Perinteisiä herkkuja Sokeri-Jussin Kievarissa Oulussa

Oletko käynyt Oulun klassikkoravintolassa Sokeri-Jussissa? Meillä oli ystäväni kanssa ilo mennä sinne syömään yhden sunnuntaipäivän iloksi. Kevätaurinko paisteli mennessämme Pikisaaren kauniisiin maisemiin.

Kaupallinen yhteistyö

Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja pääsimme tutustumaan tiloihin. Yllätys oli se, kuinka tilava ravintola oli eli se sopii isommillekin tilaisuuksille. Alakerrassa oli erilaisia paikkoja vanhassa miljöössä ja yläkerran puolellekin mahtuu sata ihmistä.

Aluksi saimme kuohkeita ja lämpimiä sämpylöitä syödäksemme. Päädyin alkuruoaksi maistamaan perinteikkäitä rössypottuja, joita harvoin saa. Ystäväni otti lohitartarin. Rössypotut olivat aidon makuisia ja lohitartar sopivasti suolattu.

Pääruoiksi valitsimme kalaa. Ystävälleni rautua ja minulle kuhaa. Näillä kaloilla pääseekin harvemmin herkuttelemaan. Ja kalat tulivat aidon pottuvoin kanssa. Annokset olivat isot ja ruoka täyttävää.

Näin ollen päädyimme ottamaan jälkiruoan puoliksi. Ja pitihän sitä tervajäätelöä maistaa! Värikäs makukokemus, aromia oli mukavasti.

Ruokailun ohessa ennätimme vaihtaa kuulumiset ja pidimme ravintolan vanhasta tunnelmasta.

Välimerellistä tunnelmaa Olimpoksessa Oulussa

Tekisikö mielesi välimerellisiä makuja? Meillä oli ystävieni kanssa nautinnollinen iltapäivä, kun kävimme syömässä Välimeren ravintola Olimpoksessa sekä samalla kertaa teatterissa Forkia katsomassa Oulussa.

Kaupallinen yhteistyö

Menimme ravintolaan jo päivällä ja pääsimme alkupalaksi nauttimaan tzatzikista ja leivästä. Toinen kavereistani otti myös kreikkalaisen oluen, jota sitten porukalla maistelimme. Totesimme sen hieman sitruunaan vivahtavaksi eli maku oli ihan kiva.

Vaihdoimme kuulumisia ja aprikoimme aikamme ruokalistaa. Päädyimme jokainen erilaiseen annokseen. Itse otin Olimpos-lautasen, toinen ystävistä Välimeren lautasen ja toinen täytettyä kanafileetä.

Annokset olivat todella suuret! Itseäni ihan nolotti, kun en mitenkään saanut syötyä kaikkea edes lampaan lihaa. Mutta ystävällinen tarjoilija laittoikin minulle loput annoksesta kotipakettiin, enkä tätä vaihtoehtoa olisi itse hoksannut kysyäkään.

Mutta pitihän sitä sen verran mahduttaa, että otimme jälkiruoaksi toisen ystäväni kanssa kahvit sekä baklavan puoliksi. Ai että!

Palvelu oli muutenkin mainiota ja hyväntuulista koko ajan ja meistä huolehdittiin. Ravintolassa oli mukavan rauhallinen tunnelma eli siellä oli hyvä jutella. Harvoin vielä kun tällä kokoonpanolla tapaamme.

Lähdimme kylläisinä nauttimaan teatterista ja Forkin konsertista. Se oli myös elämys!

Turkkilaisia makuja Hagia Sofiassa Oulussa

Perinteisessä Franzénin talossa Oulussa sijaitsee turkkilainen Hagia Sofia -ravintola. Tämäkin on yksi kohde, jossa olen pitkän aikaa suunnitellut käyväni, sillä paikka on hyvin suosittu ja kehuttu.

Vastikään yksi kaverini kehui à la carte -menua. Itse päädyimme nyt ystäväni kanssa lounasaikaan ravintolaan. Ravintolan pöydät täyttyivät äkkiä ja ihastelin ensin miljöötä. Tunnelmallinen väritys ja kivoja yksityiskohtia.

