Maaseutuidyllissä B and B Rosenbergilla Siikalatvalla

Olen jo vuosia ollut kiinnostunut 4-tien varressa puolivälissä Rantsilaa ja Pulkkilaa olevasta aamiaismajoituksesta B&B Rosenbergista. Nyt sain tilaisuuden vierailla paikassa.

Kaupallinen yhteistyö

Saimme matkatoverini kanssa yöpymispaikaksi Vaarinmökin, joka oli tilava ja varusteltu siten, että kaikki tarpeellinen löytyi. Totesin kaverille, että jo ensivaikutelma maatilasta oli rennon kotoisa. Ja tämä tunnelma säilyi koko vierailun ajan.

Mummonmökkiin mahtuu kuusi ihmistä ja pienemmille porukoille löytyy erilaisia vaihtoehtoja, kuten aittamajoitusta. Kymmenen kilometrin päässä Kurranjärven rannalla sijaitsee myös erämökki, jota emme nyt käyneet katsomassa.

Tutustuin yrittäjä Marikan kanssa tilaan ja sen toimintaan. Päärakennuksessa on tarjolla tietysti aamiainen, mutta talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kokouksiin ja juhliin. Paikkoja on neljällekymmenelle ja myös rakennuksen yläkerrasta löytyy majoitustilaa. Esillä salissa on Marikan maalauksia, sillä hän harrastaa taidetta.

Marika-agrologi miehineen pitää tällä hetkellä maatilalla peltoviljelyä. Lisäksi hänen miehellään on koneurakointia. Tilalla on joitakin eläimiä, kuten neljä lammasta, hevonen ja poni. Lapsille riittää siis ihasteltavaa ja etenkin lampaat olivat kovasti seurallisia. Osaavat kuulemma myös karata karsinasta!

Aittarakennukset olivat viehättäviä. Kodassa paistoimme illan mittaan makkaraa. Polttopuiden sijaan päätimme testata tulisijassa hiilillä grillauksen ja se onnistuikin mainiosti. Kävimme myös ajelulla Pulkkilassa ja löysimme hyvän näkymän Uljuan tekoaltaalle. Läheisellä luontopolullahan kävin viime kesänä.

Vaarinmökissä oli oma sauna, joten syönnin jälkeen saunan lämmitykseen. Tässä ilta menikin rattoisasti eikä muuta ohjelmaa tarvinnut.

Aamiaisen nautin päärakennuksen tunnelmallisessa miljöössä. Tämän jälkeen lähdin vielä peltotielle fatbike-ajelulle. Meno oli huomattavasti rauhallisempaa kuin ensimmäinen fatbike-ajeluni mäkisessä maastossa oli! Myös sup-lautoja on majoittujien käytettävissä, vaikka vesistöä ei tilan välittömässä läheisyydessä olekaan.

Marika on hyvin vieraiden käytettävissä ja kertoo mielellään tilan toiminnasta. Päärakennus, vanha pappila, on siirretty tilalle 17 vuotta sitten Piippolasta. Majoituspaikkoja tilalla on noin 25 henkilölle ja aamiaismajoitustoiminta on aloitettu jo vuonna 1999.

Rosenbergilla vierailee paljon työmatkailijoita sekä Etelä-Suomesta pohjoiseen matkaavia ihmisiä ympäri vuoden. Toki palatessakin pysähdyspaikka löytyy ja majoituksessa käykin paljon myös vakikävijöitä. Tilalle on erittäin helppo tulla, sillä se sijaitsee valtatien vieressä. Itseäni eivät liikenteen äänet haitanneet lainkaan. Ja lapsiperheille paikka on myös ihastuttava. Samoin kansainväliset vierailijat pääsevät näkemään maaseudun elämää.

Pidin tästä persoonallisesta majapaikasta. Mökki ja ympäristö olivat siistejä. Pihapiirissä oli kiva liikuskella ja ylipäätään rentoutua maaseutuympäristössä.

Kauniissa maisemissa Montan leirintäalueella Muhoksella

Oletko tiennyt, että Muhoksella sijaitsee monipuolinen leirintäalue Montta Active Camping? Nimensä mukaisesti paikassa voi leiriytymisen lisäksi harrastaa monenlaista aktiviteettia.

Kaupallinen yhteistyö

Minulle on muodostunut jo perinteeksi käydä Montassa aina toukokuussa. Nyt pääsin majoittumaan Montta-mökkiin, joka on kuuden hengen täysin varusteltu mökki. Montta on kotoani kätevän matkan päässä, joten lähdin sinne töiden jälkeen ja palasin varhain seuraavana aamuna.

