Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.

Liiterirockissa Siikajoen Karinkannassa

Ilahduin, kun kuulin Siikajoen Karinkantaan tulevista pikku festareista. Liiterirock järjestettiin nyt toista kertaa ja paikalle odotettiin tuhatta ihmistä. Tämä tavoite varmasti täyttyikin, sen verran mukavasti porukkaa oli illan mittaan paikalla.

Itse osallistuin ensimmäistä kertaa ja jo festarialue teki vaikutuksen. Karinkantaan ajettaessa paikka sijoittui ihan tien varteen kylälle mentäessä. Opasteet paikalla olivat hyvät ja miljöö kutsuva. Maatilan puitteet soveltuivat loistavasti festaritarkoitukseenkin!

Suuntasin ensin testaamaan Hailuodon panimon tuotteita, joita en ole aiemmin maistellut. Minulle suositeltiin vaaleaa Pellonmaitua, joka olikin harvemmin olutta juovalle lempeä maultaan. Tummemmat maut jätin silti tällä kertaa kokeilematta ja lähdin lähemmäksi esiintymislavaa kuuntelemaan ensimmäistä esiintyjää, joka oli Roster Trio. Hyvältä kuulosti festareiden alkuun!

Festareille oli järjestetty istumapaikatkin ja tutustuin siinä ollessani eturivissä istuviin ikäihmisiin. Paikalla oli muiden muassa tilan 90-vuotias vanhaemäntä sekä naapureita. He saivat istua ihan nojatuoleissa, joka oli hauskan näköistä!

Tästä olikin sitten hyvä jatkaa kokeilemaan hailuotolaisen Kujalan tilan burgereita. Burgerit höyrysivät ja niitä meni kiivaalla tahdilla. Kaikki ainekset olivat lähituotteita ja kastikkeen sai itse lisätä purilaiseen. Tuntui ihan, että parasta tähän mennessä syömääni burgeria!

Tämän jälkeen esiintymisvuorossa oli Liiteri Rockers ja tästä bändistäpä festari-idean isäntäkin löytyi! Menevää musiikkia illan tunnelmaaan. Väkeä alkoikin jo olla runsaasti paikalla ja tanssilattiallekin uskallauduttiin.

Kävin vielä kahvilassa kahvilla sekä taidenäyttelyä katsomassa. Todellakin, tällaistakin oli tarjolla! Talkkunapuuroakin olisi päässyt maistelemaan. Kaikkea oli iltaan ajateltu sitä myöten, että vanhat traktoritkin pääsivät esiintyjien välissä ajelulle!

Lopuksi vielä katsoin Gambleria, joka tanssitti porukkaa kovasti. Bändi oli varmasti monelle vanhastaan tuttu, itselle uusi. Tässä vaiheessa alkoi olla jo aika kylmä, ja minun iltani olikin päätöksessään eli loppuja esiintyjiä en päässyt näkemään.

Todella hieno homma, eiköhän ensi vuonna uudelleen! Ja kyläläiset olivat tehneet hyvää talkootyötä festareiden eteen.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Raahen Meripäivillä Sedovia ihastelemassa

Raahessa oli taas hienot Meripäivät! Olen aiemminkin osallistunut tähän Pooki Flakkaa -tapahtumaan ja ollut tyytyväinen kaupungin merellisyyden hienosta hyödyntämisestä.

Nyt oli tietysti ohjelmassa Sedovin, maailman suurimman perinteisen purjelaivan näkeminen. Olimme ystäväni kanssa heti aamusta liikkeellä ja saimmekin auton hyvin parkkiin. Pääsimme jonottamaan laivaan eikä siinä kauan mennyt, kun kannelle jo päästiinkin.

Miehistöä oli vastassa hienoissa meriasuissaan. Laivan kannella mahtui hyvin kiertelemään ja katselemaan yksityiskohtia. Ortodoksiseen rukoushuoneeseen pääsi myös kurkistamaan. Muutoin liikuttiin kannella eikä sisätiloissa, jotka olisivat olleet myös mielenkiintoisia.

Jatkoimme laivalta kaupungille tapahtumaan. Harmillisesti Soveliuksen talo ja Apteekkimuseo eivät olleet vielä ennättäneet aueta, niin ne jäivät edelleen minulla käymättä. Kävimme kuitenkin kiertelemässä markkinoita ja ihailemassa muita laivoja rannassa. Paikalla oli Kalajoella näkemämme Ansiokin!

