Loistavia makunautintoja Flying Reindeerissä Oulussa

Haluaisitko maistaa itse tehtyä paikallista lähiruokaa kivassa ravintolamiljöössä? Silloin Oulun ytimessä Saaristonkadulla sijaitseva Flying Reindeer on sinua varten. Nimensäkin mukaan ravintola on erikoistunut riistaruokiin ja niiden vivahteikkaisiin makuihin.

Kaupallinen yhteistyö

Ystäväni kanssa pääsimme Flying Reindeeriin aterioimaan viikonloppuna. Ravintolan tilat olivat kivat ja houkuttelevat. Ikkunapöydästä oli mukava katunäkymä. Ravintolassa oli kiireetön tunnelma ja henkilökunta otti meidät sydämellisesti vastaan.

Ravintoloitsija Jani oli räätälöinyt meille oman menun ja pääsimmekin maistelemaan ruokalajeja monipuolisesti. Annoksia oli monta, joten osa niistä oli tehty hieman normaalikokoa pienemmiksi.

Saimme nauttia annoksista kaikessa rauhassa ja vaihtaa samalla kuulumisia. Odotella ei tarvinnut turhan päiten, ja innostuksella odotimme aina seuraavaa ruokalajia. Jani kertoi aina annosten sisällöt tuodessaan niitä. Myös muu henkilökunta huomioi meidät hyvin.

Ystäväni ihastui ruokiin niin paljon, että hänen mielestään ne olivat parempia kuin eräässä huippuravintolassa, jossa hän oli vastikään käynyt. Luotan hänen arvioonsa, niin mahtavia makuelämyksiä saimme.

Aivan aluksi pääsimme maistamaan ravintolassa päivittäin leivottavaa itse tehtyä leipää. Se tehdään omaan hapanjuureen ja tarjoiltiin paahdetun voin kera. Miten kuohkeaa leipä olikaan ja voi oli todellinen makunautinto!

Sitten oli alkupalojen vuoro. Ensimmäisenä saimme porotartaria, jossa oli muun muassa kevyesti savustettua poroa ja kuivattua kananmunaa. Jännittävä annos ja poron maku oli hienon vivahteikas. Ja porohan tulee Pudasjärveltä eli ei kovin kaukaa.

Seuraavaksi saimme annoksen poron kieltä. Sekin oli savustettua ja lisänä oli muun muassa sieniä. Tässä oli jännittävä mallaskastike, joka toi aromia maukkaaseen poroon. Tässä välissä muuten katsoimme aterimien määrää, että tulemmeko jaksamaan kaikki annokset!

Sitten oli vuorossa kalaa eli saimme mosaiikin lohesta ja siiasta. Lisänä oli kukkakaalia, tilliä ja pikkelöityä sipulia. Kiehtova yksityiskohta oli se, että kalat oli ikään kuin liimattu yhteen purjotuhkalla. Hyvää tämäkin annos!

Lopuksi alkuruokana vielä rapulinguine, joka sisälsi mallaskastikkeessa marinoitua tiikerirapua ja talon itse tehtyä linguine-pastaa. Tässä vaiheessa ateriointi vei jo niin mennessään, että kuvan ottaminen meinasi unohtua! Olihan annoskin maittava.

Nyt oli pääruoan vuoro, joka muuten piti tilata miniatyyrikoossa! Ja sehän oli torniolaista hirveä. Grillattua ulkofileetä kera savustetun ja kuivatun mukulasellerin, mustaherukoiden sekä tumman riistakastikkeen. Mikä makuelämys! Myös annokselle suositeltu punaviini oli hyvää ja aromikasta.

Jännityksellä jäimme odottamaan, millaisella jälkiruoalla Jani ateriamme kruunaa. Emme joutuneet pettymään! Sieltähän tuli puolukkainen ja suklainen annos, ja voi kuinka kauniisti aseteltuna! Sopivan raikasta ja makeaa. Kiinnitimme huomiota myös siihen, että talon kahvi oli erinomaista.

Ravintola kertoo nettisivuillaan: “Tule meille syömään kerran, niin tulet meille aina.” Vahvasti jäi tuntumaan siltä, että toistekin pitää mennä!

