Raahessa Kruununmakasiinin museossa Wanhaa herraa ihmettelemässä

Oletko tiennyt, että Raahessa on useita museoita? Minä olen käynyt useasti rannassa sijaitsevassa Pakkahuoneen museossa, mutta nyt lähdin ensimmäistä kertaa tutustumaan museoiden uusimpaan tulokkaaseen Kruununmakasiiniin.

Kruununmakasiini sijaitsee suhteellisen lähellä keskustaa. Rakennus on upean näköinen tiilirakennus, mutta nyt räntäsateen vuoksi jäi kuvaamatta. Makasiini on toiminut aikoinaan muun muassa valtion viljavarastona.

Historiaa on esillä aina esihistoriasta nykypäivään. Museossa on hyödynnetty monipuolisesti teknologisia keinoja. Erikoisuutena on se, että varsinaisesti esineitä ei ole paljon esillä, vaan asiat saa havainnoida muuten.

Ja täältähän se Wanha herra eli maailman vanhin sukelluspuku löytyy! Lisäksi asiakkailla on mahdollisuus kokeilla toisen sukelluspuvun kypärää.

Museossa voi myös kuunnella vanhoja tarinoita Raahesta tai katsoa filmejä. Museo on avoinna ympärivuotisesti. Voin suositella museokierrosta Raahessa!

Kallen jalanjäljillä Päätalo-keskuksessa Taivalkoskella

Tuli taas käytyä Taivalkoskella sukuloimassa. Lunta oli mukavasti ja talvilomalaisia liikkeellä, matka meni kuitenkin jouhevasti.

Mietin, mitä uutta ottaisin blogikohteeksi ja päätin sitten vierailla kirjaston yhteydessä olevassa Päätalo-keskuksessa. Sukulaismies asuu aivan vieressä, mutta aiemmin ei ole tullut käytyä.

Kirjastolta sain pääsylipun ja minut ohjattiin näyttelyhuoneeseen. Se oli mukavan tiivis ja osa näyttelystä on vaihtuvaa. Tilan ytimessä oli näköisversio Kalle Päätalon työhuoneesta. Runsaasti ajan henkeen sopivia esineitä oli laitettu esille.

Käytettävissä oli myös multimedia-aineisto tietokoneella. Vilkaisin sieltä paria teemaa, ja asiaa oli kyllä todella runsaasti. Näyttelyyn kannattaa siis varata aikaa, jos haluaa oikein kunnolla perehtyä Kallen elämänvaiheisiin.

Minä lähdin tästä tyytyväisenä taidenäyttelyn kautta syömään. Jännä, että joka käynnillä tällä mummolapaikkakunnallani löytyy yhä uutta!

Kulttuuria ja kahvittelua Kemissä

Kylläpä Kemistä taas löytyi uutta! Minulla oli tarve pienelle irrottavalle reissulle ja lähdin päiväksi Kemiin. Minulla oli onni saada matkaan paikallistuntemusta omaava kaveri, joka esitteli paikkoja ja kertoi historiasta.

Kemi on parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja mielestäni mukavan kokoinen liikkua. Lähdimme liikkeelle kulttuurikeskuksesta. On kätevää, kun kaikki on koottu samaan paikkaan. Rakennuksesta löytyy muun muassa kirjasto, jossa emme nyt poikenneet kirjastohistoriastani huolimatta.

Erityisesti arvostan sitä, että kulttuurikeskuksen näyttelyihin oli vapaa pääsy. Kulttuurin tulee olla kaikkien ulottuvilla. Aloitimme taidemuseosta, jossa oli näyttely vanhoista matkajulisteista ja -mainoksista. Kiehtovia ja näyttäviä! Arvostin myös tilan arkkitehtuuria. Rakennus on 80-luvulta, joten siihen kuulemma on suunnitteilla myös mahdollista remonttia.

Tästä siirryimme historiamuseon puolelle. Tästä museosta sainkin vinkin Pakkasukossa käydessäni ja se poiki idean lähteä käymään Kemissä! Joten toivottavasti tämä kirjoitus tavoittaa intendentinkin!

