Talvisia tunnelmia Siikajoen Varessäikässä

Kuten on tullut jo ilmi, niin meri on lempielementtejäni. Se on erilainen joka päivä ja etenkin eri vuodenaikoina.

Tällä kertaa lähdimme ystäväni kanssa Siikajoen Varessäikän rannalle makkaranpaistoon. Alueelle on rakennettu viime kesänä uusi kota, joka tarjoaa mainiot puitteet nuotioimiselle. Olipa kodassa jopa sähkötkin!

Ranta oli kaunis ja alueella oli rauhallista. Tähän vuodenaikaan ehkä hieman jännäkin, kun maa oli lumettomana. Se toi kontrastia maisemaan.

Makkarat ja eväät nautittiin, joten lauantaipäivän ohjelma oli leppoisa. Täällä tulee poikettua taas uudelleenkin!

Kesäkahvilakierroksella Oulun seudulla

Oletko jo tutustunut Oulun seudun kesäkahviloihin? Jos et, niin tässä hyvä kattaus vinkkejä. Otin lintutornikierroksen jälkeen ohjelmaani kesäkahviloiden kiertämisen.

Aluksi suuntasin Tyrnävälle Vanhatien kahvilaan vanhaan pappilaan. Pihapiiri ja itse rakennus olivat viehättävät. Paikalla oli mukavaa nuorisoa ja sain kahvin kanssa herkullisen lämpimän cookien. Oli rentouttava käynti.

Tämän jälkeen toisena päivänä oli vuorossa Oulunsalon kotiseutumuseossa oleva kahvila Pirtti. Täälläkin pihapiiri on ainutlaatuinen ja kahvilla käynnin yhteydessä pääsee hyvin tutustumaan museoon. Kahvila on viehättävän vanhanaikainen.

Suuntasin toisenkin kerran Tyrnävälle. Tyrnävän ja Muhoksen välillä sijaitsee galleria Conrad, jossa on esillä taidetta vanhassa rakennuksessa. Nyt tänä kesänä toimii myös kahvila Conrad. Kovin oli viehko tämäkin paikka.

Sitten tapasimme ystäväni kanssa kahvila Kryptassa, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Pihalla oli mukavat istumapaikat ja kahvila on tietysti miljööltään ainutlaatuinen. Tiloissa on myös näyttely ja pihapiirissä kiva pikkukirkko lapsille.

Yhdellä ilta-ajelulla taas poikettiin Haukiputaalla sijaitsevassa Tapulikahvilassa. Taas päästiin näkemään uutta kirkon pihapiiriin. Paikalla oli täälläkin mukavaa nuorisoa. Oli kyllä mahtava kahvilakierros ja uudelleenkin näihin mielellään poikkeaa!

Lopuksi vielä vakiopaikkani Hailuotolaiva-kahvila Lumijoen Varjakassa. Siellähän käyn useita kertoja kesässä, sillä mukava on käyttää kavereita siellä tai käydä muuten vaan ilta-ajelulla.

Kahvila Hanhenkammista teen vielä oman jutun, sillä siellä oli niin paljon nähtävää. Myöskään Koivurannan kahvila, Villa Eevilä, kahvila Kiikku ja Igloo-kahvila eivät nyt mahtuneet tähän kierrokseen, mutta niissä olen käynyt viime kesänä. Tähtitornin kahvila tuli esiteltyä aiemmassa jutussa.

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Meren äärellä Simon Wanhassa Pappilassa

Voi mikä löytö! Pääsin majoittumaan Simon Wanhan Pappilan Rantamakasiineihin. Olin odottanut ihan toisenlaista majoitusta, ja pääsinkin viihtyisään neljän henkilön mökkiin. Tilat tuntuivatkin suorastaan hulppealta yhdelle henkilölle.

Kaupallinen yhteistyö

Mökistä löytyi kaikki tarvittava keittiöineen. Makuuhuoneita oli kaksi ja tietysti myös sauna kuului varustukseen. Korkea katto toi vielä enemmän lisätilan tuntua. Sisustus oli kodikas.

Minulla oli ollut rankka päivä kaverin ikkunoita pestessä ja olin lähdössä seuraavana päivänä jatkamaan urakkaa. Niinpä en ihmeitä jaksanut illan mittaan. Kävin iltakävelyllä meren rannassa ihastelemassa puitteita ja näkymiä.

