Pölökkypäitä Martinniemessä Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolulla

Aina sitä löytyy uusia käyntikohteita! Vaikka olen käynyt Oulussa Haukiputaan Martinniemessä, niin en ole tiennyt luonto- ja kulttuuripolun olemassa oloa. Nyt sain siitä vinkin Facebookin kautta ja ei muuta kuin tutustumaan.

Auton jätin Kurtinhaudan kalasatamaan ja siitä kävelin rantaa pitkin polun alkuun Ukkolanrannalle. Täältä niitä polulla asuvia pölökkypäitä sitten alkoi löytymään! Puiden veistäjänä on toiminut Jyrki Mäki. Opaskylteissä on lisäksi otteita kirjailija Joni Skiftesvikin teoksista ja lauluntekijä-muusikko Jukka Takalon kappaleista.

Ukkolanrannassa on myös laavu, ja nytkin paikalla oli tulistelijoita. Hyvin olisi kuitenkin mukaan vielä mahtunut!

Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku on noin 2,5 kilometrin mittainen eli varsin sopiva päiväkävelyksi.

Ja täällähän järjestetään myös kuulu Maakinen Martinniemi -tapahtuma. Josko sinne ensi vuonna jo pääsisi mukaan!

Meren äärellä Raahessa

Kävimme ystäväni kanssa viime kesänä Raahessa Mikonkarissa, josta löytyy myös venesatama. Mikonkarin päästä avautuu huikea merimaisema. Alueella on myös kivoja idyllisiä mökkejä.

Nyt oli varsin tuulinen päivä, ja toinen kohteemme oli Parrinkalliot. Niistä sain vinkin myös viime kesänä ja ystäväni tiesikin niiden sijainnin. Sinne siis!

Metsästä olivat lumet sulaneet, joten liikkuminen oli helppoa. Mutta itse kalliot olivat kyllä jännittävät, sillä jäätä oli vielä hitusen paikka paikoin. Saavutimme kuitenkin huipun ja yllätyin kallioiden laajuudesta. Ihan omanlaisensa maisema.

Tästä jatkoimme thairavintolan testaukseen, mutta siitä myöhemmässä postauksessa.

Iki-ihanassa Bombassa Nurmeksessa

Joko tunnet Nurmeksen Bomban? Minä olen käynyt paikassa pariin kertaan, mutta nyt pääsin pitkään haaveilemalleni kylpylälomalle sinne.

Meidät otettiin itäsuomalaiseen tyyliin lämpimästi vastaan hotellissa. Saimme tilavan huoneen, josta oli näköala Pieliselle. Huoneessa oli korotettu katto ja parvi, jotka toivat huoneeseen ilmavuutta ja persoonallista tyyliä. Tarvitsemani vedenkeitin kuului myös varustukseen.

Olimme tulomatkalla poikenneet Nurmeksessa, jossa näimme Puu-Nurmesta ja suuren kirkon. Nurmes on kuulemma koivujen kaupunki, ja kaupunkiympäristöä reunustivatkin puut kauniisti.

Iltapäiväkahvien jälkeen lähdimme tutustumaan kivenheiton päässä olevaan karjalaiskylään. Rakennuksia oli monenlaisia ja tyyli oli näyttävää. Klassikko alueella on Bomba-talo, mutta se ei ollut nyt auki. Hotelliin kuuluvia huoneistoja on myös tässä kylässä, ja nekin voisivat olla kiintoisa majoitusvaihtoehto.

Kävelyn jälkeen olikin jo ruoka-aika, ja suuntasimme hotellin viihtyisään trattoriaan. Ystäväni otti mozzarella-salaatin ja minä risoton naudanlihalla. Pidin myös ravintolan tyylistä, joka oli tunnelmallinen ja kutsuva. Ravintolasta oli loistava näkymä kylpylään.

Kylpylään sitten iltapuhteella. Siellä oli mukavan rauhallista, joten isossa altaassa mahtui uimaankin. Poreita ja vesisuihkuja oli runsaasti. Kävimme myös ulkoporealtaassa, josta oli loistavat näköalat. Tästä olikin hyvä siirtyä taivaalliseen kuumavesialtaaseen. Sitten saunojen testaus; kävimme karjalaisessa saunassa sekä höyrysaunassa. Elämyssuihkujakin olisi löytynyt.

