Kauniissa Mikonkarissa ja kiehtovassa veistospuistossa Raahessa

Sain vinkin Raahessa Pattijoella sijaitsevasta kauniista merenrannasta Mikonkarista somen kautta. Paikasta oli todella kauniita kuvia, ja tämä herätti kiinnostuksen.

Lähdimme siis kauniina kesäiltana ajelemaan kohti paikkaa navigaattorin opastuksella. Päädyimme pienelle soratielle, jonka varresta paljastui yllättäen veistospuisto. Tämänkään olemassaolosta en ole tiennyt mitään! Aina löytyy siis uutta lähiseudultakin.

Aluksi kuitenkin suunnattiin Mikonkariin, jossa piipahdimme ensin leirintäalue Lohenpyrstön puolella. Kävin tässä kurkkimassa rantaa luontopolun puolelta.

Tästä siirryimme toiseen suuntaan ja ajelimme vanhan kalastajakylän ohi. Päädyimme niemen nokkaan, josta näitä kauniita maisemia sitten löytyi. Upea paikka!

Palatessa tutkailimme kalastajakylää ja venesatamaa kalamajoineen. Tämän jälkeen ajoimme takaisin veistospuiston luo, joka sattui vielä olemaan avoinna.

Puistossa on noin 200 veistosta, jotka taiteilija Matti Lepistö on tehnyt. Todella uniikki kohde!

Tyytyväisenä näistä löydöista sitten kotimatkalle ja somen kautta kyselemään uusia käyntikohdevinkkejä!

Lättykahvittelemassa Uljuan maisemissa

Vakiokohteitani keväällä on Uljuan allas ja kanava Pulkkilassa. Kävin ihailemassa maisemia altaalla ja join samalla maistuvat lättykahvit pienessä kahvilassa.

Altaassa oli vettä vielä runsaasti, kanavaa en nyt käynyt katsomassa.

Kahvila on mukava pysähtymispaikka, ja letut ovat kuuluisia. Myöskin grilliruokaa kahviosta saa.

Uljuan kanava on jo nuoruudesta tuttu kalastuspaikka, ja saa nähdä, tuleeko siellä tänä kesänä käytyä.

Tulvavesiä ja kohinaa Pöyryn padolla Siikajoella

Jännittävä jokavuotinen harrastus on käydä ihailemassa alueemme jokien tulvavesiä, jääpatoja ja koskien kohinaa. Nyt olen vaihtanut uudemman auton, jolla en ihan viitsi lähteä vesien läpi ajelemaan teillä.

Blogia olen kirjoittanut nyt vuoden, ja jännittävää onkin aloittaa uusi kierros. Nimittäin viime kevään ensimmäisiä kirjoituksia oli Pöyryn padolla Siikajoella käyminen.

Sain padosta vinkin ystävältäni ja hän kertoi myös ajo-ohjeet. Revonlahdelta kun lähdetään joen eteläpuolen tietä Siikajoenkylälle päin, niin muutaman kilometrin jälkeen pääsee padolle.

En tunne padon historiaa, mutta vanhalta se näyttää. Ja voi miten vaikuttava näky se nyt olikaan, kun vettä virtasi oikein kunnolla. Tällaisia elämyksiä rakastan!

Tulevana sunnuntaina on tarkoitus käydä Koitelissa vietnamilaisen ystäväopiskelijani kanssa. Pääsemme näkemään jäätilanteen siellä.

Kalajoella näköalahuoneistossa rauhoittumassa

Oletko käynyt Kalajoella talviaikaan? Kesäkohteena Kalajoen Hiekkasärkät on monelle todella tuttu paikka, mutta myös talvella Kalajoelta löytyy monenlaista aktiviteettia. Tällä kertaa kehittelin uusia pääsiäisperinteitä ja tein yhden yön reissun Kalajoelle.

Mennessä ajelin ensin dyyneille katsomaan näköaloja merelle. Sää suori, aurinko paistoi ja ihmisiä oli runsain joukoin ulkoilemassa rannalla ja jäällä. Kävin lounastamassa pääsiäislounaan ravintola Lokkilinnassa, josta on myös hienot näköalat.

Karitsanpaisti punaviinikastikkeessa maistui loistavalta, ja tykkäsin myös mämmirahkasta jälkiruoaksi.

