Luontopolkuilemassa Siikalatvan Pulkkilassa

Minua on pitkään uteloittanut nelostiellä Pulkkilassa oleva Haapavuoren luontopolun viitta. Nyt olin päiväreissulla, jolla kävin myös Piippolassa ja huomasin siellä olevan myös Pentti Haanpään museon. Siellä ajattelin, että voisin jonakin päivänä käydä ystäväni kanssa.

Lähdin luontopolulle ja jätin auton Uljuan altaan viereen. Allas on muuten todella laaja alue. Polku oli kapea metsäinen nimensä mukaisesti polku. Minulla ei ollut mitään käsitystä sen pituudesta, mutta jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Matkalla tulikin useita risteyksiä, ja katsoin todella tarkkaan opasteita, jotta osaan takaisinkin. Aikomukseni oli kävellä näkötornille saakka. Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, jossa totesin matkan olevan niin pitkä, että viisainta kääntyä takaisin.

Paluumatka menikin sitten joutuisammin eikä takaisinpääsyssä ollut ongelmia. Maastohan oli hyvin vaihtelevaa, välillä mentiin kallioilla, välillä suolla. Arvioisin, että minulla tuli neljän-viiden kilometrin lenkki tällä matkalla. Ehkä joskus pidempikin patikointi olisi mahdollinen.

Vauhdikas päivä Vauhtipuistossa Oulussa

Tiedätkö, miten kiva paikka on Oulun Hietasaaressa sijaitseva lasten Vauhtipuisto? Minä pääsin käymään siellä jo toista kertaa tälle kesälle. Kävin aiemmin kaverin ja hänen 6-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa. Viihdyimme hyvin, ja tällä kertaa olin sitten liikkeellä siskoni 6-vuotiaan tyttärensä sekä miehensä kanssa. Ja hyvä päivä oli!

Ihmiset olivat kohtuullisen mukavalla säällä löytäneet puiston hyvin, vaikka kesälomakausi on pikku hiljaa päättymässä. Mutta juju on siinä, että puistossa ei silti ole tungosta. Paikka on jotenkin mukavan pienimuotoinen ja siksi niin viihtyisä.

Kaikki oleellinen kuitenkin löytyy ja sitten viime kesän käyntini puistoon oli ilmaantunut taas uusia laitteita. Vauhtipuisto on omiaan juurikin pienemmille lapsille. Huvilaitteita löytyy, mutta ne eivät ole liian pelottavia ja suuria.

Karusellia, junarataa, pomppulinnoja, liukumäkiä, minigolfia, leikkimökkejä, lokariautoja, pelejä, sähköautoja, vuoristorataa ja niin edelleen! Lähes kaikkia ennätettiin päivän aikana testata.

Puistossa on myös mukava kahvila, ja siinä tietysti päivän aikana poikettiin. Meillä oli rento ja mukava päivä siskon vierailulla!

Kulttuuria Pellossa ja näköaloja Aavasaksalla

Kävin taas vaihteeksi Pellossa sukuloimassa parin yön ajan ja olikin todella monipuolinen reissu. Menomatkalla pysähdyin Suomen puolella Kukkolankoskelle nauttimaan lohikeitosta ja näköaloista.

Ensimmäisenä iltana suuntasimme Orangin ympäristötaidepuistoon. Se oli kokemus, sillä jo luonto on erilaista kuin kotiseudullani. Taideteokset olivat polun varrella ja ne olivat yllättäviä. Osa sulautui luontoon täysin, osa taas sävähdytti räväkkyydellään. Hieno paikka!

Seuraavana päivänä kävin uimassa Ritavalkeassa ja tämän jälkeen lähdin koululle kuvataideseuran taidenäyttelyyn. Näyttelyllä oli mahtavat puitteet, sillä se oli vanhassa hirsisessä rakennuksessa. Se toi oman lisänsä näyttelyn antiin. Pidin kovasti teoksista ja niiden monipuolisuudesta.

Iltasella lähdimme sitten käymään Aavasaksalla. Olen monta vuotta haaveillut Aavasaksanvaarasta ja nyt lopultakin pääsin sinne. Ja kyllähän se yllätti positiivisesti ja ylitti kaikki mielikuvat!

Näkötornista oli aivan upeat näkymät ja näköalapaikkoja oli useampi. Kunpa saisin viedä rakkaani jonakin päivänä Place to Kiss -paikalle! Reissun täydensi avoinna oleva kahvila-ravintola, jossa otimme herkullista kääretorttua kahvin kera. Kahvila oli todella viihtyisästi sisustettu ja myös koiraystävällinen.

