Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Tonttuelämyksiä 7 sillan saaristossa

Nyt koitti odotettu osuus, kun lähdimme ystäväni kanssa Pietarsaaresta 7 sillan saaristotielle kohti Kokkolaa. Tien nimihän tulee siitä, että tällä seututiellä ylitetään seitsemän siltaa, joiden havaitsimmekin olevan suhteellisen tiiviisti noin kolmenkymmenen kilometrin matkalla.

Osa silloista oli aika lyhyitä, koska saaret olivat lähellä toisiaan. Meren läheisyyden pääsi saaristossa kuitenkin tuntemaan.

Mukavan matkan päässä oli Larsmon eli Luodon kunta. Kylällä erottui heti uusi kirjastotalo. Emme käyneet tutustumassa siihen, mutta tiedän, että se on upeasti sisustettukin.

Ystäväni oli kuullut Tyynelän Tontuista, ja sinnehän löysimmekin kohta Luodon kylän jälkeen. Ai että, miten ihana paikka! Tonttutaloa voi suositella sekä lapsille että aikuisille.

Tyynelässä oli monenlaista nähtävää. Tonttutalon jätimme loppuhuipennukseksi ja kävimme ensin piharakennuksissa. Niissä oli muun muassa lelupajaa, puotia, suutaria ja monenmoista muuta entisajan tyyliin. Tonttuja löytyi sieltä täältä työn lomasta.

Myymälässä oli kertakaikkisen upeita tonttujulisteita, joita muistan lapsuuteni jouluista olleen kodissamme. Jouluteeman lisäksi löytyi upeita kuvasommitelmia tonttujen kesätouhuista.

Tonttutalossa sitten olikin silmien täydeltä tavaraa. Tietysti tonttuja, mutta paljon upeaa antiikkia. Sisustuksessa oli muun muassa kaunis juhlakahvipöytä ja hääteema. Tyynelän omistaja onkin tehnyt uransa antiikkikauppiaana, joten hänellä on löytöjä pitkältä ajalta. Kuulemma kuitenkin vieläkin tekee uusia löytöjä, vaikka talot ovatkin jo täynnä!

Lopuksi vielä kahvittelimme tuoksuvien pullien äärellä. Sielläkin sai seurata tonttujen elämää ja nauttia kauniista sisustuksesta.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa saaristotietä pitkin kohti Kokkolaa. Vattungin sillalla oli levähdyspaikka, josta pääsimme katsomaan merinäkymää.

Todella kiva seututie ja kompakti matkakokonaisuus, tämä oli meille todellinen löytö! Seuraavaksi odottivatkin elämykset Kokkolassa, josta juttua myöhemmin.

Risteilemässä Raahen saaristossa – Pooki Flakkaa

Olipa eilen huippupäivä! Kävin Pooki Flakkaa Raahen Meripäivillä. Aamulla sateli vettä, niin päätin syödä sisätiloissa ja pysähdyin lounaalla Pattijoen Pulla-Pirtillä. Hyvä paikka, josta saa tuotteita ostettua kotiinkin.

Meripäivillähän oli tarjolla street foodia todella montaa sorttia. Kiersin aluksi markkinakojut ja ihailin pitkään rannassa olevia veneitä. Muun muassa Postijahti Wasa oli avoinna tutustumiselle.

Tämän jälkeen menin rannassa olevaan Pakkahuoneen museoon, jonne olikin Meripäivien aikana vapaa pääsy. Olen käynyt museossa viimeksi joskus lapsena. Näyttely oli alakerrassa useissa huoneissa ja jatkui vielä yläkertaan. Näyttely oli erittäin monipuolinen ja merellinen. Itse pidin erityisesti erilaisista pienoismalleista, jotka kuvasivat Raahen elämää. Myös sisustetut huoneet olivat upeita.

Sitten olikin odottamani risteilyn aika M/B Jennamarialla! Se oli kyllä yksi kesän kohokohtia. Raahen saaristossa olen käynyt viimeksi joskus nuorena. Koska sää oli epävakainen, niin satuin olemaan ainoa risteilylle lähtijä. Mikäpä siinä, sain sitten merellä henkilökohtaisen opastuksen.

Kuljettaja kertoili saarten nimiä sekä mitä rakennuksia niistä löytyi. Myös kartasta pystyi seuraamaan matkaa. Yksi saarista oli lammaslaitumenakin. Pookeja eli majakoita näkyi useampia. Kävimme kääntymässä Lapaluodon satamassa, jossa muuten on Meripäivien ajan ohjusvene tutustuttavana.

Paluumatka tehtiin ulkomeren kautta ja ai että nautin näkymistä ja tunnelmasta. Vielä kun alkoi tuulemaan ja saatiin hieman pärskeitä ja keinuttelua, niin oli todellinen elämys!

Loppumatkasta alkoi sataa sen verran, että siirryin veneen sisätiloihin. Sain tutustua ohjauslaitteisiin ja kuulin lisää MeriRaahen toiminnasta.

