Vietnamilaisten ystävien kanssa Koitelinkoskea ihmettelemässä

Olipa hurjat elämykset Koitelinkoskella! Jäidenlähtö tapahtui äkkiä ja nyt ei ollut enää paljon jäälauttoja jäljellä. Vettä virtasi todella vauhdikkaasti ja runsaasti.

Toimin ystäväperheenä vietnamilaiselle opiskelijalle, ja meidän on tarkoitus katsella erilaisia nähtävyyksiä Oulun seudulla. Liminganlahden luontokeskuksessa olemme jo vierailleetkin. Tällä kertaa Koitelin reissulle lähti myös hänen ystävänsä. Hän oli myös kiinnostunut tulevista matkoista.

Koitelissa oli todella paljon väkeä, esimerkiksi riippusilta oli aivan täynnä kosken katselijoita. Silti tilavalla alueella mahtui hyvin liikkumaan. Kiersimme kävelypolkuja molemmin puolin jokea. Kaikki nuotiopaikat olivat käytössä.

Kerroin ystävilleni, että Koiteli on myös suosittu kalastuspaikka. He ihmettelivätkin asiaa, mutta kerroin, että kesällä vettä on toki vähemmän ja myös koski on rauhallisempi. Saa nähdä, kuinka saan ystävilleni kalareissun järjestettyä! Se olisi heidän ykköstoiveitaan.

Mielenkiintoisia juttuja on siis tulevalle kesälle luvassa! Ja Koitelissa käydään taas kesällä uudelleen, on hienoa, että olen saanut sieltä nyt joka vuodenajan blogiini.

Tulvavesiä ja kohinaa Pöyryn padolla Siikajoella

Jännittävä jokavuotinen harrastus on käydä ihailemassa alueemme jokien tulvavesiä, jääpatoja ja koskien kohinaa. Nyt olen vaihtanut uudemman auton, jolla en ihan viitsi lähteä vesien läpi ajelemaan teillä.

Blogia olen kirjoittanut nyt vuoden, ja jännittävää onkin aloittaa uusi kierros. Nimittäin viime kevään ensimmäisiä kirjoituksia oli Pöyryn padolla Siikajoella käyminen.

Sain padosta vinkin ystävältäni ja hän kertoi myös ajo-ohjeet. Revonlahdelta kun lähdetään joen eteläpuolen tietä Siikajoenkylälle päin, niin muutaman kilometrin jälkeen pääsee padolle.

En tunne padon historiaa, mutta vanhalta se näyttää. Ja voi miten vaikuttava näky se nyt olikaan, kun vettä virtasi oikein kunnolla. Tällaisia elämyksiä rakastan!

Tulevana sunnuntaina on tarkoitus käydä Koitelissa vietnamilaisen ystäväopiskelijani kanssa. Pääsemme näkemään jäätilanteen siellä.

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Lunta, lunta ja pakkasta viehkeässä ympäristössä! Taivalkoski on minulle toinen kotipaikka, sillä mummoni asui siellä ja kävin hänellä useamman kerran vuodessa. Nyt tuli aika lähteä kirjailija Kalle Päätalon maisemiin Taivalkoskelle ja samalla kyläilyreissulle sukulaismiehelle.

Lähtö aamulla oli jännittävä, sillä Limingassa oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta ja yleensä Taivalkoskella on kylmempää kuin meillä. Matka saatiin taittaa ihanassa auringonvalossa kauniita maisemia katsellen. Lumimäärähän kasvaa äkkiä, kun Oulusta suunnataan kohti Koillismaata.

Mutta eikö mitä, Taivalkoskella olikin lauhempaa kuin odotimme. Hyvä oli siis käydä näppäilemässä kuvia. Lounaan jälkeen suuntasimme ensin kylän keskustaan torille. Siellä on Päätalon muistomerkki sekä kivoja hahmoja metallissa.

Kivenheiton päässä torista sijaitsee kuuluisa Jalavan kauppa. Idyllinen kahvila vanhoine pirtinpöytineen, sekalaista vanhaa ja uudempaa tavaraa myynnissä, vanha talo eri huoneineen on viehättävä paikka. Kakluuniuunikin löytyi, ja onhan talo komea myös ulkoapäin.

Vaaran laella kylällä oli mummoni kotitalo, mutta nyt piha oli niin luminen, etten päässyt kuvaamaan. Kiepahdimmekin seuraavaksi kylän läpi menevän Iijoen koskelle. Upea näkymä talvellakin, etenkin kun koskesta kylmyyden vuoksi nousi kunnon usva!

Tästä vielä Taivalvaaralle. Hotelli Herkon kauttahan pääsee vaaran laelle ja hyppyrimäen juurelle, mutta nyt kävimme alempana olevassa hiihtokeskuksessa. Sieltä on myös hienot näköalat ja laskettelupaikkanakin Taivalvaaraa voi suositella sopivan pienehkönä keskuksena.

Tässäpä paloja Taivalkoskelta! Kyläreissulla sain vielä ottaa kuvan menestyneen hirvenhiihtäjän palkintokaapista!

