Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Lohestajan paratiisit Vaaralampi ja Tervalampi

Lähdin pitkästä aikaa käymään Oulun Ylikiimingissä, josta löytyy pari unelmakohdetta kalastajille. Ylikiimingin kalastuskuntaa kannattaa seurata Facebookissa, niin saa tietoa Vaaralammen ja Tervalammen lohi-istutuksista. Istutuksia tehdään usein kesän mittaan.

Ajelin Oulusta Kuusamontien kautta Vaaralammelle, joka löytyy hyvin opastein merkittynä Ylikiimingin kylältä jonkin matkaa Hetekylän suuntaan. Lampi on pienehkö ja viihtyisä paikka, jossa on helppo liikkua puisia kulkuväyliä pitkin.

Lammelle on tänä kesänä rakennettu talkoovoimin todella upea kota, joka oli kyllä aivan ihastuttava!

Paluumatkan tein Ylikiimingistä Muhoksen suuntaan lähtevän tien kautta. Olin menossa Ouluun, joten en nyt pysähtynyt taidegalleria-kahvilassa, joka kyllä vaikutti mielenkiintoiselta. Tervalammen sitten ohitin tällä matkalla.

Pieni voihkaisu tuli, kun löysin itseni Sanginjoentien päästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun vasta ajelimme tämän pitkän tien, niin nyt tuntui vähän siltä, että mutkat suoriksi!

Tällä kertaa en siis kalastanut, mutta molemmilla lammilla olemme vuosien saatossa käyneet ja koirakin on ollut mukana. Mukavia ja rentouttavia kalapaikkoja, joita voi kyllä suositella!

Virkistäytymistä Limingan Rantakylässä

Limingan Rantakylään on kehittynyt monipuolinen virkistysalue. Kesällä etenkin uimaranta on suosiossa. Laavulla voi paistaa makkaraa ja nuotioida.

Läheisessä metsässä risteilee pururatoja ja talvella hiihtolatuja. Reiteistä on tehty selkeät opasteet. Alueelta löytyy ulkokuntoilulaitteita ja frisbeegolf-rata.

Koiria ei saa viedä virkistysalueelle, mutta kävimme Iran kanssa läheisellä metsätiellä, joka vie myös koirien uimapaikalle. Ah sitä mäntymetsän tuoksua! Hiekkateitä olisi ihana myös ratsastaa.

Matkaa alueelle tulee Limingan keskustasta muutama kilometri. Nytkin käydessämme alueella oli monen lajin harrastajaa ja ulkoilijaa.

On muuten ihanaa, miten blogista on tullut koko perheen harrastus! Mies kuljettaa, tytär huolehtii, että otan valokuvia ja Ira poseeraa kuvissa!

Sannanlahden lintutorni Lumijoella

Yksi Liminganlahden noin kymmenestä lintutornista sijaitsee Lumijoen keskustasta lähtevällä tiellä. Sannanlahden tornille on matkaa viisi kilometriä kylältä, ja sinne on selkeät opasteet ja hyvä tie perille saakka.

Sannanlahdelle saavuttaessa tullaan ensin nuotiopaikalle. Siitä pari sataa metriä eteenpäin lähtee hiekkainen polku lintutornille, joka näkyykin tielle saakka.

Ira-koira oli retkellä mukana, ja pääsi ihailemaan kanssani laitumella laiduntavia lehmiä ja vasikoita. Polku on todella miellyttävä kulkea ja itse tornille ei ole pitkästikään.

Tornista pääsee ihailemaan sekä meri- että niittynäkymää. Lintutorniin on todella helppo nousta, sillä portaat olivat koirankin kiivettävät!

Mikä rauhoittumispaikka ja taas lähellä kotia!

Virkistystä ja ulkoilua Koitelinkoskella

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski eli Koiteli on mielestäni Oulun monipuolisimpia virkistys- ja ulkoilualueita. Lähdimme äitini kanssa käymään siellä eväät mukanamme.

Kiimingin kohdalta käännytään oikealle ja muutaman kilometrin päästä ollaankin jo perillä. Alueella on tilava parkkipaikka ja selkeät opasteet. Alue on monipuolinen ja sieltä löytyy kahvilakin.

