Pohjolan Firenzessä Jyväskylässä

Jyväskylä on yksi Keski-Suomen helmiä ja se on aina ollut yksi lempikaupunkejani. Viime viikonloppuna teimme äitini kanssa miniloman Jyväskylään.

Menomatka taittui nopeasti Ylivieskan ja Reisjärven kautta ja matkalla pysähdyttiin myös Viitasaarella farkkuostoksilla tehtaanmyymälässä.

Perillä Jyväskylässä olimme iltapäivällä ja suuntasimme suoraan Alvar Aalto -museoon. Museo oli todella monipuolinen ja siellä oli sekä paljon nähtävää että tietoa Aallosta. Museossa sattui olemaan menossa pari ryhmäopastusta, joita kuuntelin samalla itsekin.

Museoon oli rakennettu muun muassa Aallon suunnittelemia sisustuksia. Pienoismalleja rakennuksista oli runsaasti, ja itseäni viehätti erityisesti Villa Mairea. Myös astiat kiinnostivat. Vitriineissä oli kerrottuna myös Alvar Aallon lausahduksia sekä tietoja hänen elämästään.

Museon kahvilassa oli pöytiin tarjoilu ja huonekalut tietysti Aaltoa. Museokaupassa oli myös monenmoista tavaraa ja kiva sisustus.

Aalto-museon jälkeen suuntasimme majapaikkaamme Laajavuoren Cumulukseen. Matkalla näimme myös Toivolan vanhan pihan, joka sijaitsee putiikkeineen ihan Jyväskylän keskustassa.

Hotellihuone oli tilava ja sen sisustus oli säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä, mutta silti modernina. Huoneesta oli komeat näköalat järvelle. Ulkoilumahdollisuudet Laajavuoressa ovat tietysti loistavat, ja ennätimme aluetta hieman kiertääkin.

Ilta menikin sitten hotellilla, sillä tapasin vanhaa ystävääni kylpylässä, jonka jälkeen söimme aulakahvilassa salaatit. Toivottavasti seuraava reissu tulee taas pian, jotta tapaamme uudelleen!

Kylpylästä pidän kovasti, siellä oli hyvin tilaa ja erilaisia altaita. Uinnillekin oli hyvä allas ja rentoutua sai muun muassa lämpöaltaassa.

Kotimatkalla tehtiin sitten ostoksia Pihtiputaan outlet-myymälässä ja löytöjä tarttui sieltäkin mukaan. Palasimme Haapajärven ja Nivalan kautta takaisin. Matkalla bongasin muutamia uusia nähtävyyksiä, joten samalle suunnalle voi tulla lähdettyä uudelleenkin!

 

Villin lännen tunnelmaa Los Coyotes Ranchilla Muhoksella

Uskoisitko, että Pohjois-Pohjanmaan seudulta voi löytyä villin lännen tunnelmaa? Näin kuitenkin on, sillä vain 40 minuutin matkan päässä Oulusta sijaitsee Los Coyotes Ranch. Sinne pääsee Muhoksen ohi ajettaessa ja käännyttäessä Suokylään päin. Tämä tie ohittaa ensin Liimanninkosken, sitten on todella kaunis notkelma Muhosjoen yli ja yhtäkkiä päädytäänkin Los Coyotes Ranchille!

Sain itsekin vinkin paikasta vasta tänä kesänä, ja yhtenä iltana tällä viikolla minulla oli ilo päästä tutustumaan ranchiin. Päästessäni tilalle sain ensin kokonaiskuvan rakennuksista, jotka kiersivät laajan piha-alueen ympäri. Kiertelin ensin aistimassa tunnelmaa ja kuvaamassa. Oli saluunaa, vankilaa ynnä muita jännittävän näköisiä rakennuksia.

Saluunasta kajastivat valot ja kohta paikan omistajat Rosita ja Nipa Caramba tulivatkin toivottamaan tervetulleeksi. Ja mikä yllätys oli, että ihailemani oululainen, maailmaa valloittava countrylaulaja Larry Peninsula oli juuri suunnittelemassa musiikkivideon kuvauksia lännen kylässä! Pääsimmekin sitten nauttimaan Rositan kuuluisasta pannukakusta kahvien kera.

