Meren jäällä Lumijoen Varjakassa

Meri on ihana kaikkina vuodenaikoina. En ole vielä käynyt meriladulla hiihtämässä, mutta nyt yhtenä aurinkoisena päivänä päätin lähteä Lumijoen Varjakkaan kävelylle jäälle.

Varjakka oli täynnä moottorikelkkailijoita ja pilkkijöitä. Aurinko paistoi upeasti ja lumi oli kirkkaan valkeana.

Lähelle rantaa oli tehty lapsille hoijakka. Jäälle oli helppo mennä, mutta nyt kun on ollut liukkaita kelejä, niin sielläkin oli pinta aika liukas. Sain kuitenkin tehtyä pikku kävelyn ja nauttia ympäristöstä.

Jäätietä Hailuotoon lounastamaan

Oletko koskaan käynyt jäätiellä? Minulla on jokavuotinen perinne vierailla Hailuodossa jäätien auki ollessa. Lähdin nyt matkaan ystäväni kanssa, jota hieman jännitti jäätiellä, sillä hän ei ollut ennen siellä käynyt.

Jäätien kuvat: Susanna Ahorinne.

Valitettavasti nyt tätä kirjoitettaessa jäätie on jouduttu sulkemaan lauhojen kelien vuoksi, mutta voit ihailla kuvia tässä postauksessa ja mennä myöhemmin käymään Luodossa.

Muista varata aurinkolasit mukaan! Vaikka reissullamme aurinko ei paistanut, niin valtava aava ja lumen kirkkaus häikäisivät silmiä. Tunnelma kymmenen kilometrin merimatkalla on ainutlaatuinen. Ystäväni kiinnitti erityisesti huomiota taivaan sinisiin sävyihin.

Ajelimme saaren läpi noin kolmekymmentä kilometriä katsomaan löytäisimmekö lounaspaikan. Hotelli ja luontokeskus eivät ole nyt talviaikaan auki. Kävimme rannassa mutkan katsomassa kalamajoja.

Kalasavustamo, Kahvila Hornantuutti sekä Ravintola Luoto olivatkin kaikki avoinna. Päädyimme Luotoon, jossa olen kerran aiemminkin käynyt lounaalla. Ilmeni, että ravintola oli ensimmäistä päivää auki tälle vuodelle ja olimme ensimmäiset asiakkaat.

Olimme jo tosi nälkäisiä ja kävimme aluksi salaattipöydän kimppuun. Maistelimme sekä valkosipulista että tervaista salaatinkastiketta Kujalan tilalta.

Sitten saimme pöytään tarjoiltuna annokset valkosipulikanaa. Molemmista tuntui, ettemme ole niin hyvää kanaa syöneet aiemmin. Lopuksi vielä kahvit päälle ja loppujutustelut yrittäjän kanssa.

Elikkäs ravintola ei ole vielä säännöllisesti auki, vaan aukiolo riippuu jäätien kunnosta. Varmimmin kannattaa silloinkin yrittää viikonloppuna ja aukiolosta tiedotetaan myös fb-sivuilla. Jäätien kunto kannattaa tarkistaa etukäteen myös.

Meillä kävi nyt hyvä onni! Matkan maisemat ovat myös ihailun arvoiset, etenkin nyt, kun lunta oli todella reilusti.

Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!

Maagisessa Martinniemessä Oulussa

Oletko vielä löytänyt Martinniemeä Oulun Haukiputaalta? Kävimme siellä ensimmäistä kertaa viime kesänä, ja nyt piti lähteä toistamiseen ihmettelemään Wanhan Sataman Miljoonamöljää. Paikka on vanhaa teollisuusaluetta, ja keväällä otsikoissa olikin vanhan tehtaanpiipun purku. Viime kesänä ennätimme sen näkemään, mutta nyt ei ollut jäljellä kuin iso murskekasa.

Laivalaiturilta on hienot näkymät merelle ja majakkakin sieltä erottuu. Mukavasti löysimme taas rantaan, kun seurasimme merelle päin menevää tietä.

Palatessa piipahdimme vielä venesatamassa, jossa oli useita kalastajiakin paikalla. Laituri olikin suuri eli siitä oli helppo kalastaa.

Toisen reissun Martinniemeen teimme ystäväni kanssa kyläyhdistyksen järjestämiin kesäjuhliin. Ai että niissä oli ihana tunnelma ja paljon ihmisiä paikalla. Jututin lohisopan syönnin lomassa kyläläisiä ja näimme myös vanhoja tuttuja. Juhlia on järjestetty jo vuodesta 1985 lähtien, ja paikalle tulee paljon myös vanhoja muualle muuttaneita kyläläisiä.

Ohjelmassa oli muun muassa näyttävä tanssinäytös. Totesin tapahtuman jälkeen, että ehdottomasti ensi vuonna pitää osallistua myös Maakinen Martinniemi -pikniktapahtumaan. Sen verran mukava miljöö oli Kurtinhaudan satama ja läheinen Ukkolanranta.

