Lumoava sirkusesitys Raahessa

Nyt on ilo kuvata, kun on uusi työväline! Innostuin heti, kun näin mainoksen Lumo Companyn Vagabond-kyläkiertueesta. Päätin lähteä katsomaan tätä bensantuoksuista nykysirkusesitystä Raaheen ystäväni kanssa.

Kauniina kesäiltapäivänä ajelimme Piehinkiin, jossa oli mukava tunnelma. Kyläyhdistyksellä oli myynnissä mm. grillimakkaroita, ja koska päivä oli itsellä ollut kiireinen, niin nyt oli hetki aikaa pysähtyä syömään.

Ennen pitkää esitys jo alkoikin. Kaksi naista matkalla jonnekin, kunnes auton rengas menee rikki. Ja tästä alkoi taitava sirkusesitys.

Pidin erityisesti siitä, että esitykseen sisältyi tarina. Yleisön reaktioista päätellen näytös miellytti myös lapsia. “Tuollahan olisi lisää pulloja!”

40 minuuttia kului nopeasti ihaillessa naisten työtä. Lopulta matka päättyi onnellisesti. Tykkäsin!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Iltakahvilla Järvelänjärven Grilli-Cafessa Raahessa

Raahesta kasitietä etelään mennessä löytyy taukopaikaksi Järvelänjärven Grilli-Cafe. Grillin erikoisuutena on Salmen burgeri ja Salme oli nytkin itse paistelemassa niitä.

Kahvila sijaitsee idyllisellä paikalla ja terassilta on näkymä järvelle. Kahvilan ilme on siisti ja viihtyisä. Oli mukava, kun Salme tuli rupattelemaan grilliannosta tuodessaan. Itse otin munkkikahvit, jotka myös ovat suosittuja.

Burgeri oli kuulemma maittava ja täyttävä. Päätimmekin ystäväni kanssa ajella Järvelänjärvelle toistekin, kun Raahessa oleilemme.

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.

Maaseutuidyllissä B and B Rosenbergilla Siikalatvalla

Olen jo vuosia ollut kiinnostunut 4-tien varressa puolivälissä Rantsilaa ja Pulkkilaa olevasta aamiaismajoituksesta B&B Rosenbergista. Nyt sain tilaisuuden vierailla paikassa.

Kaupallinen yhteistyö

Saimme matkatoverini kanssa yöpymispaikaksi Vaarinmökin, joka oli tilava ja varusteltu siten, että kaikki tarpeellinen löytyi. Totesin kaverille, että jo ensivaikutelma maatilasta oli rennon kotoisa. Ja tämä tunnelma säilyi koko vierailun ajan.

Mummonmökkiin mahtuu kuusi ihmistä ja pienemmille porukoille löytyy erilaisia vaihtoehtoja, kuten aittamajoitusta. Kymmenen kilometrin päässä Kurranjärven rannalla sijaitsee myös erämökki, jota emme nyt käyneet katsomassa.

Tutustuin yrittäjä Marikan kanssa tilaan ja sen toimintaan. Päärakennuksessa on tarjolla tietysti aamiainen, mutta talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kokouksiin ja juhliin. Paikkoja on neljällekymmenelle ja myös rakennuksen yläkerrasta löytyy majoitustilaa. Esillä salissa on Marikan maalauksia, sillä hän harrastaa taidetta.

Marika-agrologi miehineen pitää tällä hetkellä maatilalla peltoviljelyä. Lisäksi hänen miehellään on koneurakointia. Tilalla on joitakin eläimiä, kuten neljä lammasta, hevonen ja poni. Lapsille riittää siis ihasteltavaa ja etenkin lampaat olivat kovasti seurallisia. Osaavat kuulemma myös karata karsinasta!

Aittarakennukset olivat viehättäviä. Kodassa paistoimme illan mittaan makkaraa. Polttopuiden sijaan päätimme testata tulisijassa hiilillä grillauksen ja se onnistuikin mainiosti. Kävimme myös ajelulla Pulkkilassa ja löysimme hyvän näkymän Uljuan tekoaltaalle. Läheisellä luontopolullahan kävin viime kesänä.

Vaarinmökissä oli oma sauna, joten syönnin jälkeen saunan lämmitykseen. Tässä ilta menikin rattoisasti eikä muuta ohjelmaa tarvinnut.

Aamiaisen nautin päärakennuksen tunnelmallisessa miljöössä. Tämän jälkeen lähdin vielä peltotielle fatbike-ajelulle. Meno oli huomattavasti rauhallisempaa kuin ensimmäinen fatbike-ajeluni mäkisessä maastossa oli! Myös sup-lautoja on majoittujien käytettävissä, vaikka vesistöä ei tilan välittömässä läheisyydessä olekaan.

Marika on hyvin vieraiden käytettävissä ja kertoo mielellään tilan toiminnasta. Päärakennus, vanha pappila, on siirretty tilalle 17 vuotta sitten Piippolasta. Majoituspaikkoja tilalla on noin 25 henkilölle ja aamiaismajoitustoiminta on aloitettu jo vuonna 1999.

Rosenbergilla vierailee paljon työmatkailijoita sekä Etelä-Suomesta pohjoiseen matkaavia ihmisiä ympäri vuoden. Toki palatessakin pysähdyspaikka löytyy ja majoituksessa käykin paljon myös vakikävijöitä. Tilalle on erittäin helppo tulla, sillä se sijaitsee valtatien vieressä. Itseäni eivät liikenteen äänet haitanneet lainkaan. Ja lapsiperheille paikka on myös ihastuttava. Samoin kansainväliset vierailijat pääsevät näkemään maaseudun elämää.