Rosita ja Nipa kertoivat minulle kahvipöydässä tilan tarinaa. Villin lännen teema viehättää erityisesti yrityksiä, jotka järjestävät virkistyspäiviä. Tila soveltuu myös muihin tapahtumiin ja esimerksiksi erilaisiin juhliin. Haluttaessa ruoat saa tilattua ja tällä hetkellä listalla on muun muassa pulled porkia.

Myös ohjelmallisuus on luonnollinen osa tapahtumia. Vieraat saavat pukeutua lännen tunnelmaan ja suosittua on esimerkiksi lännen nopein -kisa. Tilalta löytyy saunomismahdollisuus kylpypaljuineen, makkaranpaistokota ja myös yösijoja. Luonnollisesti tilalla on hevosiakin.

Kahvien jälkeen Rosita ja Caramba kierrättivät minua tilalla ja sain tutustua jokaiseen rakennukseen. Kylä on kehittynyt pikku hiljaa ja koko ajan rakennetaan uutta. Rosita tekee sisustuslöytöjä eri paikoista, ja esimerkiksi saluuna oli täynnä hienoja yksityiskohtia.

Vierailu oli todella mukava ja vastaanotto lämmin. Vieraat ovatkin matkojen päästäkin löytäneet tilan, ja nyt on menossa pikkujoulusesongin varaus.

Kotimatkalla ohitin vielä Liimanninkosken, jonka lähistöllä oli nyt taas lampaitakin. Liimanninkoskesta olenkin postannut aiemmin:

Muhoksen Liimanninkoskella

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Hotelli, jolla on tarina – se on minun makuuni! Etsinnässä oli etukäteen persoonallinen majapaikka, ja se löytyikin hotelli Mustaparrasta.

Mustaparta sijaitsi aivan Rajalla-kauppakeskuksen lähettyvillä ja keskustassa. Hotellissa riitti yksityiskohtia katseltavaksi ja ihasteltavaksi. Myös henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Hotellihuone oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Ihanat tyynyt sängyllä, karvaiset taljat, neulottu lampunvarjostin, lankkua huonekaluissa ja vaikka mitä yksityiskohtia. Mustaparran tarina ja muuta tietoa löytyi huoneessa olevasta sanomalehdestä.

Hotellin käytäviltä löytyi muun muassa vankityrmiä sekä lisää sisustusyksityiskohtia, alakerran ravintolasta puhumattakaan. Aamiainen tarjottiin veneestä, ja valinnanvaikeus oli jo siinä, minne pöytään istuisi. Katse löysi koko ajan lisää kauniita yksityiskohtia. Teema oli mietitty viimeisen päälle ja tilat olivat uudehkot.

Ennätimme Torniossa toki muutakin kuin ihastella hotellia. Jalkauduimme rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan ja kävimme muun muassa sisustusliikkeessä.

Torniossa kävimme kiertelemässä keskustaa kävellen. Keskusta oli mukavan tiivis ja vanhoja puutaloja oli kiehtovasti siellä täällä. Tornionjoki tarjosi upeat näkymät siltoineen. Kahvilan totesimme hyväksi, samoin kirppiksen Rajalla-kauppakeskusta vastapäätä.

Kauppakeskuksessa teimme shoppailut ja söimme täyttävät burritot Pancho Villassa.

Totesimme, että reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja Tornioon kannattaa tulla uudelleenkin. Lapsikin viihtyi mukana mainiosti!

Rauhaa ja luxusta Ukkohallassa

Aikamoista luxusta olla kylpylässä ja ravintolassa ainoana asiakkaana! Salaisuus oli se, että olin Ukkohallan Saunamaailmassa paikalla heti avaamisen kellonlyömällä ja sesonkiajan ulkopuolella.

Lukijat ovat varmaan jo huomanneetkin, että pidän sesongin ulkopuolella liikkumisesta. Se kannatti tälläkin kertaa, sillä sain nauttia Kainuun luonnon rauhasta ja kylpylöinnistä.

