Kauniita maisemia Oulunsalon Papinjärvellä

Ajelin yhtenä päivänä ilokseni Oulunsalon Papinjärven maisemia katsomaan. Järvellä ei ollut ketään. Jäätä näytti vielä olevan, mutta se oli niin liukkaan näköinen etten lähtenyt kävelemään.

Papinjärvellä oli siis rauhallista ja kauniin auringonpaisteista. Kesällä tämä on suosittu uimapaikka. Jos omat puut ottaa mukaan, niin rannalla pystyy myös paistamaan makkaraa.

Nuotioimassa Hirvinevan lintujärvellä Limingassa

Nyt on oivat kelit ja mahdollisuudet ulkoiluun! Ja kuten uutisista olemme saaneet seuratakin, niin ihmiset ovat sankoin joukoin hakeutuneet luontoon. Jotkut paikat ovat ihan ruuhkautuneet. Siksi suosittelen, että pyrittäisiin hakeutumaan hiljaisempiin, vähemmän käytettyihin paikkoihin.

Hyvä esimerkki tästä on Hirvinevan lintujärvi Limingassa. Kävimme viikonloppuna paistamassa kodassa makkaraa. Meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi autoa eikä lähikontaktia otettu yhteenkään ihmiseen.

Omat puut kannattaa varata mukaan. Meille kävi niin, että pieni nuotio saatiin risuista pystyyn ja makkarat juuri ja juuri paistettua. Onneksi mukana oli muutakin evästä.

Lintujärven jäälle meni jälkiä, joten siellä oli nautittu kävelystä. Lintutorniin pääsee myös ihailemaan maisemia. Ja nyt vähälumisena talvena myös pitkospuita voi testata.

Ulkoilemassa Oulussa Tuiranpuistossa

Kauniina syyssunnuntaina lähdimme ystäväni kanssa kävelylle. Ystäväni hoksasi, että voisimme mennä Tuiranpuistoon. Sen olemassa olosta minäkään en ole edes tiennyt, vaikka se on ihan Oulun Tuiran kaupunginosan keskeisessä osassa.

Ystäväni oli perehtynyt puiston historiaan, josta kerrotaan Wikipediassa näin:

“Tuiranpuisto on noin 10 hehtaarin laajuinen Tuiran kaupunginosan keskuspuisto Oulussa. Alun perin Oulun kaupunginsairaalaa varten varattu alue on vanhoja rakennuksia lukuun ottamatta lähes luonnontilainen. Puistoa kiertää kuntopolku, joka talvisin kuuluu kaupungin ylläpitämiin hiihtolatuihin. Vanhat rakennukset on suojeltu ja niihin on sijoitettu kaupungin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tiloja. Alueella toimivat muiden muassa Lassin päiväkoti, mielenterveystoimiston kriisiosasto, vammaisten asumisyksiköt Schjerfbeck-koti ja Weikonkoti sekä Koskenrannan kuntoutuskoti.”

Näin ollen puistossa oli mukava kiertää ja bongailla näitä mainittuja rakennuksia. Rakennukset olivat todella kiehtovan näköisiä ja muitakin yksityiskohtia puistoon mahtui.

Noin puolen tunnin kävelylenkillä ennätimme siis nähdä monenmoista. Saa nähdä, minkä ulkoilupaikan seuraavaksi keksimme! Taas löytyi uutta.

Mökkimajoitus Kummelissa Raahessa

Minulle tarjoutui mahdollisuus mökkeillä Raahessa kaverini kanssa viime viikonloppuna. Kummeli on hänen ammattiliittonsa mökki, mutta se on varattavissa muillekin. Ajattelin siis tehdä tästäkin reissusta postauksen!

Menimme mökille perjantai-iltana, joten silloin ei kovin paljon ennättänyt puuhailla. Mökki on todella tilava, ja se soveltuukin hyvin myös erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Nukkumapaikat olivat parvella ja olohuonetila oli avara.

