Kiinnostavia nähtävyyksiä Porissa

Porissa ei millään ennättänyt nähdä kaikkea! Kolmantena päivänä suuntasimme kaupungin keskustaan. Ira-koira lähti mukaan, sillä se karkasi hotellihuoneesta eikä suostunut enää jäämään sinne!

Menimme ensin puukaupunginosan vierustaa pitkin Juseliuksen mausoleumille. Tämä isolla hautausmaalla sijaitseva hautapaikka on rakennettu 11-vuotiaan tytön muistolle. Vaikuttava rakennus sekä ulkoa että sisältä. Sisällä oli lisäksi kauniita maalauksia.

Jatkoimme puukaupunginosan tuntumasta Rosenlew-museoon. Ira pääsi museon pihalle, ja minä menin katsomaan näyttelyä. Kertakaikkisen hieno paikka! Museon toisessa kerroksessa oli pysyvä näyttely ja alakerrassa vaihtuva teema.

Näyttelyt kuvasivat mielenkiintoisesti historiaa Rosenlewin tuotteiden kautta. Tuotanto on ollut monipuolista, ja joitakin esineitä muistan jo omasta lapsuudestani.

Paljon jäi nähtävää Poriinkin! Kauppakeskus Puuvilla olisi kiinnostanut kovasti. Samoin monet muut nähtävyydet. Ja jos lapsiperhelomalla olisi ollut, niin ilman muuta Kirjurinluodossa ja Seikkailupuisto Huikeessa olisi pitänyt käydä!

Tämän kesän pidemmät matkat on nyt käyty ja ensi viikolla alkaa töiden suunnittelu. Mutta maakuntamatkat jatkuvat!

Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Tonttuelämyksiä 7 sillan saaristossa

Nyt koitti odotettu osuus, kun lähdimme ystäväni kanssa Pietarsaaresta 7 sillan saaristotielle kohti Kokkolaa. Tien nimihän tulee siitä, että tällä seututiellä ylitetään seitsemän siltaa, joiden havaitsimmekin olevan suhteellisen tiiviisti noin kolmenkymmenen kilometrin matkalla.

Osa silloista oli aika lyhyitä, koska saaret olivat lähellä toisiaan. Meren läheisyyden pääsi saaristossa kuitenkin tuntemaan.

Mukavan matkan päässä oli Larsmon eli Luodon kunta. Kylällä erottui heti uusi kirjastotalo. Emme käyneet tutustumassa siihen, mutta tiedän, että se on upeasti sisustettukin.

Ystäväni oli kuullut Tyynelän Tontuista, ja sinnehän löysimmekin kohta Luodon kylän jälkeen. Ai että, miten ihana paikka! Tonttutaloa voi suositella sekä lapsille että aikuisille.

Tyynelässä oli monenlaista nähtävää. Tonttutalon jätimme loppuhuipennukseksi ja kävimme ensin piharakennuksissa. Niissä oli muun muassa lelupajaa, puotia, suutaria ja monenmoista muuta entisajan tyyliin. Tonttuja löytyi sieltä täältä työn lomasta.

Myymälässä oli kertakaikkisen upeita tonttujulisteita, joita muistan lapsuuteni jouluista olleen kodissamme. Jouluteeman lisäksi löytyi upeita kuvasommitelmia tonttujen kesätouhuista.

Tonttutalossa sitten olikin silmien täydeltä tavaraa. Tietysti tonttuja, mutta paljon upeaa antiikkia. Sisustuksessa oli muun muassa kaunis juhlakahvipöytä ja hääteema. Tyynelän omistaja onkin tehnyt uransa antiikkikauppiaana, joten hänellä on löytöjä pitkältä ajalta. Kuulemma kuitenkin vieläkin tekee uusia löytöjä, vaikka talot ovatkin jo täynnä!

Lopuksi vielä kahvittelimme tuoksuvien pullien äärellä. Sielläkin sai seurata tonttujen elämää ja nauttia kauniista sisustuksesta.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa saaristotietä pitkin kohti Kokkolaa. Vattungin sillalla oli levähdyspaikka, josta pääsimme katsomaan merinäkymää.

Todella kiva seututie ja kompakti matkakokonaisuus, tämä oli meille todellinen löytö! Seuraavaksi odottivatkin elämykset Kokkolassa, josta juttua myöhemmin.

Puutarhamiljöössä ja Runebergin jäljillä Pietarsaaressa

Kesän odotetuimpia reissuja oli retki ystävän kanssa seitsemän sillan saaristoon sekä Pietarsaareen ja Kokkolaan. Lähdimme liikkeelle aamutuimaan ja ajoimme ensin suoraan Pietarsaareen eli Jeppikseen 8-tietä parin pysähdyksen kautta.

