Pohjolan Firenzessä Jyväskylässä

Jyväskylä on yksi Keski-Suomen helmiä ja se on aina ollut yksi lempikaupunkejani. Viime viikonloppuna teimme äitini kanssa miniloman Jyväskylään.

Menomatka taittui nopeasti Ylivieskan ja Reisjärven kautta ja matkalla pysähdyttiin myös Viitasaarella farkkuostoksilla tehtaanmyymälässä.

Perillä Jyväskylässä olimme iltapäivällä ja suuntasimme suoraan Alvar Aalto -museoon. Museo oli todella monipuolinen ja siellä oli sekä paljon nähtävää että tietoa Aallosta. Museossa sattui olemaan menossa pari ryhmäopastusta, joita kuuntelin samalla itsekin.

Museoon oli rakennettu muun muassa Aallon suunnittelemia sisustuksia. Pienoismalleja rakennuksista oli runsaasti, ja itseäni viehätti erityisesti Villa Mairea. Myös astiat kiinnostivat. Vitriineissä oli kerrottuna myös Alvar Aallon lausahduksia sekä tietoja hänen elämästään.

Museon kahvilassa oli pöytiin tarjoilu ja huonekalut tietysti Aaltoa. Museokaupassa oli myös monenmoista tavaraa ja kiva sisustus.

Aalto-museon jälkeen suuntasimme majapaikkaamme Laajavuoren Cumulukseen. Matkalla näimme myös Toivolan vanhan pihan, joka sijaitsee putiikkeineen ihan Jyväskylän keskustassa.

Hotellihuone oli tilava ja sen sisustus oli säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä, mutta silti modernina. Huoneesta oli komeat näköalat järvelle. Ulkoilumahdollisuudet Laajavuoressa ovat tietysti loistavat, ja ennätimme aluetta hieman kiertääkin.

Ilta menikin sitten hotellilla, sillä tapasin vanhaa ystävääni kylpylässä, jonka jälkeen söimme aulakahvilassa salaatit. Toivottavasti seuraava reissu tulee taas pian, jotta tapaamme uudelleen!

Kylpylästä pidän kovasti, siellä oli hyvin tilaa ja erilaisia altaita. Uinnillekin oli hyvä allas ja rentoutua sai muun muassa lämpöaltaassa.

Kotimatkalla tehtiin sitten ostoksia Pihtiputaan outlet-myymälässä ja löytöjä tarttui sieltäkin mukaan. Palasimme Haapajärven ja Nivalan kautta takaisin. Matkalla bongasin muutamia uusia nähtävyyksiä, joten samalle suunnalle voi tulla lähdettyä uudelleenkin!

 

Syysvärejä Alakestilän Arboretumissa

Lähdin yhtenä iltana koiran kanssa ulkoilemaan Alakestilän arboretumiin eli puulajipuistoon Limingassa. Puisto sijaitsee pari kilometriä Limingan keskustasta.

Juuri ennen sadetta oli liikkeellä muitakin katselemassa kauniita syysvärejä. Joessa kuohui vettä ja rakennukset sekä puut erottuivat kauniisti.

Arboretum on hyvä retkikohde ja sieltä löytyy lapsillekin ihasteltavaa. Joen yli menee jännittäviä siltoja ja myös makkaranpaistomahdollisuus on.

Itsekin olin ensimmäistä kertaa syysaikaan liikkeellä puistossa, ja kannatti kyllä käydä! Mukava kierros tuli koirallekin, joka ei nyt ennättänyt kuviin!

Syksyinen meri Varessäikässä

Meri on ihmeellinen elementti, sillä se näyttää joka päivä erilaiselta. Yhtenä syksyisenä päivänä lähdimme katsomaan suosittua uimarantaa Siikajoen Varessäikkää.

Ruskan värit matkalla olivat kauniit. Matkalla mennään läpi Karinkannan kauniin kylänraitin. Varessäikkään on tänä kesänä laitettu hyvät opasteet.

Nyt ranta oli autio, mutta meri moni-ilmeinen. Tuuli puhalsi vettä uimarannalta poispäin ja hiekka oli urautunut kauniisti. Syksyn tuntua oli ilmassa.

Rauhaisa tunnelma, johon tekee mieli palata taas talvella!

Veistoksia luonnon helmassa Karjasillalla ja Väritä Kaukovainio -tapahtuma Oulussa

Tänä kesänä on avautunut Oulun Karjasillalle veistospuisto. Meillä oli sopiva hetki lähteä tutustumaan kauniina syyspäivänä. Karjasillan kaupunginosa sijaitsee Oulun keskustan tuntumassa, ja puisto löytyi helposti.

