Oulaisten Honkamajalla ulkoilemassa

Liikumme silloin tällöin miehen kanssa Oulaisten suunnilla sukuloimassa. Tällä kertaa kyläilyn ohessa päätimme käydä lenkkeilemässä. Mies harrastaa hiihtoa ja tietää kaikki hyvät reitit.

Niinpä suuntasimme Honkamajalle, jossa en itse ole käynyt aiemmin. Tutkailimme reittikarttaa ja päätimme tehdä parin kilometrin lenkin.

Maasto oli mukavan vaihtelevaa ja luonnossa oli nähtävää. Pidin Honkamajan ympäristöstä ja siellä näytti olevan tasokkaat puitteet niin hiihtoharrastukselle kuin muullekin ulkoilulle. Ehkäpä itsekin voisin hiihdellä ensi talvena!

Luontopolkukierros Raahessa jatkuu

Taannoin ennätimme miehen kanssa taas luontopolkuilemaan Raaheen. Lähdimme liikkeelle iltapäivästä, joten kovin pitkää reittiä ei ennätetty ennen pimeän tuloa.

Mutta voi, alkoi olla sen verran hämärää, etten ottanut kuvia lainkaan! Ajattelin kuitenkin kirjoittaa kokemuksen vinkiksi, sillä polku on mukava. Aiemmalta reissulta Lapaluodon Maivaperältä on kuitenkin kuvia, ja tämän postauksen lopussa on linkki siihen.

Ja koska ajelimme Siikajoen Tauvossa toisena päivänä, niin liitän lisäksi tähän juttuun muutaman kuvan sieltä.

Päädyimmekin lähtemään Varvin ja Maivaperän väliselle reitille. Lähdimme Varvin suunnasta liikkeelle. Polku myötäili mukavasti meren rantaa ja maisemat olivat vaihtelevia. Kuljimme myös reitin toisella puolella olevan läheisen asuntoalueen vierestä.

Luontopolku on tasainen, mutta maisemat tosiaan vaihtelevat monipuolisesti. Väliltä löytyi pitkospuita, tietä, polkua sekä hiekkarannalla oleva nuotiopaikka. Reitin pituus on pari kilometriä suuntaansa.

Ja kas, päivä alkoi hämärtämään ja kulku kävi hieman jännittäväksi, kun ei enää jalkoihinsa meinannut nähdä! Onneksi polku siis oli tasainen ja pääsimme pikapikaa loppumatkan takaisin ennen kunnon pimeää.

Hmm… mikähän olisi seuraava kohde Raahessa? Kävelylenkit aina piristävät päiviä ja ulkoilu on tärkeää.

Tässä tosiaan vielä kuvia yhdestä lempipaikastani eli meren rannalta Siikajoen Tauvosta. Luontopolkukuvia sitten lisää tuonnempana!

Ja tässä linkki aiempaan juttuun, sieltä löytyy kuvia sekä Maivaperältä että Varvin suunnilta:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2020/05/06/uusia-luontokohteita-raahen-suunnilla/

Syksyn värejä ja kosken kuohuja Koitelissa Oulussa

Oulun Kiimingissä sijaitsevalla Koitelinkoskella on kiva käydä eri vuodenaikoina. Nyt ennätimme miehen kanssa iltapäiväretkelle aurinkoisena syyspäivänä.

Ihmisiä ei ollut kovin paljon liikkeellä. Yllätyimme siitä, kuinka paljon vettä tällä kertaa virtasi koskessa. Kuohut oli runsaat ja vesi joessa korkealla.

Koiteli on helposti saavutettava luontoelämyskohde Oulun seudulla, ja toki siksi suosittu paikka onkin. Siellä kannattaa vierailla ihan ympäri vuoden.

Lumen tulon jälkeen sitten uudestaan!

Syksyisellä Vihiluodon luontopolulla Kempeleessä

Syksyisinkin riittää paljon ihasteltavaa. Taannoin kävimme miesystävän kanssa tutustumassa Kempeleen Vihiluotoon.

Hotellin takaa lähtee luontopolku meren rantaan. Polku on helppokulkuinen eikä kovin pitkä. Periltä löytyy muun muassa lintutorni.

Poikkesimme myös Vihiluodon Torpan läheisyydessä olevalla uimarannalla. Siellä ei tälle kesälle tullutkaan käytyä uimassa, vaikka puitteet olisivat kohdillaan.

Kirja-arvostelu – Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas

Pentti Korpela on tuottanut laajan ja laadukkaan retkioppaan. Matkat ulottuvat Pohjois-Pohjanmaan Hailuodosta, Oulusta ja Iistä Rovaniemen sekä Pellon akselille. Korpela kuvaa sujuvalla kerronnalla luontokohteita antaen samalla tarkan faktatiedon mukaan lukien koordinaatit kohteiden löytämiseen.

Itselleni tuttuja paikkoja löytyi Pohjois-Pohjanmaan lisäksi muun muassa Pellosta. Myös kirjan kuvitus on ansiokas ja kuvat antavat elävyyttä retkipaikkojen esittelyyn. Näkee, että Pentti Korpela liikkuu paljon luonnossa ja tietojen kokoaminen on vienyt aikaa.

