Luontonäyttelyssä Loppulan tilalla Sanginjoella

Miten upea juttu, että luontojärjestöt pitävät vapaaehtoisvoimin avoinna viikonloppuisin Loppulan tilaa Oulun Sanginjoella. Loppula on vanha metsänvartijan tila. Sijainti on loistava, jos haluaa kulkea samalla reissulla Sanginjoen ulkoilureitistöjä.

Yksi vaihtoehto on suoraan pihasta lähtevä noin kilometrin mittainen polku. Tilalla itsessään taas pääsee tutustumaan luontonäyttelyyn ja kahvittelemaan talossa.

Miljöö on idyllinen ja näyttely monipuolinen. Samalla saa ihailla vanhaa rakennusta yksityiskohtineen. Tien toisella puolella taas pääsee ihastelemaan kaunista Sanginjokea.

Kahvien maksu oli omantunnon mukaan, mutta mielelläänhän tuoreista leivonnaisista ja sämpylöistä jätti korvauksen. Nautimme ystäväni kanssa kahveista ulkosalla ja lähdimme sitten tutustumaan merelliseen Ouluun, josta seuraavassa postauksessa.

Järjestöillä on kovasti toiveita saada Loppulaan kävijöitä, ja suosittelenkin tätä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle sekä kivaksi päiväkohteeksi esimerkiksi lapsiperheille!

Ihastuttavassa Villa Kauppilassa Iissä

Olipa kiva ja rentouttava viikonloppureissu Iissä! Kauas ei aina tarvitse kotoa lähteä nauttimaan, niin kuin blogin perusidea onkin. Sain ilon majoittua uudehkossa B&B Villa Kauppilassa, joka sijaitsee jokivarressa lyhyehkön matkan päässä Iin keskustasta. Bed & Breakfast -majoituksen välittömässä läheisyydessä sijaitsee taidekeskus KulttuuriKauppila, joten nähtävyyksiäkään ei tarvitse kaukaa hakea.

Kaupallinen yhteistyö

Vastaanotto majapaikassa oli lämmin ja rakennus näytti jo ulkoapäin kiehtovalta. Pihapiirissä on myös muita vanhoja rakennuksia. Ja paikka vaikutti heti ensituntumalta ihanan rauhalliselta.

Uniikki vanhan hirsikartanon miljöö miellytti silmää. 1890-luvulla rakennettu paikka on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde. Kartanon remontti on tehty vanhaa kunnioittaen, kuitenkin majoitusviihtyvyyttä ajatellen.

Voi, miten viehkeä huone oli! Pidin sisustustyylistä ja luonnonläheisistä väreistä. Ikkunoissa pitsiverhot ja kaunis näkymä joelle. Huoneessa oli myös oma wc. Sekä se itselleni tärkeä vedenkeitin murukahveineen kuului varustukseen.

Minulla oli lukemista mukana ja suunnitteilla muutoinkin rauhallinen viikonloppu. Lähdin iltapäivällä tutustumaan Hiastinhaaran luontopolkuun, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Luontopolku olikin oiva valinta, sillä siellä oli todella rauhallista. Maasto oli varsin märkää, mutta tukevilla pitkospuilla pääsi lenkkikengillä etenemään. Kävin perillä saakka laavulla ja lintutornilla. Maasto oli todella luonnontilaista ja oli jännä havaita, että Liminkaan verrattuna kuitenkin erinäköistä.

Illalla sitten rauhallinen saunominen Villa Kauppilassa, hyvät olivat puitteet sielläkin. Ja sängyssä nukkui erinomaisesti. Aamulla sitten nauttimaan aamiaisesta ja se minulle kriittinen munakokkeli oli erittäin hyvää! Vähän vielä ulkomaisemien katselua ja sitten näppärästi kotimatkalle. Ja olin palautunut!

Villa Kauppilan yrittäjä kertookin: “Meille tärkeää on aitous, tunnelmallisuus, rauhallisuus ja henkilökohtainen asiakaspalvelu.” Kiitos B & B Villa Kauppila!