Puistotie myötäili viereistä pientä jokea, ja tietä pitkin kävellessä veistokset putkahtivat näkyviin. Ne oli aseteltu tilavasti puistoon ja jokaista pääsi läheltä katsomaan. Monenlaisia teemoja oli hyödynnetty. Teoksista löytyi myös esittelyt.

Kaunis kävelyreitti, lähellä ja vähän erilaista näkemistä!

Veistospuistosta jatkoimme Väritä Kaukovainio -tapahtumaan. Kaukovainiolla on purettava vanha kauppa, ja siellä oli keksitty loistava idea: kaikki kaupan seinät oli maalattu graffiteilla! Todella näyttävää ja pirteää.

Tapahtumapäivänä paikalla oli musisointia ynnä muuta ohjelmaa. Parasta varmasti oli, että yksi seinä oli kävijöiden vapaassa käytössä. Eli suihkemaalipurkki vain käteen ja jättämään oma kädenjälki!

Kannattaa käydä vielä ihastelemassa maalauksia ennen purkua!

Villin lännen tunnelmaa Los Coyotes Ranchilla Muhoksella

Uskoisitko, että Pohjois-Pohjanmaan seudulta voi löytyä villin lännen tunnelmaa? Näin kuitenkin on, sillä vain 40 minuutin matkan päässä Oulusta sijaitsee Los Coyotes Ranch. Sinne pääsee Muhoksen ohi ajettaessa ja käännyttäessä Suokylään päin. Tämä tie ohittaa ensin Liimanninkosken, sitten on todella kaunis notkelma Muhosjoen yli ja yhtäkkiä päädytäänkin Los Coyotes Ranchille!

Sain itsekin vinkin paikasta vasta tänä kesänä, ja yhtenä iltana tällä viikolla minulla oli ilo päästä tutustumaan ranchiin. Päästessäni tilalle sain ensin kokonaiskuvan rakennuksista, jotka kiersivät laajan piha-alueen ympäri. Kiertelin ensin aistimassa tunnelmaa ja kuvaamassa. Oli saluunaa, vankilaa ynnä muita jännittävän näköisiä rakennuksia.

Saluunasta kajastivat valot ja kohta paikan omistajat Rosita ja Nipa Caramba tulivatkin toivottamaan tervetulleeksi. Ja mikä yllätys oli, että ihailemani oululainen, maailmaa valloittava countrylaulaja Larry Peninsula oli juuri suunnittelemassa musiikkivideon kuvauksia lännen kylässä! Pääsimmekin sitten nauttimaan Rositan kuuluisasta pannukakusta kahvien kera.

Rosita ja Nipa kertoivat minulle kahvipöydässä tilan tarinaa. Villin lännen teema viehättää erityisesti yrityksiä, jotka järjestävät virkistyspäiviä. Tila soveltuu myös muihin tapahtumiin ja esimerksiksi erilaisiin juhliin. Haluttaessa ruoat saa tilattua ja tällä hetkellä listalla on muun muassa pulled porkia.

Myös ohjelmallisuus on luonnollinen osa tapahtumia. Vieraat saavat pukeutua lännen tunnelmaan ja suosittua on esimerkiksi lännen nopein -kisa. Tilalta löytyy saunomismahdollisuus kylpypaljuineen, makkaranpaistokota ja myös yösijoja. Luonnollisesti tilalla on hevosiakin.

Kahvien jälkeen Rosita ja Caramba kierrättivät minua tilalla ja sain tutustua jokaiseen rakennukseen. Kylä on kehittynyt pikku hiljaa ja koko ajan rakennetaan uutta. Rosita tekee sisustuslöytöjä eri paikoista, ja esimerkiksi saluuna oli täynnä hienoja yksityiskohtia.

Vierailu oli todella mukava ja vastaanotto lämmin. Vieraat ovatkin matkojen päästäkin löytäneet tilan, ja nyt on menossa pikkujoulusesongin varaus.

Kotimatkalla ohitin vielä Liimanninkosken, jonka lähistöllä oli nyt taas lampaitakin. Liimanninkoskesta olenkin postannut aiemmin:

Muhoksen Liimanninkoskella

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Hotelli, jolla on tarina – se on minun makuuni! Etsinnässä oli etukäteen persoonallinen majapaikka, ja se löytyikin hotelli Mustaparrasta.