Kesäinen taidenäyttely ja lintuvesi Rantsilassa

Kuulin kaverilta, että Siikalatvan Rantsilassa on kesäinen taidenäyttely vanhassa Gananderin talossa. Olen monesti ohi kulkiessani miettinyt, millainen se on sisältä. Niinpä nyt piti lähteä ilman muuta tutustumaan.

Talo olikin upea ja tykkäsin myös näyttelystä. Esillä oli monipuolisesti eri taiteilijoiden töitä ja näyttelyyn kuului esimerkiksi kankaita. Rakennus tarjosi hyvät puitteet näyttelylle kahdessa kerroksessa.

Halusin tähän juttuun myös toisen käyntikohteen Rantsilasta. Niinpä suuntasin vajaan kymmenen kilometrin päässä olevalle Kurun lintuvedelle. Olen pari kertaa siellä aiemminkin käynyt.

Lintuvesi on entinen turvesuoalue ja paikassa voi muun muassa retkeillä, kalastaa, veneillä ja nuotioida. Nytkin järvellä oli rauhallista ja hengähdin hetken luontopolulla.

Afterglow-yhtyeen konsertissa ja savupirttiin tutustumassa Kemissä

Oletko tiennyt, miten ihana kesäkaupunki Kemi on? Minä olen nyt parina kesänä pyörinyt siellä ja ollut joka kerta ihastuksissani etenkin Sisäsataman alueesta. Nyt Kemissä vietettiin 150-juhlavuoden kunniaksi normaalia pidempääkin Easy Living in Kemi -tapahtumaviikkoa.

Viikon ohjelmaan kuului sunnuntainen Afterglow-yhtyeen päiväkonsertti. Bändin laulaja on ystäväni ja toinenkin bändiläinen tuttuni. Siispä totta kai oli suunnattava keikalle! Sain päivän aikana mukavasti musiikki-informaatiotakin.

Olin paikalla hyvissä ajoin nauttimassa Sisäsataman tunnelmasta. Alue ja läheinen Meripuisto ovat kemiläisten olohuone, ja joka kerralla käydessäni on mukava jututtaa paikallisia ihmisiä. Terassit olivat täynnä väkeä, sillä sattui kaunis aurinkoisen lämmin päivä tapahtumalle.

Olin saanut vinkin Yli-Jaakheikin savupirtistä, joka sijaitsee viereisellä museoalueella. Lähdinkin tutustumaan siihen ja matkalla kävelin kivistä muodostetun Jatulintarhan ohi. Pirtti löytyikin helposti, ja sain siellä todella kattavan esittelyn oppaalta.

Aikoinaan on ollut erilaista muurata tulisijoja eikä niissä ole ollut savupiippua. Näin ollen tupaa lämmitettäessä ihmiset ovat tehneet esimerkiksi ulkotöitä. Lisäksi pirtissä oli monenlaista kiinnostavaa esinettä, joilla oli oma historiansa. Täällä kannattaa poiketa!

Tästä sitten pieni kierros satama-alueella. Sarjakuvakeskus on muuttanut Jalokivigallerian rakennukseen, mutta keskus ei ollut nyt viikonloppuna auki. Nautiskelin kuitenkin kahvista ja tunnelmasta keikkaa odotellessa.

Ja sitten päivän varsinaiseen ohjelmaan eli konserttiin. Afterglow esitti tänään Genesiksen Foxtrot-levyn täydennettynä muutamilla muilla hyvin valikoiduilla kappaleilla, joista osa meriaiheisia. Puolentoista tunnin setti olikin varsin onnistunut.

Nyt jäädään taas odottelemaan seuraavaa keikkaa! Ja Kemiä suosittelen mainiona vireänä kesäkaupunkina.

Kesäkahvilakierroksella Oulun seudulla

Oletko jo tutustunut Oulun seudun kesäkahviloihin? Jos et, niin tässä hyvä kattaus vinkkejä. Otin lintutornikierroksen jälkeen ohjelmaani kesäkahviloiden kiertämisen.

Aluksi suuntasin Tyrnävälle Vanhatien kahvilaan vanhaan pappilaan. Pihapiiri ja itse rakennus olivat viehättävät. Paikalla oli mukavaa nuorisoa ja sain kahvin kanssa herkullisen lämpimän cookien. Oli rentouttava käynti.

Tämän jälkeen toisena päivänä oli vuorossa Oulunsalon kotiseutumuseossa oleva kahvila Pirtti. Täälläkin pihapiiri on ainutlaatuinen ja kahvilla käynnin yhteydessä pääsee hyvin tutustumaan museoon. Kahvila on viehättävän vanhanaikainen.

