Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 2

Kuulin tänä kesänä kiinnostavasta kahvilasta Café Kryptasta, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Satuin olemaan lähiseudulla sopivasti liikkeellä, ja päätin poiketa kahvilaan.

Jo ulkona oli kiehtovan näköistä, ja sisälle päästyä ei tiennyt, minne olisi silmänsä laittanut! Ihana Tuomiokirkon pienoismalli oli esillä, ja käsitöitä hyllyissä myytävänä.

Kahvipöydässä porkkanapiirakkaa herkutellessa lisää yksityiskohtia osui silmiin. Pieni taidenäyttely, urut, kynttilöitä ja niin edelleen oli tunnelmaa luomassa.

Tässä paikassa rauhoittui.

Toisena päivänä taas poikkesin Oulun Diakonissalaitoksen talossa olevaan oululaisittain nimettyy Kahavila Pöönään. Sekin oli oikein viihtyisä ja raikkaasti sisustettu. Diakonissalaitoksen historiaa oli seinillä olevissa valokuvissa. Pöönässä olisi saanut todella edullisen keittolounaankin.

Kiva kahvila, jossa olen pitkään aikonut käydä!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 1

Ai että Oulusta on löytynyt ihania kahviloita! Heinäkuussa oli ihanaa, kun oli välillä aikaa hengailla keskustassa ja Oulussa muuallakin.

Aluksi tein löydön Hallituskadulta, kun vihdoin kävin Kure-myymälässä katselemassa suomalaista vaatedesignia. Kiertelin ja päädyin Kakkukahvila Mira PoPpinsiin, joka mainosti olevansa satumainen.

Otin kahvin kera hedelmäistä juustokakkua, joka oli todella hyvää. Kahvilassa oli mukava istuskella, sillä se oli sisustettu värikkäästi ja taiteellisesti. Lehtiä oli iso valikoima luettavana. Alakerrassa oli vielä lisää tilaa, ja taidetta myös esillä sohvaryhmän lähistöllä.

Satumaisen herkullista siis!

Eläinlääkärireissulla puolestaan kävin Katri Antellin kahvilassa, joka on hyvin perinteinen oululainen kahvila. Hillat ovat lempiherkkuani, ja tälläkin kertaa päädyin juustokakkuun, nyt lakoilla.

Antellin kahvila on tilava ja valoisa, ja siellä on tarjolla myös maukasta lounasta – sekä mukavaa historian havinaakin!

Takuuvarma suosikki!

Lounastamassa merellisessä ympäristössä

Heinäkuun aikana testasin pari lounasravintolaa, joissa en ole aiemmin käynyt. Pidin erityisesti Oulun Satamaravintolasta Toppilassa.

Ravintola oli sisustettu merelliseen tyyliin, ja se näytti olevan lounastajien suosiossa. Eikä ihmekään, sillä buffet-pöytä oli todella monipuolinen. Ravintola oli myös yllättävän tilava sisältä.

Toinen kokeilemani paikka oli Seelari Hietasaaressa. Se sijaitsee kauniissa maisemissa venesatamassa. Tilaa oli sielläkin hyvin ja oikeaa kotiruokaa tarjolla.

Vaihtoehtoja kyllä löytyy, saa nähdä minne tässä vielä ehditään loppukesän aikana!

Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Risteilemässä Raahen saaristossa – Pooki Flakkaa

Olipa eilen huippupäivä! Kävin Pooki Flakkaa Raahen Meripäivillä. Aamulla sateli vettä, niin päätin syödä sisätiloissa ja pysähdyin lounaalla Pattijoen Pulla-Pirtillä. Hyvä paikka, josta saa tuotteita ostettua kotiinkin.

Meripäivillähän oli tarjolla street foodia todella montaa sorttia. Kiersin aluksi markkinakojut ja ihailin pitkään rannassa olevia veneitä. Muun muassa Postijahti Wasa oli avoinna tutustumiselle.

Tämän jälkeen menin rannassa olevaan Pakkahuoneen museoon, jonne olikin Meripäivien aikana vapaa pääsy. Olen käynyt museossa viimeksi joskus lapsena. Näyttely oli alakerrassa useissa huoneissa ja jatkui vielä yläkertaan. Näyttely oli erittäin monipuolinen ja merellinen. Itse pidin erityisesti erilaisista pienoismalleista, jotka kuvasivat Raahen elämää. Myös sisustetut huoneet olivat upeita.

Sitten olikin odottamani risteilyn aika M/B Jennamarialla! Se oli kyllä yksi kesän kohokohtia. Raahen saaristossa olen käynyt viimeksi joskus nuorena. Koska sää oli epävakainen, niin satuin olemaan ainoa risteilylle lähtijä. Mikäpä siinä, sain sitten merellä henkilökohtaisen opastuksen.

Kuljettaja kertoili saarten nimiä sekä mitä rakennuksia niistä löytyi. Myös kartasta pystyi seuraamaan matkaa. Yksi saarista oli lammaslaitumenakin. Pookeja eli majakoita näkyi useampia. Kävimme kääntymässä Lapaluodon satamassa, jossa muuten on Meripäivien ajan ohjusvene tutustuttavana.

Paluumatka tehtiin ulkomeren kautta ja ai että nautin näkymistä ja tunnelmasta. Vielä kun alkoi tuulemaan ja saatiin hieman pärskeitä ja keinuttelua, niin oli todellinen elämys!

Loppumatkasta alkoi sataa sen verran, että siirryin veneen sisätiloihin. Sain tutustua ohjauslaitteisiin ja kuulin lisää MeriRaahen toiminnasta.

Lopuksi poikkesin vielä kahvila Ruiskuhuoneella sekä hain suklaakojusta kotiin viemisiä.

Raahe on todellinen saaristokohde, suosittelen lämpimästi!

Vanhassa Raahessa on myös paljon nähtävää, ja minullakin jäi muun muassa Apteekkimuseo ensi kertaan.

Kävin muuten yhtenä iltana sisäkesäteatterissa Limingassa katsomassa Ryysyrannan Joosepin, jossa kuultiin Irwin Goodmanin musiikkia. Todella mukava elämys, jossa oli syvempääkin sisältöä. Syksyllä näytöksiä on tulossa Ouluunkin.

Olen mukana myös Bloglovin’ -sivustolla:

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18969321/?claim=sbd79283krx”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!

Tanssihumua Ruokolahdella

Maakunnan suosituimpia lavatanssipaikkoja on Ruokolahden lava Siikajoen Paavolassa. Lava on joen rannalla ja alueella on kahvila sekä leiriytymismahdollisuus. Erityisesti lauantai-iltaisin alueella on paljon matkailuajoneuvoilla saapuneita ihmisiä.

Tansseja on kesäkauden aikana lauantaiden lisäksi myös sunnuntaisin ja muinakin päivinä. Itse en ole tanssitaitoinen, mutta kahvilanmyyjä kertoili, että lavalle voi tulla myös kuuntelemaan musiikkia. Pieni kipinä tästä nyt kyllä jäi!

Ajelimme myös Paavolasta Vihantiin päin ja kävimme katsomassa Pökkylän Punasta Tupaa Luohualla. Harmin paikka, kun se ei ollutkaan auki. Joskus aiemmin olemme siellä kahvitelleet ja kahvimaitona oli ihan oikeaa tuoretta lehmänmaitoa. Pökkylä kuitenkin toimii nyt tilausravintolana, lisäksi puoti on auki osan viikosta.

Luohuan tien kautta pääsee muuten myös Suomen suurimmalle siirtolohkareelle!