Lopuksi poikkesin vielä kahvila Ruiskuhuoneella sekä hain suklaakojusta kotiin viemisiä.

Raahe on todellinen saaristokohde, suosittelen lämpimästi!

Vanhassa Raahessa on myös paljon nähtävää, ja minullakin jäi muun muassa Apteekkimuseo ensi kertaan.

Kävin muuten yhtenä iltana sisäkesäteatterissa Limingassa katsomassa Ryysyrannan Joosepin, jossa kuultiin Irwin Goodmanin musiikkia. Todella mukava elämys, jossa oli syvempääkin sisältöä. Syksyllä näytöksiä on tulossa Ouluunkin.

Olen mukana myös Bloglovin’ -sivustolla:

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18969321/?claim=sbd79283krx”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Sannanlahden lintutorni Lumijoella

Yksi Liminganlahden noin kymmenestä lintutornista sijaitsee Lumijoen keskustasta lähtevällä tiellä. Sannanlahden tornille on matkaa viisi kilometriä kylältä, ja sinne on selkeät opasteet ja hyvä tie perille saakka.

Sannanlahdelle saavuttaessa tullaan ensin nuotiopaikalle. Siitä pari sataa metriä eteenpäin lähtee hiekkainen polku lintutornille, joka näkyykin tielle saakka.

Ira-koira oli retkellä mukana, ja pääsi ihailemaan kanssani laitumella laiduntavia lehmiä ja vasikoita. Polku on todella miellyttävä kulkea ja itse tornille ei ole pitkästikään.

Tornista pääsee ihailemaan sekä meri- että niittynäkymää. Lintutorniin on todella helppo nousta, sillä portaat olivat koirankin kiivettävät!

Mikä rauhoittumispaikka ja taas lähellä kotia!

Lämpöä ja merta Siikajoen Tauvossa

Nyt on aika paljastaa lempipaikkani! Se on Tauvon ranta Siikajoella. Mieluisuus johtunee siitä, että paikkaan liittyy jo nuoruudesta monenlaisia muistoja muun muassa mökkeilyn ja juhannusrientojen merkeissä. Tokihan paikka on upea muutenkin!

Lähdin siis ilta-auringossa ajelemaan Limingasta Rantatietä Siikajoen suuntaan. Tämä on todella kaunis tie, joka on vaihtoehto kasitielle Raahen ja Limingan välillä. Matkalla on niin vehreitä maalaismaisemia kuin mäntykangasta. Ja löytyypä Siikajoen golf-kenttäkin tältä väliltä!

Pienempää tietä ajettaessa päädytään ensin rantaan kalasatamaan. Alueella on kesäkioski ja hyvät uimakopit sekä myös levähdys- ja makkaranpaistopaikka.

Näkymä kalasatamasta

Kesäkioski

Taukopaikka

Ranta on ihan lähellä dyynien takana. Käydessäni ei tuuleskellut yhtään, joten todella lämmintä oli istuskella auringossa. Hetken mietin, että rohkenenko uimaan, mutta pitihän sinne mennä! Vesi oli vielä kylmää, mutta kyllä kannatti käydä!

Rannalle

Rantanäkymä

Ihana meri

Ranta on matala ja hiekkapohjainen. Auringonottopaikkoja löytyy hyvin dyynien suojasta. Nautiskelin uinnin jälkeen paikan tunnelmasta, auringon lämmöstä ja pikkueväistä.

Hiekkadyynit

Täydellisen rentouttava reissu! Tänä viikonloppuna olisi ollut useita festareitakin tarjolla, mutta nautiskelin sitten musiikista kotipihallani Limingan SunFestareilta kuuluen.

Maaginen Martinniemi

Juhannuspäivänä lähdimme koko pienen perheemme voimin käymään Haukiputaan Martinniemessä. Tämä oli nyt lähes uusi kohde, sillä olen vain muutamia kertoja liikkunut siellä.

Matkalla ohitimme ensin Asemakylän. Muistelin siskon kouluaikoja siellä. Hämärästi näytti seutu myös muutoin tutulta, muttemme ihan varmasti muistaneet, minkä vuoksi olemme siellä aiemmin käyneet.

Päätimme ajella tietä suoraan, koska päättelimme, että ennen pitkää sen täytyy mennä merenrantaan. Emme siis kääntyneet kalasatamaankaan, vaan jatkoimme jännittävää vanhaa asfaltoitua tietä ja seurasimme toista autoa!

Seutu oli kiehtovaa, siellä siellä oli useita vanhoja rakennuksia, ilmeisesti teollisuuskäytössä olleita.

Seikkailumieli kannatti, sillä päädyimme aivan huikaisevan upeaan rantaan! Mielessäni oli kajastellut yksi ranta, jossa kerran olin mukana makkaranpaistotapahtumassa. Mutta nytpä päädyimmekin aivan toisaalle.

