Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.

Luonnon rauhaa Rokualla patikointiretkellä

Tiedätkö, kuinka loistavat maastot Rokualla on? Ystäväni kanssa suunnittelimme tälle kesälle patikointiretken Rokualle. Itselläni ei juuri patikointikokemusta ole, joten päätimme tehdä kuuden kilometrin retken.

Lähdimme aamupäivästä liikkeelle eväiden kera. Kävimme Rokualla aluksi luontokeskuksessa aamukahveilla, ja nyt vasta huomasin katossa olevan tähtitaivaan siellä.

Siirryimme tästä Pookivaaran reitin pysäköintialueelle, josta lähdimme matkaan Pookin polulle. Sää suosi, oli sopivan lämmin ja aurinkoista. Patikointireitti oli mukavan vaihteleva maastoltaan ja maisemiltaan. Ihmisiä ei ollut kovinkaan paljon reitillä liikkeellä, mutta muun muassa marjastajia näimme päivän aikana.

Pookivaaralla oli porukkaa ja kävimme katsomassa Palovartijan tupaa. Näkötorniin emme nyt kiivenneet.

Reittiä kuljettiin muutama kilometri ja samalla ystäväni esitteli jo hänelle entuudestaan tuttuja maisemia. Pääsimme noin puolivälissä matkaa makkaranpaistoon kodalle. Kaverini sytytteli tulet ja pidimme ihan kunnon tauon maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen.

Tästä jatkettiin pienen mutkan kautta matkaa, ja taas maastot muuttuivat. Näimme järvimaisemaa, pitkospuita ja suppia luonnossa.

Patikointia tuli noin seitsemän kilometriä loppujen lopuksi ja kävelyaikaa noin 2,5 tuntia eli kiirettä emme pitäneet, vaan nautimme luonnosta. Lopuksi vielä reitin lopussa kahvit termospullosta ja sitten kotimatkalle.

Totesimme, että päivä luonnossa oli tarpeen ja retki kaikin puolin onnistunut. Ihana Rokua Geopark!

Ystäväni blogipostauksen reissusta löydät täältä: https://arkipaskaruokaa.blogspot.com/2018/08/akkuja-lataamassa-rokuan-geoparkissa.html

Tunturin kauneutta ja mukava majapaikka Syötteellä

Tiedätkö, että Oulusta on vain parin tunnin matka tunturiin eli Syötteelle? Minulle Syöte on vanha tuttu paikka, mutta nyt lähdin katsomaan sitä uusin silmin. Majoituin Tunturihotelli Iso-Syötteellä, joka oli hyvä tukikohta tutustua paikkoihin.

Olin hyvissä ajoin liikenteessä, ja ajelinkin ensi alkuun Pikku-Syötteen puolelle lounastamaan. Tästä siirryin sitten Iso-Syötteen puolelle. Matkalla poikkesin myös virkistysalueella, jossa oli muun muassa kalastus-, uinti- ja skeittausmahdollisuudet sekä lasten leikkipaikka.

Tunturihotelli olikin mitä mainioin paikka. Pidin todella paljon huoneen kahvi- ja teevarustuksesta sekä tyylikkäästä ja persoonallisesta kylpyhuoneesta. Havaitsin myös, että hotellin sängyt olivat erittäin mukavat ja hotelli itsessään persoonallinen.

Kävin iltapäivällä Syötteen kansallispuistossa patikoimassa muutaman kilometrin lenkin. Sää oli juuri sopiva eikä hyönteisistäkään ollut haittaa. Havaitsin, että patikointi on varsin mukavaa ja rentouttavaa hommaa, joten suunnittelinkin jo uutta reissua. Anninkoskella oli hyvä taukopaikka näkymineen.

Tästä oli hyvä palata hotellille ja käydä ravintolassa syömässä päivällinen, joksi otin maistuvan porosalaatin. Ravintolasta oli hienot maisemanäkymät, ja myös terassilta niitä pystyi ihailemaan.

Sitten oli taas vuorossa rentouttava osuus: illalla hotellin saunat, uima-allas sekä ulkoporeammeet – näköalalla tietysti! Ja ihanaan jättipyyhkeeseen oli mukava kietoutua.

