Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!

Patikointiretkellä Kalajoen Siiponjoella

Olin hieman jännittynyt, kun uusi ystäväni pyysi minua mukaansa patikoimaan Siiponjoelle Kalajoelle. En ole aiemmin paikassa käynyt, ja mietin, miltä neljän kilometrin matka suuntaansa tuntuu.

Aurinkoinen sunnuntai tuli ja lähdimme matkaan. Ja kuinkas kävikään, reitti yllätti positiivisesti! Maasto oli tasaisempaa verrattuna Rokuaan, jossa olen aiemmin patikoinut. Niinpä matkanteko oli ihan rentoa eikähän meillä mihinkään kiirettä ollutkaan.

Maasto oli mukavaa mäntymetsää ja reitti kulki kivasti korkealla joen töyräällä. Opasteet polulla olivat hyvät.

Päädyimme perille ja pysähdyimme laavulle syömään eväitä. Tuletkin olisivat olleet valmiina makkaranpaistoa varten. Tällä kertaa kuitenkin kahvit ja mehut riittivät.

Kaiken lisäksi paluumatkalle sattui sellainen juttu, että löysimme oikopolun ja paluumatka olikin noin puolet lyhyempi. Olimme siis jo äkkiarvaamatta takaisin autolla!

Reissulle tuli siis mittaa vähän yli kuusi kilometriä ja jaksoin sen mainiosti. Taas huomasi, että itseensä pitää vain uskoa! Ei muuta kuin tulevia patikkareissuja suunnittelemaan.

Maaseutuidyllissä B and B Rosenbergilla Siikalatvalla

Olen jo vuosia ollut kiinnostunut 4-tien varressa puolivälissä Rantsilaa ja Pulkkilaa olevasta aamiaismajoituksesta B&B Rosenbergista. Nyt sain tilaisuuden vierailla paikassa.

Kaupallinen yhteistyö

Saimme matkatoverini kanssa yöpymispaikaksi Vaarinmökin, joka oli tilava ja varusteltu siten, että kaikki tarpeellinen löytyi. Totesin kaverille, että jo ensivaikutelma maatilasta oli rennon kotoisa. Ja tämä tunnelma säilyi koko vierailun ajan.

Mummonmökkiin mahtuu kuusi ihmistä ja pienemmille porukoille löytyy erilaisia vaihtoehtoja, kuten aittamajoitusta. Kymmenen kilometrin päässä Kurranjärven rannalla sijaitsee myös erämökki, jota emme nyt käyneet katsomassa.

Tutustuin yrittäjä Marikan kanssa tilaan ja sen toimintaan. Päärakennuksessa on tarjolla tietysti aamiainen, mutta talo soveltuu hyvin myös erilaisiin kokouksiin ja juhliin. Paikkoja on neljällekymmenelle ja myös rakennuksen yläkerrasta löytyy majoitustilaa. Esillä salissa on Marikan maalauksia, sillä hän harrastaa taidetta.

Marika-agrologi miehineen pitää tällä hetkellä maatilalla peltoviljelyä. Lisäksi hänen miehellään on koneurakointia. Tilalla on joitakin eläimiä, kuten neljä lammasta, hevonen ja poni. Lapsille riittää siis ihasteltavaa ja etenkin lampaat olivat kovasti seurallisia. Osaavat kuulemma myös karata karsinasta!

Aittarakennukset olivat viehättäviä. Kodassa paistoimme illan mittaan makkaraa. Polttopuiden sijaan päätimme testata tulisijassa hiilillä grillauksen ja se onnistuikin mainiosti. Kävimme myös ajelulla Pulkkilassa ja löysimme hyvän näkymän Uljuan tekoaltaalle. Läheisellä luontopolullahan kävin viime kesänä.

Vaarinmökissä oli oma sauna, joten syönnin jälkeen saunan lämmitykseen. Tässä ilta menikin rattoisasti eikä muuta ohjelmaa tarvinnut.

Aamiaisen nautin päärakennuksen tunnelmallisessa miljöössä. Tämän jälkeen lähdin vielä peltotielle fatbike-ajelulle. Meno oli huomattavasti rauhallisempaa kuin ensimmäinen fatbike-ajeluni mäkisessä maastossa oli! Myös sup-lautoja on majoittujien käytettävissä, vaikka vesistöä ei tilan välittömässä läheisyydessä olekaan.

Marika on hyvin vieraiden käytettävissä ja kertoo mielellään tilan toiminnasta. Päärakennus, vanha pappila, on siirretty tilalle 17 vuotta sitten Piippolasta. Majoituspaikkoja tilalla on noin 25 henkilölle ja aamiaismajoitustoiminta on aloitettu jo vuonna 1999.

Rosenbergilla vierailee paljon työmatkailijoita sekä Etelä-Suomesta pohjoiseen matkaavia ihmisiä ympäri vuoden. Toki palatessakin pysähdyspaikka löytyy ja majoituksessa käykin paljon myös vakikävijöitä. Tilalle on erittäin helppo tulla, sillä se sijaitsee valtatien vieressä. Itseäni eivät liikenteen äänet haitanneet lainkaan. Ja lapsiperheille paikka on myös ihastuttava. Samoin kansainväliset vierailijat pääsevät näkemään maaseudun elämää.

