Pohjolan Firenzessä Jyväskylässä

Jyväskylä on yksi Keski-Suomen helmiä ja se on aina ollut yksi lempikaupunkejani. Viime viikonloppuna teimme äitini kanssa miniloman Jyväskylään.

Menomatka taittui nopeasti Ylivieskan ja Reisjärven kautta ja matkalla pysähdyttiin myös Viitasaarella farkkuostoksilla tehtaanmyymälässä.

Perillä Jyväskylässä olimme iltapäivällä ja suuntasimme suoraan Alvar Aalto -museoon. Museo oli todella monipuolinen ja siellä oli sekä paljon nähtävää että tietoa Aallosta. Museossa sattui olemaan menossa pari ryhmäopastusta, joita kuuntelin samalla itsekin.

Museoon oli rakennettu muun muassa Aallon suunnittelemia sisustuksia. Pienoismalleja rakennuksista oli runsaasti, ja itseäni viehätti erityisesti Villa Mairea. Myös astiat kiinnostivat. Vitriineissä oli kerrottuna myös Alvar Aallon lausahduksia sekä tietoja hänen elämästään.

Museon kahvilassa oli pöytiin tarjoilu ja huonekalut tietysti Aaltoa. Museokaupassa oli myös monenmoista tavaraa ja kiva sisustus.

Aalto-museon jälkeen suuntasimme majapaikkaamme Laajavuoren Cumulukseen. Matkalla näimme myös Toivolan vanhan pihan, joka sijaitsee putiikkeineen ihan Jyväskylän keskustassa.

Hotellihuone oli tilava ja sen sisustus oli säilytetty mahdollisimman alkuperäisenä, mutta silti modernina. Huoneesta oli komeat näköalat järvelle. Ulkoilumahdollisuudet Laajavuoressa ovat tietysti loistavat, ja ennätimme aluetta hieman kiertääkin.

Ilta menikin sitten hotellilla, sillä tapasin vanhaa ystävääni kylpylässä, jonka jälkeen söimme aulakahvilassa salaatit. Toivottavasti seuraava reissu tulee taas pian, jotta tapaamme uudelleen!

Kylpylästä pidän kovasti, siellä oli hyvin tilaa ja erilaisia altaita. Uinnillekin oli hyvä allas ja rentoutua sai muun muassa lämpöaltaassa.

Kotimatkalla tehtiin sitten ostoksia Pihtiputaan outlet-myymälässä ja löytöjä tarttui sieltäkin mukaan. Palasimme Haapajärven ja Nivalan kautta takaisin. Matkalla bongasin muutamia uusia nähtävyyksiä, joten samalle suunnalle voi tulla lähdettyä uudelleenkin!

 

Poikkinaintia, rajakauppaa ja joppausta – museohelmiä Torniossa

Tornio on monesti läpikulkupaikka Ruotsin puolelle, mutta nyt osoittautui, että sinne kannattaa pysähtyä ihan yön ylikin! Olimme siskoni ja hänen lapsensa kanssa viikonloppureissulla siellä.

Lähdimme lauantaina aamupäivästä kotoa liikkeelle ja olimme perillä Torniossa jo ennen puolta päivää. Suuntasimme suoraan Aineen Taidemuseoon, jota olimme jo etukäteen suunnitelleet käyntikohteeksi.

Museo sijaitsi samassa rakennuksessa kirjaston kanssa, ja Tornionlaakson maakuntamuseo oli ihan vieressä. Ostimmekin museoihin yhteislipun.

Aloitimme Aineesta. Museo oli tilava ja valoisa, ja siellä oli myös kahvila. Näyttelyn pystyi kiertämään jouhevasti salista toiseen.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvin monipuolinen, teoksia oli eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehty, kuten kuvista huomaakin. Vaikea sanoa, mikä miellytti eniten, mutta oli mukava yllätys nähdä Tove Janssonin kukkataulu, vitriineissä olevia teoksia sekä paikallisia maisemia.

Taidemuseosta siirryimme Tornionlaakson maakuntamuseoon. Se yllätti positiivisesti laajuudellaan, näyttävyydellään ja monipuolisuudellaan!

Museossa oli taitavasti yhdistetty vanhoja esineitä sekä uutta tekniikkaa. Moni esine houkutteli koskettamaan, niin taiten ne olivat esillä. Asetelmat olivat eläviä ja kauniita. Lehmä ammui navetassa ja kirjakaapista pääsi kurkistamaan vanhoja koulutavaroita. Meänkieltä pääsi kuuntelemaan murretuolissa.

Tästä syttyi kipinä, että maakuntamuseoihin kannattaisi tutustua laajemminkin muilla reissuilla. Tornionlaakson museota voi suositella myös käyntikohteeksi lasten kanssa.

Seuraavassa postauksessa iki-ihanasta majapaikastamme ja muista Tornion näkymistä!