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Lempikohde Varessäikkä Siikajoella

Kuten Kalevan haastattelussakin mainittu, yksi lempiuimarantojani sijaitsee Siikajoella. Minulla on Varessäikkään sama matka kuin Oulun Nallikariin, joten suunta on usein rauhallisemmalle rannalle.

Nyt oli helteinen päivä, ja olin vatsakipuisena koko päivän. Jotain oli kuitenkin tehtävä, niin lähdin ajelulle Varessäikkään. Ihmiset olivatkin jo löytäneet sinne ja pieni kioskikin oli avautunut.

Uimarannan vesi oli matalalla, mutta ihmiset olivat ainakin kahlailemassa pitkällä. Minä vielä säästelen uimaan menoa.

Sitten viimenäkemän alueelle oli rakennettu uusi kota. Muutenkinhan puitteet ovat oivat sekä uintireissuille että leirintään.

Jotenkin meri on aina niin kaunis ja joka päivä erinäköinen. Taas sain nauttia tästä mielenmaisemasta.

Rauhoittumassa Hummastinvaarassa Raahessa

On upeaa, kun on paikallistuntemusta omaava kaveri! Vaikka olen itse kotoisin Raahesta, niin kaverini ansiosta sieltä on löytynyt minulle aivan uusia paikkoja.

Yksi näistä on Hummastinvaaran ulkoilualue. Sinne pääsee kasitien varresta, mutta nyt ajoimme toista tietä louhoksen suuntaan. Jo kivilouhoksen näkeminen oli elämys!

Hiekka- ja soratie jatkui ja jatkui, mutta yllättäen päädyimme laavulle ja ulkoilureitin alkuun. Kovasta tuulesta huolimatta saimme nuotion syttymään ja nautimme rauhallisesta eväshetkestä. Kaverillani oli taas hyvät eväät mukana ja minä sain vain rentoutua.

Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ulkoilupolkua pitkin kävelylle järven rantaan. Järvi olikin aika suuri ja rannasta oli hyvät näkymät. Tästä oli kiva palata toista kautta pitkospuita pitkin taukopaikalle.

Reitti jäi kiehtomaan, ja koska sinne pääsee monesta paikasta, niin ensi kerralla voisi lähteä kävelylle toisesta pisteestä.

Hewiä Wappua -festareilla Oulaisissa

Olin aivan innoissani, kun kuulin Oulaisissa järjestettävän ensimmäistä kertaa festarit vappuna. Hewiä Wappua kuulosti heti houkuttelevalta. Ja sattumoisin Oulaisissa asuu vanha ystäväni, joten yöpaikkakin oli tiedossa.

Ajelin siis vappuaattona Oulaisiin kaverilleni. Lähdimme siitä hänen ystävänsä luokse alkuillasta, ja tämä kaveri asui kivenheiton päässä festaripaikalta jäähallilta. Istuimme jonkin aikaa iltaa siellä, joten emme ehtineet nähdä festareiden ensimmäistä esiintyjää.

Siirryimme sitten hallille kuulemaan toista esiintyjää The Governmentia. Nuorta miesenergiaa lavalla ja levyäkin kuulemma tulossa! Hyvältä kuulosti. Festareiden puitteet vaikuttivat myös hyviltä ja hallilla oli paljon tilaa.

Seuraamme liittyi vielä yksi henkilö ja poikkesimme vielä lepäilemässä toisen kaverin asunnolla. Siitä ennätimme sitten kuuntelemaan Boldifulin viimeisiä kappaleita. Tässä esiintyjät, jotka soittivat upeita covereita, kauemminkin olisi saattanut kuunnella. Mutta kun ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa!

Tämän jälkeen taas taukoiltiin, kunnes Nicumo aloitti. Nyt saatiin vähän raskaampaa tavaraa, ja kuulemma bändi on lähdössä kiertueelle Japaniin. Upeaa!

Ja voi miten “vanhalle” kävi! Olin odottanut pääesiintyjää Kotiteollisuutta, jonka näin viime kesänä Raahessa. Mutta väsy alkoi niin painaa, että tuntui ettei musiikista enää jaksanut nauttia. Niinpä jätin kaveriporukkani jatkamaan iltaa ja lähdin itse nukkumaan! Tässä vaiheessa hallilla alkoi jo olla porukkaa ja jälkikäteenhän kuului, että festarit olivat onnistuneet ja ensi vuonna uudelleen. Mahtava homma! Ja tässä sentään yksi kaverini kuva Kotiteollisuudesta. Bloggari kiittää!