Retkeilemässä Viitajärven luontopolulla Raahessa

Työt ovat kyllä nyt napanneet lähes kaiken ajan. Onneksi miesystäväni huolehtii virkistäytymisestäni ja vie minut eri luontopoluille. Kävimmekin kokonaista kolme kertaa Raahessa Viitajärven luontopolulla parin viikon aikana!

Ensimmäisellä kerralla ajelimme hiihtomajalle ja lähdimme sieltä polun opasteiden mukaan etenemään. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti arki-iltana, joten kävelimme vain noin tunnin lenkin. Eli emme käyneet ihan parin kilometrinkään päässä, vaan piti malttaa kääntyä takaisin.

Polku kulkee vaihtelevissa maastoissa ja näkemisen arvoinen on muun muassa jo lähellä alkupäätä oleva kivikko eli pirunpelto. Muutoinkin polun varrella on paljon opaskylttejä luonnosta.

Seuraavana viikonloppuna meillä oli aikaa ja vaikka sää oli hieman epävakainen, niin lähdimme liikkeelle Viitajärven luontopolun toisesta päästä. Eli jätimme auton Vihannintien varteen ja löysimmekin siitä polulle. Opaskartta kertoi, että olimme 7,7 kilometrin reitin toisessa päässä, josta aikomus oli kiertää lyhyempi pätkä eli ei 5,5 kilometrin lenkkiä tälläkään kertaa.

Polku on hyvin merkitty, tosin näinpäin mennessä menimme opasteita vastasuuntaan. Pääasia kuitenkin, että polulla pysyttiin. Kunnes… risteykset ja suunnat löytyivät kyllä, mutta olisi kannattanut ottaa myös valokuva reittikartasta. Päädyimme peltotielle ja siitäpä ei ollutkaan helppo havaita, mistä polku olisi oikeaan suuntaan tullut!

Kävelimme tietä  eikä opasteita enää näkynyt. Koska suuntatuntuma oli oikea, niin jatkoimme matkaa ja lopulta päädyimmekin takaisin reitille. Siinä vaiheessa olimme vähän eri kannalla siitä, minnepäin pitäisi jatkaa, jotta päästään takaisin reitin alkuun. Onneksi juuri tuli pyöräilijöitä vastaan ja he kertoivat, minne suunnata!

Tästä palattiinkin opasteiden mukaan ja eipä ihme, kun olinkin ihmetellyt infokylttien numerointia. Nyt kuitenkin reitti oli selkeä, mutta vähän pidemmästi sitä sitten käveltiin kuin oli alkuperäinen tarkoitus ollut. Olisiko tullut reilu kolme kilometriä.

No tämähän jäi sitten mietityttämään, joten varasimme toisena arki-iltana enemmän aikaa. Suuntasimme jälleen hiihtomajalle ja nyt kunnianhimoisena ajatuksena oli kiertää sieltä käsin 5,5 kilometrin polku. Toinen vaihtoehtohan olisi siis ollut jatkaa 7,7 kilometrin reitti.

Menimme jonkin matkaa nopeampaa reittiä latupohjaa pitkin ja jatkoimme sitten polkua. Nyt päästiin näkemään maisemia enemmänkin. Sitten löytyi tuttuja risteyksiäkin, kun pääsimme polkujen yhdysreitille. Siellähän sitä pellon reunassa oltiin edellisellä kerralla harhauduttu! Nyt ei ollut mitään ongelmia, joten loppupäätelmä on, että kannattaa kiertää polku hiihtomajalta käsin. Tällöin nuolet johdattavat oikein eteenpäin eikä niitä tarvitse takaperoisesti katsoa. Mutta kaiken kaikkiaan polku on erittäin hyvin merkitty eikä siellä pitäisi eksyä!

Artesaanipizzoja Johnny’s Heistista Oulussa

Jokin aika sitten Ouluun tuli uusi pizzeria Johnny’s Heist. Sen suosio räjähti käsiin alusta saakka. Odottelinkin aikani, ennen kuin asioin pizzeriassa.

Johnny’s Heist on ottanut käyttöön nettitilausmahdollisuuden. Niinpä minäkin kerran paikan päällä asioituani tilasin pizzat edellisenä päivänä etukäteen. Tilauksen ohessa ilmoitettiin kellonaika, jolloin pizzat saa hakea.

Pizzat olivatkin minuutilleen valmiita. Kuulin samalla vähän yrityksen historiasta. Johnny’s Heist Pizza & BBQ on aloittanut toimintansa Kokkolasta. Pizzeria on nimetty Johanneksen ja hänen amerikkalaisen vaimonsa mukaan.

Oulun Tuirassa sijaitsevasta pizzeriasta saa ainoastaan pizzoja, mutta Kokkolasta myös BBQ-ruokia. Johnny’s Heistin artesaanipizzat ovat olleet kehuttuja eivätkä ne olleetkaan pettymys. Testasimme muun muassa Special-pizzan. Pizzojen salaisuutena on oma kastike ja myös Buffalo Mozzarella -juusto oli mainio tuttavuus.

Samoilemassa Sanginjoen riistapolulla Oulussa

Tunnetko jo Oulun Sanginjoen ulkoilumaastoja? Lähdimme yhtenä syyskesäisenä viikonloppuna tutustumaan metsänvartijatila Loppulan läheisyydestä alkavalle riistapolulle.

Löysimme parkkipaikan ja polun lähtöpaikan karttoineen. Myös taukopaikka oli parkkipaikan yhteydessä eli pöytä penkkeineen. Itse polku on noin kahden kilometrin pituinen eli sen kävelemiseen kului vajaa tunti.