Mustaparta sijaitsi aivan Rajalla-kauppakeskuksen lähettyvillä ja keskustassa. Hotellissa riitti yksityiskohtia katseltavaksi ja ihasteltavaksi. Myös henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Hotellihuone oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Ihanat tyynyt sängyllä, karvaiset taljat, neulottu lampunvarjostin, lankkua huonekaluissa ja vaikka mitä yksityiskohtia. Mustaparran tarina ja muuta tietoa löytyi huoneessa olevasta sanomalehdestä.

Hotellin käytäviltä löytyi muun muassa vankityrmiä sekä lisää sisustusyksityiskohtia, alakerran ravintolasta puhumattakaan. Aamiainen tarjottiin veneestä, ja valinnanvaikeus oli jo siinä, minne pöytään istuisi. Katse löysi koko ajan lisää kauniita yksityiskohtia. Teema oli mietitty viimeisen päälle ja tilat olivat uudehkot.

Ennätimme Torniossa toki muutakin kuin ihastella hotellia. Jalkauduimme rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan ja kävimme muun muassa sisustusliikkeessä.

Torniossa kävimme kiertelemässä keskustaa kävellen. Keskusta oli mukavan tiivis ja vanhoja puutaloja oli kiehtovasti siellä täällä. Tornionjoki tarjosi upeat näkymät siltoineen. Kahvilan totesimme hyväksi, samoin kirppiksen Rajalla-kauppakeskusta vastapäätä.

Kauppakeskuksessa teimme shoppailut ja söimme täyttävät burritot Pancho Villassa.

Totesimme, että reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja Tornioon kannattaa tulla uudelleenkin. Lapsikin viihtyi mukana mainiosti!

Poikkinaintia, rajakauppaa ja joppausta – museohelmiä Torniossa

Tornio on monesti läpikulkupaikka Ruotsin puolelle, mutta nyt osoittautui, että sinne kannattaa pysähtyä ihan yön ylikin! Olimme siskoni ja hänen lapsensa kanssa viikonloppureissulla siellä.

Lähdimme lauantaina aamupäivästä kotoa liikkeelle ja olimme perillä Torniossa jo ennen puolta päivää. Suuntasimme suoraan Aineen Taidemuseoon, jota olimme jo etukäteen suunnitelleet käyntikohteeksi.

Museo sijaitsi samassa rakennuksessa kirjaston kanssa, ja Tornionlaakson maakuntamuseo oli ihan vieressä. Ostimmekin museoihin yhteislipun.

Aloitimme Aineesta. Museo oli tilava ja valoisa, ja siellä oli myös kahvila. Näyttelyn pystyi kiertämään jouhevasti salista toiseen.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvin monipuolinen, teoksia oli eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehty, kuten kuvista huomaakin. Vaikea sanoa, mikä miellytti eniten, mutta oli mukava yllätys nähdä Tove Janssonin kukkataulu, vitriineissä olevia teoksia sekä paikallisia maisemia.

Taidemuseosta siirryimme Tornionlaakson maakuntamuseoon. Se yllätti positiivisesti laajuudellaan, näyttävyydellään ja monipuolisuudellaan!

Museossa oli taitavasti yhdistetty vanhoja esineitä sekä uutta tekniikkaa. Moni esine houkutteli koskettamaan, niin taiten ne olivat esillä. Asetelmat olivat eläviä ja kauniita. Lehmä ammui navetassa ja kirjakaapista pääsi kurkistamaan vanhoja koulutavaroita. Meänkieltä pääsi kuuntelemaan murretuolissa.

Tästä syttyi kipinä, että maakuntamuseoihin kannattaisi tutustua laajemminkin muilla reissuilla. Tornionlaakson museota voi suositella myös käyntikohteeksi lasten kanssa.

Seuraavassa postauksessa iki-ihanasta majapaikastamme ja muista Tornion näkymistä!

Sitä Suomen parasta kebabbia

Ainahan raahelaiset ja me entisetkin olemme sen tienneet: Katukeittiö Take Awayn kebab on parasta! Nyt se on tunnustettukin Suomen parhaaksi.

Aiemmin Take Awayn sloganina on ollut: mistä jumalatkin ostaisi kebabbia. Tänä kesänä se sitten pääsikin testaukseen ja uutisiin, joissa se useaan otteeseen todettiin herkulliseksi.

Ystäväni kanssa lähdimme viime viikonloppuna maaseututietä ajelemaan Raaheen. Ihastelimme lehmiä ja syksyistä maisemaa matkalla. Raahessa kävimme ensin Prismassa, josta sitten teinkin kahvikuppilöydön eli Myrna-kupin.