Museon pystyi kiertämään aikajärjestyksessä, siispä liikkeelle muinaishistoriasta. Jonkin verran olen museoita kiertänyt, ja arvostin tämän selkeyttä ja tilasuunnittelua. Näyttely kertoi hyvin arkielämästä.

Kulttuurikeskuksesta lähdimme testaamaan Calle’s grilliä torille. Sää oli aivan loistava siirtymään kävelemällä. Grilli on kuulemma valinnut historiallisen nimen. Kaverini otti herkullisen näköisen hampurilaisen, jossa kaikki on itse tehtyä paikan päällä. Minulla oli pienempi nälkä ja päädyin bataattiranskalaisiin. Niinhän siinä kävi, että isosta annoksesta sai puolet ottaa kotiin!

Tämän jälkeen lähdimme poikkeamaan Haaparannassa. Päivä oli mukava ajella lomaliikenteestä huolimatta. Haaparannan jälkeen olikin kahvin paikka. Siispä takaisin Kemiin ja rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kahvila Herttaan! Se on kuulemma paras, vaikkakin makuasioitahan nämä ovat.

Kiersimme ensin asema-alueella olevien vanhojen rakennusten pihapiirin. Aseman seutu on elävöitynyt, sillä sieltä löytyy remontoituja juhlatiloja sekä majoitustilaa. Kahvilan miljöö olikin todella viihtyisä. Vanhan rakennuksen kauniit hirret olivat näkyvissä. Tropicana-juustokakku oli loistavaa ja kahvi maistuvaa!

Lopuksi lähdimme vielä katsomaan Kemin näköaloja kaupungintalon 13. kerroksessa sijaitsevasta Panorama-kahvilasta. Näköalatasanne olikin hieno ja pidin siitä, että siellä oli opaskyltit, joihin maamerkit oli nimetty. Tasanteelta näki sekä meren että kaupungin suuntaan, eli hyvä yleiskuva muodostui. Hienoa!

Tällainen oli päivä Kemissä, ja kyllä nähtävää jää uudelle reissullekin!

Upea Amos Rex Helsingissä ja piipahdus Lappeenrannassa

Helsingin reissullani tuli odotettu tilaisuus päästä tutustumaan uuteen taidemuseoon Amos Rexiin. Museoon oli jonoa ulos asti, mutta jono eteni yllättävän nopeasti.

Sisällä avautui mielenkiintoisen näköisiä tiloja. Itse näyttely on kellarikerroksessa. Näyttelyyn mentäessä joutui kuin uuteen maailmaan, sillä liikkuva kuva osallisti ihmiset taiteeseen. Museon näyttelyt ovat vaihtuvia, ja nyt oli esillä TeamLabin Massless -teoksia.

Myös perinteinen taulunäyttely löytyi. Tämä jälki-impressionistinen kokoelma on pysyvästi esillä.

Museon jälkeen piipahdin joulutorin kautta Kampin kauppakeskuksessa, joka on yksi suosikkejani.

Seuraavana päivänä junailin Lappeenrantaan Saimaan ammattikorkeakouluun työpalaveriin. Saimme tutustua oppilaitoksen tiloihin. Ammattikorkeakoulu toimii samoissa tiloissa Teknillisen yliopiston kanssa, joten näimme muun muassa mielenkiintoisia laboratorioita.

Lappeenrannassahan olen vieraillut yhtenä pääsiäisenä, jolloin kävin linnoituksella. Lappeenranta on ehdottomasti yksi paikka, jossa haluaisin käydä kesällä. Esimerkiksi risteily Venäjän puolelle olisi upea kokea.

Hyvä reissu kaiken kaikkiaan!

Elämän eliksiiriä Runnin kylpylässä

Meillä oli ystäväni ja hänen 7-vuotiaan poikansa kanssa mukava reissu Runnille. Yövyimme kylpylähotellissa, johon olimme todella tyytyväisiä sen tarjoamien monipuolisten aktiviteettien ja viihtyisien tilojen johdosta.

