Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.

Oulun klassikoita: Hupisaaret

Oulun suosituimpia paikkoja kesäaikaan on varmastikin Ainolan puisto. Se soveltuu kaikenikäisille ja ihastuttaa monipuolisuudellaan.

Lähdin lämpimänä päivänä kiertämään puistoa. Menin Hupisaarille Tietomaan ja Oulun Taidemuseon kautta. Kesyt sorsat uiskentelivat vesistössä, puisto oli kaunis ja ihmisiä oli liikkeellä.

Oulujoen rannassa näkyvät kauniit suihkulähteet joella sekä Merikosken pato, josta löytyy kalatiekin.

Suositun kahvilan vieressä ovat kasvihuoneet, joita pääsee myös kiertelemään ja ihastelemaan kukkaisloistoa.

Leikkipuistossa riittää lapsille kivaa tekemistä, ja kävelyä ja pyöräilyä varten on useita reittejä. Myös Pohjois-Pohjanmaan museo löytyy saarten tuntumasta, joten päiväretkeen voi yhdistää monenlaista ohjelmaa.

Lohestajan paratiisit Vaaralampi ja Tervalampi

Lähdin pitkästä aikaa käymään Oulun Ylikiimingissä, josta löytyy pari unelmakohdetta kalastajille. Ylikiimingin kalastuskuntaa kannattaa seurata Facebookissa, niin saa tietoa Vaaralammen ja Tervalammen lohi-istutuksista. Istutuksia tehdään usein kesän mittaan.

Ajelin Oulusta Kuusamontien kautta Vaaralammelle, joka löytyy hyvin opastein merkittynä Ylikiimingin kylältä jonkin matkaa Hetekylän suuntaan. Lampi on pienehkö ja viihtyisä paikka, jossa on helppo liikkua puisia kulkuväyliä pitkin.

Lammelle on tänä kesänä rakennettu talkoovoimin todella upea kota, joka oli kyllä aivan ihastuttava!

Paluumatkan tein Ylikiimingistä Muhoksen suuntaan lähtevän tien kautta. Olin menossa Ouluun, joten en nyt pysähtynyt taidegalleria-kahvilassa, joka kyllä vaikutti mielenkiintoiselta. Tervalammen sitten ohitin tällä matkalla.

Pieni voihkaisu tuli, kun löysin itseni Sanginjoentien päästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun vasta ajelimme tämän pitkän tien, niin nyt tuntui vähän siltä, että mutkat suoriksi!

Tällä kertaa en siis kalastanut, mutta molemmilla lammilla olemme vuosien saatossa käyneet ja koirakin on ollut mukana. Mukavia ja rentouttavia kalapaikkoja, joita voi kyllä suositella!

Idyllinen Merilän kartano Utajärvellä

Muhoksen ja Rokuan reissulla pysähdyimme myös Merilän kartanossa, joka sijaitsee Oulujoen lähistöllä muutama kilometri Utajärveltä Muhoksen suuntaan. Olen pitkään halunnut tutustua kartanoon, ja nyt siihen oli tilaisuus.

Päädyimme tietä idylliseen pihapiiriin. Kartanorakennus oli keltainen talo vasemmalla ja majoitusta löytyi isosta punaisesta aittarakennuksesta.

Saimme pienen yksityisesittelyn tiloista, sillä kartano odotteli parhaillaan uusia vieraita. Kävimme joen rannassa, jossa oli mukava pieni koski. Merilän suvulla oli myös muistomerkki rannassa.

Kartanorakennuksessa oli uusi ja vanha puoli. Siellä on tarjolla aamiainen majoittujille, ja isot salit ovat käytössä erilaisia tilaisuuksia ja juhlia varten. Perinteisyys näkyi sisustuksessa.

Saimme kurkistaa myös majoitustiloihin. Ne olivat modernit ja todella upeat. Huone oli tilava, ja parvelta löytyi lisätilaa.

Viehättävästä ympäristöstä siis löytyy aamiaismajoitusta sekä tilaa vaikkapa perhejuhlille tai työpaikan tilaisuuksille!

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Tähtien polulla ja taidetta ihailemassa Muhoksella

Viime viikon lauantaina julkistettiin Muhoksen torilla oleva Walk of Fame, Tähtien polku. Tätä lähdimme katsomaan äitini ja sukulaismiehen kanssa.

Torilta esiintymislavan edestähän polku löytyi ja useita tuttuja nimiä oli laatoissa. Itseäni miellytti erityisesti Sentenced-yhtyeen laatta.