Iltasella vielä lukemista hotellihuoneessa ja hyvien yöunien jälkeen nauttimaan aamiaisesta, joka olikin monipuolinen. Tästä oli hyvä suunnata kotimatkalle.

Vaikka minulla oli kovat odotukset kylpylähotellia kohtaan, niin täytyy sanoa, että se ylitti kaikki odotukset! Reissu oli todella rentouttava ja nautittava. Joskus kesäaikana kannattaa käydä uudelleen.

Kajaanin reissulla Paltaniemessä

Olimme pitkään ystäväni kanssa suunnitelleet päiväreissua Kajaaniin. Kummallakin on paikkakunnalta hyviä muistoja. Lähdimme nyt syysviikonloppuna käymään. Ajelimme menomatkan Oulujärven eteläpuolista reittiä ja palasimme pohjoispuolta.

Suuntasimme aluksi Kajaaniin päästyämme Paltaniemeen. Näin ensimmäistä kertaa Eino Leino -talon, jossa olisi mielenkiintoista päästä käymään sisälläkin. Paltaniemen museotie oli viehättävä ja pysähdyimme muun muassa kirkolla.

Tästä jatkoimme Kaukametsään. Minulla oli mielessä uinti ja ystäväni kävi sillä välin kävelyllä. Kaukaveden uimahalli oli upea, kylpylätasoa. Erityisesti kuumavesiallas oli taivaallinen!

Paluumatkalla vielä lounastaminen. Ja kun ajomatka jaettiin puoliksi, niin energiaa jäi vielä illaksi kotiinkin.

Ylikiimingistä löytyi uutta: Vesainen

Ajelin pitkästä aikaa Ylikiimingissä ja menomatkalla silmiini pisti Vesaisten patsas. Ajelimme siihen sitten uudelleen ja kävin katsomassa lähempää.

Perehdyin netistä myös patsaan historiaan eli kirjallisuudessakin esiintyvä sissipäällikköhän tässä oli kyseessä.

Ylikiiminki on muutenkin hienoa seutua, siellä tuntee olevansa luontoa lähellä. Ja mainiot lohestuskohteet Vaaralampi ja Tervalampihan sieltä päin löytyvät sekä ulkoilureitistöjä. Ja koska elämässä tapahtuu yllättäviä asioita, niin yövyin viime yön näillä Ylikiimingin suunnilla!

Vaaralammella kävinkin viime kesänä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/07/25/lohestajan-paratiisit-vaaralampi-ja-tervalampi/

Kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa

Oletko käynyt Kuopiossa, joka on myös kaunis kesäkaupunki? Lähdimme kaverini kanssa käymään siellä kauniina syyskesäisenä päivänä. Päiväreissu Kuopioon oli ollut jo pitkän aikaa mielessä.

Suuntasimme ensin Rauhalahden kylpylään, jossa olen kohta parikymmentä vuotta haaveillut käyväni. Kaverini lähti luontopolulle ja minä menin pulikoimaan. Kylpylä yllättikin positiivisesti monipuolisuudellaan. Plussaa esimerkiksi tilavasta uima-altaasta. Ja kuumavesiallas oli kuin taivas!

Poikkesimme huoltamolla syömässä lehtipihvit ja jatkoimme siitä keskustaan. Kiertelimme vähän keskustan alueella mm. satamia katsomassa. Tästä sitten suuntasimme Puijon tornille katselemaan Kuopion näkymiä vähän korkeammalta.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Iisalmessa katsomassa Koljonvirran taistelun muistomerkkiä. Hyvin ennätimme reissun päivässä tehdä!

Kulttuuria Pellossa ja näköaloja Aavasaksalla

Kävin taas vaihteeksi Pellossa sukuloimassa parin yön ajan ja olikin todella monipuolinen reissu. Menomatkalla pysähdyin Suomen puolella Kukkolankoskelle nauttimaan lohikeitosta ja näköaloista.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Orangin ympäristötaidepuistoon. Se oli kokemus, sillä jo luonto on erilaista kuin kotiseudullani. Taideteokset olivat polun varrella ja ne olivat yllättäviä. Osa sulautui luontoon täysin, osa taas sävähdytti räväkkyydellään. Hieno paikka!