Oulun yliopistolla eläimiä ja geologiaa

Oulun yliopistolla sijaitseva eläinmuseo on kaikenikäisten mieleen! Olen käynyt siellä vuosittain ja aina hieno näyttely ihastuttaa. Vitriineissä on kuvattu kauniisti luontoa ja siellä liikkuvia eläimiä.

Isompia eläimiä löytyy myös lähes kosketusetäisyydeltä. Esillä on todella laaja joukko Suomen eläimistöä ja myös harvinaisuuksia on mukana.

Eläinmuseosta on käyty viime aikoina paljon keskustelua Kalevassa eli haasteena on löytää museolle uudet tilat.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/elainmuseon-uudeksi-paikaksi-suunnitellaan-pohjois-pohjanmaan-museon-alakertaa/768761/

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/oulun-elainmuseolle-haetaan-jatkoa-aloite-elainmuseon-juuret-juontavat-1700-luvulle/768621/

Toiselta puolelta yliopistoa löytyy myös geologian museo. Siellä on runsaasti näyttäviä kivinäytteitä. Itselleni käynti oli erittäin mielenkiintoinen, sillä olen asunut Lampinsaaren kaivoskylässä ja useita malmikiviä oli tuotu sieltä näyttelyyn.

Lisäksi pitää vielä mainita, että yliopistolla on myös loistava kasvitieteellinen puutarha. Siellä en nyt tänä vuonna käynyt, mutta suosittelen näitä kaikkia käyntikohteita lämpimästi päivän tutustumiselle!

Laitan vielä lähikuvan Puolivälinkankaan vesitornista, joka oli todella suuri lähietäisyydeltä katsottuna! Vuosittain sen näköalatasanteelle on päässyt yleensä Oulun päivien aikana vierailulle.

Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!

Limingan viehättävällä museoalueella

Limingan museoalueella järjestettiin tänä kesänä suuren suosion saanut ooppera Abrahamin pidot. Aikansa maankuulu laulaja Abraham Ojanperän muistokoti Aappola on Limingan museoalueella Vanhassa Limingassa.

Vanha kansakoulu on näyttävä rakennus, ja siinä on pitänyt myös kunnanvaltuusto kokouksiaan. Nykyään koululla on vaihtuvia taidenäyttelyitä ja se toimii Vilho Lampi -museona.

Alueen pihapiirissä oli nyt hienosti esillä muun muassa vanhoja hevoskulkuneuvoja. Abrahamin kotimuseo sijaitsee ihan vieressä, ja alueelta löytyy muitakin rakennuksia sekä vanha tuulimylly.

Hienosti näkymään myös sulautui uusi näyttämö, johon toivottavasti saadaan ensi kesänäkin esityksiä!

Ihmeen hyvä Haapavesi

Ajelin lauantai-iltana Haapavedelle Oulun eteläiselle seudulle, ja ensimmäisenä tuli vastaan tämä uusi slogan Ihmeen hyvä Haapavesi. En ole pitkään aikaan tässä pikkukaupungissa käynyt, mutta paikka on tuttu nuoruuden opiskeluista sekä kyläilystä sukulaisilla.

Kaupungin raitti vaikutti varsin aktiiviselta, ja palveluita on paikkakunnalla kattavasti. Piipahdin ensin upeaa Haapaveden ja Jokihelmen opiston päärakennusta katsomassa. Siellä olen suorittanut omiakin opintojani aikoinaan. Aluella on myös muun muassa opiskelijoiden asuntolarakennus.

Opistolta suuntasin Kylpyläsaaren leirintäalueelle, joka on kauniissa paikassa Pyhäjoen rannalla. Leirintäalue on pienehkö ja siellä oli varsin rauhallista, mutta kuitenkin jonkin verran matkailijoita. Alue on käytössä ympäri vuoden.

Löysin vielä kirkon lähistöltä Koulumuseon ja Hiihtäjä-patsaan. Museo on avoinna myös talviaikaan sopimuksen mukaan. Itse rakennuskin oli näkemisen arvoinen, samoin kirkon alue.

Ensi viikonloppuna aion suunnata vähän samoille suunnille. Nyt olisi vielä paljon kesätapahtumiakin, mutta koska töiden alku on aiheuttanut pientä kiirettä, niin viime viikonloppuna ja nyt ei taida tulla lähdettyä tapahtumiin.

Tämä kesä on ollut poikkeuksellinen siitäkin, että Etelä-Suomen kaupungit ja huvipuistot jäivät nyt käymättä. Suosittelen kuitenkin esimerkiksi Powerparkia ihan päiväretkenkin kohteeksi lähimaakunnista.

Kiinnostavia nähtävyyksiä Porissa

Porissa ei millään ennättänyt nähdä kaikkea! Kolmantena päivänä suuntasimme kaupungin keskustaan. Ira-koira lähti mukaan, sillä se karkasi hotellihuoneesta eikä suostunut enää jäämään sinne!

