Idyllisessä Maalaiskartano Pihkalassa Kestilässä

Kaipaatko maaseudun rauhaa, mutta toisaalta aktiviteetteja? Silloin Siikalatvan Kestilässä sijaitseva Maalaiskartano Pihkala on oikea paikka sinulle.

Kaupallinen yhteistyö

Pihkala on jo klassikko hevosleirien järjestäjänä, mutta tilalta löytyy paljon muutakin tekemistä. Tilaa on maaseudun rauhassa eli myös lepo ja rentoutuminen onnistuvat. Jokinäkymä Siikajokeen on viehättävä.

Sain käydä kartanossa vieraana. Jo Kestilän tietä avarassa peltomaisemassa ajaessa alkoi rentoutua. Perille päästyäni majoituin päärakennuksen huoneeseen. Huone oli siisti ja tilava.

Alakerrassa tapasin sitten isäntäväkeä, Tarjaa ja Veijoa. Pihkala on sukutila, joka toimii nyt jo viidennessä polvessa. Kahvin merkeissä juttelimme kartanon toiminnasta. Tämän jälkeen Tarja esitteli alueen ja rakennukset.

Matkailutoiminta tilalla on aloitettu jo vuonna 1983. Näin ollen toimintaa on vuosien varrella ennätetty kehittää pitkälle. Tilalla järjestetään suosittuja ratsastusleirejä, mutta myös monenlaista muuta pääsee puuhailemaan. Vieraille on tarjolla esimerkiksi jokilauttaa, savusaunaa, vesiliukumäkeä ja vaijeriliukua. Mitä ihanampia kesäjuttuja siis!

Majoituspaikkoja Pihkalassa on yhteensä noin 80. Tämä koostuu hotellihuoneista ja aittamajoituksesta. Erikoisuutena on vanha navetta ja rehusiilo. Navetassa on tilavat kokoustilat, saunat ja illanviettopaikka. Siilon puolelle on rakennettu majoitushuoneita ja entiseen heinälatoon liikuntasali, jossa pidetään muun muassa leiridiskoja ja harrastetaan erilaisia pelejä. Kiipeilyseinäkin löytyy.

Leirien lisäksi maalaiskartano on suosittu kokousten, virkistyspäivien ja perhejuhlien paikka. Pitkänmatkalaisille kartano sijaitsee sopivasti matkan puolivälissä. Lisäksi tila on suosittu yöpymispaikka työmatkalaisten keskuudessa. Viehättävä aittarakennus on alkuperäinen ja rakennusvuosi on 1795. Tarja on koulutukseltaan agrologi ja päätyi tilalle aikoinaan työharjoittelun myötä.

Tilaan liittyy myös kummitustarina, jos uskallat sen kuulla! Mutta pääpaino tilalla on rauhoittuminen luonnon helmassa ja sen täydentäminen joko omatoimisilla tai järjestetyillä aktiviteeteilla. Monella lukijallakin on varmasti ratsastusleirimuistoja, joista tulee mieleen “Pihkalan henki”.

Iltapäivällä ruokailimme isäntäväen kanssa. Pihkalan erikoisuus on savulohi, joka kyllä taisi olla parasta syömääni lohta. Valkoviini sopi kalalle hyvin. Pidin myös pöytäkoristeista ja ruokien esillepanosta.

Tämän jälkeen olikin aika mennä saunaan. Hyvät olivat löylyt viihtyisissä saunatiloissa. Mielessä kävi talviturkin heittäminen Siikajokeen, mutta se jäi nyt tekemättä.

Makoisten maaseudun rauhassa nukuttujen yöunien jälkeen oli aamiaisen aika. Keittelin ensin herätessäni aulan keittiössä kahvit. Veijo tarinoi aamupalallakin ja hänelle asuinpaikkani Liminkakin oli tuttu paikka.

Tästä lähdinkin sitten kotimatkalle, sillä oli päivän puuhien aika. Pihkalan reissusta jäi hyvä mieli ja siellä voisi ilman muuta käydä uudelleen.

Islanninhevosilla maastossa ratsastamassa Muhoksella

Mikäpä sen parempaa, kuin päästä ratsastamaan maastoon islanninhevosilla! Minulla oli vuoden tauko ratsastuksesta, mutta nyt suuntasin Muhokselle Islanninhevostalli Öskudagurille.

Tallin nimikkohevonen Ösku oli laitumella muiden kanssa. Ratsastuksenopettaja Tiinan kanssa haimme hevoset laitumelta. Kohta saapuivat muut maastoon lähtijät, kokeneita ratsastajia Oulusta, jotka nyt halusivat kokeilla issikoita.

Tiina jakoi hevoset, ja minä sain takuuvarman ensikertalaisillekin sopivan Veigarin. Toki kaikki hevoset ovat rauhallisia, ja monesti maastossa on sellaisiakin, jotka ovat ensimmäistä kertaa ratsastamassa.

Varustimme hevoset ja lähdimme ratsastuskentän kautta maastoon. Etukäteistoivomuksena oli, että tehtäisiin vauhdikas retki.

Tallin lähistöllä on todella mukavia metsäteitä pääosin männikkömetsässä. Kohta pääsimmekin jo tölttäämään eli islanninhevosten omaan askellajiin. Se on mukavan tasaista menoa, josta todella nauttii.

Otimme myös vauhdikkaita laukkapätkiä. Aika meni hujauksessa, olimme kahden tunnin reissulla. Etukäteen vähän jännitin, miten kunto kestää pitkän tauon jälkeen, mutta hyvin meni!

Yksi kännykkäkin reissulla tippui sekä löytyi, ja välillä otettiin vähän videokuvaa ja valokuvia. Pääpaino oli kuitenkin reissusta nauttimisessa ja rentoutumisessa. Ja sää oli mitä parhain!

Tyytyväisin mielin palasimme tallille, jossa tallinomistaja Sirpakin oli vastassa. Purimme vielä varusteet sekä harjasimme ja kiittelimme hepat. Itse sovin alustavasti, että tulen parin viikon päästä uudelleen.

Tämän tallin henkilökunta on loistavaa ja hevoset ihanan kilttejä ja rauhallisia!