Kiinnostavia nähtävyyksiä Porissa

Porissa ei millään ennättänyt nähdä kaikkea! Kolmantena päivänä suuntasimme kaupungin keskustaan. Ira-koira lähti mukaan, sillä se karkasi hotellihuoneesta eikä suostunut enää jäämään sinne!

Menimme ensin puukaupunginosan vierustaa pitkin Juseliuksen mausoleumille. Tämä isolla hautausmaalla sijaitseva hautapaikka on rakennettu 11-vuotiaan tytön muistolle. Vaikuttava rakennus sekä ulkoa että sisältä. Sisällä oli lisäksi kauniita maalauksia.

Jatkoimme puukaupunginosan tuntumasta Rosenlew-museoon. Ira pääsi museon pihalle, ja minä menin katsomaan näyttelyä. Kertakaikkisen hieno paikka! Museon toisessa kerroksessa oli pysyvä näyttely ja alakerrassa vaihtuva teema.

Näyttelyt kuvasivat mielenkiintoisesti historiaa Rosenlewin tuotteiden kautta. Tuotanto on ollut monipuolista, ja joitakin esineitä muistan jo omasta lapsuudestani.

Paljon jäi nähtävää Poriinkin! Kauppakeskus Puuvilla olisi kiinnostanut kovasti. Samoin monet muut nähtävyydet. Ja jos lapsiperhelomalla olisi ollut, niin ilman muuta Kirjurinluodossa ja Seikkailupuisto Huikeessa olisi pitänyt käydä!

Tämän kesän pidemmät matkat on nyt käyty ja ensi viikolla alkaa töiden suunnittelu. Mutta maakuntamatkat jatkuvat!

Oulun klassikoita: Hupisaaret

Oulun suosituimpia paikkoja kesäaikaan on varmastikin Ainolan puisto. Se soveltuu kaikenikäisille ja ihastuttaa monipuolisuudellaan.

Lähdin lämpimänä päivänä kiertämään puistoa. Menin Hupisaarille Tietomaan ja Oulun Taidemuseon kautta. Kesyt sorsat uiskentelivat vesistössä, puisto oli kaunis ja ihmisiä oli liikkeellä.

Oulujoen rannassa näkyvät kauniit suihkulähteet joella sekä Merikosken pato, josta löytyy kalatiekin.

Suositun kahvilan vieressä ovat kasvihuoneet, joita pääsee myös kiertelemään ja ihastelemaan kukkaisloistoa.

Leikkipuistossa riittää lapsille kivaa tekemistä, ja kävelyä ja pyöräilyä varten on useita reittejä. Myös Pohjois-Pohjanmaan museo löytyy saarten tuntumasta, joten päiväretkeen voi yhdistää monenlaista ohjelmaa.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Puutarhamiljöössä ja Runebergin jäljillä Pietarsaaressa

Kesän odotetuimpia reissuja oli retki ystävän kanssa seitsemän sillan saaristoon sekä Pietarsaareen ja Kokkolaan. Lähdimme liikkeelle aamutuimaan ja ajoimme ensin suoraan Pietarsaareen eli Jeppikseen 8-tietä parin pysähdyksen kautta.

Aloitimme tutustumisen Aspegrenin puutarhasta ja Rosenlundin pappilasta. Kivinavetan edustalla oli juuri menossa musiikkiesitys, sillä Pietarsaaressa oli Jaakon Päivien aika. Reissumme sattuikin juuri sopivasti tapahtuma-aikaan.

Tutustuimme puutarhaan, joka oli kivimuurien ympäröimä ja sisälsi kauniisti vierekkäin sekä hyötyviljelmiä että kukkasia. Puutarhan keskellä oli upea huvimaja. Puutarha oli laaja ja lisäksi alueella oli vielä erillinen yrtti- ja ruusutarha.

Lounastimme ihastuttavassa Rosenlundin pappilassa, jossa oli myös taidetta esillä. Kivinavetassa oli kotiseutumuseo ja lisäksi alueelta löytyy kotieläimiä.

Miljöö teki vaikutuksen ja läksimme rennoin mielin jatkamaan matkaa kohti Gamla Hamnia – Vanhaa Satamaa. Kiertelimme matkalla myös Pietarsaaren keskustaa ja vanhaa kaupunkia Skataa.

Sataman alue oli jännittävä vanhoine rakennuksineen ja laitteineen. Laiturissa oli upea alus ja toinen löytyi telakan sisältä. Kuunari Vegaa on kunnostettu pitkään ja työ jatkuu edelleen. Telakalla oli ihana vanhan tuoksu ja tunnelma. Vegaa pääsi kurkistamaan myös ylhäältäpäin.