Mökin ikkunoista, terassilta ja parvekkeelta avautuvat valtaisan kauniit näkymät Oulujoelle. Joki on muutenkin alueen sydän: sitä voi ihailla muun muassa jokilautalta, uimarannalta, kalastaessa, veneillessä, suppaillessa ja vaikkapa kiipeillessäkin.

Alue oli jo mukavasti aktivoitunut. Tänä vuonna paikalla on enemmän kausipaikkalaisia, joista paria pääsin jututtamaankin. He olivat käyneet kävelymatkan päässä olevalla golfkentällä.

Montan lähellähän menevät laajat retkeilyreitistöt ja mainitsemisen arvoinen on myös Toppeliuksen muistokivi, jota olen aiempina vuosina käynyt katsomassa. Toisella kerralla olin liikkeellä leirintäalueen fatbikella, mikä olikin jännittävää puuhaa mäkisessä maastossa.

Leirintäalueen yrittäjät ovat molemmat seikkailuohjaajiksi koulutettuja. Tämän johdosta alueella voi tehdä todella monenmoista ja koko ajan on uutta suunnitteilla. Leirintäalueen pitäminen on koko perheen juttu ja nytkin tulevaan kesään suhtauduttiin toiveikkaalla mielellä. Itsekin uskon, että kunhan kesä etenee, niin matkailijoita löytyy ja toivottavasti pitkälle syksyyn. Yhtenä uutena houkutuksena on yöpyminen puihin ripustetussa teltassa.

Minulla oli mukava ilta, kun kaveriperhe kävi kylässä mökillä. Kävimme kävelemässä jonkin matkaa alueelta lähtevää parin kilometrin mittaista Lemmenpolun patikointireittiä. Reitin maasto on vaihtelevaa, mutta uurastuksen palkitsevat mahtavat jokinäkymät. Reittiä pitkin pääsee aina Pyhäkosken voimalaitokselle saakka, joka on todella näkemisen arvoinen paikka. Sen läheisyydessä sijaitsee myös yksi nähtävyys eli Leppiniemen vanha asuinalue.

Loppuillan ohjelmaan ei muuta tarvittu kuin mökin sauna. Talviturkki jäi edelleen heittämättä, vaikka houkutteleva mahdollisuus siihen olisi ollut aurinkoisena iltana. Alueella oli rauhallista; uusi terassi odottelee asiakkaita ja leiriytymisen lisäksi 2 – 6 hengen vintage-mökit majoittujia.

Mökin parvella nukkui todella makoisasti. Ja aamulla oli aivan mahtavaa juoda aamukahvit maisemaa ihastellen. Tästä sitten päivän töihin. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella rentouttava ja mukava. Kyllä Montan maisemat ovat aivan mahtavat ja leirintäalue on muutoinkin siisti ja viihtyisä.

Idyllisessä Maalaiskartano Pihkalassa Kestilässä

Kaipaatko maaseudun rauhaa, mutta toisaalta aktiviteetteja? Silloin Siikalatvan Kestilässä sijaitseva Maalaiskartano Pihkala on oikea paikka sinulle.

Kaupallinen yhteistyö

Pihkala on jo klassikko hevosleirien järjestäjänä, mutta tilalta löytyy paljon muutakin tekemistä. Tilaa on maaseudun rauhassa eli myös lepo ja rentoutuminen onnistuvat. Jokinäkymä Siikajokeen on viehättävä.

Sain käydä kartanossa vieraana. Jo Kestilän tietä avarassa peltomaisemassa ajaessa alkoi rentoutua. Perille päästyäni majoituin päärakennuksen huoneeseen. Huone oli siisti ja tilava.

Alakerrassa tapasin sitten isäntäväkeä, Tarjaa ja Veijoa. Pihkala on sukutila, joka toimii nyt jo viidennessä polvessa. Kahvin merkeissä juttelimme kartanon toiminnasta. Tämän jälkeen Tarja esitteli alueen ja rakennukset.

Matkailutoiminta tilalla on aloitettu jo vuonna 1983. Näin ollen toimintaa on vuosien varrella ennätetty kehittää pitkälle. Tilalla järjestetään suosittuja ratsastusleirejä, mutta myös monenlaista muuta pääsee puuhailemaan. Vieraille on tarjolla esimerkiksi jokilauttaa, savusaunaa, vesiliukumäkeä ja vaijeriliukua. Mitä ihanampia kesäjuttuja siis!

Majoituspaikkoja Pihkalassa on yhteensä noin 80. Tämä koostuu hotellihuoneista ja aittamajoituksesta. Erikoisuutena on vanha navetta ja rehusiilo. Navetassa on tilavat kokoustilat, saunat ja illanviettopaikka. Siilon puolelle on rakennettu majoitushuoneita ja entiseen heinälatoon liikuntasali, jossa pidetään muun muassa leiridiskoja ja harrastetaan erilaisia pelejä. Kiipeilyseinäkin löytyy.

