Pannukakulla hollantilaisessa ravintolassa Lekker61:ssa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulusta Isokatua Heinäpään suuntaan löytyy hollantilainen ravintola, Lekker61? Minä sain aivan sattumalta tästä tietää ja päätin tietysti lähteä testaamaan.

Ravintolasta saa kahvilatuotteita, lounasta ynnä muuta. Erikoisuutena ovat hollantilaiset pannukakut, joita saa sekä suolaisena että makeana. Spesiaaliannos on myös klassikkoannos Kapsalon, jossa on runsaasti kanaa.

Päädyin makeaan pannukakkuun, jossa oli hunajan ohella mustikkaa ja mangoa. Makeannälkä lähti ja hyvin maistui kahvin kanssa. Pannukakuthan saa myös halutessaan itse koota eri aineksista.

Pidin ravintolan viihtyisästä ja värikkäästä miljööstä. Myös pysäköintimahdollisuuteen olin tyytyväinen, paikkaan oli helppo tulla. Luulenpa, että tulen viemään ystäviänikin Lekker61:een. Lekker muuten tarkoittaa herkullista, mukavaa, kivaa, nautittavaa, ja ravintola on nimensä veroinen.

50-luvun tunnelmaa Mikan Cafe et Burgerissa Oulussa

Lähdin yhtenä päivänä lounasaikaan tutustumaan Oulussa rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevaan Mikan Cafe & Burgeriin. Olen aikonut käydä siellä paikan avaamisesta lähtien ja olen kuullut hyvää palautetta.

Paikan erikoisuus ovat tietysti erilaiset burgerit, mutta kahvilatuotteista löytyy myös pirtelöitä. Minä syön jäätelöä vain muutaman kerran vuodessa, joten intouduinkin nyt pirtelön maistamiseen.

Paikka oli viihtyisä ja sisustuksessa oli kivoja yksityiskohtia. Palvelu oli sydämellistä ja asiakkaat huomioitiin aterioinnin lomassakin. Katselin hyvännäköisiä burgeriannoksia ja päätin, että tänne on tultava toistekin kunnolla nälkäisenä.

Otin Mary Lou -pirtelön, jossa oli vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta. Odottelin kivan pienen leluauton kanssa annosta. Tässä vaiheessa valokuvausvälineeni alkoi temppuilemaan ja siitä johtuu pirtelöannoksen sumea kuva! Mutta oikeasti siis kivannäköinen annos ja hyvää oli.

Suun- ja silmänruokaa Mimmin Pullassa Muhoksella

Lähdin yhtenä päivänä käymään Muhoksella kirppiskierroksella. Samalla pääsin kahville pitkään katselemaani Mimmin Pullaan. Kahvila-konditoria sijaitsee ihan keskustassa.

Kahvila avautuikin houkuttelevan näköisenä ja tarjonta oli monipuolinen. Tietysti pullaa, leivoksia, leipää. Päädyin itse vadelmaleivokseen kahvin kera.

Huomata kannattaa, että myyntitiskiltä voi nähdä vanhan taikinakoneen! Se oli kiehtovan näköinen ja yhä käytössä.

Isona plussana kahvilassa oli myös se, että siellä sattui olemaan valokuvanäyttely. Tykkäsin muhoslaisen Anne Järvitalon taiteellisista kuvista ja miljöö oli viihtyisä pienelle herkutteluhetkelle.

Värikkäät kahvit LillaRoosassa Oulussa

Oletko huomannut Oulun Tuirassa sijaitsevan LillaRoosa -kahvilan? Kahvila on nimensä mukaan pinkillä sisustettu ja pienehkö. Olen jo muutaman kerran käynyt siellä, ja todennut tarjonnan myös edulliseksi.

