Samoilemassa Sanginjoen riistapolulla Oulussa

Tunnetko jo Oulun Sanginjoen ulkoilumaastoja? Lähdimme yhtenä syyskesäisenä viikonloppuna tutustumaan metsänvartijatila Loppulan läheisyydestä alkavalle riistapolulle.

Löysimme parkkipaikan ja polun lähtöpaikan karttoineen. Myös taukopaikka oli parkkipaikan yhteydessä eli pöytä penkkeineen. Itse polku on noin kahden kilometrin pituinen eli sen kävelemiseen kului vajaa tunti.

Maasto oli vaihtelevaa ja osin mentiin pitkospuita. Polun puolivälissä oli laavu tulentekopaikkoineen, oikein mukava vaikkakin olimme ilman eväitä liikkeellä.

Riistapolku soveltui hyvin viikonloppupäivän lenkiksi. Kulkijoita ei juuri ollut eli metsässä sai samoilla rauhassa.

Pikku patikoinnilla Rokuan maisemissa

Olethan muistanut Rokuan, joka sopii ympärivuotiseksi käyntikohteeksi? Se on yksi kestosuosikkejani. Nyt loppukesän viikonloppuna aprikoimme, menisimmekö käymään kylpylässä vaiko retkeilyreiteillä.

Päädyimme sitten, että käymme patikoimassa rauhallisissa maisemissa. Matka oli toki värikäs, sillä aamupäivällä mennessä sattui autoon rengasrikko. Sen ei kuitenkaan annettu pilata päivää, vaikka jälkiseuraamuksia tulikin asiasta. Nyt autossa on jo uusi rengas alla, joten reissut jatkuvat.

Lähdimme liikkeelle Rokuan kylpylähotellilta. Se onkin minulle entuudestaan varsin tuttu paikka, ja nautin joka käynnillä sen rentouttavasta tunnelmasta. Nyt oli luvattu vähän sadetta, joten päätimme käydä pienemmän lenkin. Kohteeksi valikoitui kolmen kilometrin päässä oleva Kirvesjärvi.

Rokuan mäntymetsät ovat mukavia ja vaihtelevia maastoltaan. Alkumatkasta oli jonkin verran nousua ja laskua, mutta sitten päästiin tasaisempiin järvimaisemiin. Opasteet johdattivat meidät hyvin perille. Maastopyöräilijöitä ja muita patikoijia tuli vastaan sekä oli taukopaikalla, mutta varsin rauhallista reitillä oli.

Tämä pikku lenkki tehtiin ilman eväitä, ja lähdimmekin kodalta reippaasti takaisin kohti kylpylähotellia. Ennätimme kuitenkin vähän kastua sateessa paluumatkalla, mutta eihän se ole kesällä vaarallista!

Luulenpa, että Rokua on taas suuntana tämän syksyn mittaan!

Raahen ulkoilureitteihin tutustumassa

Vaikka Raahessa on tullut paljon liikuttua, niin aina löytyy uutta. Tällä kertaa päätimme lähteä työpäivän jälkeen ulkoilemaan. Päädyimme Haapajärven tekoaltaan maastoihin.

Jätimme auton altaan kodan lähettyville ja lähdimme kävelemään ulkoilureittiä, jossa talvella menee hiihtoreitti. Suuntasimme parin kilometrin päässä olevalle laavulle. Opasteet reitillä olivat oikein hyvät, ja toki reitti oli entuudestaan tuttu miesystävälleni.

Maasto oli vaihtelevaa ja nyt oli mitä parhainta aikaa bongata muun muassa metsämarjoja. Paluumatkalla sattui lillukka vastaan, joskaan emme tienneet mistä marjasta oli kyse, ennen kuin illalla kysyin sitä kasveja harrastavalta kaveriltani. Myös Instagramista löytyi marjan tuntevia. Eli ei olisi ollut myrkyllinen!

