Talvisia tunnelmia Siikajoen Varessäikässä

Kuten on tullut jo ilmi, niin meri on lempielementtejäni. Se on erilainen joka päivä ja etenkin eri vuodenaikoina.

Tällä kertaa lähdimme ystäväni kanssa Siikajoen Varessäikän rannalle makkaranpaistoon. Alueelle on rakennettu viime kesänä uusi kota, joka tarjoaa mainiot puitteet nuotioimiselle. Olipa kodassa jopa sähkötkin!

Ranta oli kaunis ja alueella oli rauhallista. Tähän vuodenaikaan ehkä hieman jännäkin, kun maa oli lumettomana. Se toi kontrastia maisemaan.

Makkarat ja eväät nautittiin, joten lauantaipäivän ohjelma oli leppoisa. Täällä tulee poikettua taas uudelleenkin!

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.

Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Lohestajan paratiisit Vaaralampi ja Tervalampi

Lähdin pitkästä aikaa käymään Oulun Ylikiimingissä, josta löytyy pari unelmakohdetta kalastajille. Ylikiimingin kalastuskuntaa kannattaa seurata Facebookissa, niin saa tietoa Vaaralammen ja Tervalammen lohi-istutuksista. Istutuksia tehdään usein kesän mittaan.

Ajelin Oulusta Kuusamontien kautta Vaaralammelle, joka löytyy hyvin opastein merkittynä Ylikiimingin kylältä jonkin matkaa Hetekylän suuntaan. Lampi on pienehkö ja viihtyisä paikka, jossa on helppo liikkua puisia kulkuväyliä pitkin.

Lammelle on tänä kesänä rakennettu talkoovoimin todella upea kota, joka oli kyllä aivan ihastuttava!

Paluumatkan tein Ylikiimingistä Muhoksen suuntaan lähtevän tien kautta. Olin menossa Ouluun, joten en nyt pysähtynyt taidegalleria-kahvilassa, joka kyllä vaikutti mielenkiintoiselta. Tervalammen sitten ohitin tällä matkalla.

Pieni voihkaisu tuli, kun löysin itseni Sanginjoentien päästä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun vasta ajelimme tämän pitkän tien, niin nyt tuntui vähän siltä, että mutkat suoriksi!

Tällä kertaa en siis kalastanut, mutta molemmilla lammilla olemme vuosien saatossa käyneet ja koirakin on ollut mukana. Mukavia ja rentouttavia kalapaikkoja, joita voi kyllä suositella!

Virkistäytymistä Limingan Rantakylässä

Limingan Rantakylään on kehittynyt monipuolinen virkistysalue. Kesällä etenkin uimaranta on suosiossa. Laavulla voi paistaa makkaraa ja nuotioida.

Läheisessä metsässä risteilee pururatoja ja talvella hiihtolatuja. Reiteistä on tehty selkeät opasteet. Alueelta löytyy ulkokuntoilulaitteita ja frisbeegolf-rata.

Koiria ei saa viedä virkistysalueelle, mutta kävimme Iran kanssa läheisellä metsätiellä, joka vie myös koirien uimapaikalle. Ah sitä mäntymetsän tuoksua! Hiekkateitä olisi ihana myös ratsastaa.

Matkaa alueelle tulee Limingan keskustasta muutama kilometri. Nytkin käydessämme alueella oli monen lajin harrastajaa ja ulkoilijaa.

On muuten ihanaa, miten blogista on tullut koko perheen harrastus! Mies kuljettaa, tytär huolehtii, että otan valokuvia ja Ira poseeraa kuvissa!

Sannanlahden lintutorni Lumijoella

Yksi Liminganlahden noin kymmenestä lintutornista sijaitsee Lumijoen keskustasta lähtevällä tiellä. Sannanlahden tornille on matkaa viisi kilometriä kylältä, ja sinne on selkeät opasteet ja hyvä tie perille saakka.

Sannanlahdelle saavuttaessa tullaan ensin nuotiopaikalle. Siitä pari sataa metriä eteenpäin lähtee hiekkainen polku lintutornille, joka näkyykin tielle saakka.

Ira-koira oli retkellä mukana, ja pääsi ihailemaan kanssani laitumella laiduntavia lehmiä ja vasikoita. Polku on todella miellyttävä kulkea ja itse tornille ei ole pitkästikään.

Tornista pääsee ihailemaan sekä meri- että niittynäkymää. Lintutorniin on todella helppo nousta, sillä portaat olivat koirankin kiivettävät!

Mikä rauhoittumispaikka ja taas lähellä kotia!

Virkistystä ja ulkoilua Koitelinkoskella

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski eli Koiteli on mielestäni Oulun monipuolisimpia virkistys- ja ulkoilualueita. Lähdimme äitini kanssa käymään siellä eväät mukanamme.

