Merelliseen Ouluun tutustumassa Koti merellä -viikonloppuna

Ilokseni Oulussakin halutaan nostaa merellisyyttä mukavalla tavalla esille. Ystäväni ehdotti, että kävisimme Koti merellä -tapahtumaviikonloppuna tutustumassa Merimiehen kotiin Hietasaaressa.

Pikisaaressahan sijaitsee Merimiehenkotimuseo, mutta koska se on avoinna jatkuvasti, niin päätimme jättää sen myöhemmälle. Sen sijaan suuntasimme Hietasaareen ja Merieläkeläisten ylläpitämään Merimiehen kotiin.

Hietasaarihan on jo miljöönä kiehtova ja tunnelman aisti jo talon pihapiirissä. Mukava yllätys oli sekin, että meidät otettiin lämpimästi vastaan ja saimme talosta kattavan esittelyn. Vanha kaverini sattui vielä olemaan tuottamassa tapahtumaviikonloppua, niin oli mukava törmätä häneenkin.

Merimiehen koti oli sisustettu alkuperäiseen tyyliin. Posliinikoirat olivat ikkunalla, tosin ne eivät tällä kertaa paljastaneet merimiehen kotona oloa. Matkamuistoja maailman meriltä, merimiesasuja, laivojen radiolaitteita ynnä muuta oli esillä. Kodissa oli varsin paljon yksityiskohtia ja Merieläkeläisten edustaja kertoi historiaa laajemminkin.

Tässä yhteydessä ilmeni, että kyseisenä tapahtumaviikonloppuna pääsee tutustumaan myös Toppilansalmessa olevaan perinteiseen satamahinaaja m/s Alpoon. Ystäväni oli käynyt siellä aiemmin, joten jatkoin matkaa yksikseni kohti jokivartta.

Hinaajalla olikin jo täyttä, ja ihmiset olivat hyvin löytäneet sinne. Myös tapahtuman ideoinut kaverini oli jo ennättänyt kierrokselle sinne. Laivalla oli tarjolla täytekakkukahvit, joten jutustelimme siinä ohessa.

Laivasta pääsi näkemään oikeastaan kaikki tilat, niin yläkannelta, hyteistä kuin alakerran konehuoneesta. Tottahan minun piti sandaaleista ja hameesta huolimatta kivuta jyrkkiä metallitikkaita pitkin konehuoneeseen, kun siitä kerran esittely luvattiin!

Laivan moottori on kuulemma erikoinen, sillä kone kuljettaa laivaa ainoastaan yhteen suuntaan eli peruuttaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Samalla tutustuessa ilmeni, että hinaajaperinteelle haluttaisiin jatkoa ja laivaan etsitään miehistöä. Jos kiinnostuit, niin otapa yhteyttä Merikaupunni ry:hyn!

Minä kyllä innostuin Oulun merellisyydestä ja kesän käyntikohdelistalla tulee olemaan myös museo Pikisaaressa!

Luontonäyttelyssä Loppulan tilalla Sanginjoella

Miten upea juttu, että luontojärjestöt pitävät vapaaehtoisvoimin avoinna viikonloppuisin Loppulan tilaa Oulun Sanginjoella. Loppula on vanha metsänvartijan tila. Sijainti on loistava, jos haluaa kulkea samalla reissulla Sanginjoen ulkoilureitistöjä.

Yksi vaihtoehto on suoraan pihasta lähtevä noin kilometrin mittainen polku. Tilalla itsessään taas pääsee tutustumaan luontonäyttelyyn ja kahvittelemaan talossa.

Miljöö on idyllinen ja näyttely monipuolinen. Samalla saa ihailla vanhaa rakennusta yksityiskohtineen. Tien toisella puolella taas pääsee ihastelemaan kaunista Sanginjokea.

Kahvien maksu oli omantunnon mukaan, mutta mielelläänhän tuoreista leivonnaisista ja sämpylöistä jätti korvauksen. Nautimme ystäväni kanssa kahveista ulkosalla ja lähdimme sitten tutustumaan merelliseen Ouluun, josta seuraavassa postauksessa.

Järjestöillä on kovasti toiveita saada Loppulaan kävijöitä, ja suosittelenkin tätä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle sekä kivaksi päiväkohteeksi esimerkiksi lapsiperheille!

