Raahen Meripäivillä Sedovia ihastelemassa

Raahessa oli taas hienot Meripäivät! Olen aiemminkin osallistunut tähän Pooki Flakkaa -tapahtumaan ja ollut tyytyväinen kaupungin merellisyyden hienosta hyödyntämisestä.

Nyt oli tietysti ohjelmassa Sedovin, maailman suurimman perinteisen purjelaivan näkeminen. Olimme ystäväni kanssa heti aamusta liikkeellä ja saimmekin auton hyvin parkkiin. Pääsimme jonottamaan laivaan eikä siinä kauan mennyt, kun kannelle jo päästiinkin.

Miehistöä oli vastassa hienoissa meriasuissaan. Laivan kannella mahtui hyvin kiertelemään ja katselemaan yksityiskohtia. Ortodoksiseen rukoushuoneeseen pääsi myös kurkistamaan. Muutoin liikuttiin kannella eikä sisätiloissa, jotka olisivat olleet myös mielenkiintoisia.

Jatkoimme laivalta kaupungille tapahtumaan. Harmillisesti Soveliuksen talo ja Apteekkimuseo eivät olleet vielä ennättäneet aueta, niin ne jäivät edelleen minulla käymättä. Kävimme kuitenkin kiertelemässä markkinoita ja ihailemassa muita laivoja rannassa. Paikalla oli Kalajoella näkemämme Ansiokin!

Hanhenkammissa kahvilla ja eläimiä katsomassa

Kesäkahvilakierrokseni päättyi kivaan paikkaan, josta teenkin oman jutun. Kiinnostavatko sinua eläimet? Hanhenkammin kahvilassa Haukiputaalla pääset kesäkahvilan ohessa tutustumaan niihin.

Itse kahvilarakennuksessa voi ihastella myös taidetta ja juoda kahvit kivassa miljöössä. Ulkosalla on laaja piha-alue, josta löytyy vanhoja rakennuksia esineineen sekä eläimiä.

Kukot ja kanat tepastelevat ympäriinsä ja lampaat ovat silitettävänä laitumella. Aasikin sieltä aitauksesta löytyi!

Lisäksi pihapiirissä on muun muassa vanhoja autoja, joten Hanhenkammi on kyllä monipuolinen käyntikohde. Jokaiselle löytyy jotain! Tunnelma oli leppoisa ja rentouttava.

Hanhenkammilla on pitkä historia, sillä se on kahvilan pitäjän Eila Hanhelan synnyinkoti. Pihalla on esimerkiksi muistokivi tilan pitkästä historiasta. Ja todellakin vaikkapa vanha navetta on näkemisen arvoinen.

Kesäkahvilakierroksella Oulun seudulla

Oletko jo tutustunut Oulun seudun kesäkahviloihin? Jos et, niin tässä hyvä kattaus vinkkejä. Otin lintutornikierroksen jälkeen ohjelmaani kesäkahviloiden kiertämisen.

Aluksi suuntasin Tyrnävälle Vanhatien kahvilaan vanhaan pappilaan. Pihapiiri ja itse rakennus olivat viehättävät. Paikalla oli mukavaa nuorisoa ja sain kahvin kanssa herkullisen lämpimän cookien. Oli rentouttava käynti.

Tämän jälkeen toisena päivänä oli vuorossa Oulunsalon kotiseutumuseossa oleva kahvila Pirtti. Täälläkin pihapiiri on ainutlaatuinen ja kahvilla käynnin yhteydessä pääsee hyvin tutustumaan museoon. Kahvila on viehättävän vanhanaikainen.

Suuntasin toisenkin kerran Tyrnävälle. Tyrnävän ja Muhoksen välillä sijaitsee galleria Conrad, jossa on esillä taidetta vanhassa rakennuksessa. Nyt tänä kesänä toimii myös kahvila Conrad. Kovin oli viehko tämäkin paikka.

Sitten tapasimme ystäväni kanssa kahvila Kryptassa, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Pihalla oli mukavat istumapaikat ja kahvila on tietysti miljööltään ainutlaatuinen. Tiloissa on myös näyttely ja pihapiirissä kiva pikkukirkko lapsille.

Yhdellä ilta-ajelulla taas poikettiin Haukiputaalla sijaitsevassa Tapulikahvilassa. Taas päästiin näkemään uutta kirkon pihapiiriin. Paikalla oli täälläkin mukavaa nuorisoa. Oli kyllä mahtava kahvilakierros ja uudelleenkin näihin mielellään poikkeaa!

