Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Kauniiden vesistöjen äärellä Oulunsalossa

Lähdin sattumalta yhtenä aamuna aamutuimaan Oulunsalon Papinjärvelle. Oi, kuinka kaunis järvi oli, kun oli tyyntä ja aurinko alkoi nousta.

Ira-koira olisi kovasti halunnut kaivaa hiekkarantaa. Uimisesta se ei välitäkään.

Papinjärvi on siitä tuttu paikka, että aikanaan mökkeilimme useamman kerran siellä silloisen työpaikkani mökillä. Mökillä pääsee kuuntelemaan lentoliikennettä, sillä järvi sijaitsee ihan lentokentän lähistöllä.

Toisella reissulla ajelimme tyttären kanssa Oulunsalon Varjakkaan. Sekin on komea paikka meren rannalla. Veneitä oli paljon laiturissa ja uimaan pääsee.

Varjakassa on myös Varjakan kartano, joka toimii tilausravintolana erilaisissa tilaisuuksissa, kuten perhejuhlissa. Kartanon ympäristökin on viehättävä, ja oli mukava, kun paikalle oli laitettu erilaisia infotauluja.

Fiilistelyä Qstock-festareilta Oulusta

Ei olisi voinut paremmin Qstock-festarit mennä Oulussa! Olin mukana molempina päivinä, ja yllättävän hyvinhän tuota jaksoi nauttia menosta. Oikea kesäunelma!

Perjantaina helle helli ja kaupunki oli täynnä väkeä. Auton sai kätevästi parkkiin maan alle Kivisydämeen, ja siitä sitten siirtyminen festarialueelle Kuusisaareen. Ravintoloiden terassit eli oululaisittain patiot olivat täynnä väkeä. Niin myös torinranta ja läheiset puistot. Merillä olivat veneilijät valmiina juhlimaan myös.

Oli aivan upeaa nauttia ihmispaljoudesta, mutta ahdasta ei kuitenkaan ollut. Koko perjantai ja lauantai olivat täynnä hyviä esiintyjiä, valinnanvaraa ja runsaudenpulaa oli. Itselleni maistuu parhaiten raskas rock, mutta koska musiikkimakuni on monipuolinen, niin useat eri tyyppiset esiintyjät kyllä miellyttivät.

Ja ne puitteet: lähellä kaupunkia upeassa saaressa, puisto- ja rantamaisemissa. Huikeaa! Rytmirannan lava oli rannalla, siellä saattoi nauttia hiekkarannasta tai kokeilla vaikka suppailua. Ihmiset olivat veneillä rannan edustalla kuuntelemassa musiikkia.

Muut lavat olivat myös hyviä. Kaleva-lavalla soitettiin hevimpää musiikkia, ja siellä vähän maa pöllysi. Etenkin kun Stam1na sanoi, että nyt mennään, niin sitten mentiin! Tottakai Suomen heavypääkaupungissa Oulussa!

Muutoin kentät olivat helppokulkuisia ja siistejä. Pari lavaa oli teltoissa ja itse päälava lähellä sisäänkäyntiä. Kulkeminen alueella oli helppoa.

Oheisohjelmaa oli monenmoista benji-hypystä sumo-painiin. Ruokatarjonta oli monipuolinen, ja erilaisia oheistuotteita oli myynnissä sekä mukana järjestöjen ja muiden esittelytelttoja.

Musiikkikokemukset olivat niin mahtavia, että on mahdoton eritellä, mikä festareissa oli parasta. Kokonaisuus oli niin hyvä. Yhtään väheksymättä muita, oli tietysti mukavaa nähdä omat suosikit Poets of the Fall sekä tietysti lauantain pääesiintyjä Alice Cooper. Alice veti tyyliinsä todella näyttävän shown. Näin suosikkini molemmat toista kertaa Oulussa nyt!

Festareiden päätteeksi oli tuttuun tapaan vielä ilotulitus. Tyttären kanssa vielä fiilistelimme käymällä autoajelulla yöllä katsomassa ihmispaljoutta.

Kylläpä oli Oulusa palijo ihimisiä! Ensi vuonna uudelleen, kyllä Qstock on niin minun juttuni!