Tästä siirryinkin sitten majapaikkaani Santa’s Resort & Spa Hotel Saniin. Pääsin todella yllättymään, sillä sain uudenkarhean näköalahuoneiston seitsemännestä kerroksesta!

Huoneisto oli todella viihtyisä ja toimiva sisustusratkaisuineen. Parveke oli tilava ja näköala olohuoneenkin sohvalta suoraan rantaan ja merelle. Ja olihan se kaunis auringonpaisteella!

Kahvinkeittelyn jälkeen lähdin suosikkipuuhaani eli kylpylöimään hotellin kylpylä Sanifaniin. Se on minulle entuudestaan tuttu paikka, mutta nyt kylpylän tiloja oli osin uudistettu entistä viihtyisämmiksi.

Pulikointi oli mukavaa ja Sanifanin erikoisuutena on virtaava joki. Poreita tietysti löytyy sekä mukava liukumäki aikuisenkin laskettavaksi. Saunatilat oli myös uudistettu ja siellä uinnin päälle oli kiva käydä.

Tällä kertaa minulla oli rauhoittumisen paikka, sillä olen kuukauden tehnyt uutta työtä ja on ollut aika hektistä. Näinpä nyt vietin illan huoneistossa lukien ja näköaloja katsellen. Sanifanin bistroa voi kyllä suositella ja sielläkin tilat ovat todella kivat.

Illalla oli ihana auringonlasku ja aamulla auringonnousun ihailu. Vanhassa Kalajoen osassa Plassilla oli lankalauantaina pääsiäiskokko, joita perinteisesti poltetaan rannikkoseudullamme. Nyt jätin sen kuitenkin välistä. Lisäksi ohjelmavaihtoehtoja olisi ollut muitakin, esimerkiksi elävää musiikkia olisi ollut tarjolla useammassakin paikassa. Ja hotellistahan löytyy muun muassa keilahalli ja kuntosalit.

Rauhallisen aamuhetken ja maittavan aamiaisen jälkeen lähdin ajelemaan toista reittiä kotiinpäin, sillä poikkesin matkalla äidilläni.

Sani-hotellin vieressä sijaitsee myös Meriluontokeskus. Siitä ja Plassista voit lukea syksyisen postaukseni:

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Yhteistyöpostaus

Moottorikelkkailun huumaa pääsiäisenä

Minulle tarjoutui ihana tilaisuus, kun ystäväperheen mies lupautui ajeluttamaan minua moottorikelkalla pitkäperjantaina. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen ollut kelkan kyydissä. Nyt pääsin peräti 20 kilometrin ajelulle.

Lähdimme todella kauniilla kelillä liikkeelle nykyisen Raahen Lumimetsästä. Aluksi matkalla näin Alpuanjärven, jossa en ole aiemmin käynyt, vaikka siis kotiseuduillani oltiin. Entinen järvi on kuulemma hyvä sorsastuspaikka.

Ajelimme vaihtelevissa maastoissa kohti Lampinsaarta ja entistä kaivosaluetta. Matkalla tapasimme pari hiihtäjää. Valmis kelkkareitti kulki osan matkaa.

Oli todella jännittävää nousta jyrkkä mäki Sumpille eli kaivoksen alueelle. Sieltä avautuivatkin näköalat kohti kylää ja pari kaivoksen vanhaa rakennustakin näkyi. Tälle alueelle on rakennettu retkeilyreittejä eli sinne pääsee kesälläkin.

Kiersimme koko Sumpin ympäri ja palasimme vielä ylös ottamaan valokuvia. Matkalla nähtiin parvi teeriä. Paluumatka sujuikin sitten vauhdikkaasti. Ennätimme kuitenkin katsoa saukon kulkureittiä ja nähdä näädän jäljet – mikä harmi, etten hoksannut ottaa niistä teille lukijoille kuvaa! En olisi itse tunnistanut, mutta metsästäjähän tietää.

Oli ainutlaatuinen ja upea kokemus, josta lämmöllä kiittelin ystäväperhettä!

