Merellisissä tunnelmissa Hailuodossa

Joko olet tutustunut Hailuotoon? Se on eittämättä Pohjois-Pohjanmaan ykköskohteita. Sää suosi, kun ystäväni kanssa lähdimme lauttamatkalle saareen. Merimatka on ehdottomasti jo matkan isoimpia elämyksiä.

Ajelimme saaren päähän Marjaniemeen ja lähdimme aluksi jaloittelemaan kalastajakylään. Tästä siirryimme dyyneille pitkospuita pitkin ja rannalle. Saaren idyllin huomasi heti tullessa ja vaikka matkailijoita oli luovossa, niin tunnelma ja yleiskuva olivat rauhallisia.

Päädyimme rauhallisen kävelyn jälkeen kahvittelemaan rantaan. Kahvilassa oli monipuolinen käsityövalikoima myynnissä ja myös tauluja löytyi. Kahvikuppi oli kuin suoraan mummolasta!

Tästä olikin aika siirtyä lounastamaan. Ravintola Frans on vasta aloittanut toimintansa ja ystävälläni oli siitä jo hyvä kokemus, joten sinne siis.

Otimme molemmat Hailuoto-pizzat, joissa oli kylmäsavulohen lisäksi katkarapuja ja punasipulia. Itse tykkäsin kovasti, kun jaksoin myös syödä kaiken. Ravintola oli sisustettu tyylikkään viihtyisästi ja palvelu oli iloista ja ystävällistä.

Istuskelimme vielä ulkona ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Sujuvasti pääsimme suoraan lauttaan ja merituuli helli lämpimästi paluumatkallakin. Hailuodon reissu on yksi kesän ehdoton perinne!

Idyllisessä Maalaiskartano Pihkalassa Kestilässä

Kaipaatko maaseudun rauhaa, mutta toisaalta aktiviteetteja? Silloin Siikalatvan Kestilässä sijaitseva Maalaiskartano Pihkala on oikea paikka sinulle.

Kaupallinen yhteistyö

Pihkala on jo klassikko hevosleirien järjestäjänä, mutta tilalta löytyy paljon muutakin tekemistä. Tilaa on maaseudun rauhassa eli myös lepo ja rentoutuminen onnistuvat. Jokinäkymä Siikajokeen on viehättävä.

Sain käydä kartanossa vieraana. Jo Kestilän tietä avarassa peltomaisemassa ajaessa alkoi rentoutua. Perille päästyäni majoituin päärakennuksen huoneeseen. Huone oli siisti ja tilava.

Alakerrassa tapasin sitten isäntäväkeä, Tarjaa ja Veijoa. Pihkala on sukutila, joka toimii nyt jo viidennessä polvessa. Kahvin merkeissä juttelimme kartanon toiminnasta. Tämän jälkeen Tarja esitteli alueen ja rakennukset.

Matkailutoiminta tilalla on aloitettu jo vuonna 1983. Näin ollen toimintaa on vuosien varrella ennätetty kehittää pitkälle. Tilalla järjestetään suosittuja ratsastusleirejä, mutta myös monenlaista muuta pääsee puuhailemaan. Vieraille on tarjolla esimerkiksi jokilauttaa, savusaunaa, vesiliukumäkeä ja vaijeriliukua. Mitä ihanampia kesäjuttuja siis!

Majoituspaikkoja Pihkalassa on yhteensä noin 80. Tämä koostuu hotellihuoneista ja aittamajoituksesta. Erikoisuutena on vanha navetta ja rehusiilo. Navetassa on tilavat kokoustilat, saunat ja illanviettopaikka. Siilon puolelle on rakennettu majoitushuoneita ja entiseen heinälatoon liikuntasali, jossa pidetään muun muassa leiridiskoja ja harrastetaan erilaisia pelejä. Kiipeilyseinäkin löytyy.

Leirien lisäksi maalaiskartano on suosittu kokousten, virkistyspäivien ja perhejuhlien paikka. Pitkänmatkalaisille kartano sijaitsee sopivasti matkan puolivälissä. Lisäksi tila on suosittu yöpymispaikka työmatkalaisten keskuudessa. Viehättävä aittarakennus on alkuperäinen ja rakennusvuosi on 1795. Tarja on koulutukseltaan agrologi ja päätyi tilalle aikoinaan työharjoittelun myötä.

