Klassisessa Kauppuri 5:ssa Oulussa burgereilla

Minulla on ollut käymättömänä paikkana klassinen Kauppuri 5 -burgerpaikka. Lopultakin tuli lähdettyä sinne ystäväni kanssa lounasaikaan.

Heti paikan ovella oli selkeät opasteet, miten ravintolassa toimitaan. Suuntasimme siis tiskille ja minä esitin kysymyksen, joka lienee varsin tavallinen: Mitä suosittelette pieneen nälkään? No cheddaria, joka tulikin hyväksi ja sopivan kokoiseksi havaittua. Ystäväni otti vielä ranskalaiset burgerin kylkeen.

Paikka oli mukavan rock-henkinen. Lounasruuhkaa ei pahemmin ollut, joten saimme istua ihan rauhassa. Harmillisesti unohdin käydä kuvaamassa vessoja, siellä olisi kuulemma ollut siistiä seinätaidetta myös. Ensi kerralla sitten!

Thaimaalaista ruokaa herkuttelemassa Oulussa

Tutustumismatkat etniseen ruokaan jatkuvat! Menimme ystäväni kanssa lounaalle Oulun keskustassa sijaitsevaan Pad Thai Baan Naa -ravintolaan (jota nimeä on vaikea saada mieleen!).

Olimme lounasaikaan liikkeellä, kuitenkin riittävän varhain, jotta ennätimme saada vapaan pöydän. Päädyimme buffet-lounaaseen.

Salaattipöytä oli monipuolinen ja lämpimät ruoat painottuivat tällä kertaa kanaan. Hauska yksityiskohta oli se, että olen vasta vastikään tehnyt tuttavuutta inkiväärin kanssa. Ensimmäisellä kerralla ajattelin, etten pidä siitä. Sitten kun toistamiseen maistoin, niin totesin, että sopivassa suhteessa se on hyvää. Näinpä nytkin sattui olemaan tarjolla inkiväärikanaa, jota todellakin kannatti maistaa.

Saimme vaihdettua viikon kuulumiset ja otimme vielä kahvit tuulihattujen kera jälkiruoaksi. Olimme todella tyytyväisiä herkulliseen ruokaan, jossa oli mukavasti mausteisuutta. Ravintola oli myös viihtyisä sisustukseltaan.

Ravintola Cavo Grecossa Kempeleessä

Pitkästä aikaa tuli käytyä Kauppakeskus Zeppeliinin kreikkalaisessa ravintola Cavo Grecossa Kempeleessä. Olimme ystäväni kanssa liikkeellä viikonloppuna.

Päädyimme molemmat samaan annokseen Kana-Olympiaan, joka olikin todella monipuolinen. Maistelimme vähän kaikkea erilaista. Minäkin alan pikku hiljaa oppia syömään halloumi-juustoa, mutta oliivit jäivät vielä tälläkin kertaa väliin. Ensi kerralla sitten!

Esimerkiksi juustotäytteiset minipaprikat ja munakoisodippi olivat aivan ihania. Ja annoshan oli todella täyttävä.

Ravintolan sisustus on viihtyisä ja paikassa oli rauhallista, vaikka ruokailijoita olikin. Listalla olisi monenlaista maistuvaa vaihtoehtoa, joten päädymme paikkaan varmasti vastakin.

Kotoisaa majoitusta Iin Silloilla

Kaupallinen yhteistyö

Aivan Iin keskustan kupeesta löytyy viihtyisä leirintäalue Iin Sillat, luonnollisesti joen rannalta. Majoituin tilavassa huoneessa, joka oli varustettu keittiöllä ja saunalla. Huoneistot ovat remontoituja, sillä leirintäalueella on jo pitkä historia.

Majoituspaikkoja alueella on noin 70, jonka lisäksi asuntovaunupaikat. Melissa on toiminut neljä vuotta yrittäjänä alueella, ja hänen aikanaan aluetta on uudistettu. Tänä kesänä on valmistunut uusi ravintola.

Pääsinkin ravintolaan nauttimaan päivällisestä. Sattui vielä niin kivasti, että opiskelija oli suorittamassa opintoihin kuuluvaa näyttöä. Hän laittoikin parastaan ruokien valmistuksessa ja tarjoilussa.

Aluksi talon sämpylöitä, jotka olivat todella ihania. Tämän jälkeen sai nautiskella samettisen pehmeästä porkkana-inkivääri-keitosta. Pääruoaksi otin lohimedaljongin lisukkeineen. Annos oli todella täyttävä ja vielä piti mahduttaa marjapiirakka kahvin kera jälkiruoaksi. Nautin kovasti kunnon ateriasta.