Poikkesimme ystäväni kanssa vielä Iissä ja ympäristötaidepuistossa. Siitä onkin juttu viime kesältä:

Iissä ympäristötaidetta ja vanha Hamina

Hailuodon saari on todellinen helmi

Tiedätkö, kuinka idyllinen paikka Hailuoto on? Itsellä on tapana käydä siellä joka  kesä päiväretkellä. Tällä kertaa lähdin tuulisella säällä liikkeelle, ja puolen tunnin lauttamatka Oulunsalosta oli mahtava elämys.

Ajelin ensin kylän kohdille, ja päätin käydä lounastamassa Sinisen Pyörän Kievarissa, jossa en ole aiemmin käynyt. Pihapiiri oli kiva, samoin majoitushuoneet näyttivät viihtyisiltä. Nautin lounaaksi merimiespataa, jota en olekaan vuosiin syönyt.

Tämän jälkeen jatkoin matkaa saaren päähän Marjaniemeen. Kävin Luotsi-hotellissa katsomassa Metsähallituksen luontonäyttelyä. Se kertoo hyvin saaresta ja sen historiasta.

Lopuksi vielä pitkospuita pitkin ihailemaan näkymiä. Kalastajakylä ja majakka ovat hienoja. Rantaviiva on pitkä, ja hyväkuntoisia pitkospuita pääsee kiertämään laajan lenkin Hailuodolle tyypillisessä luonnossa.

Oma jännitysmomenttinsa on aina se, kuinka pitkät jonot lauttaan on, sillä Hailuoto on suosittu paikka kesällä. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin lauttarannassa, vaikka mukavahan siellä on odotella. Hailuotoon kun lähtee, niin kiire jää pois.

Voi olla, että tälle kesälle tulee vielä käytyä uusi reissu!

Tuokio kahvilassa ja torilla Oulussa

Oletko huomannut Oulussa Pakkahuoneenkadulla torin lähellä olevaa Kahvila Tuokiota? Lähdin varta vasten tutustumaan siihen.

Kahvila olikin oikein viihtyisä ja retrohenkisesti sisustettu. Tunnelma oli kotoisa. Tarjottavien valikoimasta löytyy todella hyvin vegaanisia vaihtoehtoja. Itse söin nyt kahvin kera raparperi-mansikkapiirakkaa, joka oli herkullista.

Tuokiosta kävelin torin rantaan ja kävin aistimassa tunnelmaa. Vanhat aitat ovat löytäneet paikkansa ja näkymät merellekin olivat kauniit. Arkkitehtuuria on nähtävillä kirjasto- ja teatteritaloissa. Luonnollisesti Kauppahalli on suosittu paikka, ja sen lähistöllä sijaitsee kuulu Toripolliisi-patsas.

Tori oli täynnä houkuttelevia myyntikojuja, joista saa myös monenlaista katuruokaa. Tori on myös suosittu kesäkahvipaikka, joten itselläkin tulee siellä vielä tälle kesälle käytyä.

Idyllisessä Lumijoen Varjakassa

Varessäikästä jatkoimme matkaa Lumijoen Varjakkaan, joka sijaitsee Siikajoelle menevältä tieltä kahdeksan kilometriä päätyen jälleen merenrantaan.

Varjakka on toinen kesän suosikkiuimarannoistani. Ranta on aika pieni, mutta toisaalta siellä ei yleensä ole ruuhkaakaan.

Tällä kertaa oli kova tuuli, ja menimmekin käymään vanhassa Hailuotolaivassa olevassa kahvilassa. Tarjoiltavat ovat hyviä ja tuoreita, minulle maistui pannari kahvin kera!

Varjakassa voi myös leiriytyä sekä viettää muutenkin aikaa. Alueella olevat vanhat aitat ovat kivoja ja muutakin rekvisiittaa löytyy!

Täällä tulee ajeltua usein myös ystävien kanssa kahvilla. Erilaisia kesätapahtumia myös Varjakassa järjestetään.

Luonnonkauniissa Varessäikässä Siikajoella

Suosikkiuimarantani on Varessäikkä Siikajoella. Sinne löytää Siikajoelle menevältä tieltä kääntymällä ensin Karinkantaan.

Vielä ei tarjennut uida, mutta kävimme äitini ja sukulaismiehen kanssa katsomassa paikkaa. Ranta on mukavan monipuolinen, sillä laajan hiekkarannan lisäksi alueelta löytyy muun muassa venesatama, makkaranpaistokatos ja pieni majakka. Lisäksi alueella on pieni caravanalue.

Kävin itse asiassa ensimmäistä kertaa kokeilemassa kiivetä majakkaan, mutta rohkeus petti enkä mennyt ylös saakka. Kännykän kanssa kun oli vähän hankala kiivetä ja laskeutua. Näkymät näkyvät kyllä hyvin maan tasaltakin!

