Luontonäyttelyssä Loppulan tilalla Sanginjoella

Miten upea juttu, että luontojärjestöt pitävät vapaaehtoisvoimin avoinna viikonloppuisin Loppulan tilaa Oulun Sanginjoella. Loppula on vanha metsänvartijan tila. Sijainti on loistava, jos haluaa kulkea samalla reissulla Sanginjoen ulkoilureitistöjä.

Yksi vaihtoehto on suoraan pihasta lähtevä noin kilometrin mittainen polku. Tilalla itsessään taas pääsee tutustumaan luontonäyttelyyn ja kahvittelemaan talossa.

Miljöö on idyllinen ja näyttely monipuolinen. Samalla saa ihailla vanhaa rakennusta yksityiskohtineen. Tien toisella puolella taas pääsee ihastelemaan kaunista Sanginjokea.

Kahvien maksu oli omantunnon mukaan, mutta mielelläänhän tuoreista leivonnaisista ja sämpylöistä jätti korvauksen. Nautimme ystäväni kanssa kahveista ulkosalla ja lähdimme sitten tutustumaan merelliseen Ouluun, josta seuraavassa postauksessa.

Järjestöillä on kovasti toiveita saada Loppulaan kävijöitä, ja suosittelenkin tätä jokaiselle luonnosta kiinnostuneelle sekä kivaksi päiväkohteeksi esimerkiksi lapsiperheille!

Lempikohde Varessäikkä Siikajoella

Kuten Kalevan haastattelussakin mainittu, yksi lempiuimarantojani sijaitsee Siikajoella. Minulla on Varessäikkään sama matka kuin Oulun Nallikariin, joten suunta on usein rauhallisemmalle rannalle.

Nyt oli helteinen päivä, ja olin vatsakipuisena koko päivän. Jotain oli kuitenkin tehtävä, niin lähdin ajelulle Varessäikkään. Ihmiset olivatkin jo löytäneet sinne ja pieni kioskikin oli avautunut.

Uimarannan vesi oli matalalla, mutta ihmiset olivat ainakin kahlailemassa pitkällä. Minä vielä säästelen uimaan menoa.

Sitten viimenäkemän alueelle oli rakennettu uusi kota. Muutenkinhan puitteet ovat oivat sekä uintireissuille että leirintään.

Jotenkin meri on aina niin kaunis ja joka päivä erinäköinen. Taas sain nauttia tästä mielenmaisemasta.

Rauhoittumassa Hummastinvaarassa Raahessa

On upeaa, kun on paikallistuntemusta omaava kaveri! Vaikka olen itse kotoisin Raahesta, niin kaverini ansiosta sieltä on löytynyt minulle aivan uusia paikkoja.

Yksi näistä on Hummastinvaaran ulkoilualue. Sinne pääsee kasitien varresta, mutta nyt ajoimme toista tietä louhoksen suuntaan. Jo kivilouhoksen näkeminen oli elämys!

Hiekka- ja soratie jatkui ja jatkui, mutta yllättäen päädyimme laavulle ja ulkoilureitin alkuun. Kovasta tuulesta huolimatta saimme nuotion syttymään ja nautimme rauhallisesta eväshetkestä. Kaverillani oli taas hyvät eväät mukana ja minä sain vain rentoutua.

Makkaranpaiston jälkeen lähdimme ulkoilupolkua pitkin kävelylle järven rantaan. Järvi olikin aika suuri ja rannasta oli hyvät näkymät. Tästä oli kiva palata toista kautta pitkospuita pitkin taukopaikalle.

Reitti jäi kiehtomaan, ja koska sinne pääsee monesta paikasta, niin ensi kerralla voisi lähteä kävelylle toisesta pisteestä.

