Kulttuuria Pellossa ja näköaloja Aavasaksalla

Kävin taas vaihteeksi Pellossa sukuloimassa parin yön ajan ja olikin todella monipuolinen reissu. Menomatkalla pysähdyin Suomen puolella Kukkolankoskelle nauttimaan lohikeitosta ja näköaloista.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Orangin ympäristötaidepuistoon. Se oli kokemus, sillä jo luonto on erilaista kuin kotiseudullani. Taideteokset olivat polun varrella ja ne olivat yllättäviä. Osa sulautui luontoon täysin, osa taas sävähdytti räväkkyydellään. Hieno paikka!

Seuraavana päivänä kävin uimassa Ritavalkeassa ja tämän jälkeen lähdin koululle kuvataideseuran taidenäyttelyyn. Näyttelyllä oli mahtavat puitteet, sillä se oli vanhassa hirsisessä rakennuksessa. Se toi oman lisänsä näyttelyn antiin. Pidin kovasti teoksista ja niiden monipuolisuudesta.

Iltasella lähdimme sitten käymään Aavasaksalla. Olen monta vuotta haaveillut Aavasaksanvaarasta ja nyt lopultakin pääsin sinne. Ja kyllähän se yllätti positiivisesti ja ylitti kaikki mielikuvat!

Näkötornista oli aivan upeat näkymät ja näköalapaikkoja oli useampi. Kunpa saisin viedä rakkaani jonakin päivänä Place to Kiss -paikalle! Reissun täydensi avoinna oleva kahvila-ravintola, jossa otimme herkullista kääretorttua kahvin kera. Kahvila oli todella viihtyisästi sisustettu ja myös koiraystävällinen.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Maakuntakierroksella Raahe-Pyhäjoki-Kalajoki

Olipa meillä taas hyvä reissu paikallistuntemusta omaavan kaverini kanssa! Kävimme juhannusajelulla Raahesta Pyhäjoelle ja Kalajoelle.

Aluksi lähdimme kierrokselle Raahessa sijaitsevan Mutalan kartanon kautta. Se sopii erilaisiin tilaisuuksiin ja siellä oli muun muassa kiehtovan näköinen saunarakennus.

Emme pitäneet kiirettä, vaan piipahdimme matkalla kiinnostaviin paikkoihin. Menomatkalla pysähdyimme Pyhäjoen Parhalahdella Ylimattilan arboretumissa. Limingassahan on minulle tuttu puulajipuisto, mutta oli mielenkiintoista nähdä vähän erilainen.

Ylimattilassa olikin kaunista. Alue oli puistomainen, niin kuin tietysti puiden ja pensaiden esittelyyn sopikin. Sää oli tänä päivänä vaihteleva, mutta sadepisaroilta vältyttiin ja jatkettiin sitten matkaa Kalajoen juhannusnäkymiin.

Kalajoella oli päiväsaikaan yllättävänkin hiljaista. Oi niitä nuoruusaikoja, kun siellä tuli itselläkin juhannusta vietettyä! Nyt pysähdyimme dyynin laelle kuvaamaan. Juuri sillä hetkellä vihmoi tuulista vettä, joten kävely jäi tekemättä. Merikin oli aika lailla sumun peitossa.

Lähdimme tästä vielä Kalajoen Rahjan satamaan. Siellä teimmekin löydön, sillä vanha puuvene Ansio oli laiturissa. Upea, ja paikalle sattui vielä aluksen tunteva mies kertomaan historiaa. Ansiolla tehdään risteilyjä tänäkin kesänä.

Kalajoella evästykset grillillä ja takaisinpäin. Paluumatkalla tutustuimme sitten Pyhäjoen Hourunkoskeen. Se olikin näyttävän näköinen ja kalaakin joesta taitaa nousta.

Paljon ennätettiin kyllä päivän aikana nähdä!

Merelliseen Ouluun tutustumassa Koti merellä -viikonloppuna

Ilokseni Oulussakin halutaan nostaa merellisyyttä mukavalla tavalla esille. Ystäväni ehdotti, että kävisimme Koti merellä -tapahtumaviikonloppuna tutustumassa Merimiehen kotiin Hietasaaressa.

Pikisaaressahan sijaitsee Merimiehenkotimuseo, mutta koska se on avoinna jatkuvasti, niin päätimme jättää sen myöhemmälle. Sen sijaan suuntasimme Hietasaareen ja Merieläkeläisten ylläpitämään Merimiehen kotiin.

