Tulvavesiä ja kohinaa Pöyryn padolla Siikajoella

Jännittävä jokavuotinen harrastus on käydä ihailemassa alueemme jokien tulvavesiä, jääpatoja ja koskien kohinaa. Nyt olen vaihtanut uudemman auton, jolla en ihan viitsi lähteä vesien läpi ajelemaan teillä.

Blogia olen kirjoittanut nyt vuoden, ja jännittävää onkin aloittaa uusi kierros. Nimittäin viime kevään ensimmäisiä kirjoituksia oli Pöyryn padolla Siikajoella käyminen.

Sain padosta vinkin ystävältäni ja hän kertoi myös ajo-ohjeet. Revonlahdelta kun lähdetään joen eteläpuolen tietä Siikajoenkylälle päin, niin muutaman kilometrin jälkeen pääsee padolle.

En tunne padon historiaa, mutta vanhalta se näyttää. Ja voi miten vaikuttava näky se nyt olikaan, kun vettä virtasi oikein kunnolla. Tällaisia elämyksiä rakastan!

Tulevana sunnuntaina on tarkoitus käydä Koitelissa vietnamilaisen ystäväopiskelijani kanssa. Pääsemme näkemään jäätilanteen siellä.

Pöyryn pato kohisee

Sain sattumalta vinkin Siikajoella sijaitsevasta Pöyryn padosta. Siikajoki on hyvinkin tuttu paikka, mutta padon olemassaolosta en ollut tiennyt. Kysyin kaverilta ajo-ohjeet ja lähdimme ilta-ajelulle.

Pato löytyi vaivattomasti ja ajankohta tutustumiselle oli mitä parhain, kun joki on vettä tulvillaan. Autolla pääsi perille saakka ja patoa pääsi näkemään kunnolla lähempääkin, sillä joen ylitse ja saareen meni silta.

Pato oli nähtävästi aika vanha niin kuin myös kalaportaat. Kesemmälläkin varmasti komea paikka!

Ajelimme sitten Revonlahden suunnasta eteläistä tietä Siikajoenkylän ja Lumijoen kautta takaisin Liminkaan. Soratie oli jo hyvässä kunnossa ja jokivarsi tiheään asutettu, uusiakin taloja oli noussut.

Siikajoen ja Lumijoen välisellä tiellä on aivan omannäköisensä maisemat hiekkakankaineen. Kesällä varsinkin erittäin kaunis tämä vanha Rantatie. Kunhan merivesi lämpenee, niin näihin maisemiin palataan!

Pöyryn pato