Villin lännen tunnelmaa Los Coyotes Ranchilla Muhoksella

Uskoisitko, että Pohjois-Pohjanmaan seudulta voi löytyä villin lännen tunnelmaa? Näin kuitenkin on, sillä vain 40 minuutin matkan päässä Oulusta sijaitsee Los Coyotes Ranch. Sinne pääsee Muhoksen ohi ajettaessa ja käännyttäessä Suokylään päin. Tämä tie ohittaa ensin Liimanninkosken, sitten on todella kaunis notkelma Muhosjoen yli ja yhtäkkiä päädytäänkin Los Coyotes Ranchille!

Sain itsekin vinkin paikasta vasta tänä kesänä, ja yhtenä iltana tällä viikolla minulla oli ilo päästä tutustumaan ranchiin. Päästessäni tilalle sain ensin kokonaiskuvan rakennuksista, jotka kiersivät laajan piha-alueen ympäri. Kiertelin ensin aistimassa tunnelmaa ja kuvaamassa. Oli saluunaa, vankilaa ynnä muita jännittävän näköisiä rakennuksia.

Saluunasta kajastivat valot ja kohta paikan omistajat Rosita ja Nipa Caramba tulivatkin toivottamaan tervetulleeksi. Ja mikä yllätys oli, että ihailemani oululainen, maailmaa valloittava countrylaulaja Larry Peninsula oli juuri suunnittelemassa musiikkivideon kuvauksia lännen kylässä! Pääsimmekin sitten nauttimaan Rositan kuuluisasta pannukakusta kahvien kera.

Rosita ja Nipa kertoivat minulle kahvipöydässä tilan tarinaa. Villin lännen teema viehättää erityisesti yrityksiä, jotka järjestävät virkistyspäiviä. Tila soveltuu myös muihin tapahtumiin ja esimerksiksi erilaisiin juhliin. Haluttaessa ruoat saa tilattua ja tällä hetkellä listalla on muun muassa pulled porkia.

Myös ohjelmallisuus on luonnollinen osa tapahtumia. Vieraat saavat pukeutua lännen tunnelmaan ja suosittua on esimerkiksi lännen nopein -kisa. Tilalta löytyy saunomismahdollisuus kylpypaljuineen, makkaranpaistokota ja myös yösijoja. Luonnollisesti tilalla on hevosiakin.

Kahvien jälkeen Rosita ja Caramba kierrättivät minua tilalla ja sain tutustua jokaiseen rakennukseen. Kylä on kehittynyt pikku hiljaa ja koko ajan rakennetaan uutta. Rosita tekee sisustuslöytöjä eri paikoista, ja esimerkiksi saluuna oli täynnä hienoja yksityiskohtia.

Vierailu oli todella mukava ja vastaanotto lämmin. Vieraat ovatkin matkojen päästäkin löytäneet tilan, ja nyt on menossa pikkujoulusesongin varaus.

Kotimatkalla ohitin vielä Liimanninkosken, jonka lähistöllä oli nyt taas lampaitakin. Liimanninkoskesta olenkin postannut aiemmin:

Muhoksen Liimanninkoskella

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa

Hotelli, jolla on tarina – se on minun makuuni! Etsinnässä oli etukäteen persoonallinen majapaikka, ja se löytyikin hotelli Mustaparrasta.

Mustaparta sijaitsi aivan Rajalla-kauppakeskuksen lähettyvillä ja keskustassa. Hotellissa riitti yksityiskohtia katseltavaksi ja ihasteltavaksi. Myös henkilökunta oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Hotellihuone oli tilava ja viihtyisästi sisustettu. Ihanat tyynyt sängyllä, karvaiset taljat, neulottu lampunvarjostin, lankkua huonekaluissa ja vaikka mitä yksityiskohtia. Mustaparran tarina ja muuta tietoa löytyi huoneessa olevasta sanomalehdestä.

Hotellin käytäviltä löytyi muun muassa vankityrmiä sekä lisää sisustusyksityiskohtia, alakerran ravintolasta puhumattakaan. Aamiainen tarjottiin veneestä, ja valinnanvaikeus oli jo siinä, minne pöytään istuisi. Katse löysi koko ajan lisää kauniita yksityiskohtia. Teema oli mietitty viimeisen päälle ja tilat olivat uudehkot.

Ennätimme Torniossa toki muutakin kuin ihastella hotellia. Jalkauduimme rajan yli Ruotsin puolelle Haaparantaan ja kävimme muun muassa sisustusliikkeessä.

Torniossa kävimme kiertelemässä keskustaa kävellen. Keskusta oli mukavan tiivis ja vanhoja puutaloja oli kiehtovasti siellä täällä. Tornionjoki tarjosi upeat näkymät siltoineen. Kahvilan totesimme hyväksi, samoin kirppiksen Rajalla-kauppakeskusta vastapäätä.

