Moottorikelkkailun huumaa pääsiäisenä

Minulle tarjoutui ihana tilaisuus, kun ystäväperheen mies lupautui ajeluttamaan minua moottorikelkalla pitkäperjantaina. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen ollut kelkan kyydissä. Nyt pääsin peräti 20 kilometrin ajelulle.

Lähdimme todella kauniilla kelillä liikkeelle nykyisen Raahen Lumimetsästä. Aluksi matkalla näin Alpuanjärven, jossa en ole aiemmin käynyt, vaikka siis kotiseuduillani oltiin. Entinen järvi on kuulemma hyvä sorsastuspaikka.

Ajelimme vaihtelevissa maastoissa kohti Lampinsaarta ja entistä kaivosaluetta. Matkalla tapasimme pari hiihtäjää. Valmis kelkkareitti kulki osan matkaa.

Oli todella jännittävää nousta jyrkkä mäki Sumpille eli kaivoksen alueelle. Sieltä avautuivatkin näköalat kohti kylää ja pari kaivoksen vanhaa rakennustakin näkyi. Tälle alueelle on rakennettu retkeilyreittejä eli sinne pääsee kesälläkin.

Kiersimme koko Sumpin ympäri ja palasimme vielä ylös ottamaan valokuvia. Matkalla nähtiin parvi teeriä. Paluumatka sujuikin sitten vauhdikkaasti. Ennätimme kuitenkin katsoa saukon kulkureittiä ja nähdä näädän jäljet – mikä harmi, etten hoksannut ottaa niistä teille lukijoille kuvaa! En olisi itse tunnistanut, mutta metsästäjähän tietää.

Oli ainutlaatuinen ja upea kokemus, josta lämmöllä kiittelin ystäväperhettä!

Kahvittelemassa Oulaisissa ystävän kanssa

Kävin tapaamassa vanhaa ystävääni Oulaisissa, ja piipahdimme kahvilla torin kupeessa olevassa Cafe Hilpassa. En ollutkaan ennen käynyt siellä, ja mennessä ihastelin hienoa ideaa: rakennuksessa on avoin tila, johon saa tulla pitämään kirppispöytää vapaasti. Ajatuksena on, että myyjä on itse paikalla myyntiajan.

Aula oli myös sisustettu kauniisti. Siirryimme tästä kahvilan puolelle. Hilppa oli oikein viihtyisä paikka vaihtaa pitkän ajan kuulumiset. Tilat olivat kivat ja palvelu miellyttävää. Kinder-kakku maistui!

Samalla reissulla kävin myös Oulaisten uudessa uimahallissa, Lähteessä. Kertakaikkisen upea paikka, tilaa oli uudessa rakennuksessa. Tästä taitaa tulla uusi vakiokohde! Ensi kerralla ystävä tyttöineen pääsee mukaan, nyt oli tytär valitettavasti flunssassa. Hän oli kuitenkin huolehtinut, että pääsen uimaan!

Meren talvista tunnelmaa Tauvossa

Siikajoella sijaitseva Tauvo on lempikohteitani meren rannalla. Päätin lähteä päivänvalossa katsomaan rantaa. Tauvoon liittyy itselläni paljon nuoruusmuistoja.

Sattuikin todella jännittävän näköinen päivä, sillä taivaan väri oli upeita sinisiä sävyjä! Meren rannalle pääsi hyvin moottorikelkkauria pitkin. Olisipa mahtava kelkkailla näissä maisemissa!

Tauvoon on rakentunut loma-asuntoja vanhan kalasataman lähistölle. Puitteet ulkoiluun ovat loistavat, tällä kertaa ei näkynyt pilkkijöitäkään.

Ajelin Raahen kautta pois ja pysähdyin vielä Revonlahdella. Odotellaan nyt kevätmaisemia ja pistäydytään Tauvossa uudelleen!

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Lunta, lunta ja pakkasta viehkeässä ympäristössä! Taivalkoski on minulle toinen kotipaikka, sillä mummoni asui siellä ja kävin hänellä useamman kerran vuodessa. Nyt tuli aika lähteä kirjailija Kalle Päätalon maisemiin Taivalkoskelle ja samalla kyläilyreissulle sukulaismiehelle.

