Kulttuuria Pellossa ja näköaloja Aavasaksalla

Kävin taas vaihteeksi Pellossa sukuloimassa parin yön ajan ja olikin todella monipuolinen reissu. Menomatkalla pysähdyin Suomen puolella Kukkolankoskelle nauttimaan lohikeitosta ja näköaloista.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Orangin ympäristötaidepuistoon. Se oli kokemus, sillä jo luonto on erilaista kuin kotiseudullani. Taideteokset olivat polun varrella ja ne olivat yllättäviä. Osa sulautui luontoon täysin, osa taas sävähdytti räväkkyydellään. Hieno paikka!

Seuraavana päivänä kävin uimassa Ritavalkeassa ja tämän jälkeen lähdin koululle kuvataideseuran taidenäyttelyyn. Näyttelyllä oli mahtavat puitteet, sillä se oli vanhassa hirsisessä rakennuksessa. Se toi oman lisänsä näyttelyn antiin. Pidin kovasti teoksista ja niiden monipuolisuudesta.

Iltasella lähdimme sitten käymään Aavasaksalla. Olen monta vuotta haaveillut Aavasaksanvaarasta ja nyt lopultakin pääsin sinne. Ja kyllähän se yllätti positiivisesti ja ylitti kaikki mielikuvat!

Näkötornista oli aivan upeat näkymät ja näköalapaikkoja oli useampi. Kunpa saisin viedä rakkaani jonakin päivänä Place to Kiss -paikalle! Reissun täydensi avoinna oleva kahvila-ravintola, jossa otimme herkullista kääretorttua kahvin kera. Kahvila oli todella viihtyisästi sisustettu ja myös koiraystävällinen.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Juuso-karhun taidetta Kempeleessä

Oletko käynyt Kuusamon Suurpetokeskuksessa katsomassa karhuja? Siellähän majailee taidetta tekevä Juuso-karhu.

Nyt oli luvassa harvinaista herkkua eli Juuso-karhun taidenäyttely Kempeleen Zeppeliinissä. Taulut ovat esillä vain lyhyen aikaa, joten riensin paikalle heti ensimmäisenä aukioloviikonloppuna.

Taulut olivat vieläkin hienompia kuin odotin. Väriyhdistelmät olivat kivoja ja näyttely oli hyvin rakennettu. Tauluissa oli tietysti kivoja tassunjälkiä.

Lisäksi näyttelyssä oli mahdollisuus katsoa videolta Juuson taiteen tekemistä. Pasi oli paikan päällä myös esittelemässä.

Pasi kertoikin, että Juuso-karhu voi hyvin ja on tullut isäksi. Taiteen tekeminen maistuu karhulle edelleen! Pasi toivotti vierailijat tervetulleeksi karhuja katsomaan Kuusamoon. Kierrokselle pääsee oppaan kanssa.

Ja tietysti Kempele halii!

Kulttuuria ja kahvittelua Kemissä

Kylläpä Kemistä taas löytyi uutta! Minulla oli tarve pienelle irrottavalle reissulle ja lähdin päiväksi Kemiin. Minulla oli onni saada matkaan paikallistuntemusta omaava kaveri, joka esitteli paikkoja ja kertoi historiasta.

Kemi on parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja mielestäni mukavan kokoinen liikkua. Lähdimme liikkeelle kulttuurikeskuksesta. On kätevää, kun kaikki on koottu samaan paikkaan. Rakennuksesta löytyy muun muassa kirjasto, jossa emme nyt poikenneet kirjastohistoriastani huolimatta.

Erityisesti arvostan sitä, että kulttuurikeskuksen näyttelyihin oli vapaa pääsy. Kulttuurin tulee olla kaikkien ulottuvilla. Aloitimme taidemuseosta, jossa oli näyttely vanhoista matkajulisteista ja -mainoksista. Kiehtovia ja näyttäviä! Arvostin myös tilan arkkitehtuuria. Rakennus on 80-luvulta, joten siihen kuulemma on suunnitteilla myös mahdollista remonttia.

Tästä siirryimme historiamuseon puolelle. Tästä museosta sainkin vinkin Pakkasukossa käydessäni ja se poiki idean lähteä käymään Kemissä! Joten toivottavasti tämä kirjoitus tavoittaa intendentinkin!

Museon pystyi kiertämään aikajärjestyksessä, siispä liikkeelle muinaishistoriasta. Jonkin verran olen museoita kiertänyt, ja arvostin tämän selkeyttä ja tilasuunnittelua. Näyttely kertoi hyvin arkielämästä.

Kulttuurikeskuksesta lähdimme testaamaan Calle’s grilliä torille. Sää oli aivan loistava siirtymään kävelemällä. Grilli on kuulemma valinnut historiallisen nimen. Kaverini otti herkullisen näköisen hampurilaisen, jossa kaikki on itse tehtyä paikan päällä. Minulla oli pienempi nälkä ja päädyin bataattiranskalaisiin. Niinhän siinä kävi, että isosta annoksesta sai puolet ottaa kotiin!

Tämän jälkeen lähdimme poikkeamaan Haaparannassa. Päivä oli mukava ajella lomaliikenteestä huolimatta. Haaparannan jälkeen olikin kahvin paikka. Siispä takaisin Kemiin ja rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kahvila Herttaan! Se on kuulemma paras, vaikkakin makuasioitahan nämä ovat.

