Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Lintutornilla Puhkiavanperällä

Limingassa on useita lintutorneja, ja yksi niistä sijaitsee Limingasta Lumijoelle päin mentäessä. Puhkiavanperän lintutornille mennään muutama kilometri soratietä pitkin.

Paikka on hyvin hoidettu, vajasta löytyy nuotiopuita. Sateeltakin pääsee suojaan. Itselle sattui nyt mukava keli, hieman tuuleskeli, mutta nuotio saatiin kuitenkin syttymään makkaranpaistoa varten.

Ira-koira oli retkellä mukana ja sitä hieman jännitti pitkospuilla kulkeminen. Välillä piti kantaa koiraa sylissä, jotta päästiin lintutornille asti. Muutamia saksalaisia retkeilijöitä oli liikkeellä myös. Takaisintulo pitkospuita pitkin sujuikin koiralta jo luontevasti, toinen käveli toista lankkua ja toinen toista!

Luontopolulla oli hyvä kulkea, kun kasvusto ei vielä haitannut. Lopuksi makkarat ja sitten kotiinpäin.

Puhkiavanperällä

Kalamajoilla

Limingassa on useita lintutorneja, joille pääsee pitkospuita pitkin. Yksi torneista ja luontopoluista sijaitsee Temmesjoen varressa. Tälle paikalle pääsee Tupoksentieltä tai Selkämaantieltä.

Tupoksentien kautta mentäessä päästään pitkospuiden alkuun. Lähtöpaikalla on nuotiopaikka, jonka lähellä myös virvelöinti on helppoa. Veneidenlaskupaikka on vieressä myös. Yleensä tämän luontopolun varrella on ollut aika rauhallista.

Itse menin tällä kertaa Selkämaantieltä, josta pääsee suoraan luontopolun varressa oleville kalamajoille ja kodalle. Pientä jännitystä oli, sillä paikoin tie oli vielä aika märkä. Mutta koska veneenlaskijat liikkuivat peräkärryllä, niin ajattelin, että kyllä minäkin pelkällä autolla perille pääsen!

Kalamajat ovat erikoisia ja persoonallisen näköisiä. Ne ovat jo aika iäkkäitä, mutta käytössä kuitenkin vielä. Yksi uudempikin oli paikalle rakennettu. En ole koskaan käynyt tällaisen majan sisällä, mutta se lienee vaatimattoman kesämökin kaltainen.

En ole itse veneillyt Temmesjoella, mutta se näyttäisi pienehkönä jokena soveltuvan hyvin tarkoitukseen. Ja yleensä veneellä liikkujia näkeekin, kun paikalla käy.

Pitkospuita pitkin pääsee siis alun nuotiopaikalta ensin kalamajoille ja kodalle, ja siitä pitkokset jatkuvat vielä jokisuulle lintutornille. Esittelen lisää lintutorneja myöhemmin, mutta kiikarit kannattaa olla mukana! Nyt lintuaika on vielä parhaimmillaan eikä kasvusto haittaa pitkospuilla kävelyä.

Kalamajoja Temmesjoella