Kahvilassa on tarjolla myös kotiruokalounasta, mutta omilla visiiteilläni olen päätynyt herkkuihin kahvin kanssa. Nyt meillä oli ystäväni kanssa kahvilassa mukava rupattelutuokio. Toiselta ystävältäni taas kuulin, että LillaRoosa on hyvä ympäristö myös etätöihin. Eli sopivasti omaa rauhaa.

Vohveleita tarjolla Nallikarin Majakassa

Sain kutsun lauantaisin avoinna olevaan Nallikarin majakassa sijaitsevaan kahvilaan. Lähdimme ystäväni kanssa käymään Majakassa ja samalla katselimme talvisia merimaisemia.

Kaupallinen yhteistyö

Jäällä olivat jo pilkkijät liikkeellä ja hieman harmaasta päivästä huolimatta näkymät olivat mukavat. Kävimme jäällä pienellä kävelyllä.

Sitten lähdimme tutkimaan kahvilaa. Se ei ollut suuren suuri, mutta kyllä sinne kävijöitä mahtuu. Pieneen kahvilaan oli mahdutettu myös esimerkiksi torkkupeittoja lämmikkeeksi.

Tarjollahan on siis kahvin ja muiden virvokkeiden lisäksi sekä suolaisia että makeita vohveleita eri täytteillä. Me emme tällä kertaa maistaneet niitä, mutta kahvilaan jäi houkuttamaan palata toisen kerran!

Kummituksia Kemin Lumilinnassa

Joko olet kuullut Kemin ympärivuotisesta lumilinnasta? Lumilinna on rakennettu nyt jo 24. kerran ja ensimmäistä kertaa se alkaa toimia ympärivuotisena. Viime vuonna linnassa oli eläinteema, nyt hahmojen teemana ovat kummitukset. Ne ovat kuitenkin pikkulapsillekin sopivia, ja mekin lähdimme katsomaan ystäväni ja 6-vuotiaiden kaksosten kanssa.

Kaupallinen yhteistyö

Alueelle saavuttaessa päästään ensin ihailemaan uutta rakennusta, joka on tietysti valkoinen ja jonka kautta on sisäänkäynti itse lumilinnaan. Rakennuksesta löytyy mukavia teemaan liittyviä yksityiskohtia, mutta lähdetäänpä ensin linnaan.

Kiersimme aluksi linnan ulkopuolella, jossa pääsi näkemään mm. meren äärellä olevia majoitustiloja. Tästä sitten itse linnaan, jossa ensimmäisenä päädytään jääravintolaan. Meillä sattui mukavasti matkailijoiden puolesta vähän hiljaisempi päivä, joten oli tilaa kuvata.

Ravintolan jälkeen poikkesimme katsomassa lumihotellin huoneet. Niissä pääsi ihailemaan lämpimän näköisiä vuoteita ja kaiverrettuja kummitushahmoja. Osassa huoneita oli myös hieno valaistus.

Lopuksi käyskentelimme linnan muissa tiloissa, kuten kappelissa. Lapsille löytyi kiva liukumäki. Myös erilaisia jääveistoksia oli esillä.

Tästä siirryimme ulkopuolelle, ja kiipesimme ensin renkailla laskettavan mäen huipulle. Tässä oli näköalatasanne, josta pääsi katsomaan linnan ympäristöä ja meren suuntaan. Pojat laskivat mäkeä innoissaan.

Sitten oli aika palata sisätiloihin. Piipahdimme katsomassa yläkerran ravintolaa ja kokoustiloja, jotka näyttivät erittäin kutsuvilta ja viihtyisiltä. Tämän jälkeen oli sisätiloissa olevan Snow Experiencen vuoro. Taas päästiin ravintolaan ja jääveistoksia ihailemaan. Lapsille löytyi täältäkin mukava jääliukumäki.

No mutta, vielä piti mennä jäätelökahvilaan jäätelölle ja kahville! Kiva päätös päivälle ja saimme kauniit annokset. Kyselimme paluumatkalla, mikä oli päivässä parasta. Kuulemma juuri jäätelö ja liukumäet!

