Koiteli elää vuodenaikojen mukaan

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski elää kauniisti vuodenaikojen mukaan. Poikkesimme ennen lumien tuloa Koitelissa, tämä oli minullekin ensimmäinen kerta siellä muulloin kuin kesäaikaan.

Kosken värit ja maisemat olivat kauniit, vaikka vesi koskessa olikin vähempänä. Ihmiset olivat liikkeellä retkeilemässä.

Nyt on talvi tullut ja pitää käydä katsomassa näkymiä useammin!

Kerro, mistä aiheista haluaisit näin talviaikaan lukea blogistani?

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Rauhaa ja luxusta Ukkohallassa

Aikamoista luxusta olla kylpylässä ja ravintolassa ainoana asiakkaana! Salaisuus oli se, että olin Ukkohallan Saunamaailmassa paikalla heti avaamisen kellonlyömällä ja sesonkiajan ulkopuolella.

Lukijat ovat varmaan jo huomanneetkin, että pidän sesongin ulkopuolella liikkumisesta. Se kannatti tälläkin kertaa, sillä sain nauttia Kainuun luonnon rauhasta ja kylpylöinnistä.

Kylpylässä pääsi siis uimaan ihan kunnolla sekä tietysti poreista nauttimaan. Kiersin melkein kaikki Saunamaailman saunat, joita ovat muun muassa uralilainen luolasauna, karjalainen sauna, infrapunasauna, saunabanja, tervasavusauna sekä tietysti suomalainen sauna. Sekä kylpylästä että luolasaunasta oli kivat näköalat järvelle. Saunoissa sai myös kuunnella radiota.

Kylpylöinnin jälkeen lähdin katsastamaan Ravintola Saagan ruokatarjontaa. Tarjoilija suositteli minulle kanasalaattia, jonka päätin sitten ottaakin. Ikkunapöydästä oli näköala alueelle ja salaatti osoittautui aivan loistavaksi paholaisenkastikkeella ja paahdetulla leivällä kruunattuna.

Järvi oli ihanan tyyni ja kaunis katsella. Järven pääsee ylittämään kävelysiltaa pitkin ja saunomismahdollisuutta löytyy myös sillan varrelta. Ukkohalla on mukavan kompakti kokonaisuus.

Tämän jälkeen jaksoikin hyvin kotimatkalle. Matkalla tuli muisteltua aiempia reissuja Ukkohallaan. Se on yksi lempikohteistani monipuolisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Tyttäreni opetteli laskettelemaan siellä pienenä. Myös koiranulkoilutusmaastot ovat mukavat.

Alppikylässä on todella kivoja huoneistoja, näitä olemme testanneet useamman kerran. Huoneistomajoitusta löytyy myös. Ukkohalla on ympärivuotinen käyntikohde, jossa on kesäaikaankin monenlaisia kivoja tapahtumia. Harrastamaan pääsee muun muassa keilausta ja järvellä on mahdollista kokeilla wake boardingia.

Hyrynsalmen kylälle ei ole pitkä matka, kohtuullisen matkan päässä ovat myös Suomussalmi ja Puolanka. Puolangan Paljakka on lähistöllä, joten lasketella voi halutessaan molemmissa paikoissa samalla reissulla.

Vahva suositus ihanasta paikasta!

Hepokönkään putousta ihastelemassa

Puolangalla sijaitseva Hepoköngäs on Suomen korkein luonnontilassa oleva vapaa vesiputous. Korkeudeltaan putous on 24 metriä.

Lähdin aamusumussa ajelemaan kohti Ukkohallaa Puolangan kautta. Utajärven ja Puolangan väli on hieman töisevä lukuisten mutkiensa vuoksi, mutta kaunis alkava ruska teki matkanteosta miellyttävää. Kainuun rauha näkyi ja tuntui.

Muistelin, että olemme monestikin aikoneet mennä Hepokönkään putousta katsomaan, mutta se on aina jostain syystä jäänyt, vaikka Ukkohallassa on tullut paljon kuljettua.

Hepokönkään parkkipaikalta oli 600 metriä itse putoukselle. Polku oli tehty helppokulkuiseksi myös lastenvaunuille ja liikuntaesteisille. Kosken kohina alkoi kuulua lähes matkan alussa.

Äkkiä saavuttiinkin jo kosken niskalle, josta pystyi jo veden virtausta näkemään. Tähän oli myös rakennettu hieno nuotiopaikka.

Kosken niskalta polku jatkui ja kiersi joen toiselta puolelta putouksen alapuolelle. Polku oli erittäin hyväkuntoinen ja polveili maisemassa miellyttävästi. Alueellahan on myös muita kävelyreittejä. Koko ajan saattoi kuulla kosken kohinaa.

Wau, mikä näkymä putouksen alapuoliselta näköalapaikalta oli! Vettä riitti putouksessa näin syyskesästäkin. Jännittäviä hetkiä saattoi kokea vielä laskeutumalla portaita ihan joen partaalle, jossa vesi jo melkein pärskyi päälle. Tässä vaiheessa muistinkin, että viimeksi olemme putouksella käyneet siskoni kanssa yhdellä mökkireissulla.

Pienen rasvanpolttolenkin jälkeen olikin hyvä syödä vähän välipalaa, jonka jälkeen matka jatkui Ukkohallaan. Älkää jättäkö Hepoköngästä välistä, se on ainutlaatuinen kohde!