Rentouttava lomanen Muhoksen Montassa leirintäalueella

Viimevuotiseen tapaan alkukesän ohjelmassa oli yöpyminen ja pieni loma Muhoksen Montassa sijaitsevassa Active Camping Montan leirintäalueella. Paikka on ihanan lähellä ja kauniissa Oulujoen ympäristössä.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimme viikonloppuna jännäten, millainen majapaikka löytyy. Montassa oli juuri tuona päivänä kalastuskauden avajaiset, jolloin lohta oli istutettu jokeen. Leirintäalueella olikin vielä porukkaa ja myös yöpyjiä.

Saimme kuuden hengen leirintämökin, joka oli aivan huoltorakennuksen lähellä. Mökki olikin tosi tilava ja viihtyisä. Ensimmäisenä kahvinkeittoon ja ihastelemaan jokinäkymää. Jokirannassa oli kalastajia, ja pitihän minun rientää saalista kuvaamaan, kun pariskunta sai varttitunnissa kaksi lohea!

Myös veneilymahdollisuus leirintäalueella olisi ollut, mutta koska oli sateinen päivä, niin päädyimme ensin ajelemaan Utajärven suunnilla, käymään kaupassa ja katsomassa Pyhäkosken voimalaitosta. Voimalaitokselta oli huikeat näkymät ja se teki vaikutuksen. Lemmenpolun patikointireittihän kulkee Pyhäkosken ja Montan välillä. Siellä kävin viime kesänä, ja tämän jutun lopusta löytyy linkki tähän postaukseen.

Reissun jälkeen olikin mukava majoittua grillikatokseen makkaranpaistoon. Tuossa vaiheessa alueella olikin jo rauhallista, sillä jääkiekon finaalipelitkin olivat menossa. Makkaroiden jälkeen pääsikin jo saunaan. Myös leirintäalueen huoltorakennuksen tilat olivat siistit ja toimivat. Saunassa oli ihana iso vuolukivikiuas.

Saunan jälkeen siskoni tuli vielä tyttönsä kanssa mökille kylään. Ilta meni siis rattoisasti, hyvät yöunet saatiin ja aamulla vielä vähän katselemaan paikkoja. Viime vuonna kävin myös fatbike-ajelulla, siitäkin löytyy toisesta jutusta. Ja koska leirintäalueella on myös erilaisia aktiviteetteja, niin kiipeilemäänkin siellä olisi päässyt. Mutta minulle riitti viimevuotinen kokemus Seikkailupuisto Huikiasta…

Palvelu leirintäalueella on sydämellistä ja lämmintä. Alue on mukavan kompaktin kokoinen ja todellakin näkymät joelle ovat aivan ehdottomat. Kiitos taas Montta Active Camping!

Viime kesän juttu tässä:

http://terhimustakangas.pallontallaajat.net/2018/05/26/luonnonlaheista-idyllia-ja-aktiivista-lomaa-montassa/

Seinäkiipeilyä kokeilemassa Oulussa

Oletko tiennyt, että Oulussa voi harrastaa seinäkiipeilyäkin? Ystäväni kanssa suunnittelimme pitkään kiipeilyn kokeilua, kunnes sitten lähdimme Oulun kiipeilykeskukseen Toppilaan.

En hoksannut kuvata kaikkia vaiheita, mutta aluksi vastaanoton jälkeen pääsimme sovittamaan kiipeilykenkiä. Saatuamme ne jalkaamme saimme aluksi opastuksen helpommalle seinälle, jossa oli myös pehmeä alastulo.

Onneksi olin saanut etukäteisvinkin, että myös sivusuunnassa voi edetä! Todellakin hirvitti nousta korkeammalle, vaikka värikoodattua helppoa reittiä kokeilinkin. Ei tämä ihan ollut minun juttuni, vaikka halua olisi ollutkin.

Päätin sitten, etten lähde kokeilemaan vaativampaa seinää ollenkaan. Ystävälleni haettiin valjaat ja saatiin niille uusi opastus. Kiipeily näyttikin sujuvan hyvin, vaikeinta oli kuulemma antaa itsensä tulla alas vaijerin varassa. Hieman poltteli itselläkin kokeilla tätä, mutta katsotaan, uskaltaudunko paikkaan uudemman kerran. Aina ei sitä päätähuimaavaa rohkeutta ole!

