Lumoava sirkusesitys Raahessa

Nyt on ilo kuvata, kun on uusi työväline! Innostuin heti, kun näin mainoksen Lumo Companyn Vagabond-kyläkiertueesta. Päätin lähteä katsomaan tätä bensantuoksuista nykysirkusesitystä Raaheen ystäväni kanssa.

Kauniina kesäiltapäivänä ajelimme Piehinkiin, jossa oli mukava tunnelma. Kyläyhdistyksellä oli myynnissä mm. grillimakkaroita, ja koska päivä oli itsellä ollut kiireinen, niin nyt oli hetki aikaa pysähtyä syömään.

Ennen pitkää esitys jo alkoikin. Kaksi naista matkalla jonnekin, kunnes auton rengas menee rikki. Ja tästä alkoi taitava sirkusesitys.

Pidin erityisesti siitä, että esitykseen sisältyi tarina. Yleisön reaktioista päätellen näytös miellytti myös lapsia. “Tuollahan olisi lisää pulloja!”

40 minuuttia kului nopeasti ihaillessa naisten työtä. Lopulta matka päättyi onnellisesti. Tykkäsin!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Idyllinen kesäkahvila Muhoksen Päivärinteellä

Vielä viikon ajan ennätät käydä Muhoksen Päivärinteellä sijaitsevassa kesäkahvilassa. Kahvila on toiminut nuorten pitämänä jo vuodesta 2013, mutta minäkin hoksasin paikan vasta nyt.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdinkin aurinkoisena päivänä tutustumaan tähän idylliseen paikkaan. Kahvila on vanhassa 1800-luvulta peräisin olevassa aittarakennuksessa. Myös ulkosalla pystyy istuskelemaan ja kiipeämään vaikka puumajaan.

Kahvila sijaitsee kauniilla paikalla Oulujokirannassa. Myös veneilijöitä piipahtaa päivittäin. Ja tapasin yhden vakiasiakkaan, joka kertoi käyvänsä joka päivä kahvilla.

Sari on talon emäntä ja perheen nuoret pitävät kahvilaa avoinna kahden viikon ajan kesäisin. Nyt käydessäni oli siis ensimmäinen viikko. Angela kertoi olevansa 15-vuotias ja pitävänsä tänä kesänä kahvilaa serkkujensa kanssa.

Ja mikä ihaninta etenkin lapsiperheitä ajatellen: pihapiirissä pääsee tutustumaan eläimiin. Kanat kulkevat vapaana talon alueella. Lampaan karitsat pitelivät hellettä laitumella. Myös neljä kissanpentua löytyi ja katselimme niiden touhuja ulkosalla. Lisäksi kahvilan ohessa on mahdollisuus vuokrata venettä tai sup-lautaa.

Istuskelin nauttimassa helteestä pihalla. Tuoreet munkit olivat maistuvia. Viehättävä huvimaja kutsuu myös luokseen. Oli mukava tavata nuoria ahkeria kesäyrittäjiä!

Merellisissä tunnelmissa Hailuodossa

Joko olet tutustunut Hailuotoon? Se on eittämättä Pohjois-Pohjanmaan ykköskohteita. Sää suosi, kun ystäväni kanssa lähdimme lauttamatkalle saareen. Merimatka on ehdottomasti jo matkan isoimpia elämyksiä.

Ajelimme saaren päähän Marjaniemeen ja lähdimme aluksi jaloittelemaan kalastajakylään. Tästä siirryimme dyyneille pitkospuita pitkin ja rannalle. Saaren idyllin huomasi heti tullessa ja vaikka matkailijoita oli luovossa, niin tunnelma ja yleiskuva olivat rauhallisia.

Päädyimme rauhallisen kävelyn jälkeen kahvittelemaan rantaan. Kahvilassa oli monipuolinen käsityövalikoima myynnissä ja myös tauluja löytyi. Kahvikuppi oli kuin suoraan mummolasta!

Tästä olikin aika siirtyä lounastamaan. Ravintola Frans on vasta aloittanut toimintansa ja ystävälläni oli siitä jo hyvä kokemus, joten sinne siis.

Otimme molemmat Hailuoto-pizzat, joissa oli kylmäsavulohen lisäksi katkarapuja ja punasipulia. Itse tykkäsin kovasti, kun jaksoin myös syödä kaiken. Ravintola oli sisustettu tyylikkään viihtyisästi ja palvelu oli iloista ja ystävällistä.