Tilaan liittyy myös kummitustarina, jos uskallat sen kuulla! Mutta pääpaino tilalla on rauhoittuminen luonnon helmassa ja sen täydentäminen joko omatoimisilla tai järjestetyillä aktiviteeteilla. Monella lukijallakin on varmasti ratsastusleirimuistoja, joista tulee mieleen “Pihkalan henki”.

Iltapäivällä ruokailimme isäntäväen kanssa. Pihkalan erikoisuus on savulohi, joka kyllä taisi olla parasta syömääni lohta. Valkoviini sopi kalalle hyvin. Pidin myös pöytäkoristeista ja ruokien esillepanosta.

Tämän jälkeen olikin aika mennä saunaan. Hyvät olivat löylyt viihtyisissä saunatiloissa. Mielessä kävi talviturkin heittäminen Siikajokeen, mutta se jäi nyt tekemättä.

Makoisten maaseudun rauhassa nukuttujen yöunien jälkeen oli aamiaisen aika. Keittelin ensin herätessäni aulan keittiössä kahvit. Veijo tarinoi aamupalallakin ja hänelle asuinpaikkani Liminkakin oli tuttu paikka.

Tästä lähdinkin sitten kotimatkalle, sillä oli päivän puuhien aika. Pihkalan reissusta jäi hyvä mieli ja siellä voisi ilman muuta käydä uudelleen.

Meren äärellä Raahessa

Kävimme ystäväni kanssa viime kesänä Raahessa Mikonkarissa, josta löytyy myös venesatama. Mikonkarin päästä avautuu huikea merimaisema. Alueella on myös kivoja idyllisiä mökkejä.

Nyt oli varsin tuulinen päivä, ja toinen kohteemme oli Parrinkalliot. Niistä sain vinkin myös viime kesänä ja ystäväni tiesikin niiden sijainnin. Sinne siis!

Metsästä olivat lumet sulaneet, joten liikkuminen oli helppoa. Mutta itse kalliot olivat kyllä jännittävät, sillä jäätä oli vielä hitusen paikka paikoin. Saavutimme kuitenkin huipun ja yllätyin kallioiden laajuudesta. Ihan omanlaisensa maisema.

Tästä jatkoimme thairavintolan testaukseen, mutta siitä myöhemmässä postauksessa.

Kulttuuria Pellossa ja näköaloja Aavasaksalla

Kävin taas vaihteeksi Pellossa sukuloimassa parin yön ajan ja olikin todella monipuolinen reissu. Menomatkalla pysähdyin Suomen puolella Kukkolankoskelle nauttimaan lohikeitosta ja näköaloista.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Orangin ympäristötaidepuistoon. Se oli kokemus, sillä jo luonto on erilaista kuin kotiseudullani. Taideteokset olivat polun varrella ja ne olivat yllättäviä. Osa sulautui luontoon täysin, osa taas sävähdytti räväkkyydellään. Hieno paikka!

Seuraavana päivänä kävin uimassa Ritavalkeassa ja tämän jälkeen lähdin koululle kuvataideseuran taidenäyttelyyn. Näyttelyllä oli mahtavat puitteet, sillä se oli vanhassa hirsisessä rakennuksessa. Se toi oman lisänsä näyttelyn antiin. Pidin kovasti teoksista ja niiden monipuolisuudesta.

Iltasella lähdimme sitten käymään Aavasaksalla. Olen monta vuotta haaveillut Aavasaksanvaarasta ja nyt lopultakin pääsin sinne. Ja kyllähän se yllätti positiivisesti ja ylitti kaikki mielikuvat!

