Ride in Oulu Motor Meet ihastutti

Sain sattumalta tietää Oulussa olevasta kaikenlaisten harrasteajoneuvojen meetistä. Ride in Oulu Motor Meet pidettiin Äimäraution raviradalla viikonloppuna. Lähdin uteliaana paikalle, ja ilmakin sattui olemaan todella kaunis ulkona viihtymiseen. Tapahtuman tarkoituksena oli olla matalan kynnyksen paikka autojen esittelemiseen.

Paikalla oli mukavasti porukkaa, ja erilaisia autoja oli lähes koko radan ympäri. Myös moottoripyöriä oli joukossa mukana.

Tunnelma oli todella leppoisa, ja paikalla soitettiin hyvää taustamusiikkia juonnon välillä.

Yleisö pääsi päivän aikana äänestämään kauneimmasta autosta, ja muitakin palkintoja annettiin.

Vaikea sanoa omaa suosikkiani, sillä autoja oli monipuolinen joukko. Löytyi vanhaa Datsunia, jollaisen kyydissä tuli nuorena paljon oltua. Samoin kuplavolkkaria, letukoita ja muita nuoruusmuistoja mieleen tuovia autoja. Camarokin oli paikalla, ja sellaisenkin kyytiä olen joskus saanut. Muistin myös, että itsellä oli aikoinaan Ford Granada, joka oli komea auto.

Autoissa oli tietysti myös komeita ja tehokkaita poppivehkeitä, asiaan kuuluen! Lisäksi paikalla oli hauskannäköisiä asuntovaunujakin.

Hauska päivä, toivottavasti tällaista järjestetään Oulussa uudelleenkin! Kuulemma tapahtumaa onkin jo suunniteltu, ja mukana olisivat katuajotkin. Jäämme odottamaan!

Kiinnostavia nähtävyyksiä Porissa

Porissa ei millään ennättänyt nähdä kaikkea! Kolmantena päivänä suuntasimme kaupungin keskustaan. Ira-koira lähti mukaan, sillä se karkasi hotellihuoneesta eikä suostunut enää jäämään sinne!

Menimme ensin puukaupunginosan vierustaa pitkin Juseliuksen mausoleumille. Tämä isolla hautausmaalla sijaitseva hautapaikka on rakennettu 11-vuotiaan tytön muistolle. Vaikuttava rakennus sekä ulkoa että sisältä. Sisällä oli lisäksi kauniita maalauksia.

Jatkoimme puukaupunginosan tuntumasta Rosenlew-museoon. Ira pääsi museon pihalle, ja minä menin katsomaan näyttelyä. Kertakaikkisen hieno paikka! Museon toisessa kerroksessa oli pysyvä näyttely ja alakerrassa vaihtuva teema.

Näyttelyt kuvasivat mielenkiintoisesti historiaa Rosenlewin tuotteiden kautta. Tuotanto on ollut monipuolista, ja joitakin esineitä muistan jo omasta lapsuudestani.

Paljon jäi nähtävää Poriinkin! Kauppakeskus Puuvilla olisi kiinnostanut kovasti. Samoin monet muut nähtävyydet. Ja jos lapsiperhelomalla olisi ollut, niin ilman muuta Kirjurinluodossa ja Seikkailupuisto Huikeessa olisi pitänyt käydä!

Tämän kesän pidemmät matkat on nyt käyty ja ensi viikolla alkaa töiden suunnittelu. Mutta maakuntamatkat jatkuvat!

Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Islanninhevosilla maastossa ratsastamassa Muhoksella

Mikäpä sen parempaa, kuin päästä ratsastamaan maastoon islanninhevosilla! Minulla oli vuoden tauko ratsastuksesta, mutta nyt suuntasin Muhokselle Islanninhevostalli Öskudagurille.

Tallin nimikkohevonen Ösku oli laitumella muiden kanssa. Ratsastuksenopettaja Tiinan kanssa haimme hevoset laitumelta. Kohta saapuivat muut maastoon lähtijät, kokeneita ratsastajia Oulusta, jotka nyt halusivat kokeilla issikoita.

Tiina jakoi hevoset, ja minä sain takuuvarman ensikertalaisillekin sopivan Veigarin. Toki kaikki hevoset ovat rauhallisia, ja monesti maastossa on sellaisiakin, jotka ovat ensimmäistä kertaa ratsastamassa.