Tässä aiempi postaukseni Iistä ja nähtävyyksistä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2017/06/30/iissa-ymparistotaidetta-ja-vanha-hamina/

Kahvinautinnot Kofeiinikomppaniasta Oulussa

Jokin aika sitten pääsin maistamaan luomukahvia, jonka ystäväni oli hankkinut Kofeiinikomppaniasta Oulun torinrannasta. Tämä herätti kiinnostuksen käydä tutustumassa liikkeeseen.

Kofeiinikomppania sijaitsee vanhassa aitassa, joten jo miljöö on tutustumisen arvoinen. Houkuttelevia pussukoita olikin ympäriinsä ja pieneen tilaan oli saatu mahtumaan paljon.

Palvelu oli hyväntuulista ja mukavaa, ja kahvikaupassa oli myös pieni koira seuraa pitämässä. Kaupasta löytyy kahvin lisäksi iso valikoima teetä, joita pitää testailla ensi kerralla. Lisäksi on muun muassa yrttejä ja oululaista suklaata. Luonnollisesti myös erilaisia kahvinvalmistuskoneita ja teepannuja on myynnissä.

Kysyin myyjältä suosituksen kahviin. Paska kaupunni -kahvia menee paljon, mutta päädyin itse Möksämokkaan. Kahvin tuoksua saattoi nuuskutella liikkeessä, ja kun valinta oli tehty, niin pavut jauhettiin minulle valmiiksi.

Tätä sitten kotona testailemaan. Pidin vivahteikkaasta mausta ja paahtoaste 4/5 oli minun makuuni sopiva. Arjen pieniä nautintoja!

Kulttuuria ja kahvittelua Kemissä

Kylläpä Kemistä taas löytyi uutta! Minulla oli tarve pienelle irrottavalle reissulle ja lähdin päiväksi Kemiin. Minulla oli onni saada matkaan paikallistuntemusta omaava kaveri, joka esitteli paikkoja ja kertoi historiasta.

Kemi on parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupunki ja mielestäni mukavan kokoinen liikkua. Lähdimme liikkeelle kulttuurikeskuksesta. On kätevää, kun kaikki on koottu samaan paikkaan. Rakennuksesta löytyy muun muassa kirjasto, jossa emme nyt poikenneet kirjastohistoriastani huolimatta.

Erityisesti arvostan sitä, että kulttuurikeskuksen näyttelyihin oli vapaa pääsy. Kulttuurin tulee olla kaikkien ulottuvilla. Aloitimme taidemuseosta, jossa oli näyttely vanhoista matkajulisteista ja -mainoksista. Kiehtovia ja näyttäviä! Arvostin myös tilan arkkitehtuuria. Rakennus on 80-luvulta, joten siihen kuulemma on suunnitteilla myös mahdollista remonttia.

Tästä siirryimme historiamuseon puolelle. Tästä museosta sainkin vinkin Pakkasukossa käydessäni ja se poiki idean lähteä käymään Kemissä! Joten toivottavasti tämä kirjoitus tavoittaa intendentinkin!

Museon pystyi kiertämään aikajärjestyksessä, siispä liikkeelle muinaishistoriasta. Jonkin verran olen museoita kiertänyt, ja arvostin tämän selkeyttä ja tilasuunnittelua. Näyttely kertoi hyvin arkielämästä.

Kulttuurikeskuksesta lähdimme testaamaan Calle’s grilliä torille. Sää oli aivan loistava siirtymään kävelemällä. Grilli on kuulemma valinnut historiallisen nimen. Kaverini otti herkullisen näköisen hampurilaisen, jossa kaikki on itse tehtyä paikan päällä. Minulla oli pienempi nälkä ja päädyin bataattiranskalaisiin. Niinhän siinä kävi, että isosta annoksesta sai puolet ottaa kotiin!

Tämän jälkeen lähdimme poikkeamaan Haaparannassa. Päivä oli mukava ajella lomaliikenteestä huolimatta. Haaparannan jälkeen olikin kahvin paikka. Siispä takaisin Kemiin ja rautatieaseman vieressä sijaitsevaan kahvila Herttaan! Se on kuulemma paras, vaikkakin makuasioitahan nämä ovat.