Ajelimme Iisalmen suuntaan kauniita maisemia ihaillen. Pysähdyimme vesistön äärellä kioskilla, jonka jälkeen suuntasimme aluksi Iisalmeen. Tutustuimme siellä Juhani Ahon museeon, jossa olen käynyt kerran aikaisemminkin. Alue on varsin viehättävä, ja kävimme kiertämässä rantasaunalta lähtevän metsäpolunkin. Kuulimme, että kesäteatteriesitykset olivat olleet suosittuja.

Tästä suuntasimme itse kohteeseen kylpylähotelli Runnille. Saimme mukavan ja tilavan huoneen, ja pääsin taas aluksi kahvinkeittoon. Tyytyväisenä olin todennut, että myös hotellin vastaanoton yhteydestä löytyi kahvio. Huoneessa oli myös ihana tilava parveke, ja nythän helle helli meitä todella. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä huoneesta löytyi viilentävä ilmalämpöpumppu. Olosuhteet siis täysin kunnossa!

Jo hotellin aulastakin sai kuuluisaa mineraalipitoista terveysvettä. Maku olikin todella kiinnostava ensikertalaiselle! Ei paha kuitenkaan. Lähdinkin kävellen käymään itse terveyslähteen rakennuksessa ja hotellin lähiympäristöä tutkailemassa. Alue oli monipuolinen: oli pallo- ja leikkikentät, kaunis ympäristö melontaan ja niin edelleen. Hotellin läheisyydessä oli myös siihen kuuluva komea kartanohotelli.

Piipahdin terveyslähteellä ja jatkoin siitä vielä kivalle riippusillalle. Sillan ylitse olisi vielä päässyt kiehtovalle polulle, jonka varrella oli taukopaikkoja. Nyt kuitenkin palasin hotellille vähäksi aikaa lepäämään, jonka jälkeen otinkin pyörän käyttöön ja lähdin läheiselle Saarikosken puusulkusillalle. Se oli todella hieno, ja kuulin myöhemmin, että siellä olisi voinut käydä myös kastautumassa! En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Melomallakin sillasta kuulemma pääsee läpi. Jännää!

Tämän jälkeen meillä oli vielä illalla aikaa käydä itse kylpylässä, jota tietysti olin odottanut. Kylpylä oli viihtyisä ja kompakti. Tilaa oli uida, ja erilaiset muut altaat löytyivät poreista ja suihkuista nauttimiseen. Kuumassa saunassakin oli mukava poiketa vilvoittavien vesien jälkeen.

Hotellin ravintolasta sai lounasta kattavasta buffet-pöydästä, ja illalla ystäväni kävi vielä syömässä. Hotellissa oli mukavasti tilaa, muutamia ryhmiä oli paikan päällä. Tämä oli hyvä, sillä itsekin olisimme saaneet osallistua erilaisiin ryhmäohjelmiin kuten melontaan. Kaikkea ei kuitenkaan ennättänyt tehdä, vaikka minulla olisi tehnyt mieli vielä tennistä tai lentopalloa pelaamaankin.

Aamulla ystäväni kävi vielä kylpylässä poikansa kanssa ja minä katselin maisemia huoneen parvekkeelta. Sitten olikin luvassa yllätys, sillä meille tuli kyläilemään kaverini sukulaisia! Istuimme terassilla ja he vaihtoivat vuosien kuulumiset.

Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Ajoimme eri reittiä, joka oli minulle osin uusi: Kiuruveden kautta Pyhäjärvelle ja siitä jatkettiin nelostietä. Matka tuntui lyhyeltä etenkin kun itsellä ei tarvinnut toimia kuskina lainkaan.

Totesimme, että Runnilla riittäisi ohjelmaa toiseenkin ja pidempään vierailuun!

Kaupallinen yhteistyö

Kesäistä musiikkia ja kahvittelua Oulunsalossa

Kävin Oulun Oulunsalossa uintireissulla, ja poikkesin samalla kotiseutumuseon pihapiirissä olevaan kesäkahvila Pirttiin.

