Talvisia tunnelmia Siikajoen Varessäikässä

Kuten on tullut jo ilmi, niin meri on lempielementtejäni. Se on erilainen joka päivä ja etenkin eri vuodenaikoina.

Tällä kertaa lähdimme ystäväni kanssa Siikajoen Varessäikän rannalle makkaranpaistoon. Alueelle on rakennettu viime kesänä uusi kota, joka tarjoaa mainiot puitteet nuotioimiselle. Olipa kodassa jopa sähkötkin!

Ranta oli kaunis ja alueella oli rauhallista. Tähän vuodenaikaan ehkä hieman jännäkin, kun maa oli lumettomana. Se toi kontrastia maisemaan.

Makkarat ja eväät nautittiin, joten lauantaipäivän ohjelma oli leppoisa. Täällä tulee poikettua taas uudelleenkin!

Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Rauhoittumassa Hummastinvaarassa Raahessa

On upeaa, kun on paikallistuntemusta omaava kaveri! Vaikka olen itse kotoisin Raahesta, niin kaverini ansiosta sieltä on löytynyt minulle aivan uusia paikkoja.

Yksi näistä on Hummastinvaaran ulkoilualue. Sinne pääsee kasitien varresta, mutta nyt ajoimme toista tietä louhoksen suuntaan. Jo kivilouhoksen näkeminen oli elämys!

Hiekka- ja soratie jatkui ja jatkui, mutta yllättäen päädyimme laavulle ja ulkoilureitin alkuun. Kovasta tuulesta huolimatta saimme nuotion syttymään ja nautimme rauhallisesta eväshetkestä. Kaverillani oli taas hyvät eväät mukana ja minä sain vain rentoutua.

Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ulkoilupolkua pitkin kävelylle järven rantaan. Järvi olikin aika suuri ja rannasta oli hyvät näkymät. Tästä oli kiva palata toista kautta pitkospuita pitkin taukopaikalle.

Reitti jäi kiehtomaan, ja koska sinne pääsee monesta paikasta, niin ensi kerralla voisi lähteä kävelylle toisesta pisteestä.

Tulistelemassa Läntisrannan virkistysalueella

Kaipasin luontoretkeä ja saamani piti, sillä ystäväni Raahesta järjesti kyydin ja eväät mukaan ja lähdimme Vihannin puolelle Läntisrannan virkistysalueelle makkaranpaistoon. Minähän olen kotoisin Vihannista, mutta siellä asuessani tätä virkistysaluetta ei vielä ollut. Lähdin siis uteliaana katsomaan.

Ajelimme Raahesta ja ennen Vihannin kyliä käännyimme Läntisrannalle. Alueella menee myös retkeilyreittejä, mutta nyt suuntasimme suoraan kodalle makkaranpaistoon ja eväille.

Alue olikin varsin viihtyisä, pienen järven rannalla rakennukset sekä liikunta- ja leikkivälineitä. Voi kuvitella, että kesäaikaankin todella idyllinen paikka.

Saimme tulet kodassa hyvin syttymään ja onneksi puita oli vielä jäljellä. Kannattaa ehkä varata omat mukaan, sillä liiteriä ei oltu täydennetty.

Retkipäivä oli todella rentouttava ja ajelimme vielä Mäntylammen kautta pikkuteitä takaisin Raaheen.

Talvisen Koitelinkosken maisemissa nuotioimassa

Olipa mukava ilta, kun lähdimme ystäväni kanssa makkaranpaistoon Koitelinkoskelle Oulun Kiiminkiin! Sattui olemaan nollakeli, joten kylmäkään ei vaivannut koko iltana.

Kiertelimme ensin kävelypolkuja ja siltoja. Ympäristö oli sopivan valaistu, ei kuitenkaan vieden illan pimeää tunnelmaa.

Tämän jälkeen nuotion sytytykseen. Paikan päällä oli puita, mutta ne olivat vähän kohmeisia. Ystäväni sai vuoleskella eräänkin puunpalasen, jotta nuotio saatiin syttymään. Syttyihän se lopulta, mutta siinä vaiheessa innostus oli niin suuri, että unohdin ottaa valokuvan!

Meillä oli eväänä aitoja kärkkäreitä sekä luomukahvia. Ai että oli hyvää!

Vieressä liplattava koski loi rauhallista tunnelmaa ja ilta olikin rentouttava. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin talvipimeällä nuotioimassa.

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Rauhoittumassa Pilpasuon luontopolulla Oulussa

Onneksi minulla on lähellä paljon erilaisia luontokohteita. Työt ovat alkaneet sen verran vauhdikkaasti, että niitä tasapainottamaan tarvitaan vapaa-ajalla rauhoittumista. Näinpä lähdinkin yhtenä iltana Ouluun Pilpasuon luontopolulle.

Pilpasuolla on kaksi reittiä, joista toinen on seitsemän kilometriä ja toinen kilometrin. Lyhyempi soveltuu siis todella hyvin lapsillekin ja itsekin päätin nyt ottaa tämän pienemmän lenkin. Reitin varrella on erilaisia kivoja tehtäviä koko perheelle.

Maasto on vaihtelevaa, välilllä on pitkospuita, välillä juurakkoista polkua. Loppuvaiheessa reittiä on kiva evästely- ja makkaranpaistopaikka, jossa oli nytkin mukavasti porukkaa.

Reitti ei ottanut kauan aikaa, mutta luonnon helmassa oleskelu rauhoitti ja rentoutti mukavasti. Kaverin kanssa suunnittelemmekin Sanginjoella patikointia.

Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html