Näkötornista oli aivan upeat näkymät ja näköalapaikkoja oli useampi. Kunpa saisin viedä rakkaani jonakin päivänä Place to Kiss -paikalle! Reissun täydensi avoinna oleva kahvila-ravintola, jossa otimme herkullista kääretorttua kahvin kera. Kahvila oli todella viihtyisästi sisustettu ja myös koiraystävällinen.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Luontonäyttelyssä Loppulan tilalla Sanginjoella

Miten upea juttu, että luontojärjestöt pitävät vapaaehtoisvoimin avoinna viikonloppuisin Loppulan tilaa Oulun Sanginjoella. Loppula on vanha metsänvartijan tila. Sijainti on loistava, jos haluaa kulkea samalla reissulla Sanginjoen ulkoilureitistöjä.

Yksi vaihtoehto on suoraan pihasta lähtevä noin kilometrin mittainen polku. Tilalla itsessään taas pääsee tutustumaan luontonäyttelyyn ja kahvittelemaan talossa.

Miljöö on idyllinen ja näyttely monipuolinen. Samalla saa ihailla vanhaa rakennusta yksityiskohtineen. Tien toisella puolella taas pääsee ihastelemaan kaunista Sanginjokea.

Kahvien maksu oli omantunnon mukaan, mutta mielelläänhän tuoreista leivonnaisista ja sämpylöistä jätti korvauksen. Nautimme ystäväni kanssa kahveista ulkosalla ja lähdimme sitten tutustumaan merelliseen Ouluun, josta seuraavassa postauksessa.

Järjestöillä on kovasti toiveita saada Loppulaan kävijöitä, ja suosittelenkin tätä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle sekä kivaksi päiväkohteeksi esimerkiksi lapsiperheille!

Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html

Elämän eliksiiriä Runnin kylpylässä

Meillä oli ystäväni ja hänen 7-vuotiaan poikansa kanssa mukava reissu Runnille. Yövyimme kylpylähotellissa, johon olimme todella tyytyväisiä sen tarjoamien monipuolisten aktiviteettien ja viihtyisien tilojen johdosta.

Ajelimme Iisalmen suuntaan kauniita maisemia ihaillen. Pysähdyimme vesistön äärellä kioskilla, jonka jälkeen suuntasimme aluksi Iisalmeen. Tutustuimme siellä Juhani Ahon museeon, jossa olen käynyt kerran aikaisemminkin. Alue on varsin viehättävä, ja kävimme kiertämässä rantasaunalta lähtevän metsäpolunkin. Kuulimme, että kesäteatteriesitykset olivat olleet suosittuja.

Tästä suuntasimme itse kohteeseen kylpylähotelli Runnille. Saimme mukavan ja tilavan huoneen, ja pääsin taas aluksi kahvinkeittoon. Tyytyväisenä olin todennut, että myös hotellin vastaanoton yhteydestä löytyi kahvio. Huoneessa oli myös ihana tilava parveke, ja nythän helle helli meitä todella. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä huoneesta löytyi viilentävä ilmalämpöpumppu. Olosuhteet siis täysin kunnossa!

Jo hotellin aulastakin sai kuuluisaa mineraalipitoista terveysvettä. Maku olikin todella kiinnostava ensikertalaiselle! Ei paha kuitenkaan. Lähdinkin kävellen käymään itse terveyslähteen rakennuksessa ja hotellin lähiympäristöä tutkailemassa. Alue oli monipuolinen: oli pallo- ja leikkikentät, kaunis ympäristö melontaan ja niin edelleen. Hotellin läheisyydessä oli myös siihen kuuluva komea kartanohotelli.

Piipahdin terveyslähteellä ja jatkoin siitä vielä kivalle riippusillalle. Sillan ylitse olisi vielä päässyt kiehtovalle polulle, jonka varrella oli taukopaikkoja. Nyt kuitenkin palasin hotellille vähäksi aikaa lepäämään, jonka jälkeen otinkin pyörän käyttöön ja lähdin läheiselle Saarikosken puusulkusillalle. Se oli todella hieno, ja kuulin myöhemmin, että siellä olisi voinut käydä myös kastautumassa! En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Melomallakin sillasta kuulemma pääsee läpi. Jännää!

Tämän jälkeen meillä oli vielä illalla aikaa käydä itse kylpylässä, jota tietysti olin odottanut. Kylpylä oli viihtyisä ja kompakti. Tilaa oli uida, ja erilaiset muut altaat löytyivät poreista ja suihkuista nauttimiseen. Kuumassa saunassakin oli mukava poiketa vilvoittavien vesien jälkeen.