Vanhan sataman jälkeen oli aika siirtyä etukäteen suunnitellulle kohteelle eli Runebergin tuvalle (Runebergs stuga). Ystäväni oli hyvä kartanlukija ja matka eteni sujuvasti tännekin. Tupa oli juuri avautumassa ja löytyi todella viehättävästä paikasta metsän keskeltä. Pieni keltainen talo, jonka vieressä punainen vaja sekä leppoisa rantanäkymä.

Tuvan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa viehättävästä Pietarsaaresta 7 sillan saaristotien kautta kohti Kokkolaa. Siitä tarinaa seuraavaksi!

Risteilemässä Raahen saaristossa – Pooki Flakkaa

Olipa eilen huippupäivä! Kävin Pooki Flakkaa Raahen Meripäivillä. Aamulla sateli vettä, niin päätin syödä sisätiloissa ja pysähdyin lounaalla Pattijoen Pulla-Pirtillä. Hyvä paikka, josta saa tuotteita ostettua kotiinkin.

Meripäivillähän oli tarjolla street foodia todella montaa sorttia. Kiersin aluksi markkinakojut ja ihailin pitkään rannassa olevia veneitä. Muun muassa Postijahti Wasa oli avoinna tutustumiselle.

Tämän jälkeen menin rannassa olevaan Pakkahuoneen museoon, jonne olikin Meripäivien aikana vapaa pääsy. Olen käynyt museossa viimeksi joskus lapsena. Näyttely oli alakerrassa useissa huoneissa ja jatkui vielä yläkertaan. Näyttely oli erittäin monipuolinen ja merellinen. Itse pidin erityisesti erilaisista pienoismalleista, jotka kuvasivat Raahen elämää. Myös sisustetut huoneet olivat upeita.

Sitten olikin odottamani risteilyn aika M/B Jennamarialla! Se oli kyllä yksi kesän kohokohtia. Raahen saaristossa olen käynyt viimeksi joskus nuorena. Koska sää oli epävakainen, niin satuin olemaan ainoa risteilylle lähtijä. Mikäpä siinä, sain sitten merellä henkilökohtaisen opastuksen.

Kuljettaja kertoili saarten nimiä sekä mitä rakennuksia niistä löytyi. Myös kartasta pystyi seuraamaan matkaa. Yksi saarista oli lammaslaitumenakin. Pookeja eli majakoita näkyi useampia. Kävimme kääntymässä Lapaluodon satamassa, jossa muuten on Meripäivien ajan ohjusvene tutustuttavana.

Paluumatka tehtiin ulkomeren kautta ja ai että nautin näkymistä ja tunnelmasta. Vielä kun alkoi tuulemaan ja saatiin hieman pärskeitä ja keinuttelua, niin oli todellinen elämys!

Loppumatkasta alkoi sataa sen verran, että siirryin veneen sisätiloihin. Sain tutustua ohjauslaitteisiin ja kuulin lisää MeriRaahen toiminnasta.

Lopuksi poikkesin vielä kahvila Ruiskuhuoneella sekä hain suklaakojusta kotiin viemisiä.

Raahe on todellinen saaristokohde, suosittelen lämpimästi!

Vanhassa Raahessa on myös paljon nähtävää, ja minullakin jäi muun muassa Apteekkimuseo ensi kertaan.

Kävin muuten yhtenä iltana sisäkesäteatterissa Limingassa katsomassa Ryysyrannan Joosepin, jossa kuultiin Irwin Goodmanin musiikkia. Todella mukava elämys, jossa oli syvempääkin sisältöä. Syksyllä näytöksiä on tulossa Ouluunkin.

Olen mukana myös Bloglovin’ -sivustolla:

<a href=”https://www.bloglovin.com/blog/18969321/?claim=sbd79283krx”>Follow my blog with Bloglovin</a>

Kukkolaforsen ja Taavolagården: ihanaa seutua Ruotsissa

Vaihteeksi Haaparannan reissulla jätimmekin Ikean välistä ja muiden ostosten jälkeen suuntasimme 13 kilometrin päähän Kukkolankoskelle pohjoiseen menevää tietä. Sitä ennen löysimme sopivasti Haaparannan markkinat ja sieltä löytyi muun muassa unisieppareita. Pääsimme myös asioimaan ihan ruotsin kielellä, jota ei monestikaan Haaparannan reissuilla tarvitse.

Kukkolankosken alue oli monipuolinen: majoitusta, museota ynnä muuta nähtävää. Itse Kukkolankoski oli vaikuttava elämys, jota ihan alueen vierestä pääsi rannalta hyvin ihailemaan. Koski kuohui pitkän matkaa.

16-vuotiaat matkaseuralaiset eivät innostuneet historiallisesta alueesta eivätkä kalastus- ym. museoista. Niinpä palasimme takaisin kohti Haaparantaa ja pysähdyimme Taavolagårdenissa kolme kilometriä ennen Haaparantaa.