Söimme kaverini tekemää lohilaatikkoa, jonka jälkeen oli ohjelmassa sauna. Sitten aikainen nukkumaanmeno, ja minä nukuinkin oikein makoisasti.

Aamukahvien jälkeen kävimme kävelyllä Fantissa. Oli yllättävää, kuinka lähellä kaupungin keskustaa oli lehtimetsää, jossa kävellä. Fantista löytyi makkaranpaistopaikkakin. Palasimme kuitenkin Kummeliin, ja grillasimme siellä vielä ennen lähtöä makkarat.

Tämä oli lähimatkailua parhaimmillaan: yö poissa kotoa, mutta kuitenkin lyhyen matkan päässä! Helppoa.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Rauhoittumassa Hummastinvaarassa Raahessa

On upeaa, kun on paikallistuntemusta omaava kaveri! Vaikka olen itse kotoisin Raahesta, niin kaverini ansiosta sieltä on löytynyt minulle aivan uusia paikkoja.

Yksi näistä on Hummastinvaaran ulkoilualue. Sinne pääsee kasitien varresta, mutta nyt ajoimme toista tietä louhoksen suuntaan. Jo kivilouhoksen näkeminen oli elämys!

Hiekka- ja soratie jatkui ja jatkui, mutta yllättäen päädyimme laavulle ja ulkoilureitin alkuun. Kovasta tuulesta huolimatta saimme nuotion syttymään ja nautimme rauhallisesta eväshetkestä. Kaverillani oli taas hyvät eväät mukana ja minä sain vain rentoutua.

Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ulkoilupolkua pitkin kävelylle järven rantaan. Järvi olikin aika suuri ja rannasta oli hyvät näkymät. Tästä oli kiva palata toista kautta pitkospuita pitkin taukopaikalle.

Reitti jäi kiehtomaan, ja koska sinne pääsee monesta paikasta, niin ensi kerralla voisi lähteä kävelylle toisesta pisteestä.

Rentouttava lomanen Muhoksen Montassa leirintäalueella

Viimevuotiseen tapaan alkukesän ohjelmassa oli yöpyminen ja pieni loma Muhoksen Montassa sijaitsevassa Active Camping Montan leirintäalueella. Paikka on ihanan lähellä ja kauniissa Oulujoen ympäristössä.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimme viikonloppuna jännäten, millainen majapaikka löytyy. Montassa oli juuri tuona päivänä kalastuskauden avajaiset, jolloin lohta oli istutettu jokeen. Leirintäalueella olikin vielä porukkaa ja myös yöpyjiä.

Saimme kuuden hengen leirintämökin, joka oli aivan huoltorakennuksen lähellä. Mökki olikin tosi tilava ja viihtyisä. Ensimmäisenä kahvinkeittoon ja ihastelemaan jokinäkymää. Jokirannassa oli kalastajia, ja pitihän minun rientää saalista kuvaamaan, kun pariskunta sai varttitunnissa kaksi lohea!

Myös veneilymahdollisuus leirintäalueella olisi ollut, mutta koska oli sateinen päivä, niin päädyimme ensin ajelemaan Utajärven suunnilla, käymään kaupassa ja katsomassa Pyhäkosken voimalaitosta. Voimalaitokselta oli huikeat näkymät ja se teki vaikutuksen. Lemmenpolun patikointireittihän kulkee Pyhäkosken ja Montan välillä. Siellä kävin viime kesänä, ja tämän jutun lopusta löytyy linkki tähän postaukseen.

Reissun jälkeen olikin mukava majoittua grillikatokseen makkaranpaistoon. Tuossa vaiheessa alueella olikin jo rauhallista, sillä jääkiekon finaalipelitkin olivat menossa. Makkaroiden jälkeen pääsikin jo saunaan. Myös leirintäalueen huoltorakennuksen tilat olivat siistit ja toimivat. Saunassa oli ihana iso vuolukivikiuas.

