Uusi tuttavuus Leganés Madridissa

Pitkäaikainen haaveeni on ollut käydä Espanjassa. Nyt tähän tarjoutui mahdollisuus, kun osallistuin kansainväliseen henkilöstöjohtamisen konferenssiin Madridissa. Olin viikon mittaisella reissulla, joten tästä aiheesta tulee useampi blogipostauskin.

Konferenssi pidetiin yliopistokampuksella Leganésin kaupungissa. Leganésissa on noin 40 000 asukasta ja kaupunki sijaitsee Madridin itsehallintoalueella. Leganésista on hyvät metroyhteydet Madridin keskustaan.

Osaan jonkin verran espanjaa, mutten ollut kerrannut sitä ennen matkalle lähtöä. Ilmeni kuitenkin, että Leganésissa ei oikein ollut englantia taitavia ihmisiä! Mutta aika hyvin viikosta selviydyin ruosteisella espanjallani.

Kävin ensimmäisenä päivänä kävelemässä kaupungilla. Aamutuimaan oli mukavan rauhallista. Ihastelin taloja ja muita näkymiä. Pidin erityisesti, kun kadut ovat täynnä kahviloita ja erilaisia myymälöitä.

Leganésissa oli erityisen kauniita puistoja, löysin niitä toisenakin päivänä. Puut olivat viehättäviä ja ylipäätäänkin kaupunki hyvin hoidettu ja siisti. Löysin muun muassa ulkoilmataidepuiston, joka oli kyllä todella hieno!

Hotelli oli budjettimatkailiijan laatua, mutta viidennen kerroksen parveke oli kyllä mukava ilta-aikaan. Aamiaisella ja kahveilla kävin viereisissä baareissa ja kahviloissa. Baariruoka on edullista ja yhtenä päivänä söin siellä kolmen ruokalajin lounaankin.

Maitokahvia kului mukavasti viikon aikana, ja nyt taas totutellaan suomalaiseen kahviin! Useimpina päivinä otin toast-aamiaisen, joka oli todella edullinen.

Seuraavissa postauksissa päästäänkin sitten Madridin nähtävyyksiin!

Taidetta ja luontoa Limingassa

Liminkakin on kesäpitäjä. Yksi vakiokohteistani on Alakestilän arboretum eli puulajipuisto. Se sijaitsee pari kilometriä Limingan kylältä lähdettäessä ensin Rantakylän suuntaan.

Nyt käydessäni puut ja pensaat eivät vielä olleet lehdessä, mutta kävin ihailemassa puron kohinaa keväisten vesien aikana. Kuinka rauhoittava ääni tuo veden virtaus onkaan!

Tästä siirryin Limingan Taidekoulun kevätnäyttelyyn. Kertakaikkisen upeita oppilastöitä koko talo täynnä! Voin luvata, että tuolta löytyy jokaisen makuun jotakin.

Limingassa on muutakin nähtävää, itse kävin polkupyöräilemässä myös vanhassa Limingassa. Se on idyllistä aluetta ja myöhemmin tulen vierailemaan muun muassa museossa.

Kauniissa Mikonkarissa ja kiehtovassa veistospuistossa Raahessa

Sain vinkin Raahessa Pattijoella sijaitsevasta kauniista merenrannasta Mikonkarista somen kautta. Paikasta oli todella kauniita kuvia, ja tämä herätti kiinnostuksen.

Lähdimme siis kauniina kesäiltana ajelemaan kohti paikkaa navigaattorin opastuksella. Päädyimme pienelle soratielle, jonka varresta paljastui yllättäen veistospuisto. Tämänkään olemassaolosta en ole tiennyt mitään! Aina löytyy siis uutta lähiseudultakin.

Aluksi kuitenkin suunnattiin Mikonkariin, jossa piipahdimme ensin leirintäalue Lohenpyrstön puolella. Kävin tässä kurkkimassa rantaa luontopolun puolelta.

Tästä siirryimme toiseen suuntaan ja ajelimme vanhan kalastajakylän ohi. Päädyimme niemen nokkaan, josta näitä kauniita maisemia sitten löytyi. Upea paikka!

Palatessa tutkailimme kalastajakylää ja venesatamaa kalamajoineen. Tämän jälkeen ajoimme takaisin veistospuiston luo, joka sattui vielä olemaan avoinna.