Hauskaa oli myös bongata maastossa lukuisia pieniä sammakoita. Ilmeisesti maasto oli niille sopivan kosteaa, sillä matkan varrella mekin meinasimme kastella jalkamme!

Laavu oli oikein siistissä kunnossa, joten sinne pitää palata nuotiomakkaroiden kanssa. Nythän on varmasti kauniita syyskelejä tulossa. Ja täytyy sanoa, että kahden työn puristuksessa itselleni ulkoilemalla rentoutuminen on elinehto. Seuraavasta postauksesta saatkin lukea Rokuan reissusta.

Valikoituja paloja valloittavalta Kalajoelta

Onko Kalajoki jo valloittanut sinutkin? Minulle sieltä löytyy aina nähtävää. Tänä kesänä sainkin käydä Kalajoella useamman kerran, joista yhden reissun yön yli. Kokosin tähän jotakin nähtävää Kalajoen Hiekkasärkiltä.

Kävimme taannoin sunnuntai-ajelulla Kalajoella, jolloin ihastelimme loma-asuntoja. Dyynien päältä lähteviltä pitkospuilta kävimme meren rannassa kävelyllä. Meri on kaunis elementti, sillä se on joka päivä eri näköinen. Tällä kertaa ei tullut kuitenkaan uimassa käytyä.

Kiertelimme Hiekkasärkillä ja löysimme leirintäalueen läheisyydestä Seikkailupuisto Pakan. Vaijerilasku oli mielenkiintoisen näköistä hommaa, huomasin toisella reissullani. Satama on myös viehättävä.

Toinen reissuni suuntautui siis yön yli, ja silloin ennätin käydä monessa paikassa. Majoituin kaverini asunnossa ja sain tehtyä siellä myös työ- ja opiskeluhommia. Niiden jälkeen olikin mukava lähteä nauttimaan kylpylä SaniFanista. Tämä käynti olikin erinomainen, sillä turvaväleistä oli kylpylässä pidetty hyvää huolta ja väkeä ei ollut liikaa.

Kylpylän jälkeen suuntasin viereiseen Meriluontokeskukseen. Sielläkin sai katsella aivan rauhassa, ja kävin keskuksessa nyt toistamiseen.

Poikkesin myös Ostoskylä Raitissa katselemassa. Sielläkään ei ollut tungosta, en kuitenkaan nyt jäänyt kahvittelemaan, vaan suuntasin eteenpäin.

Olin aiemmalla käynnillä bongannut Cafe & Bar BeachRosén, joka näytti oikein houkuttelevalta. Sinne siis testaamaan herkullisia leivoskahveja! Kahvilamiljöö olikin oikein viehättävä ja otin tyrni-valkosuklaakakkua.

Tästä kävin vielä kurkistelemassa rantaan. Palatessa poikkesin vielä Siikarysään ostamaan mukaan hiillostettua siikaa. Sen kera otin vielä perunarieskaa. Nämäkin olivat oikein maistuvia.

Lisäksi aiemmalla reissullamme kävimme Keramiikkapaja Iso-Pahkalassa. Ai että siellä oli kauniita esineitä, monenmoista olisi tehnyt mieli! Nautimme kahvit Kahvila Seilissä ja jatkoimme siitä särkille.

Paljon jäi vielä nähtävää seuraavalle reissullekin!

Viehättävässä Tastulan lomakylässä Kaustisella

Matka Evijärveltä jatkui siis Tuuriin, josta palasimme Lappajärven toista puolta toiseen majapaikkaamme Tastulan lomakylään Kaustisella. Tastulassa olen kerran ennenkin käynyt ja muistot siltä reissulta ovat hyvät. Näinpä odotin innolla lomakylään pääsyä!

Kaupallinen yhteistyö

Pääsimme Kaustiseen ja kävimme ensin kiertämässä kylän. Kansanlääkintäkeskuksella olen aiemmin käynytkin, mutta nyt kävimme tutustumassa ulkopuolelta Kansantaiteenkeskukseen. Mukavan näköinen rakennus, jonka päälle pääsi kiipeämään portaita pitkin. Itse keskus ei ollut nyt avoinna.