Rentouttava lomanen Muhoksen Montassa leirintäalueella

Viimevuotiseen tapaan alkukesän ohjelmassa oli yöpyminen ja pieni loma Muhoksen Montassa sijaitsevassa Active Camping Montan leirintäalueella. Paikka on ihanan lähellä ja kauniissa Oulujoen ympäristössä.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimme viikonloppuna jännäten, millainen majapaikka löytyy. Montassa oli juuri tuona päivänä kalastuskauden avajaiset, jolloin lohta oli istutettu jokeen. Leirintäalueella olikin vielä porukkaa ja myös yöpyjiä.

Saimme kuuden hengen leirintämökin, joka oli aivan huoltorakennuksen lähellä. Mökki olikin tosi tilava ja viihtyisä. Ensimmäisenä kahvinkeittoon ja ihastelemaan jokinäkymää. Jokirannassa oli kalastajia, ja pitihän minun rientää saalista kuvaamaan, kun pariskunta sai varttitunnissa kaksi lohea!

Myös veneilymahdollisuus leirintäalueella olisi ollut, mutta koska oli sateinen päivä, niin päädyimme ensin ajelemaan Utajärven suunnilla, käymään kaupassa ja katsomassa Pyhäkosken voimalaitosta. Voimalaitokselta oli huikeat näkymät ja se teki vaikutuksen. Lemmenpolun patikointireittihän kulkee Pyhäkosken ja Montan välillä. Siellä kävin viime kesänä, ja tämän jutun lopusta löytyy linkki tähän postaukseen.

Reissun jälkeen olikin mukava majoittua grillikatokseen makkaranpaistoon. Tuossa vaiheessa alueella olikin jo rauhallista, sillä jääkiekon finaalipelitkin olivat menossa. Makkaroiden jälkeen pääsikin jo saunaan. Myös leirintäalueen huoltorakennuksen tilat olivat siistit ja toimivat. Saunassa oli ihana iso vuolukivikiuas.

Saunan jälkeen siskoni tuli vielä tyttönsä kanssa mökille kylään. Ilta meni siis rattoisasti, hyvät yöunet saatiin ja aamulla vielä vähän katselemaan paikkoja. Viime vuonna kävin myös fatbike-ajelulla, siitäkin löytyy toisesta jutusta. Ja koska leirintäalueella on myös erilaisia aktiviteetteja, niin kiipeilemäänkin siellä olisi päässyt. Mutta minulle riitti viimevuotinen kokemus Seikkailupuisto Huikiasta…

Palvelu leirintäalueella on sydämellistä ja lämmintä. Alue on mukavan kompaktin kokoinen ja todellakin näkymät joelle ovat aivan ehdottomat. Kiitos taas Montta Active Camping!

Viime kesän juttu tässä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/05/26/luonnonlaheista-idyllia-ja-aktiivista-lomaa-montassa/

Eija Nevalan designia Oulun Pikisaaressa

Sain kutsun tuttavani Eija Nevalan Memo & Memore -näyttelyyn. Näyttely pidettiin viehkeässä ympäristössä Vanhassa villatehtaassa Oulun Pikisaaressa. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Galleria Harmaja, joka on yksi suunnittelemani käyntikohde muttei nyt sattunut olemaan auki.

Eijan näyttelytila avautui värikkäänä ja valoisana. Mitäkö siellä sitten oli? Erilaisia kankaita eri käyttötarkoituksiin. Eija suunnittelee tekstiileitä erityisesti työympäristöihin. Värit ja tekstuurit ovat neutraaleja, mutta silti kauniita. Kankailla voi verhoilla esimerkiksi työtuoleja, sohvaryhmiä, akustiikkalevyjä ynnä muuta mitä toimistoympäristössä tai julkisessa tilassa tarvitaan.

Nyt esillä oli näyttävästi uutta sisustuskangasta Memoa. Kankaat on suunniteltu ja kudottu Suomessa. Eija tarjoaa myös suunnittelua, mutta oli hauska kun hän sanoi, ettei läheskään aina tiedä mihin häneltä tilatut kankaat päätyvät! Eijan tunnuslauseena on “Inhimillisten ja iloisten tilojen puolesta!”.

Pannukakulla hollantilaisessa ravintolassa Lekker61:ssa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulusta Isokatua Heinäpään suuntaan löytyy hollantilainen ravintola, Lekker61? Minä sain aivan sattumalta tästä tietää ja päätin tietysti lähteä testaamaan.

Ravintolasta saa kahvilatuotteita, lounasta ynnä muuta. Erikoisuutena ovat hollantilaiset pannukakut, joita saa sekä suolaisena että makeana. Spesiaaliannos on myös klassikkoannos Kapsalon, jossa on runsaasti kanaa.

Päädyin makeaan pannukakkuun, jossa oli hunajan ohella mustikkaa ja mangoa. Makeannälkä lähti ja hyvin maistui kahvin kanssa. Pannukakuthan saa myös halutessaan itse koota eri aineksista.

