Kesäisessä Turkansaaressa Oulussa

Onko Turkansaaren ulkomuseoalue jo sinulle tuttu? Minulle on muodostunut jokakesäiseksi perinteeksi vierailla Turkansaaressa.

Kesäisen kauniina lauantaipäivänä lähdimme ystäväni kanssa katsomaan uudistunutta Turkansaarta. Tänä kesänä uutta olikin tullut, sillä tuulimylly oli avattu ja uusi luontopolku pitkospuineen ja opastauluineen avattu. Lisäksi oli mukava, kun henkilökunta oli pukeutunut vanhan ajan asuihin!

Kiertelimme tuttuun tapaan alueen. Huomasi, että museoalue oli myös lapsiperheiden suosiossa. Hyvin kuitenkin laajalla alueella mahtui liikkumaan, ja on mukava, että ihmiset ovat löytäneet paikan.

Olimme käyneet aamusella Oulun torilla kahveilla, joten kahvila-ravintola jäi nyt välistä. Mutta tutustuimme rakennuksiin, vanhoihin esineisiin ja tarinoihin niiden takana. Käy ihmeessä sinäkin!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Idyllinen kesäkahvila Muhoksen Päivärinteellä

Vielä viikon ajan ennätät käydä Muhoksen Päivärinteellä sijaitsevassa kesäkahvilassa. Kahvila on toiminut nuorten pitämänä jo vuodesta 2013, mutta minäkin hoksasin paikan vasta nyt.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdinkin aurinkoisena päivänä tutustumaan tähän idylliseen paikkaan. Kahvila on vanhassa 1800-luvulta peräisin olevassa aittarakennuksessa. Myös ulkosalla pystyy istuskelemaan ja kiipeämään vaikka puumajaan.

Kahvila sijaitsee kauniilla paikalla Oulujokirannassa. Myös veneilijöitä piipahtaa päivittäin. Ja tapasin yhden vakiasiakkaan, joka kertoi käyvänsä joka päivä kahvilla.

Sari on talon emäntä ja perheen nuoret pitävät kahvilaa avoinna kahden viikon ajan kesäisin. Nyt käydessäni oli siis ensimmäinen viikko. Angela kertoi olevansa 15-vuotias ja pitävänsä tänä kesänä kahvilaa serkkujensa kanssa.

Ja mikä ihaninta etenkin lapsiperheitä ajatellen: pihapiirissä pääsee tutustumaan eläimiin. Kanat kulkevat vapaana talon alueella. Lampaan karitsat pitelivät hellettä laitumella. Myös neljä kissanpentua löytyi ja katselimme niiden touhuja ulkosalla. Lisäksi kahvilan ohessa on mahdollisuus vuokrata venettä tai sup-lautaa.

Istuskelin nauttimassa helteestä pihalla. Tuoreet munkit olivat maistuvia. Viehättävä huvimaja kutsuu myös luokseen. Oli mukava tavata nuoria ahkeria kesäyrittäjiä!

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.

Idyllisessä Maalaiskartano Pihkalassa Kestilässä

Kaipaatko maaseudun rauhaa, mutta toisaalta aktiviteetteja? Silloin Siikalatvan Kestilässä sijaitseva Maalaiskartano Pihkala on oikea paikka sinulle.

Kaupallinen yhteistyö

Pihkala on jo klassikko hevosleirien järjestäjänä, mutta tilalta löytyy paljon muutakin tekemistä. Tilaa on maaseudun rauhassa eli myös lepo ja rentoutuminen onnistuvat. Jokinäkymä Siikajokeen on viehättävä.

Sain käydä kartanossa vieraana. Jo Kestilän tietä avarassa peltomaisemassa ajaessa alkoi rentoutua. Perille päästyäni majoituin päärakennuksen huoneeseen. Huone oli siisti ja tilava.

Alakerrassa tapasin sitten isäntäväkeä, Tarjaa ja Veijoa. Pihkala on sukutila, joka toimii nyt jo viidennessä polvessa. Kahvin merkeissä juttelimme kartanon toiminnasta. Tämän jälkeen Tarja esitteli alueen ja rakennukset.

Matkailutoiminta tilalla on aloitettu jo vuonna 1983. Näin ollen toimintaa on vuosien varrella ennätetty kehittää pitkälle. Tilalla järjestetään suosittuja ratsastusleirejä, mutta myös monenlaista muuta pääsee puuhailemaan. Vieraille on tarjolla esimerkiksi jokilauttaa, savusaunaa, vesiliukumäkeä ja vaijeriliukua. Mitä ihanampia kesäjuttuja siis!

Majoituspaikkoja Pihkalassa on yhteensä noin 80. Tämä koostuu hotellihuoneista ja aittamajoituksesta. Erikoisuutena on vanha navetta ja rehusiilo. Navetassa on tilavat kokoustilat, saunat ja illanviettopaikka. Siilon puolelle on rakennettu majoitushuoneita ja entiseen heinälatoon liikuntasali, jossa pidetään muun muassa leiridiskoja ja harrastetaan erilaisia pelejä. Kiipeilyseinäkin löytyy.

Leirien lisäksi maalaiskartano on suosittu kokousten, virkistyspäivien ja perhejuhlien paikka. Pitkänmatkalaisille kartano sijaitsee sopivasti matkan puolivälissä. Lisäksi tila on suosittu yöpymispaikka työmatkalaisten keskuudessa. Viehättävä aittarakennus on alkuperäinen ja rakennusvuosi on 1795. Tarja on koulutukseltaan agrologi ja päätyi tilalle aikoinaan työharjoittelun myötä.

