Koiteli elää vuodenaikojen mukaan

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski elää kauniisti vuodenaikojen mukaan. Poikkesimme ennen lumien tuloa Koitelissa, tämä oli minullekin ensimmäinen kerta siellä muulloin kuin kesäaikaan.

Kosken värit ja maisemat olivat kauniit, vaikka vesi koskessa olikin vähempänä. Ihmiset olivat liikkeellä retkeilemässä.

Nyt on talvi tullut ja pitää käydä katsomassa näkymiä useammin!

Kerro, mistä aiheista haluaisit näin talviaikaan lukea blogistani?

Idyllisiä paikkoja Oulussa

Tiedättekö mistä Oulusta saa höyrymakkaroita? Ennen lumien tuloa ajelimme Oulusta Kajaaniin päin, ja piipahdin Heikkilänsaaren taukopaikalla sekä Madekosken kioskilla.

Kioski on ihanan persoonallinen! Sen yhteydessä on pieni kirpputori, ja paikan päältä saa tosiaan pientä purtavaa, kuten höyrymakkaroita. Ja palvelu on todella mukavaa!

Heikkilänsaaren taukopaikalla on pieni pato Oulujoessa sekä veneenlaskupaikka. Paikka löytyy Oulusta päin mentäessä ennen Madekoskea.

Madekoskelta on mukava tehdä lenkki Oulujoen toiselle puolelle, josta pääsee muun muassa Sanginsuuhun. Näkymät sillalta joelle ovat mahtavat! Pitäisikin nyt talven tultua käydä katsomassa, miten maisema on muuttunut.

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Hotelli, jolla on tarina – se on minun makuuni! Etsinnässä oli etukäteen persoonallinen majapaikka, ja se löytyikin hotelli Mustaparrasta.

Mustaparta sijaitsi aivan Rajalla-kauppakeskuksen lähettyvillä ja keskustassa. Hotellissa riitti yksityiskohtia katseltavaksi ja ihasteltavaksi. Myös henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Hotellihuone oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Ihanat tyynyt sängyllä, karvaiset taljat, neulottu lampunvarjostin, lankkua huonekaluissa ja vaikka mitä yksityiskohtia. Mustaparran tarina ja muuta tietoa löytyi huoneessa olevasta sanomalehdestä.

Hotellin käytäviltä löytyi muun muassa vankityrmiä sekä lisää sisustusyksityiskohtia, alakerran ravintolasta puhumattakaan. Aamiainen tarjottiin veneestä, ja valinnanvaikeus oli jo siinä, minne pöytään istuisi. Katse löysi koko ajan lisää kauniita yksityiskohtia. Teema oli mietitty viimeisen päälle ja tilat olivat uudehkot.

Ennätimme Torniossa toki muutakin kuin ihastella hotellia. Jalkauduimme rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan ja kävimme muun muassa sisustusliikkeessä.

Torniossa kävimme kiertelemässä keskustaa kävellen. Keskusta oli mukavan tiivis ja vanhoja puutaloja oli kiehtovasti siellä täällä. Tornionjoki tarjosi upeat näkymät siltoineen. Kahvilan totesimme hyväksi, samoin kirppiksen Rajalla-kauppakeskusta vastapäätä.

Kauppakeskuksessa teimme shoppailut ja söimme täyttävät burritot Pancho Villassa.

Totesimme, että reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja Tornioon kannattaa tulla uudelleenkin. Lapsikin viihtyi mukana mainiosti!

Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!

Tanssihumua Ruokolahdella

Maakunnan suosituimpia lavatanssipaikkoja on Ruokolahden lava Siikajoen Paavolassa. Lava on joen rannalla ja alueella on kahvila sekä leiriytymismahdollisuus. Erityisesti lauantai-iltaisin alueella on paljon matkailuajoneuvoilla saapuneita ihmisiä.

Tansseja on kesäkauden aikana lauantaiden lisäksi myös sunnuntaisin ja muinakin päivinä. Itse en ole tanssitaitoinen, mutta kahvilanmyyjä kertoili, että lavalle voi tulla myös kuuntelemaan musiikkia. Pieni kipinä tästä nyt kyllä jäi!