Suuntasin toisenkin kerran Tyrnävälle. Tyrnävän ja Muhoksen välillä sijaitsee galleria Conrad, jossa on esillä taidetta vanhassa rakennuksessa. Nyt tänä kesänä toimii myös kahvila Conrad. Kovin oli viehko tämäkin paikka.

Sitten tapasimme ystäväni kanssa kahvila Kryptassa, joka sijaitsee Oulun Tuomiokirkon kellarissa. Pihalla oli mukavat istumapaikat ja kahvila on tietysti miljööltään ainutlaatuinen. Tiloissa on myös näyttely ja pihapiirissä kiva pikkukirkko lapsille.

Yhdellä ilta-ajelulla taas poikettiin Haukiputaalla sijaitsevassa Tapulikahvilassa. Taas päästiin näkemään uutta kirkon pihapiiriin. Paikalla oli täälläkin mukavaa nuorisoa. Oli kyllä mahtava kahvilakierros ja uudelleenkin näihin mielellään poikkeaa!

Lopuksi vielä vakiopaikkani Hailuotolaiva-kahvila Lumijoen Varjakassa. Siellähän käyn useita kertoja kesässä, sillä mukava on käyttää kavereita siellä tai käydä muuten vaan ilta-ajelulla.

Kahvila Hanhenkammista teen vielä oman jutun, sillä siellä oli niin paljon nähtävää. Myöskään Koivurannan kahvila, Villa Eevilä, kahvila Kiikku ja Igloo-kahvila eivät nyt mahtuneet tähän kierrokseen, mutta niissä olen käynyt viime kesänä. Tähtitornin kahvila tuli esiteltyä aiemmassa jutussa.

Katusirkusta Oulun Päivillä

Oulun Päivien aikaan Oulussa oli tarjolla muun muassa katusirkusta kävelykatu Rotuaarilla. Sää oli kaunis ja katsojia oli tullut paikalle runsaasti.

Kanadalainen duo Les Dudes piti mukaansa tempaavan esityksen. Taiteilijat olivat pariskunta, ja ainakin minä ihastuin heidän rakkaustarinaansa, joka tuli esille esityksen aikana. Kaiken lisäksi nainen oli Oulusta lähtöisin, nykyisin pariskunta asuu Kanadassa.

Sirkusesityksessä oli kaikki tykötarpeet liikuteltavasta verhosta lähtien. Taiteilijapari esitti ohjelmanumeroita sekä yhdessä että yksin. Esitys oli vauhdikas ja yleisö selvästi nautti.

Temput olivat haastavia ja varmasti vaativat voimaa sekä hyvää kuntoa. Vaikea sanoa, mikä oli paras ohjelmanumero, mutta kuvista näkyy joitakin esimerkkejä siitä, mitä sirkusesityksessä tehtiin.

Pikinen Poloku Oulun Pikisaaressa

Oletko tiennyt, kuinka idyllinen ympäristö Oulun Pikisaaressa on ulkoilemiseen? Lähdimme ystäväni kanssa yhtenä iltana katsomaan Pikistä Polokua eli ympäristötaidetta Pikisaaressa.

Olen harvakseltaan käynyt Pikisaaressa lähinnä Vanhan Villatehtaan ympäristössä. Nytkin suuntasimme aluksi sen liepeille, jotta pääsimme taidepolulle.

Kävelytie kulki todella kauniisti pitkin vesistön rantaa. Ympäristötaide oli todellakin ympäristöön ja luontoon sopivaa, jotkin teokset oli ujutettu tosi taidokkaasti osaksi ympäristöään. Havainnointi kuitenkin onnistui, sillä teokset oli merkitty kyltein ja alueesta löytyy myös kartta. Teoksia on polun varrella yhteensä 13.

Polku oli juuri sopiva iltakävelylle ja nautimme rauhaisasta juttuhetkestä. Suuntasin tästä vielä jäätelölle läheiseen Tähtitornin kahvilaan. Siellä käydessäni harmittelen aina, kun en aikoinaan käynyt siellä koiran kanssa! Koirillekin kun on pääsy kahvilaan.

Nautiskelin ulkoterassilla uudesta porkkanakakkujäätelöstä, jonka totesin todella hyväksi. Kävin myös Oulun linnan sisällä kahvilan alapuolella.

Vihannin kinttupolkuja tutkimassa

Olen kotoisin Vihannista ja käyn siellä paljon ystävilläni. Koska olen kuitenkin asunut jo kauan aikaa muualla, niin en ole käynyt tutkimassa Vihannin retkeilyreitistöä, jota myös Vihannin kinttupoluiksi kutsutaan. Näitä polkuja menee Vihannin kylien alueella laajalti.

