Vohveleilla Saunalautalla Oulussa

Joko olet kuullut Oulussa Värtön rannassa olevasta Saunalautasta? Lautta on nyt ympäri vuoden auki ja siellä on vohvelikahvila, joka on käytettävissä lautan ollessa rannassa.

Menimme ystäväni kanssa sumuisena päivänä testaamaan kahvilaa. Kiertelin ensin lauttaa, mutta nyt jälkikäteen sitten muistin, etten hoksannut käydä itse saunaa katsomassa! Ehkäpä oli jo niin vohvelinnälkä.

Valitsimme makeat hillotäytteet kermavaahdolla ja odottelimme näköaloja katsellen vohvelien paistumista. Vohvelit olivatkin todella muhkeat enkä meinannut jaksaa syödäkään kaikkea.

Jännästi kahvilassa istuskellessamme sumu äkisti hälveni joelta. Näin päästiin ottamaan muutamia kirkkaitakin maisemakuvia.

Voi kuvitella, miten idyllinen ympäristö onkaan kesäaikaan!

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Oletko käynyt kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemissa Taivalkoskella? Lähdimme äitini kanssa sukuloimaan Taivalkoskelle, joka onkin lähestulkoon toinen kotipitäjäni. Löysimme silti tälläkin reissulla uutta nähtävää.

Kiertelimme ensin kylällä ja poikkesimme muun muassa Taivalvaaralla. Tästä lähdimme suuntaamaan kohti Jokijärveä parinkymmenen kilometrin päähän. Ajatuksena oli käydä Saijan lomakartanossa, jossa on yksi tuttu työntekijäkin.

Ennen Saijaa kävimme katsomassa Pölkky-kesäteatterin puitteita ja täytyy todeta, että paikka oli aivan upea!

Saijassa on hyvät puitteet majoitukselle sekä erilaisille tilaisuuksille ja juhlille, itsekin olen siellä kerran hääjuhlissa ollut. Katselimme kauniina hellepäivänä ensin pihalla ja sitten kävimme kartanossa kahveilla.

Paluumatkalla piipahdimme vielä Kalle Päätalon kotimökillä, mutta koska olemme aiemminkin siellä käyneet, niin nyt jätimme sisäänpääsyn.

Tulimme taas Taivalkosken kylälle, ja bongasin Yli ajan -sillan kosken lähistöllä. Siellä meni myös ihana metsäpolku, jonne saattaa olla suunnitteilla toimintaa.

Lopuksi vielä melontakeskuksessa, tosin vesi oli nyt koskessa vähänä.

Minulla on parin viikon päästä taas luvassa reissu Koillismaalle, kun majoitun Syötteellä. Pysy siis seuraajana!

Kesäistä tunnelmaa Naapurivaaran lomakeskuksessa Vuokatissa

Joko olet tutustunut Vuokattiin? Se on ehdottomasti Suomen parhaita ympärivuotisia käyntikohteita monipuolisuudellaan. Itsellä on monia muistoja Vuokatin reissuilta. Tällä kertaa lähdin majoittumaan Vuokatin läheiseen Naapurivaaran lomakeskukseen.

Matka sujui mukavasti ja minulla oli pari käyntikohdetta mielessä. Työn puolesta olen paljon ajanut Kajaanin tietä, mutta silloin ei ole matkalla pysähdelty. Aluksi kävin tutustumassa Vaalassa sijaitsevaan osto- ja myyntiliike Pänikkä ja Piironkiin. Sitä on paljon kehuttu eikä turhaan! Kiehtovaa tavaraa oli sekä uutta että vanhaa.

Toinen pysähdyspaikkani oli Elämyskeskus Jättiläisenmaa Paltamossa. Jättiläisenmaasta oli komeat näkymät Kivesvaaralta. Rakenteilla vaaran kupeeseen on uusia näköalamökkejä, olisipa kiintoisa majapaikka!

Tämän jälkeen saavuin lomakeskukseen. Kiersin Naapurivaaran alueen ja ihastelin rauhallista tunnelmaa. Mökkejä on monenlaisia ja ne olivat mukavan tilavasti omassa rauhassaan. Lisäksi oli aittamajoitusta sekä tietysti caravan-alue.

Kuulin vastaanotosta, että olemme Mujehoulujoen rannalla, joka nimi viittaa ainakin muikkuihin. Joki vie Nuasjärveen ja rannalta olikin komeat näkymät. Lomakeskuksessa on hyvät palvelut, ja hoksasinkin, että myös pyöräily olisi mukavaa.

Seuraavaksi lähdin tutustumaan Hermanni-mökkiin, joka oli saunallinen 4+2 hengen mökki. Tilaa siis riitti minulle hyvin ja kaikki tarpeellinen löytyi. Näkymät olivat tästäkin vesistön suuntaan.

Pienen levon jälkeen lähdin uimarannalle ja kävin uimassa. Oli siinä ja siinä oliko vesi kylmää vai lämmintä, ihanaa kuitenkin!