Kiersimme ensin asema-alueella olevien vanhojen rakennusten pihapiirin. Aseman seutu on elävöitynyt, sillä sieltä löytyy remontoituja juhlatiloja sekä majoitustilaa. Kahvilan miljöö olikin todella viihtyisä. Vanhan rakennuksen kauniit hirret olivat näkyvissä. Tropicana-juustokakku oli loistavaa ja kahvi maistuvaa!

Lopuksi lähdimme vielä katsomaan Kemin näköaloja kaupungintalon 13. kerroksessa sijaitsevasta Panorama-kahvilasta. Näköalatasanne olikin hieno ja pidin siitä, että siellä oli opaskyltit, joihin maamerkit oli nimetty. Tasanteelta näki sekä meren että kaupungin suuntaan, eli hyvä yleiskuva muodostui. Hienoa!

Tällainen oli päivä Kemissä, ja kyllä nähtävää jää uudelle reissullekin!

Ihanan uniikki De Gamlas Hem Oulussa

Joko olet tutustunut uuteen Ouluun avattuun hotelli-ravintola De Gamlas Hemiin? Jos et, niin tästä saat maistiaisia ja inspiraatiota käydä tutustumassa esimerkiksi lounaan tai hotelliyöpymisen merkeissä.

Kaupallinen yhteistyö

Itse odottelin innoissani De Gamlas Hemin avautumista uuteen käyttöön. Rakennushan on valmistunut jo vuonna 1906 ruotsinkieliseksi vanhainkodiksi. Tässä käytössä se oli vuoteen 1982, jonka jälkeen arvokiinteistössä on toiminut muun muassa kaupungin virastoja.

Rakennus on kunnostettu pieteetillä ja vanhaa kunnioittaen, ja museoituhan kiinteistö onkin. Alkuperäinen tunnelma välittyy muun muassa hirsiseinistä ja vanhoista tulisijoista.

Jo hotellin vastaanotto on kutsuva idylli keinutuoleineen ja takkatulineen. Pitää mainita heti, että tästä saa myös De Gamlas Hemin omaa kahvia. Hotellin persoonallisena erikoisuutena onkin kello viiden tee, jolloin hotelliasukkaat voivat kokoontua tutustumaan toisiinsa. Hotellihuoneitahan talossa on 17.

Ravintola on myös uniikki ja viihtyisä. Kauniit kattaukset kutsuvat lounastamaan tai illalliselle. Buffet-lounas on mainio ja suosittu. Aterioidessa voi ihailla myös henkilökunnan vanhoihin aikoihin sopivia työasuja.

Ja henkilökunnalla on aina aikaa kertoa talosta ja sen historiasta. De Gamlas Hem haluaa olla asiakkaita varten, luoda kodikasta ja viihtyisää tunnelmaa sekä ylittää odotukset. Asiakkaita huomioidaan monella pienellä tavalla, kuten saattamalla uudet tulijat hotellihuoneisiin.

Myös juhla- ja kokoustiloja rakennuksesta löytyy. Yläkertaan saadaan mahtumaan satakin henkilöä. Yläkerrassa pääsee myös ihailemaan lasi-ikkunoiden kautta talon vanhoja puurakenteita. Alakerran pieni kabinetti sopii mainiosti esimerkiksi lounastapaamisiin.

Ja hotellihuoneet sitten! Nekin ovat aitoja tunnelmaltaan. Vanhat ovet ja tulisijat on säilytetty, mutta toki huoneiden muu varustus on nykyaikainen. Erityisesti vuoteisiin on panostettu, sillä tavoitteena on tarjota hotelliasukkaille jopa parempi uni kuin kotona.

Suosittelen lämpimästi De Gamlas Hemin tunnelmaa niin lähempää kuin kauempaa tuleville!

Monipuolinen Ikaalinen irrotti arjesta

Olipa Ikaalinen monipuolinen matkakohde! Lähdin sinne etukäteen suunnittelematta muuta kuin kylpylän, mutta muutakin nähtävää löytyi yllin kyllin. Yöpymispaikkana oli Ikaalisten kylpylän kupeessa oleva ammattiliiton asunto.

Menomatkalla pääsin lopultakin Jalasjärven Juustoporttiin! Olen tavannut perheyrittäjät muissa merkeissä ja oli tosi kiva päästä tutustumaan paikan päälle. Upea juustomyymälä maistiaisineen sekä näyttöjuustola herättivät kiinnostuksen.

