Kalevalaista perinnettä Utajärvellä

Varmasti monelle tuntematon paikka löytyy Utajärveltä, sillä siellä on nimittäin Ahmaksen kalevalainen perinnekylä! Itse sain vinkin paikasta vasta tänä kesänä ja se herätti heti mielenkiinnon.

Niinpä lähdin yhtenä syysviikonloppuna tutustumaan. Ajelin ensin Utajärvelle, josta lähdin oikotietä etsimään kylää. Luontevasti sitten käännyinkin järven luona väärään suuntaan ja koko järvi tuli kierrettyä. Suosittelenkin ajamaan Ahmakseen valtatieltä Rokuan suuntaan menevää tietä, sillä siellä on opasteet perille saakka!

Maisemat olivat mukavaa mäntymaisemaa järven lähellä, ja loppujen lopuksi kylä löytyikin näppärästi. Se oli jännästi metsän siimeksessä, josta ensin pilkisti kylätalo. Tämän luota sitten pilkotti vanhoja rakennuksia kumpuilevassa maastossa alhaalla.

Perinnekylään pääsi laskeutumaan portaita pitkin ja tekemään kierroksen. Rakennusten historia oli kivasti esitelty kylteissä. Pieni puro solisi ja sen viereen oli tehty mukavan näköinen nuotiopaikka, joten vaikka omin eväinkin kannattaa vierailulle valmistautua.

Kylään sulautui luontevasti myös esiintymislava katsomoineen, varmasti viehättävä ympäristö erilaisille tapahtumille! Maastossa oli siltoja ja muita jännittäviä kohtia, kunnes kierroksen tehtyään pääsi taas palaamaan ylös kylätalolle.

Aika jännittävä paikka, uskon, että monia lapsiperheitäkin kiinnostaa! Sekä ihan ulkoilumielessä Rokuan seudulla liikkuvia, Rokuan reittejä nimittäin lähti myös lähimaastosta. Näin syksylläkin näkemisen arvoinen kohde!

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Upeilla Yyterin dyyneillä ja sannoilla

Yyteri ylitti odotukset, vaikka kävimme siellä jo toistamiseen! Kymmenkunta vuotta sitten olimme telttailemassa juhannuksena Yyterin leirintäalueella, ja se oli aika muistorikas reissu!

Nyt ajelimme Pohjanmaiden kautta eli muun muassa Seinäjoen ohi Yyterin kylpylähotelliin. Kissa ja koira olivat matkassa mukana, joten emme kovin paljon pysähdelleet matkan varrella.

Hotellissa meitä odotti tilava ja siisti huone, johon eläimetkin heti asettuivat. Hotellissa ei ollut moitteen sijaa koko reissun aikana, tilat olivat viihtyisät ja ruoat maittavat. Koiran ulkoilutukseen oli monipuolisia maastoja lähistöllä.

Viikko oli liikuntapitoinen: muun muassa kylpylää, kuntosalia, vesijumppaa ja kuntotestiä. Kylpylä oli mielestäni oikein viihtyisä ja saunat myös hyvät.

Ravintolasalista oli ihanat näkymät rannalle, joka oli aivan vieressä. Sinne olikin helppo mennä useampaa reittiä. Kävin myös leirintäalueen rannan lähistöllä sekä yleisen rannan vieressä.

Yhtenä iltana kävin meressä uimassa. Ranta oli kiva, ja merenpohja oli jännä, sillä sekin oli niin kuin pieniä dyynejä täynnä. Itse merenrannalla oli upea kävellä, ja hiekkaa oli todella paksulti.

Aivan loistava paikka, jossa todella viihtyi ja oli mahdollisuus aktiivilomaan! Matkakertomus vielä jatkuu Meri-Porin ja Porin maisemissa.

Kansallispuistomaisemissa Rokualla

Muhokselta jatkoimme siis matkaa Rokualle. Rokuan Geopark on ainutlaatuinen kohde luonnon ja liikunnan ystäville.

Jo ajomatkalla maisemat muuttuvat kiehtovasti. Muhokselta ajetaan siis Utajärven ohi, ja tämän jälkeen Rokua kääntyy oikealle. Tie vie kauniisiin mäntymaisemiin kukkuloille.

Piipahdimme ensin kahvittelemassa Rokuan kylpylässä. Se onkin minulle tuttu paikka, sillä teemme usein ystäväni kanssa uintireissuja sinne. Kylpylä on remontoitu ja on oikein viihtyisä. Kylpylähotellin lähellä on myös huoneistoja, joita olemme joskus vuokranneet.