Leirien lisäksi maalaiskartano on suosittu kokousten, virkistyspäivien ja perhejuhlien paikka. Pitkänmatkalaisille kartano sijaitsee sopivasti matkan puolivälissä. Lisäksi tila on suosittu yöpymispaikka työmatkalaisten keskuudessa. Viehättävä aittarakennus on alkuperäinen ja rakennusvuosi on 1795. Tarja on koulutukseltaan agrologi ja päätyi tilalle aikoinaan työharjoittelun myötä.

Tilaan liittyy myös kummitustarina, jos uskallat sen kuulla! Mutta pääpaino tilalla on rauhoittuminen luonnon helmassa ja sen täydentäminen joko omatoimisilla tai järjestetyillä aktiviteeteilla. Monella lukijallakin on varmasti ratsastusleirimuistoja, joista tulee mieleen “Pihkalan henki”.

Iltapäivällä ruokailimme isäntäväen kanssa. Pihkalan erikoisuus on savulohi, joka kyllä taisi olla parasta syömääni lohta. Valkoviini sopi kalalle hyvin. Pidin myös pöytäkoristeista ja ruokien esillepanosta.

Tämän jälkeen olikin aika mennä saunaan. Hyvät olivat löylyt viihtyisissä saunatiloissa. Mielessä kävi talviturkin heittäminen Siikajokeen, mutta se jäi nyt tekemättä.

Makoisten maaseudun rauhassa nukuttujen yöunien jälkeen oli aamiaisen aika. Keittelin ensin herätessäni aulan keittiössä kahvit. Veijo tarinoi aamupalallakin ja hänelle asuinpaikkani Liminkakin oli tuttu paikka.

Tästä lähdinkin sitten kotimatkalle, sillä oli päivän puuhien aika. Pihkalan reissusta jäi hyvä mieli ja siellä voisi ilman muuta käydä uudelleen.

Iltakävelyllä Pilpasuolla Oulussa

Oulussa yksi hyvä retkikohde on Pilpasuo. Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä. Valittavana on joko kilometrin mittainen luontopolku tai pidempi vaihtoehto. Pidempää reittiä en ole koskaan käynyt ja nytkin päätimme ottaa lyhemmän reitin.

Polku oli paikka paikoin vielä hieman märkä, mutta lenkkareilla selvisi hyvin. Polku on vaihteleva, sillä välillä on pitkospuita ja välillä maastoa. Ruuhkaa ei ollut. Lyhyempi polku sopii kaikenikäisille ja reitin varrella on tehtäviä ja infotauluja.

Tälläkään kertaa ei ollut termarikahveja mukana, vaikka taukopaikalla olisi ollut tilaa. Sää suosi ja oli mielenkiintoista käydä polulla jo ennen kesää. Kesällä maastoon voi tulla uudelleen.

Ihania eläimiä Escurialissa Limingassa

Oletko etsimässä kivaa käyntikohdetta joko yksin, kaksin tai koko perheen kanssa? Siinä tapauksessa jokakesäinen suosikkini Kukka- ja eläinpuisto Escurial Limingassa on oiva valinta.

Kaupallinen yhteistyö

Itselleni on muodostunut jo perinteeksi käydä joka kevät eläinpuistossa. Sinne on aina mukava mennä ja viime kesänä kävin useammankin reissun vieraiden kanssa. Tällä kertaa minulla oli kemiläinen ystävä käymässä, ja eläinpuisto suunniteltiin heti viikonloppuohjelmaan.

Escurialissa oli rauhallista ja saimme hyväntuulisen vastaanoton. Tästä sitten kierrokselle, joka aluksi aloitettiin Lintulasta. Lintujahan puistossa on paljon ja ystäväni pääsi toisessa lintutalossa kuulemaan papukaijan sanovan: Kuka siellä?

Näimme seuraavaksi kanoja ja kaneja. Pörröiset kanat ovat erityisen söpöjä. Itseäni viehättävät puistossa erityisesti laamat ja alpakat sekä ylämaankarja. Kannattaa siis kiertää koko alue, tosin alue on myös mukavan kompakti. Ja kyllä sieltä porokin löytyy.

Ja voi mikä ihanuus: puistossa oli pikku kilejä, joista yksi laski liukumäkeä! Sitten tulivat aasit, minipossut, lampaat ja lisää lintuja. Poneja oli myös laitumella.

