Syksyinen meri Varessäikässä

Meri on ihmeellinen elementti, sillä se näyttää joka päivä erilaiselta. Yhtenä syksyisenä päivänä lähdimme katsomaan suosittua uimarantaa Siikajoen Varessäikkää.

Ruskan värit matkalla olivat kauniit. Matkalla mennään läpi Karinkannan kauniin kylänraitin. Varessäikkään on tänä kesänä laitettu hyvät opasteet.

Nyt ranta oli autio, mutta meri moni-ilmeinen. Tuuli puhalsi vettä uimarannalta poispäin ja hiekka oli urautunut kauniisti. Syksyn tuntua oli ilmassa.

Rauhaisa tunnelma, johon tekee mieli palata taas talvella!

Sitä Suomen parasta kebabbia

Ainahan raahelaiset ja me entisetkin olemme sen tienneet: Katukeittiö Take Awayn kebab on parasta! Nyt se on tunnustettukin Suomen parhaaksi.

Aiemmin Take Awayn sloganina on ollut: mistä jumalatkin ostaisi kebabbia. Tänä kesänä se sitten pääsikin testaukseen ja uutisiin, joissa se useaan otteeseen todettiin herkulliseksi.

Ystäväni kanssa lähdimme viime viikonloppuna maaseututietä ajelemaan Raaheen. Ihastelimme lehmiä ja syksyistä maisemaa matkalla. Raahessa kävimme ensin Prismassa, josta sitten teinkin kahvikuppilöydön eli Myrna-kupin.

Olimme Take Awayn pihassa juuri avautumisajan jälkeen. Paikka oli silti jo aivan täynnä, mutta sulassa sovussa odottelimme ruoka-annoksia. Palvelu oli hyväntuulista kiireestä huolimatta.

Herkullisen kebabin yhtenä salaisuutena ovat kastikkeet, etenkin Rölli on kuuluisa. Otin omaan annokseeni sitä, ja sain lisäksi valkosipulikastiketta mukaan.

Odotellessa oli mukava katsella katukeittiön touhua, kebabvartaat olivat houkuttelevan näköisiä. Henkilökunnan paitojen selkämyksessä luki tietysti Suomen parasta kebabbia.

Ja sitähän se on, ahmimme annokset jo autossa!

Venetsialaisviikonloppuna Maasydänjärvellä

Venetsialaisviikonloppu olikin mitä mainioin aika lähteä käymään Sievissä Maasydänjärvellä. Leirintäalue oli aivan täynnä ja maankuulu tanssipaikka Urjanlinna valmistautui iltaan.

Tasokkaita esiintyjiä näyttikin syksylle olevan luvassa. Tanssilattia oli tilava ja siisti. Urjanlinnasta löytyi kahvila-ravintola, jossa söin maittavan lounaan.

Leirintäalue oli varsin laaja, ja etenkin karavaanareita oli alue täynnä. Mökkejä löytyi eri tyyppisiä. Uimaranta oli viihtyisä ja alueelta kivat järvinäkymät. Lapsille oli oma Lasten maa.

Parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi paikassa käynyt, ja kas kun en muista siitä paljoakaan – no olihan aikaa kulunut!

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jossa vaikutti olevan sekä rauhallista tunnelmaa että iltamenoa!

Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!

Ihmeen hyvä Haapavesi

Ajelin lauantai-iltana Haapavedelle Oulun eteläiselle seudulle, ja ensimmäisenä tuli vastaan tämä uusi slogan Ihmeen hyvä Haapavesi. En ole pitkään aikaan tässä pikkukaupungissa käynyt, mutta paikka on tuttu nuoruuden opiskeluista sekä kyläilystä sukulaisilla.

Kaupungin raitti vaikutti varsin aktiiviselta, ja palveluita on paikkakunnalla kattavasti. Piipahdin ensin upeaa Haapaveden ja Jokihelmen opiston päärakennusta katsomassa. Siellä olen suorittanut omiakin opintojani aikoinaan. Aluella on myös muun muassa opiskelijoiden asuntolarakennus.

Opistolta suuntasin Kylpyläsaaren leirintäalueelle, joka on kauniissa paikassa Pyhäjoen rannalla. Leirintäalue on pienehkö ja siellä oli varsin rauhallista, mutta kuitenkin jonkin verran matkailijoita. Alue on käytössä ympäri vuoden.

Löysin vielä kirkon lähistöltä Koulumuseon ja Hiihtäjä-patsaan. Museo on avoinna myös talviaikaan sopimuksen mukaan. Itse rakennuskin oli näkemisen arvoinen, samoin kirkon alue.