Jonottamaan emme kuitenkaan joutuneet ja havaitsimme lounaspöydän herkulliseksi sekä monipuoliseksi. Turkkilaiset maut toivat mieleeni vuosia sitten tekemäni Turkin matkan, eli siinäkin mielessä ravintola teki tehtävänsä!

50-luvun tunnelmaa Mikan Cafe et Burgerissa Oulussa

Lähdin yhtenä päivänä lounasaikaan tutustumaan Oulussa rautatieaseman läheisyydessä sijaitsevaan Mikan Cafe & Burgeriin. Olen aikonut käydä siellä paikan avaamisesta lähtien ja olen kuullut hyvää palautetta.

Paikan erikoisuus ovat tietysti erilaiset burgerit, mutta kahvilatuotteista löytyy myös pirtelöitä. Minä syön jäätelöä vain muutaman kerran vuodessa, joten intouduinkin nyt pirtelön maistamiseen.

Paikka oli viihtyisä ja sisustuksessa oli kivoja yksityiskohtia. Palvelu oli sydämellistä ja asiakkaat huomioitiin aterioinnin lomassakin. Katselin hyvännäköisiä burgeriannoksia ja päätin, että tänne on tultava toistekin kunnolla nälkäisenä.

Otin Mary Lou -pirtelön, jossa oli vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta. Odottelin kivan pienen leluauton kanssa annosta. Tässä vaiheessa valokuvausvälineeni alkoi temppuilemaan ja siitä johtuu pirtelöannoksen sumea kuva! Mutta oikeasti siis kivannäköinen annos ja hyvää oli.

Loistavia makunautintoja Flying Reindeerissä Oulussa

Haluaisitko maistaa itse tehtyä paikallista lähiruokaa kivassa ravintolamiljöössä? Silloin Oulun ytimessä Saaristonkadulla sijaitseva Flying Reindeer on sinua varten. Nimensäkin mukaan ravintola on erikoistunut riistaruokiin ja niiden vivahteikkaisiin makuihin.

Kaupallinen yhteistyö

Ystäväni kanssa pääsimme Flying Reindeeriin aterioimaan viikonloppuna. Ravintolan tilat olivat kivat ja houkuttelevat. Ikkunapöydästä oli mukava katunäkymä. Ravintolassa oli kiireetön tunnelma ja henkilökunta otti meidät sydämellisesti vastaan.

Ravintoloitsija Jani oli räätälöinyt meille oman menun ja pääsimmekin maistelemaan ruokalajeja monipuolisesti. Annoksia oli monta, joten osa niistä oli tehty hieman normaalikokoa pienemmiksi.

Saimme nauttia annoksista kaikessa rauhassa ja vaihtaa samalla kuulumisia. Odotella ei tarvinnut turhan päiten, ja innostuksella odotimme aina seuraavaa ruokalajia. Jani kertoi aina annosten sisällöt tuodessaan niitä. Myös muu henkilökunta huomioi meidät hyvin.

Ystäväni ihastui ruokiin niin paljon, että hänen mielestään ne olivat parempia kuin eräässä huippuravintolassa, jossa hän oli vastikään käynyt. Luotan hänen arvioonsa, niin mahtavia makuelämyksiä saimme.

Aivan aluksi pääsimme maistamaan ravintolassa päivittäin leivottavaa itse tehtyä leipää. Se tehdään omaan hapanjuureen ja tarjoiltiin paahdetun voin kera. Miten kuohkeaa leipä olikaan ja voi oli todellinen makunautinto!

Sitten oli alkupalojen vuoro. Ensimmäisenä saimme porotartaria, jossa oli muun muassa kevyesti savustettua poroa ja kuivattua kananmunaa. Jännittävä annos ja poron maku oli hienon vivahteikas. Ja porohan tulee Pudasjärveltä eli ei kovin kaukaa.

Seuraavaksi saimme annoksen poron kieltä. Sekin oli savustettua ja lisänä oli muun muassa sieniä. Tässä oli jännittävä mallaskastike, joka toi aromia maukkaaseen poroon. Tässä välissä muuten katsoimme aterimien määrää, että tulemmeko jaksamaan kaikki annokset!

