Taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä

Erkkola, Ainola, Halosenniemi, Kivi – mitä kaikkea Tuusulanjärveä kiertävältä Rantatieltä löytyykään! Olen kerran kesäaikaan kiertänyt järven, ja maisemat olivat todella huikaisevia. Nyt lähdimme siskoni kanssa kierrokselle Rantatielle taiteilijakoteja katsomaan.

Siskoni asuu Tuusulassa ja teimmekin ensin kierroksen siellä. Vanha kasarmialue on löytänyt uuskäyttöä ja sieltä löytyy laajalta alueelta kiehtovia rakennuksia. Käyntikohteiksi ensi kesälle jäävät muun muassa Ilmatorjuntamuseo ja Kotiseutumuseo sitä vastapäätä. Tuusulaan kannattaa poiketa! Asuntomessuthan sinne ovat myös tulossa 2020.

Aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökistä. Pieni mökki oli kiehtovassa paikassa. Sade sattui juuri kohdalle, mutta siitä huolimatta piipahdimme vielä läheisessä taiteilijakoti Erkkolan pihapiirissä.

Tästä jatkoimme Lottamuseolle, joka olisi ollut avoinnakin. Ihastelimme näkymiä Tuusulanjärvelle. Tämä kohde jää myös myöhemmälle vierailulle, sillä meillä oli nyt rajallinen aika käytettävissä.

Pääkohteemme tänään oli Halosenniemi. Tämä taiteilija Pekka Halosen erämaa-ateljee oli avoinna ja menimmekin sadetta pakoon sisätiloihin tutustumaan. Sisällä ei saanut kuvata, mutta voin taata, että paikka on käymisen arvoinen! Ihastelimme vanhaa sisustusta ja koko taloa kiertävää taidetta. Itse pidin erityisesti siitä, että tauluja oli monelta taiteilijalta, bongasin esimerkiksi Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä.

Tuusulanjärvi oli harmaa sateella, mutta Halosenniemestä poistuttuamme sää kirkastui ja järvi oli taas eri näköinen. Lähdimme jatkamaan matkaa ja kuljimme ohi Jean ja Aino Sibeliuksen Ainolan. Se jäi etäisemmin nähtäväksi, sillä alueelle pääsee vain kesäaikaan.

Poikkesimme loppumatkasta vielä Vanhankylänniemessä olevaan Vanhiksen kartanoon kahvittelemaan. Runsasta brunssiakin olisi ollut tarjolla ja sisustus oli tosi kaunis. Pihapiirissä on myös myymälä, samoin matkamme varrella olisi ollut kiva navettaputiikki.

Kulttuuripitoinen kierros, joka täytyy tehdä vielä uudelleen! Käyntikohteissa on vara valita ja maisemat ovat upeat. Matkan varrella oli myös useita kauniita villoja sekä muita kohteita, joissa emme nyt käyneet, kuten Juhani Ahon Ahola. Upeaa kansallisromantiikkaa!

 

Veistoksia luonnon helmassa Karjasillalla ja Väritä Kaukovainio -tapahtuma Oulussa

Tänä kesänä on avautunut Oulun Karjasillalle veistospuisto. Meillä oli sopiva hetki lähteä tutustumaan kauniina syyspäivänä. Karjasillan kaupunginosa sijaitsee Oulun keskustan tuntumassa, ja puisto löytyi helposti.

Puistotie myötäili viereistä pientä jokea, ja tietä pitkin kävellessä veistokset putkahtivat näkyviin. Ne oli aseteltu tilavasti puistoon ja jokaista pääsi läheltä katsomaan. Monenlaisia teemoja oli hyödynnetty. Teoksista löytyi myös esittelyt.

Kaunis kävelyreitti, lähellä ja vähän erilaista näkemistä!

Veistospuistosta jatkoimme Väritä Kaukovainio -tapahtumaan. Kaukovainiolla on purettava vanha kauppa, ja siellä oli keksitty loistava idea: kaikki kaupan seinät oli maalattu graffiteilla! Todella näyttävää ja pirteää.

Tapahtumapäivänä paikalla oli musisointia ynnä muuta ohjelmaa. Parasta varmasti oli, että yksi seinä oli kävijöiden vapaassa käytössä. Eli suihkemaalipurkki vain käteen ja jättämään oma kädenjälki!

Kannattaa käydä vielä ihastelemassa maalauksia ennen purkua!

Limingan viehättävällä museoalueella

Limingan museoalueella järjestettiin tänä kesänä suuren suosion saanut ooppera Abrahamin pidot. Aikansa maankuulu laulaja Abraham Ojanperän muistokoti Aappola on Limingan museoalueella Vanhassa Limingassa.

Vanha kansakoulu on näyttävä rakennus, ja siinä on pitänyt myös kunnanvaltuusto kokouksiaan. Nykyään koululla on vaihtuvia taidenäyttelyitä ja se toimii Vilho Lampi -museona.

