Eläväisessä espanjalaisessa ravintolassa Oulussa

Minulla oli mukavaa viikonloppuohjelmaa, kun sain kutsun syömään espanjalaiseen ravintolaan Oulussa. Kyseessä oli La Vida, joka löytyi keskustan kulmilta.

Ravintolan sisustus oli kaunis ja värikäs. Etukäteen olin kuullut myös, että paikka on tunnelmallinen. Menimme ravintolaan heti sen avauduttua, joten ruuhkaa ei ollut ja tilaukset tulivat nopeasti.

Otin itse hedelmäisen kanasalaatin ja kavaljeerini lohimedaljongin. Annokset olivat kauniit, maittavat sekä sopivan kokoiset. Näinpä jälkkäriksi maistui molemmille vielä pannacotta kahvin kanssa.

Meillä oli oikein rattoisaa ja aika kului kuin siivillä vilkkaassa keskustelussa ruoan lomassa. Suunnittelimme jo seuraavaa ohjelmaa, joihin varmaan blogissakin vielä palataan!

Motosikai -katusirkusesitys Muhoksella

Tällä kertaa aion antaa kuvien puhua puolestaan! Onnistuin nimittäin vangitsemaan niihin todella ainutlaatuisia hetkiä. Kävin Muhoksella Race Horse Companyn katusirkusesityksessä. Tiesin etukäteen, että siellä kolme miestä hyppää pakettiautosta ja aloittaa esityksen.

Ja näin kävi, mikä energia ja ilo miehissä olikin! Suhteellisen yksinkertaisella varustuksella he tekivät vauhdikkaita ja yllättäviä temppuja.

Motosikai-esitys oli tänä kesänä ennättänyt käydä yhdeksässä maassa ja esityksiä oli ollut kaikkiaan noin 40. Nyt me saimme nauttia kiertueen viimeisestä esityksestä ja kyllä kannatti tulla paikan päälle Muhoksen Tähtiareenalle.

Teos viihdytti sekä lapsia että aikuisia. Ja mukana oli siis muun muassa jongleerausta, klovneriaa, hyppyjä vipulaudalla ja akrobatiaa. Mikä elämys kesän päätteeksi!

Ihanalla Oulujärven kierroksella

Joko tunnet Kainuun meren eli Oulujärven? Minulla on ollut koko kesän haaveena käydä siellä kiertämässä. Nyt kesäkauden viimeisinä päivinä varasin vapaapäivän tätä varten.

Lähdin liikkeelle Vaalasta Vuolijoen suuntaan ja päädyin ensimmäisenä Oulujärven lomakylään. Alueella oli rauhallista ja paikka oli pieni ja idyllinen upeine uimarantoineen.

Jatkoin tästä matkaa tunnettuun Ruununhelmeen Säräisniemeen. Alue oli laaja ja nykyisin se toimii asuntovaunualueena eli mökkimajoitusta ei ole tarjolla. Kävin kiertelemässä aluetta, jonka jälkeen menin vastaanottorakennukseen.

Sain todella hyvän palvelun ja kahvien lomassa esittelyn paikasta. Venetsialaisviikonloppu alueella oli ollut varsin jännittävä.

Ruununhelmessä toimii myös leipomo, joten sain tuoreet rieskat mukaan. Erikoisuutena on ruisrieska, jonka havaitsinkin oikein hyväksi. Lisäksi Ruununhelmen ravintolaan mahtuu paljon väkeä, eli puitteet ovat hyvät erilaisille tapahtumille.

Tästä jatkoin matkaa kohti Manamansaloa Alassalmen lossille. Tässä taas jotain, minne olen halunnut mennä! Olin sopivasti lähtöhetkellä lauttarannassa ja matka taittui noin kymmenessä minuutissa.

Ajelin Manamansalon läpi ja piipahdin matkalla Kassu Halosen taidetalon pihamaalla. Pelkkä pihakin oli näkemisen arvoinen taideteoksineen.

Lopuksi poikkesin Manamansalon Portin rannassa, jossa en ole myöskään aiemmin käynyt. Itse Portti ei nyt sattunut olemaan auki, joten sisätilat jäivät käymättä.

Viime kesänähän ajelimme juhannuksena Manamansalossa, joten lisää majoituspaikkoja löytyy täältä:

Juhannustunnelmia Manamansalossa

 

Monipuolinen kulttuuritalo Valve Oulussa

Poikkean silloin tällöin Oulussa Kulttuuritalo Valveella. Siellä on monipuolinen tarjonta, ja tällä kertaa kävin katsomassa taidenäyttelyitä Pohjoisen valokuvakeskuksen sekä Sarjakuvagallerian ja muiden gallerioiden puolella.

Valveen miljöö on varsin mukava ja myös kahvila-ravintolassa on mukava poiketa. Lisäksi mukaani tarttui talosta runsaasti syksyn ohjelmaesitteitä, muun muassa kiinnostavat Irkkufestivaalit ovat tulossa. Vapaa-ajan ohjelmavaihtoehtoja siis riittäisi.

