Koiteli elää vuodenaikojen mukaan

Oulun Kiimingissä sijaitseva Koitelinkoski elää kauniisti vuodenaikojen mukaan. Poikkesimme ennen lumien tuloa Koitelissa, tämä oli minullekin ensimmäinen kerta siellä muulloin kuin kesäaikaan.

Kosken värit ja maisemat olivat kauniit, vaikka vesi koskessa olikin vähempänä. Ihmiset olivat liikkeellä retkeilemässä.

Nyt on talvi tullut ja pitää käydä katsomassa näkymiä useammin!

Kerro, mistä aiheista haluaisit näin talviaikaan lukea blogistani?

Kraatterijärvi ja meteoriittikeskus – leppoisa kylpyläloma Lappajärvellä ja Tuuriakin mukana

Syyslomalla suuntasimme ystäväni ja hänen poikansa kanssa Pohjanmaalle Hotelli Kivitippuun Lappajärven maisemiin. Kriteereinä lomakohteelle olivat sopiva matka sekä kylpylä. Itsellä on pitkään kiinnostanut päästä näkemään erikoinen Lappajärvi, joka on meteoriitin putoamisesta muotoutunut kraatterijärvi.

Menomatkalla pysähdyimme lounaalla Kaustisten Kansanlääkintäkeskuksessa. Se on myös kiinnostanut nähdä, sillä paikka tarjoaa myös majoitusta. Lounas oli hyvä ja ilmapiiri miellyttävän rauhallinen ja rentouttava.

Olimme hyvissä ajoin perillä Lappajärvellä ja ajelimme ensin kylän keskustaan, josta suuntasimme sitten parin kilometrin päähän kylpylähotelli Kivitippuun. Tie myötäili kauniisti järven rantamaisemia. Huomasimme heti, että paikka oli monipuolinen, sillä esimerkiksi museoalue sijoittui tien varteen. Kesäisin paikka tarjoaa vielä enemmän näkemistä, sillä Lappajärvellä on myös risteilyjä sekä lähialueella on muun muassa golfkenttä.

Kivitipussa oli mukavan rauhallista ja pääsimmekin heti majoittumaan. Huoneesta oli näkymä järvelle. Hotellin värimaailma oli kaunis viimeisimmän remontin jälkeen.

Koska meillä oli runsaasti aikaa ja ystävän lapsella oli toiveena saada reissulta uusi lelu, niin päätimme lähteä iltapäiväksi Tuuriin ja Veljekset Keskisen kyläkauppaan – siihen Suomen suurimpaan. Matka taittui mukavasti ja suuntasimme suoraan kaupan leluosastolle. Itsekin innostuin ja tein joululahjalöytöjä sieltä!

Ähtärin eläinpuistoon emme olisi ennättäneet, mutta söimme Tuurissa ja teimme ostokset. Kyläkaupassakaan ei ollut tungosta, sillä nyt oli menossa pohjoissuomalaisten syyslomaviikko. Edellisellä viikolla on varmasti säpinää riittänyt, niin kuin kylpylässäkin. Ihastelin kyläkaupassa tavaramäärien hienoa esillepanoa!

Ennätin päivän aikana tutustua Kivitipussa olevaan meteoriittikeskukseen ja sen näyttelyyn. Näyttely oli monipuolinen ja lapsia varmaan houkuttavat erilaiset mikroskoopit, joilla oli mahdollisuus tutkailla kivinäytteitä. Järvestä on löydetty myös todella ihania simpukoita.

Tuurista palattuamme ennätimme vielä iltauinnille Kivitipun kylpylään. Kylpylä ei ollut suuren suuri, mutta kaikki tarvittavat aktiviteetit löytyivät ja uinnillekin oli hyvin tilaa. Myös kylpyläosasto on remontoitu. Hyvinvointiteemaa löytyi myös myymälästä ja hoito-osastot olivat kutsuvan näköisiä.

