Rentoutumista Ukkohallassa

Ukkohalla on ehdottomasti yksi lempi- ja vakiokohteitani! Tällä kertaa lähdin sinne ystäväni ja kummipoikani kanssa pienelle syyslomareissulle.

Matkalla poikkesimme ensin Hepokönkään putouksella. Se on varsin näyttävä ja siihen on helppo tutustua sekä ylä- että alajuoksulta.

Meillä oli vuokrattuna paritalon puolikas Lomaluolista, joissa olen aiemminkin käynyt. Ukkohallasta onkin lukuisia muistoja. Nytkin totesimme mökin viihtyisäksi ja ryhdyimme aluksi ruoanlaittoon. Mökin parvi oli todella tilava ja sisustusratkaisu muutenkin toimiva.

Ruoan jälkeen oli vuorossa hohtokeilaus uudehkossa keilahallissa. Saunamaailman ja kylpylän jätimme väliin pienen flunssaisuuden takia, mutta voin lämpimästi suositella niitäkin.

Olin ensimmäistä kertaa hohtokeilaamassa ja totesimme homman todella kivaksi! Tunti kului siivillä ja sen jälkeen olikin saunan vuoro.

Aamulla kävimme vielä kävelyllä ja maisemia ihastelemassa järven yli menevällä kävelysillalla. Ukkohalla onkin varsin monipuolinen paikka ja rauhoittumisen kohteena se toimi jälleen täysin.

Hepokönkään putousta ihastelemassa

Puolangalla sijaitseva Hepoköngäs on Suomen korkein luonnontilassa oleva vapaa vesiputous. Korkeudeltaan putous on 24 metriä.

Lähdin aamusumussa ajelemaan kohti Ukkohallaa Puolangan kautta. Utajärven ja Puolangan väli on hieman töisevä lukuisten mutkiensa vuoksi, mutta kaunis alkava ruska teki matkanteosta miellyttävää. Kainuun rauha näkyi ja tuntui.

Muistelin, että olemme monestikin aikoneet mennä Hepokönkään putousta katsomaan, mutta se on aina jostain syystä jäänyt, vaikka Ukkohallassa on tullut paljon kuljettua.

Hepokönkään parkkipaikalta oli 600 metriä itse putoukselle. Polku oli tehty helppokulkuiseksi myös lastenvaunuille ja liikuntaesteisille. Kosken kohina alkoi kuulua lähes matkan alussa.

Äkkiä saavuttiinkin jo kosken niskalle, josta pystyi jo veden virtausta näkemään. Tähän oli myös rakennettu hieno nuotiopaikka.

Kosken niskalta polku jatkui ja kiersi joen toiselta puolelta putouksen alapuolelle. Polku oli erittäin hyväkuntoinen ja polveili maisemassa miellyttävästi. Alueellahan on myös muita kävelyreittejä. Koko ajan saattoi kuulla kosken kohinaa.

Wau, mikä näkymä putouksen alapuoliselta näköalapaikalta oli! Vettä riitti putouksessa näin syyskesästäkin. Jännittäviä hetkiä saattoi kokea vielä laskeutumalla portaita ihan joen partaalle, jossa vesi jo melkein pärskyi päälle. Tässä vaiheessa muistinkin, että viimeksi olemme putouksella käyneet siskoni kanssa yhdellä mökkireissulla.

Pienen rasvanpolttolenkin jälkeen olikin hyvä syödä vähän välipalaa, jonka jälkeen matka jatkui Ukkohallaan. Älkää jättäkö Hepoköngästä välistä, se on ainutlaatuinen kohde!