Iltasella vielä saunaa odotellessa kiipesin rannalla olevaan lintutorniin. Torni oli iso ja sinne olikin hyvät portaat. Ylhäältä taas komeat näkymät vesistöön. Tornissa oli myös hyviä infotauluja alueen linnuista.

Seuraavana aamuna vielä ennen kotimatkaa kiertelin alueella ja ihastelin sen viihtyisyyttä ja siisteyttä. Ajelin vielä Vuokatissa kierroksen ja lähdin sitten kotimatkalle.

Tällä kertaa pysähdyin Jaalangassa taas vesistön äärellä näkymiä ihaillen. Lisäksi kävin Kankarin taidehuvilan pihalla, mutta itse näyttely ei ollut ennättänyt vielä aueta. Kiva paikka kuitenkin!

Naapurivaaran lomakeskuksen omistajilla on mökkejä myös Sotkamossa, Loma Rinteelä. Olemme aiemmin majoittuneet sieltä, ja Sotkamosta täytyy mainita ainakin todella monipuolinen kenkäkauppa! Ja Sotkamo ja Vuokattihan ovat aivan lähellä toisiaan, joten molemmissa kannattaa samalla reissulla poiketa.

Eipä sitten kuin seuraavaa Vuokatin lomaa odottelemaan!

Kaupallinen yhteistyö

Isterinkosken lumoa Muhoksella

Kuulin keväällä, että Liimanninkosken lisäksi Muhokselta löytyy myös Isterinkoski. Katsoin sijainnin navigaattorista ja lähdin katsomaan, mistä koski löytyy. Muhoksen keskustasta ajeltiin Kajaaniin päin vielä joitakin kilometrejä, josta lähdettiin oikealle.

Tie pieneni pienenemistään, mutta sinnikkäästi jatkoin navigaattorin mukaan. Ja kyllä vain, perille löytyi! Pientä hiekkatietä pääsi parkkipaikalle, ja paikalla oli muutamia muitakin ihmisiä, joten kyllä sijainti on ainakin paikallisten tiedossa.

Kosken ylitti pieni silta, jonka jälkeen oli infotaulu. Joen vierustaa pääsi jatkamaan polkua pitkin. Tapasin polulla paikallisen asukkaan, joka kertoi minulle ympäristöstä.

Nyt enimmät tulvavedet olivat ehtineet mennä, mutta koski oli silti kivan näköinen. Piipahtipa yksi nuoriparikin paikalla varmaankin romanttisissa merkeissä!

Joen rannassa oli myös nuotiopaikka aivan joen partaalla. Viihtyisä retkikohde, ja ympäristö kuuluu myös lehtojensuojeluohjelmaan. Putouksen kokonaiskorkeus on 23 metriä 500 metrin pituisella matkalla.

Idyllinen rauhoittumispaikka!

Vietnamilaisten ystävien kanssa Koitelinkoskea ihmettelemässä

Olipa hurjat elämykset Koitelinkoskella! Jäidenlähtö tapahtui äkkiä ja nyt ei ollut enää paljon jäälauttoja jäljellä. Vettä virtasi todella vauhdikkaasti ja runsaasti.

Toimin ystäväperheenä vietnamilaiselle opiskelijalle, ja meidän on tarkoitus katsella erilaisia nähtävyyksiä Oulun seudulla. Liminganlahden luontokeskuksessa olemme jo vierailleetkin. Tällä kertaa Koitelin reissulle lähti myös hänen ystävänsä. Hän oli myös kiinnostunut tulevista matkoista.

Koitelissa oli todella paljon väkeä, esimerkiksi riippusilta oli aivan täynnä kosken katselijoita. Silti tilavalla alueella mahtui hyvin liikkumaan. Kiersimme kävelypolkuja molemmin puolin jokea. Kaikki nuotiopaikat olivat käytössä.

Kerroin ystävilleni, että Koiteli on myös suosittu kalastuspaikka. He ihmettelivätkin asiaa, mutta kerroin, että kesällä vettä on toki vähemmän ja myös koski on rauhallisempi. Saa nähdä, kuinka saan ystävilleni kalareissun järjestettyä! Se olisi heidän ykköstoiveitaan.

Mielenkiintoisia juttuja on siis tulevalle kesälle luvassa! Ja Koitelissa käydään taas kesällä uudelleen, on hienoa, että olen saanut sieltä nyt joka vuodenajan blogiini.

Tulvavesiä ja kohinaa Pöyryn padolla Siikajoella

Jännittävä jokavuotinen harrastus on käydä ihailemassa alueemme jokien tulvavesiä, jääpatoja ja koskien kohinaa. Nyt olen vaihtanut uudemman auton, jolla en ihan viitsi lähteä vesien läpi ajelemaan teillä.