Menimme ensin puukaupunginosan vierustaa pitkin Juseliuksen mausoleumille. Tämä isolla hautausmaalla sijaitseva hautapaikka on rakennettu 11-vuotiaan tytön muistolle. Vaikuttava rakennus sekä ulkoa että sisältä. Sisällä oli lisäksi kauniita maalauksia.

Jatkoimme puukaupunginosan tuntumasta Rosenlew-museoon. Ira pääsi museon pihalle, ja minä menin katsomaan näyttelyä. Kertakaikkisen hieno paikka! Museon toisessa kerroksessa oli pysyvä näyttely ja alakerrassa vaihtuva teema.

Näyttelyt kuvasivat mielenkiintoisesti historiaa Rosenlewin tuotteiden kautta. Tuotanto on ollut monipuolista, ja joitakin esineitä muistan jo omasta lapsuudestani.

Paljon jäi nähtävää Poriinkin! Kauppakeskus Puuvilla olisi kiinnostanut kovasti. Samoin monet muut nähtävyydet. Ja jos lapsiperhelomalla olisi ollut, niin ilman muuta Kirjurinluodossa ja Seikkailupuisto Huikeessa olisi pitänyt käydä!

Tämän kesän pidemmät matkat on nyt käyty ja ensi viikolla alkaa töiden suunnittelu. Mutta maakuntamatkat jatkuvat!

Oulun klassikoita: Hupisaaret

Oulun suosituimpia paikkoja kesäaikaan on varmastikin Ainolan puisto. Se soveltuu kaikenikäisille ja ihastuttaa monipuolisuudellaan.

Lähdin lämpimänä päivänä kiertämään puistoa. Menin Hupisaarille Tietomaan ja Oulun Taidemuseon kautta. Kesyt sorsat uiskentelivat vesistössä, puisto oli kaunis ja ihmisiä oli liikkeellä.

Oulujoen rannassa näkyvät kauniit suihkulähteet joella sekä Merikosken pato, josta löytyy kalatiekin.

Suositun kahvilan vieressä ovat kasvihuoneet, joita pääsee myös kiertelemään ja ihastelemaan kukkaisloistoa.

Leikkipuistossa riittää lapsille kivaa tekemistä, ja kävelyä ja pyöräilyä varten on useita reittejä. Myös Pohjois-Pohjanmaan museo löytyy saarten tuntumasta, joten päiväretkeen voi yhdistää monenlaista ohjelmaa.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Puutarhamiljöössä ja Runebergin jäljillä Pietarsaaressa

Kesän odotetuimpia reissuja oli retki ystävän kanssa seitsemän sillan saaristoon sekä Pietarsaareen ja Kokkolaan. Lähdimme liikkeelle aamutuimaan ja ajoimme ensin suoraan Pietarsaareen eli Jeppikseen 8-tietä parin pysähdyksen kautta.

Aloitimme tutustumisen Aspegrenin puutarhasta ja Rosenlundin pappilasta. Kivinavetan edustalla oli juuri menossa musiikkiesitys, sillä Pietarsaaressa oli Jaakon Päivien aika. Reissumme sattuikin juuri sopivasti tapahtuma-aikaan.

Tutustuimme puutarhaan, joka oli kivimuurien ympäröimä ja sisälsi kauniisti vierekkäin sekä hyötyviljelmiä että kukkasia. Puutarhan keskellä oli upea huvimaja. Puutarha oli laaja ja lisäksi alueella oli vielä erillinen yrtti- ja ruusutarha.

Lounastimme ihastuttavassa Rosenlundin pappilassa, jossa oli myös taidetta esillä. Kivinavetassa oli kotiseutumuseo ja lisäksi alueelta löytyy kotieläimiä.

Miljöö teki vaikutuksen ja läksimme rennoin mielin jatkamaan matkaa kohti Gamla Hamnia – Vanhaa Satamaa. Kiertelimme matkalla myös Pietarsaaren keskustaa ja vanhaa kaupunkia Skataa.

Sataman alue oli jännittävä vanhoine rakennuksineen ja laitteineen. Laiturissa oli upea alus ja toinen löytyi telakan sisältä. Kuunari Vegaa on kunnostettu pitkään ja työ jatkuu edelleen. Telakalla oli ihana vanhan tuoksu ja tunnelma. Vegaa pääsi kurkistamaan myös ylhäältäpäin.

Vanhan sataman jälkeen oli aika siirtyä etukäteen suunnitellulle kohteelle eli Runebergin tuvalle (Runebergs stuga). Ystäväni oli hyvä kartanlukija ja matka eteni sujuvasti tännekin. Tupa oli juuri avautumassa ja löytyi todella viehättävästä paikasta metsän keskeltä. Pieni keltainen talo, jonka vieressä punainen vaja sekä leppoisa rantanäkymä.

Tuvan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa viehättävästä Pietarsaaresta 7 sillan saaristotien kautta kohti Kokkolaa. Siitä tarinaa seuraavaksi!