Mökiltä oli suora näköyhteys merelle. Rannassa oli uimapaikan lisäksi muun muassa lasten leikkikenttä ja makkaranpaistolaavuja kaksittainkin. Myös venesatama oli vieressä.

Mökkielämä oli rauhallista, vaikka makasiineja on kymmenen rinnakkain. Kuulinkin isännältä, että majoitus on muun muassa työmatkalaisten suosiossa. Valtaosa majoittujista tulee ulkomailta.

Omistajat Ari ja Leena tarjoavatkin henkilökohtaista palvelua matkailijoille. Arin veneellä on mahdollisuus päästä merelle ja saaristoon tutustumaan. Ruokailut ja ohjelmapalvelut järjestyvät.

Tämän lisäksi historiasta innostuneelta Arilta voi kuulla joukon tarinoita. Ja mikä parhain yllätys itselleni oli, että Ari toi minulle iltapalaksi tuoreita, juuri paistettuja maivoja. Mitä herkkua!

Itse olin kiinnostunut maankohoumapuistosta. Sehän ei ole mikään erillinen paikka, vaan koko ranta-alue Simonniemessä ja Simon kylällä kuuluu siihen. Suosittelen silti poikkeamista rantaan ja kalasatamaan, siitä saa hyvin käsitystä tästä meren rannasta.

Saunoin, rentouduin ja lepäsin illalla. Nautin mökin aamiaistarjottimesta sekä ilta- että aamupalan. Heräsin yölläkin katsomaan kaunista merinäkymää. Aamulla sitten rauhallinen herääminen ja siitä kohti päivän urakkaa. Tämä lomailu oli paikallaan!

Lempikohde Varessäikkä Siikajoella

Kuten Kalevan haastattelussakin mainittu, yksi lempiuimarantojani sijaitsee Siikajoella. Minulla on Varessäikkään sama matka kuin Oulun Nallikariin, joten suunta on usein rauhallisemmalle rannalle.

Nyt oli helteinen päivä, ja olin vatsakipuisena koko päivän. Jotain oli kuitenkin tehtävä, niin lähdin ajelulle Varessäikkään. Ihmiset olivatkin jo löytäneet sinne ja pieni kioskikin oli avautunut.

Uimarannan vesi oli matalalla, mutta ihmiset olivat ainakin kahlailemassa pitkällä. Minä vielä säästelen uimaan menoa.

Sitten viimenäkemän alueelle oli rakennettu uusi kota. Muutenkinhan puitteet ovat oivat sekä uintireissuille että leirintään.

Jotenkin meri on aina niin kaunis ja joka päivä erinäköinen. Taas sain nauttia tästä mielenmaisemasta.

Vohveleita tarjolla Nallikarin Majakassa

Sain kutsun lauantaisin avoinna olevaan Nallikarin majakassa sijaitsevaan kahvilaan. Lähdimme ystäväni kanssa käymään Majakassa ja samalla katselimme talvisia merimaisemia.

Kaupallinen yhteistyö

Jäällä olivat jo pilkkijät liikkeellä ja hieman harmaasta päivästä huolimatta näkymät olivat mukavat. Kävimme jäällä pienellä kävelyllä.

Sitten lähdimme tutkimaan kahvilaa. Se ei ollut suuren suuri, mutta kyllä sinne kävijöitä mahtuu. Pieneen kahvilaan oli mahdutettu myös esimerkiksi torkkupeittoja lämmikkeeksi.

Tarjollahan on siis kahvin ja muiden virvokkeiden lisäksi sekä suolaisia että makeita vohveleita eri täytteillä. Me emme tällä kertaa maistaneet niitä, mutta kahvilaan jäi houkuttamaan palata toisen kerran!

Meren jäällä Lumijoen Varjakassa

Meri on ihana kaikkina vuodenaikoina. En ole vielä käynyt meriladulla hiihtämässä, mutta nyt yhtenä aurinkoisena päivänä päätin lähteä Lumijoen Varjakkaan kävelylle jäälle.

Varjakka oli täynnä moottorikelkkailijoita ja pilkkijöitä. Aurinko paistoi upeasti ja lumi oli kirkkaan valkeana.