Varustimme hevoset ja lähdimme ratsastuskentän kautta maastoon. Etukäteistoivomuksena oli, että tehtäisiin vauhdikas retki.

Tallin lähistöllä on todella mukavia metsäteitä pääosin männikkömetsässä. Kohta pääsimmekin jo tölttäämään eli islanninhevosten omaan askellajiin. Se on mukavan tasaista menoa, josta todella nauttii.

Otimme myös vauhdikkaita laukkapätkiä. Aika meni hujauksessa, olimme kahden tunnin reissulla. Etukäteen vähän jännitin, miten kunto kestää pitkän tauon jälkeen, mutta hyvin meni!

Yksi kännykkäkin reissulla tippui sekä löytyi, ja välillä otettiin vähän videokuvaa ja valokuvia. Pääpaino oli kuitenkin reissusta nauttimisessa ja rentoutumisessa. Ja sää oli mitä parhain!

Tyytyväisin mielin palasimme tallille, jossa tallinomistaja Sirpakin oli vastassa. Purimme vielä varusteet sekä harjasimme ja kiittelimme hepat. Itse sovin alustavasti, että tulen parin viikon päästä uudelleen.

Tämän tallin henkilökunta on loistavaa ja hevoset ihanan kilttejä ja rauhallisia!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 2

Kuulin tänä kesänä kiinnostavasta kahvilasta Café Kryptasta, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Satuin olemaan lähiseudulla sopivasti liikkeellä, ja päätin poiketa kahvilaan.

Jo ulkona oli kiehtovan näköistä, ja sisälle päästyä ei tiennyt, minne olisi silmänsä laittanut! Ihana Tuomiokirkon pienoismalli oli esillä, ja käsitöitä hyllyissä myytävänä.

Kahvipöydässä porkkanapiirakkaa herkutellessa lisää yksityiskohtia osui silmiin. Pieni taidenäyttely, urut, kynttilöitä ja niin edelleen oli tunnelmaa luomassa.

Tässä paikassa rauhoittui.

Toisena päivänä taas poikkesin Oulun Diakonissalaitoksen talossa olevaan oululaisittain nimettyy Kahavila Pöönään. Sekin oli oikein viihtyisä ja raikkaasti sisustettu. Diakonissalaitoksen historiaa oli seinillä olevissa valokuvissa. Pöönässä olisi saanut todella edullisen keittolounaankin.

Kiva kahvila, jossa olen pitkään aikonut käydä!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 1

Ai että Oulusta on löytynyt ihania kahviloita! Heinäkuussa oli ihanaa, kun oli välillä aikaa hengailla keskustassa ja Oulussa muuallakin.

Aluksi tein löydön Hallituskadulta, kun vihdoin kävin Kure-myymälässä katselemassa suomalaista vaatedesignia. Kiertelin ja päädyin Kakkukahvila Mira PoPpinsiin, joka mainosti olevansa satumainen.

Otin kahvin kera hedelmäistä juustokakkua, joka oli todella hyvää. Kahvilassa oli mukava istuskella, sillä se oli sisustettu värikkäästi ja taiteellisesti. Lehtiä oli iso valikoima luettavana. Alakerrassa oli vielä lisää tilaa, ja taidetta myös esillä sohvaryhmän lähistöllä.

Satumaisen herkullista siis!

Eläinlääkärireissulla puolestaan kävin Katri Antellin kahvilassa, joka on hyvin perinteinen oululainen kahvila. Hillat ovat lempiherkkuani, ja tälläkin kertaa päädyin juustokakkuun, nyt lakoilla.

Antellin kahvila on tilava ja valoisa, ja siellä on tarjolla myös maukasta lounasta – sekä mukavaa historian havinaakin!

Takuuvarma suosikki!

Lounastamassa merellisessä ympäristössä

Heinäkuun aikana testasin pari lounasravintolaa, joissa en ole aiemmin käynyt. Pidin erityisesti Oulun Satamaravintolasta Toppilassa.

Ravintola oli sisustettu merelliseen tyyliin, ja se näytti olevan lounastajien suosiossa. Eikä ihmekään, sillä buffet-pöytä oli todella monipuolinen. Ravintola oli myös yllättävän tilava sisältä.

Toinen kokeilemani paikka oli Seelari Hietasaaressa. Se sijaitsee kauniissa maisemissa venesatamassa. Tilaa oli sielläkin hyvin ja oikeaa kotiruokaa tarjolla.

