Tuunattuja autoja ja hifistelyä Hötsissä

Sain lauantaina työ- ja opiskeluhommat tehtyä, ja pääsin puolilta päivin Ouluhalliin Hifi & Tuning Show -tapahtumaan eli tuttavallisemmin Hötsiin.

Paikalla oli väkeä jonoksi asti, samoin sisällä hallissa kävi kuhina. Kohderyhmä oli selvästi lähtenyt liikkeelle.

Musiikki soi ja heti sisääntulon luona pääsi ottamaan Hötsien. Tästä sitten kiertelemään messuhallia.

Autot olivat toinen toistaan upeammaksi tuunattuja ja kiiltäväksi vahattuja. Huumorinpilkettä oli useassa, samoin monenlaista persoonallisuutta. Jo kuvia ottaessani tiesin, että näistä tulee vaikea valita blogiin. Päätinkin nyt sitten laittaa runsaasti kuvia!

Kun olin saanut hallin kierrettyä, bongasin ihmisjoukon yhden auton ympärillä ja hoksasin sitten mennä katsomaan. Siellähän pääsi läheltä kuuntelemaan auton hifilaitteita. Autonomistajat soittivat vuoron perään musiikkia ja ihmiset liikkuivat autolta toiselle.

Ja olihan niistä upeissa vahvistimissa, bassokaiuttimissa ynnä muissa laitteissa nähtävää ja kuultavaa! Paikalla oli upea tunnelma ja hyvä fiilis.

Makeita metallivärejä, timanttista kiiltoa, upeita teippauksia ja värivaloja! Mietittyjä yksityiskohtia, sillä autot kisasivat tietysti myös palkinnoista.

Myös Ouluhallin ulkopuolella parkkipaikalla luukutettiin musiikkia ja paikalla oli useita näyttäviä autoja. Harrastajat olivat tulleet sankoin joukoin paikalle. Itselle tapahtumasta jäi rentoutunut olo, kiva oli käydä!

Limingan viehättävällä museoalueella

Limingan museoalueella järjestettiin tänä kesänä suuren suosion saanut ooppera Abrahamin pidot. Aikansa maankuulu laulaja Abraham Ojanperän muistokoti Aappola on Limingan museoalueella Vanhassa Limingassa.

Vanha kansakoulu on näyttävä rakennus, ja siinä on pitänyt myös kunnanvaltuusto kokouksiaan. Nykyään koululla on vaihtuvia taidenäyttelyitä ja se toimii Vilho Lampi -museona.

Alueen pihapiirissä oli nyt hienosti esillä muun muassa vanhoja hevoskulkuneuvoja. Abrahamin kotimuseo sijaitsee ihan vieressä, ja alueelta löytyy muitakin rakennuksia sekä vanha tuulimylly.

Hienosti näkymään myös sulautui uusi näyttämö, johon toivottavasti saadaan ensi kesänäkin esityksiä!

Kiinnostavia nähtävyyksiä Porissa

Porissa ei millään ennättänyt nähdä kaikkea! Kolmantena päivänä suuntasimme kaupungin keskustaan. Ira-koira lähti mukaan, sillä se karkasi hotellihuoneesta eikä suostunut enää jäämään sinne!

Menimme ensin puukaupunginosan vierustaa pitkin Juseliuksen mausoleumille. Tämä isolla hautausmaalla sijaitseva hautapaikka on rakennettu 11-vuotiaan tytön muistolle. Vaikuttava rakennus sekä ulkoa että sisältä. Sisällä oli lisäksi kauniita maalauksia.

Jatkoimme puukaupunginosan tuntumasta Rosenlew-museoon. Ira pääsi museon pihalle, ja minä menin katsomaan näyttelyä. Kertakaikkisen hieno paikka! Museon toisessa kerroksessa oli pysyvä näyttely ja alakerrassa vaihtuva teema.

Näyttelyt kuvasivat mielenkiintoisesti historiaa Rosenlewin tuotteiden kautta. Tuotanto on ollut monipuolista, ja joitakin esineitä muistan jo omasta lapsuudestani.

Paljon jäi nähtävää Poriinkin! Kauppakeskus Puuvilla olisi kiinnostanut kovasti. Samoin monet muut nähtävyydet. Ja jos lapsiperhelomalla olisi ollut, niin ilman muuta Kirjurinluodossa ja Seikkailupuisto Huikeessa olisi pitänyt käydä!

Tämän kesän pidemmät matkat on nyt käyty ja ensi viikolla alkaa töiden suunnittelu. Mutta maakuntamatkat jatkuvat!

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!