Katusirkusta Oulun Päivillä

Oulun Päivien aikaan Oulussa oli tarjolla muun muassa katusirkusta kävelykatu Rotuaarilla. Sää oli kaunis ja katsojia oli tullut paikalle runsaasti.

Kanadalainen duo Les Dudes piti mukaansa tempaavan esityksen. Taiteilijat olivat pariskunta, ja ainakin minä ihastuin heidän rakkaustarinaansa, joka tuli esille esityksen aikana. Kaiken lisäksi nainen oli Oulusta lähtöisin, nykyisin pariskunta asuu Kanadassa.

Sirkusesityksessä oli kaikki tykötarpeet liikuteltavasta verhosta lähtien. Taiteilijapari esitti ohjelmanumeroita sekä yhdessä että yksin. Esitys oli vauhdikas ja yleisö selvästi nautti.

Temput olivat haastavia ja varmasti vaativat voimaa sekä hyvää kuntoa. Vaikea sanoa, mikä oli paras ohjelmanumero, mutta kuvista näkyy joitakin esimerkkejä siitä, mitä sirkusesityksessä tehtiin.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Pieni teeseremonia Pikku Pandan teehuoneella ja teekaupassa Oulussa

Oletko tutustunut Oulun kauppahallista Kirkkokadulle muuttaneeseen Pikku Pandan teehuoneeseen ja teekauppaan? Jos et, niin käypä kurkkaamassa!

Kaupallinen yhteistyö

Itse olen armoton kahvinjuoja, ja vaikka pidän teestä, niin se on jäänyt vähemmälle. Nyt kuitenkaan ei ollut kahvista kyse, vaan pääsin ihastelemaan kiinalaisia teelaatuja. Ja arvaapas mitä, myös kahvinjuojille sopivaa teetä löytyy!

Sen verran olen tiennyt, että on olemassa vihreää ja mustaa teetä. Nyt kuulin, että myös valkoista ja keltaista teetä löytyy. Näiden ero on valmistustavassa, joka vaikuttaa teen voimakkuuteen ja sitä myöten myös muun muassa vatsaystävällisyyteen.

Liikkeessä oli monennäköisiä astioita, jotka kuuluvat teen tarjoiluun ja teeseremonioihin. Liikkeessä sattui olemaan tuttu mies töissä, ja hän esitteli minulle muutaman teeseremonian. Kiinassa teetä juodaan pitkin päivää, ja sitä voidaan valmistaa kerralla isompi annos, johon lisätään päivän kuluessa vettä. Teen aromikkuushan myös vaihtelee valmistustavasta riippuen.

Oli viehättävä seurata, kuinka teetä kaadettiin astiasta toiseen. Myös kuppikoko vaihteli: minäkin sain juoda ensin ison kupillisen ja lounaan jälkeen pienemmän. Ensimmäiseen kupilliseen tuli teelehtien lisäksi marjoja ja krysanteemeja. Ne pystyi myös juomaan teen mukana. Ja teehuoneella pystyy siis lounastamaankin, ja listalla oli erilaisia kiinalaisia annoksia.

Ystäväni otti nautaa ja minä päädyin dumplingseihin, joita oli sekä liha- että kasvistäytteisiä soija-etikkapohjaisen kastikkeen kanssa. Näitähän valmistettiin kotonani kerran vietnamilaisten ystävieni kanssa. Viisi kappaletta riitti hyvin lounaaksi. Alkuun syötiin makuvivahteikas salaatti.

Tee antaa kahvia tasaisemman pirteyden ja toki myös rauhoittavia laatuja löytyy. Kiehtovia olivat myös teekiekot ja -tiilet, joissa tee on pakattu tiiviisti helposti kuljetettavaan muotoon. Teetä voidaan pakata myös mandariinien sisään. Historiallista.

Kylläpä heräsi kokeilunhalu eri teelaatuihin! Ja kun asioit teekaupassa, niin hyödynnä ihmeessä myyjän asiantuntemusta!

Luontonäyttelyssä Loppulan tilalla Sanginjoella

Miten upea juttu, että luontojärjestöt pitävät vapaaehtoisvoimin avoinna viikonloppuisin Loppulan tilaa Oulun Sanginjoella. Loppula on vanha metsänvartijan tila. Sijainti on loistava, jos haluaa kulkea samalla reissulla Sanginjoen ulkoilureitistöjä.

Yksi vaihtoehto on suoraan pihasta lähtevä noin kilometrin mittainen polku. Tilalla itsessään taas pääsee tutustumaan luontonäyttelyyn ja kahvittelemaan talossa.