Istuskelimme vielä ulkona ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Sujuvasti pääsimme suoraan lauttaan ja merituuli helli lämpimästi paluumatkallakin. Hailuodon reissu on yksi kesän ehdoton perinne!

Lounastamassa klassikkoravintola Katrillissa

Koronarajoitusten höllentämisen jälkeen pääsimme pitkästä aikaa ravintolalounaalle ystäväni kanssa. Minua kiinnosti tutustua ravintola Katrilliin eikä ystäväni ollut käynyt siellä vuosikausiin, joten uteliaana sinne siis!

Ravintolassa oli rauhallista ja pääsimme kunnon kotiruokalounaalle. Merimuikut eli maivat olivat erittäin hyvin tehtyjä, ja itsellä tuli mummolakäynnit mieleen. Ja perunamuusissa täytyi olla oikeaa voita, sen verran hyvää sekin oli. Ja täyttäviä ruokia. Myös Katrillin pizzaa oli tarjolla, joten otimme sitäkin.

Terassi oli kivan näköinen ja sisältä ravintola oli klassisen retro. Tietovisat kuulemma pyörivät taas Katrillissa. Oli maittava lounas ja saimme rauhassa vaihtaa kuulumiset.

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Pientä purtavaa Nallikari Bakery and Bistrossa Oulussa

Mitä parhaimpiin maisemiin Oulun Nallikariin on rantautunut uusi kahvila Nallikari Bakery & Bistro. Se sijaitsee leirintäalueen vastaanottorakennuksessa.

Lähdimme kaverini syntymäpäivänä tutustumaan paikkaan. Terassi avautui kutsuvana ja sisällä oli valoisaa sekä viihtyisää.

Päädyimme molemmat ottamaan pannupitsan päivälliseksi. Ulkosalla terassilla sitten söimme.

Kahvilan valikoimassa oli muutakin kiintoisaa ja paikan sijainti on mukava, joten kesän mittaan varmasti eksymme sinne toistekin esimerkiksi kahvittelemaan.

Kotieläimiä katsomassa Lepolan tilalla Oulussa

Onko tässä yksi lapsiperheiden ykköskohde tänä kesänä Oulun seudulla? Oulun Haukiputaalla on juuri avautunut Lepolan tilan kotieläinpiha. Lähdinkin tätä idylliä katsomaan.

Tilan yleisilme on siisti ja viihtyisä. Turvaväleistä on helppo pitää huolta, sillä eläimet on sijoiteltu väljästi tilan alueelle. Myös iso mansikkapelto ja muuta maaseudun toimintaan liittyvää löytyy.

Lepolan omistajat ovat asuneet Onkamonkylällä neljä vuotta ja kotieläinpiha on nyt aivan uutta toimintaa. Tämä näkyykin positiivisesti: aitaukset, kota ym. rakennukset ovat uudenkarheita ja kutsuvia. Eläimet on nimetty ja aitauksista löytyy niiden tietoja.

Mitä Lepolassa sitten on? Muun muassa poni, koiria, kissoja, lampaita, vuohia, kalkkunoita, ankkoja sekä pienempiä eläimiä. Kanat kulkevat vapaasti pihapiirissä. Koiraa näyttivät kiinnostavan terraarioeläinkaverit.

Aitassa on pieni kahvila, jossa aistii vanhan ajan tunnelmaa. Vierailu oli kokonaisuudessaan leppoisa. Ajelin vielä kotiin Kiiminkijoen maisemien kautta, jolla reitillä näkyi paljon maaseutua.

Iltakahvilla Järvelänjärven Grilli-Cafessa Raahessa

Raahesta kasitietä etelään mennessä löytyy taukopaikaksi Järvelänjärven Grilli-Cafe. Grillin erikoisuutena on Salmen burgeri ja Salme oli nytkin itse paistelemassa niitä.

Kahvila sijaitsee idyllisellä paikalla ja terassilta on näkymä järvelle. Kahvilan ilme on siisti ja viihtyisä. Oli mukava, kun Salme tuli rupattelemaan grilliannosta tuodessaan. Itse otin munkkikahvit, jotka myös ovat suosittuja.

Burgeri oli kuulemma maittava ja täyttävä. Päätimmekin ystäväni kanssa ajella Järvelänjärvelle toistekin, kun Raahessa oleilemme.

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.