Taiteiden yö Raahessa tarjosi parastaan

Ystäväni pyysi minua mukaan Raahen Taiteiden yöhön ja Kotiteollisuuden keikalle. Olin tutkinut tarjontaa tälle viikolle jonkin verran, sillä tapahtumia oli monessakin paikassa. Päätin kuitenkin mielelläni lähteä Raaheen ja suunnittelin sinne muutakin ohjelmaa.

Tapasimme kaverini kanssa vasta illalla, joten emme ehtineet mukaan päivällä ja alkuillasta olleeseen ohjelmaan. Tämä oli sinänsä harmi, mutta tuleehan tapahtuma taas ensi vuonna!

Suuntasimmekin suoraan Ruiskuhuoneelle, jossa Kotiteollisuuden oli määrä esiintyä. Porukkaa oli paikalla kiitettävästi ja miljöö viihtyisä. Meillä oli paljon kuulumisten vaihdettavaa, joten tunnin odotusaika kului nopeasti.

Ja miten mahtavasti keikka alkoikaan! Suurin piirtein samalla minuutilla, kun bändi alkoi soittamaan, tuli kunnon ukkossadekuuro päälle! Sinnikkäät seisoskelivat lavan edessä ja muut kerääntyivät terassille. Mitäpä pieni kastuminen haittaa hyvällä keikalla!

Yhtye soitti puolitoista tuntia ja sadekin rauhoittui. Oli mahtavaa olla pimeässä illassa ja kuunnella voimakasta musiikkia. Minulle suurin osa biiseistä oli outoja, mutta tykkäsin live-keikasta kovasti.

Yön yli nukuttuamme lähdimme Kylien torille eli täysin erityyppiseen ohjelmaan. Sää oli kaunis ulkoiluun ja kiertelimme Härkätorilla kaikessa rauhassa ystäväni pienen tytön kanssa. Erilaisia kivoja käsitöitä oli paljon ja olivatpa Linnunradan tilan alpakatkin tulleet paikalle.

Esiintymislavalla soitettiin muun muassa harmonikkaa. Kaverikoiriakin pääsimme moikkaamaan. Maistelimme lopuksi gluteenittomat vohvelit, jotka totesimme varsin makeiksi. Tästä sitten jatkoin itse makkaranpaistoon toisen kaverini kanssa.

Todella virkistävä viikonloppu, vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyiksi!

Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html

Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!

Tunturin kauneutta ja mukava majapaikka Syötteellä

Tiedätkö, että Oulusta on vain parin tunnin matka tunturiin eli Syötteelle? Minulle Syöte on vanha tuttu paikka, mutta nyt lähdin katsomaan sitä uusin silmin. Majoituin Tunturihotelli Iso-Syötteellä, joka oli hyvä tukikohta tutustua paikkoihin.

Olin hyvissä ajoin liikenteessä, ja ajelinkin ensi alkuun Pikku-Syötteen puolelle lounastamaan. Tästä siirryin sitten Iso-Syötteen puolelle. Matkalla poikkesin myös virkistysalueella, jossa oli muun muassa kalastus-, uinti- ja skeittausmahdollisuudet sekä lasten leikkipaikka.

Tunturihotelli olikin mitä mainioin paikka. Pidin todella paljon huoneen kahvi- ja teevarustuksesta sekä tyylikkäästä ja persoonallisesta kylpyhuoneesta. Havaitsin myös, että hotellin sängyt olivat erittäin mukavat ja hotelli itsessään persoonallinen.

Kävin iltapäivällä Syötteen kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkin. Sää oli juuri sopiva eikä hyönteisistäkään ollut haittaa. Havaitsin, että patikointi on varsin mukavaa ja rentouttavaa hommaa, joten suunnittelinkin jo uutta reissua. Anninkoskella oli hyvä taukopaikka näkymineen.

Tästä oli hyvä palata hotellille ja käydä ravintolassa syömässä päivällinen, joksi otin maistuvan porosalaatin. Ravintolasta oli hienot maisemanäkymät, ja myös terassilta niitä pystyi ihailemaan.

Sitten oli taas vuorossa rentouttava osuus: illalla hotellin saunat, uima-allas sekä ulkoporeammeet – näköalalla tietysti! Ja ihanaan jättipyyhkeeseen oli mukava kietoutua.

