Menestysooppera Abrahamin pidot matkaa Helsinkiin

Kotikunnassani Limingassa esitettiin viime kesänä suuren suosion saanut ooppera liminkalaissyntyisestä Abraham Ojanperästä. Kerron tästä nyt hieman, sillä oopperaa on helmikuussa mahdollista päästä katsomaan ja kuulemaan Helsinkiin.

Abrahamin pidot -oopperassa keskiöön nousee laulajan kipuilu laulamisen ja muiden elämänvalintojen kanssa. Miten tasapainotella kotiseuturakkauden, ystävyyssuhteiden, rakkauden, suomalaisuusaatteen, lauluopetuksen ja maailmanvalloitustarpeen välillä?

Lopulta Abraham löytää sen minkä jo lapsenakin tiesi:

”Olen laulaja, laulaja vain…”

Abraham Ojanperä (1856–1916) oli aikansa merkittävin laulupedagogi ja laulutaitelija Suomessa. Ojanperä oli ensimmäisiä levyttäneitä laulajia ja toimi muun muassa solistina Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kantaesityksessä vuonna 1882 ja teki tiivistä yhteistyötä Oskar Merikannon (1882–1924) kanssa. Ojanperä oli merkittävässä roolissa, kun Suomeen vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa luotiin omaa musiikkikulttuuria.

Ojanperän poikkeuksellinen elämä

Abraham Ojanperän elämäntarina on poikkeuksellinen monestakin syystä. Abraham ”Aappi”/”Aappo” Ojanperä syntyi vuonna 1856 Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa maalaistaloon. Abrahamin vanhemmat menehtyivät lavantautiin pojan ollessa vasta toisella ikävuodellaan. Nuoren pojan musiikillinen lahjakkuus huomattiin pienessä pitäjässä nopeasti ja kyläläisten keräämällä rahoituksella nuori Aappi lähetettiin Jyväskylän seminaariin opiskelemaan laulua. Myöhemmin Ojanperä jatkoi laulun opiskelua muun muassa Helsingissä ja Dresdenin kuninkaallisessa konservatoriossa.

Värikäs tarinoija, seuramies ja herkkusuu

Ojanperä oli komea mies, jolla oli komea ääni. Hän oli tarinoiden mukaan erinomainen seuramies – iloinen, vilkas ja välitön – mutta suuttuessaan saattoi olla kiivaskin. Kovasti hän oli naisten mieleen, mutta erinäisistä syistä hän eli ja kuoli poikamiehenä. Hän rakasti kauneutta kaikkialla; luonnossa, pukeutumisessa ja pöydän antimia. Suomen kulttuurielämässä Ojanperä oli vaikuttava näky: hän pukeutui näyttävästi ja esiintyminen oli lähes koomisuuteen asti teatraalista. Lukuisten, osaksi kulttuuriväestä koostuvien vieraiden mukaan laulaja oli paitsi värikäs tarinoija myös taitava kokki ja herkkusuu. Ojanperä pitikin ystävilleen pitoja, jossa nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa. Ojanperän läheisiä ystäviä olivat muun muassa Eino Leino sekä Oskar Merikanto.

Ojanperä kuoli Limingan kotitilallaan Aappolassa vuonna 1916 ystäviensä ympäröimänä. Aappola on toiminut Ojanperän museona vuodesta 1917 ja esittelee laulajan kodin lähes sellaisena kuin se oli sata vuotta sitten. Aappola sijaitsee Limingan vanhalla museoalueella, jonka läheisyydessä Abrahamin pidot -ooppera ensimmäisen kerran esitettiin elokuussa 2017.

Abrahamin mietteitä:

Aaltoilevaa viljaa ja pehmeitä kiviä.

Horisontti niin kaukana, mittaamaton.

Taivas vaihtaa värejään, on se niin uskomaton.

Limingassa 2017 kantaesitetty ja suuren suosion saanut Jukka Linkolan ooppera Abrahamin pidot esitetään 22. ja 23.2.2018 Helsingin Musiikkitalossa.

Helena Tornbergin librettoon perustuva sävelteos on ensimmäinen oopperadramatisointi laulajamestarin elämästä. Helsinkiläinen säveltäjä, maailmaa kiertänyt Jukka Linkola teki Liminkaan suurteoksen. Oopperan, joka oli jo syntyessään valmis maailmalle.

Suosittelen oopperaa myös niille, jotka eivät aiemmin ole oopperassa käyneet! Olen erityisen ylpeä myös siitä, että mukana esiintymässä on Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoita näyttämässä monipuolista osaamistaan.

Kaikki kuvat ja teksti pääosin on lainattu Abrahamin pidot -oopperan kotisivuilta:

http://abrahaminpidot.fi/

Yhteistyöpostaus

Tuunattuja autoja ja hifistelyä Hötsissä

Sain lauantaina työ- ja opiskeluhommat tehtyä, ja pääsin puolilta päivin Ouluhalliin Hifi & Tuning Show -tapahtumaan eli tuttavallisemmin Hötsiin.