Tämän jälkeen lähdin lämmittämään huoneeni saunaa. Olin töistä ja muusta aika väsynyt, joten muuta iltaohjelmaa ei tarvinnut. Venesauna olisi myös ollut käytössä, mutta jätin sen nyt väliin.

Makoisien unien jälkeen pääsin vielä varhaiselle aamiaiselle ennen kotiinlähtöä. Kaiken kaikkiaan reissu oli tosi mukava ja rentouttava. Paikka oli kotoisa ja idyllisen viihtyisä.

Aiemmilla Iin reissuillani olen käynyt muun muassa Hiastinhaaran luontopolulla, ympäristötaidepuistossa sekä Iin Vanhassa Haminassa. Tästä postauksesta löydät kahdesta viimeisestä juttua.

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Ihanaa intialaista ruokaa Garam Masalassa Oulussa

Kaupallinen yhteistyö

Sain kutsun lounaalle Oulussa Kajaaninkadulla sijaitsevaan intialaiseen Garam Masala -ravintolaan. Lähdinkin ystäväni kanssa käymään siellä.

Ravintola avautuikin kutsuvana, lämpimin värein sisustettuna tilana. Sisustus oli lounasaikaan pelkistetympi vaikkakin silti viihtyisä.

Palvelu oli erittäin sydämellistä ja ystävällistä. Ruokabuffet oli houkuttelevasti esillä, ja meille kerrottiin sen sisältö. Oli monipuolinen salaattipöytä jälkiruokineen ja lämpimissä ruoissa paljon vaihtoehtoja.

Elämys olivat myös leivät! Oli sekä voilla siveltyä herkullista nan-leipää että rapeita ohuita leipäsiä, joihin laitettiin päälle mangokastiketta. Ai että!

Herkullisia olivat myös lämpimät ruoat, joita maistelimme kaikkea sorttia. Kuvailisin makua siten, että se oli mukavalla miedolla tavalla tulinen eli mausteinen. Tykkäsin kaikista vaihtoehdoista.

Jälkiruoka oli mukavan hedelmäistä ja myös musta tee maistui. Siihen tutustuinkin ensimmäistä kertaa ja maku miellytti. Tiskiltä vielä napattiin pientä suuhunpantavaa pikku arkusta!

Garam Masala jäi houkuttamaan myös lounasajan ulkopuolella käytäväksi. Ystävälleni paikka olikin tuttu, ja hän myös pitää ravintolasta.

Bangladeshilaisia makuja Fuchkassa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulussa on Suomen ensimmäinen bangladeshilainen pikaruokaravintola? Fuchka sijaitsee Nummikadulla kivenheiton päässä keskustasta.

Kaupallinen yhteistyö

Pääsin tutustumaan Fuchkan lounastarjontaan. Fuchka on tyypillinen bangladeshilainen pikaruoka, ja valitsin suositellun Combo-aterian. Siinä on neljänlaista fuchkaa sekä keitto. Päädyin keskivahvaan linssikeittoon. Myös sekä miedompi että tulisempi vaihtoehto olisivat olleet mahdollisia.

Ravintola oli sisustettu minun makuuni modernin tyylikkäästi ja selkeästi. Tunnelma oli rauhallinen, vaikka asiakkaat olivat hyvin löytäneet ravintolan vähän myöhäisempäänkin lounasaikaan. Uudet asiakkaat ovat silti tervetulleita maistelemaan etnisiä makuja!

Aterian yhteydessä sain myös Paratha-leipää, jonka otin valkosipulilla ja chilillä maustettuna. Ne toivat mukavan aromin leipään, mutta maku ei ollut liian voimakas, sillä seurana oli mieto jogurttikastike.

Fuchkat sai syödä sormin, mikä oli hauskaa. Niiden mukana tuli Tamarindi-kastike, ja tarjoilija opasti asiakkaille, kuinka sitä laitetaan lusikalla fuchkan sisälle. Tässä ravintolassa palvelu oli kohdillaan ja asiakkaat pyritäänkin huomioimaan henkilökohtaisesti.

Oli mukavaa, kun paikan yrittäjä Rockykin tuli paikalle ja pääsimme vaihtamaan muutaman sanasen Lal Cha -teen ohessa. Pidin tästä maustetusta teestä, joka toi aluksi hieman glögin mieleen. Rocky oli innostunut ja ylpeä yrityksestään. Hän kehottikin yhdessä jututtamani Hannelen kanssa asiakkaita tulemaan rohkeasti kokeilemaan bangladeshilaisia makuja. Ne ovat kuulemma lastenkin mieleen. Fuchkan tuotteita saa kesäaikaan myös Oulun torilta.

Eikä sovi unohtaa, että ravintola tarjoaa ruokia esimerkiksi työporukoille tai juhliin myös kotiinkuljetettuna. Lisäksi tilaisuuksia on mahdollista järjestää myös Fuchkan tiloissa. Voisin itsekin kuvitella, miten mukavaa olisi porukassa nauttia mauista!