Tällä kertaa otin ystäväni mukaan ja lähdimme hänen poikansa kanssa käymään Alpuan kylän Lumijärvellä. Sieltä löytyy uimarannan lisäksi kiva laavu nuotioimiseen sekä järven rantaa myötäilevät pitkospuut. Kalaahan järvestä nousee myös.

Kävimme jonkin matkaa pitkospuilla. Ystäväni pelkäsi sääskiä, mutta koska oli sopiva tuulenvire, niin niistä ei ollut lainkaan haittaa. Hoksasimmekin sitten, että käydään vielä ystävälleni tutussa paikassa Lumimetsän Rinnekankaalla.

Rinnekankaasta olen kyllä kuullut ystäviltäni, mutta minulle se oli täysin uutta seutua. Aivan mahtavaa, mitä talkoovoimilla on saatu aikaan!

Rinnekangas soveltuu isommillekin porukoille; suuressa kodassa pystyy yöpymään, keittiörakennuksessa tekemään ruokaa ja sauna löytyy myös. Ampumaurheilijoiden suosiossa paikka on kovasti, sillä siellä on ampumarata. Ja tulisija oli muuten kummipojan isoveljen tekemä!

Talvella alueella menee hiihtolatuja ja kesäisin polkuja pystyy patikoimaan. Ystäväni olikin vastikään käynyt 15 kilometrin patikkaretken. Paikka jäi kutkuttamaan!

Oulun seudun lintutorneja kiertämässä

Tunnetko vielä Oulun seudulla olevia lintutorneja? Minulla oli kesäkuussa loman alettua rauhoittumisen paikka, ja päätin käyttää aikaani luonnossa liikkumiseen. Lintutornit ovat siihen oiva kohde.

Limingassa tietysti Liminganlahti ja Hirvinevan lintujärvi ovat omaa luokkaansa. Niistä olenkin tehnyt aiemmin juttua, samoin kuin muutamasta muustakin paikasta. Ajattelin kuitenkin nyt tässä esitellä muutaman käyntikohteeni.

Ensimmäiseksi suuntasin Lumijoen keskustasta lähtevälle tielle, jota pitkin on noin viisi kilometriä Sannanlahden lintutornille. Sannanlahdella olen päässyt jonakin kesänä myös ihastelemaan laiduntavaa karjaa.

Nuotiopaikalla näyttivät olosuhteet olevan kunnossa. Eväitä ei nyt ollut mukana, vaan tarkoitus oli käydä lintutornilla merenrannassa. Sannanlahdella ei mene pitkospuita, vaan tornille pääsee tietä pitkin.

Toinen käyntikohteeni oli Puhkiavanperä, joka löytyy kolmisen kilometriä Limingan ja Lumijoen väliseltä tieltä lähdettyä. Täällä olenkin useita kertoja käynyt makkaranpaistossa.

Pitkospuita pitkin on noin 300 metriä lintutornille. Maasto polun varrella on vaihtelevaa ja heinikolla alkaa jo olla pituutta. Puitteet kuitenkin hyvät.

Seuraavana kohteena oli Temmesjokisuu, jonne pääsee kahtakin kautta. Menimme nyt Limingan ja Tupoksen väliseltä tieltä.

Temmesjokisuu on yksi ykköspaikkojani. Sinne on rakennettu nuotiopaikalle kiva laavu ja paikka soveltuu myös kalastamiseen. Tällä kertaa en lähtenyt pitkospuille lainkaan, vaan istuskelimme rannassa jonkin aikaa.

Ja kas kummaa, huomasimme myös pohjapadon! Piti ihan googlettaa, että mikä se on.

Sitten yhtenä päivänä suuntasin kohteisiin, joissa en olekaan aiemmin käynyt. Ensimmäisenä Oulunsalon Varjakassa sijaitseva Akionlahti. Sinne pääsi metsäistä polkua pitkin, kunhan ensin sai ajettua kohtuullisen huonokuntoisen autotien. Koko matkan pystyy tietysti kävelemäänkin.

Tästä suuntasin vielä Kempeleenlahden lintutornille, jonne olikin vähän kätevämpi mennä. Nyt on tullutkin urakalla ajettua erilaisia teitä, mutta autossa onkin uudet renkaat alla eikä ole pelkoa räjähtelystä, niin kuin viime kesänä kävi.

Vielähän minulle jää käytäväksi muun muassa Letonniemi Oulussa. Ja muistettakoon vielä Vihiluodon luontopolkukin, jossa onkin helppo liikkua.