Samoilemassa Sanginjoen riistapolulla Oulussa

Tunnetko jo Oulun Sanginjoen ulkoilumaastoja? Lähdimme yhtenä syyskesäisenä viikonloppuna tutustumaan metsänvartijatila Loppulan läheisyydestä alkavalle riistapolulle.

Löysimme parkkipaikan ja polun lähtöpaikan karttoineen. Myös taukopaikka oli parkkipaikan yhteydessä eli pöytä penkkeineen. Itse polku on noin kahden kilometrin pituinen eli sen kävelemiseen kului vajaa tunti.

Maasto oli vaihtelevaa ja osin mentiin pitkospuita. Polun puolivälissä oli laavu tulentekopaikkoineen, oikein mukava vaikkakin olimme ilman eväitä liikkeellä.

Riistapolku soveltui hyvin viikonloppupäivän lenkiksi. Kulkijoita ei juuri ollut eli metsässä sai samoilla rauhassa.

Viehättävässä Tastulan lomakylässä Kaustisella

Matka Evijärveltä jatkui siis Tuuriin, josta palasimme Lappajärven toista puolta toiseen majapaikkaamme Tastulan lomakylään Kaustisella. Tastulassa olen kerran ennenkin käynyt ja muistot siltä reissulta ovat hyvät. Näinpä odotin innolla lomakylään pääsyä!

Kaupallinen yhteistyö

Pääsimme Kaustiseen ja kävimme ensin kiertämässä kylän. Kansanlääkintäkeskuksella olen aiemmin käynytkin, mutta nyt kävimme tutustumassa ulkopuolelta Kansantaiteenkeskukseen. Mukavan näköinen rakennus, jonka päälle pääsi kiipeämään portaita pitkin. Itse keskus ei ollut nyt avoinna.

Sitten siirryimme Tastulaan ja majoituimme aivan ihanaan sadan neliön loma-asuntoon. Totesimmekin reissun aikana, että tällaisessa talossa voisi vaikka asua. Olisimme siis viihtyneet pidempäänkin.

Sekä alakerta että yläkerta olivat viihtyisät, mutta itse mahduimme asustelemaan alakerrassa. Lomakylässä on yhdeksän mökkiä ja huoneistoa. Karavaanareita alueella oli myös jonkin verran. Huoneistossamme oli oma sauna, ranta ja vene.

Tastulan ilme on siisti ja viihtyisä. Kiertelimme illalla aluetta ja havaitsimme, että uudistuksia oli tehty. Muun muassa leiriytyjien huoltorakennus oli uuden näköinen. Itse pidän myös minigolfista, johon olisi ollut kiva rata. Ja sitten laitumelta löytyi vielä lammas karitsoineen! Lähistöltä lähti myös luontopolku, mutta tällä kertaa emme lähteneet kävelylle.

Sen sijaan illalla uitiin ja saunottiin sekä oleskeltiin rauhallisesti. Huoneisto olikin mukava paikka viihtyä ja rauhoittua. Ruoanlaitto oli helppoa ja puitteet olivat muutenkin kunnossa. Tänne olisi kiva palata uudelleenkin esimerkiksi Powerparkin reissulla!

Idyllinen Sillankorvan leirintäalue ja nähtävyyksiä Evijärvellä

Päätin jo talvella, että tänä kesänä tutustun tarkemmin Pohjanmaahan, Etelä-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaahan. Ovathan nämä lähimaakuntiani ja monesti olleet ohikulkumatkan varrella. Nyt oli siis aika pysähtyä ja olen iloinen, kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimmekin miesystäväni kanssa ensimmäiselle yhteiselle lomareissulle. Ensimmäisenä kohteena oli Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Evijärvi. Päädyimme ensiksi todella suositeltavaan kohteeseen eli Väinöntaloon. Tässä Järviseudun museossa on erittäin mittava kokoelma kotiseutuhistoriaa, sillä esineitä on peräti 19 000. Rakennuksia on päätalon lisäksi alueella useita. Tämä on Suomen kotiseutumuseoiden ykköskohteita. Oli erittäin mukava, että henkilökunnalla oli aikaa tehdä opastuskierros, jolloin esineiden ja rakennusten tarina aukeni syvemmin. Tämän jutun lopussa on lisää kuvia Väinöntalon alueelta.