Pidin ravintolan viihtyisästä ja värikkäästä miljööstä. Myös pysäköintimahdollisuuteen olin tyytyväinen, paikkaan oli helppo tulla. Luulenpa, että tulen viemään ystäviänikin Lekker61:een. Lekker muuten tarkoittaa herkullista, mukavaa, kivaa, nautittavaa, ja ravintola on nimensä veroinen.

Ihastuttavassa Villa Kauppilassa Iissä

Olipa kiva ja rentouttava viikonloppureissu Iissä! Kauas ei aina tarvitse kotoa lähteä nauttimaan, niin kuin blogin perusidea onkin. Sain ilon majoittua uudehkossa B&B Villa Kauppilassa, joka sijaitsee jokivarressa lyhyehkön matkan päässä Iin keskustasta. Bed & Breakfast -majoituksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee taidekeskus KulttuuriKauppila, joten nähtävyyksiäkään ei tarvitse kaukaa hakea.

Kaupallinen yhteistyö

Vastaanotto majapaikassa oli lämmin ja rakennus näytti jo ulkoapäin kiehtovalta. Pihapiirissä on myös muita vanhoja rakennuksia. Ja paikka vaikutti heti ensituntumalta ihanan rauhalliselta.

Uniikki vanhan hirsikartanon miljöö miellytti silmää. 1890-luvulla rakennettu paikka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kartanon remontti on tehty vanhaa kunnioittaen, kuitenkin majoitusviihtyvyyttä ajatellen.

Voi, miten viehkeä huone oli! Pidin sisustustyylistä ja luonnonläheisistä väreistä. Ikkunoissa pitsiverhot ja kaunis näkymä joelle. Huoneessa oli myös oma wc. Sekä se itselleni tärkeä vedenkeitin murukahveineen kuului varustukseen.

Minulla oli lukemista mukana ja suunnitteilla muutoinkin rauhallinen viikonloppu. Lähdin iltapäivällä tutustumaan Hiastinhaaran luontopolkuun, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Luontopolku olikin oiva valinta, sillä siellä oli todella rauhallista. Maasto oli varsin märkää, mutta tukevilla pitkospuilla pääsi lenkkikengillä etenemään. Kävin perillä saakka laavulla ja lintutornilla. Maasto oli todella luonnontilaista ja oli jännä havaita, että Liminkaan verrattuna kuitenkin erinäköistä.

Illalla sitten rauhallinen saunominen Villa Kauppilassa, hyvät olivat puitteet sielläkin. Ja sängyssä nukkui erinomaisesti. Aamulla sitten nauttimaan aamiaisesta ja se minulle kriittinen munakokkeli oli erittäin hyvää! Vähän vielä ulkomaisemien katselua ja sitten näppärästi kotimatkalle. Ja olin palautunut!

Villa Kauppilan yrittäjä kertookin: “Meille tärkeää on aitous, tunnelmallisuus, rauhallisuus ja henkilökohtainen asiakaspalvelu.” Kiitos B & B Villa Kauppila!

Tässä aiempi postaukseni Iistä ja nähtävyyksistä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Seinäkiipeilyä kokeilemassa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulussa voi harrastaa seinäkiipeilyäkin? Ystäväni kanssa suunnittelimme pitkään kiipeilyn kokeilua, kunnes sitten lähdimme Oulun kiipeilykeskukseen Toppilaan.

En hoksannut kuvata kaikkia vaiheita, mutta aluksi vastaanoton jälkeen pääsimme sovittamaan kiipeilykenkiä. Saatuamme ne jalkaamme saimme aluksi opastuksen helpommalle seinälle, jossa oli myös pehmeä alastulo.

Onneksi olin saanut etukäteisvinkin, että myös sivusuunnassa voi edetä! Todellakin hirvitti nousta korkeammalle, vaikka värikoodattua helppoa reittiä kokeilinkin. Ei tämä ihan ollut minun juttuni, vaikka halua olisi ollutkin.

Päätin sitten, etten lähde kokeilemaan vaativampaa seinää ollenkaan. Ystävälleni haettiin valjaat ja saatiin niille uusi opastus. Kiipeily näyttikin sujuvan hyvin, vaikeinta oli kuulemma antaa itsensä tulla alas vaijerin varassa. Hieman poltteli itselläkin kokeilla tätä, mutta katsotaan, uskaltaudunko paikkaan uudemman kerran. Aina ei sitä päätähuimaavaa rohkeutta ole!