Kahvittelemassa Oulaisissa ystävän kanssa

Kävin tapaamassa vanhaa ystävääni Oulaisissa, ja piipahdimme kahvilla torin kupeessa olevassa Cafe Hilpassa. En ollutkaan ennen käynyt siellä, ja mennessä ihastelin hienoa ideaa: rakennuksessa on avoin tila, johon saa tulla pitämään kirppispöytää vapaasti. Ajatuksena on, että myyjä on itse paikalla myyntiajan.

Aula oli myös sisustettu kauniisti. Siirryimme tästä kahvilan puolelle. Hilppa oli oikein viihtyisä paikka vaihtaa pitkän ajan kuulumiset. Tilat olivat kivat ja palvelu miellyttävää. Kinder-kakku maistui!

Samalla reissulla kävin myös Oulaisten uudessa uimahallissa, Lähteessä. Kertakaikkisen upea paikka, tilaa oli uudessa rakennuksessa. Tästä taitaa tulla uusi vakiokohde! Ensi kerralla ystävä tyttöineen pääsee mukaan, nyt oli tytär valitettavasti flunssassa. Hän oli kuitenkin huolehtinut, että pääsen uimaan!

Meren talvista tunnelmaa Tauvossa

Siikajoella sijaitseva Tauvo on lempikohteitani meren rannalla. Päätin lähteä päivänvalossa katsomaan rantaa. Tauvoon liittyy itselläni paljon nuoruusmuistoja.

Sattuikin todella jännittävän näköinen päivä, sillä taivaan väri oli upeita sinisiä sävyjä! Meren rannalle pääsi hyvin moottorikelkkauria pitkin. Olisipa mahtava kelkkailla näissä maisemissa!

Tauvoon on rakentunut loma-asuntoja vanhan kalasataman lähistölle. Puitteet ulkoiluun ovat loistavat, tällä kertaa ei näkynyt pilkkijöitäkään.

Ajelin Raahen kautta pois ja pysähdyin vielä Revonlahdella. Odotellaan nyt kevätmaisemia ja pistäydytään Tauvossa uudelleen!

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Lunta, lunta ja pakkasta viehkeässä ympäristössä! Taivalkoski on minulle toinen kotipaikka, sillä mummoni asui siellä ja kävin hänellä useamman kerran vuodessa. Nyt tuli aika lähteä kirjailija Kalle Päätalon maisemiin Taivalkoskelle ja samalla kyläilyreissulle sukulaismiehelle.

Lähtö aamulla oli jännittävä, sillä Limingassa oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta ja yleensä Taivalkoskella on kylmempää kuin meillä. Matka saatiin taittaa ihanassa auringonvalossa kauniita maisemia katsellen. Lumimäärähän kasvaa äkkiä, kun Oulusta suunnataan kohti Koillismaata.

Mutta eikö mitä, Taivalkoskella olikin lauhempaa kuin odotimme. Hyvä oli siis käydä näppäilemässä kuvia. Lounaan jälkeen suuntasimme ensin kylän keskustaan torille. Siellä on Päätalon muistomerkki sekä kivoja hahmoja metallissa.

Kivenheiton päässä torista sijaitsee kuuluisa Jalavan kauppa. Idyllinen kahvila vanhoine pirtinpöytineen, sekalaista vanhaa ja uudempaa tavaraa myynnissä, vanha talo eri huoneineen on viehättävä paikka. Kakluuniuunikin löytyi, ja onhan talo komea myös ulkoapäin.

Vaaran laella kylällä oli mummoni kotitalo, mutta nyt piha oli niin luminen, etten päässyt kuvaamaan. Kiepahdimmekin seuraavaksi kylän läpi menevän Iijoen koskelle. Upea näkymä talvellakin, etenkin kun koskesta kylmyyden vuoksi nousi kunnon usva!

Tästä vielä Taivalvaaralle. Hotelli Herkon kauttahan pääsee vaaran laelle ja hyppyrimäen juurelle, mutta nyt kävimme alempana olevassa hiihtokeskuksessa. Sieltä on myös hienot näköalat ja laskettelupaikkanakin Taivalvaaraa voi suositella sopivan pienehkönä keskuksena.

Tässäpä paloja Taivalkoskelta! Kyläreissulla sain vielä ottaa kuvan menestyneen hirvenhiihtäjän palkintokaapista!