Aloitimme tutustumisen Aspegrenin puutarhasta ja Rosenlundin pappilasta. Kivinavetan edustalla oli juuri menossa musiikkiesitys, sillä Pietarsaaressa oli Jaakon Päivien aika. Reissumme sattuikin juuri sopivasti tapahtuma-aikaan.

Tutustuimme puutarhaan, joka oli kivimuurien ympäröimä ja sisälsi kauniisti vierekkäin sekä hyötyviljelmiä että kukkasia. Puutarhan keskellä oli upea huvimaja. Puutarha oli laaja ja lisäksi alueella oli vielä erillinen yrtti- ja ruusutarha.

Lounastimme ihastuttavassa Rosenlundin pappilassa, jossa oli myös taidetta esillä. Kivinavetassa oli kotiseutumuseo ja lisäksi alueelta löytyy kotieläimiä.

Miljöö teki vaikutuksen ja läksimme rennoin mielin jatkamaan matkaa kohti Gamla Hamnia – Vanhaa Satamaa. Kiertelimme matkalla myös Pietarsaaren keskustaa ja vanhaa kaupunkia Skataa.

Sataman alue oli jännittävä vanhoine rakennuksineen ja laitteineen. Laiturissa oli upea alus ja toinen löytyi telakan sisältä. Kuunari Vegaa on kunnostettu pitkään ja työ jatkuu edelleen. Telakalla oli ihana vanhan tuoksu ja tunnelma. Vegaa pääsi kurkistamaan myös ylhäältäpäin.

Vanhan sataman jälkeen oli aika siirtyä etukäteen suunnitellulle kohteelle eli Runebergin tuvalle (Runebergs stuga). Ystäväni oli hyvä kartanlukija ja matka eteni sujuvasti tännekin. Tupa oli juuri avautumassa ja löytyi todella viehättävästä paikasta metsän keskeltä. Pieni keltainen talo, jonka vieressä punainen vaja sekä leppoisa rantanäkymä.

Tuvan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa viehättävästä Pietarsaaresta 7 sillan saaristotien kautta kohti Kokkolaa. Siitä tarinaa seuraavaksi!

Itä-Lapin lumoa

Lähdimme kera koiran ja kissan matkalle Itä-Lappiin. Aurinko alkoi sopivasti jo lähtöpäivänä paistaa ja saimmekin nauttia helteestä koko reissun ajan. Matkantekoa hieman suoraviivaisti toki se, ettei eläimiä voinut jättää kuumaan autoon.

Ajelimme Koillismaan kautta Sallaan ja pysähdyimme sukuloimassa Taivalkoskella. Tien päällä oli varsin rauhallista koko reissun ajan, ja se onkin yksi syy, miksi pidän matkustamisesta sesongin ulkopuolella.

Menomatkalla piipahdimme vielä Karhunkierroksen lähtöpisteessä Karhunkierroksen luontokeskuksessa. Siellä Ira-koira pääsi näkemään huskyja. Keskuksessa oli myös pieni luontonäyttely. Karhunkierrokselle oli lähtenyt väkeä.

Karhunkierroksen luontokeskus

Pääsimme perille Sallaan, jossa meillä oli varattuna Holiday Clubin lomahuoneisto. Huoneisto oli kelomökissä ja itse pidin kovasti sisustuksesta. Eläimetkin ottivat rennosti perille päästyämme ja loikoilivat sohvilla.

Holiday Club Salla

Huoneisto oli Sallatunturilla, ja siitä oli matkaa Sallan kylälle kymmenen kilometriä. Suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Sallatunturin mökeissä ei ollut montaakaan asukasta. Revontuli-kylpylä oli vielä vuosihuollossa, mutta pääsin katsomaan sitä. Kylpylä kauniine näköaloineen vaikutti varsin rentouttavalta paikalta.

Koiran kanssa kiertelimme illalla ja Ira oli innoissaan, kun pääsi rinteen lumeen vilvoittelemaan! Hotellin lähistöllä rakennettiin uusia huoneistoja ja työmiehet yöpyivät alueella. Muutoin olikin todella rauhallista. Ira ihmetteli pihapiiriin tullutta poroa!

Sallan kirkko ja Sallatunturi

Seuraavana päivänä lähdin tutustumaan Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museoon. Heti Sallan kylälle ajaessa kotakirkko näkyi upeasti.

