Kauniita maisemia Oulunsalon Papinjärvellä

Ajelin yhtenä päivänä ilokseni Oulunsalon Papinjärven maisemia katsomaan. Järvellä ei ollut ketään. Jäätä näytti vielä olevan, mutta se oli niin liukkaan näköinen etten lähtenyt kävelemään.

Papinjärvellä oli siis rauhallista ja kauniin auringonpaisteista. Kesällä tämä on suosittu uimapaikka. Jos omat puut ottaa mukaan, niin rannalla pystyy myös paistamaan makkaraa.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.

Suomen keskipisteessä Siikalatvalla

Enpä ole tullut ohikulkiessani käyneeksi Siikalatvan Leskelässä sijaitsevassa Suomen keskipisteessä. Lähdin nyt asiasta tehden sinne, ja yllätyinkin sitten, kun se löytyi aivan läheltä nelostietä. Kannattaa siis ottaa ohimennessä ohjelmaan!

Aluksi vastaan tuli pienellä puistoalueella Maannapa -taideteos, joka oli hienosti puusta tehty ja läheltäkin vaikuttavan näköinen. Lisäksi puistoalueelta löytyi patsasta ja läheisen Kairanmaatalon pihapiiri. Kirjailija Pentti Haanpään alueella siis oltiin.

Itse keskipisteen kivinen muistomerkki löytyi pensaiston takaa. Meinasi itse asiassa ensin jäädä huomaamatta! Alueella on myös kiviteos Suomen keskipisteestä.

Tästä olikin kiva ajella sitten Uljuan kahvilan lättykahvien kautta kotiin!

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Kesäistä tunnelmaa Naapurivaaran lomakeskuksessa Vuokatissa

Joko olet tutustunut Vuokattiin? Se on ehdottomasti Suomen parhaita ympärivuotisia käyntikohteita monipuolisuudellaan. Itsellä on monia muistoja Vuokatin reissuilta. Tällä kertaa lähdin majoittumaan Vuokatin läheiseen Naapurivaaran lomakeskukseen.

Matka sujui mukavasti ja minulla oli pari käyntikohdetta mielessä. Työn puolesta olen paljon ajanut Kajaanin tietä, mutta silloin ei ole matkalla pysähdelty. Aluksi kävin tutustumassa Vaalassa sijaitsevaan osto- ja myyntiliike Pänikkä ja Piironkiin. Sitä on paljon kehuttu eikä turhaan! Kiehtovaa tavaraa oli sekä uutta että vanhaa.

Toinen pysähdyspaikkani oli Elämyskeskus Jättiläisenmaa Paltamossa. Jättiläisenmaasta oli komeat näkymät Kivesvaaralta. Rakenteilla vaaran kupeeseen on uusia näköalamökkejä, olisipa kiintoisa majapaikka!

Tämän jälkeen saavuin lomakeskukseen. Kiersin Naapurivaaran alueen ja ihastelin rauhallista tunnelmaa. Mökkejä on monenlaisia ja ne olivat mukavan tilavasti omassa rauhassaan. Lisäksi oli aittamajoitusta sekä tietysti caravan-alue.

Kuulin vastaanotosta, että olemme Mujehoulujoen rannalla, joka nimi viittaa ainakin muikkuihin. Joki vie Nuasjärveen ja rannalta olikin komeat näkymät. Lomakeskuksessa on hyvät palvelut, ja hoksasinkin, että myös pyöräily olisi mukavaa.

Seuraavaksi lähdin tutustumaan Hermanni-mökkiin, joka oli saunallinen 4+2 hengen mökki. Tilaa siis riitti minulle hyvin ja kaikki tarpeellinen löytyi. Näkymät olivat tästäkin vesistön suuntaan.

Pienen levon jälkeen lähdin uimarannalle ja kävin uimassa. Oli siinä ja siinä oliko vesi kylmää vai lämmintä, ihanaa kuitenkin!

Iltasella vielä saunaa odotellessa kiipesin rannalla olevaan lintutorniin. Torni oli iso ja sinne olikin hyvät portaat. Ylhäältä taas komeat näkymät vesistöön. Tornissa oli myös hyviä infotauluja alueen linnuista.

Seuraavana aamuna vielä ennen kotimatkaa kiertelin alueella ja ihastelin sen viihtyisyyttä ja siisteyttä. Ajelin vielä Vuokatissa kierroksen ja lähdin sitten kotimatkalle.