Kiimingin kohdalta käännytään oikealle ja muutaman kilometrin päästä ollaankin jo perillä. Alueella on tilava parkkipaikka ja selkeät opasteet. Alue on monipuolinen ja sieltä löytyy kahvilakin.

Joki ja koski ovat näyttävän näköisiä, ja niitä pääsee ihailemaan monelta puolelta. Molemmin puolin jokea kulkee hyväkuntoisia polkuja, joiden varrella on nuotio- ja lepopaikkoja.

Kiertelimme polkuja vähän joka suuntaan, ja kahvit joimme kallion päällä. Ihmisiä oli liikkeellä, muttei ruuhkaksi asti eli luonnosta pääsi nauttimaan.

Koiteli on myös suosittu kalastuskohde: perhokalastus varmasti onnistuu ja tänään näytti virveliäkin olevan käytössä.

Monipuolisuudellaan ja näkymillään ihastuttava paikka!

Koitelin omat sivut:

http://www.koiteli.fi/

 

Erätunnelmaa Sanginjoella

Lähellä Oulua on mahdollisuus päästä myös erätunnelmaan! En ole aikaisemmin käynyt Sanginjoella, mutta nyt päätimme tyttären kanssa lähteä tutustumaan. Sen tiesin etukäteen, että siellä on hyvät kalastusmahdollisuudet.

Ajomatka oli pientä seikkailua oudoissa maisemissa. Sanginjoelle pääsee Oulun pohjoispuoliselta tieltä Sanginsuun suuntaan kääntyen tieltä vasemmalle. En ollut katsonut etukäteen karttaa enkä tullut nollanneeksi matkamittaria, joten matka sitten jatkui.

Alueella näytti olevan hyviä marjametsiä. Päätien varrelta erkani useita kyltein varustettuja patikointireittejä. Tie reunusti kivasti Sanginjoen vartta. Menimme vielä Sankilammen ohi ja jatkoimme päällystämätöntä tietä, joka muuttui aika mutkaiseksikin. Emme kuitenkaan ajaneet Ylikiimingin tielle asti, sillä maisemassa oli lähinnä hirvitorneja, niin päättelimme, että kannattaa jo palata takaisinpäin.

Käännyimme sitten Lemmenpolulle. Sieltä oli juuri tulistelijoita tulossa takaisinpäin. Paikka oli mukavan näköinen, joen partaalla oli nuotiointimahdollisuus ja luontopolku alkoi myös sieltä. Ja kas, tyttökin innostui ja kiipesi isoon kuuseen! Meillä oli myös evästä mukana, joten pidimme pienen tauon ennen paluumatkaa.

Lemmenpolun päässä

Näkymä joelle

Näkymä levähdyspaikalta

Alueesta löytyy lisätietoa muun muassa täältä:

http://www.oulu.ouka.fi/ymparisto/ymparistonsuojelu/lintupaikat/Sanginjoki.htm

Täällä taas on laajemminkin Oulun ulkoilumahdollisuuksista:

https://www.ouka.fi/oulu/ymparisto-ja-luonto/oulun-luontopolut-ja-suojelualueet

Olen muuten nyt tehnyt blogille Facebook-sivut, käykäähän tykkäämässä:

https://www.facebook.com/maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla

Instagramista löydät tuoreeltaan kuvia ja Twitteristä päivitykset hashtagilla maakuntamatkailuapohjoispohjanmaalla

 

Muhoksen Liimanninkoskella

Luontoretket jatkuivat hieman erilaisiin maisemiin. Muhokselta Kajaaniin päin mentäessä päästään Liimanninkoskelle, jossa on luontopolku.

Viime kerrasta jäivät mieleen pellolla olleet lampaat, jotka meinasivat tulla liiankin lähelle. Tällä kertaa lampaita ei ollut laitumella, ja siitä sai kulkea rauhassa läpi. Ladossa oli nähtävillä vanhoja työkoneita.

Pellon jälkeen päästään metsäiselle polulle, jossa maisema on ihan eri näköistä kuin lakeuksillamme muuten. Polulla kulkiessa kosken kohina kuuluu mukavasti.

Polku ei ole kovinkaan pitkä, kun se saapuu nuotiopaikalle ja laavulle. Tästä on hieno näkymä koskelle ja virtaavalle joelle.

Laavulla oli muutamia ihmisiä ja jututin miehiä, jotka olivat tulleet Kempeleestä käymään koskella. He olivat entisiä muhoslaisia, ja sanoivat siitä tietävänsä paikan.

Varsinaiselta polulta erkanee myös muita polkuja, joten halutessaan voi tehdä pidempiäkin lenkkejä metsämaisemassa joen äärellä.

Kaiken kaikkiaan rauhoittava elämys!

Liimanninkoskella