Lähtö aamulla oli jännittävä, sillä Limingassa oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta ja yleensä Taivalkoskella on kylmempää kuin meillä. Matka saatiin taittaa ihanassa auringonvalossa kauniita maisemia katsellen. Lumimäärähän kasvaa äkkiä, kun Oulusta suunnataan kohti Koillismaata.

Mutta eikö mitä, Taivalkoskella olikin lauhempaa kuin odotimme. Hyvä oli siis käydä näppäilemässä kuvia. Lounaan jälkeen suuntasimme ensin kylän keskustaan torille. Siellä on Päätalon muistomerkki sekä kivoja hahmoja metallissa.

Kivenheiton päässä torista sijaitsee kuuluisa Jalavan kauppa. Idyllinen kahvila vanhoine pirtinpöytineen, sekalaista vanhaa ja uudempaa tavaraa myynnissä, vanha talo eri huoneineen on viehättävä paikka. Kakluuniuunikin löytyi, ja onhan talo komea myös ulkoapäin.

Vaaran laella kylällä oli mummoni kotitalo, mutta nyt piha oli niin luminen, etten päässyt kuvaamaan. Kiepahdimmekin seuraavaksi kylän läpi menevän Iijoen koskelle. Upea näkymä talvellakin, etenkin kun koskesta kylmyyden vuoksi nousi kunnon usva!

Tästä vielä Taivalvaaralle. Hotelli Herkon kauttahan pääsee vaaran laelle ja hyppyrimäen juurelle, mutta nyt kävimme alempana olevassa hiihtokeskuksessa. Sieltä on myös hienot näköalat ja laskettelupaikkanakin Taivalvaaraa voi suositella sopivan pienehkönä keskuksena.

Tässäpä paloja Taivalkoskelta! Kyläreissulla sain vielä ottaa kuvan menestyneen hirvenhiihtäjän palkintokaapista!

Muita mainittavia paikkoja lähistöllä ja suhteellisen lähistöllä olevat Päätalon kotipaikka Jokijärvellä, Kylmäluoman retkeilyalue sekä Syötteen laskettelukeskukset. Näistä kenties myöhemmin!

Talvisissa maisemissa rentoutumassa Rokualla

Haluatko vinkin upeasta talvikohteesta? Vain 80 kilometriä Oulusta Kajaanin suuntaan pääset Rokualle, joka toki on ympärivuotinen käyntikohde. Nyt talviaikana se kuitenkin tarjoaa monia mahdollisuuksia etenkin aktiiviselle liikkujalle.

Minulla oli mitä parhain tilaisuus viettää miniloma Rokualla. Lähdin sinne Oulusta töiden jälkeen perjantaina ja palasin lauantaina kotiin rentoutuneena sekä ehdin vielä viikonloppuna puuhata muutakin.

Ajokeli oli mukava, ja perille päästyäni sain iloisesti yllättyä Rokuan Health & Spa -hotellin tilavasta huoneesta! Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä huoneesta löytyi pieni keittiökin. Oleskelutila oli mukavan kokoinen kauniine sohvaryhmineen ja huone oli muutoinkin viihtyisä.

Hotelli on tunnettu myös laadukkaasta ruoastaan. Kävin perjantai-iltana päivällisellä, ja kyllä oli maistuvat ja monen sorttiset ruoat. Ravintolassa on myös varsin viihtyisää.

Ruokailun jälkeen oli ihana pulahtaa kylpylän altaisiin, joissa oli iltasella mukavasti tilaakin. Kylpylä on siististi remontoitu joitakin vuosia sitten, ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen uintiin ja hemmotteluun. Lisäksihän hotellissa on myös hoito-osasto.

Makoisten yöunien jälkeen päivä käynnistyi aamiaisella, joka myös oli maukasta. Aamupalan jälkeen kävin ulkomaisemia ihailemassa pienellä kävelyllä. Ulkoilureitit lähtevät hotellin vierestä, ja itsellä vähän jäi houkuttamaan, että olisi pitänyt kokeilla lumikenkäilyä.

Rokua Health & Spa tarjoaa rauhaa luonnon keskellä ja soveltuu hyvin myös lapsiperheille. Lisäksi tanssikansaa viihdyttävät musiikkipitoiset viikonloput.