Kylpylässä pääsi siis uimaan ihan kunnolla sekä tietysti poreista nauttimaan. Kiersin melkein kaikki Saunamaailman saunat, joita ovat muun muassa uralilainen luolasauna, karjalainen sauna, infrapunasauna, saunabanja, tervasavusauna sekä tietysti suomalainen sauna. Sekä kylpylästä että luolasaunasta oli kivat näköalat järvelle. Saunoissa sai myös kuunnella radiota.

Kylpylöinnin jälkeen lähdin katsastamaan Ravintola Saagan ruokatarjontaa. Tarjoilija suositteli minulle kanasalaattia, jonka päätin sitten ottaakin. Ikkunapöydästä oli näköala alueelle ja salaatti osoittautui aivan loistavaksi paholaisenkastikkeella ja paahdetulla leivällä kruunattuna.

Järvi oli ihanan tyyni ja kaunis katsella. Järven pääsee ylittämään kävelysiltaa pitkin ja saunomismahdollisuutta löytyy myös sillan varrelta. Ukkohalla on mukavan kompakti kokonaisuus.

Tämän jälkeen jaksoikin hyvin kotimatkalle. Matkalla tuli muisteltua aiempia reissuja Ukkohallaan. Se on yksi lempikohteistani monipuolisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Tyttäreni opetteli laskettelemaan siellä pienenä. Myös koiranulkoilutusmaastot ovat mukavat.

Alppikylässä on todella kivoja huoneistoja, näitä olemme testanneet useamman kerran. Huoneistomajoitusta löytyy myös. Ukkohalla on ympärivuotinen käyntikohde, jossa on kesäaikaankin monenlaisia kivoja tapahtumia. Harrastamaan pääsee muun muassa keilausta ja järvellä on mahdollista kokeilla wake boardingia.

Hyrynsalmen kylälle ei ole pitkä matka, kohtuullisen matkan päässä ovat myös Suomussalmi ja Puolanka. Puolangan Paljakka on lähistöllä, joten lasketella voi halutessaan molemmissa paikoissa samalla reissulla.

Vahva suositus ihanasta paikasta!

Venetsialaisviikonloppuna Maasydänjärvellä

Venetsialaisviikonloppu olikin mitä mainioin aika lähteä käymään Sievissä Maasydänjärvellä. Leirintäalue oli aivan täynnä ja maankuulu tanssipaikka Urjanlinna valmistautui iltaan.

Tasokkaita esiintyjiä näyttikin syksylle olevan luvassa. Tanssilattia oli tilava ja siisti. Urjanlinnasta löytyi kahvila-ravintola, jossa söin maittavan lounaan.

Leirintäalue oli varsin laaja, ja etenkin karavaanareita oli alue täynnä. Mökkejä löytyi eri tyyppisiä. Uimaranta oli viihtyisä ja alueelta kivat järvinäkymät. Lapsille oli oma Lasten maa.

Parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi paikassa käynyt, ja kas kun en muista siitä paljoakaan – no olihan aikaa kulunut!

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jossa vaikutti olevan sekä rauhallista tunnelmaa että iltamenoa!

Ihmeen hyvä Haapavesi

Ajelin lauantai-iltana Haapavedelle Oulun eteläiselle seudulle, ja ensimmäisenä tuli vastaan tämä uusi slogan Ihmeen hyvä Haapavesi. En ole pitkään aikaan tässä pikkukaupungissa käynyt, mutta paikka on tuttu nuoruuden opiskeluista sekä kyläilystä sukulaisilla.

Kaupungin raitti vaikutti varsin aktiiviselta, ja palveluita on paikkakunnalla kattavasti. Piipahdin ensin upeaa Haapaveden ja Jokihelmen opiston päärakennusta katsomassa. Siellä olen suorittanut omiakin opintojani aikoinaan. Aluella on myös muun muassa opiskelijoiden asuntolarakennus.

Opistolta suuntasin Kylpyläsaaren leirintäalueelle, joka on kauniissa paikassa Pyhäjoen rannalla. Leirintäalue on pienehkö ja siellä oli varsin rauhallista, mutta kuitenkin jonkin verran matkailijoita. Alue on käytössä ympäri vuoden.

Löysin vielä kirkon lähistöltä Koulumuseon ja Hiihtäjä-patsaan. Museo on avoinna myös talviaikaan sopimuksen mukaan. Itse rakennuskin oli näkemisen arvoinen, samoin kirkon alue.