Lounastamassa Puistolassa Oulussa

Harvemmin on tullut käytyä Puistola-ravintolassa Oulussa, mutta taannoin sovimme ystäväni kanssa lounastapaamisen sinne. Arvoimme ensin, mille puolelle menemme syömään ja päädyimme sitten kahvilan puolelle keittolounaalle.

Lounaan lisukkeet olivat hyvät, salaatit olivat monipuoliset ja hieman erilaiset kuin yleensä. Keittona oli omena-sellerikeittoa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Mutta hyvää oli.

Saimme monta kärpästä yhdellä iskulla, sillä kuulumisten vaihdon lisäksi kahvin ohessa hoidimme työasioita. Joten tuottoisa tunti oli!

Kulttuuria ja kahvittelua Kemissä

Kylläpä Kemistä taas löytyi uutta! Minulla oli tarve pienelle irrottavalle reissulle ja lähdin päiväksi Kemiin. Minulla oli onni saada matkaan paikallistuntemusta omaava kaveri, joka esitteli paikkoja ja kertoi historiasta.

Kemi on parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja mielestäni mukavan kokoinen liikkua. Lähdimme liikkeelle kulttuurikeskuksesta. On kätevää, kun kaikki on koottu samaan paikkaan. Rakennuksesta löytyy muun muassa kirjasto, jossa emme nyt poikenneet kirjastohistoriastani huolimatta.

Erityisesti arvostan sitä, että kulttuurikeskuksen näyttelyihin oli vapaa pääsy. Kulttuurin tulee olla kaikkien ulottuvilla. Aloitimme taidemuseosta, jossa oli näyttely vanhoista matkajulisteista ja -mainoksista. Kiehtovia ja näyttäviä! Arvostin myös tilan arkkitehtuuria. Rakennus on 80-luvulta, joten siihen kuulemma on suunnitteilla myös mahdollista remonttia.

Tästä siirryimme historiamuseon puolelle. Tästä museosta sainkin vinkin Pakkasukossa käydessäni ja se poiki idean lähteä käymään Kemissä! Joten toivottavasti tämä kirjoitus tavoittaa intendentinkin!

Museon pystyi kiertämään aikajärjestyksessä, siispä liikkeelle muinaishistoriasta. Jonkin verran olen museoita kiertänyt, ja arvostin tämän selkeyttä ja tilasuunnittelua. Näyttely kertoi hyvin arkielämästä.

Kulttuurikeskuksesta lähdimme testaamaan Calle’s grilliä torille. Sää oli aivan loistava siirtymään kävelemällä. Grilli on kuulemma valinnut historiallisen nimen. Kaverini otti herkullisen näköisen hampurilaisen, jossa kaikki on itse tehtyä paikan päällä. Minulla oli pienempi nälkä ja päädyin bataattiranskalaisiin. Niinhän siinä kävi, että isosta annoksesta sai puolet ottaa kotiin!

Tämän jälkeen lähdimme poikkeamaan Haaparannassa. Päivä oli mukava ajella lomaliikenteestä huolimatta. Haaparannan jälkeen olikin kahvin paikka. Siispä takaisin Kemiin ja rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kahvila Herttaan! Se on kuulemma paras, vaikkakin makuasioitahan nämä ovat.

Kiersimme ensin asema-alueella olevien vanhojen rakennusten pihapiirin. Aseman seutu on elävöitynyt, sillä sieltä löytyy remontoituja juhlatiloja sekä majoitustilaa. Kahvilan miljöö olikin todella viihtyisä. Vanhan rakennuksen kauniit hirret olivat näkyvissä. Tropicana-juustokakku oli loistavaa ja kahvi maistuvaa!