Perillä Ikaalisissa odotti siisti ja viihtyisä asunto. Siitä oli hyvä suunnata heti seuraavana aamuna kylpylään. Kävelin järvenrannan kautta tyyntä maisemaa ihaillen. Minähän olen kylpyläfani, joten menin jännityksellä pulikoimaan. Ja niin kävi, että Ikaalisten kylpylä kohosi korkealle ranking-listallani! Todella monipuolinen ja tilava paikka.

Tästä sitten suunta Seitsemisen kansallispuistoon. Puistoa lähestyttäessä maisema alkoi muuttua ja jyhkeät puut olivat näyttäviä. Puistossa olisi ollut hyviä patikointireittejä ja useampi luontopolku. Nyt kuitenkin pääkohteena luontokeskus.

Luontokeskus olikin hauska ja puita eri muodoissaan esillä. Retkeilyteema näkyi ja itse innostuin kaikista eniten erilaisista nuotionsytytysmalleista. Ihan tulivat nuoruuden retkeilyajat mieleen.

Paluumatkalla pysähdys lounaalle Tei-tuvalle. Ja mikä sattuma: valtaisan runsas lounaspöytä, sillä ravintola odotteli juuri isoja tilausryhmiä. En ole pitkään aikaan syönyt näin hyvin.

Seuraava kohde oli Ikaalisten vanha kauppala. Se olikin todella viehättävä alue puistoineen ja rantanäkymineen. Vähän erilaista puukaupunkia muihin näkemiini verrattuna.

Pieni lepo majapaikassa, jonka jälkeen suunta Kyröskoskelle. Koski meinasi olla vähän hukassa, mutta sieltähän se tehdasalueen läheltä löytyi. Putouskorkeus 22 metriä oli näyttävännäköinen.

Vielä päivän päätteeksi poikkeama Frantsilan Kehäkukassa ja Mannanmäen näkötornilla. Tämän jälkeen saikin todeta, että nähtävää jää vielä toisellekin reissulle näillä seuduilla!

Kellokosken Ruukilla ja prinsessan maisemissa Tuusulassa

Oletko kuullut Kellokosken prinsessasta, lukenut kirjan tai katsonut elokuvan? Tämä kiehtova persoona asusteli Kellokosken sairaalassa. Olen käynyt kerran aiemmin sairaalan ympäristössä, mutta tällä kertaa olin siskoni luona viikonloppukylässä ja lähdimme tutustumaan tarkemmin myös viereiseen Kellokosken Ruukin alueeseen.

Päädyimme Ruukilla aluksi Kinuskilla-kahvilaan leivoskahveille! Kirpparin päätimme jättää kierroksen loppuun. Kinuskilla olisi ollut tarjolla myös herkulliselta vaikuttavaa brunssia, mutta kakkupaloissakin oli syömistä kylliksi aamupäivän alkuun.

Tästä lähdimme kiertämään aluetta. Vanhat teollisuusrakennukset olivat kiehtovan näköisiä ja niihin oli kehitetty uutta yritystoimintaa. Alueella oli myös muun muassa kirkko, jossa olikin juuri meneillään jotain, olisiko ollut häät. Idyllinen ympäristö.

Palasimme takaisin ja siirryimme puiston kautta Kellokosken sairaalan alueelle. Katseenvangitsija on vaaleanpunainen vanhin kartanorakennus. Aluetta on rakennettu eri aikoina eli myös uudempaa löytyy. Sairaalakäytöstä ollaan nykyään luopumassa, mutta sairaalalla on pitkä historia.

Puistosta löytyi myös prinsessan muistomerkki, jonne pysähdyimme myös kuvailemaan. Kellokoskelta jatkoimme lasagnen tekoon ja myöhemmin Kurpitsakarnevaaleille. Niistä saatte lukea seuraavasta postauksesta.

 

Autiosaaren tunnelmaa Varjakansaarella Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulun Oulunsalon Varjakasta pääsee autiolle Varjakansaarelle? Yhteytenä toimii kapulalossi. Olen pitkään haaveillut saarella käynnistä, ja nyt pääsin sinne ystäväni kanssa. Saarelle oli nimittäin puuhanainen Tanja Råmanin vetämänä järjestetty illallinen ja ohjelmaa.