Muita mainittavia paikkoja lähistöllä ja suhteellisen lähistöllä olevat Päätalon kotipaikka Jokijärvellä, Kylmäluoman retkeilyalue sekä Syötteen laskettelukeskukset. Näistä kenties myöhemmin!

Talvisissa maisemissa rentoutumassa Rokualla

Haluatko vinkin upeasta talvikohteesta? Vain 80 kilometriä Oulusta Kajaanin suuntaan pääset Rokualle, joka toki on ympärivuotinen käyntikohde. Nyt talviaikana se kuitenkin tarjoaa monia mahdollisuuksia etenkin aktiiviselle liikkujalle.

Minulla oli mitä parhain tilaisuus viettää miniloma Rokualla. Lähdin sinne Oulusta töiden jälkeen perjantaina ja palasin lauantaina kotiin rentoutuneena sekä ehdin vielä viikonloppuna puuhata muutakin.

Ajokeli oli mukava, ja perille päästyäni sain iloisesti yllättyä Rokuan Health & Spa -hotellin tilavasta huoneesta! Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä huoneesta löytyi pieni keittiökin. Oleskelutila oli mukavan kokoinen kauniine sohvaryhmineen ja huone oli muutoinkin viihtyisä.

Hotelli on tunnettu myös laadukkaasta ruoastaan. Kävin perjantai-iltana päivällisellä, ja kyllä oli maistuvat ja monen sorttiset ruoat. Ravintolassa on myös varsin viihtyisää.

Ruokailun jälkeen oli ihana pulahtaa kylpylän altaisiin, joissa oli iltasella mukavasti tilaakin. Kylpylä on siististi remontoitu joitakin vuosia sitten, ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen uintiin ja hemmotteluun. Lisäksihän hotellissa on myös hoito-osasto.

Makoisten yöunien jälkeen päivä käynnistyi aamiaisella, joka myös oli maukasta. Aamupalan jälkeen kävin ulkomaisemia ihailemassa pienellä kävelyllä. Ulkoilureitit lähtevät hotellin vierestä, ja itsellä vähän jäi houkuttamaan, että olisi pitänyt kokeilla lumikenkäilyä.

Rokua Health & Spa tarjoaa rauhaa luonnon keskellä ja soveltuu hyvin myös lapsiperheille. Lisäksi tanssikansaa viihdyttävät musiikkipitoiset viikonloput.

Erittäin monipuolinen lomakohde siis! Itselle tuttu myös päiväretkistä.

Yhteistyöpostaus

Kiinalaisessa torniravintolassa Raahessa

Kiinnostaisiko upea kiinalainen buffet? Vanha tuttu paikka Raahessa tornitalossa sijaitseva Hai Long -ravintola tarjosi parastaan viikonloppubuffetissa.

Matkasimme näköalahissillä 13. kerrokseen. Ravintola avautui kutsuvana ja ikkunapöydän otettuamme lähdimme katsastamaan lounasta.

Kiinalaisen ruoan lisäksi tarjolla oli valikoima sushia. Itse en ole kovin paljon sitä syönyt, ja erehdyinkin ottamaan wasabi-kastiketta laimentamattomana. Hmm… olihan se kokemus! Ystäväni sitten kertoi, että se olisi kannattanut sekoittaa soijakastikkeeseen miedomman maun saamiseksi.

Siirryimme sushin jälkeen kiinalaiseen ruokaan. Salaattipöytä oli monipuolinen, muun muassa hedelmäsalaatti ja kaalisalaatti olivat todella maistuvia.

Sitten itse pääruoat: valtavan hyvä valikoima erilaisia friteerattuja ruokia, alkukeitto sekä erilaiset lihakastikkeet riisin kera. Maistelimme vähän kaikkea ja maut olivat kyllä kohdillaan.

Jälkiruoaksi vielä kakkukahvit itselle ja ystävälleni kiinalaisen teen kera, joka oli kuulemma myös erinomaista.

Ruokailu oli myös viihtyisää, sillä ravintolasta on hyvät näköalat. Paikka on suosittu, mutta silti ympäristö oli rauhallinen.

Teimme vielä pienen kierroksen Raahessa ennen kotiin lähtöä. Ennen ruokailua olimme käyneet uudistetussa uimahallissa, jossa myös viihtyy.

Raahe on hyvä päiväretkikohde!