Ajelimme myös Paavolasta Vihantiin päin ja kävimme katsomassa Pökkylän Punasta Tupaa Luohualla. Harmin paikka, kun se ei ollutkaan auki. Joskus aiemmin olemme siellä kahvitelleet ja kahvimaitona oli ihan oikeaa tuoretta lehmänmaitoa. Pökkylä kuitenkin toimii nyt tilausravintolana, lisäksi puoti on auki osan viikosta.

Luohuan tien kautta pääsee muuten myös Suomen suurimmalle siirtolohkareelle!

Perunapitäjä Tyrnävällä

Lähdimme käymään naapurikunnassa Tyrnävällä, joka on kuuluisa etenkin perunoista. Jo nelostieltä Tyrnävälle ajaessa näkeekin laajoja perunapeltoja.

Kylällä on useita hienoja rakennuksia. Aluksi kävimme kotiseututalon pihalla, ja samassa pihapiirissä on myös Maatalouskonemuseo.

Kotiseututalo

Tämän jälkeen siirtyminen Myllyn alueelle, joka on ihan kylän pinnassa. Myllykirjasto on todella upea paikka! Se on sisältä kauniin valoisa ja viihtyisä.

Myllykirjasto

Lounaspaikaksi kannattaa vinkata ravintola Pömilää, josta saa hyvää kotiruokaa mainion palvelun kera. Nyt heinäkuun ajan Pömilä lomailee.

Ravintola Pömilä

Lähdimme vielä keskustasta Kylmälänkylän suuntaan, josta on parikymmentä kilometriä Suutarinjärvelle. Siellä on mukava uimaranta ja makkaranpaistokota. Veneilyynkin sopiva paikka.

Suutarinjärvi

Kylmälänkyläntie myötäilee osan matkasta Tyrnävänjokea. Siinä on tosi kivoja kohtia ihan tien varressa. Kalaakin joesta pitäisi saada!

Tyrnävänjoki

Tyrnävällähän on myös suosittuja tapahtumia: kohta ovat TractorPulling-kisat ja syksyllä Perunamarkkinat.

Virkistystä ja ulkoilua Koitelinkoskella

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski eli Koiteli on mielestäni Oulun monipuolisimpia virkistys- ja ulkoilualueita. Lähdimme äitini kanssa käymään siellä eväät mukanamme.

Kiimingin kohdalta käännytään oikealle ja muutaman kilometrin päästä ollaankin jo perillä. Alueella on tilava parkkipaikka ja selkeät opasteet. Alue on monipuolinen ja sieltä löytyy kahvilakin.

Joki ja koski ovat näyttävän näköisiä, ja niitä pääsee ihailemaan monelta puolelta. Molemmin puolin jokea kulkee hyväkuntoisia polkuja, joiden varrella on nuotio- ja lepopaikkoja.

Kiertelimme polkuja vähän joka suuntaan, ja kahvit joimme kallion päällä. Ihmisiä oli liikkeellä, muttei ruuhkaksi asti eli luonnosta pääsi nauttimaan.

Koiteli on myös suosittu kalastuskohde: perhokalastus varmasti onnistuu ja tänään näytti virveliäkin olevan käytössä.

Monipuolisuudellaan ja näkymillään ihastuttava paikka!

Koitelin omat sivut:

http://www.koiteli.fi/

 

Saunalautta ja Koivurannan kahvila

Tyttären kanssa kävimme kierroksella Oulussa Värtön jokirannassa. Sää oli vähän epävakainen, joten hieman oli harmaa päivä. Kauniilla säällä ehdottoman kiva uimapaikka.

Värtön ranta

Koivurannan kahvila on Oulun suosikkikohteita. Kahvila on persoonallinen ja viihtyisä. Valikoimassa on monenmoisia herkkuja ja juomia. Paikka on kesäisin hyvin suosittu ja sinne on myös helppo tulla vaikka pyörälläkin.

Koivurannan kahvila

Uusimpana juttuna Värtön rannassa on saunalautta, jota olisi kyllä kiinnostava päästä kokeilemaan. Jos esimerkiksi työpaikan virkistyspäivää tai muuta porukkatapahtumaa on järjestämässä, niin saunalautta on kyllä kiva vaihtoehto. Lautalla saa hienossa ympäristössä koko paketin eli myös tarjoilut järjestyvät.

Saunalautta

Värtöstä sitten kaunista jokivartta pitkin keskustaan. Matkan varrelta löytyy muun muassa Taidemuseo ja Tietomaa eli kauempaakin tulevien kannattaa tämä reitti kiertää!