Erittäin monipuolinen lomakohde siis! Itselle tuttu myös päiväretkistä.

Yhteistyöpostaus

Kiinalaisessa torniravintolassa Raahessa

Kiinnostaisiko upea kiinalainen buffet? Vanha tuttu paikka Raahessa tornitalossa sijaitseva Hai Long -ravintola tarjosi parastaan viikonloppubuffetissa.

Matkasimme näköalahissillä 13. kerrokseen. Ravintola avautui kutsuvana ja ikkunapöydän otettuamme lähdimme katsastamaan lounasta.

Kiinalaisen ruoan lisäksi tarjolla oli valikoima sushia. Itse en ole kovin paljon sitä syönyt, ja erehdyinkin ottamaan wasabi-kastiketta laimentamattomana. Hmm… olihan se kokemus! Ystäväni sitten kertoi, että se olisi kannattanut sekoittaa soijakastikkeeseen miedomman maun saamiseksi.

Siirryimme sushin jälkeen kiinalaiseen ruokaan. Salaattipöytä oli monipuolinen, muun muassa hedelmäsalaatti ja kaalisalaatti olivat todella maistuvia.

Sitten itse pääruoat: valtavan hyvä valikoima erilaisia friteerattuja ruokia, alkukeitto sekä erilaiset lihakastikkeet riisin kera. Maistelimme vähän kaikkea ja maut olivat kyllä kohdillaan.

Jälkiruoaksi vielä kakkukahvit itselle ja ystävälleni kiinalaisen teen kera, joka oli kuulemma myös erinomaista.

Ruokailu oli myös viihtyisää, sillä ravintolasta on hyvät näköalat. Paikka on suosittu, mutta silti ympäristö oli rauhallinen.

Teimme vielä pienen kierroksen Raahessa ennen kotiin lähtöä. Ennen ruokailua olimme käyneet uudistetussa uimahallissa, jossa myös viihtyy.

Raahe on hyvä päiväretkikohde!

Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Syksyinen meri Varessäikässä

Meri on ihmeellinen elementti, sillä se näyttää joka päivä erilaiselta. Yhtenä syksyisenä päivänä lähdimme katsomaan suosittua uimarantaa Siikajoen Varessäikkää.

Ruskan värit matkalla olivat kauniit. Matkalla mennään läpi Karinkannan kauniin kylänraitin. Varessäikkään on tänä kesänä laitettu hyvät opasteet.

Nyt ranta oli autio, mutta meri moni-ilmeinen. Tuuli puhalsi vettä uimarannalta poispäin ja hiekka oli urautunut kauniisti. Syksyn tuntua oli ilmassa.

Rauhaisa tunnelma, johon tekee mieli palata taas talvella!

Sitä Suomen parasta kebabbia

Ainahan raahelaiset ja me entisetkin olemme sen tienneet: Katukeittiö Take Awayn kebab on parasta! Nyt se on tunnustettukin Suomen parhaaksi.

Aiemmin Take Awayn sloganina on ollut: mistä jumalatkin ostaisi kebabbia. Tänä kesänä se sitten pääsikin testaukseen ja uutisiin, joissa se useaan otteeseen todettiin herkulliseksi.

Ystäväni kanssa lähdimme viime viikonloppuna maaseututietä ajelemaan Raaheen. Ihastelimme lehmiä ja syksyistä maisemaa matkalla. Raahessa kävimme ensin Prismassa, josta sitten teinkin kahvikuppilöydön eli Myrna-kupin.

Olimme Take Awayn pihassa juuri avautumisajan jälkeen. Paikka oli silti jo aivan täynnä, mutta sulassa sovussa odottelimme ruoka-annoksia. Palvelu oli hyväntuulista kiireestä huolimatta.

Herkullisen kebabin yhtenä salaisuutena ovat kastikkeet, etenkin Rölli on kuuluisa. Otin omaan annokseeni sitä, ja sain lisäksi valkosipulikastiketta mukaan.

Odotellessa oli mukava katsella katukeittiön touhua, kebabvartaat olivat houkuttelevan näköisiä. Henkilökunnan paitojen selkämyksessä luki tietysti Suomen parasta kebabbia.

Ja sitähän se on, ahmimme annokset jo autossa!