Lossi tuli täyteen 24 henkilöllä ja miesvoimaa löytyi kapuloimaan saarelle, jonne matka kesti noin kymmenen minuuttia. Manterekin näytti erilaiselta mereltä käsin. Perässä tuli vielä toinen lossillinen porukkaa, joten meitä oli saarella muutamia kymmeniä henkilöitä.

Aluksi käveltiin polkua, joka oli vastikään raivattu. Saarella on siis toiminut vanha saha ja silloin asukkaita saarella on ollut parisataa. Kuuntelin kävelymatkalla saaren historiaa. Löydettävissä on muun muassa vanha paloaseman torni.

Sitten alkoikin pilkottaa taloja eli saaren entisten asukkaiden sahatyöläisten koteja. Tästä päädyimme sitten vaikuttavan Konttorin edustalle. Talo oli suuri ja aluksi jäimme pihamaalle, jonne meille oli taiteilijaresidenssin taiteilijoiden toimesta järjestetty hoitoja ja ohjelmaa. Itse ennätin käydä jalkakylvyssä.

Kun koko poppoo oli saapunut Konttorille, niin pääsimme tutustumaan talon sisätiloihin. Suuria ja kauniita huoneita riitti. Ja sitten yllättäen alkoi improvisoitu tanssiperformanssi pitkin taloa! Mikä ilta ja tunnelma!

Tämän jälkeen sitten illan päätteeksi illallinen, joka koostui siis omista piknik-eväistämme.

Oli kyllä kokemus ja saari jäi houkuttamaan uudellekin käynnille!

Elämän eliksiiriä Runnin kylpylässä

Meillä oli ystäväni ja hänen 7-vuotiaan poikansa kanssa mukava reissu Runnille. Yövyimme kylpylähotellissa, johon olimme todella tyytyväisiä sen tarjoamien monipuolisten aktiviteettien ja viihtyisien tilojen johdosta.

Ajelimme Iisalmen suuntaan kauniita maisemia ihaillen. Pysähdyimme vesistön äärellä kioskilla, jonka jälkeen suuntasimme aluksi Iisalmeen. Tutustuimme siellä Juhani Ahon museeon, jossa olen käynyt kerran aikaisemminkin. Alue on varsin viehättävä, ja kävimme kiertämässä rantasaunalta lähtevän metsäpolunkin. Kuulimme, että kesäteatteriesitykset olivat olleet suosittuja.

Tästä suuntasimme itse kohteeseen kylpylähotelli Runnille. Saimme mukavan ja tilavan huoneen, ja pääsin taas aluksi kahvinkeittoon. Tyytyväisenä olin todennut, että myös hotellin vastaanoton yhteydestä löytyi kahvio. Huoneessa oli myös ihana tilava parveke, ja nythän helle helli meitä todella. Se ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä huoneesta löytyi viilentävä ilmalämpöpumppu. Olosuhteet siis täysin kunnossa!

Jo hotellin aulastakin sai kuuluisaa mineraalipitoista terveysvettä. Maku olikin todella kiinnostava ensikertalaiselle! Ei paha kuitenkaan. Lähdinkin kävellen käymään itse terveyslähteen rakennuksessa ja hotellin lähiympäristöä tutkailemassa. Alue oli monipuolinen: oli pallo- ja leikkikentät, kaunis ympäristö melontaan ja niin edelleen. Hotellin läheisyydessä oli myös siihen kuuluva komea kartanohotelli.

Piipahdin terveyslähteellä ja jatkoin siitä vielä kivalle riippusillalle. Sillan ylitse olisi vielä päässyt kiehtovalle polulle, jonka varrella oli taukopaikkoja. Nyt kuitenkin palasin hotellille vähäksi aikaa lepäämään, jonka jälkeen otinkin pyörän käyttöön ja lähdin läheiselle Saarikosken puusulkusillalle. Se oli todella hieno, ja kuulin myöhemmin, että siellä olisi voinut käydä myös kastautumassa! En tiedä, olisinko itse uskaltanut. Melomallakin sillasta kuulemma pääsee läpi. Jännää!