Puistossa on noin 200 veistosta, jotka taiteilija Matti Lepistö on tehnyt. Todella uniikki kohde!

Tyytyväisenä näistä löydöista sitten kotimatkalle ja somen kautta kyselemään uusia käyntikohdevinkkejä!

Upeat näyttelyt WeeGeessä Espoossa

Oletko tiennyt Espoossa sijaitsevasta näyttelykeskus WeeGeestä? Minulla on ollut pitkään suunnitteilla vierailla Espon modernin taiteen museo Emmassa, ja nyt työreissun yhteydessä pääsin käymään siellä.

Löysin perille Espoon Tapiolaan, ja minulle tuli yllätyksenä se, että Emman lisäksi pääsin moneen muuhunkin museoon. Päätin tietysti tutustua kaikkiin.

Ensinnäkin WeeGeen alakerrassa sijaitsi Avaruusasema-näyttely. Siellä oli tietysti avaruuteen liittyviä maisemia nähtävillä.

Alakerrasta löydät myös Emma Shopin ja kahvilan. Lisäksi kiehtova Suomen Kellomuseo sijaitsi siellä. Se oli mielestäni vaikuttava, kuinka monenlaisia kelloja onkaan ollut olemassa. Myös muita jalometallialan tuotteita, kuten koruja, löytyi museosta.

Alakerta oli siis varsin laaja tehdashallimaisine olosuhteineen. Vaikuttava oli myös Espoon kaupunginmuseo Kamu. Näyttelynä oli Tuhat tarinaa Espoosta eli kaupungin historiaa kivikaudelta nykypäivään saakka.

Tämän jälkeen siirryin yläkertaan. Sieltähän löytyi Emma, joka oli levittynyt halliin laajalle ja tilavalle alueelle. Yhä vaikuttavampaa, missä miljöössä modernia taidetta sai katsella.

Hallin perältä löytyi vielä Suomen lelumuseo Hevosenkenkä. Ai kuinka hellyttävää oli nähdä lapsuuden leluja kauniisti esille aseteltuina. Eri aikakaudet näkyivät leluissa selkeästi aina 1800-luvulta alkaen. Suosikki museossa on Löylymäen pienoisrautatie.

Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä talosta löytyi myös Bryk & Wirkkala -katseluvarasto. Mitä upeaa muotoilua sekä lasi- ja posliinituotteita! Osa on malleja, jotka eivät ole koskaan päätyneet tuotantoon.

Upea ja vaikuttava kokemus ja elämys! Katseltavaa riittää toisellekin vierailulle.

Näyttäviä lumiveistoksia Oulun Nallikarissa

Oulun Nallikarissa järjestettiin Itämeren maiden kansainvälinen lumenveistokisa Baltic Snow Call viime viikolla. Kilpailun jälkeen teokset valaistiin, ja pitihän niitä itselläkin päästä ihailemaan.

Kymmenen joukkuetta huippuveistäjiä oli tehnyt näyttävää työtä. Sunnuntai-iltana ihmiset olivat myös löytäneet hyvin paikalle Nallikarin Talvikylän viereiselle alueelle.

Alueella on siis monenlaista nähtävää, ja kannattaa poiketa samalla Kahvila Lomassa! Siitä teinkin postauksen aiemmin:

Persoonallista palvelua uudessa Kahvila Lomassa Oulussa

Menestysooppera Abrahamin pidot matkaa Helsinkiin

Kotikunnassani Limingassa esitettiin viime kesänä suuren suosion saanut ooppera liminkalaissyntyisestä Abraham Ojanperästä. Kerron tästä nyt hieman, sillä oopperaa on helmikuussa mahdollista päästä katsomaan ja kuulemaan Helsinkiin.

Abrahamin pidot -oopperassa keskiöön nousee laulajan kipuilu laulamisen ja muiden elämänvalintojen kanssa. Miten tasapainotella kotiseuturakkauden, ystävyyssuhteiden, rakkauden, suomalaisuusaatteen, lauluopetuksen ja maailmanvalloitustarpeen välillä?