Kulttuuria Pellossa ja näköaloja Aavasaksalla

Kävin taas vaihteeksi Pellossa sukuloimassa parin yön ajan ja olikin todella monipuolinen reissu. Menomatkalla pysähdyin Suomen puolella Kukkolankoskelle nauttimaan lohikeitosta ja näköaloista.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Orangin ympäristötaidepuistoon. Se oli kokemus, sillä jo luonto on erilaista kuin kotiseudullani. Taideteokset olivat polun varrella ja ne olivat yllättäviä. Osa sulautui luontoon täysin, osa taas sävähdytti räväkkyydellään. Hieno paikka!

Seuraavana päivänä kävin uimassa Ritavalkeassa ja tämän jälkeen lähdin koululle kuvataideseuran taidenäyttelyyn. Näyttelyllä oli mahtavat puitteet, sillä se oli vanhassa hirsisessä rakennuksessa. Se toi oman lisänsä näyttelyn antiin. Pidin kovasti teoksista ja niiden monipuolisuudesta.

Iltasella lähdimme sitten käymään Aavasaksalla. Olen monta vuotta haaveillut Aavasaksanvaarasta ja nyt lopultakin pääsin sinne. Ja kyllähän se yllätti positiivisesti ja ylitti kaikki mielikuvat!

Näkötornista oli aivan upeat näkymät ja näköalapaikkoja oli useampi. Kunpa saisin viedä rakkaani jonakin päivänä Place to Kiss -paikalle! Reissun täydensi avoinna oleva kahvila-ravintola, jossa otimme herkullista kääretorttua kahvin kera. Kahvila oli todella viihtyisästi sisustettu ja myös koiraystävällinen.

Eläinpuistossa ja museokylässä Kälviällä sekä Vaasaan tutustumassa

Toteutimme ystäväni kanssa kesäloman päiväreissun, jossa yhdistimme eri käyntikohteita. Ystäväni halusi Vaasaan ja minulla oli mielessä matkan varrella sijaitseva Toivosen eläinpuisto ja talonpojanmuseo. Niinpä lähdimme aamusta liikkeelle ja illaksi takaisin.

Ajelimme ensin eläinpuistoon Kälviälle. Puisto oli juuri avautunut ja pienen evästauon jälkeen lähdimme tutustumaan. Alue oli mukavan pienimuotoinen ja rauhallinen. Aluksi kiertelimme kotieläinten parissa, jotka olivat kierroksen alussa.

Tästä siirryimme talonpojanmuseon alueelle vanhojen asumusten ja esineiden pariin. Nähtävää riitti hurjasti! Yksityiskohtia oli mietitty tavaraa kootessa.

Kierros jatkui vanhojen traktoreiden ja autojen pariin. Näimmepä yhden traktorin käynnistyksenkin ja hyvin pörisi! Laivasta taas löytyi muun muassa aarrearkku. Ja ai että rakastin pieniä taloja!

Toivoselta jatkoimme matkaa Vaasaan. Menimme aluksi Vanhaan Vaasaan ja teimme kierroksen siellä. Pysähdyimme sitten tutkimaan tarkemmin Pyhän Marian kirkon aluetta. Rakennuksen jäänteet olivatkin vaikuttavat.

Ajelimme keskustan kautta Raippaluodon sillalle ja ihastelimme merellisiä näkymiä. Pysähdyimme sillan päässä olevassa ravintolassa, mutta päätimme lounastaa vasta paluumatkalla.

Tällä kertaa nämä näkemiset riittivät päivän annokseksi ja lähdimme kotimatkalle. Illalla ei edes väsyttänyt, kun oli päivän aikana kaksi kuljettajaa. Hyvä reissu siis kaikkinensa!

Afterglow-yhtyeen konsertissa ja savupirttiin tutustumassa Kemissä

Oletko tiennyt, miten ihana kesäkaupunki Kemi on? Minä olen nyt parina kesänä pyörinyt siellä ja ollut joka kerta ihastuksissani etenkin Sisäsataman alueesta. Nyt Kemissä vietettiin 150-juhlavuoden kunniaksi normaalia pidempääkin Easy Living in Kemi -tapahtumaviikkoa.

Viikon ohjelmaan kuului sunnuntainen Afterglow-yhtyeen päiväkonsertti. Bändin laulaja on ystäväni ja toinenkin bändiläinen tuttuni. Siispä totta kai oli suunnattava keikalle! Sain päivän aikana mukavasti musiikki-informaatiotakin.

