Merellisyyttä Kemissä

Odottelemme talvea ja Kemin LumiLinnaa! Piipahdin Kemin Sisäsatamassa ollessani Haaparannan reissulla. Satama-alue on laaja ja tosi kaunis, varmasti kesällä kaupunkilaisten olohuone.

Nyt oli hiljaista, mutta sitäkin idyllisempää kauniin auringonpaisteen sattuessa. Kemin LumiLinnan myymälä-toimistorakennus oli ensimmäisenä vastassa, tämän jälkeen komea Jalokivigalleria. Siellä olen joskus käynytkin, nyt tähän aikaan vuodesta on vain arkipäivisin auki.

Satamasta oli kauniit näkymät ja auringonpaiste kultasi maiseman. Rantaa pitkin kulkiessa tuli vastaan vanha perinnelaiwa Katariina laiturissa. Toisella puolella tietä taas on uusi Joulupukin Satamakonttori, sillä Kemi on Joulupukin virallinen satama.

Pari kertaa olen itse LumiLinnassa käynyt, ja se on kyllä ollut upea ja monipuolinen. Odotellaan, millainen linna tälle talvelle rakentuu! Talviaikaan mielenkiintoinen kohde on myös jäänmurtaja Sampo. Ja paljon muutakin Kemistä löytyy esimerkiksi museoiden ystäville.

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Syksyinen meri Varessäikässä

Meri on ihmeellinen elementti, sillä se näyttää joka päivä erilaiselta. Yhtenä syksyisenä päivänä lähdimme katsomaan suosittua uimarantaa Siikajoen Varessäikkää.

Ruskan värit matkalla olivat kauniit. Matkalla mennään läpi Karinkannan kauniin kylänraitin. Varessäikkään on tänä kesänä laitettu hyvät opasteet.

Nyt ranta oli autio, mutta meri moni-ilmeinen. Tuuli puhalsi vettä uimarannalta poispäin ja hiekka oli urautunut kauniisti. Syksyn tuntua oli ilmassa.

Rauhaisa tunnelma, johon tekee mieli palata taas talvella!

Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Lounastamassa merellisessä ympäristössä

Heinäkuun aikana testasin pari lounasravintolaa, joissa en ole aiemmin käynyt. Pidin erityisesti Oulun Satamaravintolasta Toppilassa.

Ravintola oli sisustettu merelliseen tyyliin, ja se näytti olevan lounastajien suosiossa. Eikä ihmekään, sillä buffet-pöytä oli todella monipuolinen. Ravintola oli myös yllättävän tilava sisältä.

Toinen kokeilemani paikka oli Seelari Hietasaaressa. Se sijaitsee kauniissa maisemissa venesatamassa. Tilaa oli sielläkin hyvin ja oikeaa kotiruokaa tarjolla.

Vaihtoehtoja kyllä löytyy, saa nähdä minne tässä vielä ehditään loppukesän aikana!

Kauniiden vesistöjen äärellä Oulunsalossa

Lähdin sattumalta yhtenä aamuna aamutuimaan Oulunsalon Papinjärvelle. Oi, kuinka kaunis järvi oli, kun oli tyyntä ja aurinko alkoi nousta.

Ira-koira olisi kovasti halunnut kaivaa hiekkarantaa. Uimisesta se ei välitäkään.

Papinjärvi on siitä tuttu paikka, että aikanaan mökkeilimme useamman kerran siellä silloisen työpaikkani mökillä. Mökillä pääsee kuuntelemaan lentoliikennettä, sillä järvi sijaitsee ihan lentokentän lähistöllä.

Toisella reissulla ajelimme tyttären kanssa Oulunsalon Varjakkaan. Sekin on komea paikka meren rannalla. Veneitä oli paljon laiturissa ja uimaan pääsee.

Varjakassa on myös Varjakan kartano, joka toimii tilausravintolana erilaisissa tilaisuuksissa, kuten perhejuhlissa. Kartanon ympäristökin on viehättävä, ja oli mukava, kun paikalle oli laitettu erilaisia infotauluja.

Fiilistelyä Qstock-festareilta Oulusta

Ei olisi voinut paremmin Qstock-festarit mennä Oulussa! Olin mukana molempina päivinä, ja yllättävän hyvinhän tuota jaksoi nauttia menosta. Oikea kesäunelma!

Perjantaina helle helli ja kaupunki oli täynnä väkeä. Auton sai kätevästi parkkiin maan alle Kivisydämeen, ja siitä sitten siirtyminen festarialueelle Kuusisaareen. Ravintoloiden terassit eli oululaisittain patiot olivat täynnä väkeä. Niin myös torinranta ja läheiset puistot. Merillä olivat veneilijät valmiina juhlimaan myös.

Oli aivan upeaa nauttia ihmispaljoudesta, mutta ahdasta ei kuitenkaan ollut. Koko perjantai ja lauantai olivat täynnä hyviä esiintyjiä, valinnanvaraa ja runsaudenpulaa oli. Itselleni maistuu parhaiten raskas rock, mutta koska musiikkimakuni on monipuolinen, niin useat eri tyyppiset esiintyjät kyllä miellyttivät.

Ja ne puitteet: lähellä kaupunkia upeassa saaressa, puisto- ja rantamaisemissa. Huikeaa! Rytmirannan lava oli rannalla, siellä saattoi nauttia hiekkarannasta tai kokeilla vaikka suppailua. Ihmiset olivat veneillä rannan edustalla kuuntelemassa musiikkia.

Muut lavat olivat myös hyviä. Kaleva-lavalla soitettiin hevimpää musiikkia, ja siellä vähän maa pöllysi. Etenkin kun Stam1na sanoi, että nyt mennään, niin sitten mentiin! Tottakai Suomen heavypääkaupungissa Oulussa!

Muutoin kentät olivat helppokulkuisia ja siistejä. Pari lavaa oli teltoissa ja itse päälava lähellä sisäänkäyntiä. Kulkeminen alueella oli helppoa.

Oheisohjelmaa oli monenmoista benji-hypystä sumo-painiin. Ruokatarjonta oli monipuolinen, ja erilaisia oheistuotteita oli myynnissä sekä mukana järjestöjen ja muiden esittelytelttoja.

Musiikkikokemukset olivat niin mahtavia, että on mahdoton eritellä, mikä festareissa oli parasta. Kokonaisuus oli niin hyvä. Yhtään väheksymättä muita, oli tietysti mukavaa nähdä omat suosikit Poets of the Fall sekä tietysti lauantain pääesiintyjä Alice Cooper. Alice veti tyyliinsä todella näyttävän shown. Näin suosikkini molemmat toista kertaa Oulussa nyt!

Festareiden päätteeksi oli tuttuun tapaan vielä ilotulitus. Tyttären kanssa vielä fiilistelimme käymällä autoajelulla yöllä katsomassa ihmispaljoutta.

Kylläpä oli Oulusa palijo ihimisiä! Ensi vuonna uudelleen, kyllä Qstock on niin minun juttuni!

Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!