Seuraavana päivänä kävin uimassa Ritavalkeassa ja tämän jälkeen lähdin koululle kuvataideseuran taidenäyttelyyn. Näyttelyllä oli mahtavat puitteet, sillä se oli vanhassa hirsisessä rakennuksessa. Se toi oman lisänsä näyttelyn antiin. Pidin kovasti teoksista ja niiden monipuolisuudesta.

Iltasella lähdimme sitten käymään Aavasaksalla. Olen monta vuotta haaveillut Aavasaksanvaarasta ja nyt lopultakin pääsin sinne. Ja kyllähän se yllätti positiivisesti ja ylitti kaikki mielikuvat!

Näkötornista oli aivan upeat näkymät ja näköalapaikkoja oli useampi. Kunpa saisin viedä rakkaani jonakin päivänä Place to Kiss -paikalle! Reissun täydensi avoinna oleva kahvila-ravintola, jossa otimme herkullista kääretorttua kahvin kera. Kahvila oli todella viihtyisästi sisustettu ja myös koiraystävällinen.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Merelliseen Ouluun tutustumassa Koti merellä -viikonloppuna

Ilokseni Oulussakin halutaan nostaa merellisyyttä mukavalla tavalla esille. Ystäväni ehdotti, että kävisimme Koti merellä -tapahtumaviikonloppuna tutustumassa Merimiehen kotiin Hietasaaressa.

Pikisaaressahan sijaitsee Merimiehenkotimuseo, mutta koska se on avoinna jatkuvasti, niin päätimme jättää sen myöhemmälle. Sen sijaan suuntasimme Hietasaareen ja Merieläkeläisten ylläpitämään Merimiehen kotiin.

Hietasaarihan on jo miljöönä kiehtova ja tunnelman aisti jo talon pihapiirissä. Mukava yllätys oli sekin, että meidät otettiin lämpimästi vastaan ja saimme talosta kattavan esittelyn. Vanha kaverini sattui vielä olemaan tuottamassa tapahtumaviikonloppua, niin oli mukava törmätä häneenkin.

Merimiehen koti oli sisustettu alkuperäiseen tyyliin. Posliinikoirat olivat ikkunalla, tosin ne eivät tällä kertaa paljastaneet merimiehen kotona oloa. Matkamuistoja maailman meriltä, merimiesasuja, laivojen radiolaitteita ynnä muuta oli esillä. Kodissa oli varsin paljon yksityiskohtia ja Merieläkeläisten edustaja kertoi historiaa laajemminkin.

Tässä yhteydessä ilmeni, että kyseisenä tapahtumaviikonloppuna pääsee tutustumaan myös Toppilansalmessa olevaan perinteiseen satamahinaaja m/s Alpoon. Ystäväni oli käynyt siellä aiemmin, joten jatkoin matkaa yksikseni kohti jokivartta.

Hinaajalla olikin jo täyttä, ja ihmiset olivat hyvin löytäneet sinne. Myös tapahtuman ideoinut kaverini oli jo ennättänyt kierrokselle sinne. Laivalla oli tarjolla täytekakkukahvit, joten jutustelimme siinä ohessa.

Laivasta pääsi näkemään oikeastaan kaikki tilat, niin yläkannelta, hyteistä kuin alakerran konehuoneesta. Tottahan minun piti sandaaleista ja hameesta huolimatta kivuta jyrkkiä metallitikkaita pitkin konehuoneeseen, kun siitä kerran esittely luvattiin!

Laivan moottori on kuulemma erikoinen, sillä kone kuljettaa laivaa ainoastaan yhteen suuntaan eli peruuttaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Samalla tutustuessa ilmeni, että hinaajaperinteelle haluttaisiin jatkoa ja laivaan etsitään miehistöä. Jos kiinnostuit, niin otapa yhteyttä Merikaupunni ry:hyn!

Minä kyllä innostuin Oulun merellisyydestä ja kesän käyntikohdelistalla tulee olemaan myös museo Pikisaaressa!