Kiersimme ensin asema-alueella olevien vanhojen rakennusten pihapiirin. Aseman seutu on elävöitynyt, sillä sieltä löytyy remontoituja juhlatiloja sekä majoitustilaa. Kahvilan miljöö olikin todella viihtyisä. Vanhan rakennuksen kauniit hirret olivat näkyvissä. Tropicana-juustokakku oli loistavaa ja kahvi maistuvaa!

Lopuksi lähdimme vielä katsomaan Kemin näköaloja kaupungintalon 13. kerroksessa sijaitsevasta Panorama-kahvilasta. Näköalatasanne olikin hieno ja pidin siitä, että siellä oli opaskyltit, joihin maamerkit oli nimetty. Tasanteelta näki sekä meren että kaupungin suuntaan, eli hyvä yleiskuva muodostui. Hienoa!

Tällainen oli päivä Kemissä, ja kyllä nähtävää jää uudelle reissullekin!

Upea Amos Rex Helsingissä ja piipahdus Lappeenrannassa

Helsingin reissullani tuli odotettu tilaisuus päästä tutustumaan uuteen taidemuseoon Amos Rexiin. Museoon oli jonoa ulos asti, mutta jono eteni yllättävän nopeasti.

Sisällä avautui mielenkiintoisen näköisiä tiloja. Itse näyttely on kellarikerroksessa. Näyttelyyn mentäessä joutui kuin uuteen maailmaan, sillä liikkuva kuva osallisti ihmiset taiteeseen. Museon näyttelyt ovat vaihtuvia, ja nyt oli esillä TeamLabin Massless -teoksia.

Myös perinteinen taulunäyttely löytyi. Tämä jälki-impressionistinen kokoelma on pysyvästi esillä.

Museon jälkeen piipahdin joulutorin kautta Kampin kauppakeskuksessa, joka on yksi suosikkejani.

Seuraavana päivänä junailin Lappeenrantaan Saimaan ammattikorkeakouluun työpalaveriin. Saimme tutustua oppilaitoksen tiloihin. Ammattikorkeakoulu toimii samoissa tiloissa Teknillisen yliopiston kanssa, joten näimme muun muassa mielenkiintoisia laboratorioita.

Lappeenrannassahan olen vieraillut yhtenä pääsiäisenä, jolloin kävin linnoituksella. Lappeenranta on ehdottomasti yksi paikka, jossa haluaisin käydä kesällä. Esimerkiksi risteily Venäjän puolelle olisi upea kokea.

Hyvä reissu kaiken kaikkiaan!

Monipuolinen kulttuuritalo Valve Oulussa

Poikkean silloin tällöin Oulussa Kulttuuritalo Valveella. Siellä on monipuolinen tarjonta, ja tällä kertaa kävin katsomassa taidenäyttelyitä Pohjoisen valokuvakeskuksen sekä Sarjakuvagallerian ja muiden gallerioiden puolella.

Valveen miljöö on varsin mukava ja myös kahvila-ravintolassa on mukava poiketa. Lisäksi mukaani tarttui talosta runsaasti syksyn ohjelmaesitteitä, muun muassa kiinnostavat Irkkufestivaalit ovat tulossa. Vapaa-ajan ohjelmavaihtoehtoja siis riittäisi.

Menin Valveelta vielä torinrantaan ja kävin Kahvila Makasiinissa poropiirakalla ja kahvilla. Tori oli hiljainen, sillä se odotti tulevia Kansainvälisiä markkinoita.

Odotan innolla viikonloppuna olevaa Flow-sirkuksen katusirkusta Muhoksella!

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Poikkinaintia, rajakauppaa ja joppausta – museohelmiä Torniossa

Tornio on monesti läpikulkupaikka Ruotsin puolelle, mutta nyt osoittautui, että sinne kannattaa pysähtyä ihan yön ylikin! Olimme siskoni ja hänen lapsensa kanssa viikonloppureissulla siellä.

Lähdimme lauantaina aamupäivästä kotoa liikkeelle ja olimme perillä Torniossa jo ennen puolta päivää. Suuntasimme suoraan Aineen Taidemuseoon, jota olimme jo etukäteen suunnitelleet käyntikohteeksi.

Museo sijaitsi samassa rakennuksessa kirjaston kanssa, ja Tornionlaakson maakuntamuseo oli ihan vieressä. Ostimmekin museoihin yhteislipun.

Aloitimme Aineesta. Museo oli tilava ja valoisa, ja siellä oli myös kahvila. Näyttelyn pystyi kiertämään jouhevasti salista toiseen.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hyvin monipuolinen, teoksia oli eri aikakausilta ja eri tyyleillä tehty, kuten kuvista huomaakin. Vaikea sanoa, mikä miellytti eniten, mutta oli mukava yllätys nähdä Tove Janssonin kukkataulu, vitriineissä olevia teoksia sekä paikallisia maisemia.

Taidemuseosta siirryimme Tornionlaakson maakuntamuseoon. Se yllätti positiivisesti laajuudellaan, näyttävyydellään ja monipuolisuudellaan!

Museossa oli taitavasti yhdistetty vanhoja esineitä sekä uutta tekniikkaa. Moni esine houkutteli koskettamaan, niin taiten ne olivat esillä. Asetelmat olivat eläviä ja kauniita. Lehmä ammui navetassa ja kirjakaapista pääsi kurkistamaan vanhoja koulutavaroita. Meänkieltä pääsi kuuntelemaan murretuolissa.

Tästä syttyi kipinä, että maakuntamuseoihin kannattaisi tutustua laajemminkin muilla reissuilla. Tornionlaakson museota voi suositella myös käyntikohteeksi lasten kanssa.

Seuraavassa postauksessa iki-ihanasta majapaikastamme ja muista Tornion näkymistä!