Alueen pihapiirissä oli nyt hienosti esillä muun muassa vanhoja hevoskulkuneuvoja. Abrahamin kotimuseo sijaitsee ihan vieressä, ja alueelta löytyy muitakin rakennuksia sekä vanha tuulimylly.

Hienosti näkymään myös sulautui uusi näyttämö, johon toivottavasti saadaan ensi kesänäkin esityksiä!

Oulun klassikoita: Hupisaaret

Oulun suosituimpia paikkoja kesäaikaan on varmastikin Ainolan puisto. Se soveltuu kaikenikäisille ja ihastuttaa monipuolisuudellaan.

Lähdin lämpimänä päivänä kiertämään puistoa. Menin Hupisaarille Tietomaan ja Oulun Taidemuseon kautta. Kesyt sorsat uiskentelivat vesistössä, puisto oli kaunis ja ihmisiä oli liikkeellä.

Oulujoen rannassa näkyvät kauniit suihkulähteet joella sekä Merikosken pato, josta löytyy kalatiekin.

Suositun kahvilan vieressä ovat kasvihuoneet, joita pääsee myös kiertelemään ja ihastelemaan kukkaisloistoa.

Leikkipuistossa riittää lapsille kivaa tekemistä, ja kävelyä ja pyöräilyä varten on useita reittejä. Myös Pohjois-Pohjanmaan museo löytyy saarten tuntumasta, joten päiväretkeen voi yhdistää monenlaista ohjelmaa.

Tähtien polulla ja taidetta ihailemassa Muhoksella

Viime viikon lauantaina julkistettiin Muhoksen torilla oleva Walk of Fame, Tähtien polku. Tätä lähdimme katsomaan äitini ja sukulaismiehen kanssa.

Torilta esiintymislavan edestähän polku löytyi ja useita tuttuja nimiä oli laatoissa. Itseäni miellytti erityisesti Sentenced-yhtyeen laatta.

Torilla oli myös kiva kalasuihkulähde, joten puitteet erilaisille tapahtumille ovat kunnossa viihtyisässä ympäristössä.

Tässä Kalevan juttu Tähtien polusta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/sentenced-ja-armi-kuusela-saivat-tahtensa-muhoksen-walk-of-famelle/765492/

Jatkoimme Muhokselta matkaa Rokualle, josta tulee oma postauksensa. Palasimme kuitenkin Muhokselle, jossa lounastimme Nesteellä ja tämän jälkeen tutustuin Terttu Jurvakaisen taidegalleriaan. Tertulla oli muuten oma laattansa Tähtien polulla.

Terttu Jurvakainen on pitkäaikainen taiteilija, joka on kirjoittanut myös runokirjoja. Galleriaan oli hyvät opasteet, ja se löytyi kiehtovan näköisenä asuinalueelta keskustan tuntumasta.

Taiteilija itse oli vastaanottamassa näyttelyyn tutustujia. Kyseessä on Tertun 40-vuotiskesänäyttely, joten tuotantoa oli laajasti esillä. Pidin kovasti hänen öljyvärimaalauksistaan.

Pääsylipun hintaan kuuluivat myös kahvit, jotka sai juoda näyttelyn lomassa. Galleria oli ihastuttava, se oli laaja ja kauniisti sisustettu kuitenkin siten, että taulut pääsivät oikeuksiinsa. Myös taustamusiikkia kuului.

Kuulemma Terttu on toiminut kuvaamataidon opettajanakin. Suosittelen näyttelyä taiteen ystäville! Ja Muhoksella kannattaa muutenkin vierailla, muutakin näkemistä löytyy.

Entisajan tunnelmaa Kokkolassa ja merellisyyttä Ohtakarissa

7 sillan saaristotieltä tulimme ystäväni kanssa Kokkolaan. Ajoimme suoraan kohti Neristania, vanhaa kaupunkia. Päädyimme ensin Oppistaniin vesitornin lähistölle. Oppistan on ollut porvareiden kaupunginosa, kun taas työväki on asustanut Neristanissa.

Siirryimme keskelle Neristania ja lähdimme siitä kävelykierrokselle. Kävelimme hieman umpimähkää kiinnostavan näköisiä katuja. Sitten päädyimmekin Laivurintalolle, joka vaikutti kiinnostavalta ja josta näytti löytyvän kahvila.

Piianasuinen neitokainen oli meitä pihalla vastassa ja tarjoutui kertomaan talon historiasta. Kuulimme siitä, jonka jälkeen tapasimme Laivurintalossa itse omistajan. Hän esitteli meille talon kunnostuksen vaiheita sekä talon sisustusta. Talossa järjestetään paljon erilaisia perhejuhlia ynnä muita tilaisuuksia.

Pihamaalla sitten vielä kahvittelimme, jonka jälkeen katsoimme jo karttaakin ja lähdimme suunnistamaan kohti Museokorttelia.

