Eija Nevalan designia Oulun Pikisaaressa

Sain kutsun tuttavani Eija Nevalan Memo & Memore -näyttelyyn. Näyttely pidettiin viehkeässä ympäristössä Vanhassa villatehtaassa Oulun Pikisaaressa. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Galleria Harmaja, joka on yksi suunnittelemani käyntikohde muttei nyt sattunut olemaan auki.

Eijan näyttelytila avautui värikkäänä ja valoisana. Mitäkö siellä sitten oli? Erilaisia kankaita eri käyttötarkoituksiin. Eija suunnittelee tekstiileitä erityisesti työympäristöihin. Värit ja tekstuurit ovat neutraaleja, mutta silti kauniita. Kankailla voi verhoilla esimerkiksi työtuoleja, sohvaryhmiä, akustiikkalevyjä ynnä muuta mitä toimistoympäristössä tai julkisessa tilassa tarvitaan.

Nyt esillä oli näyttävästi uutta sisustuskangasta Memoa. Kankaat on suunniteltu ja kudottu Suomessa. Eija tarjoaa myös suunnittelua, mutta oli hauska kun hän sanoi, ettei läheskään aina tiedä mihin häneltä tilatut kankaat päätyvät! Eijan tunnuslauseena on “Inhimillisten ja iloisten tilojen puolesta!”.

Pannukakulla hollantilaisessa ravintolassa Lekker61:ssa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulusta Isokatua Heinäpään suuntaan löytyy hollantilainen ravintola, Lekker61? Minä sain aivan sattumalta tästä tietää ja päätin tietysti lähteä testaamaan.

Ravintolasta saa kahvilatuotteita, lounasta ynnä muuta. Erikoisuutena ovat hollantilaiset pannukakut, joita saa sekä suolaisena että makeana. Spesiaaliannos on myös klassikkoannos Kapsalon, jossa on runsaasti kanaa.

Päädyin makeaan pannukakkuun, jossa oli hunajan ohella mustikkaa ja mangoa. Makeannälkä lähti ja hyvin maistui kahvin kanssa. Pannukakuthan saa myös halutessaan itse koota eri aineksista.

Pidin ravintolan viihtyisästä ja värikkäästä miljööstä. Myös pysäköintimahdollisuuteen olin tyytyväinen, paikkaan oli helppo tulla. Luulenpa, että tulen viemään ystäviänikin Lekker61:een. Lekker muuten tarkoittaa herkullista, mukavaa, kivaa, nautittavaa, ja ravintola on nimensä veroinen.

Ihastuttavassa Villa Kauppilassa Iissä

Olipa kiva ja rentouttava viikonloppureissu Iissä! Kauas ei aina tarvitse kotoa lähteä nauttimaan, niin kuin blogin perusidea onkin. Sain ilon majoittua uudehkossa B&B Villa Kauppilassa, joka sijaitsee jokivarressa lyhyehkön matkan päässä Iin keskustasta. Bed & Breakfast -majoituksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee taidekeskus KulttuuriKauppila, joten nähtävyyksiäkään ei tarvitse kaukaa hakea.

Kaupallinen yhteistyö

Vastaanotto majapaikassa oli lämmin ja rakennus näytti jo ulkoapäin kiehtovalta. Pihapiirissä on myös muita vanhoja rakennuksia. Ja paikka vaikutti heti ensituntumalta ihanan rauhalliselta.

Uniikki vanhan hirsikartanon miljöö miellytti silmää. 1890-luvulla rakennettu paikka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kartanon remontti on tehty vanhaa kunnioittaen, kuitenkin majoitusviihtyvyyttä ajatellen.

Voi, miten viehkeä huone oli! Pidin sisustustyylistä ja luonnonläheisistä väreistä. Ikkunoissa pitsiverhot ja kaunis näkymä joelle. Huoneessa oli myös oma wc. Sekä se itselleni tärkeä vedenkeitin murukahveineen kuului varustukseen.

Minulla oli lukemista mukana ja suunnitteilla muutoinkin rauhallinen viikonloppu. Lähdin iltapäivällä tutustumaan Hiastinhaaran luontopolkuun, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Luontopolku olikin oiva valinta, sillä siellä oli todella rauhallista. Maasto oli varsin märkää, mutta tukevilla pitkospuilla pääsi lenkkikengillä etenemään. Kävin perillä saakka laavulla ja lintutornilla. Maasto oli todella luonnontilaista ja oli jännä havaita, että Liminkaan verrattuna kuitenkin erinäköistä.

Illalla sitten rauhallinen saunominen Villa Kauppilassa, hyvät olivat puitteet sielläkin. Ja sängyssä nukkui erinomaisesti. Aamulla sitten nauttimaan aamiaisesta ja se minulle kriittinen munakokkeli oli erittäin hyvää! Vähän vielä ulkomaisemien katselua ja sitten näppärästi kotimatkalle. Ja olin palautunut!