Kauppakeskuksessa teimme shoppailut ja söimme täyttävät burritot Pancho Villassa.

Totesimme, että reissu oli kaiken kaikkiaan tosi mukava ja Tornioon kannattaa tulla uudelleenkin. Lapsikin viihtyi mukana mainiosti!

Sitä Suomen parasta kebabbia

Ainahan raahelaiset ja me entisetkin olemme sen tienneet: Katukeittiö Take Awayn kebab on parasta! Nyt se on tunnustettukin Suomen parhaaksi.

Aiemmin Take Awayn sloganina on ollut: mistä jumalatkin ostaisi kebabbia. Tänä kesänä se sitten pääsikin testaukseen ja uutisiin, joissa se useaan otteeseen todettiin herkulliseksi.

Ystäväni kanssa lähdimme viime viikonloppuna maaseututietä ajelemaan Raaheen. Ihastelimme lehmiä ja syksyistä maisemaa matkalla. Raahessa kävimme ensin Prismassa, josta sitten teinkin kahvikuppilöydön eli Myrna-kupin.

Olimme Take Awayn pihassa juuri avautumisajan jälkeen. Paikka oli silti jo aivan täynnä, mutta sulassa sovussa odottelimme ruoka-annoksia. Palvelu oli hyväntuulista kiireestä huolimatta.

Herkullisen kebabin yhtenä salaisuutena ovat kastikkeet, etenkin Rölli on kuuluisa. Otin omaan annokseeni sitä, ja sain lisäksi valkosipulikastiketta mukaan.

Odotellessa oli mukava katsella katukeittiön touhua, kebabvartaat olivat houkuttelevan näköisiä. Henkilökunnan paitojen selkämyksessä luki tietysti Suomen parasta kebabbia.

Ja sitähän se on, ahmimme annokset jo autossa!

Viehättäviä kahviloita Oulussa

Piipahdimme yhtenä päivänä tyttäreni kanssa suosittuun kahvila-ravintola Villa Hannalaan Oulun Toppilansaaressa. Hannala on kuuluisa lohikeitostaan, ja se maistuikin tyttärelle hyvin.

Itse herkuttelin leivoskahveilla ja ihastelin ympäristöä. Vanha kiehtova rakennus, iso terassi, viihtyisä pihapiiri ja mukava sijainti. Talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kesäajan tilaisuuksiin, sillä piha-alue oli laaja telttoineen ja puutarhoineen.

Kesäajan idylliä!

Blogissa oli nyt pientä taukoa, sillä yllättäen kotikoneella ei netti toiminut. Ja sitten:

Voi harmituksen harmitus: aiemmin kävimme toisessa Oulun klassikkokahvilassa eli Tähtitornin kahvilassa lähellä Raatin stadionia. Nyt huomasin,ettei minulla ollut kuvia ei koneella, ei posteissa, ei puhelimessa eli ei missään.

En siis saa Tähtitornista ja Oulun linnasta kuvia ennen kuin käyn siellä uudemman kerran. Mutta mainita täytyy jo nyt, että kahvilasta saa muun muassa koirajäätelöä eli lemmikit ovat tervetulleita.

Kahvilassa oli kivat kirjahyllyt ja kahvitella voi useassa kerroksessa. Lähtiessä kävin katsomassa alapuolella olevaa Oulun linnaa. Se oli todella upea, tällainen kohde näin lähellä keskustaa! Linnan sisäpuolella oli valaistus ja infotaulut. Kiviseinät erottuivat kauniisti.

Jatkamme siis kahvittelua myöhemmin, kunhan töiltä ennättää!

Rauhaa ja luxusta Ukkohallassa

Aikamoista luxusta olla kylpylässä ja ravintolassa ainoana asiakkaana! Salaisuus oli se, että olin Ukkohallan Saunamaailmassa paikalla heti avaamisen kellonlyömällä ja sesonkiajan ulkopuolella.

Lukijat ovat varmaan jo huomanneetkin, että pidän sesongin ulkopuolella liikkumisesta. Se kannatti tälläkin kertaa, sillä sain nauttia Kainuun luonnon rauhasta ja kylpylöinnistä.

Kylpylässä pääsi siis uimaan ihan kunnolla sekä tietysti poreista nauttimaan. Kiersin melkein kaikki Saunamaailman saunat, joita ovat muun muassa uralilainen luolasauna, karjalainen sauna, infrapunasauna, saunabanja, tervasavusauna sekä tietysti suomalainen sauna. Sekä kylpylästä että luolasaunasta oli kivat näköalat järvelle. Saunoissa sai myös kuunnella radiota.