Alueellahan on myös mökkejä ja nuotiopaikkoja. Ja puutarhasta saa kukkiakin hankittua. Kaiken kaikkiaan Escurial on todella mukava päiväretkikohde ja varmasti tänäkin kesänä tulen käyneeksi toisenkin kerran.

Perinteisesti Koitelinkoskella Oulussa

Joko tunnet yhden Oulun helmistä, eli Koitelinkosken Kiimingissä? Minulla on ollut tapana käydä siellä vähintään kesäisin, mutta nähtävää on kaikkina vuodenaikoina.

Nyt olivat jäät jo ennättäneet lähteä joesta. Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä ja esimerkiksi vapaita nuotiopaikkoja olisi ollut. Vaan tällekään reissulle ei sattunut evästä mukaan!

Kiertelimme tyttäreni kanssa lähes kaikki alueen polut. Erityisesti pitkospuut olivat kivat ja vähän kiipeiltiin kallioillakin joen äärellä. Koski kuohui komeasti.

Ensi kerralla makkarat ynnä muut tykötarpeet mukaan!

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Ulkoilemassa Sanginjoen Lemmenpolulla Oulussa

Kaipaatko vinkkiä kivasta ulkoilukohteesta? Oulusta löytyy esimerkiksi Sanginjoen ympäristö, joka sopii hyvin siihen tarkoitukseen.

Olen kerran kesällä käynyt Sanginjoen Lemmenpolulla. Päätimme nyt ystäväni kanssa suunnata sinne pienestä räntäsateesta huolimatta. Ja kannatti, sillä paikan päällä paistoi aurinko.

Jätimme auton tien varteen ja kävelimme pienen matkan Lemmenpolun nuotiopaikalle. Yksi seurue oli paikalla, joten ruuhkaa ei ollut.

Jokinäkymä on kaunis ja jäät olivat osin lähteneet. Käveleskelimme polkua jokivarressa eteenpäin ja löysimme toisenkin nuotiopaikan. Se oli juuri vapautumassa, joten evästauko olisi ollut mahdollinen. Meillä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut mitään mukana.

Kävimme vielä polkua toiseen suuntaan ja suunnittelimme ympäristöön laajempaa tutustumista kesäaikana.

Pölökkypäitä Martinniemessä Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolulla

Aina sitä löytyy uusia käyntikohteita! Vaikka olen käynyt Oulussa Haukiputaan Martinniemessä, niin en ole tiennyt luonto- ja kulttuuripolun olemassa oloa. Nyt sain siitä vinkin Facebookin kautta ja ei muuta kuin tutustumaan.

Auton jätin Kurtinhaudan kalasatamaan ja siitä kävelin rantaa pitkin polun alkuun Ukkolanrannalle. Täältä niitä polulla asuvia pölökkypäitä sitten alkoi löytymään! Puiden veistäjänä on toiminut Jyrki Mäki. Opaskylteissä on lisäksi otteita kirjailija Joni Skiftesvikin teoksista ja lauluntekijä-muusikko Jukka Takalon kappaleista.

Ukkolanrannassa on myös laavu, ja nytkin paikalla oli tulistelijoita. Hyvin olisi kuitenkin mukaan vielä mahtunut!

Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku on noin 2,5 kilometrin mittainen eli varsin sopiva päiväkävelyksi.

Ja täällähän järjestetään myös kuulu Maakinen Martinniemi -tapahtuma. Josko sinne ensi vuonna jo pääsisi mukaan!

Nepalilaista ruokaa kotiin kuljetettuna Saurahasta Oulussa

Itse en ole Oulussa sijaitsevan nepalilaisen ravintola Saurahan kotiinkuljetuspalvelua kokeillut, koska asun Limingassa. Oululainen ystäväni kuitenkin kehui tätä mahdollisuutta.

Kävin Saurahassa ystäväni kanssa lounaalla ennen kuin koronarajoitukset tulivat. Ennätinkin silloin kuvata tämän jutun kuvat. Näitä voi fiilistellä siihen saakka kunnes ravintolaan taas paikan päälle pääsee. Minulla oli jo kauan ollut tavoitteena testata Saurahaa, sillä sitä on todella paljon kehuttu.

Ravintola oli jännässä paikassa ja tunnelmallisesti sisustettu. Lounaskin tuotiin pöytiin tarjoiltuna ja käydessämme palvelu oli nopeaa. Erittäin maistuvia ruokia naan-leipineen. Saimme rauhassa vaihtaa kuulumiset ruokailun lomassa.

Ravintola Sauraha jäi houkuttamaan käydä muulloinkin kuin lounasaikana. Ravintolan sivuilla kerrotaan, että kokeilla on yli 20 vuoden kokemus perinteisestä nepalilaisesta keittiöstä.