Villa Kauppilan yrittäjä kertookin: “Meille tärkeää on aitous, tunnelmallisuus, rauhallisuus ja henkilökohtainen asiakaspalvelu.” Kiitos B & B Villa Kauppila!

Tässä aiempi postaukseni Iistä ja nähtävyyksistä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Seinäkiipeilyä kokeilemassa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulussa voi harrastaa seinäkiipeilyäkin? Ystäväni kanssa suunnittelimme pitkään kiipeilyn kokeilua, kunnes sitten lähdimme Oulun kiipeilykeskukseen Toppilaan.

En hoksannut kuvata kaikkia vaiheita, mutta aluksi vastaanoton jälkeen pääsimme sovittamaan kiipeilykenkiä. Saatuamme ne jalkaamme saimme aluksi opastuksen helpommalle seinälle, jossa oli myös pehmeä alastulo.

Onneksi olin saanut etukäteisvinkin, että myös sivusuunnassa voi edetä! Todellakin hirvitti nousta korkeammalle, vaikka värikoodattua helppoa reittiä kokeilinkin. Ei tämä ihan ollut minun juttuni, vaikka halua olisi ollutkin.

Päätin sitten, etten lähde kokeilemaan vaativampaa seinää ollenkaan. Ystävälleni haettiin valjaat ja saatiin niille uusi opastus. Kiipeily näyttikin sujuvan hyvin, vaikeinta oli kuulemma antaa itsensä tulla alas vaijerin varassa. Hieman poltteli itselläkin kokeilla tätä, mutta katsotaan, uskaltaudunko paikkaan uudemman kerran. Aina ei sitä päätähuimaavaa rohkeutta ole!

Historian havinaa Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa

Oulussa olisi hurjan paljon kohteita, joista minun pitäisi teille lukijoille saada kertoa! Pitkäaikainen aikomukseni toteutui nyt, ja vierailin maakuntamuseossa Oulussa.

Alakerrasta löytyy kerrassaan ihastuttava Koiramäki-näyttely, sitä suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Koiramäki on ilahduttanut kävijöitä jo 20 vuotta!

Museo on hienosti rakennettu, ja historian havinaa on elävästi ilmassa, kun kiertelee tiloja. Nähtävää riittää monenmoista. Tervakaupunki Oulun historia on elävä. Itse asun 70-luvun talossa, ja sen aikainen keittiö toi elävästi mieleeni talon, johon aikanaan muutin sen ollessa alkuperäisessä asussa.

Mielenkiintoa tuo se, että museossa on runsaasti vaihtuvia näyttelyitä. Siellä siis kannattaa piipahtaa uudelleen. Ja museohan siis sijaitsee Hupisaarilla, keskellä Ainolan puistoa, joten puistoretki kannattaa yhdistää vierailuun.

Perinteisiä herkkuja Sokeri-Jussin Kievarissa Oulussa

Oletko käynyt Oulun klassikkoravintolassa Sokeri-Jussissa? Meillä oli ystäväni kanssa ilo mennä sinne syömään yhden sunnuntaipäivän iloksi. Kevätaurinko paisteli mennessämme Pikisaaren kauniisiin maisemiin.

Kaupallinen yhteistyö

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja pääsimme tutustumaan tiloihin. Yllätys oli se, kuinka tilava ravintola oli eli se sopii isommillekin tilaisuuksille. Alakerrassa oli erilaisia paikkoja vanhassa miljöössä ja yläkerran puolellekin mahtuu sata ihmistä.

Aluksi saimme kuohkeita ja lämpimiä sämpylöitä syödäksemme. Päädyin alkuruoaksi maistamaan perinteikkäitä rössypottuja, joita harvoin saa. Ystäväni otti lohitartarin. Rössypotut olivat aidon makuisia ja lohitartar sopivasti suolattu.

Pääruoiksi valitsimme kalaa. Ystävälleni rautua ja minulle kuhaa. Näillä kaloilla pääseekin harvemmin herkuttelemaan. Ja kalat tulivat aidon pottuvoin kanssa. Annokset olivat isot ja ruoka täyttävää.

Näin ollen päädyimme ottamaan jälkiruoan puoliksi. Ja pitihän sitä tervajäätelöä maistaa! Värikäs makukokemus, aromia oli mukavasti.

Ruokailun ohessa ennätimme vaihtaa kuulumiset ja pidimme ravintolan vanhasta tunnelmasta.

Välimerellistä tunnelmaa Olimpoksessa Oulussa

Tekisikö mielesi välimerellisiä makuja? Meillä oli ystävieni kanssa nautinnollinen iltapäivä, kun kävimme syömässä Välimeren ravintola Olimpoksessa sekä samalla kertaa teatterissa Forkia katsomassa Oulussa.