Flying Reindeerin nettisivut löydät täältä:

Etusivu

Värikkäät kahvit LillaRoosassa Oulussa

Oletko huomannut Oulun Tuirassa sijaitsevan LillaRoosa -kahvilan? Kahvila on nimensä mukaan pinkillä sisustettu ja pienehkö. Olen jo muutaman kerran käynyt siellä, ja todennut tarjonnan myös edulliseksi.

Kahvilassa on tarjolla myös kotiruokalounasta, mutta omilla visiiteilläni olen päätynyt herkkuihin kahvin kanssa. Nyt meillä oli ystäväni kanssa kahvilassa mukava rupattelutuokio. Toiselta ystävältäni taas kuulin, että LillaRoosa on hyvä ympäristö myös etätöihin. Eli sopivasti omaa rauhaa.

Herkuttelemassa Muhoksen Autogrillillä

Meidät kutsuttiin ystäväni kanssa tutustumaan Muhoksen Autogrillin tarjontaan. Olen toki aiemminkin siellä käynyt ja hyväksi havainnut, mutta nyt lähdettiin perehtymään vähän tarkemmin. Itse kierrän aika paljon Oulun seudun grillejä, joten vertailupohjaakin on.

Kaupallinen yhteistyö

Grilli on siistin näköinen jo ulkoapäin, parkkipaikkoja ja tilava autokaista löytyy. Tämä onkin olennainen asia, sillä vaikka kävimme lauantaina jo lounasaikaan, niin kävijöitä riitti tasaisena virtana. Yöaikaan kuulemma vielä aamukolmeltakin luukulle on usean auton jono. Älä kuitenkaan säikähdä tätä, sillä palvelu on nopeaa!

Yrittäjäpariskunta Make ja Noe olivat töissä Katjan kanssa. He kehuivat ensimmäisenä itse tehtyjä kevätkääryleitä, joita kuulemma menee aivan valtavasti. Vastikään oli tehty 400 kappaleen satsi.

Mietimme, mitä ottaisimme ja minä menin suosittelujen varassa: uusi Tukkimies-hampurilainen sekä maistiaisannos kevätkääryleitä. Ystäväni otti lempiherkkuaan kebabia.

Odotellessa joimme kahvit ja tutkailimme siistejä tiloja. Make ja Katja kertoilivat grillistä meille. He olivat todella hyväntuulisia, ystävällisiä ja palvelualttiita. Ammattiylpeys toiminnasta välittyi hyvin.

Saimme annokset ja ystäväni kehui kebabia kastikkeineen. Minä taktikoin hieman ja söin Tukkimiehestä vain puolet sekä otin loput kotiin. Hampurilainen lisukkeineen oli oikein maittavaa.

Tämän jälkeen sain annoksen kevätkääryleitä. Huomaa, että kuvassa on maistiaisannos ja normaali on suurempi. Eikä näitä suotta kehuttu, todella hyviä olivat rapeine kuorineen!

Vielä minulle tarjottiin läksiäisiksi maistuva kaakao automaatista. Se on kuulemma niin hyvää, että pakko maistaa!

Make ja muu porukka toivottavat asiakkaille herkullisia ruokahetkiä!

Jäätietä Hailuotoon lounastamaan

Oletko koskaan käynyt jäätiellä? Minulla on jokavuotinen perinne vierailla Hailuodossa jäätien auki ollessa. Lähdin nyt matkaan ystäväni kanssa, jota hieman jännitti jäätiellä, sillä hän ei ollut ennen siellä käynyt.

Jäätien kuvat: Susanna Ahorinne.

Valitettavasti nyt tätä kirjoitettaessa jäätie on jouduttu sulkemaan lauhojen kelien vuoksi, mutta voit ihailla kuvia tässä postauksessa ja mennä myöhemmin käymään Luodossa.

Muista varata aurinkolasit mukaan! Vaikka reissullamme aurinko ei paistanut, niin valtava aava ja lumen kirkkaus häikäisivät silmiä. Tunnelma kymmenen kilometrin merimatkalla on ainutlaatuinen. Ystäväni kiinnitti erityisesti huomiota taivaan sinisiin sävyihin.