Martinniemessä

Näkymät olivat niin upeat, että tällä kertaa minulla tuli valinnanvaikeus valita blogikuvia. Rannassa oli muitakin kuvanottajia ja kalamiesten mieleenkin paikka näytti olevan. Ilmeisesti paikka on aiemmin toiminut lastauspaikkana. Joku paikkakuntalainen varmaan tietäisikin tarkemmin historiasta.

Vanha laituri

Näkymä laiturilta

Olin todella vaikuttunut maisemista. Aivan upeaa, että suhteellisen läheltä omaa kotia löytyy näin kiehtovia paikkoja. Vielä kun merenrannat ovat lempikohteitani. Olo oli kuin olisi ulkomailla ollut, yhtään Suomen rantoja vähättelemättä.

Kauniit näkymät

Elävä maisema

Martinniemessähän järjestetään vuosittain Maakinen Martinniemi -piknik. Siihen kyllä kannattaisi joskus osallistua; kun kuvitteleekin elävää musiikkia merenrannassa. Wau!

Aito helmi Hailuoto

Jokakesäinen perinne on ollut myös visiitti Hailuotoon. Tällä kertaa ennätin juuri ennen sesongin alkua ja saarella oli varsin rauhallista.

Jo lauttamatka Oulunsalosta on elämys. Meritunnelma on parasta mitä tiedän. Pääsin kastumaankin, kun lautan keulaan tuuli juuri sopivasti! Matka kestää puolisen tuntia, joka on mukava aika katsella maisemia ja nauttia.

Matkalla Hailuotoon

Ajelin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen ja käynnistin retken lounaalla. Ravintola Luoto on yleensä ollut aivan täynnä, mutta nyt pääsin nauttimaan sen antimista päivän ensimmäisenä asiakkaana. Henkilökunnalla olikin mukavasti aikaa esitellä tarjontaa.

Ravintola Luoto

Alkupalapöytä oli loistava ja lounasannos tuotiin pöytään tarjoiltuna. Annos oli nätin näköinen ja erittäin maukasta. Eipä ihme, että paikka onkin niin suosittu!

Ravintola Luodossa

Hailuodossa on kyllä etenkin kesäaikaan valinnanvaraa kahviloissa ja ravintoloissa. Itse olen monesti lounastanut Luototalossa hotellin ravintolassa eikä sitäkään voi kuin kehua!

Lounaan jälkeen lähdin katselemaan rantamaisemia luontopolulle. Kävelypolku kiertää mukavasti rantaa tehden eri koukeroita ja kuvat puhukoot puolestaan! Majakka, kalastajakylä, hiekkadyynit, meri: eipä enempää voi kesäpäivältä toivoa.

Majakka

Kalastajakylä

Luontopolkua

Marjaniemen ranta

Luontopolun jälkeen kävin katsomassa myös Luotsihotellin luontokeskuksen näyttelyä. Siellä on saari tiivistetty elävästi ja hienosti.

Luototalon näyttely

Luodossa voi kierrellä laajemminkin ja majoitusvaihtoehtojakin on. Kylällä voi piipahtaa esimerkiksi museossa. Kylätalolla on käsityömyymälä, taidegalleria ja kahvila eli mukavan monipuolinen tarjonta.

Lauttarannassa olikin palatessa yllättäen jonoa; saariretkeen kannattaa varata aikaa etenkin sesonkina! Rannassa voi kuitenkin kahvitella, joten aika kuluu mukavasti. Turha kiire pois jo menomatkalla ja nauttimaan luodon tunnelmasta ja maisemista!

 

Siikajoen Karinkannassa meren rannalla

Aivan ehdoton lempipaikkani on merenranta Siikajoen Karinkannassa Varessäikän ranta! Limingasta on sinne matkaa noin 30 kilometriä.

Limingasta Siikajoelle Rantatietä ajaessa maisemat vaihtuvat mielenkiintoisesti lakeuksista hiekkakankaisiin. Maasto on vähän samantyyppistä kuin Hailuodossa, joten saariston eksotiikkaa löytyy siinä mielessä muualtakin. Silti odotan pikapuoliin käyntiä myös Hailuodossa!

Matka jatkuu pienempiä teitä myöten päättyen merenrantaan. Varessäikän uimaranta on todella loistava ja tähän mennessä sinne on kesäkuumallakin hyvin sopinut sekaan. Rannassa on venesatama ja kalasatama.

Viime kesänä avattiin kesäkioski ja pieni matkailuvaunualue. Rannassa on myös kivoja rakennuksia ja pari tuulimyllyä.

Uimaranta jatkuu pitkälle matalana ja kirkkaan hiekkapohjaisena. Ranta soveltuu mitä mainioimmin lapsillekin. Viime kesästä on itsellä jäänyt mieleen parit uinnit isomman aallokon aikana. Helteellä tuuli vilvoittaakin mukavasti. Suosittelen lämpimästi!

Varessäikkä