Sitten oli vuorossa kalaa eli saimme mosaiikin lohesta ja siiasta. Lisänä oli kukkakaalia, tilliä ja pikkelöityä sipulia. Kiehtova yksityiskohta oli se, että kalat oli ikään kuin liimattu yhteen purjotuhkalla. Hyvää tämäkin annos!

Lopuksi alkuruokana vielä rapulinguine, joka sisälsi mallaskastikkeessa marinoitua tiikerirapua ja talon itse tehtyä linguine-pastaa. Tässä vaiheessa ateriointi vei jo niin mennessään, että kuvan ottaminen meinasi unohtua! Olihan annoskin maittava.

Nyt oli pääruoan vuoro, joka muuten piti tilata miniatyyrikoossa! Ja sehän oli torniolaista hirveä. Grillattua ulkofileetä kera savustetun ja kuivatun mukulasellerin, mustaherukoiden sekä tumman riistakastikkeen. Mikä makuelämys! Myös annokselle suositeltu punaviini oli hyvää ja aromikasta.

Jännityksellä jäimme odottamaan, millaisella jälkiruoalla Jani ateriamme kruunaa. Emme joutuneet pettymään! Sieltähän tuli puolukkainen ja suklainen annos, ja voi kuinka kauniisti aseteltuna! Sopivan raikasta ja makeaa. Kiinnitimme huomiota myös siihen, että talon kahvi oli erinomaista.

Ravintola kertoo nettisivuillaan: “Tule meille syömään kerran, niin tulet meille aina.” Vahvasti jäi tuntumaan siltä, että toistekin pitää mennä!

Flying Reindeerin nettisivut löydät täältä:

Etusivu

Kummituksia Kemin Lumilinnassa

Joko olet kuullut Kemin ympärivuotisesta lumilinnasta? Lumilinna on rakennettu nyt jo 24. kerran ja ensimmäistä kertaa se alkaa toimia ympärivuotisena. Viime vuonna linnassa oli eläinteema, nyt hahmojen teemana ovat kummitukset. Ne ovat kuitenkin pikkulapsillekin sopivia, ja mekin lähdimme katsomaan ystäväni ja 6-vuotiaiden kaksosten kanssa.

Kaupallinen yhteistyö

Alueelle saavuttaessa päästään ensin ihailemaan uutta rakennusta, joka on tietysti valkoinen ja jonka kautta on sisäänkäynti itse lumilinnaan. Rakennuksesta löytyy mukavia teemaan liittyviä yksityiskohtia, mutta lähdetäänpä ensin linnaan.

Kiersimme aluksi linnan ulkopuolella, jossa pääsi näkemään mm. meren äärellä olevia majoitustiloja. Tästä sitten itse linnaan, jossa ensimmäisenä päädytään jääravintolaan. Meillä sattui mukavasti matkailijoiden puolesta vähän hiljaisempi päivä, joten oli tilaa kuvata.

Ravintolan jälkeen poikkesimme katsomassa lumihotellin huoneet. Niissä pääsi ihailemaan lämpimän näköisiä vuoteita ja kaiverrettuja kummitushahmoja. Osassa huoneita oli myös hieno valaistus.

Lopuksi käyskentelimme linnan muissa tiloissa, kuten kappelissa. Lapsille löytyi kiva liukumäki. Myös erilaisia jääveistoksia oli esillä.

Tästä siirryimme ulkopuolelle, ja kiipesimme ensin renkailla laskettavan mäen huipulle. Tässä oli näköalatasanne, josta pääsi katsomaan linnan ympäristöä ja meren suuntaan. Pojat laskivat mäkeä innoissaan.

Sitten oli aika palata sisätiloihin. Piipahdimme katsomassa yläkerran ravintolaa ja kokoustiloja, jotka näyttivät erittäin kutsuvilta ja viihtyisiltä. Tämän jälkeen oli sisätiloissa olevan Snow Experiencen vuoro. Taas päästiin ravintolaan ja jääveistoksia ihailemaan. Lapsille löytyi täältäkin mukava jääliukumäki.

