Meren talvista tunnelmaa Tauvossa

Siikajoella sijaitseva Tauvo on lempikohteitani meren rannalla. Päätin lähteä päivänvalossa katsomaan rantaa. Tauvoon liittyy itselläni paljon nuoruusmuistoja.

Sattuikin todella jännittävän näköinen päivä, sillä taivaan väri oli upeita sinisiä sävyjä! Meren rannalle pääsi hyvin moottorikelkkauria pitkin. Olisipa mahtava kelkkailla näissä maisemissa!

Tauvoon on rakentunut loma-asuntoja vanhan kalasataman lähistölle. Puitteet ulkoiluun ovat loistavat, tällä kertaa ei näkynyt pilkkijöitäkään.

Ajelin Raahen kautta pois ja pysähdyin vielä Revonlahdella. Odotellaan nyt kevätmaisemia ja pistäydytään Tauvossa uudelleen!

Vanhan ajan tunnelmassa kotiruokaa Tyrnävällä

Oletko huomannut Tyrnävän keskustassa Myllykirjaston vieressä olevan ravintola Pömilän? Sieltä saa aitoa kotiruokaa hyväntuulisen palvelun kera.

Kävin etätyöpäivän lomassa lounaalla Pömilässä. Tarjolla oli muun muassa kinkkukiusausta. Ravintolassa voi ihastella vanhanaikaisia esineitä, joten maistuvan ruoan lisäksi myös katseltavaa löytyy.

Itselle on jäänyt mieleen erään Tyrnävän kesätapahtuman yhteydessä ollut rapuillallinen. Söin tuolloin ensimmäistä kertaa rapuja, ja oli todella mukavaa, kun Pömilän yrittäjä neuvoi ihan kädestä pitäen, kuinka ravut oikeaoppisesti syödään. Ja upeat olivat muutkin ulos katetut tarjoilut tuolloin!

Ravintola Pömilään kannattaa siis mennä jo ihan mukavan palvelun vuoksi. Mutta suosittelen laajempaakin tutustumista Tyrnävään ja vierailua vaikkapa viereisessä vanhaan myllyyn rakennetussa kirjastossa!

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Lunta, lunta ja pakkasta viehkeässä ympäristössä! Taivalkoski on minulle toinen kotipaikka, sillä mummoni asui siellä ja kävin hänellä useamman kerran vuodessa. Nyt tuli aika lähteä kirjailija Kalle Päätalon maisemiin Taivalkoskelle ja samalla kyläilyreissulle sukulaismiehelle.

Lähtö aamulla oli jännittävä, sillä Limingassa oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta ja yleensä Taivalkoskella on kylmempää kuin meillä. Matka saatiin taittaa ihanassa auringonvalossa kauniita maisemia katsellen. Lumimäärähän kasvaa äkkiä, kun Oulusta suunnataan kohti Koillismaata.

Mutta eikö mitä, Taivalkoskella olikin lauhempaa kuin odotimme. Hyvä oli siis käydä näppäilemässä kuvia. Lounaan jälkeen suuntasimme ensin kylän keskustaan torille. Siellä on Päätalon muistomerkki sekä kivoja hahmoja metallissa.

Kivenheiton päässä torista sijaitsee kuuluisa Jalavan kauppa. Idyllinen kahvila vanhoine pirtinpöytineen, sekalaista vanhaa ja uudempaa tavaraa myynnissä, vanha talo eri huoneineen on viehättävä paikka. Kakluuniuunikin löytyi, ja onhan talo komea myös ulkoapäin.

Vaaran laella kylällä oli mummoni kotitalo, mutta nyt piha oli niin luminen, etten päässyt kuvaamaan. Kiepahdimmekin seuraavaksi kylän läpi menevän Iijoen koskelle. Upea näkymä talvellakin, etenkin kun koskesta kylmyyden vuoksi nousi kunnon usva!