Blogia olen kirjoittanut nyt vuoden, ja jännittävää onkin aloittaa uusi kierros. Nimittäin viime kevään ensimmäisiä kirjoituksia oli Pöyryn padolla Siikajoella käyminen.

Sain padosta vinkin ystävältäni ja hän kertoi myös ajo-ohjeet. Revonlahdelta kun lähdetään joen eteläpuolen tietä Siikajoenkylälle päin, niin muutaman kilometrin jälkeen pääsee padolle.

En tunne padon historiaa, mutta vanhalta se näyttää. Ja voi miten vaikuttava näky se nyt olikaan, kun vettä virtasi oikein kunnolla. Tällaisia elämyksiä rakastan!

Tulevana sunnuntaina on tarkoitus käydä Koitelissa vietnamilaisen ystäväopiskelijani kanssa. Pääsemme näkemään jäätilanteen siellä.

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Lunta, lunta ja pakkasta viehkeässä ympäristössä! Taivalkoski on minulle toinen kotipaikka, sillä mummoni asui siellä ja kävin hänellä useamman kerran vuodessa. Nyt tuli aika lähteä kirjailija Kalle Päätalon maisemiin Taivalkoskelle ja samalla kyläilyreissulle sukulaismiehelle.

Lähtö aamulla oli jännittävä, sillä Limingassa oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta ja yleensä Taivalkoskella on kylmempää kuin meillä. Matka saatiin taittaa ihanassa auringonvalossa kauniita maisemia katsellen. Lumimäärähän kasvaa äkkiä, kun Oulusta suunnataan kohti Koillismaata.

Mutta eikö mitä, Taivalkoskella olikin lauhempaa kuin odotimme. Hyvä oli siis käydä näppäilemässä kuvia. Lounaan jälkeen suuntasimme ensin kylän keskustaan torille. Siellä on Päätalon muistomerkki sekä kivoja hahmoja metallissa.

Kivenheiton päässä torista sijaitsee kuuluisa Jalavan kauppa. Idyllinen kahvila vanhoine pirtinpöytineen, sekalaista vanhaa ja uudempaa tavaraa myynnissä, vanha talo eri huoneineen on viehättävä paikka. Kakluuniuunikin löytyi, ja onhan talo komea myös ulkoapäin.

Vaaran laella kylällä oli mummoni kotitalo, mutta nyt piha oli niin luminen, etten päässyt kuvaamaan. Kiepahdimmekin seuraavaksi kylän läpi menevän Iijoen koskelle. Upea näkymä talvellakin, etenkin kun koskesta kylmyyden vuoksi nousi kunnon usva!

Tästä vielä Taivalvaaralle. Hotelli Herkon kauttahan pääsee vaaran laelle ja hyppyrimäen juurelle, mutta nyt kävimme alempana olevassa hiihtokeskuksessa. Sieltä on myös hienot näköalat ja laskettelupaikkanakin Taivalvaaraa voi suositella sopivan pienehkönä keskuksena.

Tässäpä paloja Taivalkoskelta! Kyläreissulla sain vielä ottaa kuvan menestyneen hirvenhiihtäjän palkintokaapista!

Muita mainittavia paikkoja lähistöllä ja suhteellisen lähistöllä olevat Päätalon kotipaikka Jokijärvellä, Kylmäluoman retkeilyalue sekä Syötteen laskettelukeskukset. Näistä kenties myöhemmin!

Koiteli elää vuodenaikojen mukaan

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski elää kauniisti vuodenaikojen mukaan. Poikkesimme ennen lumien tuloa Koitelissa, tämä oli minullekin ensimmäinen kerta siellä muulloin kuin kesäaikaan.

Kosken värit ja maisemat olivat kauniit, vaikka vesi koskessa olikin vähempänä. Ihmiset olivat liikkeellä retkeilemässä.

Nyt on talvi tullut ja pitää käydä katsomassa näkymiä useammin!

Kerro, mistä aiheista haluaisit näin talviaikaan lukea blogistani?

Idyllisiä paikkoja Oulussa

Tiedättekö mistä Oulusta saa höyrymakkaroita? Ennen lumien tuloa ajelimme Oulusta Kajaaniin päin, ja piipahdin Heikkilänsaaren taukopaikalla sekä Madekosken kioskilla.

Kioski on ihanan persoonallinen! Sen yhteydessä on pieni kirpputori, ja paikan päältä saa tosiaan pientä purtavaa, kuten höyrymakkaroita. Ja palvelu on todella mukavaa!

Heikkilänsaaren taukopaikalla on pieni pato Oulujoessa sekä veneenlaskupaikka. Paikka löytyy Oulusta päin mentäessä ennen Madekoskea.

Madekoskelta on mukava tehdä lenkki Oulujoen toiselle puolelle, josta pääsee muun muassa Sanginsuuhun. Näkymät sillalta joelle ovat mahtavat! Pitäisikin nyt talven tultua käydä katsomassa, miten maisema on muuttunut.