Hietasaarihan on jo miljöönä kiehtova ja tunnelman aisti jo talon pihapiirissä. Mukava yllätys oli sekin, että meidät otettiin lämpimästi vastaan ja saimme talosta kattavan esittelyn. Vanha kaverini sattui vielä olemaan tuottamassa tapahtumaviikonloppua, niin oli mukava törmätä häneenkin.

Merimiehen koti oli sisustettu alkuperäiseen tyyliin. Posliinikoirat olivat ikkunalla, tosin ne eivät tällä kertaa paljastaneet merimiehen kotona oloa. Matkamuistoja maailman meriltä, merimiesasuja, laivojen radiolaitteita ynnä muuta oli esillä. Kodissa oli varsin paljon yksityiskohtia ja Merieläkeläisten edustaja kertoi historiaa laajemminkin.

Tässä yhteydessä ilmeni, että kyseisenä tapahtumaviikonloppuna pääsee tutustumaan myös Toppilansalmessa olevaan perinteiseen satamahinaaja m/s Alpoon. Ystäväni oli käynyt siellä aiemmin, joten jatkoin matkaa yksikseni kohti jokivartta.

Hinaajalla olikin jo täyttä, ja ihmiset olivat hyvin löytäneet sinne. Myös tapahtuman ideoinut kaverini oli jo ennättänyt kierrokselle sinne. Laivalla oli tarjolla täytekakkukahvit, joten jutustelimme siinä ohessa.

Laivasta pääsi näkemään oikeastaan kaikki tilat, niin yläkannelta, hyteistä kuin alakerran konehuoneesta. Tottahan minun piti sandaaleista ja hameesta huolimatta kivuta jyrkkiä metallitikkaita pitkin konehuoneeseen, kun siitä kerran esittely luvattiin!

Laivan moottori on kuulemma erikoinen, sillä kone kuljettaa laivaa ainoastaan yhteen suuntaan eli peruuttaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Samalla tutustuessa ilmeni, että hinaajaperinteelle haluttaisiin jatkoa ja laivaan etsitään miehistöä. Jos kiinnostuit, niin otapa yhteyttä Merikaupunni ry:hyn!

Minä kyllä innostuin Oulun merellisyydestä ja kesän käyntikohdelistalla tulee olemaan myös museo Pikisaaressa!

Ihastuttavassa Villa Kauppilassa Iissä

Olipa kiva ja rentouttava viikonloppureissu Iissä! Kauas ei aina tarvitse kotoa lähteä nauttimaan, niin kuin blogin perusidea onkin. Sain ilon majoittua uudehkossa B&B Villa Kauppilassa, joka sijaitsee jokivarressa lyhyehkön matkan päässä Iin keskustasta. Bed & Breakfast -majoituksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee taidekeskus KulttuuriKauppila, joten nähtävyyksiäkään ei tarvitse kaukaa hakea.

Kaupallinen yhteistyö

Vastaanotto majapaikassa oli lämmin ja rakennus näytti jo ulkoapäin kiehtovalta. Pihapiirissä on myös muita vanhoja rakennuksia. Ja paikka vaikutti heti ensituntumalta ihanan rauhalliselta.

Uniikki vanhan hirsikartanon miljöö miellytti silmää. 1890-luvulla rakennettu paikka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kartanon remontti on tehty vanhaa kunnioittaen, kuitenkin majoitusviihtyvyyttä ajatellen.

Voi, miten viehkeä huone oli! Pidin sisustustyylistä ja luonnonläheisistä väreistä. Ikkunoissa pitsiverhot ja kaunis näkymä joelle. Huoneessa oli myös oma wc. Sekä se itselleni tärkeä vedenkeitin murukahveineen kuului varustukseen.

Minulla oli lukemista mukana ja suunnitteilla muutoinkin rauhallinen viikonloppu. Lähdin iltapäivällä tutustumaan Hiastinhaaran luontopolkuun, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Luontopolku olikin oiva valinta, sillä siellä oli todella rauhallista. Maasto oli varsin märkää, mutta tukevilla pitkospuilla pääsi lenkkikengillä etenemään. Kävin perillä saakka laavulla ja lintutornilla. Maasto oli todella luonnontilaista ja oli jännä havaita, että Liminkaan verrattuna kuitenkin erinäköistä.