Ajelimme saaren läpi noin kolmekymmentä kilometriä katsomaan löytäisimmekö lounaspaikan. Hotelli ja luontokeskus eivät ole nyt talviaikaan auki. Kävimme rannassa mutkan katsomassa kalamajoja.

Kalasavustamo, Kahvila Hornantuutti sekä Ravintola Luoto olivatkin kaikki avoinna. Päädyimme Luotoon, jossa olen kerran aiemminkin käynyt lounaalla. Ilmeni, että ravintola oli ensimmäistä päivää auki tälle vuodelle ja olimme ensimmäiset asiakkaat.

Olimme jo tosi nälkäisiä ja kävimme aluksi salaattipöydän kimppuun. Maistelimme sekä valkosipulista että tervaista salaatinkastiketta Kujalan tilalta.

Sitten saimme pöytään tarjoiltuna annokset valkosipulikanaa. Molemmista tuntui, ettemme ole niin hyvää kanaa syöneet aiemmin. Lopuksi vielä kahvit päälle ja loppujutustelut yrittäjän kanssa.

Elikkäs ravintola ei ole vielä säännöllisesti auki, vaan aukiolo riippuu jäätien kunnosta. Varmimmin kannattaa silloinkin yrittää viikonloppuna ja aukiolosta tiedotetaan myös fb-sivuilla. Jäätien kunto kannattaa tarkistaa etukäteen myös.

Meillä kävi nyt hyvä onni! Matkan maisemat ovat myös ihailun arvoiset, etenkin nyt, kun lunta oli todella reilusti.

Upouusi Cafe Lakeus Limingassa

Kyllä tätä on odotettukin! Nimittäin kahvilan saamista kotipaikkakunnalleni Liminkaan. Mutta nyt odotus palkittiin, ja keskellä kylää sijaitsevassa uudenuutukaisessa Lakeustalossa on nyt Cafe Lakeus.

Minulla oli aurinkoisena pakkaspäivänä tilaisuus käydä tutustumassa kahvilaan. Kahvila avautuikin heti valoisan näköisenä ja kauniin luonnonläheisissä väreissä. Pöydät houkuttivat istumaan. Voin kuvitella kauniina kesäpäivänäkin kahvilan tunnelman.

Lounastakin olisi ollut tarjolla, mutta päädyin herkkuvalikoimasta ottamaan laskiaispullakahvit. Hetken piristys, joka sattui vielä sopivasti nimipäivälleni!

Tosi kiva nyt, kun on paikka, jonne viedä Limingassa vierailevia ystäviäkin! Varmaan minusta tulee vakiasiakas.

Lohikeitolla Kahvila Stockholmissa Oulussa

Ystäväni vinkkasi minulle Isokadulla sijaitsevasta Kahvila Stockholmista. Olen sinne pari kertaa ollut menossakin, mutta nyt sovimme toisen ystäväni kanssa lounastreffit sinne.

Kannatti mennä, sillä kahvilan sisustus viehätti persoonallisuudellaan ja tunnelmallaan. Lounastajia oli jo muitakin tullut paikalle, ja tarjolla oli lohikeittoa salaatteineen ja tykötarpeineen.

Oikein maistuvaa oli ja ennätimme vaihtaa ajankohtaiset kuulumiset. Pitää poiketa toisenkin kerran vaikkapa kahvilla käymään!

Maittavalla lounaalla Perlassa Oulussa

Kaipaatko lounaspaikkavinkkiä tai esimerkiksi tiloja juhliin ja tapahtumiin? Nämä löydät Oulusta Kahvila ja ravintola Perlasta, joka sijaitsee Etu-Lyötyssä keskustan tuntumassa.

Minulla on jo pitkään ollut aikomus käydä Perlassa, ja koska ystäväni oli tykästynyt siihen, niin sovimme lounastapaamisesta. Ja tietenkin meillä oli taas säätämistä, kun odottelimme toisiamme ravintolan eri ovilla!

Meillä oli myös pari nuorukaista mukana lounaalla. He olivat lounastarjoiluun erittäin tyytyväisiä, samoin kuin mekin ystäväni kanssa. Salaatti- ja ruokavaihtoehdot olivat monipuoliset.

