Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Sannanlahden lintutorni Lumijoella

Yksi Liminganlahden noin kymmenestä lintutornista sijaitsee Lumijoen keskustasta lähtevällä tiellä. Sannanlahden tornille on matkaa viisi kilometriä kylältä, ja sinne on selkeät opasteet ja hyvä tie perille saakka.

Sannanlahdelle saavuttaessa tullaan ensin nuotiopaikalle. Siitä pari sataa metriä eteenpäin lähtee hiekkainen polku lintutornille, joka näkyykin tielle saakka.

Ira-koira oli retkellä mukana, ja pääsi ihailemaan kanssani laitumella laiduntavia lehmiä ja vasikoita. Polku on todella miellyttävä kulkea ja itse tornille ei ole pitkästikään.

Tornista pääsee ihailemaan sekä meri- että niittynäkymää. Lintutorniin on todella helppo nousta, sillä portaat olivat koirankin kiivettävät!

Mikä rauhoittumispaikka ja taas lähellä kotia!

Virkistystä ja ulkoilua Koitelinkoskella

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski eli Koiteli on mielestäni Oulun monipuolisimpia virkistys- ja ulkoilualueita. Lähdimme äitini kanssa käymään siellä eväät mukanamme.

Kiimingin kohdalta käännytään oikealle ja muutaman kilometrin päästä ollaankin jo perillä. Alueella on tilava parkkipaikka ja selkeät opasteet. Alue on monipuolinen ja sieltä löytyy kahvilakin.

Joki ja koski ovat näyttävän näköisiä, ja niitä pääsee ihailemaan monelta puolelta. Molemmin puolin jokea kulkee hyväkuntoisia polkuja, joiden varrella on nuotio- ja lepopaikkoja.

Kiertelimme polkuja vähän joka suuntaan, ja kahvit joimme kallion päällä. Ihmisiä oli liikkeellä, muttei ruuhkaksi asti eli luonnosta pääsi nauttimaan.

Koiteli on myös suosittu kalastuskohde: perhokalastus varmasti onnistuu ja tänään näytti virveliäkin olevan käytössä.

Monipuolisuudellaan ja näkymillään ihastuttava paikka!

Koitelin omat sivut:

http://www.koiteli.fi/

 

Erätunnelmaa Sanginjoella

Lähellä Oulua on mahdollisuus päästä myös erätunnelmaan! En ole aikaisemmin käynyt Sanginjoella, mutta nyt päätimme tyttären kanssa lähteä tutustumaan. Sen tiesin etukäteen, että siellä on hyvät kalastusmahdollisuudet.

Ajomatka oli pientä seikkailua oudoissa maisemissa. Sanginjoelle pääsee Oulun pohjoispuoliselta tieltä Sanginsuun suuntaan kääntyen tieltä vasemmalle. En ollut katsonut etukäteen karttaa enkä tullut nollanneeksi matkamittaria, joten matka sitten jatkui.

Alueella näytti olevan hyviä marjametsiä. Päätien varrelta erkani useita kyltein varustettuja patikointireittejä. Tie reunusti kivasti Sanginjoen vartta. Menimme vielä Sankilammen ohi ja jatkoimme päällystämätöntä tietä, joka muuttui aika mutkaiseksikin. Emme kuitenkaan ajaneet Ylikiimingin tielle asti, sillä maisemassa oli lähinnä hirvitorneja, niin päättelimme, että kannattaa jo palata takaisinpäin.

Käännyimme sitten Lemmenpolulle. Sieltä oli juuri tulistelijoita tulossa takaisinpäin. Paikka oli mukavan näköinen, joen partaalla oli nuotiointimahdollisuus ja luontopolku alkoi myös sieltä. Ja kas, tyttökin innostui ja kiipesi isoon kuuseen! Meillä oli myös evästä mukana, joten pidimme pienen tauon ennen paluumatkaa.

Lemmenpolun päässä

Näkymä joelle

Näkymä levähdyspaikalta

Alueesta löytyy lisätietoa muun muassa täältä:

http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/lintupaikat/Sanginjoki.htm

Täällä taas on laajemminkin Oulun ulkoilumahdollisuuksista:

https://www.ouka.fi/oulu/ymparisto-ja-luonto/oulun-luontopolut-ja-suojelualueet

Olen muuten nyt tehnyt blogille Facebook-sivut, käykäähän tykkäämässä:

https://www.facebook.com/maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla

Instagramista löydät tuoreeltaan kuvia ja Twitteristä päivitykset hashtagilla maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla

 

Aito helmi Hailuoto

Jokakesäinen perinne on ollut myös visiitti Hailuotoon. Tällä kertaa ennätin juuri ennen sesongin alkua ja saarella oli varsin rauhallista.

Jo lauttamatka Oulunsalosta on elämys. Meritunnelma on parasta mitä tiedän. Pääsin kastumaankin, kun lautan keulaan tuuli juuri sopivasti! Matka kestää puolisen tuntia, joka on mukava aika katsella maisemia ja nauttia.

Matkalla Hailuotoon

Ajelin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen ja käynnistin retken lounaalla. Ravintola Luoto on yleensä ollut aivan täynnä, mutta nyt pääsin nauttimaan sen antimista päivän ensimmäisenä asiakkaana. Henkilökunnalla olikin mukavasti aikaa esitellä tarjontaa.

Ravintola Luoto

Alkupalapöytä oli loistava ja lounasannos tuotiin pöytään tarjoiltuna. Annos oli nätin näköinen ja erittäin maukasta. Eipä ihme, että paikka onkin niin suosittu!

Ravintola Luodossa

Hailuodossa on kyllä etenkin kesäaikaan valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa. Itse olen monesti lounastanut Luototalossa hotellin ravintolassa eikä sitäkään voi kuin kehua!