Illalla sitten rauhallinen saunominen Villa Kauppilassa, hyvät olivat puitteet sielläkin. Ja sängyssä nukkui erinomaisesti. Aamulla sitten nauttimaan aamiaisesta ja se minulle kriittinen munakokkeli oli erittäin hyvää! Vähän vielä ulkomaisemien katselua ja sitten näppärästi kotimatkalle. Ja olin palautunut!

Villa Kauppilan yrittäjä kertookin: “Meille tärkeää on aitous, tunnelmallisuus, rauhallisuus ja henkilökohtainen asiakaspalvelu.” Kiitos B & B Villa Kauppila!

Tässä aiempi postaukseni Iistä ja nähtävyyksistä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Klassikkokohteita Turussa

Onko Turku sinulle tuttu kaupunki? Jos ei, niin mene ihmeessä vierailemaan. Minä olen käynyt muutamia kertoja, mutta koska niistä on jo aikaa, niin päädyin tällä kertaa työreissun yhteydessä käymään Turun linnassa.

Turun linnaahan on aloitettu rakentamaan keskiajan lopussa. Kävinkin ensin päälinnan puolella. Siellä meinasi olla jännittävän ahtaita käytäviä. Koska nyt ei ollut sesonkiaika menossa, niin linnaa sai kiertää todella rauhassa. Päälinnan ylimmässä kerroksessa taas oli todella avaria huoneita.

Meinasin ihan säikähtää, kun ensimmäinen opas tuli vastaan! Toista hoksasin sentään jo tervehtiä ja kolmas pääsi valokuvaan! Eli opastusta kyllä olisi ollut mukavasti tarjolla.

Päälinnan jälkeen menin esilinnan puolella, joka on uudempaa osaa 1500-luvulta. Esilinnassa oli runsaasti esineitä näytillä sekä erilaisia tyylihuoneita.

Ensi kerralle nähtävyyksistä jäivät kovasti kiinnostamaan muun muassa Forum Marinum ja Aboa Vetus.

Entäs sitten majoitus? Se oli legendaarinen Hamburger Börs -hotelli. Hotelli sijaitsee aivan ydinkeskustassa, joten kulkuyhteydet olivat hyvät. Pidin hotellin tyylistä ja sisustuksesta. Toisena iltana nautiskelin myös hotellin Frans & Emilie -ravintolassa.

Ja työhommat olivat sitten Turun ammattikorkeakoulun hienoissa tiloissa. Pääsimme tutustumaan muun muassa opiskelijayritys The Firmaan sekä Turku Game Labiin. Aivan upeaa!

Tässä oli kattaus Turkua, ja todellakin ensi kerralle jäi nähtävää!

Kummituksia Kemin Lumilinnassa

Joko olet kuullut Kemin ympärivuotisesta lumilinnasta? Lumilinna on rakennettu nyt jo 24. kerran ja ensimmäistä kertaa se alkaa toimia ympärivuotisena. Viime vuonna linnassa oli eläinteema, nyt hahmojen teemana ovat kummitukset. Ne ovat kuitenkin pikkulapsillekin sopivia, ja mekin lähdimme katsomaan ystäväni ja 6-vuotiaiden kaksosten kanssa.

Kaupallinen yhteistyö

Alueelle saavuttaessa päästään ensin ihailemaan uutta rakennusta, joka on tietysti valkoinen ja jonka kautta on sisäänkäynti itse lumilinnaan. Rakennuksesta löytyy mukavia teemaan liittyviä yksityiskohtia, mutta lähdetäänpä ensin linnaan.

Kiersimme aluksi linnan ulkopuolella, jossa pääsi näkemään mm. meren äärellä olevia majoitustiloja. Tästä sitten itse linnaan, jossa ensimmäisenä päädytään jääravintolaan. Meillä sattui mukavasti matkailijoiden puolesta vähän hiljaisempi päivä, joten oli tilaa kuvata.

Ravintolan jälkeen poikkesimme katsomassa lumihotellin huoneet. Niissä pääsi ihailemaan lämpimän näköisiä vuoteita ja kaiverrettuja kummitushahmoja. Osassa huoneita oli myös hieno valaistus.

Lopuksi käyskentelimme linnan muissa tiloissa, kuten kappelissa. Lapsille löytyi kiva liukumäki. Myös erilaisia jääveistoksia oli esillä.

Tästä siirryimme ulkopuolelle, ja kiipesimme ensin renkailla laskettavan mäen huipulle. Tässä oli näköalatasanne, josta pääsi katsomaan linnan ympäristöä ja meren suuntaan. Pojat laskivat mäkeä innoissaan.