Lopuksi lähdimme vielä katsomaan Kemin näköaloja kaupungintalon 13. kerroksessa sijaitsevasta Panorama-kahvilasta. Näköalatasanne olikin hieno ja pidin siitä, että siellä oli opaskyltit, joihin maamerkit oli nimetty. Tasanteelta näki sekä meren että kaupungin suuntaan, eli hyvä yleiskuva muodostui. Hienoa!

Tällainen oli päivä Kemissä, ja kyllä nähtävää jää uudelle reissullekin!

Jäätietä Hailuotoon lounastamaan

Oletko koskaan käynyt jäätiellä? Minulla on jokavuotinen perinne vierailla Hailuodossa jäätien auki ollessa. Lähdin nyt matkaan ystäväni kanssa, jota hieman jännitti jäätiellä, sillä hän ei ollut ennen siellä käynyt.

Jäätien kuvat: Susanna Ahorinne.

Valitettavasti nyt tätä kirjoitettaessa jäätie on jouduttu sulkemaan lauhojen kelien vuoksi, mutta voit ihailla kuvia tässä postauksessa ja mennä myöhemmin käymään Luodossa.

Muista varata aurinkolasit mukaan! Vaikka reissullamme aurinko ei paistanut, niin valtava aava ja lumen kirkkaus häikäisivät silmiä. Tunnelma kymmenen kilometrin merimatkalla on ainutlaatuinen. Ystäväni kiinnitti erityisesti huomiota taivaan sinisiin sävyihin.

Ajelimme saaren läpi noin kolmekymmentä kilometriä katsomaan löytäisimmekö lounaspaikan. Hotelli ja luontokeskus eivät ole nyt talviaikaan auki. Kävimme rannassa mutkan katsomassa kalamajoja.

Kalasavustamo, Kahvila Hornantuutti sekä Ravintola Luoto olivatkin kaikki avoinna. Päädyimme Luotoon, jossa olen kerran aiemminkin käynyt lounaalla. Ilmeni, että ravintola oli ensimmäistä päivää auki tälle vuodelle ja olimme ensimmäiset asiakkaat.

Olimme jo tosi nälkäisiä ja kävimme aluksi salaattipöydän kimppuun. Maistelimme sekä valkosipulista että tervaista salaatinkastiketta Kujalan tilalta.

Sitten saimme pöytään tarjoiltuna annokset valkosipulikanaa. Molemmista tuntui, ettemme ole niin hyvää kanaa syöneet aiemmin. Lopuksi vielä kahvit päälle ja loppujutustelut yrittäjän kanssa.

Elikkäs ravintola ei ole vielä säännöllisesti auki, vaan aukiolo riippuu jäätien kunnosta. Varmimmin kannattaa silloinkin yrittää viikonloppuna ja aukiolosta tiedotetaan myös fb-sivuilla. Jäätien kunto kannattaa tarkistaa etukäteen myös.

Meillä kävi nyt hyvä onni! Matkan maisemat ovat myös ihailun arvoiset, etenkin nyt, kun lunta oli todella reilusti.

Upouusi Cafe Lakeus Limingassa

Kyllä tätä on odotettukin! Nimittäin kahvilan saamista kotipaikkakunnalleni Liminkaan. Mutta nyt odotus palkittiin, ja keskellä kylää sijaitsevassa uudenuutukaisessa Lakeustalossa on nyt Cafe Lakeus.

Minulla oli aurinkoisena pakkaspäivänä tilaisuus käydä tutustumassa kahvilaan. Kahvila avautuikin heti valoisan näköisenä ja kauniin luonnonläheisissä väreissä. Pöydät houkuttivat istumaan. Voin kuvitella kauniina kesäpäivänäkin kahvilan tunnelman.

Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutta päädyin herkkuvalikoimasta ottamaan laskiaispullakahvit. Hetken piristys, joka sattui vielä sopivasti nimipäivälleni!

Tosi kiva nyt, kun on paikka, jonne viedä Limingassa vierailevia ystäviäkin! Varmaan minusta tulee vakiasiakas.