Viehättäviä kahviloita Oulussa

Piipahdimme yhtenä päivänä tyttäreni kanssa suosittuun kahvila-ravintola Villa Hannalaan Oulun Toppilansaaressa. Hannala on kuuluisa lohikeitostaan, ja se maistuikin tyttärelle hyvin.

Itse herkuttelin leivoskahveilla ja ihastelin ympäristöä. Vanha kiehtova rakennus, iso terassi, viihtyisä pihapiiri ja mukava sijainti. Talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kesäajan tilaisuuksiin, sillä piha-alue oli laaja telttoineen ja puutarhoineen.

Kesäajan idylliä!

Blogissa oli nyt pientä taukoa, sillä yllättäen kotikoneella ei netti toiminut. Ja sitten:

Voi harmituksen harmitus: aiemmin kävimme toisessa Oulun klassikkokahvilassa eli Tähtitornin kahvilassa lähellä Raatin stadionia. Nyt huomasin,ettei minulla ollut kuvia ei koneella, ei posteissa, ei puhelimessa eli ei missään.

En siis saa Tähtitornista ja Oulun linnasta kuvia ennen kuin käyn siellä uudemman kerran. Mutta mainita täytyy jo nyt, että kahvilasta saa muun muassa koirajäätelöä eli lemmikit ovat tervetulleita.

Kahvilassa oli kivat kirjahyllyt ja kahvitella voi useassa kerroksessa. Lähtiessä kävin katsomassa alapuolella olevaa Oulun linnaa. Se oli todella upea, tällainen kohde näin lähellä keskustaa! Linnan sisäpuolella oli valaistus ja infotaulut. Kiviseinät erottuivat kauniisti.

Jatkamme siis kahvittelua myöhemmin, kunhan töiltä ennättää!

Venetsialaisviikonloppuna Maasydänjärvellä

Venetsialaisviikonloppu olikin mitä mainioin aika lähteä käymään Sievissä Maasydänjärvellä. Leirintäalue oli aivan täynnä ja maankuulu tanssipaikka Urjanlinna valmistautui iltaan.

Tasokkaita esiintyjiä näyttikin syksylle olevan luvassa. Tanssilattia oli tilava ja siisti. Urjanlinnasta löytyi kahvila-ravintola, jossa söin maittavan lounaan.

Leirintäalue oli varsin laaja, ja etenkin karavaanareita oli alue täynnä. Mökkejä löytyi eri tyyppisiä. Uimaranta oli viihtyisä ja alueelta kivat järvinäkymät. Lapsille oli oma Lasten maa.

Parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi paikassa käynyt, ja kas kun en muista siitä paljoakaan – no olihan aikaa kulunut!

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jossa vaikutti olevan sekä rauhallista tunnelmaa että iltamenoa!

Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!

Shoppailua ja viihtymistä Oulun keskustassa

Yksi ehdoton suosikkini Oulussa on aivan keskustassa sijaitseva uudehko kauppakeskus Valkea. Se on tehty ostosten ohella viihtymiseen, ja onkin myös suosittu ajanviettopaikka.

Kauppakeskus on ilmeeltään kaunis ja valoisa. Kivoja puupenkkejä ja muita istuinpaikkoja löytyy paljon, ja muutoinkin kauppakeskus on tilava.

Valkean tuntumasta pääsee muihin keskustan liikkeisiin sekä klassiselle kävelykatu Rotuaarille. Sieltä löytyy lisää ostostarjontaa, kahviloita ynnä muuta.

Rotuaarin aukio on suosittu kohtaamispaikka, ja siellä järjestetään paljon erilaisia tapahtumia. Rotuaarilla on kiva viettää aikaa, ja sielläkin näkyy hyvin se, että Oulu on oikea pyöräilykaupunki!

Rotuaarilta taas ei ole pitkä matka torinrantaankaan, josta olen kirjoittanut aiemmin.

Nautin siitä, että Oulun keskusta on lähellä ja siellä on helppo käydä hengailemassa muuten vainkin!

Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 2

Kuulin tänä kesänä kiinnostavasta kahvilasta Café Kryptasta, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Satuin olemaan lähiseudulla sopivasti liikkeellä, ja päätin poiketa kahvilaan.

Jo ulkona oli kiehtovan näköistä, ja sisälle päästyä ei tiennyt, minne olisi silmänsä laittanut! Ihana Tuomiokirkon pienoismalli oli esillä, ja käsitöitä hyllyissä myytävänä.

Kahvipöydässä porkkanapiirakkaa herkutellessa lisää yksityiskohtia osui silmiin. Pieni taidenäyttely, urut, kynttilöitä ja niin edelleen oli tunnelmaa luomassa.

Tässä paikassa rauhoittui.

Toisena päivänä taas poikkesin Oulun Diakonissalaitoksen talossa olevaan oululaisittain nimettyy Kahavila Pöönään. Sekin oli oikein viihtyisä ja raikkaasti sisustettu. Diakonissalaitoksen historiaa oli seinillä olevissa valokuvissa. Pöönässä olisi saanut todella edullisen keittolounaankin.

Kiva kahvila, jossa olen pitkään aikonut käydä!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 1

Ai että Oulusta on löytynyt ihania kahviloita! Heinäkuussa oli ihanaa, kun oli välillä aikaa hengailla keskustassa ja Oulussa muuallakin.

Aluksi tein löydön Hallituskadulta, kun vihdoin kävin Kure-myymälässä katselemassa suomalaista vaatedesignia. Kiertelin ja päädyin Kakkukahvila Mira PoPpinsiin, joka mainosti olevansa satumainen.

Otin kahvin kera hedelmäistä juustokakkua, joka oli todella hyvää. Kahvilassa oli mukava istuskella, sillä se oli sisustettu värikkäästi ja taiteellisesti. Lehtiä oli iso valikoima luettavana. Alakerrassa oli vielä lisää tilaa, ja taidetta myös esillä sohvaryhmän lähistöllä.

Satumaisen herkullista siis!

Eläinlääkärireissulla puolestaan kävin Katri Antellin kahvilassa, joka on hyvin perinteinen oululainen kahvila. Hillat ovat lempiherkkuani, ja tälläkin kertaa päädyin juustokakkuun, nyt lakoilla.

Antellin kahvila on tilava ja valoisa, ja siellä on tarjolla myös maukasta lounasta – sekä mukavaa historian havinaakin!

Takuuvarma suosikki!

Lounastamassa merellisessä ympäristössä

Heinäkuun aikana testasin pari lounasravintolaa, joissa en ole aiemmin käynyt. Pidin erityisesti Oulun Satamaravintolasta Toppilassa.

Ravintola oli sisustettu merelliseen tyyliin, ja se näytti olevan lounastajien suosiossa. Eikä ihmekään, sillä buffet-pöytä oli todella monipuolinen. Ravintola oli myös yllättävän tilava sisältä.

Toinen kokeilemani paikka oli Seelari Hietasaaressa. Se sijaitsee kauniissa maisemissa venesatamassa. Tilaa oli sielläkin hyvin ja oikeaa kotiruokaa tarjolla.

Vaihtoehtoja kyllä löytyy, saa nähdä minne tässä vielä ehditään loppukesän aikana!

Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.