Tämän jälkeen meillä oli vielä illalla aikaa käydä itse kylpylässä, jota tietysti olin odottanut. Kylpylä oli viihtyisä ja kompakti. Tilaa oli uida, ja erilaiset muut altaat löytyivät poreista ja suihkuista nauttimiseen. Kuumassa saunassakin oli mukava poiketa vilvoittavien vesien jälkeen.

Hotellin ravintolasta sai lounasta kattavasta buffet-pöydästä, ja illalla ystäväni kävi vielä syömässä. Hotellissa oli mukavasti tilaa, muutamia ryhmiä oli paikan päällä. Tämä oli hyvä, sillä itsekin olisimme saaneet osallistua erilaisiin ryhmäohjelmiin kuten melontaan. Kaikkea ei kuitenkaan ennättänyt tehdä, vaikka minulla olisi tehnyt mieli vielä tennistä tai lentopalloa pelaamaankin.

Aamulla ystäväni kävi vielä kylpylässä poikansa kanssa ja minä katselin maisemia huoneen parvekkeelta. Sitten olikin luvassa yllätys, sillä meille tuli kyläilemään kaverini sukulaisia! Istuimme terassilla ja he vaihtoivat vuosien kuulumiset.

Sitten olikin aika lähteä kotimatkalle. Ajoimme eri reittiä, joka oli minulle osin uusi: Kiuruveden kautta Pyhäjärvelle ja siitä jatkettiin nelostietä. Matka tuntui lyhyeltä etenkin kun itsellä ei tarvinnut toimia kuskina lainkaan.

Totesimme, että Runnilla riittäisi ohjelmaa toiseenkin ja pidempään vierailuun!

Kaupallinen yhteistyö

Pellossa, Levillä ja matkalla

Nyt tulee pitkä postaus, jossa liikutaan muun muassa Pellossa, Levillä, Kukkolaforsenilla sekä matkalla niihin. Näistä voisi tehdä useammankin postauksen, mutta minulla on aiheita varastossa niin paljon, että pakko tiivistää!

Lähdimme siis siskoni ja hänen 5-vuotiaan tyttärensä kanssa sukuloimaan Pelloon. Matkalla pysähdyimme muun muassa Napapiirillä Tuomaan tuvalla. Ihana helle helli matkaamme, mutta autossa on ilmastointi.

Pellossa kävimme vakiokohteessa kauppakeskus Vihreällä pysäkillä, jossa ihastelimme Pentikin tuotteita ja nautimme terassilla jäätelöt. Tämän jälkeen ennätimme vielä uimaan Ritavalkeaan.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli käynti Levillä. Aluksi suuntasimme Äkäslompoloon, jotta sisko sai tutustua Jounin kauppaan. Sieltä pihalta yhytimme sen maailman suurimman poron.

Tästä jatkoimme Ylläksen maisematietä kohti Leviä. Leville päästyä olikin jo lounasaika ja löysimme todella tasokkaan lounaspaikan. Samassa yhteydessä oli gondolihissi ja kiipeilypuisto, joka muuten näytti hurjalta!

Siirryimme toiselle gondolihissille, koska siellä oli mahdollisuus tulla mäkikelkalla alas. Myös portaita pitkin pääsi, ja porukkamme käyttikin eri reittejä. Gondoli nousi nopeasti ja Levin huipulta sai ihailla maisemia. Mäkikelkka oli elämys eikä siinä ennättänyt pelottaa.

Tämän jälkeen suuntasimme Levin kylpylään, joka onkin Suomen parhaita. Nyt oli vielä mukavasti tilaa nautiskella altaista.

Palasimme Pelloon loppumatkan Väylänvarren lohitietä pitkin eli Tornionjokivartta. Jokinäkymät ovat upeita niin täällä kuin muuallakin matkalla.

Paluumatkan teimme Tornionjokivartta Ruotsin puolta pitkin. Pysähdyimme Kukkolaforsenilla katselemaan museorakennuksia ja koskea sekä poikkeamaan kahvitauolla.

Tästä jatkoimme matkaa ja lounastimme Torniossa hotelli Mustaparrassa. Siitä löytyykin aiempi postaus täältä:

Iki-ihana majapaikka ja näkemistä Torniossa