laittaa runsaasti kuvia!

Kun olin saanut hallin kierrettyä, bongasin ihmisjoukon yhden auton ympärillä ja hoksasin sitten mennä katsomaan. Siellähän pääsi läheltä kuuntelemaan auton hifilaitteita. Autonomistajat soittivat vuoron perään musiikkia ja ihmiset liikkuivat autolta toiselle.

Ja olihan niistä upeissa vahvistimissa, bassokaiuttimissa ynnä muissa laitteissa nähtävää ja kuultavaa! Paikalla oli upea tunnelma ja hyvä fiilis.

Makeita metallivärejä, timanttista kiiltoa, upeita teippauksia ja värivaloja! Mietittyjä yksityiskohtia, sillä autot kisasivat tietysti myös palkinnoista.

Myös Ouluhallin ulkopuolella parkkipaikalla luukutettiin musiikkia ja paikalla oli useita näyttäviä autoja. Harrastajat olivat tulleet sankoin joukoin paikalle. Itselle tapahtumasta jäi rentoutunut olo, kiva oli käydä!

Viehättäviä kahviloita Oulussa

Piipahdimme yhtenä päivänä tyttäreni kanssa suosittuun kahvila-ravintola Villa Hannalaan Oulun Toppilansaaressa. Hannala on kuuluisa lohikeitostaan, ja se maistuikin tyttärelle hyvin.

Itse herkuttelin leivoskahveilla ja ihastelin ympäristöä. Vanha kiehtova rakennus, iso terassi, viihtyisä pihapiiri ja mukava sijainti. Talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kesäajan tilaisuuksiin, sillä piha-alue oli laaja telttoineen ja puutarhoineen.

Kesäajan idylliä!

Blogissa oli nyt pientä taukoa, sillä yllättäen kotikoneella ei netti toiminut. Ja sitten:

Voi harmituksen harmitus: aiemmin kävimme toisessa Oulun klassikkokahvilassa eli Tähtitornin kahvilassa lähellä Raatin stadionia. Nyt huomasin,ettei minulla ollut kuvia ei koneella, ei posteissa, ei puhelimessa eli ei missään.

En siis saa Tähtitornista ja Oulun linnasta kuvia ennen kuin käyn siellä uudemman kerran. Mutta mainita täytyy jo nyt, että kahvilasta saa muun muassa koirajäätelöä eli lemmikit ovat tervetulleita.

Kahvilassa oli kivat kirjahyllyt ja kahvitella voi useassa kerroksessa. Lähtiessä kävin katsomassa alapuolella olevaa Oulun linnaa. Se oli todella upea, tällainen kohde näin lähellä keskustaa! Linnan sisäpuolella oli valaistus ja infotaulut. Kiviseinät erottuivat kauniisti.

Jatkamme siis kahvittelua myöhemmin, kunhan töiltä ennättää!

Rauhaa ja luxusta Ukkohallassa

Aikamoista luxusta olla kylpylässä ja ravintolassa ainoana asiakkaana! Salaisuus oli se, että olin Ukkohallan Saunamaailmassa paikalla heti avaamisen kellonlyömällä ja sesonkiajan ulkopuolella.

Lukijat ovat varmaan jo huomanneetkin, että pidän sesongin ulkopuolella liikkumisesta. Se kannatti tälläkin kertaa, sillä sain nauttia Kainuun luonnon rauhasta ja kylpylöinnistä.

Kylpylässä pääsi siis uimaan ihan kunnolla sekä tietysti poreista nauttimaan. Kiersin melkein kaikki Saunamaailman saunat, joita ovat muun muassa uralilainen luolasauna, karjalainen sauna, infrapunasauna, saunabanja, tervasavusauna sekä tietysti suomalainen sauna. Sekä kylpylästä että luolasaunasta oli kivat näköalat järvelle. Saunoissa sai myös kuunnella radiota.

Kylpylöinnin jälkeen lähdin katsastamaan Ravintola Saagan ruokatarjontaa. Tarjoilija suositteli minulle kanasalaattia, jonka päätin sitten ottaakin. Ikkunapöydästä oli näköala alueelle ja salaatti osoittautui aivan loistavaksi paholaisenkastikkeella ja paahdetulla leivällä kruunattuna.

Järvi oli ihanan tyyni ja kaunis katsella. Järven pääsee ylittämään kävelysiltaa pitkin ja saunomismahdollisuutta löytyy myös sillan varrelta. Ukkohalla on mukavan kompakti kokonaisuus.

Tämän jälkeen jaksoikin hyvin kotimatkalle. Matkalla tuli muisteltua aiempia reissuja Ukkohallaan. Se on yksi lempikohteistani monipuolisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Tyttäreni opetteli laskettelemaan siellä pienenä. Myös koiranulkoilutusmaastot ovat mukavat.

Alppikylässä on todella kivoja huoneistoja, näitä olemme testanneet useamman kerran. Huoneistomajoitusta löytyy myös. Ukkohalla on ympärivuotinen käyntikohde, jossa on kesäaikaankin monenlaisia kivoja tapahtumia. Harrastamaan pääsee muun muassa keilausta ja järvellä on mahdollista kokeilla wake boardingia.