Pidin tästä persoonallisesta majapaikasta. Mökki ja ympäristö olivat siistejä. Pihapiirissä oli kiva liikuskella ja ylipäätään rentoutua maaseutuympäristössä.

Kauniissa maisemissa Montan leirintäalueella Muhoksella

Oletko tiennyt, että Muhoksella sijaitsee monipuolinen leirintäalue Montta Active Camping? Nimensä mukaisesti paikassa voi leiriytymisen lisäksi harrastaa monenlaista aktiviteettia.

Kaupallinen yhteistyö

Minulle on muodostunut jo perinteeksi käydä Montassa aina toukokuussa. Nyt pääsin majoittumaan Montta-mökkiin, joka on kuuden hengen täysin varusteltu mökki. Montta on kotoani kätevän matkan päässä, joten lähdin sinne töiden jälkeen ja palasin varhain seuraavana aamuna.

Mökin ikkunoista, terassilta ja parvekkeelta avautuvat valtaisan kauniit näkymät Oulujoelle. Joki on muutenkin alueen sydän: sitä voi ihailla muun muassa jokilautalta, uimarannalta, kalastaessa, veneillessä, suppaillessa ja vaikkapa kiipeillessäkin.

Alue oli jo mukavasti aktivoitunut. Tänä vuonna paikalla on enemmän kausipaikkalaisia, joista paria pääsin jututtamaankin. He olivat käyneet kävelymatkan päässä olevalla golfkentällä.

Montan lähellähän menevät laajat retkeilyreitistöt ja mainitsemisen arvoinen on myös Toppeliuksen muistokivi, jota olen aiempina vuosina käynyt katsomassa. Toisella kerralla olin liikkeellä leirintäalueen fatbikella, mikä olikin jännittävää puuhaa mäkisessä maastossa.

Leirintäalueen yrittäjät ovat molemmat seikkailuohjaajiksi koulutettuja. Tämän johdosta alueella voi tehdä todella monenmoista ja koko ajan on uutta suunnitteilla. Leirintäalueen pitäminen on koko perheen juttu ja nytkin tulevaan kesään suhtauduttiin toiveikkaalla mielellä. Itsekin uskon, että kunhan kesä etenee, niin matkailijoita löytyy ja toivottavasti pitkälle syksyyn. Yhtenä uutena houkutuksena on yöpyminen puihin ripustetussa teltassa.

Minulla oli mukava ilta, kun kaveriperhe kävi kylässä mökillä. Kävimme kävelemässä jonkin matkaa alueelta lähtevää parin kilometrin mittaista Lemmenpolun patikointireittiä. Reitin maasto on vaihtelevaa, mutta uurastuksen palkitsevat mahtavat jokinäkymät. Reittiä pitkin pääsee aina Pyhäkosken voimalaitokselle saakka, joka on todella näkemisen arvoinen paikka. Sen läheisyydessä sijaitsee myös yksi nähtävyys eli Leppiniemen vanha asuinalue.

Loppuillan ohjelmaan ei muuta tarvittu kuin mökin sauna. Talviturkki jäi edelleen heittämättä, vaikka houkutteleva mahdollisuus siihen olisi ollut aurinkoisena iltana. Alueella oli rauhallista; uusi terassi odottelee asiakkaita ja leiriytymisen lisäksi 2 – 6 hengen vintage-mökit majoittujia.

Mökin parvella nukkui todella makoisasti. Ja aamulla oli aivan mahtavaa juoda aamukahvit maisemaa ihastellen. Tästä sitten päivän töihin. Kaiken kaikkiaan reissu oli todella rentouttava ja mukava. Kyllä Montan maisemat ovat aivan mahtavat ja leirintäalue on muutoinkin siisti ja viihtyisä.

Uusia luontokohteita Raahen suunnilla

Ei uskoisi, miten entiseltä kotipaikkakunnalta löytyy aina uutta nähtävää! Kaverini asuu Raahessa ja hän oli kartoittanut meille käyntikohteita.

Suuntasimme aluksi Aittalahdelle, jossa oli nuotiopaikan lisäksi rautainen lintutorni. Tämä rakennelma liittyi tietysti Rautaruukkiin. Torni oli helppokulkuinen ja täälläkin olimme ainoat kävijät.

Tästä ajoimme Varviin, josta lähti luontopolku. Kävimme Varvin kyläyhdistyksen kotaa katsomassa ja tapasimme siellä kyläyhdistyksen ihmisiä. Varvinpooki oli hieno ja tilava, ja sinne tulee ottaa omat puut mukaan.

Siirryimme Lapaluodon Maivaperälle, jolle samainen luontopolku päättyi. Täällä oli nähtävillä vanha silta meren rannalla. Pari virvelöijää oli paikalla. Myös entinen sahan rakennus oli näyttävän näköinen.

Sitten kävimme vielä Mikonkarissa, joka onkin tuttu paikka. Olin kuitenkin saanut tiedon, että uimarannalla on uusi tulentekopaikka. Oikein kiva olikin, eikä täälläkään ihmisiä näkynyt. Joten tulimme siihen tulokseen, että paikan voi testata jo tänä keväänä.

Lopuksi piti vielä nähdä mediassakin ollut “Suomen turhin silta”. Se löytyi sairaalan takana olevalta alueelta. Eikä silta ihan turha ollut, vaikka olikin jykevärakenteinen!

 

Ulkoilemassa Sanginjoen Lemmenpolulla Oulussa

Kaipaatko vinkkiä kivasta ulkoilukohteesta? Oulusta löytyy esimerkiksi Sanginjoen ympäristö, joka sopii hyvin siihen tarkoitukseen.

Olen kerran kesällä käynyt Sanginjoen Lemmenpolulla. Päätimme nyt ystäväni kanssa suunnata sinne pienestä räntäsateesta huolimatta. Ja kannatti, sillä paikan päällä paistoi aurinko.

Jätimme auton tien varteen ja kävelimme pienen matkan Lemmenpolun nuotiopaikalle. Yksi seurue oli paikalla, joten ruuhkaa ei ollut.

Jokinäkymä on kaunis ja jäät olivat osin lähteneet. Käveleskelimme polkua jokivarressa eteenpäin ja löysimme toisenkin nuotiopaikan. Se oli juuri vapautumassa, joten evästauko olisi ollut mahdollinen. Meillä ei tällä kertaa kuitenkaan ollut mitään mukana.

Kävimme vielä polkua toiseen suuntaan ja suunnittelimme ympäristöön laajempaa tutustumista kesäaikana.

Kauniita maisemia Oulunsalon Papinjärvellä

Ajelin yhtenä päivänä ilokseni Oulunsalon Papinjärven maisemia katsomaan. Järvellä ei ollut ketään. Jäätä näytti vielä olevan, mutta se oli niin liukkaan näköinen etten lähtenyt kävelemään.

Papinjärvellä oli siis rauhallista ja kauniin auringonpaisteista. Kesällä tämä on suosittu uimapaikka. Jos omat puut ottaa mukaan, niin rannalla pystyy myös paistamaan makkaraa.

Nuotioimassa Hirvinevan lintujärvellä Limingassa

Nyt on oivat kelit ja mahdollisuudet ulkoiluun! Ja kuten uutisista olemme saaneet seuratakin, niin ihmiset ovat sankoin joukoin hakeutuneet luontoon. Jotkut paikat ovat ihan ruuhkautuneet. Siksi suosittelen, että pyrittäisiin hakeutumaan hiljaisempiin, vähemmän käytettyihin paikkoihin.

Hyvä esimerkki tästä on Hirvinevan lintujärvi Limingassa. Kävimme viikonloppuna paistamassa kodassa makkaraa. Meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi autoa eikä lähikontaktia otettu yhteenkään ihmiseen.

Omat puut kannattaa varata mukaan. Meille kävi niin, että pieni nuotio saatiin risuista pystyyn ja makkarat juuri ja juuri paistettua. Onneksi mukana oli muutakin evästä.

Lintujärven jäälle meni jälkiä, joten siellä oli nautittu kävelystä. Lintutorniin pääsee myös ihailemaan maisemia. Ja nyt vähälumisena talvena myös pitkospuita voi testata.

Ulkoilemassa Oulussa Tuiranpuistossa

Kauniina syyssunnuntaina lähdimme ystäväni kanssa kävelylle. Ystäväni hoksasi, että voisimme mennä Tuiranpuistoon. Sen olemassa olosta minäkään en ole edes tiennyt, vaikka se on ihan Oulun Tuiran kaupunginosan keskeisessä osassa.

Ystäväni oli perehtynyt puiston historiaan, josta kerrotaan Wikipediassa näin:

“Tuiranpuisto on noin 10 hehtaarin laajuinen Tuiran kaupunginosan keskuspuisto Oulussa. Alun perin Oulun kaupunginsairaalaa varten varattu alue on vanhoja rakennuksia lukuun ottamatta lähes luonnontilainen. Puistoa kiertää kuntopolku, joka talvisin kuuluu kaupungin ylläpitämiin hiihtolatuihin. Vanhat rakennukset on suojeltu ja niihin on sijoitettu kaupungin terveydenhuollon ja sosiaalitoimen tiloja. Alueella toimivat muiden muassa Lassin päiväkoti, mielenterveystoimiston kriisiosasto, vammaisten asumisyksiköt Schjerfbeck-koti ja Weikonkoti sekä Koskenrannan kuntoutuskoti.”

Näin ollen puistossa oli mukava kiertää ja bongailla näitä mainittuja rakennuksia. Rakennukset olivat todella kiehtovan näköisiä ja muitakin yksityiskohtia puistoon mahtui.

Noin puolen tunnin kävelylenkillä ennätimme siis nähdä monenmoista. Saa nähdä, minkä ulkoilupaikan seuraavaksi keksimme! Taas löytyi uutta.