Saunan jälkeen siskoni tuli vielä tyttönsä kanssa mökille kylään. Ilta meni siis rattoisasti, hyvät yöunet saatiin ja aamulla vielä vähän katselemaan paikkoja. Viime vuonna kävin myös fatbike-ajelulla, siitäkin löytyy toisesta jutusta. Ja koska leirintäalueella on myös erilaisia aktiviteetteja, niin kiipeilemäänkin siellä olisi päässyt. Mutta minulle riitti viimevuotinen kokemus Seikkailupuisto Huikiasta…

Palvelu leirintäalueella on sydämellistä ja lämmintä. Alue on mukavan kompaktin kokoinen ja todellakin näkymät joelle ovat aivan ehdottomat. Kiitos taas Montta Active Camping!

Viime kesän juttu tässä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/05/26/luonnonlaheista-idyllia-ja-aktiivista-lomaa-montassa/

Meren jäällä Lumijoen Varjakassa

Meri on ihana kaikkina vuodenaikoina. En ole vielä käynyt meriladulla hiihtämässä, mutta nyt yhtenä aurinkoisena päivänä päätin lähteä Lumijoen Varjakkaan kävelylle jäälle.

Varjakka oli täynnä moottorikelkkailijoita ja pilkkijöitä. Aurinko paistoi upeasti ja lumi oli kirkkaan valkeana.

Lähelle rantaa oli tehty lapsille hoijakka. Jäälle oli helppo mennä, mutta nyt kun on ollut liukkaita kelejä, niin sielläkin oli pinta aika liukas. Sain kuitenkin tehtyä pikku kävelyn ja nauttia ympäristöstä.

Tulistelemassa Läntisrannan virkistysalueella

Kaipasin luontoretkeä ja saamani piti, sillä ystäväni Raahesta järjesti kyydin ja eväät mukaan ja lähdimme Vihannin puolelle Läntisrannan virkistysalueelle makkaranpaistoon. Minähän olen kotoisin Vihannista, mutta siellä asuessani tätä virkistysaluetta ei vielä ollut. Lähdin siis uteliaana katsomaan.

Ajelimme Raahesta ja ennen Vihannin kyliä käännyimme Läntisrannalle. Alueella menee myös retkeilyreittejä, mutta nyt suuntasimme suoraan kodalle makkaranpaistoon ja eväille.

Alue olikin varsin viihtyisä, pienen järven rannalla rakennukset sekä liikunta- ja leikkivälineitä. Voi kuvitella, että kesäaikaankin todella idyllinen paikka.

Saimme tulet kodassa hyvin syttymään ja onneksi puita oli vielä jäljellä. Kannattaa ehkä varata omat mukaan, sillä liiteriä ei oltu täydennetty.

Retkipäivä oli todella rentouttava ja ajelimme vielä Mäntylammen kautta pikkuteitä takaisin Raaheen.

Talvisen Koitelinkosken maisemissa nuotioimassa

Olipa mukava ilta, kun lähdimme ystäväni kanssa makkaranpaistoon Koitelinkoskelle Oulun Kiiminkiin! Sattui olemaan nollakeli, joten kylmäkään ei vaivannut koko iltana.

Kiertelimme ensin kävelypolkuja ja siltoja. Ympäristö oli sopivan valaistu, ei kuitenkaan vieden illan pimeää tunnelmaa.

Tämän jälkeen nuotion sytytykseen. Paikan päällä oli puita, mutta ne olivat vähän kohmeisia. Ystäväni sai vuoleskella eräänkin puunpalasen, jotta nuotio saatiin syttymään. Syttyihän se lopulta, mutta siinä vaiheessa innostus oli niin suuri, että unohdin ottaa valokuvan!

Meillä oli eväänä aitoja kärkkäreitä sekä luomukahvia. Ai että oli hyvää!

Vieressä liplattava koski loi rauhallista tunnelmaa ja ilta olikin rentouttava. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin talvipimeällä nuotioimassa.

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni!