Merenrantakierroksella Raahessa ja Siikajoella

Minulla oli ilo saada paikallistuntemusta omaava matkaseuralainen viime viikonloppuna kierrokselle merenrannoille. Nimittäin minullakin löytyy vielä käymättömiä kohteita, vaikka Raahe ja Siikajoki ovatkin tuttuja.

Lähdimme matkaan Revonlahdelta, josta ajoimme ensin Siikajokea kohti. Matkalla poikkesimme kirkolla ja Suomen sodan muistomerkillä. Maisema alkoi jo tässä kohden muuttua.

Suuntasimme aluksi Merikylän venesatamaan. Sieltä saattoi nähdä Tauvoon saakka, joka taas on lempipaikkojani. Merikylässä oli myös hauska näköalatasanne, mutta sinne jäi tällä kertaa kiipeämättä, sillä portaat olivat aika jyrkät.

Jatkoimme tästä matkaa kohti Raahea, jossa poikkesimme ensin Olkijokisuun uimarannalla. Uimareita ei tällä kertaa näkynyt, mutta pysäköintialueen koosta päätellen ranta on todella suosittu. Kaunista!

Ajelimme eteenpäin ja lähdimme vielä käymään Lapaluodon venesatamassa. Sekin oli uusi minulle, ja rannasta oli kivat näkymät saaristoon. Muistelinkin viime kesän saaristoristeilyä, joka oli hieno kokemus.

Lopuksi takaisin Revonlahdelle kahvittelemaan!

Luonnonkauniissa Varessäikässä Siikajoella

Suosikkiuimarantani on Varessäikkä Siikajoella. Sinne löytää Siikajoelle menevältä tieltä kääntymällä ensin Karinkantaan.

Vielä ei tarjennut uida, mutta kävimme äitini ja sukulaismiehen kanssa katsomassa paikkaa. Ranta on mukavan monipuolinen, sillä laajan hiekkarannan lisäksi alueelta löytyy muun muassa venesatama, makkaranpaistokatos ja pieni majakka. Lisäksi alueella on pieni caravanalue.

Kävin itse asiassa ensimmäistä kertaa kokeilemassa kiivetä majakkaan, mutta rohkeus petti enkä mennyt ylös saakka. Kännykän kanssa kun oli vähän hankala kiivetä ja laskeutua. Näkymät näkyvät kyllä hyvin maan tasaltakin!

Viime päivinä on tuuleskellut kovaa ja se on vaikuttanut useassakin paikassa meriveden korkeuteen eli vesi on ollut poikkeuksellisen matalalla. Viehättäviä näkymiä silti.

Uimaan pääsyä odotellessa!

Tulvavesiä ja kohinaa Pöyryn padolla Siikajoella

Jännittävä jokavuotinen harrastus on käydä ihailemassa alueemme jokien tulvavesiä, jääpatoja ja koskien kohinaa. Nyt olen vaihtanut uudemman auton, jolla en ihan viitsi lähteä vesien läpi ajelemaan teillä.

Blogia olen kirjoittanut nyt vuoden, ja jännittävää onkin aloittaa uusi kierros. Nimittäin viime kevään ensimmäisiä kirjoituksia oli Pöyryn padolla Siikajoella käyminen.

Sain padosta vinkin ystävältäni ja hän kertoi myös ajo-ohjeet. Revonlahdelta kun lähdetään joen eteläpuolen tietä Siikajoenkylälle päin, niin muutaman kilometrin jälkeen pääsee padolle.

En tunne padon historiaa, mutta vanhalta se näyttää. Ja voi miten vaikuttava näky se nyt olikaan, kun vettä virtasi oikein kunnolla. Tällaisia elämyksiä rakastan!

Tulevana sunnuntaina on tarkoitus käydä Koitelissa vietnamilaisen ystäväopiskelijani kanssa. Pääsemme näkemään jäätilanteen siellä.

Meren talvista tunnelmaa Tauvossa

Siikajoella sijaitseva Tauvo on lempikohteitani meren rannalla. Päätin lähteä päivänvalossa katsomaan rantaa. Tauvoon liittyy itselläni paljon nuoruusmuistoja.

Sattuikin todella jännittävän näköinen päivä, sillä taivaan väri oli upeita sinisiä sävyjä! Meren rannalle pääsi hyvin moottorikelkkauria pitkin. Olisipa mahtava kelkkailla näissä maisemissa!

Tauvoon on rakentunut loma-asuntoja vanhan kalasataman lähistölle. Puitteet ulkoiluun ovat loistavat, tällä kertaa ei näkynyt pilkkijöitäkään.

Ajelin Raahen kautta pois ja pysähdyin vielä Revonlahdella. Odotellaan nyt kevätmaisemia ja pistäydytään Tauvossa uudelleen!

Syksyinen meri Varessäikässä

Meri on ihmeellinen elementti, sillä se näyttää joka päivä erilaiselta. Yhtenä syksyisenä päivänä lähdimme katsomaan suosittua uimarantaa Siikajoen Varessäikkää.

Ruskan värit matkalla olivat kauniit. Matkalla mennään läpi Karinkannan kauniin kylänraitin. Varessäikkään on tänä kesänä laitettu hyvät opasteet.

Nyt ranta oli autio, mutta meri moni-ilmeinen. Tuuli puhalsi vettä uimarannalta poispäin ja hiekka oli urautunut kauniisti. Syksyn tuntua oli ilmassa.

Rauhaisa tunnelma, johon tekee mieli palata taas talvella!

Tanssihumua Ruokolahdella

Maakunnan suosituimpia lavatanssipaikkoja on Ruokolahden lava Siikajoen Paavolassa. Lava on joen rannalla ja alueella on kahvila sekä leiriytymismahdollisuus. Erityisesti lauantai-iltaisin alueella on paljon matkailuajoneuvoilla saapuneita ihmisiä.

Tansseja on kesäkauden aikana lauantaiden lisäksi myös sunnuntaisin ja muinakin päivinä. Itse en ole tanssitaitoinen, mutta kahvilanmyyjä kertoili, että lavalle voi tulla myös kuuntelemaan musiikkia. Pieni kipinä tästä nyt kyllä jäi!

Ajelimme myös Paavolasta Vihantiin päin ja kävimme katsomassa Pökkylän Punasta Tupaa Luohualla. Harmin paikka, kun se ei ollutkaan auki. Joskus aiemmin olemme siellä kahvitelleet ja kahvimaitona oli ihan oikeaa tuoretta lehmänmaitoa. Pökkylä kuitenkin toimii nyt tilausravintolana, lisäksi puoti on auki osan viikosta.

Luohuan tien kautta pääsee muuten myös Suomen suurimmalle siirtolohkareelle!

Lämpöä ja merta Siikajoen Tauvossa

Nyt on aika paljastaa lempipaikkani! Se on Tauvon ranta Siikajoella. Mieluisuus johtunee siitä, että paikkaan liittyy jo nuoruudesta monenlaisia muistoja muun muassa mökkeilyn ja juhannusrientojen merkeissä. Tokihan paikka on upea muutenkin!

Lähdin siis ilta-auringossa ajelemaan Limingasta Rantatietä Siikajoen suuntaan. Tämä on todella kaunis tie, joka on vaihtoehto kasitielle Raahen ja Limingan välillä. Matkalla on niin vehreitä maalaismaisemia kuin mäntykangasta. Ja löytyypä Siikajoen golf-kenttäkin tältä väliltä!

Pienempää tietä ajettaessa päädytään ensin rantaan kalasatamaan. Alueella on kesäkioski ja hyvät uimakopit sekä myös levähdys- ja makkaranpaistopaikka.

Näkymä kalasatamasta

Kesäkioski

Taukopaikka

Ranta on ihan lähellä dyynien takana. Käydessäni ei tuuleskellut yhtään, joten todella lämmintä oli istuskella auringossa. Hetken mietin, että rohkenenko uimaan, mutta pitihän sinne mennä! Vesi oli vielä kylmää, mutta kyllä kannatti käydä!

Rannalle

Rantanäkymä

Ihana meri

Ranta on matala ja hiekkapohjainen. Auringonottopaikkoja löytyy hyvin dyynien suojasta. Nautiskelin uinnin jälkeen paikan tunnelmasta, auringon lämmöstä ja pikkueväistä.

Hiekkadyynit

Täydellisen rentouttava reissu! Tänä viikonloppuna olisi ollut useita festareitakin tarjolla, mutta nautiskelin sitten musiikista kotipihallani Limingan SunFestareilta kuuluen.

Siikajoen Karinkannassa meren rannalla

Aivan ehdoton lempipaikkani on merenranta Siikajoen Karinkannassa Varessäikän ranta! Limingasta on sinne matkaa noin 30 kilometriä.

Limingasta Siikajoelle Rantatietä ajaessa maisemat vaihtuvat mielenkiintoisesti lakeuksista hiekkakankaisiin. Maasto on vähän samantyyppistä kuin Hailuodossa, joten saariston eksotiikkaa löytyy siinä mielessä muualtakin. Silti odotan pikapuoliin käyntiä myös Hailuodossa!

Matka jatkuu pienempiä teitä myöten päättyen merenrantaan. Varessäikän uimaranta on todella loistava ja tähän mennessä sinne on kesäkuumallakin hyvin sopinut sekaan. Rannassa on venesatama ja kalasatama.

Viime kesänä avattiin kesäkioski ja pieni matkailuvaunualue. Rannassa on myös kivoja rakennuksia ja pari tuulimyllyä.

Uimaranta jatkuu pitkälle matalana ja kirkkaan hiekkapohjaisena. Ranta soveltuu mitä mainioimmin lapsillekin. Viime kesästä on itsellä jäänyt mieleen parit uinnit isomman aallokon aikana. Helteellä tuuli vilvoittaakin mukavasti. Suosittelen lämpimästi!

Varessäikkä

Pöyryn pato kohisee

Sain sattumalta vinkin Siikajoella sijaitsevasta Pöyryn padosta. Siikajoki on hyvinkin tuttu paikka, mutta padon olemassaolosta en ollut tiennyt. Kysyin kaverilta ajo-ohjeet ja lähdimme ilta-ajelulle.

Pato löytyi vaivattomasti ja ajankohta tutustumiselle oli mitä parhain, kun joki on vettä tulvillaan. Autolla pääsi perille saakka ja patoa pääsi näkemään kunnolla lähempääkin, sillä joen ylitse ja saareen meni silta.

Pato oli nähtävästi aika vanha niin kuin myös kalaportaat. Kesemmälläkin varmasti komea paikka!

Ajelimme sitten Revonlahden suunnasta eteläistä tietä Siikajoenkylän ja Lumijoen kautta takaisin Liminkaan. Soratie oli jo hyvässä kunnossa ja jokivarsi tiheään asutettu, uusiakin taloja oli noussut.

Siikajoen ja Lumijoen välisellä tiellä on aivan omannäköisensä maisemat hiekkakankaineen. Kesällä varsinkin erittäin kaunis tämä vanha Rantatie. Kunhan merivesi lämpenee, niin näihin maisemiin palataan!

Pöyryn pato