Ensi viikonloppuna aion suunnata vähän samoille suunnille. Nyt olisi vielä paljon kesätapahtumiakin, mutta koska töiden alku on aiheuttanut pientä kiirettä, niin viime viikonloppuna ja nyt ei taida tulla lähdettyä tapahtumiin.

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen siitäkin, että Etelä-Suomen kaupungit ja huvipuistot jäivät nyt käymättä. Suosittelen kuitenkin esimerkiksi Powerparkia ihan päiväretkenkin kohteeksi lähimaakunnista.

Idyllinen Merilän kartano Utajärvellä

Muhoksen ja Rokuan reissulla pysähdyimme myös Merilän kartanossa, joka sijaitsee Oulujoen lähistöllä muutama kilometri Utajärveltä Muhoksen suuntaan. Olen pitkään halunnut tutustua kartanoon, ja nyt siihen oli tilaisuus.

Päädyimme tietä idylliseen pihapiiriin. Kartanorakennus oli keltainen talo vasemmalla ja majoitusta löytyi isosta punaisesta aittarakennuksesta.

Saimme pienen yksityisesittelyn tiloista, sillä kartano odotteli parhaillaan uusia vieraita. Kävimme joen rannassa, jossa oli mukava pieni koski. Merilän suvulla oli myös muistomerkki rannassa.

Kartanorakennuksessa oli uusi ja vanha puoli. Siellä on tarjolla aamiainen majoittujille, ja isot salit ovat käytössä erilaisia tilaisuuksia ja juhlia varten. Perinteisyys näkyi sisustuksessa.

Saimme kurkistaa myös majoitustiloihin. Ne olivat modernit ja todella upeat. Huone oli tilava, ja parvelta löytyi lisätilaa.

Viehättävästä ympäristöstä siis löytyy aamiaismajoitusta sekä tilaa vaikkapa perhejuhlille tai työpaikan tilaisuuksille!

Kaivoskylä, Jatulintarha ja nostalginen Mäntylampi

Nyt vihdoin käynti synnyinseudullani Raahen Vihannissa! Olen asunut kouluaikani Lampinsaaren kaivoskylässä ja muutoin Vihannissa.

Lähdin nyt kyläreissulle ja suuntasin ensin Lampinsaareen. Kylällä on uimalammen yhteydessä pieni caravan-alue ja paviljonki. Kylänraitti on mielenkiintoinen nähtävyys, sillä talot ovat samanlaisia ja rakennettu täsmälliseen ruutukaavaan. Kaivoksen tuntuma näkyy kylällä.

Kaivoksen rakennuksia ei enää ole nähtävissä, mutta ennen kielletylle kaivosalueelle on tehty virkistysalue. Eli Sumppitunturille voi nyt mennä luvan kanssa ulkoilemaan ja retkeilemään. Kiehtovan väristä kiveäkin alueelta löytyy.

Suuntasin päivän mittaan Vihannista Raahen suuntaan Mäntylammelle, joka on suosittu uimapaikka, ja jossa on nykyisin hyvät mahdollisuudet kalastaa. Väkeä oli nytkin paljon isolla laiturilla ja uimassa. Mäntylampi eli Mänskä oli maankuulu tanssipaikka ja etenkin vuosittaiset Härkäjuhlat olivat iso tapahtuma.

Kävin vielä Vihannin kylällä. Kylälle mentäessä Kirkkojärven rannalla näkyy hyvin kotiseutukeskus-kirjasto Ukonkantti. Aikanaan sen rakentamisen jälkeen arkkitehtuuria käytiin kaukaakin ihastelemassa. Kirkkojärven rannalla on myös vanhoja rakennuksia eli muitakin kantteja.

Kaivosta on muistettu myös kirkonkylällä muun muassa vanhojen koneiden ja muistomerkin muodossa.

Jatulintarha Ukonkantin lähistöllä on kiva erikoisuus. Tämän kivilabyrintin tarinan voi lukea infotaulusta ja käydä seikkailemassa. Upea juttu!

Vihanti kylineen on panostanut myös retkeilyyn. Lintutorneja, laavuja ja ulkoilureittejä löytyy useilta kyliltä.

Tuttua seutua nyt uusin silmin!

Risteilemässä Raahen saaristossa – Pooki Flakkaa

Olipa eilen huippupäivä! Kävin Pooki Flakkaa Raahen Meripäivillä. Aamulla sateli vettä, niin päätin syödä sisätiloissa ja pysähdyin lounaalla Pattijoen Pulla-Pirtillä. Hyvä paikka, josta saa tuotteita ostettua kotiinkin.

Meripäivillähän oli tarjolla street foodia todella montaa sorttia. Kiersin aluksi markkinakojut ja ihailin pitkään rannassa olevia veneitä. Muun muassa Postijahti Wasa oli avoinna tutustumiselle.

Tämän jälkeen menin rannassa olevaan Pakkahuoneen museoon, jonne olikin Meripäivien aikana vapaa pääsy. Olen käynyt museossa viimeksi joskus lapsena. Näyttely oli alakerrassa useissa huoneissa ja jatkui vielä yläkertaan. Näyttely oli erittäin monipuolinen ja merellinen. Itse pidin erityisesti erilaisista pienoismalleista, jotka kuvasivat Raahen elämää. Myös sisustetut huoneet olivat upeita.

Sitten olikin odottamani risteilyn aika M/B Jennamarialla! Se oli kyllä yksi kesän kohokohtia. Raahen saaristossa olen käynyt viimeksi joskus nuorena. Koska sää oli epävakainen, niin satuin olemaan ainoa risteilylle lähtijä. Mikäpä siinä, sain sitten merellä henkilökohtaisen opastuksen.

Kuljettaja kertoili saarten nimiä sekä mitä rakennuksia niistä löytyi. Myös kartasta pystyi seuraamaan matkaa. Yksi saarista oli lammaslaitumenakin. Pookeja eli majakoita näkyi useampia. Kävimme kääntymässä Lapaluodon satamassa, jossa muuten on Meripäivien ajan ohjusvene tutustuttavana.

Paluumatka tehtiin ulkomeren kautta ja ai että nautin näkymistä ja tunnelmasta. Vielä kun alkoi tuulemaan ja saatiin hieman pärskeitä ja keinuttelua, niin oli todellinen elämys!

Loppumatkasta alkoi sataa sen verran, että siirryin veneen sisätiloihin. Sain tutustua ohjauslaitteisiin ja kuulin lisää MeriRaahen toiminnasta.

Lopuksi poikkesin vielä kahvila Ruiskuhuoneella sekä hain suklaakojusta kotiin viemisiä.

Raahe on todellinen saaristokohde, suosittelen lämpimästi!

Vanhassa Raahessa on myös paljon nähtävää, ja minullakin jäi muun muassa Apteekkimuseo ensi kertaan.

Kävin muuten yhtenä iltana sisäkesäteatterissa Limingassa katsomassa Ryysyrannan Joosepin, jossa kuultiin Irwin Goodmanin musiikkia. Todella mukava elämys, jossa oli syvempääkin sisältöä. Syksyllä näytöksiä on tulossa Ouluunkin.

Olen mukana myös Bloglovin’ -sivustolla:

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18969321/?claim=sbd79283krx”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Tanssihumua Ruokolahdella

Maakunnan suosituimpia lavatanssipaikkoja on Ruokolahden lava Siikajoen Paavolassa. Lava on joen rannalla ja alueella on kahvila sekä leiriytymismahdollisuus. Erityisesti lauantai-iltaisin alueella on paljon matkailuajoneuvoilla saapuneita ihmisiä.

Tansseja on kesäkauden aikana lauantaiden lisäksi myös sunnuntaisin ja muinakin päivinä. Itse en ole tanssitaitoinen, mutta kahvilanmyyjä kertoili, että lavalle voi tulla myös kuuntelemaan musiikkia. Pieni kipinä tästä nyt kyllä jäi!

Ajelimme myös Paavolasta Vihantiin päin ja kävimme katsomassa Pökkylän Punasta Tupaa Luohualla. Harmin paikka, kun se ei ollutkaan auki. Joskus aiemmin olemme siellä kahvitelleet ja kahvimaitona oli ihan oikeaa tuoretta lehmänmaitoa. Pökkylä kuitenkin toimii nyt tilausravintolana, lisäksi puoti on auki osan viikosta.

Luohuan tien kautta pääsee muuten myös Suomen suurimmalle siirtolohkareelle!

Wanhaa Woimaa Weteraanikonepäivillä

Oulaisten kuulut Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät ovat tänä viikonloppuna jo 25. kertaa. Päiviin on panostettu erityisesti nyt myös siksi, että on Suomi 100 -vuosi.

Nokipannukahvia laavulla

Kävin heti aamutuimaan konepäivillä. Aloitin maalaisaamiaisella Törmänhovissa, jonka jälkeen kiersin konealuetta. Värikkäät koneet ja kulkuvälineet olivat hyvin esillä, ja lisää tuli paikalle koko ajan.

Maamoottoreita

Ihmisiä virtasi alueelle ja sää oli jo aamusta mukavan aurinkoinen. Päivät avattiin klo 10 ja alkujuonnon jälkeen päivän mittaan koneet pärähtelevät käyntiin.

Rompetorilla oli todella paljon myyjiä ja tavaraa kyllä aivan laidasta laitaan!

Kannattaa käydä tutustumassa!

Tässä linkki päivien sivuille:

http://www.weteraanikonepaivat.fi/