Aamiaisen jälkeen seuraavana aamuna kävin ulkoilemassa kierroksen järven rannassa ja museoalueella. Kuvat ovat hieman aamuhämärissä otettuja, mutta edellisenä päivänä järvellä oli kauniin kuulasta.

Sitten kotimatkalle, jolla lounaspaikassa Ylivieskassa meinasi sattua pieni tapaturma, kun tipuin pari porrasta alaspäin. Ei onneksi käynyt kumminkaan! Kotimatkalla ideoitiin myös loppulomaa ja keksimmekin jännittävää ohjelmaa pienelle lomalaiselle. Tästä seuraavassa postauksessa!

 

Plassi ja meriluontoa Kalajoella

Kalajoki on yksi maakuntamme helmiä! Monipuolisuudellaan se on ympärivuotinen matkailukohde ja tarjoaa jokaiselle jotain. Tällä kertaa kävin Vanhassa Plassissa, Tapion Tuvalla ja Meriluontokeskuksessa.

Vein menomatkalla anopille lankoja ja sain mukaan uudet villasukat. Ajelin Oulaisten ja Merijärven kautta. Lähtiessä Limingassa oli ensilumi maassa, mutta yllättäen etelämpänä ei ollutkaan satanut lunta.

Suuntasin ensin vanhaan kaupunkiin eli Plassiin. Vanhan markkinapaikan ympärillä oli vanhoja rakennuksia ja alueelta oli kaunis jokinäkymä. Tervan tietä tämäkin alue. Aika kylmä oli kuvata, mutta mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi!

Tästä lähdin Kalajoen keskustan ja komean kirkon ohi kohti Hiekkasärkkiä. Matkan varrella on myös keramiikkapaja kahviloineen. Särkillä suuntasin heti alkajaisiksi lounaspöytään Tapion tuvalle.

Kotiruoka oli maittavaa ja Tapion tuvalla oli paljon näkemistä. Taidenäyttely jatkui ympäri taloa kahdessa kerroksessa. Myymälässä oli muun muassa kaunista paikallista keramiikkaa.

Tästä jatkoin rantatietä ja pysähdyin hotellin edustalla kuvaamaan rantaa. Näkymä oli viehättävän syksyinen ja kuurainen. Syyslomalaisia oli liikkeellä ja rannalla onkin kivat ulkoilumahdollisuudet. Se on upea kaikkina vuodenaikoina. Yleensä itse käyn sekä talvi- että kesäaikaan Kalajoella uimassa joko kylpylässä tai meressä.

Lopuksi suuntasin Meriluontokeskukseen. Siellä sain aluksi henkilökohtaista opastusta liittyen jääkauteen. Luontokeskus poikkesi useammasta muusta, jossa olen käynyt, sillä näyttely oli jaettu kolmeen kerrokseen. Opas kertoikin, että joka kerroksessa on oma teemansa ja näyttely on suunniteltu siten, että se kiinnostaa kaikenikäisiä eli jokaiselle on jotakin. Tämän myös havaitsin ja totesin, että paikalla oli innostuneita lapsiakin! Multimediaakaan ei ollut näyttelystä unohdettu ja maisemaikkunasta oli hienot näköalat.

Kiva reissu oli taas, ja jään odottamaan ensi kesänä valmistuvaa ostoskylää. Sitten Hiekkasärkiltä ei kyllä puutu enää mitään! Näiden nyt käymieni paikkojen lisäksi sieltä löytyy nähtävää ja koettavaa laidasta laitaan, kuten esimerkiksi vesipuisto ja seikkailupuisto.