No mutta, vielä piti mennä jäätelökahvilaan jäätelölle ja kahville! Kiva päätös päivälle ja saimme kauniit annokset. Kyselimme paluumatkalla, mikä oli päivässä parasta. Kuulemma juuri jäätelö ja liukumäet!

Lounastamassa Puistolassa Oulussa

Harvemmin on tullut käytyä Puistola-ravintolassa Oulussa, mutta taannoin sovimme ystäväni kanssa lounastapaamisen sinne. Arvoimme ensin, mille puolelle menemme syömään ja päädyimme sitten kahvilan puolelle keittolounaalle.

Lounaan lisukkeet olivat hyvät, salaatit olivat monipuoliset ja hieman erilaiset kuin yleensä. Keittona oli omena-sellerikeittoa, joka oli minulle uusi tuttavuus. Mutta hyvää oli.

Saimme monta kärpästä yhdellä iskulla, sillä kuulumisten vaihdon lisäksi kahvin ohessa hoidimme työasioita. Joten tuottoisa tunti oli!

Jäätietä Hailuotoon lounastamaan

Oletko koskaan käynyt jäätiellä? Minulla on jokavuotinen perinne vierailla Hailuodossa jäätien auki ollessa. Lähdin nyt matkaan ystäväni kanssa, jota hieman jännitti jäätiellä, sillä hän ei ollut ennen siellä käynyt.

Jäätien kuvat: Susanna Ahorinne.

Valitettavasti nyt tätä kirjoitettaessa jäätie on jouduttu sulkemaan lauhojen kelien vuoksi, mutta voit ihailla kuvia tässä postauksessa ja mennä myöhemmin käymään Luodossa.

Muista varata aurinkolasit mukaan! Vaikka reissullamme aurinko ei paistanut, niin valtava aava ja lumen kirkkaus häikäisivät silmiä. Tunnelma kymmenen kilometrin merimatkalla on ainutlaatuinen. Ystäväni kiinnitti erityisesti huomiota taivaan sinisiin sävyihin.

Ajelimme saaren läpi noin kolmekymmentä kilometriä katsomaan löytäisimmekö lounaspaikan. Hotelli ja luontokeskus eivät ole nyt talviaikaan auki. Kävimme rannassa mutkan katsomassa kalamajoja.

Kalasavustamo, Kahvila Hornantuutti sekä Ravintola Luoto olivatkin kaikki avoinna. Päädyimme Luotoon, jossa olen kerran aiemminkin käynyt lounaalla. Ilmeni, että ravintola oli ensimmäistä päivää auki tälle vuodelle ja olimme ensimmäiset asiakkaat.

Olimme jo tosi nälkäisiä ja kävimme aluksi salaattipöydän kimppuun. Maistelimme sekä valkosipulista että tervaista salaatinkastiketta Kujalan tilalta.

Sitten saimme pöytään tarjoiltuna annokset valkosipulikanaa. Molemmista tuntui, ettemme ole niin hyvää kanaa syöneet aiemmin. Lopuksi vielä kahvit päälle ja loppujutustelut yrittäjän kanssa.

Elikkäs ravintola ei ole vielä säännöllisesti auki, vaan aukiolo riippuu jäätien kunnosta. Varmimmin kannattaa silloinkin yrittää viikonloppuna ja aukiolosta tiedotetaan myös fb-sivuilla. Jäätien kunto kannattaa tarkistaa etukäteen myös.

Meillä kävi nyt hyvä onni! Matkan maisemat ovat myös ihailun arvoiset, etenkin nyt, kun lunta oli todella reilusti.

Talven keskellä Pakkasukossa Kemissä

Tammikuun piristyksenä päätin lähteä Kemiin 14th Pakkasukko Blues n’ Jazz -tapahtumaan. Nämä festivaalit kestivät useamman päivän monipuolisine ohjelmineen. Itse olin liikkeellä perjantaina ja majoituin tapahtuman pääpaikkaan hotelli Merihoviin. Tämä klassikkohotelli on muuten liki 70-vuotias.

Saavuin Kemiin iltapäivällä, ja minulla oli hyvää aikaa tutustua hotelliin, käydä kävelyllä ja lukea poliitikon muistelmia. Entinen elämäni on nimittäin myös politiikassa!

Illan ohjelma alkoi Dj Boogie Chillerillä, ja hän soitti illan teemaan juuri sopivaa musiikkia. Dj jaksoi olla hyväntuulisena, vaikka kuulemma kärsi flunssasta. Tässä ohessa maistelin Ankkuri-baarin bataattiranskalaiset ja kahvia. Hyvää!

Illan varsinaisen live-ohjelman aloittivat konservatorion oppilaat The Soulbreakers -yhtyeellä. Opiskelijoita oli koko joukko, lava täynnä, mutta ohjelma soitettiin erilaisilla kokoonpanoilla. Upeaa nuorta osaamista!

Seuraavaksi oli vuorossa toisen kerroksen ravintolassa Tribute to Tapio Rautavaara, joka aloitettiin kuuntelemalla Korttipakka. En ole itse ollut Rautavaaran varsinainen fani, mutta mukava oli huomata, että biisit olivat kuitenkin tuttuja klassikoita. Hyvin vedetty ja ihmiset innostuivat myös tanssimaan!

Tästä taas alakertaan, jossa esiintyi The Jarnos. Todella vetävää musiikkia, ja tässä vaiheessa ravintola alkoi täyttyä. Ihana fiilis!

Itse odotin illan ohjelmanumerona erityisesti Afterglow’ta, joka tänä iltana esitti Genesiksen Foxtrot-albumin kokonaisuudessaan. Yleisö keskittyi kuuntelemaan nautittavaa esitystä. Itse pidän erityisesti Time Table ja Supper’s Ready -kappaleista, joista jälkimmäinen kestää jopa 23 minuuttia!

Foxtrot oli ensi soitossa kesällä Suvirock-festareilla. Bändin jäsen Matti kertoikin sen sopivan erityisen hyvin festareilla esitettäväksi. Toivotaan, että Foxtrot kuullaan vielä! Matti kertoi Afterglow’n olevan ensimmäistä kertaa Pakkasukossa. Esiintyminen olikin ollut mukavaa, ja bändin keskittyminen vaativaan teokseen välittyikin yleisölle.

Tästä jatkoin vielä alakertaan, jossa soitti Peter Sandorff Band. Nyt piti jo itselläkin suunnata tanssilattialle. Mielettömän hyväntuulista musiikkia!

Minulla oli aikainen aamuherätys tulossa, koska olin suuntaamassa Ouluun. Tämän vuoksi lähdin tässä vaiheessa nauttimaan hotellihuoneen rauhasta. Musiikki kyllä kuului hyvin huoneeseenkin, ja illan viimeinen esiintyjä Money & Gravy kuulosti myös varsin tasokkaalta.

Aamulla rauhallisessa tunnelmassa vielä aamiainen. Voin todeta, että minulle hotelliaamiaisella monesti munakokkeli on se kriittinen tekijä. Mutta Merihovissa se maistui!

Kemi näytti minulle taas parastaan tällä reissulla. Edellinen postaukseni on elokuun Venetsialaisista ja voit lukea sen täältä:

Kesän päättäjäisissä Kemin Venetsialaisissa

 

Aamiaista nauttimassa H2O:ssa Oulussa

Oletko tiennyt, että Health to Organic -kahviloista saa maukasta aamupalaa? Kävimme yhtenä aamuna ystäväni kanssa Oulun keskustan H2O:ssa aloittamassa päivän nautittavasti.

Kahvilan miljöö on viihtyisä ja aamulla oli suhtkoht rauhallista. Aamiaispöytä oli kattava tarjonnaltaan ja istuimmekin pitkän tovin juttelemassa aamupalan äärellä. Kahvia tuli santsattua lisääkin.

Tästä oli kiva jatkaa päivän työhommiin, varsinkin kun en yleensä oikein syö aamuisin. Tervetullutta vaihtelua! Myös lauantaibrunssia jäimme houkutuksena miettimään.