Maasto oli vaihtelevaa ja osin mentiin pitkospuita. Polun puolivälissä oli laavu tulentekopaikkoineen, oikein mukava vaikkakin olimme ilman eväitä liikkeellä.

Riistapolku soveltui hyvin viikonloppupäivän lenkiksi. Kulkijoita ei juuri ollut eli metsässä sai samoilla rauhassa.

Espanjalaisia makuja El Saborissa Kempeleessä

Kävimme taannoin ystäväni kanssa Kempeleen Vihiluodossa sijaitsevassa espanjalaisessa ravintolassa El Saborissa. Tämäkin paikka on pitkään kutkuttanut uteliaisuuttani ja nyt sinne lopulta päästiin.

El Sabor sijaitsee hotellin yhteydessä ja hotellin takana kulkee kiva luontopolku. Mutta voi, olin uudesta työstä niin väsynyt, että vain ruoka kiinnosti!

Sinnepä siis hotellin yläkerrassa sijaitsevaan ravintolaan tutkimaan ruokalistaa. Meidät otettiin mukavasti vastaan ja pääsimme valitsemaan pöydän syönti- ja juttuhetkeä varten.

Päädyimme molemmat kana-annoksiin. Saimme alkupalaksi leipää ja sitten tulivat annokset, jotka olivat sopivan ruokaisat. Ravintola oli viihtyisä istuskella ja syödä hyvin. Taas saatiin kuulumiset päivitettyä ja suunniteltua seuraavia käyntikohteita!

Loistavaa ohjelmaa BF Meetissä Oulussa

Autotapahtumat ovat minulle mieleen, ja olikin ilo, kun elokuussa toteutui Oulussa BF Meet -tapahtuma. Barefoot Driversin meetit ovat tarkoitettuja koko perheelle ja tapahtumaan voi kuka tahansa viedä harrasteajoneuvonsa esille.

Lähdimme miesystävän kanssa katsomaan tapahtumaa Terminaalin piha-alueelle. Paikalla olikin mukavasti sekä autoja että yleisöä. Tämäkin tapahtuma on yksi sellainen, joka tullenee itselleni perinteeksi muodostumaan.

Tänä vuonna oli järjestetty myös oheisohjelmaa. Saavuimme paikalle juuri stunt shown alkaessa. Näytöksessä oli kolme moottoripyörää eikä vauhdin hurmaa puuttunut tempuista. Mahtavaa!

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Siikajoki voimissaan Pöyryn padolla

Joitakin vuosia sitten löysin Pöyryn padon. Se sijaitsee Siikajoella muutama kilometri Revonlahdelta Siikajoenkylälle päin.

Lähdin nyt näyttämään tätä lähes tuntematonta nähtävyyttä miesystävälleni. Oli yllätys, kuinka voimalla vesi virtasi keskellä kesääkin.

Patoa pääsee hyvin ihailemaan monestakin kohtaa. Siltaa pitkin padon pystyi näkemään koko joen leveydeltä. Kalaportaat taas näkyivät hyvin padon päältä.

Kyllä oli näyttävän näköistä! Pitää käydä jatkossa tutkimassa patoa eri vuodenaikoinakin.

Jo perinne: Ride in Oulu Motor Meet

Odotin innolla tämän kesän Ride in Oulu Motor Meetiä, jossa harrasteajoneuvot kokoontuvat Oulun Äimärautiolle. Olin nyt kolmatta kertaa tapahtumassa, ja tykkäsin jälleen sen rennosta ilmapiiristä. Olletikin, että tänä kesänä tapahtumat ovat jääneet muutenkin vähemmälle.

Lähdin aamupäivästä viime viikon lauantaina liikkeelle. Ajoneuvoja oli saapunut paikalle runsain mitoin, ja lisää tuli koko ajan. Erityisesti kiehtoivat Ford Mustangit, mutta montaa muutakin merkkiä oli mukana.

Rennon leppoisassa tapahtumassa oli kiva liikuskella ja sääkin suosi. Äimärautiolla on tilaa liikkua, joten puitteet tapahtumalle olivat kohdallaan.

Asiaan kuului tietysti myös grillimakkaran syönti pillimehun kera. Erityistä suosikkia autoista en nyt osaa nimetä, vaikka monet näyttäviä olivatkin. Mutta kuvista näkyy, millaista kaikkea paikalla oli!

Leppoisaa tunnelmaa kesäkahvila POOKIoskissa Oulussa

Kiinnostuin heti, kun huomasin, että Ouluun on tullut uusi kesäkahvila. Ennätimmekin miesystäväni kanssa sinne viime viikonloppuna.

Kesäkahvila POOKIoski sijaitsee Hietasaaressa venesataman välittömässä läheisyydessä. Rannassa on runsaasti tilaa ja nautimmekin terassilla merinäköalasta. Kahvilan sisätiloissa järjestetään myös erilaisia tilaisuuksia, mutta paikka ei ollut minulle entuudestaan tuttu.

POOKIoskin palvelu oli suorastaan loistavaa ja meidät todella huomioitiin. Valikoimme kahvia ja vohvelia minulle ja miehelle Hailuodon panimon olutta. Oluita olikin tarjolla useampaa sorttia, ja valittu maku oli minullekin mieluinen, vaikken yleensä juo olutta.

Vohveli paistettiin minulle ja tarjoiltiin ranskan kieltä käyttäen mustikkahillon ja kermavaahdon kera. Ja olipa muuten tämäkin niin hyvää, että kuva jäi ottamatta!

Katselimme rannan elämää ja veneilijöitäkin paikalle piipahti. Kaunis kesäilta hyvässä seurassa!