Oulaisten Honkamajalla ulkoilemassa

Liikumme silloin tällöin miehen kanssa Oulaisten suunnilla sukuloimassa. Tällä kertaa kyläilyn ohessa päätimme käydä lenkkeilemässä. Mies harrastaa hiihtoa ja tietää kaikki hyvät reitit.

Niinpä suuntasimme Honkamajalle, jossa en itse ole käynyt aiemmin. Tutkailimme reittikarttaa ja päätimme tehdä parin kilometrin lenkin.

Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja luonnossa oli nähtävää. Pidin Honkamajan ympäristöstä ja siellä näytti olevan tasokkaat puitteet niin hiihtoharrastukselle kuin muullekin ulkoilulle. Ehkäpä itsekin voisin hiihdellä ensi talvena!

Luontopolkukierros Raahessa jatkuu

Taannoin ennätimme miehen kanssa taas luontopolkuilemaan Raaheen. Lähdimme liikkeelle iltapäivästä, joten kovin pitkää reittiä ei ennätetty ennen pimeän tuloa.

Mutta voi, alkoi olla sen verran hämärää, etten ottanut kuvia lainkaan! Ajattelin kuitenkin kirjoittaa kokemuksen vinkiksi, sillä polku on mukava. Aiemmalta reissulta Lapaluodon Maivaperältä on kuitenkin kuvia, ja tämän postauksen lopussa on linkki siihen.

Ja koska ajelimme Siikajoen Tauvossa toisena päivänä, niin liitän lisäksi tähän juttuun muutaman kuvan sieltä.

Päädyimmekin lähtemään Varvin ja Maivaperän väliselle reitille. Lähdimme Varvin suunnasta liikkeelle. Polku myötäili mukavasti meren rantaa ja maisemat olivat vaihtelevia. Kuljimme myös reitin toisella puolella olevan läheisen asuntoalueen vierestä.

Luontopolku on tasainen, mutta maisemat tosiaan vaihtelevat monipuolisesti. Väliltä löytyi pitkospuita, tietä, polkua sekä hiekkarannalla oleva nuotiopaikka. Reitin pituus on pari kilometriä suuntaansa.

Ja kas, päivä alkoi hämärtämään ja kulku kävi hieman jännittäväksi, kun ei enää jalkoihinsa meinannut nähdä! Onneksi polku siis oli tasainen ja pääsimme pikapikaa loppumatkan takaisin ennen kunnon pimeää.

Hmm… mikähän olisi seuraava kohde Raahessa? Kävelylenkit aina piristävät päiviä ja ulkoilu on tärkeää.

Tässä tosiaan vielä kuvia yhdestä lempipaikastani eli meren rannalta Siikajoen Tauvosta. Luontopolkukuvia sitten lisää tuonnempana!

Ja tässä linkki aiempaan juttuun, sieltä löytyy kuvia sekä Maivaperältä että Varvin suunnilta:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2020/05/06/uusia-luontokohteita-raahen-suunnilla/

Taivalkoskella riittää nähtävää

Taivalkoski on minulle tuttu pitäjä, sillä mummoni asui siellä ja olen koko ikäni kulkenut Koillismaalla. Taannoin lähdimme miesystäväni ja äitini kanssa käymään sukuloimassa. Tällä reissulla olikin hyvä esitellä miehelle Taivalkosken nähtävyyksiä. Hetken kun mietin, niin löytyyhän niitä!

Ajelimme ensin Taivalvaaran hiihtokeskuksen maastoihin. Kävimme sekä rinteen juurella että päällä. Viimeksi olen joskus nuorena käynyt laskettelemassa siellä. Hyppytornilta on hyvät näkymät ja myös hotelli Herkko on matkan varrella.

Sitten suuntasimme kylälle ja Jalavan kauppaan. Siellä on viihtyisässä miljöössä monenlaista tavaraa ja pirttikahvila. Itse kiinnostuin kenkähyllystä.