Museo yllätti positiivisesti ja teki vaikutuksen. Rakennus oli laaja ja näyttely eteni kronologisessa järjestyksessä.

Olin jo siirtymässä piharakennuksiin, kun museon esittelijä saapui luokseni. Hän tarjoutui esittelemään tarkemmin tarinoiden muodossa. Olisin päässyt myös vierailemaan kirkon sisällä. Jäin kuitenkin museolle kuulemaan tarinoita ja katsomaan videoita savotoista, uitosta ja Sallan jälleenrakennuksesta.

Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo

Tämän jälkeen kiersin vielä pihapiirissä olevat muut rakennukset. Tutustuin Sallan kauppatarjontaan ja ajelin takaisin mökille.

Lähdimme vielä iltapäiväajelulle Savukosken suuntaan. Kävimme Venäjän rajan tuntumassa ja näimme mielenkiintoisia maisemia. Rajalla oli hiljaista.

Venäjän rajan suunnalla

Seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa Kemijärven Vuostimoon. Vau, miten upea Kemijärvi oli! Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, niin ajelimme ensin Pelkosenniemen pienelle kylälle. Tuhannen asukkaan kunnassa oli väkeä torilla liikkeellä. Ja sieltähän se Andy McCoyn patsas löytyi!

Kylältä palasimme takaisinpäin Vuostimoon, jossa majapaikkana oli lomakylä Kuukiuru. Täälläkin olimme lähes ainoita asukkaita. Tilavan mökin takapihalle paistoi ihanasti aurinko ja eläimet nauttivat ulkoilusta. Lomakylässä oli myös nättejä huoneita varattavana, kävimme kurkkaamassa niihinkin.

Lomakylä Kuukiuru ja Andy McCoy Pelkosenniemellä

Iltapäiväajelulle läksimme Pyhälle ja Luostolle. Koska oli niin kuuma, niin en mennyt Ametistikylpylään. Olen käynyt siellä kerran ja tykkäsin todella paikasta. Toki myös Ametistikaivos olisi kiinnostava käyntikohde.

Pyhällä oli aika paljon asuntovaunuja ja palveluita tarjolla. Piipahdimmekin jäätelölle Luontokeskus Naavaan. Siellä oli varsin hieno näyttely!

Luontokeskus Naava

Seuraavana päivänä olikin kotimatkan aika. Päätimme tehdä sen Autin ja Ranuan kautta. Pienehköä tietä oli mukava ajella. Autista suosittelen lämpimästi Auttikönkäällä käymistä ja siellä olevaa Pirttikahvilaa. Emme nyt poikenneet sinne, vaan pidimme taukoa Ranualla.

Vaikka välimatkat Itä-Lapissa olivat pitkiä, niin maisemat ovat kivoja. Lisäksi pysähdyspaikkoja on tiheään matkan varrella, sillä sota-ajan muistot näkyvät sekä erilaiset vaelluskohteet.

Matkaeväänä hillat

Rauhoittava ja ihanan helteinen reissu antoi kovasti voimia!

Kauniissa Keski-Suomessa

Tällä viikolla kävinkin vähän kauempana eli Laukaassa Peurungalla. Yövyin Peurungan kylpylähotellissa. Hotellin ruoat olivat erittäin maittavat ja monipuoliset. Kylpylä on kauniisti remontoitu ja siellä ollessa voi seurata valkokankailta maisemakuvia. Jännitysmomentti oli testata Pohjoismaiden suurin liukumäki, joka olikin hurjan hyvä.

Säät suosivat ja kävin yhtenä päivänä Laukaan kylällä sekä satamassa. Sieltä oli kauniit näkymät. Muistoja nuoruusvuosilta tuli mieleen, sillä olen joskus asunut jonkin aikaa Laukaassa.

Peurungassa taas oli mainiot rantatiet iltakävelylle. Aurinko paistoi ja järvi oli tyyni. Kävin katsomassa laavua ja Pölkyn taloa. Liikunta-aktiviteetteja oli runsaasti sekä ulkosalla että sisätiloissa.

Kotimatkan tein kaikessa rauhassa ja ensitöikseni pysähdyin Kuusaan kanavalla, joka oli todella vaikuttava tien, rautatien ja vesistön yhtymäkohta. Edelleen matkan jatkuessa vakiopysähdyspaikka oli Pihtiputaalla Kultakeramiikan myymälä, josta taas tein löytöjä.

Peurunka tulee ehdottomasti kutsumaan uudelleen!

Laukaan satama

Peurunkajärvi

Kuusaan kanava