Olin paikalla hyvissä ajoin nauttimassa Sisäsataman tunnelmasta. Alue ja läheinen Meripuisto ovat kemiläisten olohuone, ja joka kerralla käydessäni on mukava jututtaa paikallisia ihmisiä. Terassit olivat täynnä väkeä, sillä sattui kaunis aurinkoisen lämmin päivä tapahtumalle.

Olin saanut vinkin Yli-Jaakheikin savupirtistä, joka sijaitsee viereisellä museoalueella. Lähdinkin tutustumaan siihen ja matkalla kävelin kivistä muodostetun Jatulintarhan ohi. Pirtti löytyikin helposti, ja sain siellä todella kattavan esittelyn oppaalta.

Aikoinaan on ollut erilaista muurata tulisijoja eikä niissä ole ollut savupiippua. Näin ollen tupaa lämmitettäessä ihmiset ovat tehneet esimerkiksi ulkotöitä. Lisäksi pirtissä oli monenlaista kiinnostavaa esinettä, joilla oli oma historiansa. Täällä kannattaa poiketa!

Tästä sitten pieni kierros satama-alueella. Sarjakuvakeskus on muuttanut Jalokivigallerian rakennukseen, mutta keskus ei ollut nyt viikonloppuna auki. Nautiskelin kuitenkin kahvista ja tunnelmasta keikkaa odotellessa.

Ja sitten päivän varsinaiseen ohjelmaan eli konserttiin. Afterglow esitti tänään Genesiksen Foxtrot-levyn täydennettynä muutamilla muilla hyvin valikoiduilla kappaleilla, joista osa meriaiheisia. Puolentoista tunnin setti olikin varsin onnistunut.

Nyt jäädään taas odottelemaan seuraavaa keikkaa! Ja Kemiä suosittelen mainiona vireänä kesäkaupunkina.

Virkistäytymässä ja rentoutumassa Rokualla

Joko olet tutustunut Rokua Geoparkiin? Yksi suosikkikohteitani on Rokuan kansallispuisto. Tällä kertaa lähdimme ystäväni ja hänen tyttärensä kanssa yhdeksi yöksi Rokua Health & Spa -kylpylähotelliin.

Saimme todella tilavan huoneen, jossa oli erillinen makuuhuone. Oleskeluhuoneessa olivat kätevät kaappisängyt, jotka säästivät tilaa. Ne avattuinakin huone tuntui hyvän kokoiselta.

Huoneistoon kuului myös sauna, mutta sitä emme käyttäneet, sillä kävimme iltasella pulikoimassa hotellin kylpylässä. Se oli taas miellyttävä kokemus, hyvin mahtui uimaan ja nauttimaan poreista.

Hotellin ruoat ovat aivan ehdottoman hyviä. Kävimme päivällisellä, itse otin noutopöydästä ja tytölle tilattiin hampurilainen. Orkesteri viritteli jo kalustoaan iltaa varten, ja soitto olisi alkanut jo yhdeksältä, mikä jäi hieman houkuttamaan.

Kävimme vielä iltakävelyllä kiertämässä viereisen pienen järven. Harrastusmahdollisuuksia olisi ollut enemmänkin, kuten minigolf, mutta nyt olimme etupäässä levon ja juttelemisen tarpeessa. Illalla nautittiin hiljaisuudesta.

Seuraavana aamuna tietysti aamupalalle ja kahvittelemaan. Aamiaispöytä ei tälläkään kertaa pettänyt. Tämän jälkeen oli mukava lähteä suunnittelemallemme patikkaretkelle.

Päädyimme lähtemään Pookin polun 5 – 6 kilometrin mittaiselle lenkille. Siirryimme Pookivaaran pysäköintialueelle, josta oli noin kilometrin matka vaaran näköalapaikalle. Tiedän, että näkötorniin pystyy kiipeämään, muttemme silti uskaltaneet! Ystäväni tytär päätti evästauon jälkeen palata tästä takaisin ja me jatkoimme matkaa Pookin polulla.

Mäntymetsä on kaunista ja maasto vaihtelevaa. Saavuimme pienelle järvelle, jossa näkymä oli todella kaunis tyynine vedenpintoineen. Kiersimme järveä, jonka toisella puolella oli levähdyspaikka. Tässä toinen evästauko.

Mutta sitten sattui: tyttö olikin lähtenyt eri reitille, josta hänen piti palata takaisin Pookivaaralle. Niinpä päätimme palata tuloreittiämme takaisin, jotta pääsemme jatkamaan yhdessä autolle. Alueella kun risteilee varsin paljon polkuja.

Menimme toista reittiä takaisin vaaralta ja tutustuimme samalla uusittuun maastopyöräreittiin. Liikkeellä olikin muutamia pyöräilijöitä patikoijien lisäksi. Saimme tässä ihan hyvänpituisen lenkin ja olimme tyytyväisiä kotimatkalle lähtiessämme.