Pidin tästä persoonallisesta majapaikasta. Mökki ja ympäristö olivat siistejä. Pihapiirissä oli kiva liikuskella ja ylipäätään rentoutua maaseutuympäristössä.

Idyllisessä Maalaiskartano Pihkalassa Kestilässä

Kaipaatko maaseudun rauhaa, mutta toisaalta aktiviteetteja? Silloin Siikalatvan Kestilässä sijaitseva Maalaiskartano Pihkala on oikea paikka sinulle.

Kaupallinen yhteistyö

Pihkala on jo klassikko hevosleirien järjestäjänä, mutta tilalta löytyy paljon muutakin tekemistä. Tilaa on maaseudun rauhassa eli myös lepo ja rentoutuminen onnistuvat. Jokinäkymä Siikajokeen on viehättävä.

Sain käydä kartanossa vieraana. Jo Kestilän tietä avarassa peltomaisemassa ajaessa alkoi rentoutua. Perille päästyäni majoituin päärakennuksen huoneeseen. Huone oli siisti ja tilava.

Alakerrassa tapasin sitten isäntäväkeä, Tarjaa ja Veijoa. Pihkala on sukutila, joka toimii nyt jo viidennessä polvessa. Kahvin merkeissä juttelimme kartanon toiminnasta. Tämän jälkeen Tarja esitteli alueen ja rakennukset.

Matkailutoiminta tilalla on aloitettu jo vuonna 1983. Näin ollen toimintaa on vuosien varrella ennätetty kehittää pitkälle. Tilalla järjestetään suosittuja ratsastusleirejä, mutta myös monenlaista muuta pääsee puuhailemaan. Vieraille on tarjolla esimerkiksi jokilauttaa, savusaunaa, vesiliukumäkeä ja vaijeriliukua. Mitä ihanampia kesäjuttuja siis!

Majoituspaikkoja Pihkalassa on yhteensä noin 80. Tämä koostuu hotellihuoneista ja aittamajoituksesta. Erikoisuutena on vanha navetta ja rehusiilo. Navetassa on tilavat kokoustilat, saunat ja illanviettopaikka. Siilon puolelle on rakennettu majoitushuoneita ja entiseen heinälatoon liikuntasali, jossa pidetään muun muassa leiridiskoja ja harrastetaan erilaisia pelejä. Kiipeilyseinäkin löytyy.

Leirien lisäksi maalaiskartano on suosittu kokousten, virkistyspäivien ja perhejuhlien paikka. Pitkänmatkalaisille kartano sijaitsee sopivasti matkan puolivälissä. Lisäksi tila on suosittu yöpymispaikka työmatkalaisten keskuudessa. Viehättävä aittarakennus on alkuperäinen ja rakennusvuosi on 1795. Tarja on koulutukseltaan agrologi ja päätyi tilalle aikoinaan työharjoittelun myötä.

Tilaan liittyy myös kummitustarina, jos uskallat sen kuulla! Mutta pääpaino tilalla on rauhoittuminen luonnon helmassa ja sen täydentäminen joko omatoimisilla tai järjestetyillä aktiviteeteilla. Monella lukijallakin on varmasti ratsastusleirimuistoja, joista tulee mieleen “Pihkalan henki”.

Iltapäivällä ruokailimme isäntäväen kanssa. Pihkalan erikoisuus on savulohi, joka kyllä taisi olla parasta syömääni lohta. Valkoviini sopi kalalle hyvin. Pidin myös pöytäkoristeista ja ruokien esillepanosta.

Tämän jälkeen olikin aika mennä saunaan. Hyvät olivat löylyt viihtyisissä saunatiloissa. Mielessä kävi talviturkin heittäminen Siikajokeen, mutta se jäi nyt tekemättä.

Makoisten maaseudun rauhassa nukuttujen yöunien jälkeen oli aamiaisen aika. Keittelin ensin herätessäni aulan keittiössä kahvit. Veijo tarinoi aamupalallakin ja hänelle asuinpaikkani Liminkakin oli tuttu paikka.

Tästä lähdinkin sitten kotimatkalle, sillä oli päivän puuhien aika. Pihkalan reissusta jäi hyvä mieli ja siellä voisi ilman muuta käydä uudelleen.

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Thaimaalaista noutoruokaa Raahessa Chaiyaphumissa

Mikonkarin ja Parrinkallioiden retken jälkeen päädyimme hakemaan thaimaalaista ruokaa Raahessa. Kävimme Sovionkadulla sijaitsevassa ravintola Chaiyaphumissa.

Ravintolan tilat olivat uudehkot ja paikan päälläkin olisi ollut kiva syödä, jos se olisi ollut mahdollista. Noutoruokaa näytti menevän, mutta annos valmistui äkkiä.

Naudanliha olikin herkullista. Nyt kun olen jonkin kerran maistellut thaimaalaista ruokaa, niin alan tottua siihen. Maku oli taas miedon mausteinen.

Meren äärellä Raahessa

Kävimme ystäväni kanssa viime kesänä Raahessa Mikonkarissa, josta löytyy myös venesatama. Mikonkarin päästä avautuu huikea merimaisema. Alueella on myös kivoja idyllisiä mökkejä.

Nyt oli varsin tuulinen päivä, ja toinen kohteemme oli Parrinkalliot. Niistä sain vinkin myös viime kesänä ja ystäväni tiesikin niiden sijainnin. Sinne siis!

Metsästä olivat lumet sulaneet, joten liikkuminen oli helppoa. Mutta itse kalliot olivat kyllä jännittävät, sillä jäätä oli vielä hitusen paikka paikoin. Saavutimme kuitenkin huipun ja yllätyin kallioiden laajuudesta. Ihan omanlaisensa maisema.

Tästä jatkoimme thairavintolan testaukseen, mutta siitä myöhemmässä postauksessa.