Tunnelma olikin idyllinen, sillä juuri oli menossa puistopiknik, jossa soitettiin elävää musiikkia. Kuuntelin hetkisen ja piipahdin sitten kahvilla.

Kesäkahvila oli todella viehättävä vanhassa rakennuksessa. Join kahvit ja söin maistuvaa piirakkaa.

Tästä vielä musiikkia toinen hetki. Alueella ja kahvilassa kannattaa poiketa toisenkin kerran!

Elämyksiä laidasta laitaan Madridissa

Ensimmäinen kärkinähtävyys, jonne suuntasin oli taidemuseo Del Prado. Sen lähistöltä löytyy useita muitakin museoita, vanhoja hienoja rakennuksia sekä esimerkiksi Hotel Ritz.

Del Pradoon ei tarvinnut arkipäivänä kauan jonottaa. Jo ulkopuolella saattoi taiteilijalistauksesta päätellä, että paljon on luvassa. Ja olihan sitä, aivan ehdottoman vaikuttavaa. Taulut esillä korkeissa isoissa saleissa, joissa ne pääsivät oikein edukseen.

Kaiken kaikkiaan niin vaikuttavaa, että tuntui kuin olisi saanut vuoden taideannoksen kerralla. En osaa sanoa, mikä tauluista vaikutti eniten, sillä niitä oli niin paljon. Luonnolllisestikaan sisällä ei saanut kuvata, mutta suosittelen museota yhdeksi must see  -nähtävyydeksi kyllä Madridissa.

Viimeisenä päivänä kaipasin vähän erilaista ohjelmaa, ja onneksi metromatkan päässä sattui olemaan myös Madridin Zoo Aquarium -eläintarha sekä huvipuisto. Lähdin siis päiväretkelle sinne.

Huvipuiston jätin iltapäivän helteellä välissä, mutta kävin sen lähistöllä kävelemässä. Matka oli yhden metroasemavälin verran, joten paluumatkalla oli helppo hyödyntää taas metroa.

Varsinainen päivän kohde oli siis eläintarha. En itse asiassa kovin pidä eläinten tarhaamisesta, mutta reissullani totesin, että missäpä muualla tällaisia pääsisi näkemään. Eläimiä oli joka mantereelta, ja onneksi suurin osa oli lämpimien maiden eläimiä.

Puisto oli hyvin viihtyisä ja tilava. Melkein ensimmäisenä tulivat vastaan Madridin pandat. Lisäksi todella vaikuttavia olivat erilaiset suuret eläimet, kuten sarvikuonot, norsut, kirahvit, tiikerit, biisonit. Ja paljon muuta.

Koen, että viikon mittaisella reissullani onnistuin näkemään ja kokemaan parhaita paloja Madridista. Espanja ja Madrid ovatkin olleet yksi unelmamatkakohteeni. Ehdottomasti nähtävää jää toisellekin kerralle!

Upeat näyttelyt WeeGeessä Espoossa

Oletko tiennyt Espoossa sijaitsevasta näyttelykeskus WeeGeestä? Minulla on ollut pitkään suunnitteilla vierailla Espon modernin taiteen museo Emmassa, ja nyt työreissun yhteydessä pääsin käymään siellä.

Löysin perille Espoon Tapiolaan, ja minulle tuli yllätyksenä se, että Emman lisäksi pääsin moneen muuhunkin museoon. Päätin tietysti tutustua kaikkiin.

Ensinnäkin WeeGeen alakerrassa sijaitsi Avaruusasema-näyttely. Siellä oli tietysti avaruuteen liittyviä maisemia nähtävillä.

Alakerrasta löydät myös Emma Shopin ja kahvilan. Lisäksi kiehtova Suomen Kellomuseo sijaitsi siellä. Se oli mielestäni vaikuttava, kuinka monenlaisia kelloja onkaan ollut olemassa. Myös muita jalometallialan tuotteita, kuten koruja, löytyi museosta.