Kylällä kiersimme myös torialueen Päätalo-taidetta ja muistomerkkiä katsomassa. Jokijärvelle emme tällä reissulla lähteneet, se jää myöhempään.

Kävimme myös teollisuusalueella ja Kostonjoen lähettyvillä. Hieman piti kierrellä, kun en muistanut enää kaikkia reittejä.

No tietysti on sitten itse koski ja melontakeskus. Ajoimme melontakeskukselle parkkiin ja kävimme siitä ihastelemassa koskea ja jokea. Varmasti aika vauhdit saisi melomalla! Joen ympäristössä pääsee myös kävelemään puiston puolelta.

Retkeilemässä Viitajärven luontopolulla Raahessa

Työt ovat kyllä nyt napanneet lähes kaiken ajan. Onneksi miesystäväni huolehtii virkistäytymisestäni ja vie minut eri luontopoluille. Kävimmekin kokonaista kolme kertaa Raahessa Viitajärven luontopolulla parin viikon aikana!

Ensimmäisellä kerralla ajelimme hiihtomajalle ja lähdimme sieltä polun opasteiden mukaan etenemään. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti arki-iltana, joten kävelimme vain noin tunnin lenkin. Eli emme käyneet ihan parin kilometrinkään päässä, vaan piti malttaa kääntyä takaisin.

Polku kulkee vaihtelevissa maastoissa ja näkemisen arvoinen on muun muassa jo lähellä alkupäätä oleva kivikko eli pirunpelto. Muutoinkin polun varrella on paljon opaskylttejä luonnosta.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli aikaa ja vaikka sää oli hieman epävakainen, niin lähdimme liikkeelle Viitajärven luontopolun toisesta päästä. Eli jätimme auton Vihannintien varteen ja löysimmekin siitä polulle. Opaskartta kertoi, että olimme 7,7 kilometrin reitin toisessa päässä, josta aikomus oli kiertää lyhyempi pätkä eli ei 5,5 kilometrin lenkkiä tälläkään kertaa.

Polku on hyvin merkitty, tosin näinpäin mennessä menimme opasteita vastasuuntaan. Pääasia kuitenkin, että polulla pysyttiin. Kunnes… risteykset ja suunnat löytyivät kyllä, mutta olisi kannattanut ottaa myös valokuva reittikartasta. Päädyimme peltotielle ja siitäpä ei ollutkaan helppo havaita, mistä polku olisi oikeaan suuntaan tullut!

Kävelimme tietä  eikä opasteita enää näkynyt. Koska suuntatuntuma oli oikea, niin jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimmekin takaisin reitille. Siinä vaiheessa olimme vähän eri kannalla siitä, minnepäin pitäisi jatkaa, jotta päästään takaisin reitin alkuun. Onneksi juuri tuli pyöräilijöitä vastaan ja he kertoivat, minne suunnata!

Tästä palattiinkin opasteiden mukaan ja eipä ihme, kun olinkin ihmetellyt infokylttien numerointia. Nyt kuitenkin reitti oli selkeä, mutta vähän pidemmästi sitä sitten käveltiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus ollut. Olisiko tullut reilu kolme kilometriä.

No tämähän jäi sitten mietityttämään, joten varasimme toisena arki-iltana enemmän aikaa. Suuntasimme jälleen hiihtomajalle ja nyt kunnianhimoisena ajatuksena oli kiertää sieltä käsin 5,5 kilometrin polku. Toinen vaihtoehtohan olisi siis ollut jatkaa 7,7 kilometrin reitti.

Menimme jonkin matkaa nopeampaa reittiä latupohjaa pitkin ja jatkoimme sitten polkua. Nyt päästiin näkemään maisemia enemmänkin. Sitten löytyi tuttuja risteyksiäkin, kun pääsimme polkujen yhdysreitille. Siellähän sitä pellon reunassa oltiin edellisellä kerralla harhauduttu! Nyt ei ollut mitään ongelmia, joten loppupäätelmä on, että kannattaa kiertää polku hiihtomajalta käsin. Tällöin nuolet johdattavat oikein eteenpäin eikä niitä tarvitse takaperoisesti katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan polku on erittäin hyvin merkitty eikä siellä pitäisi eksyä!