Muita mainittavia paikkoja lähistöllä ja suhteellisen lähistöllä olevat Päätalon kotipaikka Jokijärvellä, Kylmäluoman retkeilyalue sekä Syötteen laskettelukeskukset. Näistä kenties myöhemmin!

Koiteli elää vuodenaikojen mukaan

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski elää kauniisti vuodenaikojen mukaan. Poikkesimme ennen lumien tuloa Koitelissa, tämä oli minullekin ensimmäinen kerta siellä muulloin kuin kesäaikaan.

Kosken värit ja maisemat olivat kauniit, vaikka vesi koskessa olikin vähempänä. Ihmiset olivat liikkeellä retkeilemässä.

Nyt on talvi tullut ja pitää käydä katsomassa näkymiä useammin!

Kerro, mistä aiheista haluaisit näin talviaikaan lukea blogistani?

Idyllisiä paikkoja Oulussa

Tiedättekö mistä Oulusta saa höyrymakkaroita? Ennen lumien tuloa ajelimme Oulusta Kajaaniin päin, ja piipahdin Heikkilänsaaren taukopaikalla sekä Madekosken kioskilla.

Kioski on ihanan persoonallinen! Sen yhteydessä on pieni kirpputori, ja paikan päältä saa tosiaan pientä purtavaa, kuten höyrymakkaroita. Ja palvelu on todella mukavaa!

Heikkilänsaaren taukopaikalla on pieni pato Oulujoessa sekä veneenlaskupaikka. Paikka löytyy Oulusta päin mentäessä ennen Madekoskea.

Madekoskelta on mukava tehdä lenkki Oulujoen toiselle puolelle, josta pääsee muun muassa Sanginsuuhun. Näkymät sillalta joelle ovat mahtavat! Pitäisikin nyt talven tultua käydä katsomassa, miten maisema on muuttunut.

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Hotelli, jolla on tarina – se on minun makuuni! Etsinnässä oli etukäteen persoonallinen majapaikka, ja se löytyikin hotelli Mustaparrasta.

Mustaparta sijaitsi aivan Rajalla-kauppakeskuksen lähettyvillä ja keskustassa. Hotellissa riitti yksityiskohtia katseltavaksi ja ihasteltavaksi. Myös henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Hotellihuone oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Ihanat tyynyt sängyllä, karvaiset taljat, neulottu lampunvarjostin, lankkua huonekaluissa ja vaikka mitä yksityiskohtia. Mustaparran tarina ja muuta tietoa löytyi huoneessa olevasta sanomalehdestä.

Hotellin käytäviltä löytyi muun muassa vankityrmiä sekä lisää sisustusyksityiskohtia, alakerran ravintolasta puhumattakaan. Aamiainen tarjottiin veneestä, ja valinnanvaikeus oli jo siinä, minne pöytään istuisi. Katse löysi koko ajan lisää kauniita yksityiskohtia. Teema oli mietitty viimeisen päälle ja tilat olivat uudehkot.

Ennätimme Torniossa toki muutakin kuin ihastella hotellia. Jalkauduimme rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan ja kävimme muun muassa sisustusliikkeessä.

Torniossa kävimme kiertelemässä keskustaa kävellen. Keskusta oli mukavan tiivis ja vanhoja puutaloja oli kiehtovasti siellä täällä. Tornionjoki tarjosi upeat näkymät siltoineen. Kahvilan totesimme hyväksi, samoin kirppiksen Rajalla-kauppakeskusta vastapäätä.

Kauppakeskuksessa teimme shoppailut ja söimme täyttävät burritot Pancho Villassa.

Totesimme, että reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja Tornioon kannattaa tulla uudelleenkin. Lapsikin viihtyi mukana mainiosti!

Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!

Tanssihumua Ruokolahdella

Maakunnan suosituimpia lavatanssipaikkoja on Ruokolahden lava Siikajoen Paavolassa. Lava on joen rannalla ja alueella on kahvila sekä leiriytymismahdollisuus. Erityisesti lauantai-iltaisin alueella on paljon matkailuajoneuvoilla saapuneita ihmisiä.

Tansseja on kesäkauden aikana lauantaiden lisäksi myös sunnuntaisin ja muinakin päivinä. Itse en ole tanssitaitoinen, mutta kahvilanmyyjä kertoili, että lavalle voi tulla myös kuuntelemaan musiikkia. Pieni kipinä tästä nyt kyllä jäi!

Ajelimme myös Paavolasta Vihantiin päin ja kävimme katsomassa Pökkylän Punasta Tupaa Luohualla. Harmin paikka, kun se ei ollutkaan auki. Joskus aiemmin olemme siellä kahvitelleet ja kahvimaitona oli ihan oikeaa tuoretta lehmänmaitoa. Pökkylä kuitenkin toimii nyt tilausravintolana, lisäksi puoti on auki osan viikosta.

Luohuan tien kautta pääsee muuten myös Suomen suurimmalle siirtolohkareelle!