Viime päivinä on tuuleskellut kovaa ja se on vaikuttanut useassakin paikassa meriveden korkeuteen eli vesi on ollut poikkeuksellisen matalalla. Viehättäviä näkymiä silti.

Uimaan pääsyä odotellessa!

Kauniissa Mikonkarissa ja kiehtovassa veistospuistossa Raahessa

Sain vinkin Raahessa Pattijoella sijaitsevasta kauniista merenrannasta Mikonkarista somen kautta. Paikasta oli todella kauniita kuvia, ja tämä herätti kiinnostuksen.

Lähdimme siis kauniina kesäiltana ajelemaan kohti paikkaa navigaattorin opastuksella. Päädyimme pienelle soratielle, jonka varresta paljastui yllättäen veistospuisto. Tämänkään olemassaolosta en ole tiennyt mitään! Aina löytyy siis uutta lähiseudultakin.

Aluksi kuitenkin suunnattiin Mikonkariin, jossa piipahdimme ensin leirintäalue Lohenpyrstön puolella. Kävin tässä kurkkimassa rantaa luontopolun puolelta.

Tästä siirryimme toiseen suuntaan ja ajelimme vanhan kalastajakylän ohi. Päädyimme niemen nokkaan, josta näitä kauniita maisemia sitten löytyi. Upea paikka!

Palatessa tutkailimme kalastajakylää ja venesatamaa kalamajoineen. Tämän jälkeen ajoimme takaisin veistospuiston luo, joka sattui vielä olemaan avoinna.

Puistossa on noin 200 veistosta, jotka taiteilija Matti Lepistö on tehnyt. Todella uniikki kohde!

Tyytyväisenä näistä löydöista sitten kotimatkalle ja somen kautta kyselemään uusia käyntikohdevinkkejä!

Kalajoella näköalahuoneistossa rauhoittumassa

Oletko käynyt Kalajoella talviaikaan? Kesäkohteena Kalajoen Hiekkasärkät on monelle todella tuttu paikka, mutta myös talvella Kalajoelta löytyy monenlaista aktiviteettia. Tällä kertaa kehittelin uusia pääsiäisperinteitä ja tein yhden yön reissun Kalajoelle.

Mennessä ajelin ensin dyyneille katsomaan näköaloja merelle. Sää suori, aurinko paistoi ja ihmisiä oli runsain joukoin ulkoilemassa rannalla ja jäällä. Kävin lounastamassa pääsiäislounaan ravintola Lokkilinnassa, josta on myös hienot näköalat.

Karitsanpaisti punaviinikastikkeessa maistui loistavalta, ja tykkäsin myös mämmirahkasta jälkiruoaksi.

Tästä siirryinkin sitten majapaikkaani Santa’s Resort & Spa Hotel Saniin. Pääsin todella yllättymään, sillä sain uudenkarhean näköalahuoneiston seitsemännestä kerroksesta!

Huoneisto oli todella viihtyisä ja toimiva sisustusratkaisuineen. Parveke oli tilava ja näköala olohuoneenkin sohvalta suoraan rantaan ja merelle. Ja olihan se kaunis auringonpaisteella!

Kahvinkeittelyn jälkeen lähdin suosikkipuuhaani eli kylpylöimään hotellin kylpylä Sanifaniin. Se on minulle entuudestaan tuttu paikka, mutta nyt kylpylän tiloja oli osin uudistettu entistä viihtyisämmiksi.

Pulikointi oli mukavaa ja Sanifanin erikoisuutena on virtaava joki. Poreita tietysti löytyy sekä mukava liukumäki aikuisenkin laskettavaksi. Saunatilat oli myös uudistettu ja siellä uinnin päälle oli kiva käydä.

Tällä kertaa minulla oli rauhoittumisen paikka, sillä olen kuukauden tehnyt uutta työtä ja on ollut aika hektistä. Näinpä nyt vietin illan huoneistossa lukien ja näköaloja katsellen. Sanifanin bistroa voi kyllä suositella ja sielläkin tilat ovat todella kivat.

Illalla oli ihana auringonlasku ja aamulla auringonnousun ihailu. Vanhassa Kalajoen osassa Plassilla oli lankalauantaina pääsiäiskokko, joita perinteisesti poltetaan rannikkoseudullamme. Nyt jätin sen kuitenkin välistä. Lisäksi ohjelmavaihtoehtoja olisi ollut muitakin, esimerkiksi elävää musiikkia olisi ollut tarjolla useammassakin paikassa. Ja hotellistahan löytyy muun muassa keilahalli ja kuntosalit.

Rauhallisen aamuhetken ja maittavan aamiaisen jälkeen lähdin ajelemaan toista reittiä kotiinpäin, sillä poikkesin matkalla äidilläni.

Sani-hotellin vieressä sijaitsee myös Meriluontokeskus. Siitä ja Plassista voit lukea syksyisen postaukseni:

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Yhteistyöpostaus