Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Poikkinaintia, rajakauppaa ja joppausta – museohelmiä Torniossa

Tornio on monesti läpikulkupaikka Ruotsin puolelle, mutta nyt osoittautui, että sinne kannattaa pysähtyä ihan yön ylikin! Olimme siskoni ja hänen lapsensa kanssa viikonloppureissulla siellä.

Lähdimme lauantaina aamupäivästä kotoa liikkeelle ja olimme perillä Torniossa jo ennen puolta päivää. Suuntasimme suoraan Aineen Taidemuseoon, jota olimme jo etukäteen suunnitelleet käyntikohteeksi.

Museo sijaitsi samassa rakennuksessa kirjaston kanssa, ja Tornionlaakson maakuntamuseo oli ihan vieressä. Ostimmekin museoihin yhteislipun.

Aloitimme Aineesta. Museo oli tilava ja valoisa, ja siellä oli myös kahvila. Näyttelyn pystyi kiertämään jouhevasti salista toiseen.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvin monipuolinen, teoksia oli eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehty, kuten kuvista huomaakin. Vaikea sanoa, mikä miellytti eniten, mutta oli mukava yllätys nähdä Tove Janssonin kukkataulu, vitriineissä olevia teoksia sekä paikallisia maisemia.

Taidemuseosta siirryimme Tornionlaakson maakuntamuseoon. Se yllätti positiivisesti laajuudellaan, näyttävyydellään ja monipuolisuudellaan!

Museossa oli taitavasti yhdistetty vanhoja esineitä sekä uutta tekniikkaa. Moni esine houkutteli koskettamaan, niin taiten ne olivat esillä. Asetelmat olivat eläviä ja kauniita. Lehmä ammui navetassa ja kirjakaapista pääsi kurkistamaan vanhoja koulutavaroita. Meänkieltä pääsi kuuntelemaan murretuolissa.

Tästä syttyi kipinä, että maakuntamuseoihin kannattaisi tutustua laajemminkin muilla reissuilla. Tornionlaakson museota voi suositella myös käyntikohteeksi lasten kanssa.

Seuraavassa postauksessa iki-ihanasta majapaikastamme ja muista Tornion näkymistä!