Menin Valveelta vielä torinrantaan ja kävin Kahvila Makasiinissa poropiirakalla ja kahvilla. Tori oli hiljainen, sillä se odotti tulevia Kansainvälisiä markkinoita.

Odotan innolla viikonloppuna olevaa Flow-sirkuksen katusirkusta Muhoksella!

Kesän päättäjäisissä Kemin Venetsialaisissa

Kävitkö sinä Venetsialaisissa? Minä olen monta vuotta haaveillut niistä, vaan en ole työesteiden vuoksi päässyt. Nyt lopultakin tuli tilaisuus ja päätin suunnata Kemiin tähän kesäkauden päätösjuhlaan. Mikäpä paremmin sopisi pimeneviin iltoihin!

Kemissä olen opiskellut, mutta nyt yövyin siellä ensimmäistä kertaa. Kaupunkia katsoo heti eri näkövinkkelistä, kun on majapaikka siellä tukikohtana.

Majoituin hotelli Palomestarissa, joka oli siisti ja viihtyisä. Sijainti oli ihan keskustassa, joten oli mukava käydä myös pieni kävelykierros iltapäivällä. Löysinkin ihanan kahvilan, jossa sain paikan päällä paahdettua ja jauhettua hondurasilaista kahvia.

Kemihän on sarjakuvakaupunki, mikä näkyikin kivasti sekä hotellissa että kahvilassa. Hotellista sain kuulla myös rakennuksen historiaa, sillä talon vanhassa osassa sijaitsevat hienot juhlatilat.

Olin odottanut viikonloppua innoissani, sillä luvassa oli viisi tuntia musiikkia upeassa ympäristössä Kemin Sisäsatamassa. Sää oli ihan mukava, mutta tuuli yltyi illan mittaan todella kovaksi. Kuulemma ainakin 19 m/s puuskissa, jonka kyllä huomasi.

Suuntasin aluksi Satamakaffila Nuottaan, jossa Kristian Meurman oli ensimmäinen esiintyjä. Nyt kun baarikeikoista oli kyse, niin olikin hyvä, että kerrankin sain olla liikkeellä ilman autoa.

Pöydässä seurustelimme ja kuuntelimme muun muassa Beatlesia sekä Kristianin omaa tuotantoa. Havaitsin, että kemiläiset olivat todella välittömiä ihmisiä, joihin oli helppo tutustua. Aika riensi siivillä! Nuotasta saa kuulemma myös parhaat pannarit. Kemiläiset olivat ylpeitä hienosta satama-alueesta, ja totesin, että niin kannattaakin olla.

Seuraavana oli vuorossa Perinnelaiwa Katariina, jossa oli mukavasti tanssittavaa FreshX:n musiikkia. Hyväntuuliset miehet olivat keränneet laivaravintolan täyteen yleisöä, ja minun jälkeeni tulleet saivat jonottaa sisälle. Mutta kuuluihan musiikki onneksi odottajillekin!

Illan kruunasi Afterglow Sataman tähdessä. Näin yhtyeen ensimmäistä kertaa tänä kesänä Oulussa Suvirockissa, jossa mentiin Genesiksen Foxtrotilla. Nyt kattaus oli laajempi parin tunnin setti, joka sisälsi Genesiksen lisäksi muun muassa Bowieta ja Wigwamia.

Proge-bändi Afterglow täytti viime vuonna jo 30 vuotta, joten sillä on Kemissä pitkä historia. Biisit sopivat hyvin ympäristöön ja ihmiset malttoivat hyvin kuunnellakin. Viimeisessä biisissä oli vielä mukana etenkin kemiläisten hyvin tuntema Suvi-Tuuli Lehtinen. Upeaa!

Olin iltaan todella tyytyväinen ja Kemi saattaa valikoitua ensi vuodenkin käyntikohteeksi. Musiikista ja hyvästä seurasta nauttiminen teki hyvää ja sai irrottautumaan syksyn alkavasta arjesta.

Aamulla heräsin varhain ja vielä aamupalapöydässä muisteltiin iltaa. Tästä suuntasin sitten virkistävälle aamu-uinnille Keminmaahan Pohjanrannan kylpylähotelliin. Ai että oli nautinnollista sekin, vielä kun allasosastolla oli todella rauhallista. Vaikutuin myös itse rakennuskompleksista, mahtava paikka, josta löytyi jopa pieni paanukirkkokin!

Tästä sitten hyväntuulisena kotimatkalle!

Suomen keskipisteessä Siikalatvalla

Enpä ole tullut ohikulkiessani käyneeksi Siikalatvan Leskelässä sijaitsevassa Suomen keskipisteessä. Lähdin nyt asiasta tehden sinne, ja yllätyinkin sitten, kun se löytyi aivan läheltä nelostietä. Kannattaa siis ottaa ohimennessä ohjelmaan!