Tästä vielä Taivalvaaralle. Hotelli Herkon kauttahan pääsee vaaran laelle ja hyppyrimäen juurelle, mutta nyt kävimme alempana olevassa hiihtokeskuksessa. Sieltä on myös hienot näköalat ja laskettelupaikkanakin Taivalvaaraa voi suositella sopivan pienehkönä keskuksena.

Tässäpä paloja Taivalkoskelta! Kyläreissulla sain vielä ottaa kuvan menestyneen hirvenhiihtäjän palkintokaapista!

Muita mainittavia paikkoja lähistöllä ja suhteellisen lähistöllä olevat Päätalon kotipaikka Jokijärvellä, Kylmäluoman retkeilyalue sekä Syötteen laskettelukeskukset. Näistä kenties myöhemmin!

Talvisissa maisemissa rentoutumassa Rokualla

Haluatko vinkin upeasta talvikohteesta? Vain 80 kilometriä Oulusta Kajaanin suuntaan pääset Rokualle, joka toki on ympärivuotinen käyntikohde. Nyt talviaikana se kuitenkin tarjoaa monia mahdollisuuksia etenkin aktiiviselle liikkujalle.

Minulla oli mitä parhain tilaisuus viettää miniloma Rokualla. Lähdin sinne Oulusta töiden jälkeen perjantaina ja palasin lauantaina kotiin rentoutuneena sekä ehdin vielä viikonloppuna puuhata muutakin.

Ajokeli oli mukava, ja perille päästyäni sain iloisesti yllättyä Rokuan Health & Spa -hotellin tilavasta huoneesta! Täällä olisi viihtynyt pidempäänkin, sillä huoneesta löytyi pieni keittiökin. Oleskelutila oli mukavan kokoinen kauniine sohvaryhmineen ja huone oli muutoinkin viihtyisä.

Hotelli on tunnettu myös laadukkaasta ruoastaan. Kävin perjantai-iltana päivällisellä, ja kyllä oli maistuvat ja monen sorttiset ruoat. Ravintolassa on myös varsin viihtyisää.

Ruokailun jälkeen oli ihana pulahtaa kylpylän altaisiin, joissa oli iltasella mukavasti tilaakin. Kylpylä on siististi remontoitu joitakin vuosia sitten, ja sieltä löytyy kaikki tarpeellinen uintiin ja hemmotteluun. Lisäksihän hotellissa on myös hoito-osasto.

Makoisten yöunien jälkeen päivä käynnistyi aamiaisella, joka myös oli maukasta. Aamupalan jälkeen kävin ulkomaisemia ihailemassa pienellä kävelyllä. Ulkoilureitit lähtevät hotellin vierestä, ja itsellä vähän jäi houkuttamaan, että olisi pitänyt kokeilla lumikenkäilyä.

Rokua Health & Spa tarjoaa rauhaa luonnon keskellä ja soveltuu hyvin myös lapsiperheille. Lisäksi tanssikansaa viihdyttävät musiikkipitoiset viikonloput.

Erittäin monipuolinen lomakohde siis! Itselle tuttu myös päiväretkistä.

Yhteistyöpostaus

Menestysooppera Abrahamin pidot matkaa Helsinkiin

Kotikunnassani Limingassa esitettiin viime kesänä suuren suosion saanut ooppera liminkalaissyntyisestä Abraham Ojanperästä. Kerron tästä nyt hieman, sillä oopperaa on helmikuussa mahdollista päästä katsomaan ja kuulemaan Helsinkiin.

Abrahamin pidot -oopperassa keskiöön nousee laulajan kipuilu laulamisen ja muiden elämänvalintojen kanssa. Miten tasapainotella kotiseuturakkauden, ystävyyssuhteiden, rakkauden, suomalaisuusaatteen, lauluopetuksen ja maailmanvalloitustarpeen välillä?