Lounaan jälkeen lähdin katselemaan rantamaisemia luontopolulle. Kävelypolku kiertää mukavasti rantaa tehden eri koukeroita ja kuvat puhukoot puolestaan! Majakka, kalastajakylä, hiekkadyynit, meri: eipä enempää voi kesäpäivältä toivoa.

Majakka

Kalastajakylä

Luontopolkua

Marjaniemen ranta

Luontopolun jälkeen kävin katsomassa myös Luotsihotellin luontokeskuksen näyttelyä. Siellä on saari tiivistetty elävästi ja hienosti.

Luototalon näyttely

Luodossa voi kierrellä laajemminkin ja majoitusvaihtoehtojakin on. Kylällä voi piipahtaa esimerkiksi museossa. Kylätalolla on käsityömyymälä, taidegalleria ja kahvila eli mukavan monipuolinen tarjonta.

Lauttarannassa olikin palatessa yllättäen jonoa; saariretkeen kannattaa varata aikaa etenkin sesonkina! Rannassa voi kuitenkin kahvitella, joten aika kuluu mukavasti. Turha kiire pois jo menomatkalla ja nauttimaan luodon tunnelmasta ja maisemista!

 

Golftunnelmia imemässä

Tyttären kanssa ajeltiin aurinkoisena päivänä Sankivaaraan. Se löytyy Oulusta Muhokselle päin ajettaessa joen pohjoispuolista tietä.

Sankivaarassa voi patikoida maastoreittejä. Itse olen käynyt jokivarren lähellä ratsastamassa, ja se on kyllä mitä mieluisinta puuhaa!

Päänäkymä on kuitenkin laajalle golfkentälle. Itse en tiedä golfista juuri mitään enkä ole koskaan kokeillutkaan pelaamista. Kenttä näytti kuitenkin olevan todella suosittu, ja varmasti pelaaminen onkin mitä mainiointa puuhaa komealla säällä.

Sankivaaran golfkenttää

Golf-auto

Kävimme ravintolassa kahvilla ja palvelu oli todella hyvää. Ehdottomasti jonakin päivänä tänne lounaalle!

Golf-ravintola

Suosittelen muutoinkin joen pohjoispuoleista tietä. Edemmälle ajettaessa päästään mm. Pilpasuolle, jossa on taas aivan erilaista maisemaa. Suolla kiertää mukava luontopolku.

Hole in one Sankivaarassa

Muhoksen Liimanninkoskella

Luontoretket jatkuivat hieman erilaisiin maisemiin. Muhokselta Kajaaniin päin mentäessä päästään Liimanninkoskelle, jossa on luontopolku.

Viime kerrasta jäivät mieleen pellolla olleet lampaat, jotka meinasivat tulla liiankin lähelle. Tällä kertaa lampaita ei ollut laitumella, ja siitä sai kulkea rauhassa läpi. Ladossa oli nähtävillä vanhoja työkoneita.

Pellon jälkeen päästään metsäiselle polulle, jossa maisema on ihan eri näköistä kuin lakeuksillamme muuten. Polulla kulkiessa kosken kohina kuuluu mukavasti.

Polku ei ole kovinkaan pitkä, kun se saapuu nuotiopaikalle ja laavulle. Tästä on hieno näkymä koskelle ja virtaavalle joelle.

Laavulla oli muutamia ihmisiä ja jututin miehiä, jotka olivat tulleet Kempeleestä käymään koskella. He olivat entisiä muhoslaisia, ja sanoivat siitä tietävänsä paikan.

Varsinaiselta polulta erkanee myös muita polkuja, joten halutessaan voi tehdä pidempiäkin lenkkejä metsämaisemassa joen äärellä.

Kaiken kaikkiaan rauhoittava elämys!

Liimanninkoskella

Lintujärvellä Hirvinevalla

Limingasta noin parinkymmenen kilometrin päässä (tietä 86 Vihantiin päin, siitä Hirvineva) sijaitsee entiselle turvesuolle rakennettu lintujärvi. Järvelle menevä tie on kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Vapo on maisemoinut vanhan suon mallikkaasti. Paikalla sijaitsee iso kota, jossa voi lämmitellä ja syödä eväitä. Järvi on aika laaja ja sitä pystyy tarkastelemaan katselutornista tai pitkospuita kulkemalla.

Maisema on monivivahteinen ja paikassa on yleensä aika rauhallista. Nyt sattui muutamia kävijöitä seuraksi. Kiikarit ovat hyödylliset tässäkin paikassa, ja lintuja oli paljon liikkeellä.

Pitkospuita kulkiessa on myös hyviä ulokkeita virvelöimistä varten. Käsittääkseni järvessä on peruskalastoa.

Erittäin hyvä koko perheen retkikohde tämäkin!

Hirvinevan lintujärvi

Vihiluodon luontopolulla

Löysin vasta viime kesänä Vihiluodon luontopolun, jonne pääsee Oulunsaloon menevältä tieltä. Tieltä käännytään hotellille, jonka takapihalta luontopolku alkaa.

Polku on rakennettu myös liikuntaesteisille sopivaksi. Aika äkkiä pääsee lähelle merenrantaa. Tälläkin polulla on opasteita linnuista ja kasvustosta niinkuin Limingan luontopoluillakin.

Rannassa on katselutorni ja polku kaartaa rantaa pitkin. Nyt sattui aika harmaa päivä, tuuleskeli kovasti, mutta rivakalla kävelyllä ei palellut. Aurinkoisella säällä maisema näyttää taas aivan erilaiselta, ja aion käydä tänä kesänä paikassa uudelleen. Hotellin yhteydessä oleva espanjalainen ravintola on myös vielä testaamatta!

Vihiluodon luontopolku