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Siikajoki voimissaan Pöyryn padolla

Joitakin vuosia sitten löysin Pöyryn padon. Se sijaitsee Siikajoella muutama kilometri Revonlahdelta Siikajoenkylälle päin.

Lähdin nyt näyttämään tätä lähes tuntematonta nähtävyyttä miesystävälleni. Oli yllätys, kuinka voimalla vesi virtasi keskellä kesääkin.

Patoa pääsee hyvin ihailemaan monestakin kohtaa. Siltaa pitkin padon pystyi näkemään koko joen leveydeltä. Kalaportaat taas näkyivät hyvin padon päältä.

Kyllä oli näyttävän näköistä! Pitää käydä jatkossa tutkimassa patoa eri vuodenaikoinakin.

Valikoituja paloja valloittavalta Kalajoelta

Onko Kalajoki jo valloittanut sinutkin? Minulle sieltä löytyy aina nähtävää. Tänä kesänä sainkin käydä Kalajoella useamman kerran, joista yhden reissun yön yli. Kokosin tähän jotakin nähtävää Kalajoen Hiekkasärkiltä.

Kävimme taannoin sunnuntai-ajelulla Kalajoella, jolloin ihastelimme loma-asuntoja. Dyynien päältä lähteviltä pitkospuilta kävimme meren rannassa kävelyllä. Meri on kaunis elementti, sillä se on joka päivä eri näköinen. Tällä kertaa ei tullut kuitenkaan uimassa käytyä.

Kiertelimme Hiekkasärkillä ja löysimme leirintäalueen läheisyydestä Seikkailupuisto Pakan. Vaijerilasku oli mielenkiintoisen näköistä hommaa, huomasin toisella reissullani. Satama on myös viehättävä.

Toinen reissuni suuntautui siis yön yli, ja silloin ennätin käydä monessa paikassa. Majoituin kaverini asunnossa ja sain tehtyä siellä myös työ- ja opiskeluhommia. Niiden jälkeen olikin mukava lähteä nauttimaan kylpylä SaniFanista. Tämä käynti olikin erinomainen, sillä turvaväleistä oli kylpylässä pidetty hyvää huolta ja väkeä ei ollut liikaa.

Kylpylän jälkeen suuntasin viereiseen Meriluontokeskukseen. Sielläkin sai katsella aivan rauhassa, ja kävin keskuksessa nyt toistamiseen.

Poikkesin myös Ostoskylä Raitissa katselemassa. Sielläkään ei ollut tungosta, en kuitenkaan nyt jäänyt kahvittelemaan, vaan suuntasin eteenpäin.

Olin aiemmalla käynnillä bongannut Cafe & Bar BeachRosén, joka näytti oikein houkuttelevalta. Sinne siis testaamaan herkullisia leivoskahveja! Kahvilamiljöö olikin oikein viehättävä ja otin tyrni-valkosuklaakakkua.

Tästä kävin vielä kurkistelemassa rantaan. Palatessa poikkesin vielä Siikarysään ostamaan mukaan hiillostettua siikaa. Sen kera otin vielä perunarieskaa. Nämäkin olivat oikein maistuvia.

Lisäksi aiemmalla reissullamme kävimme Keramiikkapaja Iso-Pahkalassa. Ai että siellä oli kauniita esineitä, monenmoista olisi tehnyt mieli! Nautimme kahvit Kahvila Seilissä ja jatkoimme siitä särkille.

Paljon jäi vielä nähtävää seuraavalle reissullekin!

Ylivieskan kautta Nivalan Crazylandiin

Sain kaverilta vinkin käydä Crazylandissa Nivalassa. Päätimmekin ystäväni kanssa lähteä pienelle maakuntakierrokselle Ylivieskaan ja Nivalaan.

