Suomen keskipisteessä Siikalatvalla

Enpä ole tullut ohikulkiessani käyneeksi Siikalatvan Leskelässä sijaitsevassa Suomen keskipisteessä. Lähdin nyt asiasta tehden sinne, ja yllätyinkin sitten, kun se löytyi aivan läheltä nelostietä. Kannattaa siis ottaa ohimennessä ohjelmaan!

Aluksi vastaan tuli pienellä puistoalueella Maannapa -taideteos, joka oli hienosti puusta tehty ja läheltäkin vaikuttavan näköinen. Lisäksi puistoalueelta löytyi patsasta ja läheisen Kairanmaatalon pihapiiri. Kirjailija Pentti Haanpään alueella siis oltiin.

Itse keskipisteen kivinen muistomerkki löytyi pensaiston takaa. Meinasi itse asiassa ensin jäädä huomaamatta! Alueella on myös kiviteos Suomen keskipisteestä.

Tästä olikin kiva ajella sitten Uljuan kahvilan lättykahvien kautta kotiin!

Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!

Päätalon maisemissa Taivalkoskella

Lunta, lunta ja pakkasta viehkeässä ympäristössä! Taivalkoski on minulle toinen kotipaikka, sillä mummoni asui siellä ja kävin hänellä useamman kerran vuodessa. Nyt tuli aika lähteä kirjailija Kalle Päätalon maisemiin Taivalkoskelle ja samalla kyläilyreissulle sukulaismiehelle.

Lähtö aamulla oli jännittävä, sillä Limingassa oli yli kaksikymmentä astetta pakkasta ja yleensä Taivalkoskella on kylmempää kuin meillä. Matka saatiin taittaa ihanassa auringonvalossa kauniita maisemia katsellen. Lumimäärähän kasvaa äkkiä, kun Oulusta suunnataan kohti Koillismaata.

Mutta eikö mitä, Taivalkoskella olikin lauhempaa kuin odotimme. Hyvä oli siis käydä näppäilemässä kuvia. Lounaan jälkeen suuntasimme ensin kylän keskustaan torille. Siellä on Päätalon muistomerkki sekä kivoja hahmoja metallissa.

Kivenheiton päässä torista sijaitsee kuuluisa Jalavan kauppa. Idyllinen kahvila vanhoine pirtinpöytineen, sekalaista vanhaa ja uudempaa tavaraa myynnissä, vanha talo eri huoneineen on viehättävä paikka. Kakluuniuunikin löytyi, ja onhan talo komea myös ulkoapäin.

Vaaran laella kylällä oli mummoni kotitalo, mutta nyt piha oli niin luminen, etten päässyt kuvaamaan. Kiepahdimmekin seuraavaksi kylän läpi menevän Iijoen koskelle. Upea näkymä talvellakin, etenkin kun koskesta kylmyyden vuoksi nousi kunnon usva!

Tästä vielä Taivalvaaralle. Hotelli Herkon kauttahan pääsee vaaran laelle ja hyppyrimäen juurelle, mutta nyt kävimme alempana olevassa hiihtokeskuksessa. Sieltä on myös hienot näköalat ja laskettelupaikkanakin Taivalvaaraa voi suositella sopivan pienehkönä keskuksena.

Tässäpä paloja Taivalkoskelta! Kyläreissulla sain vielä ottaa kuvan menestyneen hirvenhiihtäjän palkintokaapista!

Muita mainittavia paikkoja lähistöllä ja suhteellisen lähistöllä olevat Päätalon kotipaikka Jokijärvellä, Kylmäluoman retkeilyalue sekä Syötteen laskettelukeskukset. Näistä kenties myöhemmin!

Ihmeen hyvä Haapavesi

Ajelin lauantai-iltana Haapavedelle Oulun eteläiselle seudulle, ja ensimmäisenä tuli vastaan tämä uusi slogan Ihmeen hyvä Haapavesi. En ole pitkään aikaan tässä pikkukaupungissa käynyt, mutta paikka on tuttu nuoruuden opiskeluista sekä kyläilystä sukulaisilla.

Kaupungin raitti vaikutti varsin aktiiviselta, ja palveluita on paikkakunnalla kattavasti. Piipahdin ensin upeaa Haapaveden ja Jokihelmen opiston päärakennusta katsomassa. Siellä olen suorittanut omiakin opintojani aikoinaan. Aluella on myös muun muassa opiskelijoiden asuntolarakennus.

Opistolta suuntasin Kylpyläsaaren leirintäalueelle, joka on kauniissa paikassa Pyhäjoen rannalla. Leirintäalue on pienehkö ja siellä oli varsin rauhallista, mutta kuitenkin jonkin verran matkailijoita. Alue on käytössä ympäri vuoden.

Löysin vielä kirkon lähistöltä Koulumuseon ja Hiihtäjä-patsaan. Museo on avoinna myös talviaikaan sopimuksen mukaan. Itse rakennuskin oli näkemisen arvoinen, samoin kirkon alue.

Ensi viikonloppuna aion suunnata vähän samoille suunnille. Nyt olisi vielä paljon kesätapahtumiakin, mutta koska töiden alku on aiheuttanut pientä kiirettä, niin viime viikonloppuna ja nyt ei taida tulla lähdettyä tapahtumiin.

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen siitäkin, että Etelä-Suomen kaupungit ja huvipuistot jäivät nyt käymättä. Suosittelen kuitenkin esimerkiksi Powerparkia ihan päiväretkenkin kohteeksi lähimaakunnista.

Tähtien polulla ja taidetta ihailemassa Muhoksella

Viime viikon lauantaina julkistettiin Muhoksen torilla oleva Walk of Fame, Tähtien polku. Tätä lähdimme katsomaan äitini ja sukulaismiehen kanssa.

Torilta esiintymislavan edestähän polku löytyi ja useita tuttuja nimiä oli laatoissa. Itseäni miellytti erityisesti Sentenced-yhtyeen laatta.

Torilla oli myös kiva kalasuihkulähde, joten puitteet erilaisille tapahtumille ovat kunnossa viihtyisässä ympäristössä.

Tässä Kalevan juttu Tähtien polusta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/sentenced-ja-armi-kuusela-saivat-tahtensa-muhoksen-walk-of-famelle/765492/

Jatkoimme Muhokselta matkaa Rokualle, josta tulee oma postauksensa. Palasimme kuitenkin Muhokselle, jossa lounastimme Nesteellä ja tämän jälkeen tutustuin Terttu Jurvakaisen taidegalleriaan. Tertulla oli muuten oma laattansa Tähtien polulla.

Terttu Jurvakainen on pitkäaikainen taiteilija, joka on kirjoittanut myös runokirjoja. Galleriaan oli hyvät opasteet, ja se löytyi kiehtovan näköisenä asuinalueelta keskustan tuntumasta.

Taiteilija itse oli vastaanottamassa näyttelyyn tutustujia. Kyseessä on Tertun 40-vuotiskesänäyttely, joten tuotantoa oli laajasti esillä. Pidin kovasti hänen öljyvärimaalauksistaan.

Pääsylipun hintaan kuuluivat myös kahvit, jotka sai juoda näyttelyn lomassa. Galleria oli ihastuttava, se oli laaja ja kauniisti sisustettu kuitenkin siten, että taulut pääsivät oikeuksiinsa. Myös taustamusiikkia kuului.

Kuulemma Terttu on toiminut kuvaamataidon opettajanakin. Suosittelen näyttelyä taiteen ystäville! Ja Muhoksella kannattaa muutenkin vierailla, muutakin näkemistä löytyy.