Lopulta Abraham löytää sen minkä jo lapsenakin tiesi:

”Olen laulaja, laulaja vain…”

Abraham Ojanperä (1856–1916) oli aikansa merkittävin laulupedagogi ja laulutaitelija Suomessa. Ojanperä oli ensimmäisiä levyttäneitä laulajia ja toimi muun muassa solistina Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kantaesityksessä vuonna 1882 ja teki tiivistä yhteistyötä Oskar Merikannon (1882–1924) kanssa. Ojanperä oli merkittävässä roolissa, kun Suomeen vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa luotiin omaa musiikkikulttuuria.

Ojanperän poikkeuksellinen elämä

Abraham Ojanperän elämäntarina on poikkeuksellinen monestakin syystä. Abraham ”Aappi”/”Aappo” Ojanperä syntyi vuonna 1856 Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa maalaistaloon. Abrahamin vanhemmat menehtyivät lavantautiin pojan ollessa vasta toisella ikävuodellaan. Nuoren pojan musiikillinen lahjakkuus huomattiin pienessä pitäjässä nopeasti ja kyläläisten keräämällä rahoituksella nuori Aappi lähetettiin Jyväskylän seminaariin opiskelemaan laulua. Myöhemmin Ojanperä jatkoi laulun opiskelua muun muassa Helsingissä ja Dresdenin kuninkaallisessa konservatoriossa.

Värikäs tarinoija, seuramies ja herkkusuu

Ojanperä oli komea mies, jolla oli komea ääni. Hän oli tarinoiden mukaan erinomainen seuramies – iloinen, vilkas ja välitön – mutta suuttuessaan saattoi olla kiivaskin. Kovasti hän oli naisten mieleen, mutta erinäisistä syistä hän eli ja kuoli poikamiehenä. Hän rakasti kauneutta kaikkialla; luonnossa, pukeutumisessa ja pöydän antimia. Suomen kulttuurielämässä Ojanperä oli vaikuttava näky: hän pukeutui näyttävästi ja esiintyminen oli lähes koomisuuteen asti teatraalista. Lukuisten, osaksi kulttuuriväestä koostuvien vieraiden mukaan laulaja oli paitsi värikäs tarinoija myös taitava kokki ja herkkusuu. Ojanperä pitikin ystävilleen pitoja, jossa nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa. Ojanperän läheisiä ystäviä olivat muun muassa Eino Leino sekä Oskar Merikanto.

Ojanperä kuoli Limingan kotitilallaan Aappolassa vuonna 1916 ystäviensä ympäröimänä. Aappola on toiminut Ojanperän museona vuodesta 1917 ja esittelee laulajan kodin lähes sellaisena kuin se oli sata vuotta sitten. Aappola sijaitsee Limingan vanhalla museoalueella, jonka läheisyydessä Abrahamin pidot -ooppera ensimmäisen kerran esitettiin elokuussa 2017.

Abrahamin mietteitä:

Aaltoilevaa viljaa ja pehmeitä kiviä.

Horisontti niin kaukana, mittaamaton.

Taivas vaihtaa värejään, on se niin uskomaton.

Limingassa 2017 kantaesitetty ja suuren suosion saanut Jukka Linkolan ooppera Abrahamin pidot esitetään 22. ja 23.2.2018 Helsingin Musiikkitalossa.

Helena Tornbergin librettoon perustuva sävelteos on ensimmäinen oopperadramatisointi laulajamestarin elämästä. Helsinkiläinen säveltäjä, maailmaa kiertänyt Jukka Linkola teki Liminkaan suurteoksen. Oopperan, joka oli jo syntyessään valmis maailmalle.

Suosittelen oopperaa myös niille, jotka eivät aiemmin ole oopperassa käyneet! Olen erityisen ylpeä myös siitä, että mukana esiintymässä on Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoita näyttämässä monipuolista osaamistaan.