Vaihtoehtoja kyllä löytyy, saa nähdä minne tässä vielä ehditään loppukesän aikana!

Kauniiden vesistöjen äärellä Oulunsalossa

Lähdin sattumalta yhtenä aamuna aamutuimaan Oulunsalon Papinjärvelle. Oi, kuinka kaunis järvi oli, kun oli tyyntä ja aurinko alkoi nousta.

Ira-koira olisi kovasti halunnut kaivaa hiekkarantaa. Uimisesta se ei välitäkään.

Papinjärvi on siitä tuttu paikka, että aikanaan mökkeilimme useamman kerran siellä silloisen työpaikkani mökillä. Mökillä pääsee kuuntelemaan lentoliikennettä, sillä järvi sijaitsee ihan lentokentän lähistöllä.

Toisella reissulla ajelimme tyttären kanssa Oulunsalon Varjakkaan. Sekin on komea paikka meren rannalla. Veneitä oli paljon laiturissa ja uimaan pääsee.

Varjakassa on myös Varjakan kartano, joka toimii tilausravintolana erilaisissa tilaisuuksissa, kuten perhejuhlissa. Kartanon ympäristökin on viehättävä, ja oli mukava, kun paikalle oli laitettu erilaisia infotauluja.

Fiilistelyä Qstock-festareilta Oulusta

Ei olisi voinut paremmin Qstock-festarit mennä Oulussa! Olin mukana molempina päivinä, ja yllättävän hyvinhän tuota jaksoi nauttia menosta. Oikea kesäunelma!

Perjantaina helle helli ja kaupunki oli täynnä väkeä. Auton sai kätevästi parkkiin maan alle Kivisydämeen, ja siitä sitten siirtyminen festarialueelle Kuusisaareen. Ravintoloiden terassit eli oululaisittain patiot olivat täynnä väkeä. Niin myös torinranta ja läheiset puistot. Merillä olivat veneilijät valmiina juhlimaan myös.

Oli aivan upeaa nauttia ihmispaljoudesta, mutta ahdasta ei kuitenkaan ollut. Koko perjantai ja lauantai olivat täynnä hyviä esiintyjiä, valinnanvaraa ja runsaudenpulaa oli. Itselleni maistuu parhaiten raskas rock, mutta koska musiikkimakuni on monipuolinen, niin useat eri tyyppiset esiintyjät kyllä miellyttivät.

Ja ne puitteet: lähellä kaupunkia upeassa saaressa, puisto- ja rantamaisemissa. Huikeaa! Rytmirannan lava oli rannalla, siellä saattoi nauttia hiekkarannasta tai kokeilla vaikka suppailua. Ihmiset olivat veneillä rannan edustalla kuuntelemassa musiikkia.

Muut lavat olivat myös hyviä. Kaleva-lavalla soitettiin hevimpää musiikkia, ja siellä vähän maa pöllysi. Etenkin kun Stam1na sanoi, että nyt mennään, niin sitten mentiin! Tottakai Suomen heavypääkaupungissa Oulussa!

Muutoin kentät olivat helppokulkuisia ja siistejä. Pari lavaa oli teltoissa ja itse päälava lähellä sisäänkäyntiä. Kulkeminen alueella oli helppoa.

Oheisohjelmaa oli monenmoista benji-hypystä sumo-painiin. Ruokatarjonta oli monipuolinen, ja erilaisia oheistuotteita oli myynnissä sekä mukana järjestöjen ja muiden esittelytelttoja.

Musiikkikokemukset olivat niin mahtavia, että on mahdoton eritellä, mikä festareissa oli parasta. Kokonaisuus oli niin hyvä. Yhtään väheksymättä muita, oli tietysti mukavaa nähdä omat suosikit Poets of the Fall sekä tietysti lauantain pääesiintyjä Alice Cooper. Alice veti tyyliinsä todella näyttävän shown. Näin suosikkini molemmat toista kertaa Oulussa nyt!

Festareiden päätteeksi oli tuttuun tapaan vielä ilotulitus. Tyttären kanssa vielä fiilistelimme käymällä autoajelulla yöllä katsomassa ihmispaljoutta.

Kylläpä oli Oulusa palijo ihimisiä! Ensi vuonna uudelleen, kyllä Qstock on niin minun juttuni!