Miljöö on idyllinen ja näyttely monipuolinen. Samalla saa ihailla vanhaa rakennusta yksityiskohtineen. Tien toisella puolella taas pääsee ihastelemaan kaunista Sanginjokea.

Kahvien maksu oli omantunnon mukaan, mutta mielelläänhän tuoreista leivonnaisista ja sämpylöistä jätti korvauksen. Nautimme ystäväni kanssa kahveista ulkosalla ja lähdimme sitten tutustumaan merelliseen Ouluun, josta seuraavassa postauksessa.

Järjestöillä on kovasti toiveita saada Loppulaan kävijöitä, ja suosittelenkin tätä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle sekä kivaksi päiväkohteeksi esimerkiksi lapsiperheille!

Pannukakulla hollantilaisessa ravintolassa Lekker61:ssa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulusta Isokatua Heinäpään suuntaan löytyy hollantilainen ravintola, Lekker61? Minä sain aivan sattumalta tästä tietää ja päätin tietysti lähteä testaamaan.

Ravintolasta saa kahvilatuotteita, lounasta ynnä muuta. Erikoisuutena ovat hollantilaiset pannukakut, joita saa sekä suolaisena että makeana. Spesiaaliannos on myös klassikkoannos Kapsalon, jossa on runsaasti kanaa.

Päädyin makeaan pannukakkuun, jossa oli hunajan ohella mustikkaa ja mangoa. Makeannälkä lähti ja hyvin maistui kahvin kanssa. Pannukakuthan saa myös halutessaan itse koota eri aineksista.

Pidin ravintolan viihtyisästä ja värikkäästä miljööstä. Myös pysäköintimahdollisuuteen olin tyytyväinen, paikkaan oli helppo tulla. Luulenpa, että tulen viemään ystäviänikin Lekker61:een. Lekker muuten tarkoittaa herkullista, mukavaa, kivaa, nautittavaa, ja ravintola on nimensä veroinen.

Seinäkiipeilyä kokeilemassa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulussa voi harrastaa seinäkiipeilyäkin? Ystäväni kanssa suunnittelimme pitkään kiipeilyn kokeilua, kunnes sitten lähdimme Oulun kiipeilykeskukseen Toppilaan.

En hoksannut kuvata kaikkia vaiheita, mutta aluksi vastaanoton jälkeen pääsimme sovittamaan kiipeilykenkiä. Saatuamme ne jalkaamme saimme aluksi opastuksen helpommalle seinälle, jossa oli myös pehmeä alastulo.

Onneksi olin saanut etukäteisvinkin, että myös sivusuunnassa voi edetä! Todellakin hirvitti nousta korkeammalle, vaikka värikoodattua helppoa reittiä kokeilinkin. Ei tämä ihan ollut minun juttuni, vaikka halua olisi ollutkin.

Päätin sitten, etten lähde kokeilemaan vaativampaa seinää ollenkaan. Ystävälleni haettiin valjaat ja saatiin niille uusi opastus. Kiipeily näyttikin sujuvan hyvin, vaikeinta oli kuulemma antaa itsensä tulla alas vaijerin varassa. Hieman poltteli itselläkin kokeilla tätä, mutta katsotaan, uskaltaudunko paikkaan uudemman kerran. Aina ei sitä päätähuimaavaa rohkeutta ole!

Historian havinaa Pohjois-Pohjanmaan museossa Oulussa

Oulussa olisi hurjan paljon kohteita, joista minun pitäisi teille lukijoille saada kertoa! Pitkäaikainen aikomukseni toteutui nyt, ja vierailin maakuntamuseossa Oulussa.

Alakerrasta löytyy kerrassaan ihastuttava Koiramäki-näyttely, sitä suosittelen kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Koiramäki on ilahduttanut kävijöitä jo 20 vuotta!

Museo on hienosti rakennettu, ja historian havinaa on elävästi ilmassa, kun kiertelee tiloja. Nähtävää riittää monenmoista. Tervakaupunki Oulun historia on elävä. Itse asun 70-luvun talossa, ja sen aikainen keittiö toi elävästi mieleeni talon, johon aikanaan muutin sen ollessa alkuperäisessä asussa.

Mielenkiintoa tuo se, että museossa on runsaasti vaihtuvia näyttelyitä. Siellä siis kannattaa piipahtaa uudelleen. Ja museohan siis sijaitsee Hupisaarilla, keskellä Ainolan puistoa, joten puistoretki kannattaa yhdistää vierailuun.