Hotellin ravintolasta on kaunis näköala järvelle. Kävimme järven rannassa, josta löytyi iso laituri sekä kotaravintola. Lenkkeilypolut ja talvisin hiihtoreitit lähtevät ihan vierestä. Ihana mäntymetsän tuoksu tuntui alueen reunamillakin!

Tästä siirryimme lähistöllä olevaan Opastuskeskus Suppaan. Siellä oli tosi kiva idea, kun ulkoa löytyi panoraamanäyttely! Näin Rokuan luontoa ja maisemia pääsee ihailemaan, vaikka itse keskus ei olisikaan auki.

Nyt Suppa kuitenkin oli avoinna, joten pääsimme sisäpuolen näyttelyyn. Siellä oli hienosti esitelty isoilla tauluilla muun muassa alueen maankohoamisen vaiheet. Supassa oli myös kahvila.

Rokua on yksi hyvistä päiväretkikohteista! Se ihastuttaa monipuolisuudellaan ja luonnonläheisyydellään.

Nyt onkin ollut niin paljon reissuja monen ihmisen kanssa, että on meinannut pitää kiirettä saada kaikki blogiin asti! Seuraavat päivät keskityn väitöskirjaan ja palaan ensi viikolla maakuntamatkailun pariin.

Kaivoskylä, Jatulintarha ja nostalginen Mäntylampi

Nyt vihdoin käynti synnyinseudullani Raahen Vihannissa! Olen asunut kouluaikani Lampinsaaren kaivoskylässä ja muutoin Vihannissa.

Lähdin nyt kyläreissulle ja suuntasin ensin Lampinsaareen. Kylällä on uimalammen yhteydessä pieni caravan-alue ja paviljonki. Kylänraitti on mielenkiintoinen nähtävyys, sillä talot ovat samanlaisia ja rakennettu täsmälliseen ruutukaavaan. Kaivoksen tuntuma näkyy kylällä.

Kaivoksen rakennuksia ei enää ole nähtävissä, mutta ennen kielletylle kaivosalueelle on tehty virkistysalue. Eli Sumppitunturille voi nyt mennä luvan kanssa ulkoilemaan ja retkeilemään. Kiehtovan väristä kiveäkin alueelta löytyy.

Suuntasin päivän mittaan Vihannista Raahen suuntaan Mäntylammelle, joka on suosittu uimapaikka, ja jossa on nykyisin hyvät mahdollisuudet kalastaa. Väkeä oli nytkin paljon isolla laiturilla ja uimassa. Mäntylampi eli Mänskä oli maankuulu tanssipaikka ja etenkin vuosittaiset Härkäjuhlat olivat iso tapahtuma.

Kävin vielä Vihannin kylällä. Kylälle mentäessä Kirkkojärven rannalla näkyy hyvin kotiseutukeskus-kirjasto Ukonkantti. Aikanaan sen rakentamisen jälkeen arkkitehtuuria käytiin kaukaakin ihastelemassa. Kirkkojärven rannalla on myös vanhoja rakennuksia eli muitakin kantteja.

Kaivosta on muistettu myös kirkonkylällä muun muassa vanhojen koneiden ja muistomerkin muodossa.

Jatulintarha Ukonkantin lähistöllä on kiva erikoisuus. Tämän kivilabyrintin tarinan voi lukea infotaulusta ja käydä seikkailemassa. Upea juttu!

Vihanti kylineen on panostanut myös retkeilyyn. Lintutorneja, laavuja ja ulkoilureittejä löytyy useilta kyliltä.

Tuttua seutua nyt uusin silmin!

Virkistäytymistä Limingan Rantakylässä

Limingan Rantakylään on kehittynyt monipuolinen virkistysalue. Kesällä etenkin uimaranta on suosiossa. Laavulla voi paistaa makkaraa ja nuotioida.

Läheisessä metsässä risteilee pururatoja ja talvella hiihtolatuja. Reiteistä on tehty selkeät opasteet. Alueelta löytyy ulkokuntoilulaitteita ja frisbeegolf-rata.

Koiria ei saa viedä virkistysalueelle, mutta kävimme Iran kanssa läheisellä metsätiellä, joka vie myös koirien uimapaikalle. Ah sitä mäntymetsän tuoksua! Hiekkateitä olisi ihana myös ratsastaa.

Matkaa alueelle tulee Limingan keskustasta muutama kilometri. Nytkin käydessämme alueella oli monen lajin harrastajaa ja ulkoilijaa.

On muuten ihanaa, miten blogista on tullut koko perheen harrastus! Mies kuljettaa, tytär huolehtii, että otan valokuvia ja Ira poseeraa kuvissa!