Taavolagården oli kertakaikkisen ihastuttava paikka! Maatilan pihapiirissä oli muun muassa kanoja, kirppis, kahvila ja myymälä. Myymälä oli ihanan viehättävä putiikki ja neitokaiset innostuivat ihastelemaan kanojakin.

Kahvikupin sai itse valita kaapista sekalaisesta kokoelmasta. Oli mukava yllätys, kun kuppien joukosta löytyi samanlaisia kuin aikanaan mummolta saamani kupit! Piirakkapöytä oli myös houkutteleva ja koko talon sisustus aivan todella kaunis.

Kotimatkalla bongailin tutulta Kemi-Oulu-tieltä monia paikkoja, jotka voisivat olla pysähtymisen arvoisia. Esimerkiksi Simoon pitäisi todella tutustua. Kemin seutu on tuttua opiskeluajoilta. Matka on mukava siksikin, että sillä reitillä saa ylittää monta kaunista jokea. Ja vaikka nelostie on tällä välillä aika tukkoinen, niin kaasuahan saa painaa molemmissa päissä moottoritiellä!

Kaikkinensa tosi mukava päivä, joka poikkesi etukäteen suunnitellusta! Voi että tekisi mieli lähteä tutustumaan Pohjois-Ruotsiin laajemmin!

Maikkulan kartanoon viehtyy

Olen tällä viikolla pitänyt lomaa väitöskirjasta, ja siksipä eilen olikin aikaa kierrellä Oulussa.

Kävin kyläilemässä Äimäraution siirtolapuutarha-alueella ja täytyy sanoa, että vaikutuin sen kauneudesta ja laajuudesta! Käykää ihmeessä vierailulla vuosittaisena avointen ovien päivänä!

Lounastin Oulun Automuseon yhteydessä olevassa Lounaskahvila Biilissä. Vahva suositus sille! Paikka olikin täynnä tuttuun tapaan, ja kannattaa käydä tutustumassa myös vanhoihin autoihin näyttelyssä.

Toinen suositeltava lounaspaikka on Satamaravintola Toppilassa. Ystäväni kanssa kävimme siellä viime viikolla, ja siellä oli kiva merihenkinen sisustus ja avarat tilat. Ja hyvää ruokaa!

Olen joskus asunut Maikkulassa, ja kävin tyttöä odotellessani Maikkulan kartanon alueella. Se on erittäin viehättävä tilausravintola, jossa olen itse kokouksen merkeissä käynyt.

Kartano ja kahvila ovat avoinna sovitusti ja tilauksesta. Sain kuitenkin yksityisesti kierrellä ja kuvata siellä, kiitos siitä!

Kartanon alueella on paljon nähtävää ja se on mitä hienoin ympäristö esimerkiksi perhejuhlille. Lampaita pääsee ihastelemaan laitumella, ja myös vanhoja koneita on nähtävillä. Saunomismahdollisuuskin Oulujoen rannassa on!

Maikkulan kartanon sivut:

http://www.maikkulankartano.fi/

 

Turkansaaren ulkomuseossa

Turkansaari on yksi jokavuotisia käyntikohteitani. Tällä kertaa lähdin ystäväni kanssa käymään siellä. Aamuinen sadekin loppui sopivasti.

Turkansaaren ulkomuseo löytyy Oulusta Muhoksen suuntaan menevältä tieltä vasemmalle kääntyen. Alueelle on hyvät opasteet. Tilavalta parkkipaikalta kävellään Oulujoen ylittävän sillan yli, ja sitten saavutaankin saareen.

Museoalue on monipuolinen ja aika laajakin, mutta sen jaksaa hyvin kävellä ja voihan kohteita valikoidakin kartan perusteella. Aluksi vastaan tulee vanha kirkko, joka on edelleen suosittu vihkimispaikka. Juhlia varten kun lähistöltä löytyy tilava tanssilattiakin ynnä muu tarpeellinen.

Jatkoimme ensin vanhan navetan kautta uittomuseon alueelle. Kävimme herrasväen talossa, savottakämpässä ja muissa rakennuksissa. Alueella on useita aittoja ja muita rakennuksia, joissa on näytillä esimerkiksi vanhoja työvälineitä. Edelleen löytyy tervahautaa, vanhaa myllyä ja monenmoista muuta, ansapolkukin.

Kahvilaravintolassa oli tarjolla kermaisen maukasta lohikeittoa perinteisessä ympäristössä. Kyllä maistui!

Tosi kiva reissu, eikä hieman kylmempi sää haitannut ollenkaan!

Olethan huomannut, että blogitekstit on myös luokiteltu: Oulun seutu, muu Pohjois-Pohjanmaa, muu Suomi ja ulkomaat, eli voit selata niitä myös alueittain.