Kylpylöinnin jälkeen lähdin katsastamaan Ravintola Saagan ruokatarjontaa. Tarjoilija suositteli minulle kanasalaattia, jonka päätin sitten ottaakin. Ikkunapöydästä oli näköala alueelle ja salaatti osoittautui aivan loistavaksi paholaisenkastikkeella ja paahdetulla leivällä kruunattuna.

Järvi oli ihanan tyyni ja kaunis katsella. Järven pääsee ylittämään kävelysiltaa pitkin ja saunomismahdollisuutta löytyy myös sillan varrelta. Ukkohalla on mukavan kompakti kokonaisuus.

Tämän jälkeen jaksoikin hyvin kotimatkalle. Matkalla tuli muisteltua aiempia reissuja Ukkohallaan. Se on yksi lempikohteistani monipuolisuudellaan ja rauhallisuudellaan. Tyttäreni opetteli laskettelemaan siellä pienenä. Myös koiranulkoilutusmaastot ovat mukavat.

Alppikylässä on todella kivoja huoneistoja, näitä olemme testanneet useamman kerran. Huoneistomajoitusta löytyy myös. Ukkohalla on ympärivuotinen käyntikohde, jossa on kesäaikaankin monenlaisia kivoja tapahtumia. Harrastamaan pääsee muun muassa keilausta ja järvellä on mahdollista kokeilla wake boardingia.

Hyrynsalmen kylälle ei ole pitkä matka, kohtuullisen matkan päässä ovat myös Suomussalmi ja Puolanka. Puolangan Paljakka on lähistöllä, joten lasketella voi halutessaan molemmissa paikoissa samalla reissulla.

Vahva suositus ihanasta paikasta!

Venetsialaisviikonloppuna Maasydänjärvellä

Venetsialaisviikonloppu olikin mitä mainioin aika lähteä käymään Sievissä Maasydänjärvellä. Leirintäalue oli aivan täynnä ja maankuulu tanssipaikka Urjanlinna valmistautui iltaan.

Tasokkaita esiintyjiä näyttikin syksylle olevan luvassa. Tanssilattia oli tilava ja siisti. Urjanlinnasta löytyi kahvila-ravintola, jossa söin maittavan lounaan.

Leirintäalue oli varsin laaja, ja etenkin karavaanareita oli alue täynnä. Mökkejä löytyi eri tyyppisiä. Uimaranta oli viihtyisä ja alueelta kivat järvinäkymät. Lapsille oli oma Lasten maa.

Parikymmentä vuotta sitten olen viimeksi paikassa käynyt, ja kas kun en muista siitä paljoakaan – no olihan aikaa kulunut!

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jossa vaikutti olevan sekä rauhallista tunnelmaa että iltamenoa!

Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Lounastamassa merellisessä ympäristössä

Heinäkuun aikana testasin pari lounasravintolaa, joissa en ole aiemmin käynyt. Pidin erityisesti Oulun Satamaravintolasta Toppilassa.

Ravintola oli sisustettu merelliseen tyyliin, ja se näytti olevan lounastajien suosiossa. Eikä ihmekään, sillä buffet-pöytä oli todella monipuolinen. Ravintola oli myös yllättävän tilava sisältä.

Toinen kokeilemani paikka oli Seelari Hietasaaressa. Se sijaitsee kauniissa maisemissa venesatamassa. Tilaa oli sielläkin hyvin ja oikeaa kotiruokaa tarjolla.

Vaihtoehtoja kyllä löytyy, saa nähdä minne tässä vielä ehditään loppukesän aikana!

Oulun klassikoita: Kauppatori

Ystäväni kanssa tapasimme Oulun Kauppatorilla eli Torinrannassa. Siellä olikin kovasti väkeä.

Torin kuuluisin nähtävyys on Toripolliisi, joka on myös suosittu kohtaamispaikka. Nytkin oli valokuvien ottajia runsaasti patsaalla!

Kauppahallista saa monenmoista herkkua ympäri vuoden. Hienoja nähtävyyksiä ovat myös torilla ja rannassa olevat aitat, joissa on muun muassa kahviloita ja suosittu Pannukakkuravintola.

Tori on täynnä markkinakojuja ja katuruoan myyjiä. Rannasta on näkymät merelle, ja ranta on myös suosittu nuorten ajanviettopaikka. Oulun Kaupunginteatteri ja kirjasto ovat kivenheiton päässä torilta, ja nekin ovat nähtävyyksiä sinänsä.

Tori on ehdoton kesäkohde! Mansikoita, kahvia ja niin edelleen! Tuttujen tapaamista ja ajanviettoa.