Aluksi vastaan tuli pienellä puistoalueella Maannapa -taideteos, joka oli hienosti puusta tehty ja läheltäkin vaikuttavan näköinen. Lisäksi puistoalueelta löytyi patsasta ja läheisen Kairanmaatalon pihapiiri. Kirjailija Pentti Haanpään alueella siis oltiin.

Itse keskipisteen kivinen muistomerkki löytyi pensaiston takaa. Meinasi itse asiassa ensin jäädä huomaamatta! Alueella on myös kiviteos Suomen keskipisteestä.

Tästä olikin kiva ajella sitten Uljuan kahvilan lättykahvien kautta kotiin!

Taiteiden yö Raahessa tarjosi parastaan

Ystäväni pyysi minua mukaan Raahen Taiteiden yöhön ja Kotiteollisuuden keikalle. Olin tutkinut tarjontaa tälle viikolle jonkin verran, sillä tapahtumia oli monessakin paikassa. Päätin kuitenkin mielelläni lähteä Raaheen ja suunnittelin sinne muutakin ohjelmaa.

Tapasimme kaverini kanssa vasta illalla, joten emme ehtineet mukaan päivällä ja alkuillasta olleeseen ohjelmaan. Tämä oli sinänsä harmi, mutta tuleehan tapahtuma taas ensi vuonna!

Suuntasimmekin suoraan Ruiskuhuoneelle, jossa Kotiteollisuuden oli määrä esiintyä. Porukkaa oli paikalla kiitettävästi ja miljöö viihtyisä. Meillä oli paljon kuulumisten vaihdettavaa, joten tunnin odotusaika kului nopeasti.

Ja miten mahtavasti keikka alkoikaan! Suurin piirtein samalla minuutilla, kun bändi alkoi soittamaan, tuli kunnon ukkossadekuuro päälle! Sinnikkäät seisoskelivat lavan edessä ja muut kerääntyivät terassille. Mitäpä pieni kastuminen haittaa hyvällä keikalla!

Yhtye soitti puolitoista tuntia ja sadekin rauhoittui. Oli mahtavaa olla pimeässä illassa ja kuunnella voimakasta musiikkia. Minulle suurin osa biiseistä oli outoja, mutta tykkäsin live-keikasta kovasti.

Yön yli nukuttuamme lähdimme Kylien torille eli täysin erityyppiseen ohjelmaan. Sää oli kaunis ulkoiluun ja kiertelimme Härkätorilla kaikessa rauhassa ystäväni pienen tytön kanssa. Erilaisia kivoja käsitöitä oli paljon ja olivatpa Linnunradan tilan alpakatkin tulleet paikalle.

Esiintymislavalla soitettiin muun muassa harmonikkaa. Kaverikoiriakin pääsimme moikkaamaan. Maistelimme lopuksi gluteenittomat vohvelit, jotka totesimme varsin makeiksi. Tästä sitten jatkoin itse makkaranpaistoon toisen kaverini kanssa.

Todella virkistävä viikonloppu, vaikka yöunet jäivätkin vähän lyhyiksi!

Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html

Autiosaaren tunnelmaa Varjakansaarella Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulun Oulunsalon Varjakasta pääsee autiolle Varjakansaarelle? Yhteytenä toimii kapulalossi. Olen pitkään haaveillut saarella käynnistä, ja nyt pääsin sinne ystäväni kanssa. Saarelle oli nimittäin puuhanainen Tanja Råmanin vetämänä järjestetty illallinen ja ohjelmaa.

Lossi tuli täyteen 24 henkilöllä ja miesvoimaa löytyi kapuloimaan saarelle, jonne matka kesti noin kymmenen minuuttia. Manterekin näytti erilaiselta mereltä käsin. Perässä tuli vielä toinen lossillinen porukkaa, joten meitä oli saarella muutamia kymmeniä henkilöitä.

Aluksi käveltiin polkua, joka oli vastikään raivattu. Saarella on siis toiminut vanha saha ja silloin asukkaita saarella on ollut parisataa. Kuuntelin kävelymatkalla saaren historiaa. Löydettävissä on muun muassa vanha paloaseman torni.

Sitten alkoikin pilkottaa taloja eli saaren entisten asukkaiden sahatyöläisten koteja. Tästä päädyimme sitten vaikuttavan Konttorin edustalle. Talo oli suuri ja aluksi jäimme pihamaalle, jonne meille oli taiteilijaresidenssin taiteilijoiden toimesta järjestetty hoitoja ja ohjelmaa. Itse ennätin käydä jalkakylvyssä.

Kun koko poppoo oli saapunut Konttorille, niin pääsimme tutustumaan talon sisätiloihin. Suuria ja kauniita huoneita riitti. Ja sitten yllättäen alkoi improvisoitu tanssiperformanssi pitkin taloa! Mikä ilta ja tunnelma!

Tämän jälkeen sitten illan päätteeksi illallinen, joka koostui siis omista piknik-eväistämme.

Oli kyllä kokemus ja saari jäi houkuttamaan uudellekin käynnille!

Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!