Lopuksi vielä vakiopaikkani Hailuotolaiva-kahvila Lumijoen Varjakassa. Siellähän käyn useita kertoja kesässä, sillä mukava on käyttää kavereita siellä tai käydä muuten vaan ilta-ajelulla.

Kahvila Hanhenkammista teen vielä oman jutun, sillä siellä oli niin paljon nähtävää. Myöskään Koivurannan kahvila, Villa Eevilä, kahvila Kiikku ja Igloo-kahvila eivät nyt mahtuneet tähän kierrokseen, mutta niissä olen käynyt viime kesänä. Tähtitornin kahvila tuli esiteltyä aiemmassa jutussa.

Katusirkusta Oulun Päivillä

Oulun Päivien aikaan Oulussa oli tarjolla muun muassa katusirkusta kävelykatu Rotuaarilla. Sää oli kaunis ja katsojia oli tullut paikalle runsaasti.

Kanadalainen duo Les Dudes piti mukaansa tempaavan esityksen. Taiteilijat olivat pariskunta, ja ainakin minä ihastuin heidän rakkaustarinaansa, joka tuli esille esityksen aikana. Kaiken lisäksi nainen oli Oulusta lähtöisin, nykyisin pariskunta asuu Kanadassa.

Sirkusesityksessä oli kaikki tykötarpeet liikuteltavasta verhosta lähtien. Taiteilijapari esitti ohjelmanumeroita sekä yhdessä että yksin. Esitys oli vauhdikas ja yleisö selvästi nautti.

Temput olivat haastavia ja varmasti vaativat voimaa sekä hyvää kuntoa. Vaikea sanoa, mikä oli paras ohjelmanumero, mutta kuvista näkyy joitakin esimerkkejä siitä, mitä sirkusesityksessä tehtiin.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Meren äärellä Simon Wanhassa Pappilassa

Voi mikä löytö! Pääsin majoittumaan Simon Wanhan Pappilan Rantamakasiineihin. Olin odottanut ihan toisenlaista majoitusta, ja pääsinkin viihtyisään neljän henkilön mökkiin. Tilat tuntuivatkin suorastaan hulppealta yhdelle henkilölle.

Kaupallinen yhteistyö

Mökistä löytyi kaikki tarvittava keittiöineen. Makuuhuoneita oli kaksi ja tietysti myös sauna kuului varustukseen. Korkea katto toi vielä enemmän lisätilan tuntua. Sisustus oli kodikas.

Minulla oli ollut rankka päivä kaverin ikkunoita pestessä ja olin lähdössä seuraavana päivänä jatkamaan urakkaa. Niinpä en ihmeitä jaksanut illan mittaan. Kävin iltakävelyllä meren rannassa ihastelemassa puitteita ja näkymiä.

Mökiltä oli suora näköyhteys merelle. Rannassa oli uimapaikan lisäksi muun muassa lasten leikkikenttä ja makkaranpaistolaavuja kaksittainkin. Myös venesatama oli vieressä.

Mökkielämä oli rauhallista, vaikka makasiineja on kymmenen rinnakkain. Kuulinkin isännältä, että majoitus on muun muassa työmatkalaisten suosiossa. Valtaosa majoittujista tulee ulkomailta.

Omistajat Ari ja Leena tarjoavatkin henkilökohtaista palvelua matkailijoille. Arin veneellä on mahdollisuus päästä merelle ja saaristoon tutustumaan. Ruokailut ja ohjelmapalvelut järjestyvät.

Tämän lisäksi historiasta innostuneelta Arilta voi kuulla joukon tarinoita. Ja mikä parhain yllätys itselleni oli, että Ari toi minulle iltapalaksi tuoreita, juuri paistettuja maivoja. Mitä herkkua!

Itse olin kiinnostunut maankohoumapuistosta. Sehän ei ole mikään erillinen paikka, vaan koko ranta-alue Simonniemessä ja Simon kylällä kuuluu siihen. Suosittelen silti poikkeamista rantaan ja kalasatamaan, siitä saa hyvin käsitystä tästä meren rannasta.

Saunoin, rentouduin ja lepäsin illalla. Nautin mökin aamiaistarjottimesta sekä ilta- että aamupalan. Heräsin yölläkin katsomaan kaunista merinäkymää. Aamulla sitten rauhallinen herääminen ja siitä kohti päivän urakkaa. Tämä lomailu oli paikallaan!