Leikkisä jääkarhu Ranualla ja lepolomaa

Tiedäthän Ranuan eläinpuiston? Saimme pääsiäisenä ystäväni kanssa vierailla siellä. Lähdimme liikkeelle jo aamupäivästä ja puistossa olikin mukavan hiljaista. 12-vuotias tyttökin jaksoi innoissaan kiertää puiston.

Näimme kaikki eläimet, niin suuret kuin pienetkin. Kohokohta oli se, kun jääkarhunpentu laski liukumäkeä! Eläimillä oli hyvin tilaa ja puisto oli siisti. Ja herättihän käynti muistojakin siitä ajasta, kun olen oman tyttäreni kanssa puistossa käynyt. Nyt reissu olikin jo pitkään ollut suunnitteilla.

Majoituimme Ranuan keskustassa Kuusitiellä sijaitsevaan huoneistoon. Majapaikka oli pieni kaksio. Meillä oli loistava ruoanlaittaja mukana ja nautimmekin kaikki ateriat huoneistolla. Käytössä oli sähkögrilli, jolla sai hyvin päiväruoat tehtyä.

Niin majapaikka kuin koko Ranuan kylä olivat rauhallisia. Kävimme useaan otteeseen kävelyllä ja keskustasta tein myös kirpparilöytöjä. Nähtävyyksiäkin bongasimme kylältä, tosin ne meinasivat mennä minulta ensin ohi! Nauroimmekin vähän, että miten en voinut olla huomaamatta valkoista kiveä! Mutta löytyihän se sieltä, samoin Hillatori.

Lisäksi kävimme Simojärvellä ajelemassa ja katsomassa Japanitaloa. Se olikin varsin kiehtova, suosittelen!

Paluumatkalla päädyttiin grillille, josta seuraavassa postauksessa!

Päiväretkellä virkistäytymässä Pudasjärvellä

Hoksasimme jokin aika sitten ystäväni kanssa, että meillä molemmilla on siteitä Pudasjärven suunnille. Ja että monesti on tullut esimerkiksi uimahallin ohi ajettua. Niinpä päätimmekin tehdä päiväretken paikkakunnalle ja näin sitten lähdimme viime sunnuntaina matkaan.

Keli oli hyvä ja ennätimme ajella Pudasjärven keskustassa ennen uimahallin aukeamista. Sitten suuntasimme Puikkari-uimahalliin virkistäytymään. Joimme aluksi kahvit ja ihastelimme hallin viihtyisää ilmettä.

Tykästyimme uimahalliin, jossa oli hyvin tilaa. Liukumäkeäkin piti testata. Saunassa kuulinkin, että halli on juuri 20 vuotta vanha, mutta pidetty tosiaan siistissä kunnossa. Tänne uudelleenkin!

Uinnin jälkeen lähdimme keskustaan ravintola Meritaan. Ystäväni päätyi pizzaan ja minä otin Iskender-kebab -annoksen. Tästä jäi kotiin mukaan otettavaksikin.

Ruokailun jälkeen paikansimme vielä Kulttuurikeskus Pohjantähden. Ja jopa sattuikin loistavasti: Pohjantähdessä oli vaatesuunnittelija Riikka Kälkäjän näyttely ja Riikka oli itse paikalla kertomassa työstään.

Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka asujen suunnittelu on käynnistynyt visuaalisen värimaailman hahmottamisesta edeten luonnosten kautta valmiiksi vaatteiksi.

Tästä sitten kotimatkalle. Olimme tyytyväisiä kivaan reissuun!