Perinteisiä herkkuja Sokeri-Jussin Kievarissa Oulussa

Oletko käynyt Oulun klassikkoravintolassa Sokeri-Jussissa? Meillä oli ystäväni kanssa ilo mennä sinne syömään yhden sunnuntaipäivän iloksi. Kevätaurinko paisteli mennessämme Pikisaaren kauniisiin maisemiin.

Kaupallinen yhteistyö

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja pääsimme tutustumaan tiloihin. Yllätys oli se, kuinka tilava ravintola oli eli se sopii isommillekin tilaisuuksille. Alakerrassa oli erilaisia paikkoja vanhassa miljöössä ja yläkerran puolellekin mahtuu sata ihmistä.

Aluksi saimme kuohkeita ja lämpimiä sämpylöitä syödäksemme. Päädyin alkuruoaksi maistamaan perinteikkäitä rössypottuja, joita harvoin saa. Ystäväni otti lohitartarin. Rössypotut olivat aidon makuisia ja lohitartar sopivasti suolattu.

Pääruoiksi valitsimme kalaa. Ystävälleni rautua ja minulle kuhaa. Näillä kaloilla pääseekin harvemmin herkuttelemaan. Ja kalat tulivat aidon pottuvoin kanssa. Annokset olivat isot ja ruoka täyttävää.

Näin ollen päädyimme ottamaan jälkiruoan puoliksi. Ja pitihän sitä tervajäätelöä maistaa! Värikäs makukokemus, aromia oli mukavasti.

Ruokailun ohessa ennätimme vaihtaa kuulumiset ja pidimme ravintolan vanhasta tunnelmasta.

Välimerellistä tunnelmaa Olimpoksessa Oulussa

Tekisikö mielesi välimerellisiä makuja? Meillä oli ystävieni kanssa nautinnollinen iltapäivä, kun kävimme syömässä Välimeren ravintola Olimpoksessa sekä samalla kertaa teatterissa Forkia katsomassa Oulussa.

Kaupallinen yhteistyö

Menimme ravintolaan jo päivällä ja pääsimme alkupalaksi nauttimaan tzatzikista ja leivästä. Toinen kavereistani otti myös kreikkalaisen oluen, jota sitten porukalla maistelimme. Totesimme sen hieman sitruunaan vivahtavaksi eli maku oli ihan kiva.

Vaihdoimme kuulumisia ja aprikoimme aikamme ruokalistaa. Päädyimme jokainen erilaiseen annokseen. Itse otin Olimpos-lautasen, toinen ystävistä Välimeren lautasen ja toinen täytettyä kanafileetä.

Annokset olivat todella suuret! Itseäni ihan nolotti, kun en mitenkään saanut syötyä kaikkea edes lampaan lihaa. Mutta ystävällinen tarjoilija laittoikin minulle loput annoksesta kotipakettiin, enkä tätä vaihtoehtoa olisi itse hoksannut kysyäkään.

Mutta pitihän sitä sen verran mahduttaa, että otimme jälkiruoaksi toisen ystäväni kanssa kahvit sekä baklavan puoliksi. Ai että!

Palvelu oli muutenkin mainiota ja hyväntuulista koko ajan ja meistä huolehdittiin. Ravintolassa oli mukavan rauhallinen tunnelma eli siellä oli hyvä jutella. Harvoin vielä kun tällä kokoonpanolla tapaamme.

Lähdimme kylläisinä nauttimaan teatterista ja Forkin konsertista. Se oli myös elämys!

Turkkilaisia makuja Hagia Sofiassa Oulussa

Perinteisessä Franzénin talossa Oulussa sijaitsee turkkilainen Hagia Sofia -ravintola. Tämäkin on yksi kohde, jossa olen pitkän aikaa suunnitellut käyväni, sillä paikka on hyvin suosittu ja kehuttu.

Vastikään yksi kaverini kehui à la carte -menua. Itse päädyimme nyt ystäväni kanssa lounasaikaan ravintolaan. Ravintolan pöydät täyttyivät äkkiä ja ihastelin ensin miljöötä. Tunnelmallinen väritys ja kivoja yksityiskohtia.

Jonottamaan emme kuitenkaan joutuneet ja havaitsimme lounaspöydän herkulliseksi sekä monipuoliseksi. Turkkilaiset maut toivat mieleeni vuosia sitten tekemäni Turkin matkan, eli siinäkin mielessä ravintola teki tehtävänsä!