Museokortteli olikin todella monipuolinen. Kävimme ensin K.H. Renlundin museon näyttelyhallissa, joka esitteli tällä hetkellä ITE-taidetta eli itseopiskelleiden taiteilijoiden tuotoksia.

Tämän jälkeen tutustuimme Pedagogioon eli koulutaloon. Upeasti olivat esillä eri aikakauden koulutarvikkeet ja huonekalut. Erityisesti vanhat opetustaulut olivat kiinnostavia.

Lopuksi vielä vierailu samassa pihapiirissä olevassa vanhassa Lassanderin porvaristalossa. Lisäksi Museokorttelista löytyy muun muassa kahvila sekä luonto- ja mineraalikokoelmat.

Kiersimme vielä Neristania nähden muun muuassa komean Roosin kivitalon, joka toimii myös taiteilija K.H. Renlundin museona. Sitten alkoivatkin jo jalat kipeytyä, joten päätimme lähteä kotimatkalle. Paljon jäi vielä Kokkolastakin nähtävää ensi kertaan!

Jätimme Kälviän Museokylä-Eläinpuiston väliin, ja päätimme käydä matkan varrella katsastamassa Lohtajalta löytyvän Ohtakarin, joka on kuuluisa yli kymmenen kilometrin hiekkarannastaan Vattajanniemestä.

Ohtakariin oli kasitieltä reilu kymmenen kilometriä matkaa, mutta mutka kannatti tehdä! Vattajanniemen alue on siitäkin mielenkiintoinen, että se toimii armeijan harjoitus- ja ammunta-alueena.

Nyt kuitenkin oli rauhallista ja päädyimme pienen Ohtakarin saaren kärkeen hiekkarannat ohitettuamme. Alueella oli paljon matkailuajoneuvoja, kalastajakylä, kalastusmuseo, majakka, luontopolku ja kioski. Tänne eivät ole tainneet kaikki löytääkään, ja tilaahan rannalla kyllä on! Lämpimät suositukset tästäkin aarteesta!

Loistava kartanlukija sai suunnitella matkan sisällön, pieniä etukäteistuumailuja tehtiin ja minä huolehdin ajamisesta. Apuna matkalla oli muun muassa Perinnemestarin matkaopas rannikon puukaupunkeihin, kannattaa tutustua.

Upea reissu kaiken kaikkiaan ja paljon ehdimme nähdä, mutta paljon jäi vielä ensi kertaankin!

Puutarhamiljöössä ja Runebergin jäljillä Pietarsaaressa

Kesän odotetuimpia reissuja oli retki ystävän kanssa seitsemän sillan saaristoon sekä Pietarsaareen ja Kokkolaan. Lähdimme liikkeelle aamutuimaan ja ajoimme ensin suoraan Pietarsaareen eli Jeppikseen 8-tietä parin pysähdyksen kautta.

Aloitimme tutustumisen Aspegrenin puutarhasta ja Rosenlundin pappilasta. Kivinavetan edustalla oli juuri menossa musiikkiesitys, sillä Pietarsaaressa oli Jaakon Päivien aika. Reissumme sattuikin juuri sopivasti tapahtuma-aikaan.

Tutustuimme puutarhaan, joka oli kivimuurien ympäröimä ja sisälsi kauniisti vierekkäin sekä hyötyviljelmiä että kukkasia. Puutarhan keskellä oli upea huvimaja. Puutarha oli laaja ja lisäksi alueella oli vielä erillinen yrtti- ja ruusutarha.

Lounastimme ihastuttavassa Rosenlundin pappilassa, jossa oli myös taidetta esillä. Kivinavetassa oli kotiseutumuseo ja lisäksi alueelta löytyy kotieläimiä.

Miljöö teki vaikutuksen ja läksimme rennoin mielin jatkamaan matkaa kohti Gamla Hamnia – Vanhaa Satamaa. Kiertelimme matkalla myös Pietarsaaren keskustaa ja vanhaa kaupunkia Skataa.

Sataman alue oli jännittävä vanhoine rakennuksineen ja laitteineen. Laiturissa oli upea alus ja toinen löytyi telakan sisältä. Kuunari Vegaa on kunnostettu pitkään ja työ jatkuu edelleen. Telakalla oli ihana vanhan tuoksu ja tunnelma. Vegaa pääsi kurkistamaan myös ylhäältäpäin.

Vanhan sataman jälkeen oli aika siirtyä etukäteen suunnitellulle kohteelle eli Runebergin tuvalle (Runebergs stuga). Ystäväni oli hyvä kartanlukija ja matka eteni sujuvasti tännekin. Tupa oli juuri avautumassa ja löytyi todella viehättävästä paikasta metsän keskeltä. Pieni keltainen talo, jonka vieressä punainen vaja sekä leppoisa rantanäkymä.

Tuvan jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa viehättävästä Pietarsaaresta 7 sillan saaristotien kautta kohti Kokkolaa. Siitä tarinaa seuraavaksi!