Alakerta oli siis varsin laaja tehdashallimaisine olosuhteineen. Vaikuttava oli myös Espoon kaupunginmuseo Kamu. Näyttelynä oli Tuhat tarinaa Espoosta eli kaupungin historiaa kivikaudelta nykypäivään saakka.

Tämän jälkeen siirryin yläkertaan. Sieltähän löytyi Emma, joka oli levittynyt halliin laajalle ja tilavalle alueelle. Yhä vaikuttavampaa, missä miljöössä modernia taidetta sai katsella.

Hallin perältä löytyi vielä Suomen lelumuseo Hevosenkenkä. Ai kuinka hellyttävää oli nähdä lapsuuden leluja kauniisti esille aseteltuina. Eri aikakaudet näkyivät leluissa selkeästi aina 1800-luvulta alkaen. Suosikki museossa on Löylymäen pienoisrautatie.

Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä talosta löytyi myös Bryk & Wirkkala -katseluvarasto. Mitä upeaa muotoilua sekä lasi- ja posliinituotteita! Osa on malleja, jotka eivät ole koskaan päätyneet tuotantoon.

Upea ja vaikuttava kokemus ja elämys! Katseltavaa riittää toisellekin vierailulle.

Taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä

Erkkola, Ainola, Halosenniemi, Kivi – mitä kaikkea Tuusulanjärveä kiertävältä Rantatieltä löytyykään! Olen kerran kesäaikaan kiertänyt järven, ja maisemat olivat todella huikaisevia. Nyt lähdimme siskoni kanssa kierrokselle Rantatielle taiteilijakoteja katsomaan.

Siskoni asuu Tuusulassa ja teimmekin ensin kierroksen siellä. Vanha kasarmialue on löytänyt uuskäyttöä ja sieltä löytyy laajalta alueelta kiehtovia rakennuksia. Käyntikohteiksi ensi kesälle jäävät muun muassa Ilmatorjuntamuseo ja Kotiseutumuseo sitä vastapäätä. Tuusulaan kannattaa poiketa! Asuntomessuthan sinne ovat myös tulossa 2020.

Aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökistä. Pieni mökki oli kiehtovassa paikassa. Sade sattui juuri kohdalle, mutta siitä huolimatta piipahdimme vielä läheisessä taiteilijakoti Erkkolan pihapiirissä.

Tästä jatkoimme Lottamuseolle, joka olisi ollut avoinnakin. Ihastelimme näkymiä Tuusulanjärvelle. Tämä kohde jää myös myöhemmälle vierailulle, sillä meillä oli nyt rajallinen aika käytettävissä.

Pääkohteemme tänään oli Halosenniemi. Tämä taiteilija Pekka Halosen erämaa-ateljee oli avoinna ja menimmekin sadetta pakoon sisätiloihin tutustumaan. Sisällä ei saanut kuvata, mutta voin taata, että paikka on käymisen arvoinen! Ihastelimme vanhaa sisustusta ja koko taloa kiertävää taidetta. Itse pidin erityisesti siitä, että tauluja oli monelta taiteilijalta, bongasin esimerkiksi Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä.

Tuusulanjärvi oli harmaa sateella, mutta Halosenniemestä poistuttuamme sää kirkastui ja järvi oli taas eri näköinen. Lähdimme jatkamaan matkaa ja kuljimme ohi Jean ja Aino Sibeliuksen Ainolan. Se jäi etäisemmin nähtäväksi, sillä alueelle pääsee vain kesäaikaan.

Poikkesimme loppumatkasta vielä Vanhankylänniemessä olevaan Vanhiksen kartanoon kahvittelemaan. Runsasta brunssiakin olisi ollut tarjolla ja sisustus oli tosi kaunis. Pihapiirissä on myös myymälä, samoin matkamme varrella olisi ollut kiva navettaputiikki.

Kulttuuripitoinen kierros, joka täytyy tehdä vielä uudelleen! Käyntikohteissa on vara valita ja maisemat ovat upeat. Matkan varrella oli myös useita kauniita villoja sekä muita kohteita, joissa emme nyt käyneet, kuten Juhani Ahon Ahola. Upeaa kansallisromantiikkaa!