Kaikki kuvat ja teksti pääosin on lainattu Abrahamin pidot -oopperan kotisivuilta:

http://abrahaminpidot.fi/

Yhteistyöpostaus

Persoonallista palvelua uudessa Kahvila Lomassa Oulussa

Joko tiesit, että Oulun Nallikariin on avautunut uusi kahvila? Nallikarin leirintäalueen vastaanottorakennuksessa toimii Kahvila Loma, jota ennätimme nyt testaamaan.

Yrittäjä Ville oli itse palvelemassa ja täytyy sanoa, että tämä oli mieleenpainuvin hyvän mielen kokemus aikoihin! Meistä huolehdittiin viimeisen päälle viihtyisässä ympäristössä.

Pidin kahvilan ajattomasta sisustuksesta ja tunnelmasta sekä valoisuudesta. Tuotevalikoima oli herkullisen näköinen ja aprikoimme hetken tyttäreni kanssa, mitä ottaisimme. Minä päädyin mansikkaleivokseen kahvin kera ja tyttärelle tilattiin nacho-annos.

Nacho-annoksissa oli vaihtoehtoina jauheliha, kana ja kasvis. Lisäksi valikoimassa oli salaattiannoksia.

Nyt tammikuussa on vielä loppuviikkoisin tarjolla tapas-pöytä. Tämän jälkeen siirrytään keittoihin, joista Ville näyttikin minulle houkuttelevaa listaa. Myös kotiruokatarjoilua on suunnitteilla. Monipuolisuutta on luvassa ja ruokaa saa siis päivittäin!

Mutta se nacho-annos: ihanaa haarukoitavaa ja sormin syötävää! Nachoja herkullisella juustokuorrutuksella, salsalla ja muilla lisukkeilla. Ja miten täyttävää!

Nallikarin Talvikylähän aukeaa aivan viereen, ja suosittelen kyllä ulkoilun lomassa poikkeamaan kahvila Lomassa! Kaakaokin oli todella maistuvaa.

Talvisessa Lumijoen Varjakassa

Joulun aikaan kävimme sukulaismiehen kanssa katsomassa talvista Varjakkaa Lumijoella. Lumijoen kylältä on sinne matkaa noin kymmenen kilometriä.

Varjakka on yksi suosimistani merenrannoista kesällä. Siellä on kalasatama ja vanhassa Hailuoto-laivassa oleva kesäkahvila.

Talvellakin Varjakassa on viehättävän näköistä. Näkymät meren jäälle, lumiset maisemat ja avara maisema.

Talvisin voi myös tehdä monenlaista. Paikka on pilkkijöiden, hiihtäjien ja moottorikelkkailijoiden suosiossa.

Odotan jo kauniita auringonpaisteisia päiviä ja ulkoilua Varjakassa!

Kiinalaisessa torniravintolassa Raahessa

Kiinnostaisiko upea kiinalainen buffet? Vanha tuttu paikka Raahessa tornitalossa sijaitseva Hai Long -ravintola tarjosi parastaan viikonloppubuffetissa.

Matkasimme näköalahissillä 13. kerrokseen. Ravintola avautui kutsuvana ja ikkunapöydän otettuamme lähdimme katsastamaan lounasta.

Kiinalaisen ruoan lisäksi tarjolla oli valikoima sushia. Itse en ole kovin paljon sitä syönyt, ja erehdyinkin ottamaan wasabi-kastiketta laimentamattomana. Hmm… olihan se kokemus! Ystäväni sitten kertoi, että se olisi kannattanut sekoittaa soijakastikkeeseen miedomman maun saamiseksi.

Siirryimme sushin jälkeen kiinalaiseen ruokaan. Salaattipöytä oli monipuolinen, muun muassa hedelmäsalaatti ja kaalisalaatti olivat todella maistuvia.

Sitten itse pääruoat: valtavan hyvä valikoima erilaisia friteerattuja ruokia, alkukeitto sekä erilaiset lihakastikkeet riisin kera. Maistelimme vähän kaikkea ja maut olivat kyllä kohdillaan.