Paikalla oli väkeä jonoksi asti, samoin sisällä hallissa kävi kuhina. Kohderyhmä oli selvästi lähtenyt liikkeelle.

Musiikki soi ja heti sisääntulon luona pääsi ottamaan Hötsien. Tästä sitten kiertelemään messuhallia.

Autot olivat toinen toistaan upeammaksi tuunattuja ja kiiltäväksi vahattuja. Huumorinpilkettä oli useassa, samoin monenlaista persoonallisuutta. Jo kuvia ottaessani tiesin, että näistä tulee vaikea valita blogiin. Päätinkin nyt sitten laittaa runsaasti kuvia!

Kun olin saanut hallin kierrettyä, bongasin ihmisjoukon yhden auton ympärillä ja hoksasin sitten mennä katsomaan. Siellähän pääsi läheltä kuuntelemaan auton hifilaitteita. Autonomistajat soittivat vuoron perään musiikkia ja ihmiset liikkuivat autolta toiselle.

Ja olihan niistä upeissa vahvistimissa, bassokaiuttimissa ynnä muissa laitteissa nähtävää ja kuultavaa! Paikalla oli upea tunnelma ja hyvä fiilis.

Makeita metallivärejä, timanttista kiiltoa, upeita teippauksia ja värivaloja! Mietittyjä yksityiskohtia, sillä autot kisasivat tietysti myös palkinnoista.

Myös Ouluhallin ulkopuolella parkkipaikalla luukutettiin musiikkia ja paikalla oli useita näyttäviä autoja. Harrastajat olivat tulleet sankoin joukoin paikalle. Itselle tapahtumasta jäi rentoutunut olo, kiva oli käydä!

Fiilistelyä Qstock-festareilta Oulusta

Ei olisi voinut paremmin Qstock-festarit mennä Oulussa! Olin mukana molempina päivinä, ja yllättävän hyvinhän tuota jaksoi nauttia menosta. Oikea kesäunelma!

Perjantaina helle helli ja kaupunki oli täynnä väkeä. Auton sai kätevästi parkkiin maan alle Kivisydämeen, ja siitä sitten siirtyminen festarialueelle Kuusisaareen. Ravintoloiden terassit eli oululaisittain patiot olivat täynnä väkeä. Niin myös torinranta ja läheiset puistot. Merillä olivat veneilijät valmiina juhlimaan myös.

Oli aivan upeaa nauttia ihmispaljoudesta, mutta ahdasta ei kuitenkaan ollut. Koko perjantai ja lauantai olivat täynnä hyviä esiintyjiä, valinnanvaraa ja runsaudenpulaa oli. Itselleni maistuu parhaiten raskas rock, mutta koska musiikkimakuni on monipuolinen, niin useat eri tyyppiset esiintyjät kyllä miellyttivät.

Ja ne puitteet: lähellä kaupunkia upeassa saaressa, puisto- ja rantamaisemissa. Huikeaa! Rytmirannan lava oli rannalla, siellä saattoi nauttia hiekkarannasta tai kokeilla vaikka suppailua. Ihmiset olivat veneillä rannan edustalla kuuntelemassa musiikkia.

Muut lavat olivat myös hyviä. Kaleva-lavalla soitettiin hevimpää musiikkia, ja siellä vähän maa pöllysi. Etenkin kun Stam1na sanoi, että nyt mennään, niin sitten mentiin! Tottakai Suomen heavypääkaupungissa Oulussa!

Muutoin kentät olivat helppokulkuisia ja siistejä. Pari lavaa oli teltoissa ja itse päälava lähellä sisäänkäyntiä. Kulkeminen alueella oli helppoa.

Oheisohjelmaa oli monenmoista benji-hypystä sumo-painiin. Ruokatarjonta oli monipuolinen, ja erilaisia oheistuotteita oli myynnissä sekä mukana järjestöjen ja muiden esittelytelttoja.

Musiikkikokemukset olivat niin mahtavia, että on mahdoton eritellä, mikä festareissa oli parasta. Kokonaisuus oli niin hyvä. Yhtään väheksymättä muita, oli tietysti mukavaa nähdä omat suosikit Poets of the Fall sekä tietysti lauantain pääesiintyjä Alice Cooper. Alice veti tyyliinsä todella näyttävän shown. Näin suosikkini molemmat toista kertaa Oulussa nyt!

Festareiden päätteeksi oli tuttuun tapaan vielä ilotulitus. Tyttären kanssa vielä fiilistelimme käymällä autoajelulla yöllä katsomassa ihmispaljoutta.

Kylläpä oli Oulusa palijo ihimisiä! Ensi vuonna uudelleen, kyllä Qstock on niin minun juttuni!