Joki ja koski ovat näyttävän näköisiä, ja niitä pääsee ihailemaan monelta puolelta. Molemmin puolin jokea kulkee hyväkuntoisia polkuja, joiden varrella on nuotio- ja lepopaikkoja.

Kiertelimme polkuja vähän joka suuntaan, ja kahvit joimme kallion päällä. Ihmisiä oli liikkeellä, muttei ruuhkaksi asti eli luonnosta pääsi nauttimaan.

Koiteli on myös suosittu kalastuskohde: perhokalastus varmasti onnistuu ja tänään näytti virveliäkin olevan käytössä.

Monipuolisuudellaan ja näkymillään ihastuttava paikka!

Koitelin omat sivut:

http://www.koiteli.fi/

 

Erätunnelmaa Sanginjoella

Lähellä Oulua on mahdollisuus päästä myös erätunnelmaan! En ole aikaisemmin käynyt Sanginjoella, mutta nyt päätimme tyttären kanssa lähteä tutustumaan. Sen tiesin etukäteen, että siellä on hyvät kalastusmahdollisuudet.

Ajomatka oli pientä seikkailua oudoissa maisemissa. Sanginjoelle pääsee Oulun pohjoispuoliselta tieltä Sanginsuun suuntaan kääntyen tieltä vasemmalle. En ollut katsonut etukäteen karttaa enkä tullut nollanneeksi matkamittaria, joten matka sitten jatkui.

Alueella näytti olevan hyviä marjametsiä. Päätien varrelta erkani useita kyltein varustettuja patikointireittejä. Tie reunusti kivasti Sanginjoen vartta. Menimme vielä Sankilammen ohi ja jatkoimme päällystämätöntä tietä, joka muuttui aika mutkaiseksikin. Emme kuitenkaan ajaneet Ylikiimingin tielle asti, sillä maisemassa oli lähinnä hirvitorneja, niin päättelimme, että kannattaa jo palata takaisinpäin.

Käännyimme sitten Lemmenpolulle. Sieltä oli juuri tulistelijoita tulossa takaisinpäin. Paikka oli mukavan näköinen, joen partaalla oli nuotiointimahdollisuus ja luontopolku alkoi myös sieltä. Ja kas, tyttökin innostui ja kiipesi isoon kuuseen! Meillä oli myös evästä mukana, joten pidimme pienen tauon ennen paluumatkaa.

Lemmenpolun päässä

Näkymä joelle

Näkymä levähdyspaikalta

Alueesta löytyy lisätietoa muun muassa täältä:

http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/lintupaikat/Sanginjoki.htm

Täällä taas on laajemminkin Oulun ulkoilumahdollisuuksista:

https://www.ouka.fi/oulu/ymparisto-ja-luonto/oulun-luontopolut-ja-suojelualueet

Olen muuten nyt tehnyt blogille Facebook-sivut, käykäähän tykkäämässä:

https://www.facebook.com/maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla

Instagramista löydät tuoreeltaan kuvia ja Twitteristä päivitykset hashtagilla maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla

 

Muhoksen Liimanninkoskella

Luontoretket jatkuivat hieman erilaisiin maisemiin. Muhokselta Kajaaniin päin mentäessä päästään Liimanninkoskelle, jossa on luontopolku.

Viime kerrasta jäivät mieleen pellolla olleet lampaat, jotka meinasivat tulla liiankin lähelle. Tällä kertaa lampaita ei ollut laitumella, ja siitä sai kulkea rauhassa läpi. Ladossa oli nähtävillä vanhoja työkoneita.

Pellon jälkeen päästään metsäiselle polulle, jossa maisema on ihan eri näköistä kuin lakeuksillamme muuten. Polulla kulkiessa kosken kohina kuuluu mukavasti.

Polku ei ole kovinkaan pitkä, kun se saapuu nuotiopaikalle ja laavulle. Tästä on hieno näkymä koskelle ja virtaavalle joelle.

Laavulla oli muutamia ihmisiä ja jututin miehiä, jotka olivat tulleet Kempeleestä käymään koskella. He olivat entisiä muhoslaisia, ja sanoivat siitä tietävänsä paikan.

Varsinaiselta polulta erkanee myös muita polkuja, joten halutessaan voi tehdä pidempiäkin lenkkejä metsämaisemassa joen äärellä.