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Sannanlahden lintutorni Lumijoella

Yksi Liminganlahden noin kymmenestä lintutornista sijaitsee Lumijoen keskustasta lähtevällä tiellä. Sannanlahden tornille on matkaa viisi kilometriä kylältä, ja sinne on selkeät opasteet ja hyvä tie perille saakka.

Sannanlahdelle saavuttaessa tullaan ensin nuotiopaikalle. Siitä pari sataa metriä eteenpäin lähtee hiekkainen polku lintutornille, joka näkyykin tielle saakka.

Ira-koira oli retkellä mukana, ja pääsi ihailemaan kanssani laitumella laiduntavia lehmiä ja vasikoita. Polku on todella miellyttävä kulkea ja itse tornille ei ole pitkästikään.

Tornista pääsee ihailemaan sekä meri- että niittynäkymää. Lintutorniin on todella helppo nousta, sillä portaat olivat koirankin kiivettävät!

Mikä rauhoittumispaikka ja taas lähellä kotia!

Virkistystä ja ulkoilua Koitelinkoskella

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski eli Koiteli on mielestäni Oulun monipuolisimpia virkistys- ja ulkoilualueita. Lähdimme äitini kanssa käymään siellä eväät mukanamme.

Kiimingin kohdalta käännytään oikealle ja muutaman kilometrin päästä ollaankin jo perillä. Alueella on tilava parkkipaikka ja selkeät opasteet. Alue on monipuolinen ja sieltä löytyy kahvilakin.

Joki ja koski ovat näyttävän näköisiä, ja niitä pääsee ihailemaan monelta puolelta. Molemmin puolin jokea kulkee hyväkuntoisia polkuja, joiden varrella on nuotio- ja lepopaikkoja.

Kiertelimme polkuja vähän joka suuntaan, ja kahvit joimme kallion päällä. Ihmisiä oli liikkeellä, muttei ruuhkaksi asti eli luonnosta pääsi nauttimaan.

Koiteli on myös suosittu kalastuskohde: perhokalastus varmasti onnistuu ja tänään näytti virveliäkin olevan käytössä.

Monipuolisuudellaan ja näkymillään ihastuttava paikka!

Koitelin omat sivut:

http://www.koiteli.fi/

 

Koillismaalla Kuusamo kutsuu

Olin menossa työasioissa Kuusamoon, mutta reissu muuttuikin lomareissuksi ja eihän siinä mitään! Lähdimme siis koiran kanssa pariksi päiväksi Koillismaalle.

Koillismaa on minulle kuin toinen kotiseutu, sillä mummoni oli Taivalkoskelta ja olen ikäni liikkunut siellä. Viime vuosina on ollut myös paljon työmatkoja Kuusamoon. Posion seutu on myös tuttua.

Oulusta Kuusamoon ajettaessa matkat muuttuvat kiehtovasti. Oulun ja Pudasjärven välillä on näyttäviä suomaisemia, ja hillastajathan liikkuvatkin näillä seuduilla. Pudasjärveltä kohti Taivalkoskea alkavat sitten kauniit vaaramaisemat, kunnes päädytäänkin sitten Kuusamoon, josta jo tunturikin Ruka löytyy.

Kävimme vielä Kuusamoon saavuttua kahvittelemassa Riipisen riistamyymälässä. Sieltä löytyy monenmoista Lapin tuotetta ja matkamuistoa!

Riipisen riistamyymälä

Kuusamo on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Itse pidän kylpylöistä ja majoitummekin tällä kertaa Kuusamon Tropiikissa. Siellä oli vielä vähän remontti kesken, niin saimme hyvitykseksi isomman huoneen.

Kuusamon Tropiikki

Ira hotellissa

Illalla kävin kylpylässä, joka on ehdottomasti yksi suosikkejani! Esimerkiksi vesiputousseinä on näyttävä.

Ira-koira oli innoissaan uusista maastoista. Aivan hotellin vieressä oli golf-kenttä ja kiertelimme sen läheisyydessä olevia polkuja.

Hotellin läheisyydessä

Seuraavana päivänä ajelimme ensin Rukalle ja sieltä Rukajärven kautta Kuusamon keskustaan. Rukan seudulle on monta mökkireissua tehtykin!

Rukan maisemia

Kuusamon keskustasta löytyvät monipuoliset palvelut. Harrastan kirpputorien kiertämistä, joten kävin paikallisessa sellaisessa.

Kuusamon keskustasta suosittelen erityisesti Hannun jäljet – luontokuvakeskusta, jonka yhteydessä on myös matkailukeskus. Hannu Hautalan kuvat ovat sävähdyttäviä!

Kahvittelupaikaksi valikoitui hotellin lähistöllä olevan Herkku-myymälän kahvila. Poikkesin myös Paimenpoika-myymälässä ostamassa Kuusamon juustoa.

Kakkukahveilla

Meidän reissumme oli tällä kertaa tässä, mutta esimerkiksi yksi ystäväni on menossa viikon reissulle Kuusamoon. Siinä ennättää jo vaeltaa, kalastaa ja liikkua luonnossa. Kuusamo on tähän aivan ihanteellinen paikka!

Itse mietin, että voisin ensi kerralla selvittää ratsastusmahdollisuuksia näissä maastoissa. Kaiken kaikkiaan reissu oli taas varsin rentouttava!