Tällä kertaa pysähdyin Jaalangassa taas vesistön äärellä näkymiä ihaillen. Lisäksi kävin Kankarin taidehuvilan pihalla, mutta itse näyttely ei ollut ennättänyt vielä aueta. Kiva paikka kuitenkin!

Naapurivaaran lomakeskuksen omistajilla on mökkejä myös Sotkamossa, Loma Rinteelä. Olemme aiemmin majoittuneet sieltä, ja Sotkamosta täytyy mainita ainakin todella monipuolinen kenkäkauppa! Ja Sotkamo ja Vuokattihan ovat aivan lähellä toisiaan, joten molemmissa kannattaa samalla reissulla poiketa.

Eipä sitten kuin seuraavaa Vuokatin lomaa odottelemaan!

Kaupallinen yhteistyö

Makkaranpaistossa Hirvinevan lintujärvellä

Kiva paikka Limingassa on Hirvinevan lintujärvi, entinen vesitetty turvesuo. Lintujärvi sijaitsee Limingasta Oulaisiin päin mentäessä 14 km ja siitä 4 km oikealle Hirvinevan suuntaan.

Lähdin yhtenä kauniina sunnuntaina järvelle makkaranpaistoon. Kodassa oli valmiina tulet, mikä oli mukava yllätys. Paljon kulkijoita ei alueella kuitenkaan ollut, niin kuin yleensäkin Limingan luontokohteet ovat rauhallisia.

Järvi on laaja alue ja tähän vuodenaikaan siellä näkyi ja kuului lintujakin. Järven rantaa pääsee kiertämään pitkospuita pitkin ja polku on mukavan vaihteleva. Kalaakin järvessä pitäisi olla, ja mukava olisi kyllä päästä myös soutelemaan.

Yksi ehdoton rauhoittumispaikka!

Lättykahvittelemassa Uljuan maisemissa

Vakiokohteitani keväällä on Uljuan allas ja kanava Pulkkilassa. Kävin ihailemassa maisemia altaalla ja join samalla maistuvat lättykahvit pienessä kahvilassa.

Altaassa oli vettä vielä runsaasti, kanavaa en nyt käynyt katsomassa.

Kahvila on mukava pysähtymispaikka, ja letut ovat kuuluisia. Myöskin grilliruokaa kahviosta saa.

Uljuan kanava on jo nuoruudesta tuttu kalastuspaikka, ja saa nähdä, tuleeko siellä tänä kesänä käytyä.

Moottorikelkkailun huumaa pääsiäisenä

Minulle tarjoutui ihana tilaisuus, kun ystäväperheen mies lupautui ajeluttamaan minua moottorikelkalla pitkäperjantaina. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen ollut kelkan kyydissä. Nyt pääsin peräti 20 kilometrin ajelulle.

Lähdimme todella kauniilla kelillä liikkeelle nykyisen Raahen Lumimetsästä. Aluksi matkalla näin Alpuanjärven, jossa en ole aiemmin käynyt, vaikka siis kotiseuduillani oltiin. Entinen järvi on kuulemma hyvä sorsastuspaikka.

Ajelimme vaihtelevissa maastoissa kohti Lampinsaarta ja entistä kaivosaluetta. Matkalla tapasimme pari hiihtäjää. Valmis kelkkareitti kulki osan matkaa.

Oli todella jännittävää nousta jyrkkä mäki Sumpille eli kaivoksen alueelle. Sieltä avautuivatkin näköalat kohti kylää ja pari kaivoksen vanhaa rakennustakin näkyi. Tälle alueelle on rakennettu retkeilyreittejä eli sinne pääsee kesälläkin.

Kiersimme koko Sumpin ympäri ja palasimme vielä ylös ottamaan valokuvia. Matkalla nähtiin parvi teeriä. Paluumatka sujuikin sitten vauhdikkaasti. Ennätimme kuitenkin katsoa saukon kulkureittiä ja nähdä näädän jäljet – mikä harmi, etten hoksannut ottaa niistä teille lukijoille kuvaa! En olisi itse tunnistanut, mutta metsästäjähän tietää.

Oli ainutlaatuinen ja upea kokemus, josta lämmöllä kiittelin ystäväperhettä!