Sitten oli aika palata sisätiloihin. Piipahdimme katsomassa yläkerran ravintolaa ja kokoustiloja, jotka näyttivät erittäin kutsuvilta ja viihtyisiltä. Tämän jälkeen oli sisätiloissa olevan Snow Experiencen vuoro. Taas päästiin ravintolaan ja jääveistoksia ihailemaan. Lapsille löytyi täältäkin mukava jääliukumäki.

No mutta, vielä piti mennä jäätelökahvilaan jäätelölle ja kahville! Kiva päätös päivälle ja saimme kauniit annokset. Kyselimme paluumatkalla, mikä oli päivässä parasta. Kuulemma juuri jäätelö ja liukumäet!

Syyslomatunnelmissa Vuokatissa ja Kajaanissa

Syyslomalla tuli kierreltyä Kainuun suunnilla. Minulla olivat sukulaismies ja äiti kylässä, ja lähdimme päiväretkelle Vuokattiin ja Kajaaniin.

Sillä välin, kun sukulaiset kävivät Vuokatinvaaralla ja ottivat blogiin kuvia, niin minä kylpylöin Katinkullassa. Se on yksi suosikkikylpylöitäni, ja nyt iloinen yllätys oli se, että kylpylä oli remontoitu. Meinasin tosin olla vähän hukassa siellä!

Allasosasto on monipuolinen ja kylpylähotellin puitteet muutenkin hienot. Kävin ulkoaltaassa ja useissa poreissa, liukumäkikin tuli testattua. Saunamaailma jäi odottamaan seuraavaa kertaa, mutta kuulin siitä tavallisessa saunassa. Älä jätä väliin!

Vuokatista suuntasimme Kajaaniin, ja ajoimme katsomaan linnanraunioita ja Tervakanavaa. Kanava oli uutta minulle, ja siellä oli kyllä hyvät näkymät. Kajaaniinkin jäi vielä nähtävää.

Lähdimme kotimatkalle etelänpuoleisia teitä myöten, näitä tuleekin harvemmin ajettua. Piristävä reissu kaiken kaikkiaan! Kainuusta on paljon hyviä muistoja sekä työ- että lomareissuilta. Ja seuraavassa postauksessa jatketaan samoille suunnille!

Luontoa ja nähtävyyksiä Raahessa

Aina sitä vain löytyy uutta synnyinkaupungistakin! Lähdimme raahelaisen kaverini kanssa käymään nähtävyyskierroksella. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Kastellin Jätinkirkkoa. Matkalla ohitimme Kettukankaan konemuseon, jota katsoinkin ensi kesän kohteeksi.

Kouluaikana on Jätinkirkon muinaisjäännöksiä käyty tutkimassa, mutta minkäänlaista mielikuvaa ei ollut. Sieltähän ne jäännökset löytyivät metsän keskeltä, isossa kehässä kiviä.

Seuraavaksi lähtimme katsomaan Pattijoen Metsäkirkkoa. Yllättäen metsästä löytyi monenlaisia rakennelmia, sillä kirkon vieressä oli partiolaisten kämppä. Siellä onkin varmasti hauska seikkailla!

Kävimme vielä kävelemässä Pattijoen kiviholvisillalla, jonka rakennustyyli on kuuluisa. Tämä sijaitsee ihan keskustan tuntumassa.

Lopuksi poikkesimme kahvilla tyytyväisinä päivän kierrokseen.

Suomen keskipisteessä Siikalatvalla

Enpä ole tullut ohikulkiessani käyneeksi Siikalatvan Leskelässä sijaitsevassa Suomen keskipisteessä. Lähdin nyt asiasta tehden sinne, ja yllätyinkin sitten, kun se löytyi aivan läheltä nelostietä. Kannattaa siis ottaa ohimennessä ohjelmaan!

Aluksi vastaan tuli pienellä puistoalueella Maannapa -taideteos, joka oli hienosti puusta tehty ja läheltäkin vaikuttavan näköinen. Lisäksi puistoalueelta löytyi patsasta ja läheisen Kairanmaatalon pihapiiri. Kirjailija Pentti Haanpään alueella siis oltiin.

Itse keskipisteen kivinen muistomerkki löytyi pensaiston takaa. Meinasi itse asiassa ensin jäädä huomaamatta! Alueella on myös kiviteos Suomen keskipisteestä.

Tästä olikin kiva ajella sitten Uljuan kahvilan lättykahvien kautta kotiin!