Sitten siirryimme Tastulaan ja majoituimme aivan ihanaan sadan neliön loma-asuntoon. Totesimmekin reissun aikana, että tällaisessa talossa voisi vaikka asua. Olisimme siis viihtyneet pidempäänkin.

Sekä alakerta että yläkerta olivat viihtyisät, mutta itse mahduimme asustelemaan alakerrassa. Lomakylässä on yhdeksän mökkiä ja huoneistoa. Karavaanareita alueella oli myös jonkin verran. Huoneistossamme oli oma sauna, ranta ja vene.

Tastulan ilme on siisti ja viihtyisä. Kiertelimme illalla aluetta ja havaitsimme, että uudistuksia oli tehty. Muun muassa leiriytyjien huoltorakennus oli uuden näköinen. Itse pidän myös minigolfista, johon olisi ollut kiva rata. Ja sitten laitumelta löytyi vielä lammas karitsoineen! Lähistöltä lähti myös luontopolku, mutta tällä kertaa emme lähteneet kävelylle.

Sen sijaan illalla uitiin ja saunottiin sekä oleskeltiin rauhallisesti. Huoneisto olikin mukava paikka viihtyä ja rauhoittua. Ruoanlaitto oli helppoa ja puitteet olivat muutenkin kunnossa. Tänne olisi kiva palata uudelleenkin esimerkiksi Powerparkin reissulla!

Idyllinen Sillankorvan leirintäalue ja nähtävyyksiä Evijärvellä

Päätin jo talvella, että tänä kesänä tutustun tarkemmin Pohjanmaahan, Etelä-Pohjanmaahan ja Keski-Pohjanmaahan. Ovathan nämä lähimaakuntiani ja monesti olleet ohikulkumatkan varrella. Nyt oli siis aika pysähtyä ja olen iloinen, kun siihen tarjoutui tilaisuus.

Kaupallinen yhteistyö

Lähdimmekin miesystäväni kanssa ensimmäiselle yhteiselle lomareissulle. Ensimmäisenä kohteena oli Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Evijärvi. Päädyimme ensiksi todella suositeltavaan kohteeseen eli Väinöntaloon. Tässä Järviseudun museossa on erittäin mittava kokoelma kotiseutuhistoriaa, sillä esineitä on peräti 19 000. Rakennuksia on päätalon lisäksi alueella useita. Tämä on Suomen kotiseutumuseoiden ykköskohteita. Oli erittäin mukava, että henkilökunnalla oli aikaa tehdä opastuskierros, jolloin esineiden ja rakennusten tarina aukeni syvemmin. Tämän jutun lopussa on lisää kuvia Väinöntalon alueelta.

Tästä siirryimme Evijärven kylän kautta majapaikkaamme Sillankorvan leirintäalueelle. Heti alueen yleisilme oli siisti ja viihtyisä. Sillankorva on pieni perheyritys ja omistajat tekevät työtään antaumuksella. Leirintäalue sijaitsee kauniin Evijärven rannalla. Kuulin, että järvessä on paljon saaria ja niissä kesämökkejä. Tämän saattoikin uskoa viereisen venesataman perusteella.

Hauska yllätys oli se, että pääsimme valitsemaan kahdesta mökistä sopivimman. Päädyimme nelosmökkiin, vaikka toinenkin olisi ollut kiva. Mökkejä alueella on seitsemän, joista yksi on täysin varusteltu rantamökki rantasaunan vieressä.