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Lämpöä ja merta Siikajoen Tauvossa

Nyt on aika paljastaa lempipaikkani! Se on Tauvon ranta Siikajoella. Mieluisuus johtunee siitä, että paikkaan liittyy jo nuoruudesta monenlaisia muistoja muun muassa mökkeilyn ja juhannusrientojen merkeissä. Tokihan paikka on upea muutenkin!

Lähdin siis ilta-auringossa ajelemaan Limingasta Rantatietä Siikajoen suuntaan. Tämä on todella kaunis tie, joka on vaihtoehto kasitielle Raahen ja Limingan välillä. Matkalla on niin vehreitä maalaismaisemia kuin mäntykangasta. Ja löytyypä Siikajoen golf-kenttäkin tältä väliltä!

Pienempää tietä ajettaessa päädytään ensin rantaan kalasatamaan. Alueella on kesäkioski ja hyvät uimakopit sekä myös levähdys- ja makkaranpaistopaikka.

Näkymä kalasatamasta

Kesäkioski

Taukopaikka

Ranta on ihan lähellä dyynien takana. Käydessäni ei tuuleskellut yhtään, joten todella lämmintä oli istuskella auringossa. Hetken mietin, että rohkenenko uimaan, mutta pitihän sinne mennä! Vesi oli vielä kylmää, mutta kyllä kannatti käydä!

Rannalle

Rantanäkymä

Ihana meri

Ranta on matala ja hiekkapohjainen. Auringonottopaikkoja löytyy hyvin dyynien suojasta. Nautiskelin uinnin jälkeen paikan tunnelmasta, auringon lämmöstä ja pikkueväistä.

Hiekkadyynit

Täydellisen rentouttava reissu! Tänä viikonloppuna olisi ollut useita festareitakin tarjolla, mutta nautiskelin sitten musiikista kotipihallani Limingan SunFestareilta kuuluen.

Aito helmi Hailuoto

Jokakesäinen perinne on ollut myös visiitti Hailuotoon. Tällä kertaa ennätin juuri ennen sesongin alkua ja saarella oli varsin rauhallista.

Jo lauttamatka Oulunsalosta on elämys. Meritunnelma on parasta mitä tiedän. Pääsin kastumaankin, kun lautan keulaan tuuli juuri sopivasti! Matka kestää puolisen tuntia, joka on mukava aika katsella maisemia ja nauttia.

Matkalla Hailuotoon

Ajelin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen ja käynnistin retken lounaalla. Ravintola Luoto on yleensä ollut aivan täynnä, mutta nyt pääsin nauttimaan sen antimista päivän ensimmäisenä asiakkaana. Henkilökunnalla olikin mukavasti aikaa esitellä tarjontaa.

Ravintola Luoto

Alkupalapöytä oli loistava ja lounasannos tuotiin pöytään tarjoiltuna. Annos oli nätin näköinen ja erittäin maukasta. Eipä ihme, että paikka onkin niin suosittu!

Ravintola Luodossa

Hailuodossa on kyllä etenkin kesäaikaan valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa. Itse olen monesti lounastanut Luototalossa hotellin ravintolassa eikä sitäkään voi kuin kehua!

Lounaan jälkeen lähdin katselemaan rantamaisemia luontopolulle. Kävelypolku kiertää mukavasti rantaa tehden eri koukeroita ja kuvat puhukoot puolestaan! Majakka, kalastajakylä, hiekkadyynit, meri: eipä enempää voi kesäpäivältä toivoa.

Majakka

Kalastajakylä

Luontopolkua

Marjaniemen ranta

Luontopolun jälkeen kävin katsomassa myös Luotsihotellin luontokeskuksen näyttelyä. Siellä on saari tiivistetty elävästi ja hienosti.

Luototalon näyttely

Luodossa voi kierrellä laajemminkin ja majoitusvaihtoehtojakin on. Kylällä voi piipahtaa esimerkiksi museossa. Kylätalolla on käsityömyymälä, taidegalleria ja kahvila eli mukavan monipuolinen tarjonta.

Lauttarannassa olikin palatessa yllättäen jonoa; saariretkeen kannattaa varata aikaa etenkin sesonkina! Rannassa voi kuitenkin kahvitella, joten aika kuluu mukavasti. Turha kiire pois jo menomatkalla ja nauttimaan luodon tunnelmasta ja maisemista!