Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Aito helmi Hailuoto

Jokakesäinen perinne on ollut myös visiitti Hailuotoon. Tällä kertaa ennätin juuri ennen sesongin alkua ja saarella oli varsin rauhallista.

Jo lauttamatka Oulunsalosta on elämys. Meritunnelma on parasta mitä tiedän. Pääsin kastumaankin, kun lautan keulaan tuuli juuri sopivasti! Matka kestää puolisen tuntia, joka on mukava aika katsella maisemia ja nauttia.

Matkalla Hailuotoon

Ajelin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen ja käynnistin retken lounaalla. Ravintola Luoto on yleensä ollut aivan täynnä, mutta nyt pääsin nauttimaan sen antimista päivän ensimmäisenä asiakkaana. Henkilökunnalla olikin mukavasti aikaa esitellä tarjontaa.

Ravintola Luoto

Alkupalapöytä oli loistava ja lounasannos tuotiin pöytään tarjoiltuna. Annos oli nätin näköinen ja erittäin maukasta. Eipä ihme, että paikka onkin niin suosittu!

Ravintola Luodossa

Hailuodossa on kyllä etenkin kesäaikaan valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa. Itse olen monesti lounastanut Luototalossa hotellin ravintolassa eikä sitäkään voi kuin kehua!

Lounaan jälkeen lähdin katselemaan rantamaisemia luontopolulle. Kävelypolku kiertää mukavasti rantaa tehden eri koukeroita ja kuvat puhukoot puolestaan! Majakka, kalastajakylä, hiekkadyynit, meri: eipä enempää voi kesäpäivältä toivoa.

Majakka

Kalastajakylä

Luontopolkua

Marjaniemen ranta

Luontopolun jälkeen kävin katsomassa myös Luotsihotellin luontokeskuksen näyttelyä. Siellä on saari tiivistetty elävästi ja hienosti.

Luototalon näyttely

Luodossa voi kierrellä laajemminkin ja majoitusvaihtoehtojakin on. Kylällä voi piipahtaa esimerkiksi museossa. Kylätalolla on käsityömyymälä, taidegalleria ja kahvila eli mukavan monipuolinen tarjonta.

Lauttarannassa olikin palatessa yllättäen jonoa; saariretkeen kannattaa varata aikaa etenkin sesonkina! Rannassa voi kuitenkin kahvitella, joten aika kuluu mukavasti. Turha kiire pois jo menomatkalla ja nauttimaan luodon tunnelmasta ja maisemista!

 

Itä-Lapin lumoa

Lähdimme kera koiran ja kissan matkalle Itä-Lappiin. Aurinko alkoi sopivasti jo lähtöpäivänä paistaa ja saimmekin nauttia helteestä koko reissun ajan. Matkantekoa hieman suoraviivaisti toki se, ettei eläimiä voinut jättää kuumaan autoon.

Ajelimme Koillismaan kautta Sallaan ja pysähdyimme sukuloimassa Taivalkoskella. Tien päällä oli varsin rauhallista koko reissun ajan, ja se onkin yksi syy, miksi pidän matkustamisesta sesongin ulkopuolella.

Menomatkalla piipahdimme vielä Karhunkierroksen lähtöpisteessä Karhunkierroksen luontokeskuksessa. Siellä Ira-koira pääsi näkemään huskyja. Keskuksessa oli myös pieni luontonäyttely. Karhunkierrokselle oli lähtenyt väkeä.

Karhunkierroksen luontokeskus

Pääsimme perille Sallaan, jossa meillä oli varattuna Holiday Clubin lomahuoneisto. Huoneisto oli kelomökissä ja itse pidin kovasti sisustuksesta. Eläimetkin ottivat rennosti perille päästyämme ja loikoilivat sohvilla.