Hyrynsalmen kylälle ei ole pitkä matka, kohtuullisen matkan päässä ovat myös Suomussalmi ja Puolanka. Puolangan Paljakka on lähistöllä, joten lasketella voi halutessaan molemmissa paikoissa samalla reissulla.

Vahva suositus ihanasta paikasta!

Hepokönkään putousta ihastelemassa

Puolangalla sijaitseva Hepoköngäs on Suomen korkein luonnontilassa oleva vapaa vesiputous. Korkeudeltaan putous on 24 metriä.

Lähdin aamusumussa ajelemaan kohti Ukkohallaa Puolangan kautta. Utajärven ja Puolangan väli on hieman töisevä lukuisten mutkiensa vuoksi, mutta kaunis alkava ruska teki matkanteosta miellyttävää. Kainuun rauha näkyi ja tuntui.

Muistelin, että olemme monestikin aikoneet mennä Hepokönkään putousta katsomaan, mutta se on aina jostain syystä jäänyt, vaikka Ukkohallassa on tullut paljon kuljettua.

Hepokönkään parkkipaikalta oli 600 metriä itse putoukselle. Polku oli tehty helppokulkuiseksi myös lastenvaunuille ja liikuntaesteisille. Kosken kohina alkoi kuulua lähes matkan alussa.

Äkkiä saavuttiinkin jo kosken niskalle, josta pystyi jo veden virtausta näkemään. Tähän oli myös rakennettu hieno nuotiopaikka.

Kosken niskalta polku jatkui ja kiersi joen toiselta puolelta putouksen alapuolelle. Polku oli erittäin hyväkuntoinen ja polveili maisemassa miellyttävästi. Alueellahan on myös muita kävelyreittejä. Koko ajan saattoi kuulla kosken kohinaa.

Wau, mikä näkymä putouksen alapuoliselta näköalapaikalta oli! Vettä riitti putouksessa näin syyskesästäkin. Jännittäviä hetkiä saattoi kokea vielä laskeutumalla portaita ihan joen partaalle, jossa vesi jo melkein pärskyi päälle. Tässä vaiheessa muistinkin, että viimeksi olemme putouksella käyneet siskoni kanssa yhdellä mökkireissulla.

Pienen rasvanpolttolenkin jälkeen olikin hyvä syödä vähän välipalaa, jonka jälkeen matka jatkui Ukkohallaan. Älkää jättäkö Hepoköngästä välistä, se on ainutlaatuinen kohde!

Oulun yliopistolla eläimiä ja geologiaa

Oulun yliopistolla sijaitseva eläinmuseo on kaikenikäisten mieleen! Olen käynyt siellä vuosittain ja aina hieno näyttely ihastuttaa. Vitriineissä on kuvattu kauniisti luontoa ja siellä liikkuvia eläimiä.

Isompia eläimiä löytyy myös lähes kosketusetäisyydeltä. Esillä on todella laaja joukko Suomen eläimistöä ja myös harvinaisuuksia on mukana.

Eläinmuseosta on käyty viime aikoina paljon keskustelua Kalevassa eli haasteena on löytää museolle uudet tilat.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/elainmuseon-uudeksi-paikaksi-suunnitellaan-pohjois-pohjanmaan-museon-alakertaa/768761/

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-elainmuseolle-haetaan-jatkoa-aloite-elainmuseon-juuret-juontavat-1700-luvulle/768621/

Toiselta puolelta yliopistoa löytyy myös geologian museo. Siellä on runsaasti näyttäviä kivinäytteitä. Itselleni käynti oli erittäin mielenkiintoinen, sillä olen asunut Lampinsaaren kaivoskylässä ja useita malmikiviä oli tuotu sieltä näyttelyyn.

Lisäksi pitää vielä mainita, että yliopistolla on myös loistava kasvitieteellinen puutarha. Siellä en nyt tänä vuonna käynyt, mutta suosittelen näitä kaikkia käyntikohteita lämpimästi päivän tutustumiselle!

Laitan vielä lähikuvan Puolivälinkankaan vesitornista, joka oli todella suuri lähietäisyydeltä katsottuna! Vuosittain sen näköalatasanteelle on päässyt yleensä Oulun päivien aikana vierailulle.

Venetsialaisviikonloppuna Maasydänjärvellä

Venetsialaisviikonloppu olikin mitä mainioin aika lähteä käymään Sievissä Maasydänjärvellä. Leirintäalue oli aivan täynnä ja maankuulu tanssipaikka Urjanlinna valmistautui iltaan.

Tasokkaita esiintyjiä näyttikin syksylle olevan luvassa. Tanssilattia oli tilava ja siisti. Urjanlinnasta löytyi kahvila-ravintola, jossa söin maittavan lounaan.

Leirintäalue oli varsin laaja, ja etenkin karavaanareita oli alue täynnä. Mökkejä löytyi eri tyyppisiä. Uimaranta oli viihtyisä ja alueelta kivat järvinäkymät. Lapsille oli oma Lasten maa.

Parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi paikassa käynyt, ja kas kun en muista siitä paljoakaan – no olihan aikaa kulunut!

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jossa vaikutti olevan sekä rauhallista tunnelmaa että iltamenoa!

Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!