Kirja soveltuu kaikille ulkoilusta, retkeilystä, patikoinnista ja luonnosta sekä paikallisesta historiasta ja kulttuurista kiinnostuneille. Kirja antaa lukemattomia vinkkejä mihin mennä ja kaikkien kohteiden kiertämisestä riittäisi ohjelmaa pitkäksi aikaa. Korpelan kohteita eivät kaikki tiedä ja kirja valottaa myös paikallisille asukkaille uusia paikkoja.

Pentti Korpela: Lounais-Lapin retkiopas: Parhaat luontoretkikohteet, patikkapolut ja näköalapaikat, Kivalo-kirjat 2020

Viehättävä hotelli Alma Seinäjoella

Kaupallinen yhteistyö Hotelli-Ravintola Alman kanssa

Seinäjoella olen käynyt aiemminkin, mutta en ole kierrellyt siellä kaikkia nähtävyyksiä. Nyt tähän oli oiva tilaisuus, kun pääsimme miesystäväni kanssa majoittumaan Hotelli Almaan.

Alma sijaitsee ihan matkakeskuksen läheisyydessä ja sinne oli helppo löytää. Vanha päärakennus näytti viehättävältä ja lisäksi hotelliin kuuluu kaksi uutta torniosaa. Pihalla oli hyvin parkkitilaa.

Vastaanotto sijaitsi uuden tornin puolella. Lisäksi toisessa vanhaan vesitorniin rakennetussa osassa on huoneita. Itse päärakennuksesta löytyy nimettyjä jugend-huoneita.

Meidän huoneemme sijaitsi uuden tornin viidennessä kerroksessa. Ihastuin heti huoneen sisustukseen, jossa oli käytetty lempivärejäni. Ja olennainen varustus eli vedenkeitin kuului huoneeseen.

Tulimme Seinäjoelle päivällä ja kävimme ensin Ideaparkissa. Kauppakeskuksen infosta sai maskeja ja tilaa oli hyvin liikkua. Innostuin, sillä Ideaparkissa oli lempikauppani New Yorker. Sinne sitten pienille vaateostoksille!

Kävimme myös yhdessä autoliikkeessä ennen hotellille suuntaamista. Hotelliin majoituttuamme lähdimme katsomaan Jouppilanvuoren liikunta-aluetta. Sieltä löytyi mahtava elämysreitti, joka oli rakennettu esteettömäksi. Kävimme reittiä vähän matkaa Vuori-tukikohdalla. Siellä oli muun muassa korsu ja lähettyvillä sotilasesterata.

Tästä kiersimme vielä vuoren toiselle puolelle, sillä sinne oli rakennettu elämysportaat. Portaissa olikin kivasti kulkijoita. Minä en kiivennyt ihan ylös saakka, vaan ihailin tasanteelta näkymiä kaupunkiin.

Jouppilanvuoren jälkeen lähdimme tutustumaan ulkoapäin Aalto-keskukseen. Lakeuden risti -kirkko seurakuntakeskuksineen on näyttävä maamerkki. Kirjasto, teatteri, virastotalo ja kaupungintalo muodostivat näyttävän kokonaisuuden. Lisäksi vieressä oli upea Apila-kirjasto, jossa myöskään en ole käynyt. Lauantai-iltana liikkeellä ollessa rakennuksiin ei nyt päässyt sisältä tutustumaan.

Hotellissa oli jo aika syödä ja menimmekin päärakennuksessa olevaan loungeen. Ravintola olisi ollut kutsuvan näköinen, mutta koska nälkä ei ollut suuri, niin otimme lounge menusta salaatit. Ne olivatkin oikein hyvät talon leipien kera.

Itse olin vielä väsynyt syksyn työrutistuksen jälkeen. Näinpä iltaohjelmaksi riitti saunassa käynti. Saunaosasto oli todella upea, ja huomasi, että uudessa hotellissa oli panostettu yksityiskohtiin.

Aamulla alkoikin odotettu lumisade. Lunta tuli sen verran sakeasti, että jätimme keskustan aamukävelyn välistä. Nautimme kuitenkin aamupalasta päärakennuksen ravintolassa. Suuri ravintolasali oli kaunis ja näyttävä.

Seinäjoelle jäi vielä toisellekin kerralle nähtävää, mutta olimme tyytyväisiä, että yhden yön yli reissullakin ennätimme nähdä näin paljon. Ja Almassa viihdyimme mainiosti!

Samoilemassa Sanginjoen riistapolulla Oulussa

Tunnetko jo Oulun Sanginjoen ulkoilumaastoja? Lähdimme yhtenä syyskesäisenä viikonloppuna tutustumaan metsänvartijatila Loppulan läheisyydestä alkavalle riistapolulle.

Löysimme parkkipaikan ja polun lähtöpaikan karttoineen. Myös taukopaikka oli parkkipaikan yhteydessä eli pöytä penkkeineen. Itse polku on noin kahden kilometrin pituinen eli sen kävelemiseen kului vajaa tunti.

Maasto oli vaihtelevaa ja osin mentiin pitkospuita. Polun puolivälissä oli laavu tulentekopaikkoineen, oikein mukava vaikkakin olimme ilman eväitä liikkeellä.

Riistapolku soveltui hyvin viikonloppupäivän lenkiksi. Kulkijoita ei juuri ollut eli metsässä sai samoilla rauhassa.

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!