Ensi viikonloppuna aion suunnata vähän samoille suunnille. Nyt olisi vielä paljon kesätapahtumiakin, mutta koska töiden alku on aiheuttanut pientä kiirettä, niin viime viikonloppuna ja nyt ei taida tulla lähdettyä tapahtumiin.

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen siitäkin, että Etelä-Suomen kaupungit ja huvipuistot jäivät nyt käymättä. Suosittelen kuitenkin esimerkiksi Powerparkia ihan päiväretkenkin kohteeksi lähimaakunnista.

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Idyllinen Merilän kartano Utajärvellä

Muhoksen ja Rokuan reissulla pysähdyimme myös Merilän kartanossa, joka sijaitsee Oulujoen lähistöllä muutama kilometri Utajärveltä Muhoksen suuntaan. Olen pitkään halunnut tutustua kartanoon, ja nyt siihen oli tilaisuus.

Päädyimme tietä idylliseen pihapiiriin. Kartanorakennus oli keltainen talo vasemmalla ja majoitusta löytyi isosta punaisesta aittarakennuksesta.

Saimme pienen yksityisesittelyn tiloista, sillä kartano odotteli parhaillaan uusia vieraita. Kävimme joen rannassa, jossa oli mukava pieni koski. Merilän suvulla oli myös muistomerkki rannassa.

Kartanorakennuksessa oli uusi ja vanha puoli. Siellä on tarjolla aamiainen majoittujille, ja isot salit ovat käytössä erilaisia tilaisuuksia ja juhlia varten. Perinteisyys näkyi sisustuksessa.

Saimme kurkistaa myös majoitustiloihin. Ne olivat modernit ja todella upeat. Huone oli tilava, ja parvelta löytyi lisätilaa.

Viehättävästä ympäristöstä siis löytyy aamiaismajoitusta sekä tilaa vaikkapa perhejuhlille tai työpaikan tilaisuuksille!

Kaivoskylä, Jatulintarha ja nostalginen Mäntylampi

Nyt vihdoin käynti synnyinseudullani Raahen Vihannissa! Olen asunut kouluaikani Lampinsaaren kaivoskylässä ja muutoin Vihannissa.

Lähdin nyt kyläreissulle ja suuntasin ensin Lampinsaareen. Kylällä on uimalammen yhteydessä pieni caravan-alue ja paviljonki. Kylänraitti on mielenkiintoinen nähtävyys, sillä talot ovat samanlaisia ja rakennettu täsmälliseen ruutukaavaan. Kaivoksen tuntuma näkyy kylällä.

Kaivoksen rakennuksia ei enää ole nähtävissä, mutta ennen kielletylle kaivosalueelle on tehty virkistysalue. Eli Sumppitunturille voi nyt mennä luvan kanssa ulkoilemaan ja retkeilemään. Kiehtovan väristä kiveäkin alueelta löytyy.

Suuntasin päivän mittaan Vihannista Raahen suuntaan Mäntylammelle, joka on suosittu uimapaikka, ja jossa on nykyisin hyvät mahdollisuudet kalastaa. Väkeä oli nytkin paljon isolla laiturilla ja uimassa. Mäntylampi eli Mänskä oli maankuulu tanssipaikka ja etenkin vuosittaiset Härkäjuhlat olivat iso tapahtuma.

Kävin vielä Vihannin kylällä. Kylälle mentäessä Kirkkojärven rannalla näkyy hyvin kotiseutukeskus-kirjasto Ukonkantti. Aikanaan sen rakentamisen jälkeen arkkitehtuuria käytiin kaukaakin ihastelemassa. Kirkkojärven rannalla on myös vanhoja rakennuksia eli muitakin kantteja.

Kaivosta on muistettu myös kirkonkylällä muun muassa vanhojen koneiden ja muistomerkin muodossa.

Jatulintarha Ukonkantin lähistöllä on kiva erikoisuus. Tämän kivilabyrintin tarinan voi lukea infotaulusta ja käydä seikkailemassa. Upea juttu!

Vihanti kylineen on panostanut myös retkeilyyn. Lintutorneja, laavuja ja ulkoilureittejä löytyy useilta kyliltä.

Tuttua seutua nyt uusin silmin!

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!