Lähelle rantaa oli tehty lapsille hoijakka. Jäälle oli helppo mennä, mutta nyt kun on ollut liukkaita kelejä, niin sielläkin oli pinta aika liukas. Sain kuitenkin tehtyä pikku kävelyn ja nauttia ympäristöstä.

Kesän päättäjäisissä Kemin Venetsialaisissa

Kävitkö sinä Venetsialaisissa? Minä olen monta vuotta haaveillut niistä, vaan en ole työesteiden vuoksi päässyt. Nyt lopultakin tuli tilaisuus ja päätin suunnata Kemiin tähän kesäkauden päätösjuhlaan. Mikäpä paremmin sopisi pimeneviin iltoihin!

Kemissä olen opiskellut, mutta nyt yövyin siellä ensimmäistä kertaa. Kaupunkia katsoo heti eri näkövinkkelistä, kun on majapaikka siellä tukikohtana.

Majoituin hotelli Palomestarissa, joka oli siisti ja viihtyisä. Sijainti oli ihan keskustassa, joten oli mukava käydä myös pieni kävelykierros iltapäivällä. Löysinkin ihanan kahvilan, jossa sain paikan päällä paahdettua ja jauhettua hondurasilaista kahvia.

Kemihän on sarjakuvakaupunki, mikä näkyikin kivasti sekä hotellissa että kahvilassa. Hotellista sain kuulla myös rakennuksen historiaa, sillä talon vanhassa osassa sijaitsevat hienot juhlatilat.

Olin odottanut viikonloppua innoissani, sillä luvassa oli viisi tuntia musiikkia upeassa ympäristössä Kemin Sisäsatamassa. Sää oli ihan mukava, mutta tuuli yltyi illan mittaan todella kovaksi. Kuulemma ainakin 19 m/s puuskissa, jonka kyllä huomasi.

Suuntasin aluksi Satamakaffila Nuottaan, jossa Kristian Meurman oli ensimmäinen esiintyjä. Nyt kun baarikeikoista oli kyse, niin olikin hyvä, että kerrankin sain olla liikkeellä ilman autoa.

Pöydässä seurustelimme ja kuuntelimme muun muassa Beatlesia sekä Kristianin omaa tuotantoa. Havaitsin, että kemiläiset olivat todella välittömiä ihmisiä, joihin oli helppo tutustua. Aika riensi siivillä! Nuotasta saa kuulemma myös parhaat pannarit. Kemiläiset olivat ylpeitä hienosta satama-alueesta, ja totesin, että niin kannattaakin olla.

Seuraavana oli vuorossa Perinnelaiwa Katariina, jossa oli mukavasti tanssittavaa FreshX:n musiikkia. Hyväntuuliset miehet olivat keränneet laivaravintolan täyteen yleisöä, ja minun jälkeeni tulleet saivat jonottaa sisälle. Mutta kuuluihan musiikki onneksi odottajillekin!

Illan kruunasi Afterglow Sataman tähdessä. Näin yhtyeen ensimmäistä kertaa tänä kesänä Oulussa Suvirockissa, jossa mentiin Genesiksen Foxtrotilla. Nyt kattaus oli laajempi parin tunnin setti, joka sisälsi Genesiksen lisäksi muun muassa Bowieta ja Wigwamia.

Proge-bändi Afterglow täytti viime vuonna jo 30 vuotta, joten sillä on Kemissä pitkä historia. Biisit sopivat hyvin ympäristöön ja ihmiset malttoivat hyvin kuunnellakin. Viimeisessä biisissä oli vielä mukana etenkin kemiläisten hyvin tuntema Suvi-Tuuli Lehtinen. Upeaa!

Olin iltaan todella tyytyväinen ja Kemi saattaa valikoitua ensi vuodenkin käyntikohteeksi. Musiikista ja hyvästä seurasta nauttiminen teki hyvää ja sai irrottautumaan syksyn alkavasta arjesta.

Aamulla heräsin varhain ja vielä aamupalapöydässä muisteltiin iltaa. Tästä suuntasin sitten virkistävälle aamu-uinnille Keminmaahan Pohjanrannan kylpylähotelliin. Ai että oli nautinnollista sekin, vielä kun allasosastolla oli todella rauhallista. Vaikutuin myös itse rakennuskompleksista, mahtava paikka, josta löytyi jopa pieni paanukirkkokin!

Tästä sitten hyväntuulisena kotimatkalle!

Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!