Tästä siirryimme Evijärven kylän kautta majapaikkaamme Sillankorvan leirintäalueelle. Heti alueen yleisilme oli siisti ja viihtyisä. Sillankorva on pieni perheyritys ja omistajat tekevät työtään antaumuksella. Leirintäalue sijaitsee kauniin Evijärven rannalla. Kuulin, että järvessä on paljon saaria ja niissä kesämökkejä. Tämän saattoikin uskoa viereisen venesataman perusteella.

Hauska yllätys oli se, että pääsimme valitsemaan kahdesta mökistä sopivimman. Päädyimme nelosmökkiin, vaikka toinenkin olisi ollut kiva. Mökkejä alueella on seitsemän, joista yksi on täysin varusteltu rantamökki rantasaunan vieressä.

Kävimme taloksi ja viihtyisän sisustuksen perusteella tuntui kuin kotona olisi. Ensin kahvinkeitot ja sitten alueeseen tutustumaan. Vaikka välillä vähän sateli vettä, niin sää oli mukava leirintäelämälle. Telttailijoiden parissa saari oli suosittu leiriytymispaikka ja matkailuajoneuvoja paikalla oli toistakymmentä. Sillankorvan ideana on olla rauhallinen ja turvallinen leirintäalue. Lapsetkin touhusivat alueella tyytyväisinä ja entisessä tanssipaviljongissa myös aikuiset pääsivät pelaamisen makuun.

Seuraavaksi lähdimme vielä katsomaan Evijärven keskustaa. Limonadimuseo vesitornin juurella ja Tähtitorni olivat nyt kiinni, mutta kävimme katsomassa Uittomiespatsasta kunnanviraston pihalla. Lisäksi uittomieskämpän lähistöltä lähti upouusi luontopolku, joka on monipuolisessa maisemassa: on kosteikkoa, peltoa ja metsää. Evijärven kirkko oli myös näkemisen arvoinen. Kylältä löytyivät tarvittavat palvelut ja vanhaan navettaan tehty sisustusliike jää vielä toiseen kertaan.

Tästä takaisin mökille ja makkaranpaistoon. Sitten olikin jo saunan vuoro, eikä saunaa ollut turhaan kehuttu. Saunatilat olivat remontoidut, niin kuin paljon muutakin leirintäalueella. Yrittäjät kehittävät toimintaa jatkuvasti ja tekevät uudistuksia. Esimerkiksi grillipaikkoja alueella oli useita. Vastaanotto ja palvelu leirintäalueella olivat iloista ja ystävällistä. Oli mukava kuulla toiminnasta tarkemmin, sillä tämä kesä on ollut hieman erilainen majoitustoiminnassa. Nyt onkin tarkoitus pitää leirintäaluetta auki myös syyskuussa, jolloin majoitukseen kuuluu myös rantasaunan käyttö.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä aamulenkillä polkupyörillä. Tästä jatkoimme matkaa Tuuriin ja Keskisen kyläkauppaan, mutta niistä seuraavassa postauksessa. Sillankorvan leirintäalueen sijainti on erittäin hyvä myöskin suositussa PowerParkissa kävijöille.

Tässä vielä näkymiä Väinöntalolta.

Kesäisessä Turkansaaressa Oulussa

Onko Turkansaaren ulkomuseoalue jo sinulle tuttu? Minulle on muodostunut jokakesäiseksi perinteeksi vierailla Turkansaaressa.