Tulistelemassa Läntisrannan virkistysalueella

Kaipasin luontoretkeä ja saamani piti, sillä ystäväni Raahesta järjesti kyydin ja eväät mukaan ja lähdimme Vihannin puolelle Läntisrannan virkistysalueelle makkaranpaistoon. Minähän olen kotoisin Vihannista, mutta siellä asuessani tätä virkistysaluetta ei vielä ollut. Lähdin siis uteliaana katsomaan.

Ajelimme Raahesta ja ennen Vihannin kyliä käännyimme Läntisrannalle. Alueella menee myös retkeilyreittejä, mutta nyt suuntasimme suoraan kodalle makkaranpaistoon ja eväille.

Alue olikin varsin viihtyisä, pienen järven rannalla rakennukset sekä liikunta- ja leikkivälineitä. Voi kuvitella, että kesäaikaankin todella idyllinen paikka.

Saimme tulet kodassa hyvin syttymään ja onneksi puita oli vielä jäljellä. Kannattaa ehkä varata omat mukaan, sillä liiteriä ei oltu täydennetty.

Retkipäivä oli todella rentouttava ja ajelimme vielä Mäntylammen kautta pikkuteitä takaisin Raaheen.

Talvisen Koitelinkosken maisemissa nuotioimassa

Olipa mukava ilta, kun lähdimme ystäväni kanssa makkaranpaistoon Koitelinkoskelle Oulun Kiiminkiin! Sattui olemaan nollakeli, joten kylmäkään ei vaivannut koko iltana.

Kiertelimme ensin kävelypolkuja ja siltoja. Ympäristö oli sopivan valaistu, ei kuitenkaan vieden illan pimeää tunnelmaa.

Tämän jälkeen nuotion sytytykseen. Paikan päällä oli puita, mutta ne olivat vähän kohmeisia. Ystäväni sai vuoleskella eräänkin puunpalasen, jotta nuotio saatiin syttymään. Syttyihän se lopulta, mutta siinä vaiheessa innostus oli niin suuri, että unohdin ottaa valokuvan!

Meillä oli eväänä aitoja kärkkäreitä sekä luomukahvia. Ai että oli hyvää!

Vieressä liplattava koski loi rauhallista tunnelmaa ja ilta olikin rentouttava. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun olin talvipimeällä nuotioimassa.

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni!

Virkistymässä Oulun Edenissä

Arvatkaapa, mikä on yksi lempikylpylöitäni? No sehän on tietysti Oulun Eden, eli lähelläkin vielä. Minulla onkin tapana säännöllisesti käydä virkistymässä siellä.

Tällä kertaa ajattelin, että teen samalla blogijuttuakin ja kuvasin Edenin tiloja. Hotelli sattui juuri olemaan aivan täynnä, joten en päässyt kuvaamaan huoneita. Olen kuitenkin aiemmin myös majoittunut Edenissä, joten tiedän, että huoneet ovat tilavia ja viihtyisiä.

Erityisen hyviä muistoja on parista Edenissä vietetystä joulusta. Nyt olikin mukava, kun jouluista tunnelmaa oli jo laitettu kylpylähotellin tiloihin.

Pulahdin kylpylässä uimassa, porealtaissa ja saunassa. Mukavaa oli niin kuin aina. Edenin erikoisuushan on aaltokone, jonka aikana yleensä kaikki asiakkaat nauttivat aalloista. Aallot tulevat tasatunnein. Myös ulkoallas löytyy.

Monesti tapanani on poiketa alakerran kahvilassa kahvilla tai keittolounaalla. Yläkerran ravintolassa taas olisi ollut tarjolla herkullinen aamiaiskattaus, jota ne nyt kuitenkaan maistellut. Ravintola Maisemasta on kivat näkymät kylpylään.

Myös ajanvietettä, kuten pelejä ja kuntosalia Edenistä löytyy. Ja tottakai pitää muistaa erilaiset hoidot, joita on saatavana. Niitä en ole itse vielä testannut.

Mutta kotosalla ollessa Eden on yksi suosikkejani, kun haluan rentoutua.