Kaiken kaikkiaan rauhoittava elämys!

Liimanninkoskella

Lintujärvellä Hirvinevalla

Limingasta noin parinkymmenen kilometrin päässä (tietä 86 Vihantiin päin, siitä Hirvineva) sijaitsee entiselle turvesuolle rakennettu lintujärvi. Järvelle menevä tie on kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Vapo on maisemoinut vanhan suon mallikkaasti. Paikalla sijaitsee iso kota, jossa voi lämmitellä ja syödä eväitä. Järvi on aika laaja ja sitä pystyy tarkastelemaan katselutornista tai pitkospuita kulkemalla.

Maisema on monivivahteinen ja paikassa on yleensä aika rauhallista. Nyt sattui muutamia kävijöitä seuraksi. Kiikarit ovat hyödylliset tässäkin paikassa, ja lintuja oli paljon liikkeellä.

Pitkospuita kulkiessa on myös hyviä ulokkeita virvelöimistä varten. Käsittääkseni järvessä on peruskalastoa.

Erittäin hyvä koko perheen retkikohde tämäkin!

Hirvinevan lintujärvi

Lintutornilla Puhkiavanperällä

Limingassa on useita lintutorneja, ja yksi niistä sijaitsee Limingasta Lumijoelle päin mentäessä. Puhkiavanperän lintutornille mennään muutama kilometri soratietä pitkin.

Paikka on hyvin hoidettu, vajasta löytyy nuotiopuita. Sateeltakin pääsee suojaan. Itselle sattui nyt mukava keli, hieman tuuleskeli, mutta nuotio saatiin kuitenkin syttymään makkaranpaistoa varten.

Ira-koira oli retkellä mukana ja sitä hieman jännitti pitkospuilla kulkeminen. Välillä piti kantaa koiraa sylissä, jotta päästiin lintutornille asti. Muutamia saksalaisia retkeilijöitä oli liikkeellä myös. Takaisintulo pitkospuita pitkin sujuikin koiralta jo luontevasti, toinen käveli toista lankkua ja toinen toista!

Luontopolulla oli hyvä kulkea, kun kasvusto ei vielä haitannut. Lopuksi makkarat ja sitten kotiinpäin.

Puhkiavanperällä

Kalamajoilla

Limingassa on useita lintutorneja, joille pääsee pitkospuita pitkin. Yksi torneista ja luontopoluista sijaitsee Temmesjoen varressa. Tälle paikalle pääsee Tupoksentieltä tai Selkämaantieltä.

Tupoksentien kautta mentäessä päästään pitkospuiden alkuun. Lähtöpaikalla on nuotiopaikka, jonka lähellä myös virvelöinti on helppoa. Veneidenlaskupaikka on vieressä myös. Yleensä tämän luontopolun varrella on ollut aika rauhallista.

Itse menin tällä kertaa Selkämaantieltä, josta pääsee suoraan luontopolun varressa oleville kalamajoille ja kodalle. Pientä jännitystä oli, sillä paikoin tie oli vielä aika märkä. Mutta koska veneenlaskijat liikkuivat peräkärryllä, niin ajattelin, että kyllä minäkin pelkällä autolla perille pääsen!

Kalamajat ovat erikoisia ja persoonallisen näköisiä. Ne ovat jo aika iäkkäitä, mutta käytössä kuitenkin vielä. Yksi uudempikin oli paikalle rakennettu. En ole koskaan käynyt tällaisen majan sisällä, mutta se lienee vaatimattoman kesämökin kaltainen.

En ole itse veneillyt Temmesjoella, mutta se näyttäisi pienehkönä jokena soveltuvan hyvin tarkoitukseen. Ja yleensä veneellä liikkujia näkeekin, kun paikalla käy.

Pitkospuita pitkin pääsee siis alun nuotiopaikalta ensin kalamajoille ja kodalle, ja siitä pitkokset jatkuvat vielä jokisuulle lintutornille. Esittelen lisää lintutorneja myöhemmin, mutta kiikarit kannattaa olla mukana! Nyt lintuaika on vielä parhaimmillaan eikä kasvusto haittaa pitkospuilla kävelyä.

Kalamajoja Temmesjoella