Kesäisen kauniina lauantaipäivänä lähdimme ystäväni kanssa katsomaan uudistunutta Turkansaarta. Tänä kesänä uutta olikin tullut, sillä tuulimylly oli avattu ja uusi luontopolku pitkospuineen ja opastauluineen avattu. Lisäksi oli mukava, kun henkilökunta oli pukeutunut vanhan ajan asuihin!

Kiertelimme tuttuun tapaan alueen. Huomasi, että museoalue oli myös lapsiperheiden suosiossa. Hyvin kuitenkin laajalla alueella mahtui liikkumaan, ja on mukava, että ihmiset ovat löytäneet paikan.

Olimme käyneet aamusella Oulun torilla kahveilla, joten kahvila-ravintola jäi nyt välistä. Mutta tutustuimme rakennuksiin, vanhoihin esineisiin ja tarinoihin niiden takana. Käy ihmeessä sinäkin!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Iltakävelyllä Pilpasuolla Oulussa

Oulussa yksi hyvä retkikohde on Pilpasuo. Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä. Valittavana on joko kilometrin mittainen luontopolku tai pidempi vaihtoehto. Pidempää reittiä en ole koskaan käynyt ja nytkin päätimme ottaa lyhemmän reitin.

Polku oli paikka paikoin vielä hieman märkä, mutta lenkkareilla selvisi hyvin. Polku on vaihteleva, sillä välillä on pitkospuita ja välillä maastoa. Ruuhkaa ei ollut. Lyhyempi polku sopii kaikenikäisille ja reitin varrella on tehtäviä ja infotauluja.

Tälläkään kertaa ei ollut termarikahveja mukana, vaikka taukopaikalla olisi ollut tilaa. Sää suosi ja oli mielenkiintoista käydä polulla jo ennen kesää. Kesällä maastoon voi tulla uudelleen.

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Pölökkypäitä Martinniemessä Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolulla

Aina sitä löytyy uusia käyntikohteita! Vaikka olen käynyt Oulussa Haukiputaan Martinniemessä, niin en ole tiennyt luonto- ja kulttuuripolun olemassa oloa. Nyt sain siitä vinkin Facebookin kautta ja ei muuta kuin tutustumaan.

Auton jätin Kurtinhaudan kalasatamaan ja siitä kävelin rantaa pitkin polun alkuun Ukkolanrannalle. Täältä niitä polulla asuvia pölökkypäitä sitten alkoi löytymään! Puiden veistäjänä on toiminut Jyrki Mäki. Opaskylteissä on lisäksi otteita kirjailija Joni Skiftesvikin teoksista ja lauluntekijä-muusikko Jukka Takalon kappaleista.

Ukkolanrannassa on myös laavu, ja nytkin paikalla oli tulistelijoita. Hyvin olisi kuitenkin mukaan vielä mahtunut!

Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku on noin 2,5 kilometrin mittainen eli varsin sopiva päiväkävelyksi.

Ja täällähän järjestetään myös kuulu Maakinen Martinniemi -tapahtuma. Josko sinne ensi vuonna jo pääsisi mukaan!

Kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa

Oletko käynyt Kuopiossa, joka on myös kaunis kesäkaupunki? Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä kauniina syyskesäisenä päivänä. Päiväreissu Kuopioon oli ollut jo pitkän aikaa mielessä.

Suuntasimme ensin Rauhalahden kylpylään, jossa olen kohta parikymmentä vuotta haaveillut käyväni. Kaverini lähti luontopolulle ja minä menin pulikoimaan. Kylpylä yllättikin positiivisesti monipuolisuudellaan. Plussaa esimerkiksi tilavasta uima-altaasta. Ja kuumavesiallas oli kuin taivas!

Poikkesimme huoltamolla syömässä lehtipihvit ja jatkoimme siitä keskustaan. Kiertelimme vähän keskustan alueella mm. satamia katsomassa. Tästä sitten suuntasimme Puijon tornille katselemaan Kuopion näkymiä vähän korkeammalta.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Iisalmessa katsomassa Koljonvirran taistelun muistomerkkiä. Hyvin ennätimme reissun päivässä tehdä!

Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.