Aamiainen oli harvinaisen maittava – niin hyvää munakokkelia en ole aiemmin saanut missään! Aamiaisen jälkeen kävin hotellin ympäristössä kävelemässä. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista, ja helle helli heti aamusta. Yksi nainen opasti minulle hotellin tunturimajojen läheisyydestä lähtevän maisemapatikointireitin, johon kävin tutustumassa ja hyväksi havaitsin ihan balleriina-kengilläkin!

Tästä sitten vielä Syötteen luontokeskukseen tutustumaan ennen kotimatkaa. Siinä on myös paikka, jossa kannattaa vierailla!

Olin todella tyytyväinen pieneen aktiivilomaani Syötteellä: oli sekä tekemistä että rentoutumista!

Kaupallinen yhteistyö

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Oletko käynyt kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella? Lähdimme äitini kanssa sukuloimaan Taivalkoskelle, joka onkin lähestulkoon toinen kotipitäjäni. Löysimme silti tälläkin reissulla uutta nähtävää.

Kiertelimme ensin kylällä ja poikkesimme muun muassa Taivalvaaralla. Tästä lähdimme suuntaamaan kohti Jokijärveä parinkymmenen kilometrin päähän. Ajatuksena oli käydä Saijan lomakartanossa, jossa on yksi tuttu työntekijäkin.

Ennen Saijaa kävimme katsomassa Pölkky-kesäteatterin puitteita ja täytyy todeta, että paikka oli aivan upea!

Saijassa on hyvät puitteet majoitukselle sekä erilaisille tilaisuuksille ja juhlille, itsekin olen siellä kerran hääjuhlissa ollut. Katselimme kauniina hellepäivänä ensin pihalla ja sitten kävimme kartanossa kahveilla.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Kalle Päätalon kotimökillä, mutta koska olemme aiemminkin siellä käyneet, niin nyt jätimme sisäänpääsyn.

Tulimme taas Taivalkosken kylälle, ja bongasin Yli ajan -sillan kosken lähistöllä. Siellä meni myös ihana metsäpolku, jonne saattaa olla suunnitteilla toimintaa.

Lopuksi vielä melontakeskuksessa, tosin vesi oli nyt koskessa vähänä.

Minulla on parin viikon päästä taas luvassa reissu Koillismaalle, kun majoitun Syötteellä. Pysy siis seuraajana!

Luonnonkauniissa Varessäikässä Siikajoella

Suosikkiuimarantani on Varessäikkä Siikajoella. Sinne löytää Siikajoelle menevältä tieltä kääntymällä ensin Karinkantaan.

Vielä ei tarjennut uida, mutta kävimme äitini ja sukulaismiehen kanssa katsomassa paikkaa. Ranta on mukavan monipuolinen, sillä laajan hiekkarannan lisäksi alueelta löytyy muun muassa venesatama, makkaranpaistokatos ja pieni majakka. Lisäksi alueella on pieni caravanalue.

Kävin itse asiassa ensimmäistä kertaa kokeilemassa kiivetä majakkaan, mutta rohkeus petti enkä mennyt ylös saakka. Kännykän kanssa kun oli vähän hankala kiivetä ja laskeutua. Näkymät näkyvät kyllä hyvin maan tasaltakin!

Viime päivinä on tuuleskellut kovaa ja se on vaikuttanut useassakin paikassa meriveden korkeuteen eli vesi on ollut poikkeuksellisen matalalla. Viehättäviä näkymiä silti.

Uimaan pääsyä odotellessa!

Aito 1800-luvun miljöö Langin Kauppahuoneella Raahessa

Kiinnostaisiko sinua persoonallinen majoitus historiallisessa miljöössä? Langin Kauppahuone sijaitsee Raahen keskustassa Pekkatorin laidalla ja tarjoaa majoitusta vanhan ajan huoneissa, toki nykyaikaiseksi sovitettuna. Itse pidin erityisesti Sofian huoneesta.

Langin Kauppahuone on juuri laajentamassa majoitus- ja kokoustilatarjontaansa. Erilaiset juhlat ja tilaisuudet onnistuvat siis myös kauppahuoneen tiloissa. Saatavilla on tilauksesta esimerkiksi 1800-luvun pitopöytä. Tämä pitopöytä voi sisältää esimerkiksi erilaisia piiraita, lihaa ja liemeen tehtyjä keittoja.

Lisäksi Kauppahuoneen tarjontaan kuuluu kahvila, josta saa lounasaikaan myös lounasta. Kahvilan tarjonta on varsin herkullinen, ja siihen kuuluu myös vanhan ajan tyyliin tehtyjä leivonnaisia. Piika Niina esitteli päivän kakkutarjontaa. Puodista taas voi ostaa erilaisia tuotteita vanhan ajan tyyliin.