Ihastelin aluksi Perlan tilavia ja viihtyisiä tiloja. Tilat käyvät kokouksiin ja erilaisiin tilaisuuksiin varmasti todella mainiosti. Löytyy sekä kabinettia että isompaa salia.

Olin tyytyväinen, että ravintolan edessä oli parkkipaikkoja. Näin paikalle oli helppo tulla.

Perlasta saat siis lounasta arkiviikkoisin sekä tilauksesta muitakin vaihtoehtoja ryhmille. Ehdottomasti käymme uudelleenkin!

Kaupallinen yhteistyö

Herkuttelua Eksotik Fusionissa Oulussa

Ystäväni ehdotti minulle uutta lounaspaikkaa Oulussa. En ole ennemmin käynyt Kaijonharjun keskuksessa olevassa Eksotik Fusion -ravintolassa. Jo nimestä päättelin, että jotain erilaista on luvassa.

Tykkäsin kovasti ravintolan sisustuksesta yksityiskohtineen ja rauhallisesta tunnelmasta. Päätimme molemmat ottaa päivän lounaaksi Korma-Kanaa.

Wau, kuinka herkullista! Kastike oli suorastaan samettisen pehmeää ja ruoalla oli kiva esillepano. Salaattipöytäkin oli hyvä ja jälkkäriksi joimme kahvit.

Suunnittelimme jo seuraavia käyntikohteita, niistä luvassa myöhemmin!

Monipuolinen Ikaalinen irrotti arjesta

Olipa Ikaalinen monipuolinen matkakohde! Lähdin sinne etukäteen suunnittelematta muuta kuin kylpylän, mutta muutakin nähtävää löytyi yllin kyllin. Yöpymispaikkana oli Ikaalisten kylpylän kupeessa oleva ammattiliiton asunto.

Menomatkalla pääsin lopultakin Jalasjärven Juustoporttiin! Olen tavannut perheyrittäjät muissa merkeissä ja oli tosi kiva päästä tutustumaan paikan päälle. Upea juustomyymälä maistiaisineen sekä näyttöjuustola herättivät kiinnostuksen.

Perillä Ikaalisissa odotti siisti ja viihtyisä asunto. Siitä oli hyvä suunnata heti seuraavana aamuna kylpylään. Kävelin järvenrannan kautta tyyntä maisemaa ihaillen. Minähän olen kylpyläfani, joten menin jännityksellä pulikoimaan. Ja niin kävi, että Ikaalisten kylpylä kohosi korkealle ranking-listallani! Todella monipuolinen ja tilava paikka.

Tästä sitten suunta Seitsemisen kansallispuistoon. Puistoa lähestyttäessä maisema alkoi muuttua ja jyhkeät puut olivat näyttäviä. Puistossa olisi ollut hyviä patikointireittejä ja useampi luontopolku. Nyt kuitenkin pääkohteena luontokeskus.

Luontokeskus olikin hauska ja puita eri muodoissaan esillä. Retkeilyteema näkyi ja itse innostuin kaikista eniten erilaisista nuotionsytytysmalleista. Ihan tulivat nuoruuden retkeilyajat mieleen.

Paluumatkalla pysähdys lounaalle Tei-tuvalle. Ja mikä sattuma: valtaisan runsas lounaspöytä, sillä ravintola odotteli juuri isoja tilausryhmiä. En ole pitkään aikaan syönyt näin hyvin.

Seuraava kohde oli Ikaalisten vanha kauppala. Se olikin todella viehättävä alue puistoineen ja rantanäkymineen. Vähän erilaista puukaupunkia muihin näkemiini verrattuna.

Pieni lepo majapaikassa, jonka jälkeen suunta Kyröskoskelle. Koski meinasi olla vähän hukassa, mutta sieltähän se tehdasalueen läheltä löytyi. Putouskorkeus 22 metriä oli näyttävännäköinen.

Vielä päivän päätteeksi poikkeama Frantsilan Kehäkukassa ja Mannanmäen näkötornilla. Tämän jälkeen saikin todeta, että nähtävää jää vielä toisellekin reissulle näillä seuduilla!

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa