Yllättävä Ylivieska

Ylivieska on perinteisesti ollut minulle kauppakaupunki, jossa on myös hyvä autoliikevalikoima. Nyt lähdin kuitenkin kaupunkiin pitkästä aikaa katselemaan sitä uusin silmin.

Aivan keskustasta löytyi ensin museosilta Savisilta. Sillan historiaa kuvattiin opastekyltissä. Sillalta oli hyvät näkymät Kalajoelle. Siltarakenne oli moderni, mutta kauempaa katsottuna sen historiallinen merkitys selvisi muun muassa alustarakenteista.

Päätin seuraavaksi käydä katsomassa Helaalan myllyä. Sainkin ajella Kauppakadun päästä päähän, ja toisella kierroksella huomasin, että myllyhän löytyy ihan keskustasta.

Tutustuin ensin myllyn ulkopuoleen, josta rakennuksen ikä näkyi. Jokivartta reunusti kiva kävelytie.

Kesäkahvila oli avoinna ja myllylläkin valmistauduttiin jo samana iltana olevaan Taiteiden yöhön. Katsastelin paikkoja rauhassa, jonka jälkeen oli houkuttelevien leivoskahvien vuoro. Mylly oli todella kiva paikka, jossa historia näkyi.

Näin sitä löytyi tutusta kaupungista uutta nähtävää!

Moni-ilmeinen Meri-Pori

450 metriä koirarantaa, wau! Saimme hotellista kartan, josta löytyi Mäntyluodossa oleva koirien hiekkaranta.

Rannalle oli helppo mennä, ja siellä oli tilaa. Koiria sai pitää irtikin. Ira tutkaili hieman jännittyneenä merta ja rantaa, sillä tuuli jonkin verran. Uimisesta koira ei olekaan innostunut, mutta hiekkarannassa on mukava kaivaa.

Rannalla tapasimme useita koiranomistajia, joista osa oli tullut edempääkin paikalle. On mahtavaa, että tällainen paikka oli järjestetty!

Samalla piipahdimme Mäntyluodossa. Jo matka oli mielenkiintoinen, sillä alueella on paljon isoa teollisuutta sekä Porin satama.

Illalla lähdimme vielä ajelulle Reposaareen ja Ahlaisiin eli Porin merellisiin kaupunginosiin. Reposaaren päästä satama-alue isoine koneineen ja nostureineen näkyi hyvin. Saaren kärjessä oli myös Merimesta-ravintola sekä aallonmurtaja, joista oli hyvät näköalat.

Reposaaren eli lempinimeltään Räpsöön raitti oli mielenkiintoinen, sillä siellä oli sekä loma-asuntomessujen mökkejä ja vanhaa puutaloasutusta ruutukaavassa. Teiden nimet olivat myös kivoja ja merellisiä. Lisäksi saaressa on iso kalasatama.

Nähtävyys oli myös Reposaaren norjalaistyylinen kirkko. Se oli varsin viehättävä ja kaunis väritykseltään.

Matkalla pääsi ihastelemaan merta pengertiellä ja sillalla. Satama-alueen laajuus näkyi myös tässä, sillä koneita oli pitkän matkaa.

Reposaaresta suuntasimme Ahlaisiin, Porin pohjoisimpaan kaupunginosaan. Jo matka oli ihana, sillä tie ylitti useita siltoja, joista oli kauniit merinäköalat.

Itse Ahlaisten saari oli idyllinen, vanhaa asutusta ja jälleen upea vanha puukirkko.

Kyllä nyt on tälle kesälle saatu ihana annos merta, saaristoa, siltoja ja puukaupunkeja! Ja vielä rannikkoa jää seuraavalle kerrallekin.

Seuraavaksi matkakertomus jatkuu vielä Poriin!

Tonttuelämyksiä 7 sillan saaristossa

Nyt koitti odotettu osuus, kun lähdimme ystäväni kanssa Pietarsaaresta 7 sillan saaristotielle kohti Kokkolaa. Tien nimihän tulee siitä, että tällä seututiellä ylitetään seitsemän siltaa, joiden havaitsimmekin olevan suhteellisen tiiviisti noin kolmenkymmenen kilometrin matkalla.

Osa silloista oli aika lyhyitä, koska saaret olivat lähellä toisiaan. Meren läheisyyden pääsi saaristossa kuitenkin tuntemaan.

Mukavan matkan päässä oli Larsmon eli Luodon kunta. Kylällä erottui heti uusi kirjastotalo. Emme käyneet tutustumassa siihen, mutta tiedän, että se on upeasti sisustettukin.

Ystäväni oli kuullut Tyynelän Tontuista, ja sinnehän löysimmekin kohta Luodon kylän jälkeen. Ai että, miten ihana paikka! Tonttutaloa voi suositella sekä lapsille että aikuisille.

Tyynelässä oli monenlaista nähtävää. Tonttutalon jätimme loppuhuipennukseksi ja kävimme ensin piharakennuksissa. Niissä oli muun muassa lelupajaa, puotia, suutaria ja monenmoista muuta entisajan tyyliin. Tonttuja löytyi sieltä täältä työn lomasta.

Myymälässä oli kertakaikkisen upeita tonttujulisteita, joita muistan lapsuuteni jouluista olleen kodissamme. Jouluteeman lisäksi löytyi upeita kuvasommitelmia tonttujen kesätouhuista.

Tonttutalossa sitten olikin silmien täydeltä tavaraa. Tietysti tonttuja, mutta paljon upeaa antiikkia. Sisustuksessa oli muun muassa kaunis juhlakahvipöytä ja hääteema. Tyynelän omistaja onkin tehnyt uransa antiikkikauppiaana, joten hänellä on löytöjä pitkältä ajalta. Kuulemma kuitenkin vieläkin tekee uusia löytöjä, vaikka talot ovatkin jo täynnä!

Lopuksi vielä kahvittelimme tuoksuvien pullien äärellä. Sielläkin sai seurata tonttujen elämää ja nauttia kauniista sisustuksesta.

Tämän jälkeen jatkoimme matkaa saaristotietä pitkin kohti Kokkolaa. Vattungin sillalla oli levähdyspaikka, josta pääsimme katsomaan merinäkymää.

Todella kiva seututie ja kompakti matkakokonaisuus, tämä oli meille todellinen löytö! Seuraavaksi odottivatkin elämykset Kokkolassa, josta juttua myöhemmin.