Pateniemen sahan museo on avautunut

Vihdoinkin pääsin vuosia suunnittelemaani käyntikohteeseen: Ouluun Pateniemen sahan museoon! Museo juuri avattu neljän vuoden tauon jälkeen, ja se on avoinna nyt heinäkuun ajan ilman pääsymaksua.

Pateniemen sahan museo

Museoon tullessa vastaanotto oli sydämellinen ja henkilökunta alkoi heti esittelemään paikkoja. Kiertelyn jälkeen katsoin lyhyen videon sahan historiasta. Se oli mielenkiintoinen ja hyvin tehty. Mieleen jäi muun muassa, että laivavarvi tarkoittaa telakkaa, ja että telakalla on parhaimmillaan työskennellyt noin 350 henkilöä. Koneellistumisen myötä ammatteja sitten katosi.

Itse museorakennus on jo 160 vuotta vanha. Lisätietoa museosta löydät esimerkiksi täältä:

https://www.ouka.fi/oulu/luuppi/pateniemen-sahan-museo

Myös Kaleva uutisoi museon avaamisesta: http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/sahateollisuuden-kesamuseo-avattiin-pateniemessa/219081/

Museon jälkeen menin vielä Kauppakeskus Ideaparkiin kahville. Kävin H2O-kahvilassa maistelemassa karpaloraakakakkua, oli hyvää!

Ideaparkiin on muuten helppo tulla ostoksille, siellä ei mielestäni ole ainakaan eksymisen vaaraa, koska kaikki liikkeet ovat yhden käytävän varrella!

Kauppakeskus Ideapark

Iissä ympäristötaidetta ja vanha Hamina

Paikallislehti kävi haastattelemassa minua, ja siinä yhteydessä tuli monia kehittämisideoita tähän blogiin liittyen. Minun pitääkin varata ensi viikolle kokonainen päivä jatkokehittelyä varten! Otan siis mielelläni nyt vastaan ideoita ja toiveita blogiin, ja niitä voi laittaa vaikka kommentteihin.

Lukijat ovat varmaan jo saattaneet ihmetelläkin, että miten ihmeessä ennätän kiertää näin paljon! Syy on siinä, että olen kesän ajan vapaalla työstä ja kirjoitan väitöskirjaa. Kun päivän kirjoittaa, niin on mukava illaksi vaihtaa maisemia ja lähteä kiertämään kiinnostavia paikkoja. Mutta täytyy sanoa, että tänä aamuna piti jo laittaa kello soimaan, että ennättää kirjoittaa postaukset!

Äidilläni on alkanut kesäloma, niinpä hän lähti matkaseuraksi Iihin. Iissä tulee harvoin käytyä, mutta loppujen lopuksi sinne ei ole Oulusta nelostietä edes pitkä matka.

Päätimme käydä ulkokohteissa ja ensin poikkesimme keskustasta Ympäristötaidepuistoon. Se oli viehättävällä paikalla jokirannassa.

Aluksi näimme Iin vanhan pappilan, joka oli kyllä komea ja suuri rakennus! Pappilan kulmilta lähti polku puistoon, jossa pääsi tutustumaan KulttuuriKauppilan ympäristötaiteeseen.

Iin vanha pappila

Tämä Ruustinnanreitti kiersi jokirannassa lenkin, ja luonnon seasta löytyi monenmoisia taideteoksia! Ne sulautuivat luontoon, mutta erottuivat kuitenkin osa hätkähdyttävästikin.

Ruustinnanreitti

ET

Nimikyltti

Puiston rannasssa

Monimuotoista taidetta

Taidepuistosta siirryimme Iin vanhaan Haminaan. Siellä pääsee kiertämään vanhaa Iitä, joka on yhä hyvinkin asutettu alue. Vanhojen rakennusten sekaan oli rakennettu uutta kuitenkin ympäristöön sulautuen. Yksi kiinnostava kohde oli myynnissäkin!

Iin Wanha Hamina

Haminan taloja

Haminan raittia

Rauhaisaa tunnelmaa

Kiehtovaa historiaa

Kierroksen päätteeksi palasimme kirkon läheisyyteen museoalueelle. Museoalue yllätti monipuolisuudellaan: siellä oli kotiseutumuseon lisäksi myös uittomuseo sekä kalastusmuseo.

Museoalueella

Museossa

Piipahdimme reissun päätteeksi vielä museokahvila Huilingissa. Se oli viihtyisä paikka, ja kahvittelun päätteeksi löysimme vielä rakennuksen yläkerrasta haminalaisen huoneen ja savottakämpän sisustukset.

Museokahvila

Kahvilassa

Savottakämppä

Kauniina päivänä oli mukava kierrellä kävellen kaikessa rauhassa näitä ulkokohteita. Iihin kannattaa poiketa, ja vinkkinä muuten, että tämän viikon sunnuntaina siellä on Huilinki soi -musiikkitapahtuma museoalueella!

Kirkko Haminan lähistöllä