Ajelimme ensin kotipaikkakuntani kautta Ylivieskaan parahiksi lounasaikaan. Varma valinta lounaalle oli Lounatuuli eikä se pettänyt tälläkään kertaa.

Auto- ja kauppakaupungin muut kohteet jätimme nyt käymättä, sillä suunta oli varsinaiseen kiinnostavaan kohteeseen Nivalan Maliskylään. Ylivieskassahan olen käynyt joitakin kertoja aiemmin, ja tämän jutun lopussa on linkki aiempaan postaukseen.

Saavuimme Nivalaan ja jatkoimme Maliskylän suuntaan. Olin saanut ajo-ohjeita kylpylän saunassa eräältä nivalalaiselta, ja hän kertoikin, että paikkaa ei voi olla näkemättä.

Eikä voinutkaan, kun yhtäkkiä avautui pelto täynnä rakennelmia avaruusrakettia myöten! Alue oli todella kivasti rakennettu, teokset olivat hyvin esillä ja kiertelemään mahtui. Kohdetta täydentämään oli tullut myös kioski ja pieni kirppismyymälä.

Mitäkö kaikkea sitten löytyi? Monen monta juttua, joiden kohdalla ihastelin rakentajan teknistä tietämystä sekä luovuutta. Mieleen jäivät erityisesti puinen resiina, joulupukki raketteineen, armeijan asuntovaunu, Michael Jackson soittamassa pianoa (josta muuten kuului äänikin) sekä lentävä lautanen.

Oli myös kiva, että rakennelmista löytyivät esittelyt teknisine tietoineen ja taustatarinoineen. Kyllä on rakentaja ollut ahkera!

Alueella sai kierrellä omatoimisesti ja ilman maksua. Hienoa, että tällainen käyntikohde löytyy Nivalasta! Kannattaa kyllä poiketa vaikka pienen mutkan kautta. Itse palasimme nelostietä kotiin, joten saimme samalla pienen ajelun ympäri maakuntaa. Peltomaisemat Nivalan suunnilla olivatkin tosi kauniita.

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/08/27/yllattava-ylivieska/

Entisajan tyyliä Raahessa Seminaarin alueella

Minulle tuli yllätyksenä se, miten hieno Seminaarin kampusalue Raahesta löytyy. Löysin paikan vasta miesystävän myötä, sillä hän asuu aivan alueen vieressä. Kävimmekin kävelyllä katsomassa vanhoja rakennuksia.

Viime joulun alla harkitsinkin menemistä joulumarkkinoille, joiden kojuja oli vielä pihapiirissä odottamassa seuraavia markkinoita. Puistoalue on viehättävä ja rakennukset eri tyylisiä.

Seminaarin alue on valjastettu oppilaitoskäytöstä monenlaiseen muuhun. Löytyy puutarhaa, lounasravintolaa, päiväkotia jne. Vanhoja kylttejä on kuitenkin alueella vielä paikoillaan muistuttamassa entisistä ajoista.

Wikipediassa kerrotaan, että “Raahen seminaari oli Raahessa vuosina 1896–1971 toiminut opettajaseminaari. Seminaarialue kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon.

Alueen vuonna 1899 valmistuneita rakennuksia ovat muun muassa alaosiltaan tiiliset ja yläosiltaan puiset kaksikerroksiset päärakennus ja harjoittelukoulu, johtajien ja johtajattarien puurakenteiset asuintalot sekä tiilinen saunarakennus.”

Onpa oma työnantajani Oulun ammattikorkeakoulukin toiminut Seminaarin tiloissa. Käy ihmeessä katsomassa aluetta, kun Raahen suunnilla liikut! Voit poiketa samalla Langin kauppahuoneella kahvilla.

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/06/01/aito-1800-luvun-miljoo-langin-kauppahuoneella-raahessa/