Hotellin ravintolasta sai lounasta kattavasta buffet-pöydästä, ja illalla ystäväni kävi vielä syömässä. Hotellissa oli mukavasti tilaa, muutamia ryhmiä oli paikan päällä. Tämä oli hyvä, sillä itsekin olisimme saaneet osallistua erilaisiin ryhmäohjelmiin kuten melontaan. Kaikkea ei kuitenkaan ennättänyt tehdä, vaikka minulla olisi tehnyt mieli vielä tennistä tai lentopalloa pelaamaankin.

Aamulla ystäväni kävi vielä kylpylässä poikansa kanssa ja minä katselin maisemia huoneen parvekkeelta. Sitten olikin luvassa yllätys, sillä meille tuli kyläilemään kaverini sukulaisia! Istuimme terassilla ja he vaihtoivat vuosien kuulumiset.

Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Ajoimme eri reittiä, joka oli minulle osin uusi: Kiuruveden kautta Pyhäjärvelle ja siitä jatkettiin nelostietä. Matka tuntui lyhyeltä etenkin kun itsellä ei tarvinnut toimia kuskina lainkaan.

Totesimme, että Runnilla riittäisi ohjelmaa toiseenkin ja pidempään vierailuun!

Kaupallinen yhteistyö

Tunturin kauneutta ja mukava majapaikka Syötteellä

Tiedätkö, että Oulusta on vain parin tunnin matka tunturiin eli Syötteelle? Minulle Syöte on vanha tuttu paikka, mutta nyt lähdin katsomaan sitä uusin silmin. Majoituin Tunturihotelli Iso-Syötteellä, joka oli hyvä tukikohta tutustua paikkoihin.

Olin hyvissä ajoin liikenteessä, ja ajelinkin ensi alkuun Pikku-Syötteen puolelle lounastamaan. Tästä siirryin sitten Iso-Syötteen puolelle. Matkalla poikkesin myös virkistysalueella, jossa oli muun muassa kalastus-, uinti- ja skeittausmahdollisuudet sekä lasten leikkipaikka.

Tunturihotelli olikin mitä mainioin paikka. Pidin todella paljon huoneen kahvi- ja teevarustuksesta sekä tyylikkäästä ja persoonallisesta kylpyhuoneesta. Havaitsin myös, että hotellin sängyt olivat erittäin mukavat ja hotelli itsessään persoonallinen.

Kävin iltapäivällä Syötteen kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkin. Sää oli juuri sopiva eikä hyönteisistäkään ollut haittaa. Havaitsin, että patikointi on varsin mukavaa ja rentouttavaa hommaa, joten suunnittelinkin jo uutta reissua. Anninkoskella oli hyvä taukopaikka näkymineen.

Tästä oli hyvä palata hotellille ja käydä ravintolassa syömässä päivällinen, joksi otin maistuvan porosalaatin. Ravintolasta oli hienot maisemanäkymät, ja myös terassilta niitä pystyi ihailemaan.

Sitten oli taas vuorossa rentouttava osuus: illalla hotellin saunat, uima-allas sekä ulkoporeammeet – näköalalla tietysti! Ja ihanaan jättipyyhkeeseen oli mukava kietoutua.

Aamiainen oli harvinaisen maittava – niin hyvää munakokkelia en ole aiemmin saanut missään! Aamiaisen jälkeen kävin hotellin ympäristössä kävelemässä. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista, ja helle helli heti aamusta. Yksi nainen opasti minulle hotellin tunturimajojen läheisyydestä lähtevän maisemapatikointireitin, johon kävin tutustumassa ja hyväksi havaitsin ihan balleriina-kengilläkin!

Tästä sitten vielä Syötteen luontokeskukseen tutustumaan ennen kotimatkaa. Siinä on myös paikka, jossa kannattaa vierailla!

Olin todella tyytyväinen pieneen aktiivilomaani Syötteellä: oli sekä tekemistä että rentoutumista!

Kaupallinen yhteistyö