 

Kraatterijärvi ja meteoriittikeskus – leppoisa kylpyläloma Lappajärvellä ja Tuuriakin mukana

Syyslomalla suuntasimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa Pohjanmaalle Hotelli Kivitippuun Lappajärven maisemiin. Kriteereinä lomakohteelle olivat sopiva matka sekä kylpylä. Itsellä on pitkään kiinnostanut päästä näkemään erikoinen Lappajärvi, joka on meteoriitin putoamisesta muotoutunut kraatterijärvi.

Menomatkalla pysähdyimme lounaalla Kaustisten Kansanlääkintäkeskuksessa. Se on myös kiinnostanut nähdä, sillä paikka tarjoaa myös majoitusta. Lounas oli hyvä ja ilmapiiri miellyttävän rauhallinen ja rentouttava.

Olimme hyvissä ajoin perillä Lappajärvellä ja ajelimme ensin kylän keskustaan, josta suuntasimme sitten parin kilometrin päähän kylpylähotelli Kivitippuun. Tie myötäili kauniisti järven rantamaisemia. Huomasimme heti, että paikka oli monipuolinen, sillä esimerkiksi museoalue sijoittui tien varteen. Kesäisin paikka tarjoaa vielä enemmän näkemistä, sillä Lappajärvellä on myös risteilyjä sekä lähialueella on muun muassa golfkenttä.

Kivitipussa oli mukavan rauhallista ja pääsimmekin heti majoittumaan. Huoneesta oli näkymä järvelle. Hotellin värimaailma oli kaunis viimeisimmän remontin jälkeen.

Koska meillä oli runsaasti aikaa ja ystävän lapsella oli toiveena saada reissulta uusi lelu, niin päätimme lähteä iltapäiväksi Tuuriin ja Veljekset Keskisen kyläkauppaan – siihen Suomen suurimpaan. Matka taittui mukavasti ja suuntasimme suoraan kaupan leluosastolle. Itsekin innostuin ja tein joululahjalöytöjä sieltä!

Ähtärin eläinpuistoon emme olisi ennättäneet, mutta söimme Tuurissa ja teimme ostokset. Kyläkaupassakaan ei ollut tungosta, sillä nyt oli menossa pohjoissuomalaisten syyslomaviikko. Edellisellä viikolla on varmasti säpinää riittänyt, niin kuin kylpylässäkin. Ihastelin kyläkaupassa tavaramäärien hienoa esillepanoa!

Ennätin päivän aikana tutustua Kivitipussa olevaan meteoriittikeskukseen ja sen näyttelyyn. Näyttely oli monipuolinen ja lapsia varmaan houkuttavat erilaiset mikroskoopit, joilla oli mahdollisuus tutkailla kivinäytteitä. Järvestä on löydetty myös todella ihania simpukoita.

Tuurista palattuamme ennätimme vielä iltauinnille Kivitipun kylpylään. Kylpylä ei ollut suuren suuri, mutta kaikki tarvittavat aktiviteetit löytyivät ja uinnillekin oli hyvin tilaa. Myös kylpyläosasto on remontoitu. Hyvinvointiteemaa löytyi myös myymälästä ja hoito-osastot olivat kutsuvan näköisiä.

Aamiaisen jälkeen seuraavana aamuna kävin ulkoilemassa kierroksen järven rannassa ja museoalueella. Kuvat ovat hieman aamuhämärissä otettuja, mutta edellisenä päivänä järvellä oli kauniin kuulasta.

Sitten kotimatkalle, jolla lounaspaikassa Ylivieskassa meinasi sattua pieni tapaturma, kun tipuin pari porrasta alaspäin. Ei onneksi käynyt kumminkaan! Kotimatkalla ideoitiin myös loppulomaa ja keksimmekin jännittävää ohjelmaa pienelle lomalaiselle. Tästä seuraavassa postauksessa!