Kellokosken Ruukilla ja prinsessan maisemissa Tuusulassa

Oletko kuullut Kellokosken prinsessasta, lukenut kirjan tai katsonut elokuvan? Tämä kiehtova persoona asusteli Kellokosken sairaalassa. Olen käynyt kerran aiemmin sairaalan ympäristössä, mutta tällä kertaa olin siskoni luona viikonloppukylässä ja lähdimme tutustumaan tarkemmin myös viereiseen Kellokosken Ruukin alueeseen.

Päädyimme Ruukilla aluksi Kinuskilla-kahvilaan leivoskahveille! Kirpparin päätimme jättää kierroksen loppuun. Kinuskilla olisi ollut tarjolla myös herkulliselta vaikuttavaa brunssia, mutta kakkupaloissakin oli syömistä kylliksi aamupäivän alkuun.

Tästä lähdimme kiertämään aluetta. Vanhat teollisuusrakennukset olivat kiehtovan näköisiä ja niihin oli kehitetty uutta yritystoimintaa. Alueella oli myös muun muassa kirkko, jossa olikin juuri meneillään jotain, olisiko ollut häät. Idyllinen ympäristö.

Palasimme takaisin ja siirryimme puiston kautta Kellokosken sairaalan alueelle. Katseenvangitsija on vaaleanpunainen vanhin kartanorakennus. Aluetta on rakennettu eri aikoina eli myös uudempaa löytyy. Sairaalakäytöstä ollaan nykyään luopumassa, mutta sairaalalla on pitkä historia.

Puistosta löytyi myös prinsessan muistomerkki, jonne pysähdyimme myös kuvailemaan. Kellokoskelta jatkoimme lasagnen tekoon ja myöhemmin Kurpitsakarnevaaleille. Niistä saatte lukea seuraavasta postauksesta.

 

Herkuttelemassa Lyylin kahvilassa Tuusulassa

Olen nyt jonkin kerran yöpynyt Tuusulassa, ja viime reissullani lähdin tutustumaan Riihikalliossa sijaitsevaan Lyylin kahvilaan. Kahvila sijaitsee palvelutalon alakerrassa.

Kahvilan ilmapiiri oli mukava, ja henkilöstö jutusteli asiakkaiden kanssa. Yleisilme oli myös viihtyisä ja kotoinen.

Kahvin kera otin mansikkacroissantin, joka oli ihanan raikas ja herkullinen. Kävin myös toisena päivänä kahvilla, ja tuolloin nautiskelin cappuccino-kakusta.

Mukava paikka poiketa!

Maistuvaa thaimaalaista ruokaa Tuusulassa

Oletko käynyt thaimaalaisessa ravintolassa? Minä harvemmin, mutta nyt Tuusulassa ollessani lähdimme siskoni ja hänen tyttärensä kanssa paikalliseen ravintolaan. Thaimaalainen ravintola sijaitsee Hyrylän autoliikekeskittymän liepeillä.

Ravintolassa oli todella loistava ja ystävällinen palvelu. Pieni tyttö otettiin hienosti huomioon. Myös tilat olivat viihtyisät ja kauniit.

Päädyin itse paistettuun riisiin ja nautaan. Siskoni otti kanaa itselleen ja tyttärelleen. Tytär sai kivat sydämenmuotoiset lautaset. Annokset olivat nätisti koristellut.

Tarjoiluastiat olivat todella kauniita ja ruoka tuli nopeasti. Ja oli kyllä todella maistuvaa! Maistoin siskon annostakin, ja kanalla oli miellyttävän mausteinen kastike. Tyttärelle upposi myös hyvin.

Jälkiruoaksi vielä thaimaalaiset karamellit. Hyvä mieli jäi käynnistä. Ravintola olikin post it -lapuista päätellen saanut runsaasti hyvää palautetta.

Tästä olikin sitten hyvä jatkaa lentokentälle ja kotimatkalle. Ehdottomasti käymme toisellakin reissulla paikallisessa ravintolassa!

Taiteilijaelämää Tuusulanjärvellä

Erkkola, Ainola, Halosenniemi, Kivi – mitä kaikkea Tuusulanjärveä kiertävältä Rantatieltä löytyykään! Olen kerran kesäaikaan kiertänyt järven, ja maisemat olivat todella huikaisevia. Nyt lähdimme siskoni kanssa kierrokselle Rantatielle taiteilijakoteja katsomaan.

Siskoni asuu Tuusulassa ja teimmekin ensin kierroksen siellä. Vanha kasarmialue on löytänyt uuskäyttöä ja sieltä löytyy laajalta alueelta kiehtovia rakennuksia. Käyntikohteiksi ensi kesälle jäävät muun muassa Ilmatorjuntamuseo ja Kotiseutumuseo sitä vastapäätä. Tuusulaan kannattaa poiketa! Asuntomessuthan sinne ovat myös tulossa 2020.

Aloitimme kierroksen Aleksis Kiven kuolinmökistä. Pieni mökki oli kiehtovassa paikassa. Sade sattui juuri kohdalle, mutta siitä huolimatta piipahdimme vielä läheisessä taiteilijakoti Erkkolan pihapiirissä.

Tästä jatkoimme Lottamuseolle, joka olisi ollut avoinnakin. Ihastelimme näkymiä Tuusulanjärvelle. Tämä kohde jää myös myöhemmälle vierailulle, sillä meillä oli nyt rajallinen aika käytettävissä.

Pääkohteemme tänään oli Halosenniemi. Tämä taiteilija Pekka Halosen erämaa-ateljee oli avoinna ja menimmekin sadetta pakoon sisätiloihin tutustumaan. Sisällä ei saanut kuvata, mutta voin taata, että paikka on käymisen arvoinen! Ihastelimme vanhaa sisustusta ja koko taloa kiertävää taidetta. Itse pidin erityisesti siitä, että tauluja oli monelta taiteilijalta, bongasin esimerkiksi Rudolf Koivua ja Martta Wendeliniä.

Tuusulanjärvi oli harmaa sateella, mutta Halosenniemestä poistuttuamme sää kirkastui ja järvi oli taas eri näköinen. Lähdimme jatkamaan matkaa ja kuljimme ohi Jean ja Aino Sibeliuksen Ainolan. Se jäi etäisemmin nähtäväksi, sillä alueelle pääsee vain kesäaikaan.

Poikkesimme loppumatkasta vielä Vanhankylänniemessä olevaan Vanhiksen kartanoon kahvittelemaan. Runsasta brunssiakin olisi ollut tarjolla ja sisustus oli tosi kaunis. Pihapiirissä on myös myymälä, samoin matkamme varrella olisi ollut kiva navettaputiikki.

Kulttuuripitoinen kierros, joka täytyy tehdä vielä uudelleen! Käyntikohteissa on vara valita ja maisemat ovat upeat. Matkan varrella oli myös useita kauniita villoja sekä muita kohteita, joissa emme nyt käyneet, kuten Juhani Ahon Ahola. Upeaa kansallisromantiikkaa!