Syksyistä Hailuotoa ihailemassa

Olikin ensimmäinen kerta, kun kävin syysaikaan Hailuodossa. Lähdimme liikkeelle aamupäivällä, kun minulla oli arkivapaa. Näin ruuhkaakaan ei lauttarannassa ollut.

Merimatka on joka kerta elämys. Nytkin oli niin lämmintä, että ulkosalla saattoi käydä ihailemassa merinäkymää. Matka sujui nopeasti.

Suuntasimme aluksi saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Pieni jännitys oli, ovatko ravintolat ja kahvilat auki. Meillä oli kuitenkin varalta omat eväät  mukana.

Rauhallista oli. Käveleskelimme lankkupolkua pitkin kalastajakylän ohi merenrannan suuntaan. Merivesi oli todella matalalla verrattuna kesäiseen käyntiini.

Palatessa huomasimme, että Luotsihotelli oli auki. Ja vessamaksut menivät nuorten hyväksi, mikä oli hyvä idea. Parkkipaikalla oli mukava nauttia eväitä ennen matkan jatkamista.

Hailuoto on varsin kaunis syksylläkin. Paluumatkalla poikkesimme Hailuodon panimon myymälässä, josta tarttui mukaan yksi olutpullo testattavaksi. Toki nämä tuotteet on hyväksi havaittu jo aiemmin, ja mukavaa, että meiltä löytyy pienpanimoita.

Sitten jatkoimme Ulkokarvon tielle katsomaan Organum-taideteosta. Sitä en ollutkaan aiemmin nähnyt. Paikka olikin kiva, sillä sieltä löytyi myös taukotupa. Retkeilyreittejähän Hailuodossa on paljon.

Organumin kupoleista on esittelytietoa paikan päällä. Kokeilin tässä luonnollisessa äänentoistoympäristössä soittaa Thunderstruckia ja kuuluihan se. Kupoleiden sisällä piti löytää sopiva kohta, jossa puheäänenkin  sai kuulumaan.

Tässäpä sitä olikin yhdelle päiväreissulle!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Perinteisesti Koitelinkoskella Oulussa

Joko tunnet yhden Oulun helmistä, eli Koitelinkosken Kiimingissä? Minulla on ollut tapana käydä siellä vähintään kesäisin, mutta nähtävää on kaikkina vuodenaikoina.

Nyt olivat jäät jo ennättäneet lähteä joesta. Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä ja esimerkiksi vapaita nuotiopaikkoja olisi ollut. Vaan tällekään reissulle ei sattunut evästä mukaan!

Kiertelimme tyttäreni kanssa lähes kaikki alueen polut. Erityisesti pitkospuut olivat kivat ja vähän kiipeiltiin kallioillakin joen äärellä. Koski kuohui komeasti.

Ensi kerralla makkarat ynnä muut tykötarpeet mukaan!

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Ulkoilemassa Sanginjoen Lemmenpolulla Oulussa

Kaipaatko vinkkiä kivasta ulkoilukohteesta? Oulusta löytyy esimerkiksi Sanginjoen ympäristö, joka sopii hyvin siihen tarkoitukseen.

Olen kerran kesällä käynyt Sanginjoen Lemmenpolulla. Päätimme nyt ystäväni kanssa suunnata sinne pienestä räntäsateesta huolimatta. Ja kannatti, sillä paikan päällä paistoi aurinko.

Jätimme auton tien varteen ja kävelimme pienen matkan Lemmenpolun nuotiopaikalle. Yksi seurue oli paikalla, joten ruuhkaa ei ollut.

Jokinäkymä on kaunis ja jäät olivat osin lähteneet. Käveleskelimme polkua jokivarressa eteenpäin ja löysimme toisenkin nuotiopaikan. Se oli juuri vapautumassa, joten evästauko olisi ollut mahdollinen. Meillä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut mitään mukana.

Kävimme vielä polkua toiseen suuntaan ja suunnittelimme ympäristöön laajempaa tutustumista kesäaikana.

Talvisia tunnelmia Siikajoen Varessäikässä

Kuten on tullut jo ilmi, niin meri on lempielementtejäni. Se on erilainen joka päivä ja etenkin eri vuodenaikoina.

Tällä kertaa lähdimme ystäväni kanssa Siikajoen Varessäikän rannalle makkaranpaistoon. Alueelle on rakennettu viime kesänä uusi kota, joka tarjoaa mainiot puitteet nuotioimiselle. Olipa kodassa jopa sähkötkin!

Ranta oli kaunis ja alueella oli rauhallista. Tähän vuodenaikaan ehkä hieman jännäkin, kun maa oli lumettomana. Se toi kontrastia maisemaan.

Makkarat ja eväät nautittiin, joten lauantaipäivän ohjelma oli leppoisa. Täällä tulee poikettua taas uudelleenkin!

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Lohestajan paratiisit Vaaralampi ja Tervalampi

Lähdin pitkästä aikaa käymään Oulun Ylikiimingissä, josta löytyy pari unelmakohdetta kalastajille. Ylikiimingin kalastuskuntaa kannattaa seurata Facebookissa, niin saa tietoa Vaaralammen ja Tervalammen lohi-istutuksista. Istutuksia tehdään usein kesän mittaan.

Ajelin Oulusta Kuusamontien kautta Vaaralammelle, joka löytyy hyvin opastein merkittynä Ylikiimingin kylältä jonkin matkaa Hetekylän suuntaan. Lampi on pienehkö ja viihtyisä paikka, jossa on helppo liikkua puisia kulkuväyliä pitkin.

Lammelle on tänä kesänä rakennettu talkoovoimin todella upea kota, joka oli kyllä aivan ihastuttava!

Paluumatkan tein Ylikiimingistä Muhoksen suuntaan lähtevän tien kautta. Olin menossa Ouluun, joten en nyt pysähtynyt taidegalleria-kahvilassa, joka kyllä vaikutti mielenkiintoiselta. Tervalammen sitten ohitin tällä matkalla.

Pieni voihkaisu tuli, kun löysin itseni Sanginjoentien päästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun vasta ajelimme tämän pitkän tien, niin nyt tuntui vähän siltä, että mutkat suoriksi!

Tällä kertaa en siis kalastanut, mutta molemmilla lammilla olemme vuosien saatossa käyneet ja koirakin on ollut mukana. Mukavia ja rentouttavia kalapaikkoja, joita voi kyllä suositella!