Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Kahvilanautintoja Oulussa: osa 2

Kuulin tänä kesänä kiinnostavasta kahvilasta Café Kryptasta, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Satuin olemaan lähiseudulla sopivasti liikkeellä, ja päätin poiketa kahvilaan.

Jo ulkona oli kiehtovan näköistä, ja sisälle päästyä ei tiennyt, minne olisi silmänsä laittanut! Ihana Tuomiokirkon pienoismalli oli esillä, ja käsitöitä hyllyissä myytävänä.

Kahvipöydässä porkkanapiirakkaa herkutellessa lisää yksityiskohtia osui silmiin. Pieni taidenäyttely, urut, kynttilöitä ja niin edelleen oli tunnelmaa luomassa.

Tässä paikassa rauhoittui.

Toisena päivänä taas poikkesin Oulun Diakonissalaitoksen talossa olevaan oululaisittain nimettyy Kahavila Pöönään. Sekin oli oikein viihtyisä ja raikkaasti sisustettu. Diakonissalaitoksen historiaa oli seinillä olevissa valokuvissa. Pöönässä olisi saanut todella edullisen keittolounaankin.

Kiva kahvila, jossa olen pitkään aikonut käydä!

Turkansaaren ulkomuseossa

Turkansaari on yksi jokavuotisia käyntikohteitani. Tällä kertaa lähdin ystäväni kanssa käymään siellä. Aamuinen sadekin loppui sopivasti.

Turkansaaren ulkomuseo löytyy Oulusta Muhoksen suuntaan menevältä tieltä vasemmalle kääntyen. Alueelle on hyvät opasteet. Tilavalta parkkipaikalta kävellään Oulujoen ylittävän sillan yli, ja sitten saavutaankin saareen.

Museoalue on monipuolinen ja aika laajakin, mutta sen jaksaa hyvin kävellä ja voihan kohteita valikoidakin kartan perusteella. Aluksi vastaan tulee vanha kirkko, joka on edelleen suosittu vihkimispaikka. Juhlia varten kun lähistöltä löytyy tilava tanssilattiakin ynnä muu tarpeellinen.

Jatkoimme ensin vanhan navetan kautta uittomuseon alueelle. Kävimme herrasväen talossa, savottakämpässä ja muissa rakennuksissa. Alueella on useita aittoja ja muita rakennuksia, joissa on näytillä esimerkiksi vanhoja työvälineitä. Edelleen löytyy tervahautaa, vanhaa myllyä ja monenmoista muuta, ansapolkukin.

Kahvilaravintolassa oli tarjolla kermaisen maukasta lohikeittoa perinteisessä ympäristössä. Kyllä maistui!

Tosi kiva reissu, eikä hieman kylmempi sää haitannut ollenkaan!

Olethan huomannut, että blogitekstit on myös luokiteltu: Oulun seutu, muu Pohjois-Pohjanmaa, muu Suomi ja ulkomaat, eli voit selata niitä myös alueittain.