Olimme Take Awayn pihassa juuri avautumisajan jälkeen. Paikka oli silti jo aivan täynnä, mutta sulassa sovussa odottelimme ruoka-annoksia. Palvelu oli hyväntuulista kiireestä huolimatta.

Herkullisen kebabin yhtenä salaisuutena ovat kastikkeet, etenkin Rölli on kuuluisa. Otin omaan annokseeni sitä, ja sain lisäksi valkosipulikastiketta mukaan.

Odotellessa oli mukava katsella katukeittiön touhua, kebabvartaat olivat houkuttelevan näköisiä. Henkilökunnan paitojen selkämyksessä luki tietysti Suomen parasta kebabbia.

Ja sitähän se on, ahmimme annokset jo autossa!

Paljuilua kotona

Viime viikonloppu meni mukavasti kotosalla ystävien kanssa paljuillessa. Minulla oli lainassa kylpypalju, jossa oli mukava tunnelmoida syksyisinä iltoina.

Palju on peräkärryn päällä ja siihen mahtuu kuusi henkilöä. Lämmittämisessä on oma puuhansa. Täytimme paljun vedellä edellisenä päivänä. Syyskelillä ensimmäiseen lämmitykseen meni nelisen tuntia.

Pari ystävää saapui iltapäivällä meille, ja söimme aluksi kiinalaista noutoruokaa. Tämän jälkeen sauna olikin lämmin, ja saunan kautta päästiin paljuun. Veden lämpötila oli 37 astetta, ja totesimme, että hieman olisi saanut olla lämpimämpääkin.

Paljun jälkeen uudelleen saunaan, ja siitä pienelle iltapalalle. Tähän mennessä ilta olikin jo alkanut pimentyä, ja ystävät lähtivät kotimatkalle.

Illan aikana nautimme kynttilänvalosta sekä ystävien tuomista kauniista kukista ja herkuista.

Seuraavana päivänä lämmitys vei vain pari tuntia. Yksi ystävä saapui pienen poikansa kanssa, ja menimme saman kaavan mukaan. Pientä iltapalaa, sauna ja palju. Tällä kertaa saimme nauttia 39-asteisesta vedestä. Tämän jälkeen ei enää ollut tarvetta mennä saunaan!

Tämä oli jo toinen kerta paljuilua samojen kavereiden kanssa. Suunnittelimmekin jo seuraavaa kertaa, olisiko se jo lumen tullessa!

Ira ja Killi nauttivat myös kotiviikonlopusta, rennosta kotoilusta ja seurustelusta!

Tuunattuja autoja ja hifistelyä Hötsissä

Sain lauantaina työ- ja opiskeluhommat tehtyä, ja pääsin puolilta päivin Ouluhalliin Hifi & Tuning Show -tapahtumaan eli tuttavallisemmin Hötsiin.

Paikalla oli väkeä jonoksi asti, samoin sisällä hallissa kävi kuhina. Kohderyhmä oli selvästi lähtenyt liikkeelle.

Musiikki soi ja heti sisääntulon luona pääsi ottamaan Hötsien. Tästä sitten kiertelemään messuhallia.

Autot olivat toinen toistaan upeammaksi tuunattuja ja kiiltäväksi vahattuja. Huumorinpilkettä oli useassa, samoin monenlaista persoonallisuutta. Jo kuvia ottaessani tiesin, että näistä tulee vaikea valita blogiin. Päätinkin nyt sitten laittaa runsaasti kuvia!

Kun olin saanut hallin kierrettyä, bongasin ihmisjoukon yhden auton ympärillä ja hoksasin sitten mennä katsomaan. Siellähän pääsi läheltä kuuntelemaan auton hifilaitteita. Autonomistajat soittivat vuoron perään musiikkia ja ihmiset liikkuivat autolta toiselle.

Ja olihan niistä upeissa vahvistimissa, bassokaiuttimissa ynnä muissa laitteissa nähtävää ja kuultavaa! Paikalla oli upea tunnelma ja hyvä fiilis.

Makeita metallivärejä, timanttista kiiltoa, upeita teippauksia ja värivaloja! Mietittyjä yksityiskohtia, sillä autot kisasivat tietysti myös palkinnoista.

Myös Ouluhallin ulkopuolella parkkipaikalla luukutettiin musiikkia ja paikalla oli useita näyttäviä autoja. Harrastajat olivat tulleet sankoin joukoin paikalle. Itselle tapahtumasta jäi rentoutunut olo, kiva oli käydä!