Kävimme taloksi ja viihtyisän sisustuksen perusteella tuntui kuin kotona olisi. Ensin kahvinkeitot ja sitten alueeseen tutustumaan. Vaikka välillä vähän sateli vettä, niin sää oli mukava leirintäelämälle. Telttailijoiden parissa saari oli suosittu leiriytymispaikka ja matkailuajoneuvoja paikalla oli toistakymmentä. Sillankorvan ideana on olla rauhallinen ja turvallinen leirintäalue. Lapsetkin touhusivat alueella tyytyväisinä ja entisessä tanssipaviljongissa myös aikuiset pääsivät pelaamisen makuun.

Seuraavaksi lähdimme vielä katsomaan Evijärven keskustaa. Limonadimuseo vesitornin juurella ja Tähtitorni olivat nyt kiinni, mutta kävimme katsomassa Uittomiespatsasta kunnanviraston pihalla. Lisäksi uittomieskämpän lähistöltä lähti upouusi luontopolku, joka on monipuolisessa maisemassa: on kosteikkoa, peltoa ja metsää. Evijärven kirkko oli myös näkemisen arvoinen. Kylältä löytyivät tarvittavat palvelut ja vanhaan navettaan tehty sisustusliike jää vielä toiseen kertaan.

Tästä takaisin mökille ja makkaranpaistoon. Sitten olikin jo saunan vuoro, eikä saunaa ollut turhaan kehuttu. Saunatilat olivat remontoidut, niin kuin paljon muutakin leirintäalueella. Yrittäjät kehittävät toimintaa jatkuvasti ja tekevät uudistuksia. Esimerkiksi grillipaikkoja alueella oli useita. Vastaanotto ja palvelu leirintäalueella olivat iloista ja ystävällistä. Oli mukava kuulla toiminnasta tarkemmin, sillä tämä kesä on ollut hieman erilainen majoitustoiminnassa. Nyt onkin tarkoitus pitää leirintäaluetta auki myös syyskuussa, jolloin majoitukseen kuuluu myös rantasaunan käyttö.

Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme vielä aamulenkillä polkupyörillä. Tästä jatkoimme matkaa Tuuriin ja Keskisen kyläkauppaan, mutta niistä seuraavassa postauksessa. Sillankorvan leirintäalueen sijainti on erittäin hyvä myöskin suositussa PowerParkissa kävijöille.

Tässä vielä näkymiä Väinöntalolta.

Lumoava sirkusesitys Raahessa

Nyt on ilo kuvata, kun on uusi työväline! Innostuin heti, kun näin mainoksen Lumo Companyn Vagabond-kyläkiertueesta. Päätin lähteä katsomaan tätä bensantuoksuista nykysirkusesitystä Raaheen ystäväni kanssa.

Kauniina kesäiltapäivänä ajelimme Piehinkiin, jossa oli mukava tunnelma. Kyläyhdistyksellä oli myynnissä mm. grillimakkaroita, ja koska päivä oli itsellä ollut kiireinen, niin nyt oli hetki aikaa pysähtyä syömään.

Ennen pitkää esitys jo alkoikin. Kaksi naista matkalla jonnekin, kunnes auton rengas menee rikki. Ja tästä alkoi taitava sirkusesitys.

Pidin erityisesti siitä, että esitykseen sisältyi tarina. Yleisön reaktioista päätellen näytös miellytti myös lapsia. “Tuollahan olisi lisää pulloja!”

40 minuuttia kului nopeasti ihaillessa naisten työtä. Lopulta matka päättyi onnellisesti. Tykkäsin!

Virkistäytymässä ja ulkoilemassa Pyhäjoella

Heti aluksi pahoittelut tämän postauksen kuvien epätarkkuudesta! Työvälineeni vetelee viimeisiään, mutta toivottavasti jo seuraavaan juttuun mennessä saan uuden.

Lähdimme kesäisenä sunnuntaipäivänä ystäväni kanssa käymään Pyhäjoella tutustumassa paikkoihin. Tai siis minä tutustuin, sillä kaverini tiesi ne entuudestaan.

