Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Iltakävelyllä Pilpasuolla Oulussa

Oulussa yksi hyvä retkikohde on Pilpasuo. Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä. Valittavana on joko kilometrin mittainen luontopolku tai pidempi vaihtoehto. Pidempää reittiä en ole koskaan käynyt ja nytkin päätimme ottaa lyhemmän reitin.

Polku oli paikka paikoin vielä hieman märkä, mutta lenkkareilla selvisi hyvin. Polku on vaihteleva, sillä välillä on pitkospuita ja välillä maastoa. Ruuhkaa ei ollut. Lyhyempi polku sopii kaikenikäisille ja reitin varrella on tehtäviä ja infotauluja.

Tälläkään kertaa ei ollut termarikahveja mukana, vaikka taukopaikalla olisi ollut tilaa. Sää suosi ja oli mielenkiintoista käydä polulla jo ennen kesää. Kesällä maastoon voi tulla uudelleen.

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Pölökkypäitä Martinniemessä Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolulla

Aina sitä löytyy uusia käyntikohteita! Vaikka olen käynyt Oulussa Haukiputaan Martinniemessä, niin en ole tiennyt luonto- ja kulttuuripolun olemassa oloa. Nyt sain siitä vinkin Facebookin kautta ja ei muuta kuin tutustumaan.

Auton jätin Kurtinhaudan kalasatamaan ja siitä kävelin rantaa pitkin polun alkuun Ukkolanrannalle. Täältä niitä polulla asuvia pölökkypäitä sitten alkoi löytymään! Puiden veistäjänä on toiminut Jyrki Mäki. Opaskylteissä on lisäksi otteita kirjailija Joni Skiftesvikin teoksista ja lauluntekijä-muusikko Jukka Takalon kappaleista.

Ukkolanrannassa on myös laavu, ja nytkin paikalla oli tulistelijoita. Hyvin olisi kuitenkin mukaan vielä mahtunut!

Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku on noin 2,5 kilometrin mittainen eli varsin sopiva päiväkävelyksi.

Ja täällähän järjestetään myös kuulu Maakinen Martinniemi -tapahtuma. Josko sinne ensi vuonna jo pääsisi mukaan!

Kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa

Oletko käynyt Kuopiossa, joka on myös kaunis kesäkaupunki? Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä kauniina syyskesäisenä päivänä. Päiväreissu Kuopioon oli ollut jo pitkän aikaa mielessä.

Suuntasimme ensin Rauhalahden kylpylään, jossa olen kohta parikymmentä vuotta haaveillut käyväni. Kaverini lähti luontopolulle ja minä menin pulikoimaan. Kylpylä yllättikin positiivisesti monipuolisuudellaan. Plussaa esimerkiksi tilavasta uima-altaasta. Ja kuumavesiallas oli kuin taivas!

Poikkesimme huoltamolla syömässä lehtipihvit ja jatkoimme siitä keskustaan. Kiertelimme vähän keskustan alueella mm. satamia katsomassa. Tästä sitten suuntasimme Puijon tornille katselemaan Kuopion näkymiä vähän korkeammalta.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Iisalmessa katsomassa Koljonvirran taistelun muistomerkkiä. Hyvin ennätimme reissun päivässä tehdä!

Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.

Ihastuttavassa Villa Kauppilassa Iissä

Olipa kiva ja rentouttava viikonloppureissu Iissä! Kauas ei aina tarvitse kotoa lähteä nauttimaan, niin kuin blogin perusidea onkin. Sain ilon majoittua uudehkossa B&B Villa Kauppilassa, joka sijaitsee jokivarressa lyhyehkön matkan päässä Iin keskustasta. Bed & Breakfast -majoituksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee taidekeskus KulttuuriKauppila, joten nähtävyyksiäkään ei tarvitse kaukaa hakea.

Kaupallinen yhteistyö

Vastaanotto majapaikassa oli lämmin ja rakennus näytti jo ulkoapäin kiehtovalta. Pihapiirissä on myös muita vanhoja rakennuksia. Ja paikka vaikutti heti ensituntumalta ihanan rauhalliselta.

Uniikki vanhan hirsikartanon miljöö miellytti silmää. 1890-luvulla rakennettu paikka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kartanon remontti on tehty vanhaa kunnioittaen, kuitenkin majoitusviihtyvyyttä ajatellen.