Villin lännen tunnelmaa Los Coyotes Ranchilla Muhoksella

Uskoisitko, että Pohjois-Pohjanmaan seudulta voi löytyä villin lännen tunnelmaa? Näin kuitenkin on, sillä vain 40 minuutin matkan päässä Oulusta sijaitsee Los Coyotes Ranch. Sinne pääsee Muhoksen ohi ajettaessa ja käännyttäessä Suokylään päin. Tämä tie ohittaa ensin Liimanninkosken, sitten on todella kaunis notkelma Muhosjoen yli ja yhtäkkiä päädytäänkin Los Coyotes Ranchille!

Sain itsekin vinkin paikasta vasta tänä kesänä, ja yhtenä iltana tällä viikolla minulla oli ilo päästä tutustumaan ranchiin. Päästessäni tilalle sain ensin kokonaiskuvan rakennuksista, jotka kiersivät laajan piha-alueen ympäri. Kiertelin ensin aistimassa tunnelmaa ja kuvaamassa. Oli saluunaa, vankilaa ynnä muita jännittävän näköisiä rakennuksia.

Saluunasta kajastivat valot ja kohta paikan omistajat Rosita ja Nipa Caramba tulivatkin toivottamaan tervetulleeksi. Ja mikä yllätys oli, että ihailemani oululainen, maailmaa valloittava countrylaulaja Larry Peninsula oli juuri suunnittelemassa musiikkivideon kuvauksia lännen kylässä! Pääsimmekin sitten nauttimaan Rositan kuuluisasta pannukakusta kahvien kera.

Rosita ja Nipa kertoivat minulle kahvipöydässä tilan tarinaa. Villin lännen teema viehättää erityisesti yrityksiä, jotka järjestävät virkistyspäiviä. Tila soveltuu myös muihin tapahtumiin ja esimerksiksi erilaisiin juhliin. Haluttaessa ruoat saa tilattua ja tällä hetkellä listalla on muun muassa pulled porkia.

Myös ohjelmallisuus on luonnollinen osa tapahtumia. Vieraat saavat pukeutua lännen tunnelmaan ja suosittua on esimerkiksi lännen nopein -kisa. Tilalta löytyy saunomismahdollisuus kylpypaljuineen, makkaranpaistokota ja myös yösijoja. Luonnollisesti tilalla on hevosiakin.

Kahvien jälkeen Rosita ja Caramba kierrättivät minua tilalla ja sain tutustua jokaiseen rakennukseen. Kylä on kehittynyt pikku hiljaa ja koko ajan rakennetaan uutta. Rosita tekee sisustuslöytöjä eri paikoista, ja esimerkiksi saluuna oli täynnä hienoja yksityiskohtia.

Vierailu oli todella mukava ja vastaanotto lämmin. Vieraat ovatkin matkojen päästäkin löytäneet tilan, ja nyt on menossa pikkujoulusesongin varaus.

Kotimatkalla ohitin vielä Liimanninkosken, jonka lähistöllä oli nyt taas lampaitakin. Liimanninkoskesta olenkin postannut aiemmin:

Muhoksen Liimanninkoskella

Virkistäytymistä Limingan Rantakylässä

Limingan Rantakylään on kehittynyt monipuolinen virkistysalue. Kesällä etenkin uimaranta on suosiossa. Laavulla voi paistaa makkaraa ja nuotioida.

Läheisessä metsässä risteilee pururatoja ja talvella hiihtolatuja. Reiteistä on tehty selkeät opasteet. Alueelta löytyy ulkokuntoilulaitteita ja frisbeegolf-rata.

Koiria ei saa viedä virkistysalueelle, mutta kävimme Iran kanssa läheisellä metsätiellä, joka vie myös koirien uimapaikalle. Ah sitä mäntymetsän tuoksua! Hiekkateitä olisi ihana myös ratsastaa.

Matkaa alueelle tulee Limingan keskustasta muutama kilometri. Nytkin käydessämme alueella oli monen lajin harrastajaa ja ulkoilijaa.

On muuten ihanaa, miten blogista on tullut koko perheen harrastus! Mies kuljettaa, tytär huolehtii, että otan valokuvia ja Ira poseeraa kuvissa!