Ajoimme ensin Kielosaaren leirintäalueelle, jossa kävimme kävelemässä sekä kahvittelemassa ja jäätelöllä. Kielosaari on idyllinen paikka, mutta nyt en kuvannut siellä, sillä olen menossa tekemään paikasta erikseen juttua. Jääkäämme siis odottelemaan!

Tästä siirryimme Rautiperän virkistys- ja ulkoilualueelle. Alue oli edustava, sillä siellä oli muun muassa uudehko hiihtomaja, kota ja laavu. Kodassa oli valoisaa ja viihtyisää. Alue on kaikkinensa monipuolinen frisbeegolf-ratoineen ja reitteineen.

Kävimme louhokseen sijoittuvalla uimamontulla. Se olikin tosi kivan näköinen ja eiköhän käynyt niin, että juuri tänä päivänä minulla ei ollut uimavaatteita mukana. Harmillista, mutta ystäväni pääsi uimaan ja minä nautin maisemista.

Tämän jälkeen lähdimme kiertämään uimamontun ja menimme laavun kautta. Siellä oli hienosti huomioitu myös lapset päiväkirjalla!

Ajelimme Rautiperän jälkeen vielä Hourunkoskelle. Siellä on komea portaittain laskeva koski, uimapaikka sekä grillauspaikka. Ja ripaus historiaakin löytyi muistolaatan merkeissä.

Pyhäjoella pitää retkeillä uudelleenkin!

Merellisissä tunnelmissa Hailuodossa

Joko olet tutustunut Hailuotoon? Se on eittämättä Pohjois-Pohjanmaan ykköskohteita. Sää suosi, kun ystäväni kanssa lähdimme lauttamatkalle saareen. Merimatka on ehdottomasti jo matkan isoimpia elämyksiä.

Ajelimme saaren päähän Marjaniemeen ja lähdimme aluksi jaloittelemaan kalastajakylään. Tästä siirryimme dyyneille pitkospuita pitkin ja rannalle. Saaren idyllin huomasi heti tullessa ja vaikka matkailijoita oli luovossa, niin tunnelma ja yleiskuva olivat rauhallisia.

Päädyimme rauhallisen kävelyn jälkeen kahvittelemaan rantaan. Kahvilassa oli monipuolinen käsityövalikoima myynnissä ja myös tauluja löytyi. Kahvikuppi oli kuin suoraan mummolasta!

Tästä olikin aika siirtyä lounastamaan. Ravintola Frans on vasta aloittanut toimintansa ja ystävälläni oli siitä jo hyvä kokemus, joten sinne siis.

Otimme molemmat Hailuoto-pizzat, joissa oli kylmäsavulohen lisäksi katkarapuja ja punasipulia. Itse tykkäsin kovasti, kun jaksoin myös syödä kaiken. Ravintola oli sisustettu tyylikkään viihtyisästi ja palvelu oli iloista ja ystävällistä.

Istuskelimme vielä ulkona ennen kuin lähdimme kotimatkalle. Sujuvasti pääsimme suoraan lauttaan ja merituuli helli lämpimästi paluumatkallakin. Hailuodon reissu on yksi kesän ehdoton perinne!

Raahen luontopolkuja tutkimassa

Kaverini kanssa olemme jo aika paljon kiertäneet luontopolkuja Raahessa. Tällä kertaa päädyimme aluksi Aittalahden luontopolulle. Lähdimme liikkeelle lintutornilta, jota jo sinällään kannattaa käydä katsomassa.

Ups, meillä oli kuitenkin vaikeuksia löytää, mistä polku meni. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme vaihtaa paikkaa ja siirryimme Lapaluodon Maivaperälle.

Tästä lähtikin polku kivasti pitkin merenrantaa. Matkalla oli jänniä rakennelmia puista rannalla ja pitkospuita oli myös hyödynnetty. Päädyimme nuotiopaikalle kauniin merimaiseman ääreen.

Nyt oli kuitenkin aika rajallinen, joten emme kiertäneet koko polkua. Tätä pitää tutkia lisää joskus myöhemmin!