Kaupallinen yhteistyö

Menimme ravintolaan jo päivällä ja pääsimme alkupalaksi nauttimaan tzatzikista ja leivästä. Toinen kavereistani otti myös kreikkalaisen oluen, jota sitten porukalla maistelimme. Totesimme sen hieman sitruunaan vivahtavaksi eli maku oli ihan kiva.

Vaihdoimme kuulumisia ja aprikoimme aikamme ruokalistaa. Päädyimme jokainen erilaiseen annokseen. Itse otin Olimpos-lautasen, toinen ystävistä Välimeren lautasen ja toinen täytettyä kanafileetä.

Annokset olivat todella suuret! Itseäni ihan nolotti, kun en mitenkään saanut syötyä kaikkea edes lampaan lihaa. Mutta ystävällinen tarjoilija laittoikin minulle loput annoksesta kotipakettiin, enkä tätä vaihtoehtoa olisi itse hoksannut kysyäkään.

Mutta pitihän sitä sen verran mahduttaa, että otimme jälkiruoaksi toisen ystäväni kanssa kahvit sekä baklavan puoliksi. Ai että!

Palvelu oli muutenkin mainiota ja hyväntuulista koko ajan ja meistä huolehdittiin. Ravintolassa oli mukavan rauhallinen tunnelma eli siellä oli hyvä jutella. Harvoin vielä kun tällä kokoonpanolla tapaamme.

Lähdimme kylläisinä nauttimaan teatterista ja Forkin konsertista. Se oli myös elämys!

Turkkilaisia makuja Hagia Sofiassa Oulussa

Perinteisessä Franzénin talossa Oulussa sijaitsee turkkilainen Hagia Sofia -ravintola. Tämäkin on yksi kohde, jossa olen pitkän aikaa suunnitellut käyväni, sillä paikka on hyvin suosittu ja kehuttu.

Vastikään yksi kaverini kehui à la carte -menua. Itse päädyimme nyt ystäväni kanssa lounasaikaan ravintolaan. Ravintolan pöydät täyttyivät äkkiä ja ihastelin ensin miljöötä. Tunnelmallinen väritys ja kivoja yksityiskohtia.

Jonottamaan emme kuitenkaan joutuneet ja havaitsimme lounaspöydän herkulliseksi sekä monipuoliseksi. Turkkilaiset maut toivat mieleeni vuosia sitten tekemäni Turkin matkan, eli siinäkin mielessä ravintola teki tehtävänsä!

50-luvun tunnelmaa Mikan Cafe et Burgerissa Oulussa

Lähdin yhtenä päivänä lounasaikaan tutustumaan Oulussa rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevaan Mikan Cafe & Burgeriin. Olen aikonut käydä siellä paikan avaamisesta lähtien ja olen kuullut hyvää palautetta.

Paikan erikoisuus ovat tietysti erilaiset burgerit, mutta kahvilatuotteista löytyy myös pirtelöitä. Minä syön jäätelöä vain muutaman kerran vuodessa, joten intouduinkin nyt pirtelön maistamiseen.

Paikka oli viihtyisä ja sisustuksessa oli kivoja yksityiskohtia. Palvelu oli sydämellistä ja asiakkaat huomioitiin aterioinnin lomassakin. Katselin hyvännäköisiä burgeriannoksia ja päätin, että tänne on tultava toistekin kunnolla nälkäisenä.

Otin Mary Lou -pirtelön, jossa oli vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta. Odottelin kivan pienen leluauton kanssa annosta. Tässä vaiheessa valokuvausvälineeni alkoi temppuilemaan ja siitä johtuu pirtelöannoksen sumea kuva! Mutta oikeasti siis kivannäköinen annos ja hyvää oli.

Suun- ja silmänruokaa Mimmin Pullassa Muhoksella

Lähdin yhtenä päivänä käymään Muhoksella kirppiskierroksella. Samalla pääsin kahville pitkään katselemaani Mimmin Pullaan. Kahvila-konditoria sijaitsee ihan keskustassa.

Kahvila avautuikin houkuttelevan näköisenä ja tarjonta oli monipuolinen. Tietysti pullaa, leivoksia, leipää. Päädyin itse vadelmaleivokseen kahvin kera.

Huomata kannattaa, että myyntitiskiltä voi nähdä vanhan taikinakoneen! Se oli kiehtovan näköinen ja yhä käytössä.

Isona plussana kahvilassa oli myös se, että siellä sattui olemaan valokuvanäyttely. Tykkäsin muhoslaisen Anne Järvitalon taiteellisista kuvista ja miljöö oli viihtyisä pienelle herkutteluhetkelle.