Lisämakua miljööseen antaa kahvilan kaunis sisustus sekä henkilökunnan pukeutuminen. Piiat ja muu henkilökunta osaavat kertoa tarinoita talon historiasta. Talo on siis toiminut kauppahuoneena vähittäiskaupassa ja itse Lang on ollut aikoinaan kaupungin rikkain mies. Myös lukuisia muita henkilöitä talon historiaan liittyy, ja heistä on kerrottu muun muassa hotellihuoneissa olevissa tauluissa.

Oli mukava saada yrittäjä Piialta esittely taloon ja kuulla monipuolisesta toiminnasta. Tätä kohdetta ei Raahessa vieraillessa kannata jättää väliin!

Paluumatkalla kiersin vielä Raahen kauniiin kivikirkon ja museorannan kautta vanhan puukaupungin alueella. Näihinkin kohteisiin kannattaa kaupungissa tutustua.

Yhteistyöpostaus

Kauniissa Mikonkarissa ja kiehtovassa veistospuistossa Raahessa

Sain vinkin Raahessa Pattijoella sijaitsevasta kauniista merenrannasta Mikonkarista somen kautta. Paikasta oli todella kauniita kuvia, ja tämä herätti kiinnostuksen.

Lähdimme siis kauniina kesäiltana ajelemaan kohti paikkaa navigaattorin opastuksella. Päädyimme pienelle soratielle, jonka varresta paljastui yllättäen veistospuisto. Tämänkään olemassaolosta en ole tiennyt mitään! Aina löytyy siis uutta lähiseudultakin.

Aluksi kuitenkin suunnattiin Mikonkariin, jossa piipahdimme ensin leirintäalue Lohenpyrstön puolella. Kävin tässä kurkkimassa rantaa luontopolun puolelta.

Tästä siirryimme toiseen suuntaan ja ajelimme vanhan kalastajakylän ohi. Päädyimme niemen nokkaan, josta näitä kauniita maisemia sitten löytyi. Upea paikka!

Palatessa tutkailimme kalastajakylää ja venesatamaa kalamajoineen. Tämän jälkeen ajoimme takaisin veistospuiston luo, joka sattui vielä olemaan avoinna.

Puistossa on noin 200 veistosta, jotka taiteilija Matti Lepistö on tehnyt. Todella uniikki kohde!

Tyytyväisenä näistä löydöista sitten kotimatkalle ja somen kautta kyselemään uusia käyntikohdevinkkejä!

Lättykahvittelemassa Uljuan maisemissa

Vakiokohteitani keväällä on Uljuan allas ja kanava Pulkkilassa. Kävin ihailemassa maisemia altaalla ja join samalla maistuvat lättykahvit pienessä kahvilassa.

Altaassa oli vettä vielä runsaasti, kanavaa en nyt käynyt katsomassa.

Kahvila on mukava pysähtymispaikka, ja letut ovat kuuluisia. Myöskin grilliruokaa kahviosta saa.

Uljuan kanava on jo nuoruudesta tuttu kalastuspaikka, ja saa nähdä, tuleeko siellä tänä kesänä käytyä.

Tulvavesiä ja kohinaa Pöyryn padolla Siikajoella

Jännittävä jokavuotinen harrastus on käydä ihailemassa alueemme jokien tulvavesiä, jääpatoja ja koskien kohinaa. Nyt olen vaihtanut uudemman auton, jolla en ihan viitsi lähteä vesien läpi ajelemaan teillä.

Blogia olen kirjoittanut nyt vuoden, ja jännittävää onkin aloittaa uusi kierros. Nimittäin viime kevään ensimmäisiä kirjoituksia oli Pöyryn padolla Siikajoella käyminen.

Sain padosta vinkin ystävältäni ja hän kertoi myös ajo-ohjeet. Revonlahdelta kun lähdetään joen eteläpuolen tietä Siikajoenkylälle päin, niin muutaman kilometrin jälkeen pääsee padolle.

En tunne padon historiaa, mutta vanhalta se näyttää. Ja voi miten vaikuttava näky se nyt olikaan, kun vettä virtasi oikein kunnolla. Tällaisia elämyksiä rakastan!

Tulevana sunnuntaina on tarkoitus käydä Koitelissa vietnamilaisen ystäväopiskelijani kanssa. Pääsemme näkemään jäätilanteen siellä.