Jälkiruoaksi vielä kakkukahvit itselle ja ystävälleni kiinalaisen teen kera, joka oli kuulemma myös erinomaista.

Ruokailu oli myös viihtyisää, sillä ravintolasta on hyvät näköalat. Paikka on suosittu, mutta silti ympäristö oli rauhallinen.

Teimme vielä pienen kierroksen Raahessa ennen kotiin lähtöä. Ennen ruokailua olimme käyneet uudistetussa uimahallissa, jossa myös viihtyy.

Raahe on hyvä päiväretkikohde!

Amerikkalaista urheilutunnelmaa Sticky Wingersissä Oulussa

Tuhtia sormiruokaa pubi- ja urheilutunnelmassa, kiinnostaisiko? Päädyimme tyttären kanssa kokeilemaan Oulun keskustassa olevaa Sticky Wingers -ravintolaa. Tämä amerikkalaistyylinen urheiluteemainen pubi-ravintola näytti olevan varsin suosittu.

Palvelu oli nopeaa ja miellyttävää. Ympäristö oli mukavan erilainen kivoine yksityiskohtineen. Kaikkea en kiertänyt kuvaamassakaan.

Ruokalista oli laaja ja ravintolan erikoisuutenahan ovat siis wingsit. Näihin oli todella hyvät kastike- ja dippivalikoimat. Wingsejä pystyi ottamaan joko tietyn määrän tai annoksina.

Itse päädyin annokseen, johon sai lisukkeeksi kastikkeen ja kaksi dippiä. Useita makuja pääsi siis kokeilemaan erityylisten siipien kanssa. Kastikkeet tulevat suoraan Yhdysvalloista eli amerikkalaisuus näkyy aidosti.

Kohta ruoat tulivatkin koreissa. Mukana tuli myös lautasliinat ja kosteuspyyhkeet, sillä wings-annokset olivat sormin syötäviä. Siinä sitten dippailtiin rapeaa kanaa kastikkeisiin. Aivan älyttömän maukasta ja täyttävää! Loput piti ottaa kotipakettiin.

Ja tietysti ruokailun ja viihtymisen lomassa ravintolassa pääsee seuraamaan urheilua.

Mahtava paikka, johon pitää joskus viedä kaveritkin!

Kaupunkikahvila Roosterissa Oulussa

Oletko vielä käynyt Cafe Roosterissa? Minulla on ollut pitkään suunnitteilla, sillä tiedän, että se on hyvin suosittu kahvila-ravintola-pub Oulussa. Rooster sijaitsee ihan keskustassa, vanhassa tunnelmallisessa puutalossa.

Kahvila avautui tilavana ja monipuolisen näköisenä. Roosterista saa lounasta, erilaisia burgereita, salaatteja sekä tietysti kahvilatuotteita. Kahvila suosii lähiruokaa ja luomutuotteita. Sunnuntaisin on brunssi tarjolla. Pubin puolelta löytyy hyvä valikoima pienpanimotuotteita.

Lounaspöytä näytti kutsuvalta, mutta olin nyt kahviajatuksissa liikkeellä, joten otin leivosvalikoimasta maitosuklaa-kinuskileivoksen kahvin kera. Suosittuja burgereita tilattiin myös lounasaikaan.

Rooster vaikutti olevan kaupunkilaisten suosiossa ja tunnelmasta aisti, että ruoasta ja kahveista nautittiin. Tilat olivat kivat, sillä kahvilassa oli useita erillisiä saleja ja vanhan talon ominaispiirteet näkyivät muun muassa kauniissa ovissa. Sisustus oli onnistuneesti suunniteltu sopimaan talon tyyliin ja mukavia yksityiskohtia löytyi.

Ravintola on myös koiraystävällinen.

Tyytyväinen, kun vihdoinkin pääsi testaamaan Roosteria!