Voi, miten viehkeä huone oli! Pidin sisustustyylistä ja luonnonläheisistä väreistä. Ikkunoissa pitsiverhot ja kaunis näkymä joelle. Huoneessa oli myös oma wc. Sekä se itselleni tärkeä vedenkeitin murukahveineen kuului varustukseen.

Minulla oli lukemista mukana ja suunnitteilla muutoinkin rauhallinen viikonloppu. Lähdin iltapäivällä tutustumaan Hiastinhaaran luontopolkuun, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Luontopolku olikin oiva valinta, sillä siellä oli todella rauhallista. Maasto oli varsin märkää, mutta tukevilla pitkospuilla pääsi lenkkikengillä etenemään. Kävin perillä saakka laavulla ja lintutornilla. Maasto oli todella luonnontilaista ja oli jännä havaita, että Liminkaan verrattuna kuitenkin erinäköistä.

Illalla sitten rauhallinen saunominen Villa Kauppilassa, hyvät olivat puitteet sielläkin. Ja sängyssä nukkui erinomaisesti. Aamulla sitten nauttimaan aamiaisesta ja se minulle kriittinen munakokkeli oli erittäin hyvää! Vähän vielä ulkomaisemien katselua ja sitten näppärästi kotimatkalle. Ja olin palautunut!

Villa Kauppilan yrittäjä kertookin: “Meille tärkeää on aitous, tunnelmallisuus, rauhallisuus ja henkilökohtainen asiakaspalvelu.” Kiitos B & B Villa Kauppila!

Tässä aiempi postaukseni Iistä ja nähtävyyksistä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Rauhoittumassa Pilpasuon luontopolulla Oulussa

Onneksi minulla on lähellä paljon erilaisia luontokohteita. Työt ovat alkaneet sen verran vauhdikkaasti, että niitä tasapainottamaan tarvitaan vapaa-ajalla rauhoittumista. Näinpä lähdinkin yhtenä iltana Ouluun Pilpasuon luontopolulle.

Pilpasuolla on kaksi reittiä, joista toinen on seitsemän kilometriä ja toinen kilometrin. Lyhyempi soveltuu siis todella hyvin lapsillekin ja itsekin päätin nyt ottaa tämän pienemmän lenkin. Reitin varrella on erilaisia kivoja tehtäviä koko perheelle.

Maasto on vaihtelevaa, välilllä on pitkospuita, välillä juurakkoista polkua. Loppuvaiheessa reittiä on kiva evästely- ja makkaranpaistopaikka, jossa oli nytkin mukavasti porukkaa.

Reitti ei ottanut kauan aikaa, mutta luonnon helmassa oleskelu rauhoitti ja rentoutti mukavasti. Kaverin kanssa suunnittelemmekin Sanginjoella patikointia.

Hailuodon saari on todellinen helmi

Tiedätkö, kuinka idyllinen paikka Hailuoto on? Itsellä on tapana käydä siellä joka  kesä päiväretkellä. Tällä kertaa lähdin tuulisella säällä liikkeelle, ja puolen tunnin lauttamatka Oulunsalosta oli mahtava elämys.

Ajelin ensin kylän kohdille, ja päätin käydä lounastamassa Sinisen Pyörän Kievarissa, jossa en ole aiemmin käynyt. Pihapiiri oli kiva, samoin majoitushuoneet näyttivät viihtyisiltä. Nautin lounaaksi merimiespataa, jota en olekaan vuosiin syönyt.

Tämän jälkeen jatkoin matkaa saaren päähän Marjaniemeen. Kävin Luotsi-hotellissa katsomassa Metsähallituksen luontonäyttelyä. Se kertoo hyvin saaresta ja sen historiasta.

Lopuksi vielä pitkospuita pitkin ihailemaan näkymiä. Kalastajakylä ja majakka ovat hienoja. Rantaviiva on pitkä, ja hyväkuntoisia pitkospuita pääsee kiertämään laajan lenkin Hailuodolle tyypillisessä luonnossa.

Oma jännitysmomenttinsa on aina se, kuinka pitkät jonot lauttaan on, sillä Hailuoto on suosittu paikka kesällä. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin lauttarannassa, vaikka mukavahan siellä on odotella. Hailuotoon kun lähtee, niin kiire jää pois.

Voi olla, että tälle kesälle tulee vielä käytyä uusi reissu!

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!