Lopulta Abraham löytää sen minkä jo lapsenakin tiesi:

”Olen laulaja, laulaja vain…”

Abraham Ojanperä (1856–1916) oli aikansa merkittävin laulupedagogi ja laulutaitelija Suomessa. Ojanperä oli ensimmäisiä levyttäneitä laulajia ja toimi muun muassa solistina Jean Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kantaesityksessä vuonna 1882 ja teki tiivistä yhteistyötä Oskar Merikannon (1882–1924) kanssa. Ojanperä oli merkittävässä roolissa, kun Suomeen vasta 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa luotiin omaa musiikkikulttuuria.

Ojanperän poikkeuksellinen elämä

Abraham Ojanperän elämäntarina on poikkeuksellinen monestakin syystä. Abraham ”Aappi”/”Aappo” Ojanperä syntyi vuonna 1856 Pohjois-Pohjanmaalla Limingassa maalaistaloon. Abrahamin vanhemmat menehtyivät lavantautiin pojan ollessa vasta toisella ikävuodellaan. Nuoren pojan musiikillinen lahjakkuus huomattiin pienessä pitäjässä nopeasti ja kyläläisten keräämällä rahoituksella nuori Aappi lähetettiin Jyväskylän seminaariin opiskelemaan laulua. Myöhemmin Ojanperä jatkoi laulun opiskelua muun muassa Helsingissä ja Dresdenin kuninkaallisessa konservatoriossa.

Värikäs tarinoija, seuramies ja herkkusuu

Ojanperä oli komea mies, jolla oli komea ääni. Hän oli tarinoiden mukaan erinomainen seuramies – iloinen, vilkas ja välitön – mutta suuttuessaan saattoi olla kiivaskin. Kovasti hän oli naisten mieleen, mutta erinäisistä syistä hän eli ja kuoli poikamiehenä. Hän rakasti kauneutta kaikkialla; luonnossa, pukeutumisessa ja pöydän antimia. Suomen kulttuurielämässä Ojanperä oli vaikuttava näky: hän pukeutui näyttävästi ja esiintyminen oli lähes koomisuuteen asti teatraalista. Lukuisten, osaksi kulttuuriväestä koostuvien vieraiden mukaan laulaja oli paitsi värikäs tarinoija myös taitava kokki ja herkkusuu. Ojanperä pitikin ystävilleen pitoja, jossa nautittiin hyvää ruokaa ja juomaa. Ojanperän läheisiä ystäviä olivat muun muassa Eino Leino sekä Oskar Merikanto.

Ojanperä kuoli Limingan kotitilallaan Aappolassa vuonna 1916 ystäviensä ympäröimänä. Aappola on toiminut Ojanperän museona vuodesta 1917 ja esittelee laulajan kodin lähes sellaisena kuin se oli sata vuotta sitten. Aappola sijaitsee Limingan vanhalla museoalueella, jonka läheisyydessä Abrahamin pidot -ooppera ensimmäisen kerran esitettiin elokuussa 2017.

Abrahamin mietteitä:

Aaltoilevaa viljaa ja pehmeitä kiviä.

Horisontti niin kaukana, mittaamaton.

Taivas vaihtaa värejään, on se niin uskomaton.

Limingassa 2017 kantaesitetty ja suuren suosion saanut Jukka Linkolan ooppera Abrahamin pidot esitetään 22. ja 23.2.2018 Helsingin Musiikkitalossa.

Helena Tornbergin librettoon perustuva sävelteos on ensimmäinen oopperadramatisointi laulajamestarin elämästä. Helsinkiläinen säveltäjä, maailmaa kiertänyt Jukka Linkola teki Liminkaan suurteoksen. Oopperan, joka oli jo syntyessään valmis maailmalle.

Suosittelen oopperaa myös niille, jotka eivät aiemmin ole oopperassa käyneet! Olen erityisen ylpeä myös siitä, että mukana esiintymässä on Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoita näyttämässä monipuolista osaamistaan.

Kaikki kuvat ja teksti pääosin on lainattu Abrahamin pidot -oopperan kotisivuilta:

http://abrahaminpidot.fi/

Yhteistyöpostaus

Lähimatkailua Liminganlahden luontokeskuksessa

Kaipaatko tekemistä joulun välipäiviksi? Yksi lapsiperheillekin mainiosti soveltuva kohde on Liminganlahden luontokeskus, joka sijaitsee Limingasta vajaa 10 kilometriä Lumijoen suuntaan.