Holiday Club Salla

Huoneisto oli Sallatunturilla, ja siitä oli matkaa Sallan kylälle kymmenen kilometriä. Suunnittelimme seuraavan päivän ohjelmaa. Sallatunturin mökeissä ei ollut montaakaan asukasta. Revontuli-kylpylä oli vielä vuosihuollossa, mutta pääsin katsomaan sitä. Kylpylä kauniine näköaloineen vaikutti varsin rentouttavalta paikalta.

Koiran kanssa kiertelimme illalla ja Ira oli innoissaan, kun pääsi rinteen lumeen vilvoittelemaan! Hotellin lähistöllä rakennettiin uusia huoneistoja ja työmiehet yöpyivät alueella. Muutoin olikin todella rauhallista. Ira ihmetteli pihapiiriin tullutta poroa!

Sallan kirkko ja Sallatunturi

Seuraavana päivänä lähdin tutustumaan Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museoon. Heti Sallan kylälle ajaessa kotakirkko näkyi upeasti.

Museo yllätti positiivisesti ja teki vaikutuksen. Rakennus oli laaja ja näyttely eteni kronologisessa järjestyksessä.

Olin jo siirtymässä piharakennuksiin, kun museon esittelijä saapui luokseni. Hän tarjoutui esittelemään tarkemmin tarinoiden muodossa. Olisin päässyt myös vierailemaan kirkon sisällä. Jäin kuitenkin museolle kuulemaan tarinoita ja katsomaan videoita savotoista, uitosta ja Sallan jälleenrakennuksesta.

Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museo

Tämän jälkeen kiersin vielä pihapiirissä olevat muut rakennukset. Tutustuin Sallan kauppatarjontaan ja ajelin takaisin mökille.

Lähdimme vielä iltapäiväajelulle Savukosken suuntaan. Kävimme Venäjän rajan tuntumassa ja näimme mielenkiintoisia maisemia. Rajalla oli hiljaista.

Venäjän rajan suunnalla

Seuraavana päivänä oli aika jatkaa matkaa Kemijärven Vuostimoon. Vau, miten upea Kemijärvi oli! Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, niin ajelimme ensin Pelkosenniemen pienelle kylälle. Tuhannen asukkaan kunnassa oli väkeä torilla liikkeellä. Ja sieltähän se Andy McCoyn patsas löytyi!

Kylältä palasimme takaisinpäin Vuostimoon, jossa majapaikkana oli lomakylä Kuukiuru. Täälläkin olimme lähes ainoita asukkaita. Tilavan mökin takapihalle paistoi ihanasti aurinko ja eläimet nauttivat ulkoilusta. Lomakylässä oli myös nättejä huoneita varattavana, kävimme kurkkaamassa niihinkin.

Lomakylä Kuukiuru ja Andy McCoy Pelkosenniemellä

Iltapäiväajelulle läksimme Pyhälle ja Luostolle. Koska oli niin kuuma, niin en mennyt Ametistikylpylään. Olen käynyt siellä kerran ja tykkäsin todella paikasta. Toki myös Ametistikaivos olisi kiinnostava käyntikohde.

Pyhällä oli aika paljon asuntovaunuja ja palveluita tarjolla. Piipahdimmekin jäätelölle Luontokeskus Naavaan. Siellä oli varsin hieno näyttely!

Luontokeskus Naava

Seuraavana päivänä olikin kotimatkan aika. Päätimme tehdä sen Autin ja Ranuan kautta. Pienehköä tietä oli mukava ajella. Autista suosittelen lämpimästi Auttikönkäällä käymistä ja siellä olevaa Pirttikahvilaa. Emme nyt poikenneet sinne, vaan pidimme taukoa Ranualla.

Vaikka välimatkat Itä-Lapissa olivat pitkiä, niin maisemat ovat kivoja. Lisäksi pysähdyspaikkoja on tiheään matkan varrella, sillä sota-ajan muistot näkyvät sekä erilaiset vaelluskohteet.

Matkaeväänä hillat

Rauhoittava ja ihanan helteinen reissu antoi kovasti voimia!