Historian havinaa Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa

Oulussa olisi hurjan paljon kohteita, joista minun pitäisi teille lukijoille saada kertoa! Pitkäaikainen aikomukseni toteutui nyt, ja vierailin maakuntamuseossa Oulussa.

Alakerrasta löytyy kerrassaan ihastuttava Koiramäki-näyttely, sitä suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Koiramäki on ilahduttanut kävijöitä jo 20 vuotta!

Museo on hienosti rakennettu, ja historian havinaa on elävästi ilmassa, kun kiertelee tiloja. Nähtävää riittää monenmoista. Tervakaupunki Oulun historia on elävä. Itse asun 70-luvun talossa, ja sen aikainen keittiö toi elävästi mieleeni talon, johon aikanaan muutin sen ollessa alkuperäisessä asussa.

Mielenkiintoa tuo se, että museossa on runsaasti vaihtuvia näyttelyitä. Siellä siis kannattaa piipahtaa uudelleen. Ja museohan siis sijaitsee Hupisaarilla, keskellä Ainolan puistoa, joten puistoretki kannattaa yhdistää vierailuun.

Perinteisiä herkkuja Sokeri-Jussin Kievarissa Oulussa

Oletko käynyt Oulun klassikkoravintolassa Sokeri-Jussissa? Meillä oli ystäväni kanssa ilo mennä sinne syömään yhden sunnuntaipäivän iloksi. Kevätaurinko paisteli mennessämme Pikisaaren kauniisiin maisemiin.

Kaupallinen yhteistyö

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja pääsimme tutustumaan tiloihin. Yllätys oli se, kuinka tilava ravintola oli eli se sopii isommillekin tilaisuuksille. Alakerrassa oli erilaisia paikkoja vanhassa miljöössä ja yläkerran puolellekin mahtuu sata ihmistä.

Aluksi saimme kuohkeita ja lämpimiä sämpylöitä syödäksemme. Päädyin alkuruoaksi maistamaan perinteikkäitä rössypottuja, joita harvoin saa. Ystäväni otti lohitartarin. Rössypotut olivat aidon makuisia ja lohitartar sopivasti suolattu.

Pääruoiksi valitsimme kalaa. Ystävälleni rautua ja minulle kuhaa. Näillä kaloilla pääseekin harvemmin herkuttelemaan. Ja kalat tulivat aidon pottuvoin kanssa. Annokset olivat isot ja ruoka täyttävää.

Näin ollen päädyimme ottamaan jälkiruoan puoliksi. Ja pitihän sitä tervajäätelöä maistaa! Värikäs makukokemus, aromia oli mukavasti.

Ruokailun ohessa ennätimme vaihtaa kuulumiset ja pidimme ravintolan vanhasta tunnelmasta.

Välimerellistä tunnelmaa Olimpoksessa Oulussa

Tekisikö mielesi välimerellisiä makuja? Meillä oli ystävieni kanssa nautinnollinen iltapäivä, kun kävimme syömässä Välimeren ravintola Olimpoksessa sekä samalla kertaa teatterissa Forkia katsomassa Oulussa.

Kaupallinen yhteistyö

Menimme ravintolaan jo päivällä ja pääsimme alkupalaksi nauttimaan tzatzikista ja leivästä. Toinen kavereistani otti myös kreikkalaisen oluen, jota sitten porukalla maistelimme. Totesimme sen hieman sitruunaan vivahtavaksi eli maku oli ihan kiva.

Vaihdoimme kuulumisia ja aprikoimme aikamme ruokalistaa. Päädyimme jokainen erilaiseen annokseen. Itse otin Olimpos-lautasen, toinen ystävistä Välimeren lautasen ja toinen täytettyä kanafileetä.

Annokset olivat todella suuret! Itseäni ihan nolotti, kun en mitenkään saanut syötyä kaikkea edes lampaan lihaa. Mutta ystävällinen tarjoilija laittoikin minulle loput annoksesta kotipakettiin, enkä tätä vaihtoehtoa olisi itse hoksannut kysyäkään.

Mutta pitihän sitä sen verran mahduttaa, että otimme jälkiruoaksi toisen ystäväni kanssa kahvit sekä baklavan puoliksi. Ai että!

Palvelu oli muutenkin mainiota ja hyväntuulista koko ajan ja meistä huolehdittiin. Ravintolassa oli mukavan rauhallinen tunnelma eli siellä oli hyvä jutella. Harvoin vielä kun tällä kokoonpanolla tapaamme.

Lähdimme kylläisinä nauttimaan teatterista ja Forkin konsertista. Se oli myös elämys!