Luontokeskus yllättää monet monipuolisuudellaan. Metsähallituksen näyttely on moderni ja kiinnostava sekä soveltuu kaikenikäisille. Kahvila-ravintola palvelee ensi vuoden alusta aluksi viikonloppupäivisin. Keskuksessa on vaihtuvia taidenäyttelyitä, majoitustilaa sekä kokoustilat saunoineen.

Ulkosalla pääset lintutornille vievälle luontopolulle, meren jäälle esimerkiksi hiihtämään ja fatbike-pyöräilyäkin voi harrastaa. Liminganlahti soveltuu siis pidemmänkin retken kohteeksi.

Tulin keskukseen sopivasti, sillä liminkalainen taiteilija Eija Nevala oli juuri paikalla kertomassa näyttelystään, joka on esillä vielä tammikuun. Eija tarjoili itsetekemäänsä glögiä, joka oli kyllä todella maistuvaa!

Eijan näytteillä oleva taide oli todella mielenkiintoisesti tehty. Tauluissa oli kuivattujen kukkien kuvat, jotka oli käsitelty taulupintaan sopiviksi. Erehdyinkin ensin luulemaan niitä maalatuiksi.

Kiersin vielä luontokeskuksen pysyvän näyttelyn. Näyttelytila on upea ja siellä on hyödynnetty erilaisia elementtejä lintujen esittelyyn. Perheen pienimmillekin löytyy tekemistä. Voit  myös tutustua paikalliseen merikämppään.

Nyt välipäivinä keskuksen auditoriossa esitetään myös koko perheen luontoelokuvia. Poikkea siis!

Seuraavassa postauksessa pääset tutustumaan luontokeskuksen todella tyylikkäisiin majoitustiloihin!

Yhteistyöpostaus

Paperidesignia ihastelemassa Paperivalossa

Tunnetko jo Paperivalon? Parikymmentä kilometriä Torniosta Pelloon päin Karungissa sijaitsee ihastuttava Paperivaloshop. Olen monesti miettinyt, että siinä pitäisi pysähtyä, kun Pelloon olemme kulkeneet. Nyt lähdimme sukuloimaan ja vihdoin pääsin tutustumaan Paperivaloon.

Myymälä oli idyllisen näköinen ulkoapäin jouluvalaistuksessa, ja sisällä avautuivat aivan ihanat näkymät. Houkutteleva ja kutsuva sisäänkäynti, josta suuntasimme ensin myymälässä olevan kahvion puolelle. Nautimme kakkukahvit idyllisessä ympäristössä, ja taitelija-yrittäjä kertoi meille liikkeen toiminnasta.

Tämän jälkeen kiertelin myymälän useampaankin kertaan. Ensin kokonaiskuva valikoimasta, jonka jälkeen poimin muutamia kivoja juttuja mukaani. Joululahjat olen hankkinut jo aiemmin, joten nyt ei ollut niille tarvetta.

Mutta siis, myymälästä löytyy vaikka mitä! Yrittäjä Sirpa Kivilompolo on paluumuuttaja, joka on tehnyt pitkään paperitaidetta. Myymälässä olikin useita Sirpan taiteilemia teoksia, ja ne sopivat hienosti tiloihin.

Tuotevalikoimassa on tietysti kaikkea Sirpan omatekemästä paperista tehtyjä tuotteita. Erikoisuutena ovat erilaiset murrekortit, jääkaappimagneetit, avaimenperät ynnä muut. Näistä tarttuikin mukaan pari tuotetta edelleen lahjoitettavaksi. Korttipapereissa oli todella hienot pinnat ja kuvioinnit. Ja voi mitä ihanuuksia, myytävänä oli myös käsintehtyjä, muotoiltuja tikkareita! Tästä joululahjaksi tyttärelle.

Myymälän valikoima laajenee koko ajan harkitusti. Nyt uutuutena ovat paperilyhdyt, myös muita sisustustuotteita, kuten lamppuja löytyy. Lisäksi myynnissä on muiden käsityöläisten tekemiä tuotteita, löysin esimerkiksi oululaista saippuaa ja erilaisia koruja.

Poiketkaa ihmeessä Paperivalossa, sitä ei kannata jättää väliin! Solekko ittestä kiini, harjoittelin lausumista kotona!

Taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä

Erkkola, Ainola, Halosenniemi, Kivi – mitä kaikkea Tuusulanjärveä kiertävältä Rantatieltä löytyykään! Olen kerran kesäaikaan kiertänyt järven, ja maisemat olivat todella huikaisevia. Nyt lähdimme siskoni kanssa kierrokselle Rantatielle taiteilijakoteja katsomaan.

Siskoni asuu Tuusulassa ja teimmekin ensin kierroksen siellä. Vanha kasarmialue on löytänyt uuskäyttöä ja sieltä löytyy laajalta alueelta kiehtovia rakennuksia. Käyntikohteiksi ensi kesälle jäävät muun muassa Ilmatorjuntamuseo ja Kotiseutumuseo sitä vastapäätä. Tuusulaan kannattaa poiketa! Asuntomessuthan sinne ovat myös tulossa 2020.

Aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökistä. Pieni mökki oli kiehtovassa paikassa. Sade sattui juuri kohdalle, mutta siitä huolimatta piipahdimme vielä läheisessä taiteilijakoti Erkkolan pihapiirissä.

Tästä jatkoimme Lottamuseolle, joka olisi ollut avoinnakin. Ihastelimme näkymiä Tuusulanjärvelle. Tämä kohde jää myös myöhemmälle vierailulle, sillä meillä oli nyt rajallinen aika käytettävissä.

Pääkohteemme tänään oli Halosenniemi. Tämä taiteilija Pekka Halosen erämaa-ateljee oli avoinna ja menimmekin sadetta pakoon sisätiloihin tutustumaan. Sisällä ei saanut kuvata, mutta voin taata, että paikka on käymisen arvoinen! Ihastelimme vanhaa sisustusta ja koko taloa kiertävää taidetta. Itse pidin erityisesti siitä, että tauluja oli monelta taiteilijalta, bongasin esimerkiksi Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä.

Tuusulanjärvi oli harmaa sateella, mutta Halosenniemestä poistuttuamme sää kirkastui ja järvi oli taas eri näköinen. Lähdimme jatkamaan matkaa ja kuljimme ohi Jean ja Aino Sibeliuksen Ainolan. Se jäi etäisemmin nähtäväksi, sillä alueelle pääsee vain kesäaikaan.

Poikkesimme loppumatkasta vielä Vanhankylänniemessä olevaan Vanhiksen kartanoon kahvittelemaan. Runsasta brunssiakin olisi ollut tarjolla ja sisustus oli tosi kaunis. Pihapiirissä on myös myymälä, samoin matkamme varrella olisi ollut kiva navettaputiikki.

Kulttuuripitoinen kierros, joka täytyy tehdä vielä uudelleen! Käyntikohteissa on vara valita ja maisemat ovat upeat. Matkan varrella oli myös useita kauniita villoja sekä muita kohteita, joissa emme nyt käyneet, kuten Juhani Ahon Ahola. Upeaa kansallisromantiikkaa!

 

Veistoksia luonnon helmassa Karjasillalla ja Väritä Kaukovainio -tapahtuma Oulussa

Tänä kesänä on avautunut Oulun Karjasillalle veistospuisto. Meillä oli sopiva hetki lähteä tutustumaan kauniina syyspäivänä. Karjasillan kaupunginosa sijaitsee Oulun keskustan tuntumassa, ja puisto löytyi helposti.

Puistotie myötäili viereistä pientä jokea, ja tietä pitkin kävellessä veistokset putkahtivat näkyviin. Ne oli aseteltu tilavasti puistoon ja jokaista pääsi läheltä katsomaan. Monenlaisia teemoja oli hyödynnetty. Teoksista löytyi myös esittelyt.

Kaunis kävelyreitti, lähellä ja vähän erilaista näkemistä!

Veistospuistosta jatkoimme Väritä Kaukovainio -tapahtumaan. Kaukovainiolla on purettava vanha kauppa, ja siellä oli keksitty loistava idea: kaikki kaupan seinät oli maalattu graffiteilla! Todella näyttävää ja pirteää.

Tapahtumapäivänä paikalla oli musisointia ynnä muuta ohjelmaa. Parasta varmasti oli, että yksi seinä oli kävijöiden vapaassa käytössä. Eli suihkemaalipurkki vain käteen ja jättämään oma kädenjälki!

Kannattaa käydä vielä ihastelemassa maalauksia ennen purkua!