Torilla oli myös kiva kalasuihkulähde, joten puitteet erilaisille tapahtumille ovat kunnossa viihtyisässä ympäristössä.

Tässä Kalevan juttu Tähtien polusta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/sentenced-ja-armi-kuusela-saivat-tahtensa-muhoksen-walk-of-famelle/765492/

Jatkoimme Muhokselta matkaa Rokualle, josta tulee oma postauksensa. Palasimme kuitenkin Muhokselle, jossa lounastimme Nesteellä ja tämän jälkeen tutustuin Terttu Jurvakaisen taidegalleriaan. Tertulla oli muuten oma laattansa Tähtien polulla.

Terttu Jurvakainen on pitkäaikainen taiteilija, joka on kirjoittanut myös runokirjoja. Galleriaan oli hyvät opasteet, ja se löytyi kiehtovan näköisenä asuinalueelta keskustan tuntumasta.

Taiteilija itse oli vastaanottamassa näyttelyyn tutustujia. Kyseessä on Tertun 40-vuotiskesänäyttely, joten tuotantoa oli laajasti esillä. Pidin kovasti hänen öljyvärimaalauksistaan.

Pääsylipun hintaan kuuluivat myös kahvit, jotka sai juoda näyttelyn lomassa. Galleria oli ihastuttava, se oli laaja ja kauniisti sisustettu kuitenkin siten, että taulut pääsivät oikeuksiinsa. Myös taustamusiikkia kuului.

Kuulemma Terttu on toiminut kuvaamataidon opettajanakin. Suosittelen näyttelyä taiteen ystäville! Ja Muhoksella kannattaa muutenkin vierailla, muutakin näkemistä löytyy.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Tonttuelämyksiä 7 sillan saaristossa

Nyt koitti odotettu osuus, kun lähdimme ystäväni kanssa Pietarsaaresta 7 sillan saaristotielle kohti Kokkolaa. Tien nimihän tulee siitä, että tällä seututiellä ylitetään seitsemän siltaa, joiden havaitsimmekin olevan suhteellisen tiiviisti noin kolmenkymmenen kilometrin matkalla.

Osa silloista oli aika lyhyitä, koska saaret olivat lähellä toisiaan. Meren läheisyyden pääsi saaristossa kuitenkin tuntemaan.

Mukavan matkan päässä oli Larsmon eli Luodon kunta. Kylällä erottui heti uusi kirjastotalo. Emme käyneet tutustumassa siihen, mutta tiedän, että se on upeasti sisustettukin.

Ystäväni oli kuullut Tyynelän Tontuista, ja sinnehän löysimmekin kohta Luodon kylän jälkeen. Ai että, miten ihana paikka! Tonttutaloa voi suositella sekä lapsille että aikuisille.

Tyynelässä oli monenlaista nähtävää. Tonttutalon jätimme loppuhuipennukseksi ja kävimme ensin piharakennuksissa. Niissä oli muun muassa lelupajaa, puotia, suutaria ja monenmoista muuta entisajan tyyliin. Tonttuja löytyi sieltä täältä työn lomasta.

Myymälässä oli kertakaikkisen upeita tonttujulisteita, joita muistan lapsuuteni jouluista olleen kodissamme. Jouluteeman lisäksi löytyi upeita kuvasommitelmia tonttujen kesätouhuista.

Tonttutalossa sitten olikin silmien täydeltä tavaraa. Tietysti tonttuja, mutta paljon upeaa antiikkia. Sisustuksessa oli muun muassa kaunis juhlakahvipöytä ja hääteema. Tyynelän omistaja onkin tehnyt uransa antiikkikauppiaana, joten hänellä on löytöjä pitkältä ajalta. Kuulemma kuitenkin vieläkin tekee uusia löytöjä, vaikka talot ovatkin jo täynnä!

Lopuksi vielä kahvittelimme tuoksuvien pullien äärellä. Sielläkin sai seurata tonttujen elämää ja nauttia kauniista sisustuksesta.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa saaristotietä pitkin kohti Kokkolaa. Vattungin sillalla oli levähdyspaikka, josta pääsimme katsomaan merinäkymää.

Todella kiva seututie ja kompakti matkakokonaisuus, tämä oli meille todellinen löytö! Seuraavaksi odottivatkin elämykset Kokkolassa, josta juttua myöhemmin.

Puutarhamiljöössä ja Runebergin jäljillä Pietarsaaressa

Kesän odotetuimpia reissuja oli retki ystävän kanssa seitsemän sillan saaristoon sekä Pietarsaareen ja Kokkolaan. Lähdimme liikkeelle aamutuimaan ja ajoimme ensin suoraan Pietarsaareen eli Jeppikseen 8-tietä parin pysähdyksen kautta.