Aamiainen oli harvinaisen maittava – niin hyvää munakokkelia en ole aiemmin saanut missään! Aamiaisen jälkeen kävin hotellin ympäristössä kävelemässä. Oli ihanan rauhallista ja hiljaista, ja helle helli heti aamusta. Yksi nainen opasti minulle hotellin tunturimajojen läheisyydestä lähtevän maisemapatikointireitin, johon kävin tutustumassa ja hyväksi havaitsin ihan balleriina-kengilläkin!

Tästä sitten vielä Syötteen luontokeskukseen tutustumaan ennen kotimatkaa. Siinä on myös paikka, jossa kannattaa vierailla!

Olin todella tyytyväinen pieneen aktiivilomaani Syötteellä: oli sekä tekemistä että rentoutumista!

Kaupallinen yhteistyö

Luonnonläheistä idylliä ja aktiivista lomaa Montassa

Oletko kiinnostunut majoittumaan leirintäalueella, jossa voit harrastaa monenlaista ja olla luonnon lähellä? Vain noin 30 kilometriä Oulusta sijaitsee Montan leirintäalue eli Montta Active Camping Muhoksella.

Tapanani on ollut keväisin ajella Montassa, ja nyt lähdin sinne yön yli majoittumaan. Sain täysin varustellun mökin, joita alueelta löytyy kaksi kappaletta. Lisäksi on kymmenkunta leirintämökkiä.

Mökki oli tilava ja terassilta oli upeat näkymät Oulujoelle. Kaikki tarpeellinen löytyi ja nukkumapaikat olivat parvella, jonne oli helppokulkuiset portaat. Parvelta löytyi myös parveke.

Ensimmäisenä päivänä sisko tuli pienen tyttönsä kanssa kylään ja lähdimme leirintäalueelta lähtevälle Lemmenpolulle. Polku on luokiteltu vaativaksi vaellusreitiksi, koska siellä on nousuja ja laskuja, osa portaiden kera.

Lemmenpolku myötäilee Oulujokea huikaisevine maisemiin. Polun varrella voi kalastaa tai taukopaikoilla pysähtyä rauhassa. Polun pituus on kaksi kilometriä ja tyttökin jaksoi sen kävellä. Perillä Pyhäkosken voimalaitoksen päässä pysähdyimme evästauolle, jonka jälkeen palasimme takaisin.

Leirintäalueella oli mukavan rauhallista, sillä sesonki ei ole ihan vielä alkanut. Ihailimme viihtyisää aluetta ja katselimme rantaa sekä rantasaunoja. Paljukin löytyy eli saunat sopivat hyvin esimerkiksi porukoiden käyttöön illanviettoon. Itse saunoin illalla mökissä.

Montassa on suosittuja tapahtumia ja päärakennuksessa on mahdollisuus myös tansseille. Tervasoutu Oulujoella on kesällä iso tapahtuma. Montta on suosittu paikka myös juhannuksen viettoon sekä moottoripyöräilijöiden tapaamiseen. Asuntovaunualueella majoittuu paljon myös lähikuntien asukkaita.

Montassa on todella hyvät mahdollisuudet harrastaa. Alueelta löytyy kaksi kiipeilyrataa sekä tietysti uimaranta, makkaranpaistopaikka ja lapsille leikkikenttä. Lisäksi on vuokrattavissa fatbike-pyöriä, kanootteja, kajakkeja, soutuveneitä ja sup-lautoja.

Itse päätin lähteä ensimmäistä kertaa kokeilemaan fatbike-pyöräilyä aamullisen maiseman ihailun jälkeen. Sain opastuksen pyörän käyttöön sekä repun lainaksi. Kokemattomana retkeilijänä kun tämä oli unohtunut kotiin!

Kypärä päähän ja menoksi. Lähdin käymään muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla Toppeliuksen muistokivellä. Reitiltä olisi päässyt myös Korkalanvaaralle Tervareitistöön. Kylläpä olikin jännää nousta ja laskea mäkistä tietä, kun on tottunut Limingan tasaisiin maastoihin. Palatessa sitten tuoreet pullakahvit päälle!

Yllättävän hyvin sujui liikunta, neljä kilometriä kävelyä ja muutama kilometri pyöräilyä. Ja mikä parasta, mökkiloma irrotti ihanasti arjesta! Aina ei tarvitse lähteä kauas ja lähelle on helppo matkustaa.

Yhteistyöpostaus