Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!