Aloitimme tutustumisen Aspegrenin puutarhasta ja Rosenlundin pappilasta. Kivinavetan edustalla oli juuri menossa musiikkiesitys, sillä Pietarsaaressa oli Jaakon Päivien aika. Reissumme sattuikin juuri sopivasti tapahtuma-aikaan.

Tutustuimme puutarhaan, joka oli kivimuurien ympäröimä ja sisälsi kauniisti vierekkäin sekä hyötyviljelmiä että kukkasia. Puutarhan keskellä oli upea huvimaja. Puutarha oli laaja ja lisäksi alueella oli vielä erillinen yrtti- ja ruusutarha.

Lounastimme ihastuttavassa Rosenlundin pappilassa, jossa oli myös taidetta esillä. Kivinavetassa oli kotiseutumuseo ja lisäksi alueelta löytyy kotieläimiä.

Miljöö teki vaikutuksen ja läksimme rennoin mielin jatkamaan matkaa kohti Gamla Hamnia – Vanhaa Satamaa. Kiertelimme matkalla myös Pietarsaaren keskustaa ja vanhaa kaupunkia Skataa.

Sataman alue oli jännittävä vanhoine rakennuksineen ja laitteineen. Laiturissa oli upea alus ja toinen löytyi telakan sisältä. Kuunari Vegaa on kunnostettu pitkään ja työ jatkuu edelleen. Telakalla oli ihana vanhan tuoksu ja tunnelma. Vegaa pääsi kurkistamaan myös ylhäältäpäin.

Vanhan sataman jälkeen oli aika siirtyä etukäteen suunnitellulle kohteelle eli Runebergin tuvalle (Runebergs stuga). Ystäväni oli hyvä kartanlukija ja matka eteni sujuvasti tännekin. Tupa oli juuri avautumassa ja löytyi todella viehättävästä paikasta metsän keskeltä. Pieni keltainen talo, jonka vieressä punainen vaja sekä leppoisa rantanäkymä.

Tuvan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa viehättävästä Pietarsaaresta 7 sillan saaristotien kautta kohti Kokkolaa. Siitä tarinaa seuraavaksi!

Kaivoskylä, Jatulintarha ja nostalginen Mäntylampi

Nyt vihdoin käynti synnyinseudullani Raahen Vihannissa! Olen asunut kouluaikani Lampinsaaren kaivoskylässä ja muutoin Vihannissa.

Lähdin nyt kyläreissulle ja suuntasin ensin Lampinsaareen. Kylällä on uimalammen yhteydessä pieni caravan-alue ja paviljonki. Kylänraitti on mielenkiintoinen nähtävyys, sillä talot ovat samanlaisia ja rakennettu täsmälliseen ruutukaavaan. Kaivoksen tuntuma näkyy kylällä.

Kaivoksen rakennuksia ei enää ole nähtävissä, mutta ennen kielletylle kaivosalueelle on tehty virkistysalue. Eli Sumppitunturille voi nyt mennä luvan kanssa ulkoilemaan ja retkeilemään. Kiehtovan väristä kiveäkin alueelta löytyy.

Suuntasin päivän mittaan Vihannista Raahen suuntaan Mäntylammelle, joka on suosittu uimapaikka, ja jossa on nykyisin hyvät mahdollisuudet kalastaa. Väkeä oli nytkin paljon isolla laiturilla ja uimassa. Mäntylampi eli Mänskä oli maankuulu tanssipaikka ja etenkin vuosittaiset Härkäjuhlat olivat iso tapahtuma.

Kävin vielä Vihannin kylällä. Kylälle mentäessä Kirkkojärven rannalla näkyy hyvin kotiseutukeskus-kirjasto Ukonkantti. Aikanaan sen rakentamisen jälkeen arkkitehtuuria käytiin kaukaakin ihastelemassa. Kirkkojärven rannalla on myös vanhoja rakennuksia eli muitakin kantteja.

Kaivosta on muistettu myös kirkonkylällä muun muassa vanhojen koneiden ja muistomerkin muodossa.

Jatulintarha Ukonkantin lähistöllä on kiva erikoisuus. Tämän kivilabyrintin tarinan voi lukea infotaulusta ja käydä seikkailemassa. Upea juttu!

Vihanti kylineen on panostanut myös retkeilyyn. Lintutorneja, laavuja ja ulkoilureittejä löytyy useilta kyliltä.

Tuttua seutua nyt uusin silmin!