Tilaan liittyy myös kummitustarina, jos uskallat sen kuulla! Mutta pääpaino tilalla on rauhoittuminen luonnon helmassa ja sen täydentäminen joko omatoimisilla tai järjestetyillä aktiviteeteilla. Monella lukijallakin on varmasti ratsastusleirimuistoja, joista tulee mieleen “Pihkalan henki”.

Iltapäivällä ruokailimme isäntäväen kanssa. Pihkalan erikoisuus on savulohi, joka kyllä taisi olla parasta syömääni lohta. Valkoviini sopi kalalle hyvin. Pidin myös pöytäkoristeista ja ruokien esillepanosta.

Tämän jälkeen olikin aika mennä saunaan. Hyvät olivat löylyt viihtyisissä saunatiloissa. Mielessä kävi talviturkin heittäminen Siikajokeen, mutta se jäi nyt tekemättä.

Makoisten maaseudun rauhassa nukuttujen yöunien jälkeen oli aamiaisen aika. Keittelin ensin herätessäni aulan keittiössä kahvit. Veijo tarinoi aamupalallakin ja hänelle asuinpaikkani Liminkakin oli tuttu paikka.

Tästä lähdinkin sitten kotimatkalle, sillä oli päivän puuhien aika. Pihkalan reissusta jäi hyvä mieli ja siellä voisi ilman muuta käydä uudelleen.

Perinteisesti Koitelinkoskella Oulussa

Joko tunnet yhden Oulun helmistä, eli Koitelinkosken Kiimingissä? Minulla on ollut tapana käydä siellä vähintään kesäisin, mutta nähtävää on kaikkina vuodenaikoina.

Nyt olivat jäät jo ennättäneet lähteä joesta. Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä ja esimerkiksi vapaita nuotiopaikkoja olisi ollut. Vaan tällekään reissulle ei sattunut evästä mukaan!

Kiertelimme tyttäreni kanssa lähes kaikki alueen polut. Erityisesti pitkospuut olivat kivat ja vähän kiipeiltiin kallioillakin joen äärellä. Koski kuohui komeasti.

Ensi kerralla makkarat ynnä muut tykötarpeet mukaan!

Ulkoilemassa Sanginjoen Lemmenpolulla Oulussa

Kaipaatko vinkkiä kivasta ulkoilukohteesta? Oulusta löytyy esimerkiksi Sanginjoen ympäristö, joka sopii hyvin siihen tarkoitukseen.

Olen kerran kesällä käynyt Sanginjoen Lemmenpolulla. Päätimme nyt ystäväni kanssa suunnata sinne pienestä räntäsateesta huolimatta. Ja kannatti, sillä paikan päällä paistoi aurinko.

Jätimme auton tien varteen ja kävelimme pienen matkan Lemmenpolun nuotiopaikalle. Yksi seurue oli paikalla, joten ruuhkaa ei ollut.

Jokinäkymä on kaunis ja jäät olivat osin lähteneet. Käveleskelimme polkua jokivarressa eteenpäin ja löysimme toisenkin nuotiopaikan. Se oli juuri vapautumassa, joten evästauko olisi ollut mahdollinen. Meillä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut mitään mukana.

Kävimme vielä polkua toiseen suuntaan ja suunnittelimme ympäristöön laajempaa tutustumista kesäaikana.

Kotoisaa majoitusta Iin Silloilla

Kaupallinen yhteistyö

Aivan Iin keskustan kupeesta löytyy viihtyisä leirintäalue Iin Sillat, luonnollisesti joen rannalta. Majoituin tilavassa huoneessa, joka oli varustettu keittiöllä ja saunalla. Huoneistot ovat remontoituja, sillä leirintäalueella on jo pitkä historia.

Majoituspaikkoja alueella on noin 70, jonka lisäksi asuntovaunupaikat. Melissa on toiminut neljä vuotta yrittäjänä alueella, ja hänen aikanaan aluetta on uudistettu. Tänä kesänä on valmistunut uusi ravintola.

Pääsinkin ravintolaan nauttimaan päivällisestä. Sattui vielä niin kivasti, että opiskelija oli suorittamassa opintoihin kuuluvaa näyttöä. Hän laittoikin parastaan ruokien valmistuksessa ja tarjoilussa.

Aluksi talon sämpylöitä, jotka olivat todella ihania. Tämän jälkeen sai nautiskella samettisen pehmeästä porkkana-inkivääri-keitosta. Pääruoaksi otin lohimedaljongin lisukkeineen. Annos oli todella täyttävä ja vielä piti mahduttaa marjapiirakka kahvin kera jälkiruoaksi. Nautin kovasti kunnon ateriasta.

Tämän jälkeen lähdin lämmittämään huoneeni saunaa. Olin töistä ja muusta aika väsynyt, joten muuta iltaohjelmaa ei tarvinnut. Venesauna olisi myös ollut käytössä, mutta jätin sen nyt väliin.

Makoisien unien jälkeen pääsin vielä varhaiselle aamiaiselle ennen kotiinlähtöä. Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi mukava ja rentouttava. Paikka oli kotoisa ja idyllisen viihtyisä.

Aiemmilla Iin reissuillani olen käynyt muun muassa Hiastinhaaran luontopolulla, ympäristötaidepuistossa sekä Iin Vanhassa Haminassa. Tästä postauksesta löydät kahdesta viimeisestä juttua.

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!